Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miltä teistä muista petetyistä ja jätetyistä tuntuu?
12.07.2023 |
Mitkä fiilikset?
Itsellä olo aaltoilee, välillä hyvä olla ja ymmärrän että elämä ilman exää on tosi paljon parempaa. Ja välillä sattuu kovasti ajatus miten kaun petti mua selän takana, kaikelta siltä mitä kuvittelin meillä olleen on viety pohja. Ex myös sanoi, ettei rakastanut minua vuosiin, vaikka rakkauttaan usein kuitenkin kertoi.
Luottamus toiseen ihmiseen on viety. En ehkä enää koskaan luota kehenkään.
Ja toisaalta, mikään mikä paljastui ei tullut yllätyksenä, kaiken olin jossain sisälläni osannut aavistaa.
Mutta, kyllä se petetyksi ja toisen takia jätetyksi tuleminen sattuu. Tuntuu pahalle.
En halua olla kyseisten ihmisten kanssa missään tekemisissä.
Aivan sama mulle mitä minusta ajattelevat.
En myöskään halua ketään uutta ihmistä elämääni.
Kommentit (63)
Tulin petetyksi, mutta olin itse se, joka jätti pettäjän toisen takia. Elämäni on paljon parempaa nykyiseni kanssa, enkä pahemmin halua ajatella ja muistella edellisen elämän asioita. Joskus ne pääsevät kuitenkin yllättämään ja niistä tulee toisinaan todella paha olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asia mikä kulkee jollainlailla aina mukana. Juuri tuommoisena ajoittain yllättävänä pahana olona.
Eiköhän nuo ole aika tavalliset fiilikset. Luottamushan siinä menee, ja kun asia on tuore, mielialat vaihtelevat Eikä sun tarvitse olla sen exän kanssa tekemisissä eikä edes selitellä sitä kenellekään. Toki, jos teillä on lapsia, niin lasten asiat pitää hoitaa, mutta mistään muusta sun ei tarvitse sen kanssa puhua.
Oon pahoillani, että sulle kävi näin. Ymmärrän, että olet vihainen . Et ole kuitenkaan arvoton tai huono, ymmärräthän sen. Eka kommentoijakaan ei ole, vaikka siltä saattaakin tuntua.
2 jatkaa. Luottamusta en ole onneksi menettänyt. Olen ymmärtänyt, etten olisi mitään voinut tehdä estääkseni pettämisen. En omista toista ihmistä, enkä ole vastuussa hänestä. Ainoastaan olisin toivonut, että kun en kerran riittänyt, olisi jättänyt mut ennen pelinsä aloittamista.
Ap täällä, meillä ex pelasi pelejään ties kuinka monta vuotta. Ensin muiden, sitten tämän nykyisen kanssa. Ja tän nykysenkin kanssa vuosien varrella oli kaikenlaista.
Aina selitti asiat parhainpäin.
Ja minä nielin, jatkoin lasten vuoksi. Vaikka lasten vuoksi siitä suhteesta olisi minun pitänyt uskaltaa lähteä aikoja sitten.
Se, että ex lopulta jätti minut, on kaikessa kamaluudessaan ja satuttavuudessaan kuitenkin parasta mitä teki minulle vuosiin.
Ainoa asia mistä olen hänelle kiitollinen.
Lasten asiat hoidan. Nekin viesteillä. En halua nähdä enkä puhua exän kanssa.
Onneksi lapset jo isoja ja yhteisesti sovittavia asioita ei kauheasti ole. Kulkevat kotien välillä itsenäisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen jätetty, en tiedä olenko ollut petetty.
No tuntuuhan se, edelleen. Olimme 23 vuotta yhdessä. Nyt eronneina 8 kk.
En ole oikein osannut vielä muuta kuin yrittää toipua. Moni on neuvonut että "jatka elämääsi", mutta uusi suhde tai edes kahville meno jonkun kanssa tuntuu aivan ylivoimaiselta. Olen ymmärtänyt nyt että tässä saattaa mennä parikin vuotta ennen kuin ihan oikeasti helpottaa. Onneksi on työ, lapset ja koirat, puhumattakaan ystävistä.
Sinäkin selviät ap. Jossain sanottiin että jotta voi nousta tuhkasta, pitää valitettavasti ensin palaa.
Voimia. Yritä löytää ilo pienistä yksityiskohdista: linnunlaulu, uutuusjätski, onnistuminen töissä, kiva leffailta perheen tai kavereiden kanssa.
Kiitos kauniista sanoista. Minä olen nyt todella palanut, täysin.
Itse olen sitä mieltä, että mihinkään uuteen ei kannata kiirehtiä, ennen kun on kunnolla toipunut, tehnyt matkan omaan itseen. Miettinyt oman osuuden edellisen parisuhteen kulkuun. Miettinyt miksi valitsi juuri semmoisen puolison. Miettinyt mitä itse haluaa jatkossa.
Opettelee olemaan yksin ja nauttimaan siitä, jos sitten joskus joku uusi kolahtaa, niin katsotaan sitä sitten.
Nyt teen elämästä kaikin tavoin hyvää, ilman miestä.
Onneksi on lapset, ja työ. Onneksi elämässä on välittäviä ihmisiä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen jättänyt exän täysin omaan arvoonsa. En edes halua ajatella koko ihmistä. Satutti todella pahasti. En ehkä täysin tule koskaan antamaan anteeksi.
Olen tehnyt omasta elämästäni hyvää, ja nautin olostani.
Kaikessa siinä ikävässä oli lopulta ison kasvun mahdollisuus. Ihmisenä.
Hirveä olo. Pyörin yksin, ahdistuneena ja tuskaisena kotona. Mietin tapahtuneita asioita koko ajan. Tunteet menee laidasta laitaan. Tiedän että tämä oli paras asia mitä tämän ihmisen kanssa tuli , ero siis mutta silti voin pahoin. Ajattelen että on niillä nyt aluksi kivaa ja mukavaa ja seksikin on niin hurjaa että (minua ei pahemmin enää kiinnosta nut jatkuvan tappelun ja ongelmien takia) ja varmaan eksä nauraa selkäni takana. En kyllä itse kykene uuteen suhteeseen tässä kunnossa. Toisaalta tiedän tarkkaan kuinka kauhea ex on. Ei tule muuttumaan. Säälittää melkein nyksä. Tosin hän taitaa olla samanlainen kuin exäni. Olkoot sitten onnellisia yhdessä. Puren hammasta ja menen yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä sinulle! Tunnistan niin nuo tunteesi. Olisin voinut itse kirjoittaa tuon tekstin.
Sillä erolla, että meillä oli seksiä loppuun asti ja viimeisellä kerralla ex pikku humalassa totesi, että miten se voi olla niin paljon parempi. Tarkoittaen minua.
Itse seksi hänen kanssa ei koskaan ollut hyvää. Mutta ministi mua lohduttaa, että minä tunnuin paremmalle kun hänen nykyisensä.
Miten tänään menee?
Itseä alkaa hieman ahdistamaan, lasten siirtyminen isälle lähenee. En osaa tehdä yksin mitään.
Tai olis monta juttua mitä vois tehdä, mutta ei ole ylimääräistä rahaa.
Pitää varautua syksyn oikeudenkäyntiin exää vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen raivona siitä, että tuhlasin niin paljon aikaa ja luottamusta johonkuhun, joka ei ansainnut sitä ollenkaan. Mietin, rakastiko hän koskaan minua yhtään. Ja osaanko tunnistaa muistakaan ihmisistä, ovatko tunteet aitoja vai ei. Mitä jos sama tapahtuu uudelleen?
Samoja mietteitä. Mun ex sano, ettei rakastanu mua enää ainakaan 6 vuoteen. Kuitenkin meni mun kanssa naimisiin tämän 6 vuoden sisällä.
Sillä oli varmaan jo sillon sutinaa työkaverinsa kanssa, koska ei töissä kertonut meidän naimisiin menosta.
Olis pitäny tajuta häipyä viimeistään sillon.
Mutta ei, minä kuvittelin meillä asioiden olevan hyvin. Kuvittelin kummankin vaikeuksien jälkeen sitoutuneen liittoomme.
Valetta, valetta, valetta kaikki.
Kyllä osu ja kovaa, kun miehen vuosien petollisuus eron jälkeen paljastui. Yllätys se ei ollut, olin osannut asian aavistaa. Eikä ihminenkään kenen kanssa nykyään on ole yllätys.
Tää uus meni meidän yhteiseen kotiin heti kun mä sieltä poistuin. Nyt siellä rakennellaan onnellista uusperhettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pelkästään kiitollinen siitä, että ex teki ratkaisun. Mun ei nimittäin sitten tarvinnut. Hän on lasten silmissä se, joka tyri ja mokasi. Hän on sitä myös suvun silmissä. Hän on ehtinyt erota uudestaankin sen jälkeen, vaikka meidän erosta tulee vasta marraskuussa 7 vuotta.
En koe minkäänlaista menettämisen surua hänestä, ainoastaan talosta, jonka itse rakensin ja viimeistelin ja joka piti myydä.
Hohhoijaa, miten jaksatte velloa katkeruudessa ja alemmuudentunteessa. Noloa, aikuiset ihmiset.
Miehethän ovat kuin bussit. Jos yksi jättää, seuraava tulee vartin päästä.
Tuo on totta. Meilläkin lapset näki, miten isä toi heti uuden naisen ja hyvin pian myös tämän lapset asustelemaan. Ja lapset myös näki miten romuna minä, äiti olin erosta.
Myös kaikki muut, suku, naapurit, ystävät näkee, että miehellä heti uusi. Ja ymmärtävät asian. Vaikka varmasti asiaa selittelee, että suhde olisi alkanut vasta eron jälkeen. Kissanviikset, uskoo kuka tahtoo. Minä en ainakaan.
Erosta olen vain ja ainoastaan hyvilläni. En itse olisi uskaltanut lähteä. Vaikka olisi pitänyt! Jo aikoja sitten.
Vihaan exää. Se on alinta pohjasakkaa mun arvoasteikolla. Ällöttävä oksettava ihminen.
En ole antanut itselle koskaan sen jälkeen mahdollisuutta rakastua ,en edes katso ympärilleni , ettei vaan taas tule pettymys. Jätetyksi tuleminen muuttaa koko elämän.
Olen jostain lukenut, että naisten olisi yleisesti ottaen vaikeampi "kestää" pettämistä, kuin miesten. Onkohan näin ja ovatko nämä (lähinnä) naisten kirjoituksia? Siis jos hieman karrikoi, niin miesten suhtautuminen pettämiseen on joko tai. Joko suhde päättyy, eikä sitä enää niin murehdita (sai mennäkin) tai sitten suhde jatkuu, melko lailla ennallaan ("kunhan et tee sitä toiste")
Naisilla tuntuisi tämä tunteissa vellominen olevan se päällimmäinen, riippumatta siitä, jatkuuko suhde tai ei. Siis vaikka suhde jatkuisikin, niin "mikään ei ole enää ennallaan" tai sitten suhde päättyy, mutta "luottamus ihmisiin on kadonnut täysin" ja "normaaliin elämään palaaminen tuntuu niin kaukaiselta"
Vierailija kirjoitti:
Miten tänään menee?
Itseä alkaa hieman ahdistamaan, lasten siirtyminen isälle lähenee. En osaa tehdä yksin mitään.
Tai olis monta juttua mitä vois tehdä, mutta ei ole ylimääräistä rahaa.Pitää varautua syksyn oikeudenkäyntiin exää vastaan.
Hieman ohis, mutta mistä käytte oikeutta? Vai onko tämä Suomessa?
Alue: Aihe vapaa
Surkealta. Epäonnistuneelta. Petetyltä. Olen menettänyt luottamukseni ihmisiin.
Koen olevani huono ihminen. Epäkelpo. Ruma ja vääränlainen.