Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmeessä oppisin pitämään poikani tyttökaverista?
12.07.2023 |
Huh huh. Kaksi vuotta on kulunut ja tyttö on kuvioissa mukana todella tiiviisti. Sinänsä kiva tyttö mutta hänellä ei ole minkäänlaista aloitekykyä tai reippautta tai tavoitteita. Kyhnäisi vaan pojan kainalossa ja laittaisi kynsiä ym. Hän ei ole koskaan joutunut tekemään mitään kotitöitä kotonansa ja murjottaa aina jos poikani joutuu tekemään kotona jotain muuta kuin makoilemaan sohvassa kuhertelemassa. On myös todella mustasukkainen poikani ajankäytöstä ja pojaltani onkin kadonnut lähes kaikki vanhat kaverit. Argh!
Tyttö kuitenkin näyttää tulleen perheeseemme pysyvmin, joten vinkit kehiin miten kehittää lähes 50-vuotiaan ja 17-vuotiaan naisen suhdetta siten, että kaikilla olisi kotoisampaa yhdessä kun meillä ei ole juuri mitään yhteistä?
Kommentit (219)
Tyttäreni on seurustellut jonkin aikaa, ja hänen poikakaverinsa on usein meillä. Minulle valkeni ajat sitten, että minä en ole tuossa kuviossa mitenkään keskeinen henkilö ;) pääosin annan nuorten olla rauhassa, jos he eivät seuraani hakeudu. Toki ruokapöytään tulevat ja omat jäljet pitää siivota. Itselleni on tärkeää, että seurustelukumppani kohtelee tytärtäni hyvin ja välittää hänestä. Ja näin onkin. Haluan osoittaa olemalla ystävällinen, että poikakaveri on meille tervetullut, koska hän on tyttärelleni tärkeä.
Kuulostat hieman mustasukkaiselta poikasi suhteen. Ja lienee tavallista että nuoret vaikuttavat veteliltä tai muutoin ärsyttäviltä meidän 5-kymppisten silmään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä mulle ois tullu mieleenkään pyytää tyttären poikaystävää siivoamaan tai laittamaan ruokaa. Vaikka viettiki meillä tosi paljon aikaa.
Autohommia jos teki, niin maksettiin kunnon tuntipalkka.
Kyllä se aika tulee, että saa passata ja siivota toisten sotkuja, kun on omaa perhettä.
Riippuu varmaan siitä, käykö hän tosiaan vain vieraana, eli tyyliin kerran viikossa, vai tosiaan 4-7 kertaa, onko viikonlopun, yötä jne. Jos on paljon teillä, hänhän kuluttaa teidän sähköä,/vettä, syö teidän ruokia (?), kyllä silloin olisi syytä jotain tehdä teilläkin jotain täysihoidon eteen... "Luoja ei laiskoja elätä", tulee mieleen ex-pomoni sanonta. Ja voin kertoa, etten itse ollut tuollainen teininä.
N55
Aika erikoista, että nykyaikana alaikäiset saa asua toisen perheen kotona. Ennen kysyttiin lupa lyhyempiinkin vierailuihin ja samalla sovittiin vierailun kesto. Poika on aina itse valinnut mielitiettynsä ja nuorena sanonut ei, kun liian varhain yritettiin painostaa perheen hankintaan. Nyt vakiintunut ja kolme lasta. Ensin pisti taloutensa ja työnsä kuntoon. En kaikista tyttöystävistä pitänyt, mutta kunnioittavasti kohtelin ja pojalle itselleen saatoin huomauttaa, jos en kertakaikkiaan jotain ymmärtänyt. Tyttö, josta todella pidin jäi ystäväksi ja on sitä edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitse taistelusi, sanotaan. Joko pidät kotisi säännöt entisellään tai hyväksyt tyttöystävän kyhnäämisen. Kahden vuoden tuntemisella uskaltaa jo sanoa, että osallistuu teidän kodin töihin, jos se on sun tahto. Itselläni täsmälleen sama tilanne ja olen alkanut kasvattamaan myös tätä tyttöystävää talon tavoille. Ja h6vin on mennyt, keskustellen ja pyytäen. Alkaa olla jo omatoimisuuttakin havaittavissa. Se on kasvattamista se.
Omituista jos pitää alkaa lasten seurustelukumppaneita kasvattamaan.
Oletko itse vanhempi, 17-vuotiaan vanhempi? Jos et, älä ota kantaa.
Olen 16-vuotiaan vanhempi, ja olisi tosi noloa kaikille osapuolille jos alkaisin kasvattamaan poikani vieraita.
200 vuotta sitten se olisi keittänyt nauriit ja perannut särjet väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tytön ei todellakaan kuulu tehdä teillä kotitöitä. Tyttö on vieraana. En ikinä kehtaisi anoppilassa alkaa tekemään kotitöitä, tuntuisi todella tungettelevalta. On myös ehkä vähän kiusallista tytölle että pojan pitää tehdä kotitöitä kun viettää aikaa tytön kanssa. Ei siinä oikein itse osaa olla luontevasti kun on vieraassa paikassa. Ehkä tyttöä ujostuttaa.
Vähän ymmärrystä siis sinulta, 17-vuotias on monesti vielä tosi lapsellinen. Itsekin olin ja jos olin yksin anoppilassa kun mies laitettiin tekemään jotain, en oikein osannut muuta kuin olla sohvalla kyhjöttämässä hiljaa yksikseni. Sanoisin että koin olevani aikuinen vasta joskus päälle 25-vuotiaana.
On hieman eri asia onko kylässä käymässä vai 24/7. Jälkimmäinen on asumista. Harva vanhempi siitä ilahtuu.
Nuorihan tuo vielä on. Kyllä tyttö vielä tokenee ja reipastuu kun tulee ikää lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi apua, muistui mieleen millainen itse olin 17-vuotiaana :D
Toivottoman ujo ja hiljainen, halusin vaan kyhnätä poikaystäväni vieressä, vanhemmille en uskaltanut puhua oikein mitään (vaikutin varmaan ylpeältä) ja mitään en uskaltanut tehdä, eli vaan istuskelin sohvalla tai poikaystävän huoneessa.
Minusta tuli kuitenkin vuosien myötä erittäin ahkera, siivoushullu vaimo ja äiti, joka hoitaa asiat kuntoon, käy töissä ja tulee anopin kanssa nykyään toimeen :)
Vierailija kirjoitti:
Voi apua, muistui mieleen millainen itse olin 17-vuotiaana :D
Toivottoman ujo ja hiljainen, halusin vaan kyhnätä poikaystäväni vieressä, vanhemmille en uskaltanut puhua oikein mitään (vaikutin varmaan ylpeältä) ja mitään en uskaltanut tehdä, eli vaan istuskelin sohvalla tai poikaystävän huoneessa.
Minusta tuli kuitenkin vuosien myötä erittäin ahkera, siivoushullu vaimo ja äiti, joka hoitaa asiat kuntoon, käy töissä ja tulee anopin kanssa nykyään toimeen :)
Samanlainen olin itsekin. En uskaltanut puhua edes poikaystävän saman ikäisille siskoille mitään koska olin niin ujo.
Ihan normaali ihminen minusta silti tuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asia ei kuulu sulle millään lailla!
Itselleen poika on kaverin ottanut, ei sulle.
Älä ala teeskentelemään!
Olen samoilla linjoilla. Teidän ei tarvitse pitää toisistanne. Riittää se, että kohtelet häntä asiallisesti ja ystävällisesti. Kannattaa säilyttää hyvät välit siihen omaan poikaan, jotta voit tukea häntä. Älä kuitenkaan mustamaalaa tyttöä hänelle- kyllä poikasi itsekin pian huomas, mm ka vetelys se tyttö on.
Juttelisin mukavia. Pojalla ehdottomasti edelleen kotityöt ihan riippumatta siitä, murjottaako tyttöystävä. Älä tarkkaile tyttöä niin paljon, että kaikki ilmeetkin rekisteröit. Pojalla on oma huone? Nuori pari enemmän aikaa siellä viettämään. Ajattele, jos poikasi toisi jonkun kaverin kotiinne. Kaveri istuisi sohvan nurkassa kuin jos olisi tullut teitä tapaamaan? No tuskin.
Aterioille toki kutsutte heidät ja sitten juttelette kaikki yhdessä. Aterian jälkeen myös tyttö osallistumaan keittiön siistimiseen, muihin kotitöihin ei.
Muuten sinun ei tarvitse jakaa kotiasi jatkuvasti, esim. olohuonetta. Ihan samat systeemit kuin jos koku muu kaveri tulee käymään. Luulen, että stressaannut myös siitä, että tyttö istuu koko ajan siinä näkösällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tytön ei todellakaan kuulu tehdä teillä kotitöitä. Tyttö on vieraana. En ikinä kehtaisi anoppilassa alkaa tekemään kotitöitä, tuntuisi todella tungettelevalta. On myös ehkä vähän kiusallista tytölle että pojan pitää tehdä kotitöitä kun viettää aikaa tytön kanssa. Ei siinä oikein itse osaa olla luontevasti kun on vieraassa paikassa. Ehkä tyttöä ujostuttaa.
Vähän ymmärrystä siis sinulta, 17-vuotias on monesti vielä tosi lapsellinen. Itsekin olin ja jos olin yksin anoppilassa kun mies laitettiin tekemään jotain, en oikein osannut muuta kuin olla sohvalla kyhjöttämässä hiljaa yksikseni. Sanoisin että koin olevani aikuinen vasta joskus päälle 25-vuotiaana.
Tottakai se pojan tyttöystävä on tyrkyllä perheeseen ja tekee osansa kotitöistä kuten poikakin. Niin kauan kun jalat ei ole oman pöydän alla tehdään niinkuin sanotaan. Mikäli loisitaan jatkuvasti perheessä "vieraana" kuuluu ihan itse tarjota apuaan pikku hommiin
Vierailija kirjoitti:
Varaudu ap ainakin siihen, että poika tulevaisuudessa joutuu elättämään tuon naisen
Jos hän ei tosiaan tee muuta kuin kynsiään laittaa, niin valitettavasti ei taida työssäkäyvää ihmistä hänestä tulla. Sitten vain teeskentelet mukavaa.
Höpöhöpö. Minä en tehnyt kotona asuessani yhtään mitään kotitöitä, mutta 45-vuotiaaksi olen selvinnyt olematta päivääkään työtön. Kynsiä laittelen edelleen, mutta olen myös intohimoinen keittiössä häärääjä. En tänäkään päivänä kyllä mielelläni tuppaa muiden keittiöihin, en edes lapsuudenkodissa.
Vierailija kirjoitti:
Nuorihan tuo vielä on. Kyllä tyttö vielä tokenee ja reipastuu kun tulee ikää lisää.
Tai sitten tulee "nuorelle parille" ero. Eihän nämä yleensä kestä kun lähdetään opiskelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitse taistelusi, sanotaan. Joko pidät kotisi säännöt entisellään tai hyväksyt tyttöystävän kyhnäämisen. Kahden vuoden tuntemisella uskaltaa jo sanoa, että osallistuu teidän kodin töihin, jos se on sun tahto. Itselläni täsmälleen sama tilanne ja olen alkanut kasvattamaan myös tätä tyttöystävää talon tavoille. Ja h6vin on mennyt, keskustellen ja pyytäen. Alkaa olla jo omatoimisuuttakin havaittavissa. Se on kasvattamista se.
Omituista jos pitää alkaa lasten seurustelukumppaneita kasvattamaan.
Oletko itse vanhempi, 17-vuotiaan vanhempi? Jos et, älä ota kantaa.
Olen 16-vuotiaan vanhempi, ja olisi tosi noloa kaikille osapuolille jos alkaisin kasvattamaan poikani vieraita.
Kannattaisi kasvattaa, mikäli ne jatkuvasti teillä pyörii.
Ovat alkaneet seurustella 15v ja nyt tyttö on 17v? No eiköhän ne vielä eroa ja molemmat joka tapauksessa muuttuvat vielä.
Käyttäjä41333 kirjoitti:
Tavallinen murkku. Voihan sitä suostutella kotitöihin jonkin kehumisen tai vaikka ruokaherkun avulla. Vasta ikä opettaa
Murkut kuuluu oman äitinsä kasvatettavaksi, eikä roikkumaan toisten ihmisten kotona. Millainen äiti antaa lapsensa luuhata ja loisia ympäri kyliä?
Tytön ei todellakaan kuulu tehdä teillä kotitöitä. Tyttö on vieraana. En ikinä kehtaisi anoppilassa alkaa tekemään kotitöitä, tuntuisi todella tungettelevalta. On myös ehkä vähän kiusallista tytölle että pojan pitää tehdä kotitöitä kun viettää aikaa tytön kanssa. Ei siinä oikein itse osaa olla luontevasti kun on vieraassa paikassa. Ehkä tyttöä ujostuttaa.
Vähän ymmärrystä siis sinulta, 17-vuotias on monesti vielä tosi lapsellinen. Itsekin olin ja jos olin yksin anoppilassa kun mies laitettiin tekemään jotain, en oikein osannut muuta kuin olla sohvalla kyhjöttämässä hiljaa yksikseni. Sanoisin että koin olevani aikuinen vasta joskus päälle 25-vuotiaana.