Lue keskustelun säännöt.
16 v ei suostunut hakemaan mitään kesätyöpaikkaa, nyt kaverit (jotka kaikki olleet töissä) pyysi Lintsille
14.07.2023 |
Juna+ranneke ym. yli 100 €.
Olenko julma, jos sanon, sori, ei ole varaa? Tai annan vaihtoehdoksi että kerää pari ämpärillistä mustikoita?
Kommentit (512)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anneriina kirjoitti:
Järkyttää, kuinka tässä keskustelussa ollaan sitä mieltä, että 16-vuotiaan, kohta 17 v., ei tarvitse hakea eikä tehdä kesätöitä. Omilta lapsiltani olen edellyttänyt kesätöissä käymistä 15-16 v. Alkaen. He ovat myös itse halunneet hakea töitä ja viihtyneet niin kitkemistöissä kuin lapsenvahtina tai varastohommissa. Nyt yliopisto-opinnot meneillään ja ovat edelleen ahkeria ja työskentelevät opintojen ohella. Yhtään ei ole haitannut töiden teko oppimista eikä edes nuoren selkä moisesta urakoinnista katkennut, mutta osaaminen ja ymmärrys kyllä on kasvanut.
Mun mies ei ole ikinä tehnyt mitään kesätöitä vaan lomaili vaan kaikki kesät ja sitten yliopiston jälkeen suoraan hyviin töihin. Minä taas tein kaikki kesät töitä enkä kyllä ole nyt yhtään parempi ihminen.
Enpä usko että yksikään rekrytoija palkkaa hyvillä mielin jonkun 23-25-vuotiaan, joka ei ole päivääkään ollut töissä. Olkoonkin vaan yliopistotutkinto.
Jos kyseessä on joku vaativa asiantuntijatehtävä, kuten palstamammoilla usein on, niin sen saamiseen ei taida vaikuttaa se, onko tyyppi ollut 16-vuotiaana ruohoa leikkaamassa vai ei. Tuskin ruohonleikkaamiskokemysta saanut on etulyöntiasemassa, jos toisella ei tätä kokemus ole.
Kesätyökokemuksesta on hyötyä vain mahdollisesti toiseen kesätyöpaikkaan. Aikuisiän hanttihommiinkin on suurempi merkitys suosittelijalla.
Kyllä sillä ihan oikeasti on merkitystä jos on kaksikin hakijaa ja toisella ei ole yhtään mitään työkokemusta ja toisella taas usealta kesältä. Kyse on henkilön asenteesta, ei työn sisällöstä sinänsä.
Esimerkkejä saa laittaa, että esim. rahoitusanalyytikon tehtävä on jäänyt saamatta teininä puuttuneen kesätyökokemuksen vuoksi tai että nuoren insinöörin suunnittelijatyöpaikan saamiseksi on ollut ratkaisevana tekijänä se, että hän on ollut mansikanmyyjänä teininä.
No mä olen ollut varastossa esimiehenä. Meillä oli tyypillisesti koko ajan joku kesätyöläinen ja joskus joku välivuottaan viettävä. Jos vain oli mahdollista, sanoin jokaiselle, että saa laittaa minut tuleviin työhakemuksiin suosittelijaksi -- ja useamman kohdalla on muuten parin vuoden kuluttua (eli opiskelujen valmistuttua) joku toinen HR soittanut ja kysynyt minkälainen tyyppi oli. En osaa sanoa, saivatko nuo "unelmatyönsä" mutta ainakin lähtökohtaisesti siitä kesätyöt käsittääkseni tuolloin oli hyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joidenkin on pakko tehdä työtä elääkseen.
Minua ei ole aikuisena kukaan koskaan elättänyt!
Nuoruuteni kesätöistä opin sen, että liukuhihnalle, kasvimaalle tai lapsia hoitamaan en ala.
Opinnot maistuivatkin hyvin ja työurani tein "siisteissä sisätöissä".
Tarjoaisin mahdollisuutta hankkia rahat Lintsille keräämällä mustikoita. Jo menneestä kesätyömahdollisuudesta puukon kiertämisen jättäisin vähemmälle.
Meillä 13v oli heti kesäloman alkuun tutustu työelämään ja tienaa -työssä ja ajatus on että tekee tulevinakin kesinä jotain oman rahan eteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen se huoleton äiti, joka ei vaadi 16-vuotiaalta työnhakua. Olin itse 16-vuotiaana ekan kerran kesätöissä eikä se minusta parempaa ihmistä tehnyt.
Ihan yhtä hyvin tai huonosti elämässään on pärjänneet ne kaverit, jotka ei olleet missään kesätöissä. Niin kauan kun koulu menee hyvin, en huolestuisi.
No näinhän se periaatteessa on. Meillä vaan esikoisen kohdalla on todettu, että jos työtodistuksia ei ole jo heti peruskoulun jälkeen, on nuorena aikuisena todella vaikea saada yhtään mitään työtä. Nuoremme ei voinut koronan vuoksi mennä parina kesänä töihin koska hän oli riskiryhmää. Nuorille työn saanti ei näytä olevan nykyään yhtä helppoa kuin omassa nuoruudessani.
Ikävää, että vanhemmilla on tuollainen asennevika. Tosiasiassa sillä ei ole mitään väliä, mitä mukero puuhasi 16-vuotiaana, kunhan ei rikoksia tee ja hoitaa koulunsa.
Tosiasiassa jokaisella työllä on työelämässä väliä.
Ei ole. Olen karvaasti saanut kokea. Moni opiskelukaveri on mennyt ohi uralla, vaikka kiltisti olin kaikki kesät töissä ja he lomailivat. Tosiasiassa sillä ei ole ollut mitään merkitystä.
Näin se menee. Tehdyillä kesätöillä on merkitystä vain kesätöitä hakiessa. Silloinkin saattaa mennä ohi jonkun työhön ottajan tutun lapsi eli suhteet vaikuttavat.
Aikuisena sitten opiskelujen ohella tehtyihin ilta- ja viikonlopputöihinkin vaikuttavat jo suositukset ja suhteet.
Oman alan töihin sitten vaikuttavat oman alan työkokemus, opinnot ja suhteet. Ei enää pysyväisluontoista työpaikkaa hakiessa ole merkitystä sillä, oletko ollut 15-vuotiaana mainoksia jakamassa vai et.
Kaikista on kokemusta sekä valituksi tulleena että ns. rannalle jääneenä.
Jokainen rekrytoija katsoo aiemman työkokemuksen ja ihan varmasti on merkitystä sillä onko ollut jo vuosia työelämässä vs. ei ollenkaan.
Kirjoitit "Aikuisena sitten opiskelujen ohella tehtyihin ilta- ja viikonlopputöihinkin vaikuttavat jo suositukset ja suhteet."
Mistä oikein luulet että ne suositukset ja suhteet tulee? Kun mun tytär haki 18-vuotiaana pidempiaikaista työtä, suosittelija oli nimenomaan aiempien vuosien kesätyöpaikasta. Sillä oli ratkaiseva merkitys.
Kerron esimerkin. Poikani pääsi opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Hän ei ollut ollut innokas kesätyön hakija. Eräs nuori työkaverini oli opiskellut samalla paikkakunnalla ja kysyin häneltä, mistä pojan kannattaisi kysyä ilta- ja viikonlopputyötä. Kiinnostus työntekoon oli herännyt armeijan jälkeen. Hän sanoi firman ja henkilön, johon kannattaa ottaa yhteyttä ja sanoa, että hän suositteli. Poikani ei ollut edes koskaan tavannut tätä *suosittelijaa*, mutta työhön ottaja ymmärsi, että he olivat tuttuja ja otti pojan töihin. Poika sitten teki ilta- ja viikonloppuhommia vielä valmistumisen jälkeenkin yhteensä varmaan viitisen vuotta. Ja nyt hän on sitten korkeakoulutustaan vastaavissa VAATIVISSA ASIANTUNTIJATEHTÄVISSÄ.
Olen sitä mieltä, että kesätöitä kannattaa hakea ja tehdä, mutta isompaa merkitystä myöhempään työllistymiseen niillä ei ole.
Minkä takia vihaatte lapsianne niin paljon, että ette suostu antamaan heille edes hetken lepotaukoa opiskelusta? Niitä nuoruuden huolettomia, pitkiä kesiä ei nimittäin saa enää koskaan takaisin. Olen edelleen todella vihainen ja katkera omille vanhemmilleni, jotka pakottivat minut hakemaan kesätöitä jo 13-vuotiaana ja siitä eteenpäin kaikki kesät meni aina töissä. Ihan kuin tässä elämässä ei muutenkin saisi tehdä jatkuvasti töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useilla työpaikoilla olen törmännyt keski-ikäiseen yksinhuoltajanaiseen, joka on valittanut pojastaan, joka on saamaton, lojuu vaan kotona, ei mene armeijaan eikä sivarikaan onnistu.
Näistä on välittynyt jotenkin sellainen kuva, että on jotenkin liikaa paapottu sitä poikaa (jostain syystä ne on aina poikia, kukaan ei ole valittanut, että tyttö vaan lojuu ja tämä ei ole miesvihaa!) joka on sitten sellainen peräkammarin mammanpoika.
Tavallaan kuulostaa karulta, mutta kyllä se lapsi on laitettava siihen kovaan maailmaan, jossa on opittava pärjäämään. Tukea ja neuvoa toki voi antaa, mutta ei voi lopun ikää pitää pumpulissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua kun lukee, niin ei paljon tarvitse ihmetellä miksi on niin monta palstalaista, joihin lapset ei aikuisena pidä yhteyttä.
Puuttuu täysin rakkaus ja ymmärrys ja lapsille halutaan mahdollisimman pikaisesti se sama paska elämä, kuin itsellä on.
Täällä näkee keiden lapsista tulee työtä tekeviä ja keistä rottia 😏
Meinaatko, että esim. 6 laudaturia kirjoittanut kirurgin ja opettajan lapsi jää lopun elämäänsä työttömäksi välivuotensa jälkeen (juttu iltasanomissa)? Ei varmaan ole vaadittu Linnanmäen reissujaan itse maksamaan tai mitään muutakaan :D
Kusipään lapsesta tulee kusipää. Niin se vaan elämässä menee.
Jos se, että en palkitse velttoilua tekee minusta kusipään, niin olkoon sitten niin. Vastuunottamiseen kasvattaminen on mielestäni vanhemman tehtävä, mutta meillä on ilmeisesti erilaiset arvot. :)
Lukionlaisen kohdalla vastuunottamiseen riittää se, että hoitaa koulun hyvin ja kunnianhimoisesti. Se on tärkeintä vastuun ottamista omasta elämästä tuossa iässä, koska lukion pohjalta haetaan jatko-opintoihin ja aletaan oikeasti rakentaa omaa elämää. Harvan elämä rakentuu sen pohjalta, että 16-vuotiaana siivosi vessoja.
Ei varmaan rakennukaan, mutta se osoittaa yritteliäisyyttä ja arvostusta kaikkea työtä kohtaan. Kummankohan yliopisto-opiskelijan työnantaja palkkaa; sen joka on nuoresta lähtien tehnyt kesätöitä vai sen, jolla ei yli 20-v nä ole ollut ensimmäistäkään työpaikkaa. Tietysti voihan olla, että isän ja äidin suhteet tulevat tässä kohtaa laiskottelijan avuksi. Kyllä se kesätöiden tekeminen ihmisestä ja yrittelijäisyydestä jotain kertoo.
Lisäksi se työelämän vuosikin on rankka ja väsyttäisi. Harva saa kuitenkaan siitä koko kesää palautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä takia vihaatte lapsianne niin paljon, että ette suostu antamaan heille edes hetken lepotaukoa opiskelusta? Niitä nuoruuden huolettomia, pitkiä kesiä ei nimittäin saa enää koskaan takaisin. Olen edelleen todella vihainen ja katkera omille vanhemmilleni, jotka pakottivat minut hakemaan kesätöitä jo 13-vuotiaana ja siitä eteenpäin kaikki kesät meni aina töissä. Ihan kuin tässä elämässä ei muutenkin saisi tehdä jatkuvasti töitä.
Koko kesä 13v alkaen on täysin eri kuin 4viikkoa 16vuotiaan 12viikon kesälomasta.
Ap, keskustelisin ennen syksyä lapsen kanssa siitä, mitä teidän "elatus" pitää sisällään: koti, harrastukset, ruoka, "tarpeelliset" vaatteet lomamatkat yhdessä, ja vaikkapa 20€ viikkorahaa (tai mikä teille hyvä summa) - hänen velvollisuudet: pitää huone siistinä, tyhjentää vuorollaan tiskikone, käydä kerran kuussa mummon luona, ulkoiluttaa koira (tai mitä ne nyt onkaan.
Autokoulun lupaisin maksaa jos pystyisin.
Tämän jälkeen, jos "rahat ei riitä" neuvoisin, että hän voi tienata teiltä ekstraa (pesemällä auton, leikkaamalla nurmikon, puhdistamolla grillin siivoamalla keittiön kaapit whatever) ja muuten sitten, että kesätöitä ensi vuonna, kesätöitä lapsoseni...
Tietty rahan ahneus on hyvä opettaa myös varakkaasta perheestä tulevalle - onhan se ankeaa jos 25v vielä olettaa että vanhemmat kyllä kustantaa TAI peräti vaan odottelee perintöään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen se huoleton äiti, joka ei vaadi 16-vuotiaalta työnhakua. Olin itse 16-vuotiaana ekan kerran kesätöissä eikä se minusta parempaa ihmistä tehnyt.
Ihan yhtä hyvin tai huonosti elämässään on pärjänneet ne kaverit, jotka ei olleet missään kesätöissä. Niin kauan kun koulu menee hyvin, en huolestuisi.
No näinhän se periaatteessa on. Meillä vaan esikoisen kohdalla on todettu, että jos työtodistuksia ei ole jo heti peruskoulun jälkeen, on nuorena aikuisena todella vaikea saada yhtään mitään työtä. Nuoremme ei voinut koronan vuoksi mennä parina kesänä töihin koska hän oli riskiryhmää. Nuorille työn saanti ei näytä olevan nykyään yhtä helppoa kuin omassa nuoruudessani.
Ikävää, että vanhemmilla on tuollainen asennevika. Tosiasiassa sillä ei ole mitään väliä, mitä mukero puuhasi 16-vuotiaana, kunhan ei rikoksia tee ja hoitaa koulunsa.
Tosiasiassa jokaisella työllä on työelämässä väliä.
Ei ole. Olen karvaasti saanut kokea. Moni opiskelukaveri on mennyt ohi uralla, vaikka kiltisti olin kaikki kesät töissä ja he lomailivat. Tosiasiassa sillä ei ole ollut mitään merkitystä.
Näin se menee. Tehdyillä kesätöillä on merkitystä vain kesätöitä hakiessa. Silloinkin saattaa mennä ohi jonkun työhön ottajan tutun lapsi eli suhteet vaikuttavat.
Aikuisena sitten opiskelujen ohella tehtyihin ilta- ja viikonlopputöihinkin vaikuttavat jo suositukset ja suhteet.
Oman alan töihin sitten vaikuttavat oman alan työkokemus, opinnot ja suhteet. Ei enää pysyväisluontoista työpaikkaa hakiessa ole merkitystä sillä, oletko ollut 15-vuotiaana mainoksia jakamassa vai et.
Kaikista on kokemusta sekä valituksi tulleena että ns. rannalle jääneenä.
Jokainen rekrytoija katsoo aiemman työkokemuksen ja ihan varmasti on merkitystä sillä onko ollut jo vuosia työelämässä vs. ei ollenkaan.
Kirjoitit "Aikuisena sitten opiskelujen ohella tehtyihin ilta- ja viikonlopputöihinkin vaikuttavat jo suositukset ja suhteet."
Mistä oikein luulet että ne suositukset ja suhteet tulee? Kun mun tytär haki 18-vuotiaana pidempiaikaista työtä, suosittelija oli nimenomaan aiempien vuosien kesätyöpaikasta. Sillä oli ratkaiseva merkitys.
Kerron esimerkin. Poikani pääsi opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Hän ei ollut ollut innokas kesätyön hakija. Eräs nuori työkaverini oli opiskellut samalla paikkakunnalla ja kysyin häneltä, mistä pojan kannattaisi kysyä ilta- ja viikonlopputyötä. Kiinnostus työntekoon oli herännyt armeijan jälkeen. Hän sanoi firman ja henkilön, johon kannattaa ottaa yhteyttä ja sanoa, että hän suositteli. Poikani ei ollut edes koskaan tavannut tätä *suosittelijaa*, mutta työhön ottaja ymmärsi, että he olivat tuttuja ja otti pojan töihin. Poika sitten teki ilta- ja viikonloppuhommia vielä valmistumisen jälkeenkin yhteensä varmaan viitisen vuotta. Ja nyt hän on sitten korkeakoulutustaan vastaavissa VAATIVISSA ASIANTUNTIJATEHTÄVISSÄ.
Olen sitä mieltä, että kesätöitä kannattaa hakea ja tehdä, mutta isompaa merkitystä myöhempään työllistymiseen niillä ei ole.
No poikasihan teki kuitenkin pitkään hanttihommia ennen kuin haki oman alan töitä joten ei oikein liity tähän keskusteluun. Toisaalta tuo "epävirallinen suosittelijakin" oli lähinnä hyvää tuuria. Monessa paikassa kysytään nykypäivänä nimenomaan sellaista suosittelijana joka on edellisestä työpaikasta, joku äidin työkaveri ei kyllä kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä takia vihaatte lapsianne niin paljon, että ette suostu antamaan heille edes hetken lepotaukoa opiskelusta? Niitä nuoruuden huolettomia, pitkiä kesiä ei nimittäin saa enää koskaan takaisin. Olen edelleen todella vihainen ja katkera omille vanhemmilleni, jotka pakottivat minut hakemaan kesätöitä jo 13-vuotiaana ja siitä eteenpäin kaikki kesät meni aina töissä. Ihan kuin tässä elämässä ei muutenkin saisi tehdä jatkuvasti töitä.
10 viikon kesälomasta käy 2 viikkoa töissä =jatkuvasti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen se huoleton äiti, joka ei vaadi 16-vuotiaalta työnhakua. Olin itse 16-vuotiaana ekan kerran kesätöissä eikä se minusta parempaa ihmistä tehnyt.
Ihan yhtä hyvin tai huonosti elämässään on pärjänneet ne kaverit, jotka ei olleet missään kesätöissä. Niin kauan kun koulu menee hyvin, en huolestuisi.
No näinhän se periaatteessa on. Meillä vaan esikoisen kohdalla on todettu, että jos työtodistuksia ei ole jo heti peruskoulun jälkeen, on nuorena aikuisena todella vaikea saada yhtään mitään työtä. Nuoremme ei voinut koronan vuoksi mennä parina kesänä töihin koska hän oli riskiryhmää. Nuorille työn saanti ei näytä olevan nykyään yhtä helppoa kuin omassa nuoruudessani.
Ikävää, että vanhemmilla on tuollainen asennevika. Tosiasiassa sillä ei ole mitään väliä, mitä mukero puuhasi 16-vuotiaana, kunhan ei rikoksia tee ja hoitaa koulunsa.
Tosiasiassa jokaisella työllä on työelämässä väliä.
Ei ole. Olen karvaasti saanut kokea. Moni opiskelukaveri on mennyt ohi uralla, vaikka kiltisti olin kaikki kesät töissä ja he lomailivat. Tosiasiassa sillä ei ole ollut mitään merkitystä.
Näin se menee. Tehdyillä kesätöillä on merkitystä vain kesätöitä hakiessa. Silloinkin saattaa mennä ohi jonkun työhön ottajan tutun lapsi eli suhteet vaikuttavat.
Aikuisena sitten opiskelujen ohella tehtyihin ilta- ja viikonlopputöihinkin vaikuttavat jo suositukset ja suhteet.
Oman alan töihin sitten vaikuttavat oman alan työkokemus, opinnot ja suhteet. Ei enää pysyväisluontoista työpaikkaa hakiessa ole merkitystä sillä, oletko ollut 15-vuotiaana mainoksia jakamassa vai et.
Kaikista on kokemusta sekä valituksi tulleena että ns. rannalle jääneenä.
Jokainen rekrytoija katsoo aiemman työkokemuksen ja ihan varmasti on merkitystä sillä onko ollut jo vuosia työelämässä vs. ei ollenkaan.
Kirjoitit "Aikuisena sitten opiskelujen ohella tehtyihin ilta- ja viikonlopputöihinkin vaikuttavat jo suositukset ja suhteet."
Mistä oikein luulet että ne suositukset ja suhteet tulee? Kun mun tytär haki 18-vuotiaana pidempiaikaista työtä, suosittelija oli nimenomaan aiempien vuosien kesätyöpaikasta. Sillä oli ratkaiseva merkitys.
Kerron esimerkin. Poikani pääsi opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Hän ei ollut ollut innokas kesätyön hakija. Eräs nuori työkaverini oli opiskellut samalla paikkakunnalla ja kysyin häneltä, mistä pojan kannattaisi kysyä ilta- ja viikonlopputyötä. Kiinnostus työntekoon oli herännyt armeijan jälkeen. Hän sanoi firman ja henkilön, johon kannattaa ottaa yhteyttä ja sanoa, että hän suositteli. Poikani ei ollut edes koskaan tavannut tätä *suosittelijaa*, mutta työhön ottaja ymmärsi, että he olivat tuttuja ja otti pojan töihin. Poika sitten teki ilta- ja viikonloppuhommia vielä valmistumisen jälkeenkin yhteensä varmaan viitisen vuotta. Ja nyt hän on sitten korkeakoulutustaan vastaavissa VAATIVISSA ASIANTUNTIJATEHTÄVISSÄ.
Olen sitä mieltä, että kesätöitä kannattaa hakea ja tehdä, mutta isompaa merkitystä myöhempään työllistymiseen niillä ei ole.
No poikasihan teki kuitenkin pitkään hanttihommia ennen kuin haki oman alan töitä joten ei oikein liity tähän keskusteluun. Toisaalta tuo "epävirallinen suosittelijakin" oli lähinnä hyvää tuuria. Monessa paikassa kysytään nykypäivänä nimenomaan sellaista suosittelijana joka on edellisestä työpaikasta, joku äidin työkaveri ei kyllä kelpaa.
Mistä kukaan tietää, kuka on äidin työkaveri? En minä ainakaan rekrytointeja tehneenä tiedä mistään, onko suosittelija jonkun äidin työkaveri tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kesätöitä tehdään jotta saa CV:een työkokemusta ja työllistyy helpommin sitten aikuisena.
jr-1965 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua kun lukee, niin ei paljon tarvitse ihmetellä miksi on niin monta palstalaista, joihin lapset ei aikuisena pidä yhteyttä.
Puuttuu täysin rakkaus ja ymmärrys ja lapsille halutaan mahdollisimman pikaisesti se sama paska elämä, kuin itsellä on.
Täällä näkee keiden lapsista tulee työtä tekeviä ja keistä rottia 😏
Meinaatko, että esim. 6 laudaturia kirjoittanut kirurgin ja opettajan lapsi jää lopun elämäänsä työttömäksi välivuotensa jälkeen (juttu iltasanomissa)? Ei varmaan ole vaadittu Linnanmäen reissujaan itse maksamaan tai mitään muutakaan :D
Kusipään lapsesta tulee kusipää. Niin se vaan elämässä menee.
Jos se, että en palkitse velttoilua tekee minusta kusipään, niin olkoon sitten niin. Vastuunottamiseen kasvattaminen on mielestäni vanhemman tehtävä, mutta meillä on ilmeisesti erilaiset arvot. :)
Lukionlaisen kohdalla vastuunottamiseen riittää se, että hoitaa koulun hyvin ja kunnianhimoisesti. Se on tärkeintä vastuun ottamista omasta elämästä tuossa iässä, koska lukion pohjalta haetaan jatko-opintoihin ja aletaan oikeasti rakentaa omaa elämää. Harvan elämä rakentuu sen pohjalta, että 16-vuotiaana siivosi vessoja.
Ei varmaan rakennukaan, mutta se osoittaa yritteliäisyyttä ja arvostusta kaikkea työtä kohtaan. Kummankohan yliopisto-opiskelijan työnantaja palkkaa; sen joka on nuoresta lähtien tehnyt kesätöitä vai sen, jolla ei yli 20-v nä ole ollut ensimmäistäkään työpaikkaa. Tietysti voihan olla, että isän ja äidin suhteet tulevat tässä kohtaa laiskottelijan avuksi. Kyllä se kesätöiden tekeminen ihmisestä ja yrittelijäisyydestä jotain kertoo.
Lisäksi se työelämän vuosikin on rankka ja väsyttäisi. Harva saa kuitenkaan siitä koko kesää palautua.
Minulla oli useita opiskelukavereita, joilla ei ollut kesätöitä. Kaikki ovat työllistyneet hyvin valmistumisen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu ja roikkuu. Jos olisi ollut todellinen mahdollisuus saada kesätöitä, mutta kieltäytyi vain nirppanokkaisuutta/laiskuuttaan, niin sitten jättäisin rahat antamatta. Asenne on aina se, mikä ratkaisee.
Kasvatuksellisesti tärkeää olisi antaa muksulle mahdollisuus tienata itse nuo 100 euroa mustikoita keräämällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen se huoleton äiti, joka ei vaadi 16-vuotiaalta työnhakua. Olin itse 16-vuotiaana ekan kerran kesätöissä eikä se minusta parempaa ihmistä tehnyt.
Ihan yhtä hyvin tai huonosti elämässään on pärjänneet ne kaverit, jotka ei olleet missään kesätöissä. Niin kauan kun koulu menee hyvin, en huolestuisi.
No näinhän se periaatteessa on. Meillä vaan esikoisen kohdalla on todettu, että jos työtodistuksia ei ole jo heti peruskoulun jälkeen, on nuorena aikuisena todella vaikea saada yhtään mitään työtä. Nuoremme ei voinut koronan vuoksi mennä parina kesänä töihin koska hän oli riskiryhmää. Nuorille työn saanti ei näytä olevan nykyään yhtä helppoa kuin omassa nuoruudessani.
Ikävää, että vanhemmilla on tuollainen asennevika. Tosiasiassa sillä ei ole mitään väliä, mitä mukero puuhasi 16-vuotiaana, kunhan ei rikoksia tee ja hoitaa koulunsa.
Tosiasiassa jokaisella työllä on työelämässä väliä.
Ei ole. Olen karvaasti saanut kokea. Moni opiskelukaveri on mennyt ohi uralla, vaikka kiltisti olin kaikki kesät töissä ja he lomailivat. Tosiasiassa sillä ei ole ollut mitään merkitystä.
Näin se menee. Tehdyillä kesätöillä on merkitystä vain kesätöitä hakiessa. Silloinkin saattaa mennä ohi jonkun työhön ottajan tutun lapsi eli suhteet vaikuttavat.
Aikuisena sitten opiskelujen ohella tehtyihin ilta- ja viikonlopputöihinkin vaikuttavat jo suositukset ja suhteet.
Oman alan töihin sitten vaikuttavat oman alan työkokemus, opinnot ja suhteet. Ei enää pysyväisluontoista työpaikkaa hakiessa ole merkitystä sillä, oletko ollut 15-vuotiaana mainoksia jakamassa vai et.
Kaikista on kokemusta sekä valituksi tulleena että ns. rannalle jääneenä.
Jokainen rekrytoija katsoo aiemman työkokemuksen ja ihan varmasti on merkitystä sillä onko ollut jo vuosia työelämässä vs. ei ollenkaan.
Kirjoitit "Aikuisena sitten opiskelujen ohella tehtyihin ilta- ja viikonlopputöihinkin vaikuttavat jo suositukset ja suhteet."
Mistä oikein luulet että ne suositukset ja suhteet tulee? Kun mun tytär haki 18-vuotiaana pidempiaikaista työtä, suosittelija oli nimenomaan aiempien vuosien kesätyöpaikasta. Sillä oli ratkaiseva merkitys.
Kerron esimerkin. Poikani pääsi opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Hän ei ollut ollut innokas kesätyön hakija. Eräs nuori työkaverini oli opiskellut samalla paikkakunnalla ja kysyin häneltä, mistä pojan kannattaisi kysyä ilta- ja viikonlopputyötä. Kiinnostus työntekoon oli herännyt armeijan jälkeen. Hän sanoi firman ja henkilön, johon kannattaa ottaa yhteyttä ja sanoa, että hän suositteli. Poikani ei ollut edes koskaan tavannut tätä *suosittelijaa*, mutta työhön ottaja ymmärsi, että he olivat tuttuja ja otti pojan töihin. Poika sitten teki ilta- ja viikonloppuhommia vielä valmistumisen jälkeenkin yhteensä varmaan viitisen vuotta. Ja nyt hän on sitten korkeakoulutustaan vastaavissa VAATIVISSA ASIANTUNTIJATEHTÄVISSÄ.
Olen sitä mieltä, että kesätöitä kannattaa hakea ja tehdä, mutta isompaa merkitystä myöhempään työllistymiseen niillä ei ole.
No poikasihan teki kuitenkin pitkään hanttihommia ennen kuin haki oman alan töitä joten ei oikein liity tähän keskusteluun. Toisaalta tuo "epävirallinen suosittelijakin" oli lähinnä hyvää tuuria. Monessa paikassa kysytään nykypäivänä nimenomaan sellaista suosittelijana joka on edellisestä työpaikasta, joku äidin työkaveri ei kyllä kelpaa.
Mistä kukaan tietää, kuka on äidin työkaveri? En minä ainakaan rekrytointeja tehneenä tiedä mistään, onko suosittelija jonkun äidin työkaveri tai ei.
Monet kuule ihan oikeasti soittaa suosittelijalle ja kysyy millainen ao. henkilö on ollut työntekijänä, millaista työtä tehnyt jne.
jr-1965 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua kun lukee, niin ei paljon tarvitse ihmetellä miksi on niin monta palstalaista, joihin lapset ei aikuisena pidä yhteyttä.
Puuttuu täysin rakkaus ja ymmärrys ja lapsille halutaan mahdollisimman pikaisesti se sama paska elämä, kuin itsellä on.
Täällä näkee keiden lapsista tulee työtä tekeviä ja keistä rottia 😏
Meinaatko, että esim. 6 laudaturia kirjoittanut kirurgin ja opettajan lapsi jää lopun elämäänsä työttömäksi välivuotensa jälkeen (juttu iltasanomissa)? Ei varmaan ole vaadittu Linnanmäen reissujaan itse maksamaan tai mitään muutakaan :D
Kusipään lapsesta tulee kusipää. Niin se vaan elämässä menee.
Jos se, että en palkitse velttoilua tekee minusta kusipään, niin olkoon sitten niin. Vastuunottamiseen kasvattaminen on mielestäni vanhemman tehtävä, mutta meillä on ilmeisesti erilaiset arvot. :)
Lukionlaisen kohdalla vastuunottamiseen riittää se, että hoitaa koulun hyvin ja kunnianhimoisesti. Se on tärkeintä vastuun ottamista omasta elämästä tuossa iässä, koska lukion pohjalta haetaan jatko-opintoihin ja aletaan oikeasti rakentaa omaa elämää. Harvan elämä rakentuu sen pohjalta, että 16-vuotiaana siivosi vessoja.
Ei varmaan rakennukaan, mutta se osoittaa yritteliäisyyttä ja arvostusta kaikkea työtä kohtaan. Kummankohan yliopisto-opiskelijan työnantaja palkkaa; sen joka on nuoresta lähtien tehnyt kesätöitä vai sen, jolla ei yli 20-v nä ole ollut ensimmäistäkään työpaikkaa. Tietysti voihan olla, että isän ja äidin suhteet tulevat tässä kohtaa laiskottelijan avuksi. Kyllä se kesätöiden tekeminen ihmisestä ja yrittelijäisyydestä jotain kertoo.
Lisäksi se työelämän vuosikin on rankka ja väsyttäisi. Harva saa kuitenkaan siitä koko kesää palautua.
Opiskelukin on työtä useille meistä. Ja kovaa työtä onkin. Harvalla onnekkaalla on niin hyvä muisti ja korkea älykkyys, että lukio ja yliopisto-opinnot sujuvat helposti ja ilman pänttäystä.
Itse en olisi jaksanut käydä kesätöissä kouluvuosina. Olin kouluvuoden jälkeen ihan poikki.
Nyt olen ollut työelämässä yli 30 vuotta.
Joten minusta on kyllä epäreilua kutsua ihmistä laiskaksi vain sillä perusteella, ettei hän kouluvuosina jaksa mennä kesätöihin.
jr-1965 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua kun lukee, niin ei paljon tarvitse ihmetellä miksi on niin monta palstalaista, joihin lapset ei aikuisena pidä yhteyttä.
Puuttuu täysin rakkaus ja ymmärrys ja lapsille halutaan mahdollisimman pikaisesti se sama paska elämä, kuin itsellä on.
Täällä näkee keiden lapsista tulee työtä tekeviä ja keistä rottia 😏
Meinaatko, että esim. 6 laudaturia kirjoittanut kirurgin ja opettajan lapsi jää lopun elämäänsä työttömäksi välivuotensa jälkeen (juttu iltasanomissa)? Ei varmaan ole vaadittu Linnanmäen reissujaan itse maksamaan tai mitään muutakaan :D
Kusipään lapsesta tulee kusipää. Niin se vaan elämässä menee.
Jos se, että en palkitse velttoilua tekee minusta kusipään, niin olkoon sitten niin. Vastuunottamiseen kasvattaminen on mielestäni vanhemman tehtävä, mutta meillä on ilmeisesti erilaiset arvot. :)
Lukionlaisen kohdalla vastuunottamiseen riittää se, että hoitaa koulun hyvin ja kunnianhimoisesti. Se on tärkeintä vastuun ottamista omasta elämästä tuossa iässä, koska lukion pohjalta haetaan jatko-opintoihin ja aletaan oikeasti rakentaa omaa elämää. Harvan elämä rakentuu sen pohjalta, että 16-vuotiaana siivosi vessoja.
Ei varmaan rakennukaan, mutta se osoittaa yritteliäisyyttä ja arvostusta kaikkea työtä kohtaan. Kummankohan yliopisto-opiskelijan työnantaja palkkaa; sen joka on nuoresta lähtien tehnyt kesätöitä vai sen, jolla ei yli 20-v nä ole ollut ensimmäistäkään työpaikkaa. Tietysti voihan olla, että isän ja äidin suhteet tulevat tässä kohtaa laiskottelijan avuksi. Kyllä se kesätöiden tekeminen ihmisestä ja yrittelijäisyydestä jotain kertoo.
Lisäksi se työelämän vuosikin on rankka ja väsyttäisi. Harva saa kuitenkaan siitä koko kesää palautua.
Se, että aikuisen työläisen elämä on paskaa, ei tarkoita, että pitää tehdä teini-ikäisen koululaisenkin elämästä paskaa.
Vierailija kirjoitti:
Kesätöitä tehdään jotta saa CV:een työkokemusta ja työllistyy helpommin sitten aikuisena.
Älä viitsi. Ei mitään merkirystä😂😂
Miten niin 15-vuotiaana? Yliopistosta valmistutaan yleensä reilusti yli 20-vuotiaana. Silloin on tyypillisesti työkokemusta jo monelta kesältä. Ja taatusti herättää kummastusta jos joku ei ole tehnyt ikinä mitään.