Lapsellamme ei tule olemaan serkkuja ja suku on muutenkin pieni - onko muilla tällaista?

Meidän lapsella ei olisi ollut serkkuja, mutta sitä lastakaan ei koskaan tullut. Että eiköhän tämä ollut sitten tässä meidän osaltamme. 

Ja nyt kun tätä maailman menoa katsoo, ehkä hyväkin niin.

Olennaisempaa on ne ihmissuhteet, joita teillä asuinpaikkakunnallanne on. Lapsen päiväkoti/koulukaverit yms. Vaikka olisi serkkuja, niin saattaisivat asua kaukana ja näkisitte kerran pari vuodessa.

Suvut taitaa nykyisin olla usein pieniä ja hajallaan ympäri Suomea. Ette ole varmasti poikkeus. Kannattaa panostaa ystävyyssuhteisiin, harrastusten ja lapsen päiväkodin, koulun ym. kautta.

Meillä samanlainen tilanne.

Yritettiin kompensoida asiaa niin, että lapselle valittiin 5 kummia. Ei lahjojen vuoksi (tämä sanottiin myös kummeille), vaan siksi, että ovat meidän vanhempien elämässä mukana olevia ystäviä. Toivotaan, että he olisivat kiinnostuneita viettämään yhdessä meidän ja lapsemme kanssa aikaa. Lapsi on vasta 2 v, mutta jo nyt aivan myyty kummeistaan. Toivotaan tämän säilyvän ajan kuluessa. :)

Tällainen tulevaisuus yleistyy kovaa vauhtia Suomessa ja monissa muissakin maissa. 

Ei ne serkut ole tae mistään. Minulla on 7 serkkua, ikähaarukka +16 v minua vanhemmasta 12 v nuorempaan. Vaikka näimme lapsena joka vuosi, niin ei olla enää tekemisissä. Yhteys katkesi, kun muutin lapsuuskodista opiskelemaan. Sukujuhlissa nähdään ehkä kerran 10 vuoteen, jos silloinkaan. En edes tiedä serkuistani mitään, en osaa edes sanoa, opiskelevatko/ovatko töissä/missä asuvat.

Eikö suomessa ole syntyvyys ollut sen alle uusiutumistason jo jostain 1960 luvulta lähtien eli sieltä ajoilta asti ikäluokat ovat joka vuosi olleet pienempiä kuin edelliset joten ei tuo outoa ole.

Minä olen lapseton ja ehkäpä lapsettomaksi jään, taidan olla melkein suvun viimeisiä jatkajia mutta mitä väliä sillä on jatkuuko suku vai ei? 

Ideaalitilanne. Suku on pahin. Panostakaa niihin valittuihin ihmissuhteisiin sukulaisten sijaan.

Minulla on yli 10 serkkua. Kahden kanssa vaihdellaan kuulumisia silloin tällöin, loppuja nähdään hautajaisissa.

Ei ne sukulaiset auvoisiksi tee. Kaikkien sukulaiset eivät ole mukavia ja kivaa seuraa. 

Vierailija kirjoitti:

Suvut taitaa nykyisin olla usein pieniä ja hajallaan ympäri Suomea. Ette ole varmasti poikkeus. Kannattaa panostaa ystävyyssuhteisiin, harrastusten ja lapsen päiväkodin, koulun ym. kautta.

Meillä on just näin. En ole edes hoksannut harmitella sukulaisten puuttumista. Meillä on ystävien lisäksi mahtavia naapureita ja heitä on onneksi paljon.

On tavallista. Jos ei asu ihan sukulaisten vieressä samassa kaupungissa niin moni ei vitsi pitää yhteyttä. Ja jos kutsuu niin vastaus on ei me nyt ehditä tai jakseta tulla. Isovanhemmat olisivat olleet kiinnostuneita lapsesta, mutta ovat jo kuolleet. Saman ikäisiä serkkuja ei ole.

Ystäväni on ainoa lapsi, pari serkkua asuu kaukana. Hänellä on iso kaveripiiri, monien kanssa tuntenut koko ikänsä. Kannustakaa lastanne olemaan kavereiden kanssa, olemaan avoin ja ystävällinen.

Saan esikoisen talvella ja hän tulee olemaan ilman serkkuja. Harmittaa paljon vaikka myöhemmin toivon sisaruksia

Me olemme lestadiolaisia ja suvut ovat suuria lestadiolaissukuja. Sekä meillä vanhemmilla että lapsillamme on (kirjaimellisesti) kolminumeroimen luku serkkuja. Vuosien mittaan yhteydenpito on kuihtunut ja sukulaisia nähdään enää suviseuroissa, jos sielläkään. Perhejuhliin ei oikein mahdu kuin oma perje. Kaikilla tuntuu olevan oma ydinperhe, erillinen elämä ja omat ystäväpiirit. Perhearki on oikeasti aika rankkaa ja vapaa-aikaa tarvitaan omiin harrastuksiin ja lepäämiseen. Tulin vain kertomaan ap:lle, ettei se suvun runsaus aina takaa läheistä yhteyttä. Läheiset ihmiset voivat olla muita kuin sukulaisia.

Vierailija kirjoitti:

Me olemme lestadiolaisia ja suvut ovat suuria lestadiolaissukuja. Sekä meillä vanhemmilla että lapsillamme on (kirjaimellisesti) kolminumeroimen luku serkkuja. Vuosien mittaan yhteydenpito on kuihtunut ja sukulaisia nähdään enää suviseuroissa, jos sielläkään. Perhejuhliin ei oikein mahdu kuin oma perje. Kaikilla tuntuu olevan oma ydinperhe, erillinen elämä ja omat ystäväpiirit. Perhearki on oikeasti aika rankkaa ja vapaa-aikaa tarvitaan omiin harrastuksiin ja lepäämiseen. Tulin vain kertomaan ap:lle, ettei se suvun runsaus aina takaa läheistä yhteyttä. Läheiset ihmiset voivat olla muita kuin sukulaisia.

Ja minä kun olen kadehtinut lestadiolaisia suurten sukujen vuoksi. :D En ole tullut ajatelleeksikaan, että tuollaista voi olla.

Panostakaa siihen, että hankitte läheisiä ystäväperheitä. Ei sillä ole merkitystä onko lapsen ympärillä olevat ihmiset sukua vai ei kunhan löytyy tarpeeksi ihmisiä, jotka välittävät teidän lisäksenne lapsesta ja tarpeeksi ystäviä lapselle.

Meillä on 2,3,5v lapset .

Olemme tekemisissä sukulaisista oikeastaan vain äitini, veljeni perheen ja vaimoni isän kanssa.

Isäni ja vaimoni äiti kuolleet, vaimolla ei sisaruksia.

Ystäviä meillä kummallakaan ei juuri ole, lapsetkin niin pieniä etten usko heillä päiväkodissa kovin kiinteitä ystävyyssuhteita olevan.

Muuten olemme ihan normaali noin nelikymppinen, työssäkäyvä, korkeakoulutettu, hyvätuloinen perhe liki Helsinkiä.

Ei sitä sukulaisia tai kavereita osaa silleen edes kaivata, kun ei niitä ole koskaan juuri ollut.

Minulla on iso suku, serkkujakin on joku 80. En pidä keneenkään yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Me olemme lestadiolaisia ja suvut ovat suuria lestadiolaissukuja. Sekä meillä vanhemmilla että lapsillamme on (kirjaimellisesti) kolminumeroimen luku serkkuja. Vuosien mittaan yhteydenpito on kuihtunut ja sukulaisia nähdään enää suviseuroissa, jos sielläkään. Perhejuhliin ei oikein mahdu kuin oma perje. Kaikilla tuntuu olevan oma ydinperhe, erillinen elämä ja omat ystäväpiirit. Perhearki on oikeasti aika rankkaa ja vapaa-aikaa tarvitaan omiin harrastuksiin ja lepäämiseen. Tulin vain kertomaan ap:lle, ettei se suvun runsaus aina takaa läheistä yhteyttä. Läheiset ihmiset voivat olla muita kuin sukulaisia.

Saako kysyä: mikä perhearjesta tekee lestadiolaisilla rankkaa? Lasten iso lukumäärä? Rauhanyhdistyksellä tehtävät vapaaehtoistyöt vai mikä? Itselleni lestadiolaisuus on melko vierasta, siksi kysyn.