Miltä teistä muista petetyistä ja jätetyistä tuntuu?
Mitkä fiilikset?
Itsellä olo aaltoilee, välillä hyvä olla ja ymmärrän että elämä ilman exää on tosi paljon parempaa. Ja välillä sattuu kovasti ajatus miten kaun petti mua selän takana, kaikelta siltä mitä kuvittelin meillä olleen on viety pohja. Ex myös sanoi, ettei rakastanut minua vuosiin, vaikka rakkauttaan usein kuitenkin kertoi.
Luottamus toiseen ihmiseen on viety. En ehkä enää koskaan luota kehenkään.
Ja toisaalta, mikään mikä paljastui ei tullut yllätyksenä, kaiken olin jossain sisälläni osannut aavistaa.
Mutta, kyllä se petetyksi ja toisen takia jätetyksi tuleminen sattuu. Tuntuu pahalle.
En halua olla kyseisten ihmisten kanssa missään tekemisissä.
Aivan sama mulle mitä minusta ajattelevat.
En myöskään halua ketään uutta ihmistä elämääni.
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tuon tunteen, kun tuntuu että ei selviä.
Olen vasta elänyt itse sen läpi.
Hengitä. Kuuntele tilanteeseen sopivaa musiikkia. Jannika B ihmisen muotoinen tai p.a.s.k.a on hyviä.
Luontaistuotteista löytyy oikeasti apua. Käy kysymässä.
Jos pystyt, käy kävelyllä, jos et, nouse ylös ja tärisyttele kroppaa hetki. Kuulostaa hörhölle mutta auttaa hetken.
Koita syödä jotain, edes nestemäistä, ateriankorvikkeita tms jos ei muu maistu.
Puhu, puhu ja puhu.Sä selviät siitä!!! Meitä muitakin syvästä mustasta kaiken nielevästä suosta selvinneitä on! Tai ainakin jo pinnalle päässeitä, enää nilkat peittyy suohon.
Tsemppiä! Sä nouset sieltä vielä entistä vahvempana ja viisaampana.
Vaikealta tuntuu. Sain vasta tänään tietää miehen uudesta naisesta. Pettänyt tuo paska on vaikka muuta väittää. Edes omat lapsena eivät usko häntä tässä asiassa. Eivät siis ole yhteisiä lapsia vaan miehen aikuisia lapsia ensimmäisestä liitosta.
Kyllä mulla on nukkumiseen lääkettä avuksi koska ajatukset pyörii päässä enkä meinaa selvitä erosta. Luulin jo olevani vähän paremilla vesillä, mutta sitten tuli tämä pommi. Ahdistaa ja itkettää kun ajattelen miehen olevan toisen naisen kanssa. Mikä mussa oli vikana etten enää kelvannut?!
Ja miten helvetissä saan pois nämä tunteet kun edelleen rakastan miestä?!?!?
Voi ei, tunnen niin tuon sun tuskan! Ikävä kyllä ne tunteet on vaan rämmittävä läpi. Muistan mille se isku tuntui, kun tieto uudesta, tai toisesta naisesta varmistui. Se ei todellakaan ole mikään uusi miehelle.
Mä niin myötäelän täällä sun kanssa. Ota semmonen nukahtamislääke,,että saat nukutuksi.
Et sä ole huono etkä epäonnistunut, sun ex teki väärin. Meitä petettyjä on paljon!
Anna surun ja itkun tulla. Elä ne läpi ja anna niiden sitten mennä.
Iso halaus sulle!!
Ymmärrän, että ottaa vähän aikaa möyriä kaikki tunteet läpi. Sitä en kuitenkaan ole ikinä ymmärtänyt, että vielä vuosienkin jälkeen pidetään kiinni siitä, ettei voi ikinä enää luottaa keneenkään. Joskus kaatuu rähmälleen, mutta ei siihen kannata jäädä makaamaan. Jää elämä elämättä.
Helpottavalta. Olisin halunnut erota jo ajat sitten mutten saanut sitä sanotuksi.
Kyllähän se raskaalta tuntui ja tuntuu yhä varsinkin kun on niin huonoja kokemuksia miehistä muutenkin. Yritän etten yleistä mutta luulen että on vaikeaa enää luottaa keneenkään. Pettämistä en ymmärrä.
N26
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, tunnen niin tuon sun tuskan! Ikävä kyllä ne tunteet on vaan rämmittävä läpi. Muistan mille se isku tuntui, kun tieto uudesta, tai toisesta naisesta varmistui. Se ei todellakaan ole mikään uusi miehelle.
Mä niin myötäelän täällä sun kanssa. Ota semmonen nukahtamislääke,,että saat nukutuksi.
Et sä ole huono etkä epäonnistunut, sun ex teki väärin. Meitä petettyjä on paljon!
Anna surun ja itkun tulla. Elä ne läpi ja anna niiden sitten mennä.
Iso halaus sulle!!
Kiitos tsemppaamisesta, mutta tuntuu nyt niin lohduttomalta. En vain käsitä miten mies saattoi tehdä noin. Miten mä ikinä selviän tästä. Kaiken lisäksi itsetunto ihan pohjamudissa ja tiedän, että ei mua enää kukaan huoli. En siis nyt edes haluaisi ketään, mutta eipä ole toivoa ketään saada tulevaisuudessakaan. Ei kukaan huoli tämän näköistä ihmistä.
Niin tuttuja tunteita. Ihan ensin, opettele puhumaan itsellesi nätisti. Sinä olet hyvä juuri tuollaisena.
Ei sille nyt tunnu, mutta joku kaunis päivä helpottaa.
Reilu vuosi sitten mies kertoi että hällä on toinen ja haluaa erota. Olihan se shokki. Minua ei kuitenkaan jotenkaan satuttanut se suhde vaan moni muu asia. Meillä oli vaikea elämä, minä annoin itsestäni kaiken itseni kustannuksella. Halusin erota jo vuosia sitten mutta mies tuntui että tekee itselleen jotain jos niin teen. Joten jatkoin lasten takia ja tavallaan hoidin myös miestä kun ei ollut psyykkisesti kunnossa.
Ja se elämä kulutti mut ihan loppuun. Ymmärsin kyllä heti että nyt on sauma päästä miehestä oikeasti eroon kun hällä on toinen, on sellainen ihminen joka ei pärjää yksin.
Shokin jälkeen on mennyt hyvin joskin sellainen ääretön uupumus on taustalla koko ajan. Olen tavannut upeita miehiä ja saanut kokea uskomattomia asioita tässä vuoden aikana. Sitoutumaan en kuitenkaan vielä pysty enkä halua, ahdistaa ajatuskin.
En ole katkera suhteesta vaan siitä miten hoiti asiat noin muutoin. Toki ehkä tämä ei voinut mennä edes toisin. Nyt välit hyvät ja yhteishuoltajuus sujuu hyvin.
Minulla on oikein hyvä elämä. Vietän aikaa ystävien kanssa, on ihana työyhteisö ja toinen toistaan ihanampia miehiä pyörii ympärillä. Ehkä joskus väsymyskin helpottaa ja olen valmis uuteen parisuhteeseen.
Exälle olen sisimmässäni antanut anteeksi jo aikoja sitten. En ole katkera enkä vihainen, siihen en tuhlaa aikaani. Ex vei elämästäni yli 20 vuotta eikä vie yhtään enempää.
Minä näin eilen vahingossa kuvan exästä ja uudestaan missä olivat festarien ulkopuolella fiilistelemässä.
Minun kanssa ei koskaan lähtenyt, tai ei enää vuosiin.
Mietin sitten, että olin niin väsynyt, uupunut, varmaan masentunutkin siitä huonosta kaiken voiman imevästä suhteesta, että en itse enää edes osannut ehdottaa mitään.
Ja aina oli velvollisuuksia hoidettavana. Ja minä ne automaattisesti hoidin, mies meni omissa menoissa, teki kivoja asioita muiden kanssa.
Nyt tekee asioita yhdessä naisensa kanssa.
Edelleen mä oon vaan kotona. Ei mulla ole kavereita, en enää edes keksi tekemistä. En jaksa. Olen yksinäinen. Arki ja elämä exän kanssa vei multa pikkuhiljaa kaiken oman.
Eilen tuntui pahalle, nyt ei.
Näin tämä nyt meni.
Jonain päivänä minäkin jaksan tehdä mukavia asioita ja elämässäni on taas ihmisiä. Ja ihmisillä tarkoitan ystäviä en miehiä.
Kuten edellinen sanoi, mies vei jo vuosia, ei vie enää yhtään. Se oli hyvin sanottu!!
Miten tänään menee? Mitkä fiilikset?
Itseä vähän meinaa ottaa päähän, että ex porskuttaa uuden kanssa eteenpäin, käy tapahtumissa ja jne.
Mun lauantai-illan juttu oli käydä ruokakaupassa.
Meinaa tuntua epäreilulta. Mut sitte muistutan itseäni ottamaan iisisti ja antamaan itselleni aikaa toipua kunnolla. Oppia nauttimaan elämän pienistä asioista, yksin.
Jos ei tee mitään, nii sitten ei tee. Ens kesänä tilanne voi olla jo eri. Ehkä sitten talous ja kaveri tilanne on parempi.
Nyt tuore ero vielä vaikuttaa kaikkeen. Ja vuosien huono suhde minkä aikana kaikki oma jäi. Ei ne hetkessä palaudu.
Ihan oikein teille akoille että saatte velloa siinä itsesäälissä ja syödä psyykenlääkkeitä😆🤣
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se raskaalta tuntui ja tuntuu yhä varsinkin kun on niin huonoja kokemuksia miehistä muutenkin. Yritän etten yleistä mutta luulen että on vaikeaa enää luottaa keneenkään. Pettämistä en ymmärrä.
N26
Olet kyllä varhain tätiytynyt jos tuon ikäisenä roikut av-palstalla. Otan osaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tuon tunteen, kun tuntuu että ei selviä.
Olen vasta elänyt itse sen läpi.
Hengitä. Kuuntele tilanteeseen sopivaa musiikkia. Jannika B ihmisen muotoinen tai p.a.s.k.a on hyviä.
Luontaistuotteista löytyy oikeasti apua. Käy kysymässä.
Jos pystyt, käy kävelyllä, jos et, nouse ylös ja tärisyttele kroppaa hetki. Kuulostaa hörhölle mutta auttaa hetken.
Koita syödä jotain, edes nestemäistä, ateriankorvikkeita tms jos ei muu maistu.
Puhu, puhu ja puhu.Sä selviät siitä!!! Meitä muitakin syvästä mustasta kaiken nielevästä suosta selvinneitä on! Tai ainakin jo pinnalle päässeitä, enää nilkat peittyy suohon.
Tsemppiä! Sä nouset sieltä vielä entistä vahvempana ja viisaampana.
Vaikealta tuntuu. Sain vasta tänään tietää miehen uudesta naisesta. Pettänyt tuo paska on vaikka muuta väittää. Edes omat lapsena eivät usko häntä tässä asiassa. Eivät siis ole yhteisiä lapsia vaan miehen aikuisia lapsia ensimmäisestä liitosta.
Kyllä mulla on nukkumiseen lääkettä avuksi koska ajatukset pyörii päässä enkä meinaa selvitä erosta. Luulin jo olevani vähän paremilla vesillä, mutta sitten tuli tämä pommi. Ahdistaa ja itkettää kun ajattelen miehen olevan toisen naisen kanssa. Mikä mussa oli vikana etten enää kelvannut?!
Ja miten helvetissä saan pois nämä tunteet kun edelleen rakastan miestä?!?!?
Järki käteen, miksi haikailla valehtelevan ja pettävän miehen perään.
Ottaisitko takaisin vaikka tiedät kaiken tämän.
Hiukan nyt itsensä arvostamista kehiin.
Kolmenkymmenen vuoden jälkeen irtautuminen exästä ja entisestä elämästä ei ollut helppoa. Kaikki muuttui, arki ja vapaa-aika. Lapset toivat isän uuden perheen asiat mukanaan isäviikonloppujen jälkeen. Jäin hyvin yksinäiseksi, joten tuntui hylätyltä, kun lapseni viettivät perheaikaa isänsä uusperheen kanssa, jossa oli ikäänkuin uusi äitikin, aina kaunis, energinen, jolla oli kiinnostavia kauniita tavaroita ja vaatteita.
Lähes kymmenen vuotta on kulunut, nyt ei enää mennyt paina mieltäni. Elämä hymyilee, vierellä on tasapainoinen miesystävä, olen rakentanut vanhoja ystävyyssuhteita uudelleen. En tunne itseäni yksinäiseksi, lapset ovat kasvaneet ja heillä on nyt asiat kunnossa. Unissa näen joskus vanhoja muistoja, niin iso asia se kuitenkin oli. Vielä näinkin pitkän ajan jälkee alitajunta kai käsittelee muutosta ja tunteita. Tsemppiä kaikille kipuileville, aika parantaa, onnea ja rakkautta on vielä teillekin odottamassa.
Miehet vaihtavat aina huonompaan.
Vierailija kirjoitti:
Samoja mietteitä. Mun ex sano, ettei rakastanu mua enää ainakaan 6 vuoteen. Kuitenkin meni mun kanssa naimisiin tämän 6 vuoden sisällä.
Sillä oli varmaan jo sillon sutinaa työkaverinsa kanssa, koska ei töissä kertonut meidän naimisiin menosta.
Olis pitäny tajuta häipyä viimeistään sillon.
Mutta ei, minä kuvittelin meillä asioiden olevan hyvin. Kuvittelin kummankin vaikeuksien jälkeen sitoutuneen liittoomme.
Valetta, valetta, valetta kaikki.Kyllä osu ja kovaa, kun miehen vuosien petollisuus eron jälkeen paljastui. Yllätys se ei ollut, olin osannut asian aavistaa. Eikä ihminenkään kenen kanssa nykyään on ole yllätys.
Tää uus meni meidän yhteiseen kotiin heti kun mä sieltä poistuin. Nyt siellä rakennellaan onnellista uusperhettä.
Aivan järkyttävää. Onko teillä yhteisiä lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoja mietteitä. Mun ex sano, ettei rakastanu mua enää ainakaan 6 vuoteen. Kuitenkin meni mun kanssa naimisiin tämän 6 vuoden sisällä.
Sillä oli varmaan jo sillon sutinaa työkaverinsa kanssa, koska ei töissä kertonut meidän naimisiin menosta.
Olis pitäny tajuta häipyä viimeistään sillon.
Mutta ei, minä kuvittelin meillä asioiden olevan hyvin. Kuvittelin kummankin vaikeuksien jälkeen sitoutuneen liittoomme.
Valetta, valetta, valetta kaikki.Kyllä osu ja kovaa, kun miehen vuosien petollisuus eron jälkeen paljastui. Yllätys se ei ollut, olin osannut asian aavistaa. Eikä ihminenkään kenen kanssa nykyään on ole yllätys.
Tää uus meni meidän yhteiseen kotiin heti kun mä sieltä poistuin. Nyt siellä rakennellaan onnellista uusperhettä.Aivan järkyttävää. Onko teillä yhteisiä lapsia?
upup
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikein teille akoille että saatte velloa siinä itsesäälissä ja syödä psyykenlääkkeitä😆🤣
Sä oot tainnut jo kauan sitten jättänyt ne ottamatta.
Minut jätti narsistinen mies vuosi sitten. Olin todella rakastunut häneen. Tai ennemmin se oli riippuvuutta kuin rakkautta. Traumaside. Vieläkin olen aivan rikki. Tunteet eivät vaan lähde pois. Todella ahdistavaa vaikka tiedän ettei se ihminen ollut minulle hyväksi. Hylkääminen on aina aivan hirveä tunne silloin kuin tulee jätetyksi yllättäen ja ilman selityksiä. Ja varsinkin myös silloin kun tajuaa että.kaikki oli pelkkää feikkiä sen toisen puolelta.
Tiedän tuon tunteen, kun tuntuu että ei selviä.
Olen vasta elänyt itse sen läpi.
Hengitä. Kuuntele tilanteeseen sopivaa musiikkia. Jannika B ihmisen muotoinen tai p.a.s.k.a on hyviä.
Luontaistuotteista löytyy oikeasti apua. Käy kysymässä.
Jos pystyt, käy kävelyllä, jos et, nouse ylös ja tärisyttele kroppaa hetki. Kuulostaa hörhölle mutta auttaa hetken.
Koita syödä jotain, edes nestemäistä, ateriankorvikkeita tms jos ei muu maistu.
Puhu, puhu ja puhu.
Sä selviät siitä!!! Meitä muitakin syvästä mustasta kaiken nielevästä suosta selvinneitä on! Tai ainakin jo pinnalle päässeitä, enää nilkat peittyy suohon.
Tsemppiä! Sä nouset sieltä vielä entistä vahvempana ja viisaampana.