Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miesystävä aloitti synttärionnittelut sanoilla: "ET ole kaikkein kaunein tai muodokkain, mutta olet mulle rakkain"...Marssin saman tien ulos ravintolasta, ruoatkin oli vielä tulematta
12.07.2023 |
Nyt en ole 4 päivään vastannut viesteihin tai puheluihin.
Olemme olleet 1,5v yhdessä.
En voi käsittää miten mies voi sanoa noin
Kommentit (948)
Tuon miehen psyyke oli valmiiksi vinossa, luultavasti lapsuuskokemuksista. Toivottavasti olisi hakenut apua ja saanut sitä. Rakkautta ei kuulu suorittaa tai ostaa ja kun vastapuoli vaatii älyttömyyksiä, pitää lähteä.
Olen itsekin entinen kynnysmatto, terapian käynyt, tosin en noin paha kuin videon mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikein inhottaa, että tällaiset ap:n mainitsemat Markot kasvattavat kaltaisiaan poikia alistamaan ja esineellistämään naisia useassa sukupolvessa. Munat pois!
Meitä on moneen junaan. Toiset on herkkähipiäisempiä kuin toiset, ei siinä mitään.
Diddums, koitti se kehua, mutta onnistuikin vaan loukkaamaan. Toivon, että hän oli vaan sanallisesti kömpelö, ja oikeasti pitää sinua erittäin viehättävänä. Toinen vaihtoehto on, että hän todella ajattelee sinusta pahaa mielessään. Silloin sanoisin heipat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämäkin pitää kaikille ölistä?
Valita sille miehelle, hyvä ihminen!
Ei tuollaista hyvää sille miehelle valittaa, mykkäkoulua vaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihminen voi olla kaunis olematta maailman kaunein. Ap:n mies olisi voinut sanoa, että olet kaunis ja ihana ja minulle maailman rakkain, mutta nyt mies vain haaveilee jostain kauniimmasta ja muodokkaammasta naisesta, ja ap kelpaa paremman puutteessa.
Juurikin tämä. Minulla naisena on itseäni lyhyempi mies ja rakastan häntä yli kaiken enkä häpeä pituuseroamme.
Pitkät ja komeat miehet olivat pettymys ja pettivät heti tilaisuuden tultua ja olivat itsekeskeisiä ja itserakkaita narsisteja.
Tuli mieleen se laulu missä lauletaan: Minun kultani kaunis on vaik` on kaitaluinen, melko pahasti siinä laulussa sitä kultaa ruoditaan, mutta eihän kukaan ole täydellinen. Joko olet kehittänyt vastineen? siis, sen varalle mikäli sopu välillenne vielä löytyy. 😇
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 50 ja haluan olla siinä mielessä kuningatar, että kumppani pitää minua löytönä ja kokee, että me kuulumme yhteen, vaikka en ole maailman kaunein.
Miksi ruma olisi miehelle löytö? ...
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 50 ja haluan olla siinä mielessä kuningatar, että kumppani pitää minua löytönä ja kokee, että me kuulumme yhteen, vaikka en ole maailman kaunein.
Niinhän fiksu ihminen tekeekin mutta järkyttävää että joku löytää sellaisen johonka ei ole tyytyväinen ja tuo julmasti esille ettet ole se mitä halusin mutta oli pakko tyytyä vähempään. Tosi törkeä tämmöinen ihminen mutta tässä maailmassa niitä kyllä riittää valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 50 ja haluan olla siinä mielessä kuningatar, että kumppani pitää minua löytönä ja kokee, että me kuulumme yhteen, vaikka en ole maailman kaunein.
Miksi ruma olisi miehelle löytö? ...
Hoh hoijaa. Ootko tullut huomanneeksi, ettet ole ihan fiksuimmasta päästä miehiä? Osta itsellesi kaunis nukke, ei nalkuta.
m45 kirjoitti:
Jos miehellä on noin huono pelisilmä, ja verbaalinen ulosanti, niin olisi vaan kannattanut julkituoda toi lopun "olet mulle rakkain" eikä alkaa kikkailemaan. Ja usein ehkä olisi paras pitää pää kokonaan kiinni.
Todellinen jurpo...
Niinpä! Olisi kyllä ilta mennyt ihan toisin, jos olis sanonut vain tuon. Onkohan saanut omalta mustasukkaiselta ädiltään neuvon sanoa tuon "et ole maailman kaunein" jne. Minulle mies sanoi etten ole hänen äitinsä mielestä mikään kaunotar... En ole kuvitellutkaan, mutta noin vaan ei sanota!!! Mitä sillä typerällä "rehellisyydellä" saavutetaan? Sen sanominen on se loukkaava juttu, ei suinkaan se että olisi siihen saakka kuvitellut olevansa maailman kaunein ja muodokkain tms. Taustalla kyllä voi olla autismia. Mutta usein silkka ilkeys tai narsistinen tarve nujertaa toisen itsetunto ja alistaa oman vallan alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rehellisyys kunniaan.
Ei tainnut tulla yllätyksenä miehen sanat. Noin tomppeli mies on tehnyt tuota koko teidän suhteenne ajan. Nyt sattui sitten synttäripäivä....
Vierailija kirjoitti:
Meitä on moneen junaan. Toiset on herkkähipiäisempiä kuin toiset, ei siinä mitään.
Ja toiset ne on parisuhteissa mollattavina vuodesta toiseen eikä siinäkään mitään. Oma valinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksittäistä kommenttia paljon enemmän merkitsee se, miten mies yleensä sinua huomioi, miten viihdytte yhdessä ja tunnetko rakastavasi häntä ja hänen sinua. Harva ihminen on sulavapuheinen, eikä kukaan virheetön. Parasta olisi kertoa, miltä kommentti tuntui, huutamatta tai suuttumatta, vaan rehellisesti haavoittuvuutensa näyttäen. Miehen reaktio kertoo taas jo paljon. Jos on sitä mieltä, että vika on vain sinussa ap, niin siitä on melko vaikea mitään rakentaa, mutta jos taas ymmärtää ja pahoittelee yms, on mahdollista että keskustelu avaa paljon parempaa yhteyttä ja ymmärrystä välillenne.
Toisen ihmisen kanssa elämistä voi oppia vain yhdessä jonkun kanssa, ja etenkin jos mallit lapsuudesta ja nuoruudesta ovat olleet vähäisiä tai epäterveitä, ei ole ihme että kasvamista jää aikuisuuteen paljonkin. Ei ole vain valmiiksi itsensä ja käytöstavat hyvin hallitsevien etuoikeus muodostaa parisuhteita. Se, että on halua ja kykyä kasvaa ja kehittyä yhdessä, on se tärkein asia.
Omassa parisuhteessa teimme valtavan määrän asioita jälkeenpäin katsottuna ihan päin honkia, kaikki terve pohja jäi nuorena luomatta, mutta kuin ihmeen kaupalla ollaan saatu yhdessä lopulta asiat aivan erilaiselle uralle. Rakkautta, kärsivällisyyttä, sisua, jopa jääräpäisyyttä, yhteistä panostamista ja omien haavoittuvuuksien kohtaamista se on vaatinut, ja paljon. Nöyrtymään oppimista ja luopumista siitä, että voisi pitää asiat omissa käsissä ja uskallusta antaa ohjat jonnekkin tuntemattomaan ja heittäytyä.
Osa on saanut turvallisen kiintymyssuhdemallin jo varhain, eikä varmaan voi siksi ymmärtää miten joku hyvä ihminen voisi toimia pahoin, mutta niin usein tapahtuu kun on epävakaa, ristiriitainen tai välttelevä kiintumyssuhdemalli taustalla. Se, että kykynee muuttamaan toimintaansa, on se avain. Eikä se ehkä ole helppoa, mutta jos se on mahdollista niin kaikki on mahdollista, niin sanotusti.Hyvää kommenttia. Samoin jos suuttuisin vaimon jokaisesta huonosti valitusta sanasta, montakohan kertaa olisimme eronneet vuosien kuluessa, tai päinvastoin hän minun sanavalintoihin.
Loukkaavaa tuo oli, mutta välillä parisuhteessa tulee Kitkaa sanojen vuoksi. Osa ei kestä, mutta tällöin sama ongelma tulee eteen uusissakin suhteissa. Ehkä joillekin parisuhde ei vain sovi
No ei ole tullut uusissa suhteissa samanlaisia ongelmia, kunhan opin itse vetämään rajat, vaatimaan miehiltä enemmän tasoa, enkä enää sietänyt kaikkea nälvimistä ja pelleilyä. Sehän tässä on pelko, että tuo kyseinen mies hakee näitä rajoja, että kuinka paljon ap antaa periksi.
Erittäin havainnollinen kommentti, sillä nimenomaan pelkohan tuossa ajaa katkaisemaaan suhteen ja tuomitsemaan toisen, ottamatta selvää onko pelko perusteltu. Vain tekemällä rajat, saa selville kuka haluaa niitä kunnioittaa. Kukaan ei voi arvata rajojamme, ja osata toimia aina automaattisesti kumppaninsa toiveiden mukaan. Valitettavaa ja ikävää, mutta sellainen kumppani on utopiaa. Mutta kun alkaa avoimemmin keskustella, niin huomaa kyllä keiltä sitä vastaantulon taitoa löytyy. Ja ellei löydy, niin ei siinä tapauksessa kannata suhteeseen jäädäkään. Sitten se pelko oli perusteltu. Joskus erokin kasvattaa ja sitä kykyä voi löytyä myöhemmin, mutta sitä ei tarvitse jäädä toivomaan ja odottamaan. Osa eronneista pareista päätyy mesentyksekkäämmin yhteen toisen tai molempien itsenäistyttyä/kasvettua, mikä kenellekin tarpeen on, mutta kovin tavallista se ei liene.
Sori, mutta olen eri mieltä. Jos joku alkaa koulukiusaajamaisesti testata rajoja, se on ei jatkoon. Mikään rajojen asettaminen ei pelasta sitä suhdetta. Sitten, jos normaalissa suhteessa tulee ristiriitoja, asetetaan rajoja ja kunnioitetaan niitä, se on normaalia.
Nimenomaan näin. Kyllä aikuisen ihmisen täytyy osata toista kunnioittava käytös ilman sen kummempia arvailuja ihan muutenkin.
On helppoa sanoa, että jotain täytyy osata, mutta tosiasia on, että kaikki eivät osaa. Ei se asia muutu vaatimalla, että maailman täytyy olla sellainen kuin sinä toivoisit.
Osa ihmisistä on saanut sellaisia malleja, jotka tuottavat harmia heille itselleen ja muille. Osa heistä voi muuttua, saadessaan erilaisia malleja myöhemmissä suhteissa. Se että tuomitaan verrattain vähäisen yksittäisen teon vuoksi ihminen kelvottomaksi, ei palvele ketään. Ja huomatkaa, etten missään vaiheessa kehottanut, että mene takaisin. Vaan arvioimaan kokonaisuutta ja omaa tunnetta siitä onko rakkautta suhteessa puolin ja toisin ja sen perusteella toimimaan jatkossa. Tietämättä enempää ap:n ja miehen suhteesta tai taustoista, on täysin mahdotonta tietää, mistä tilanteessa oli todella kyse.
Ihmiset voivat tulkita toisten viestejä jonkin oman kokemuksen kautta, ja olettaa että toinen tahtoo pahaa ja muodostaa uhkan, silloinkin kun näin ei olisi.
Ihmiset myös oppivat hyvin erilaisia viestintämalleja, jotka ovat yleensä tiedostamattomia, ja niiden yhteensovittaminen ja muokkaaminen ei suinkaan ole ongelmatonta niin parisuhteessa kuin muissakaan suhteissa.
Olen altistunut itse erittäin monimutkaisille ja traumatisoiville ihmissuhdekuvioille kasvuympäristössäni, joten niiden mukanaan tuovat ongelmat ovat hyvin tuttuja. Olen itse käyttäytynyt monella tavoin huonosti ja typerästi, niin myös moni lähiympäristössäni. Osa on kyennyt empatiaan, ymmärykseen, anteeksipyyntöön- ja antoon, kasvuun ja kehitykseen. Osa taas ei. Jokaista elämässään mokaajaa ei kannata tuomita, sillä maailma ei ole pullollaan valmiiksi fiksuja ja hyvätapaisia ihmisiä. Se opitaan myös. Voi kun kaikilla olisikin lapsena rajat ja rakkaus, johdonmukainen ja reilu kasvuympäristö, mutta niinhän ei ole. Onneksi on koko elämä aikaa oppia, kenties pitempäänkin.Se ei ole minun asiani jäädä opettamaan ja muuttamaan miestä, joka on noin paljon jäljessä normaaleista käyttäytymismalleista. Ehkä kun tarpeeksi monta naista jättää hänet samasta syystä niin hän alkaa ihan itse panostamaan oman käytöksensä parantamiseen ja omaan henkiseen kasvuunsa ja ehkä sitten hänen tulevissa suhteissaan osaa käyttäytyä hieman fiksummin. Tämmöinen muutos ei kuitenkaan yleensä tapahdu yhdessä yössä ja sen toisen kumppanin ei kannata jäädä haaskaamaan elämäänsä ja odottelemaan, että josko se mies oppisi fiksummalle käytöstavoille ajan myötä.
Ei olekaan sinun asiasi muuttaa, eikä opettaa. Eikä odottaa että toinen muuttuu. Yhdessä asioiden kohtaaminen, selvittäminen ja kasvaminen on ihan eri asia. Se, että puolentoista vuoden suhteen jälkeen hylkää toisen ilman selitystä yhden virheen takia, ei ole kovinkaan kypsää ja rakastavaa käytöstä sekään. Voisitko koettaa kuvitella tilanteen tosin puolin, kuinka hurjalta se silloin tuntuisi.
Tottakai, jos asian selvittäminen ei kiinnosta lainkaan ja suhde on nyt sinun osaltasi jo päätetty, niin asia on niin. Sinulla ei ole mitään velvollisuutta yhtään mihinkään. Voi kuitenkin olla että jos pitempään toimivan parisuhteen tahtoo, joutuu joskus kohtaamaan myös omia mörköjään, kuten sen että voi joskus tuntua pahalta ja siitäkin voi selvitä. Ja että ihmisistä jokainen tekee virheitä joskus.
Ellei parisuhde tuntunut hyvältä muutenkaan niin päätöshän on oikein fiksu. Jos tuntui, mutta sinua ei kiinnosta tehdä sen eteen yhtään työtä siitä huolimatta, päätös on miehenkin kannalta erittäin fiksu. Ei tässä varsinaisesti väärin voi käydä, tee niinkuin sinusta tuntuu. Älä kuitenkaan odota, että kaikki ovat valmiita ilman selkeitä ja perusteltuja syitä tuomitsemaan koko miehen, vain yhden repliikin perusteella.
En usko, että tuo oli ainoa. Ehkä oli ainoa, jonka ap TIEDOSTI, mutta jostain tuli se reaktio lähteä. Mutta toisaalta, vaikka olisi ainoa kerta niin mitä tuollaisessa suhteessa tekee, ellei ole itsekin tyytymässä ja vitt*ilemassa toiselle.
Olen tottunut siihen, että läheiseni, ystäväni, jopa asiakkaani ja paikat, joissa olen asiakkaana, pitävät minua ainutkertaisena (ei tietenkään jokainen, mutta ne, joihin on hyvä suhde ja parisuhteen edellytys on se, että on hyvä keskinäinen suhde). Miksi siis parisuhteessa haluaisin olla vain siksi, että toinen "sietää" minua rumuudestani huolimatta?
Vierailija kirjoitti:
m45 kirjoitti:
Jos miehellä on noin huono pelisilmä, ja verbaalinen ulosanti, niin olisi vaan kannattanut julkituoda toi lopun "olet mulle rakkain" eikä alkaa kikkailemaan. Ja usein ehkä olisi paras pitää pää kokonaan kiinni.
Todellinen jurpo...
Niinpä! Olisi kyllä ilta mennyt ihan toisin, jos olis sanonut vain tuon. Onkohan saanut omalta mustasukkaiselta ädiltään neuvon sanoa tuon "et ole maailman kaunein" jne. Minulle mies sanoi etten ole hänen äitinsä mielestä mikään kaunotar... En ole kuvitellutkaan, mutta noin vaan ei sanota!!! Mitä sillä typerällä "rehellisyydellä" saavutetaan? Sen sanominen on se loukkaava juttu, ei suinkaan se että olisi siihen saakka kuvitellut olevansa maailman kaunein ja muodokkain tms. Taustalla kyllä voi olla autismia. Mutta usein silkka ilkeys tai narsistinen tarve nujertaa toisen itsetunto ja alistaa oman vallan alle.
Mahtaako autisti välittää ulkonäkövertailuista? Ilkeyden puolelle kallistuu.
Mölyt voisi pitää omassa mahassa.
Tietysti tietäisin, että en ole maailman kaunein ja muodokkain. Enkä mukavin, kivoin ja mahtavin!
Mutta me eläisimme tässä elämässä, niillä resursseilla ja rajoituksilla, joita meillä on!
En minäkään sanoisi miehelle, että et ole ehkä rakastettavin ihminen, mutta sopiva tähän elämäntilanteeseen. Lisäksi hyödyn taloudellisesti ja muilla tavoin miehestä.
Alue: Aihe vapaa
Just tämä. Rakkaudessa (silloin kun se on aitoa) ei ole mitään järkeä. Ja sen takia ihmiset rakastuu täysin vääriinkin henkilöihin ja monet ovat saaneet niin paljon takkiinsa, etteivät enää edes uskalla rakastua, tai ainakaan paljastaa sitä että on ihan umpikusessa johonkin tyyppiin. Kun on niin paljon näitä psykopaatteja joiden mielestä parisuhde on vain joku leikki, johon kelpaa kuka tahansa tarpeeksi hölmö.
Tuo YouTube video on karua katsottavaa. Varmasti liian monelle tuttua. Olet itse aidosti ihastunut ja toinen vaan huolii sinut hetken leikkikaluksi kun ei ole parempaakaan tekemistä. On koettu tuo sama ja mielenterveys murjottu. Miksi ihmiset joista ei ole parisuhteeseen ryhtyvät niihin? Olisivat sovinnolla yksin. Niin minäkin olen kun ei minusta enää murjottuna ole parisuhteeseen.