Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmeessä oppisin pitämään poikani tyttökaverista?
12.07.2023 |
Huh huh. Kaksi vuotta on kulunut ja tyttö on kuvioissa mukana todella tiiviisti. Sinänsä kiva tyttö mutta hänellä ei ole minkäänlaista aloitekykyä tai reippautta tai tavoitteita. Kyhnäisi vaan pojan kainalossa ja laittaisi kynsiä ym. Hän ei ole koskaan joutunut tekemään mitään kotitöitä kotonansa ja murjottaa aina jos poikani joutuu tekemään kotona jotain muuta kuin makoilemaan sohvassa kuhertelemassa. On myös todella mustasukkainen poikani ajankäytöstä ja pojaltani onkin kadonnut lähes kaikki vanhat kaverit. Argh!
Tyttö kuitenkin näyttää tulleen perheeseemme pysyvmin, joten vinkit kehiin miten kehittää lähes 50-vuotiaan ja 17-vuotiaan naisen suhdetta siten, että kaikilla olisi kotoisampaa yhdessä kun meillä ei ole juuri mitään yhteistä?
Kommentit (219)
Vierailija kirjoitti:
Asia ei kuulu sulle millään lailla!
Itselleen poika on kaverin ottanut, ei sulle.
Älä ala teeskentelemään!
Toki kuuluu aloittajallekin kun nuoripari siellä aloittajan luona aikaa viettää.
Aloittajalle sanoisin, että pistä myös tyttö tekemään kotitöitä. Ruuan alla sanot tytölle, että tule sinä tekemään salaatti tmv.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi sen pitäisi tehdä kotitöitä teillä? Sehän on vieraana. Aika vanhanaikaista ajatella että kotityöt kuuluu kaikille naisille kaikissa olosuhteissa.
Hah! Ap kuulostaa omalta anopilta vaikka olenkin jo hyvän matkaa päälle 30 vuotias. Yritti saada miniästä itselleen kodinhoitajaa näin, kun on ollut suvussa tapana.
Olisit ap onnellinen, että poikasi seurustelee kaikilla pojilla ei käy niin hyvä tuuri ikinä! Tuon ikäisillä kyseessä on vielä nuoruuden huumaa ja jännitystä.
Jos kyseessä olisi tytär ja hänen poikaystävänsä, pitäisikö senkin tehdä kotitöitä?
No mitä tuosta sen enempää päätään vaivaamaan. Eroavat kuitenkin jossain kohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitse taistelusi, sanotaan. Joko pidät kotisi säännöt entisellään tai hyväksyt tyttöystävän kyhnäämisen. Kahden vuoden tuntemisella uskaltaa jo sanoa, että osallistuu teidän kodin töihin, jos se on sun tahto. Itselläni täsmälleen sama tilanne ja olen alkanut kasvattamaan myös tätä tyttöystävää talon tavoille. Ja h6vin on mennyt, keskustellen ja pyytäen. Alkaa olla jo omatoimisuuttakin havaittavissa. Se on kasvattamista se.
Omituista jos pitää alkaa lasten seurustelukumppaneita kasvattamaan.
Oletko itse vanhempi, 17-vuotiaan vanhempi? Jos et, älä ota kantaa.
Olen 16-vuotiaan vanhempi, ja olisi tosi noloa kaikille osapuolille jos alkaisin kasvattamaan poikani vieraita.
Kannattaisi kasvattaa, mikäli ne jatkuvasti teillä pyörii.
Ei ole ollut tarvetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tyttöystävä ei asu teillä, vaan käy kylässä, niin en kyllä ymmärrä miksi sen pojan tyttöystävän pitäisi teillä siivota, tiskata ja laittaa ruokaa. Siksikö koska on nainen? Eiköhän hänellä ole kotitöitä kotonaankin. Onhan näitä anoppeja, appiukkoja ja lankoja, joiden mielestä miniä on kodinhoitaja ja palvelija. Minullekin lankomies on jatkuvasti nakittamassa kotinsa siivousta, enkä todellakaan aio siivota hyväkuntoisen nelikymppisen ukon asuntoa vain siksi, että olen nainen.
Vierailija kirjoitti:
Jos kyseessä olisi tytär ja hänen poikaystävänsä, pitäisikö senkin tehdä kotitöitä?
Hyvä kysymys!
Uskallan väittää, että kotityöt eivät kuulu ns vävy kokelaalle mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tytön ei todellakaan kuulu tehdä teillä kotitöitä. Tyttö on vieraana. En ikinä kehtaisi anoppilassa alkaa tekemään kotitöitä, tuntuisi todella tungettelevalta. On myös ehkä vähän kiusallista tytölle että pojan pitää tehdä kotitöitä kun viettää aikaa tytön kanssa. Ei siinä oikein itse osaa olla luontevasti kun on vieraassa paikassa. Ehkä tyttöä ujostuttaa.
Vähän ymmärrystä siis sinulta, 17-vuotias on monesti vielä tosi lapsellinen. Itsekin olin ja jos olin yksin anoppilassa kun mies laitettiin tekemään jotain, en oikein osannut muuta kuin olla sohvalla kyhjöttämässä hiljaa yksikseni. Sanoisin että koin olevani aikuinen vasta joskus päälle 25-vuotiaana.
Tottakai se pojan tyttöystävä on tyrkyllä perheeseen ja tekee osansa kotitöistä kuten poikakin. Niin kauan kun jalat ei ole oman pöydän alla tehdään niinkuin sanotaan. Mikäli loisitaan jatkuvasti perheessä "vieraana" kuuluu ihan itse tarjota apuaan pikku hommiin
Täh???
Se on pojan vieraana siellä.
Ja millä lailla tyrkyllä? Jos suhde jatkuu, poika ja tyttis on oma perheensä. Ei se tyttö ikinä tule olemaan ap:n perheen jäsen, ei edes sukulainen.
Serkkuni menetti poikaystävänsä, kun äitinsä laittoi pojan siivoamaan ulkovarastoa :D Siis toisten ryjiä sukupolvien ajalta ja kukaan perheestä ei siis ollut projektissa mukana. Jätkä lähti tontilta aika nopeaan.
Mutta siis, mielestäni kenenkään ei pidä koittaa sopeutua seurustelukaverin sukuun tai kaveriporukkaan. Kyllä ap:n poikakin löytää varmaan semmoisen tytön, joka jopa mielellään tekee kaikenlaista yhdessä. Sellaista tekemistä, josta joku muu nyrpistää nenäänsä. Kyllä ne porukkaan sopimattomat häipyvät jossain vaiheessa kuvioista, jos yhtään järkeä omaavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on 18 ja 20 vee tyttäret eikä heidän poikaystävänsä meillä mutään kotitöitä tee, kuten ei heidän meillä oleilevat kaverit koskaan ole tehneet.
Omat jäljet toki siivotaan ja jos istutaan samassa ruokapöydässä, pyydän auttamaan pöydän raivaamisessa mutta thats it.
Oma anoppini oli kuin ap ja kuvitteli että minä olin joyenkin alempiarvoinen ja tehtäväni oli palvella heitä. Eipä sitten nähty häntä sitten vuosiin ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Tekeekö teillä muut vieraat kotitöitä?
Mikset lakkaa sekaantumasta poikasi asioihin?
Ei miniäkokelas ole vieras, varsinkin, kun on jo vuosikaupalla nurkissa pyörinyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
BMW kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekeekö teillä muut vieraat kotitöitä?
Mikset lakkaa sekaantumasta poikasi asioihin?
Ei miniäkokelas ole vieras, varsinkin, kun on jo vuosikaupalla nurkissa pyörinyt
Tietenkin on. Pojan tyttöystävä.
Ei se ole mikään kokelas eikä se suhde pojan sukulaisiin ole keskiössä. Vaan suhde poikaan.
Lasten ja nuorten kavereita pyörii aina nurkissa ja ne on kaikki vieraina siellä.
Ei se väkisin onnistu jos teillä ei ole mitään yhteistä.Joidenkin kanssa tulee hylkimisreaktio heti alussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko poika siis 50? Aika hyvä tuuri ollut jos on saanut 17-vuotiaan.
Millä logiikalla pystyit sekoittamaan äidin ja pojan iät?
Miksi siitä pitäisi pitää? Miksi ylipäätään sekaannut koko asiaan?
Käyttäydyt asiallisesti poikasi vierasta kohtaan. Ei sinun muuta tarvitse tehdä.
En itse ainakaan aikoinaan tehnyt kotitöitä poikaystävän vanhempien luona kun olin 16-19 -vuotias. Olisi tosi outoa edellyttää sitä omienkaan poikien nuorilta tyttöystäviltä. Omat astiat tuodaan tietty keittiöön ja oma huone pidetään siistinä, mutta se on ihan omien poikien vastuulla, ei vieraiden.
Nuo ovat vasta teinejä, anna heidän elää huoletonta nuoruutta äläkä ole niin otsa kurtussa Ap.
Jos he ovat teillä kotona ja poika pyydetään vaikka auttamaan ruuanlaitossa, niin miksette pyydä tyttöä kaveriksi? Mukavammin se sujuu yhdessä. Ja ottakaa huomioon se, että hän ei ole tottunut kotona tekemään. Jos kynnet on ongelma, niin tarjotkaa hänelle kertakäyttöhanskat niiden suojaksi.
Tuollainen oman lapsen seurustelukumppani ei ole mikään sellainen ulkopuolinen vieras, joka voisi olla toisten passattavana. Sama juttu kuin jos teinillä on joku bestis, joka viettää paljon aikaa teillä kotona. Tuollaiset otetaan ilman muuta avuksi siinä kohtaa, kun aletaan laittaa ruokaa! Siinähän ne oppivat, kun pääsevät harjoittelemaan. Ja siinä samalla tulee jutusteltua ja se keskustelu jatkuu luontevasti aterian äärellä.
Minullakin oli hieman nihkeä alku tyttären poikaystävän kanssa. En oikein pystynyt ymmärtämään, mitä tytär hänessä oikein näkee ja kai pojastakin sitten tuntui, etten ole hänestä oikein kiinnostunut. Aika on auttanut ja olen nähnyt, että tytär on valinnut puolisonsa viisaasti. Hänestä tuli meille vävy ja hänessä on paljon sellaista hyvää, mitä en itse osannut edes ajatella.
Ja ennen kaikkea, tytär rakastaa häntä. Se on ollut minulle alusta asti tärkein syy tutustua. Halusin oppia ymmärtämään, miten hän on saanut valloitettua tyttären. Tietenkin pitää myös ymmärtää vaihtoehto - jos ei opi vähintään tulemaan toimeen oman lapsen puolison kanssa, niin pahimmillaanhan se johtaa siihen, että menettää yhteyden siihen omaan lapseensa.
Voihan sitä ajatella, että ei noista teinisuhteista mitään tule - mutta kuka haluaa ottaa sellaisen riskin? Meidän tytär alkoi seurustella 16-vuotiaana ja ajattelin, että vähintäänkin nyt harjoitellaan, kuinka vävykandidaattien kanssa ollaan ja eletään. Ja heti ensimmäisellä tärppäsi, ei tullut enää muita harjoittelukappaleita.
Minä seurustelin kun olin 16-20.
Olin paljonkin siellä poikaystävän kotona, eikä kukaan koskaan olettanut että minä siellä tekisin kotitöitä. Aivan outo ajatuskin.
Tietenkin omat jälkeni siivosin sekä siellä kaupungissa että mökillä.
Ja kun perheen äiti joutui sairaalaan ja oli myöhemmin toipilas, kävin auttamassa eli silloin laitoin ruokaa, tiskasin, vein roskia ja imuroin eli tein tavallaan sen äidin osuutta pois kun hän ei kyennyt mutta en todellakaan mitään varastoja raivannut tai viikkosiivonnut tms.
Ja aina he kiittivät erikseen kun tein. Jos vein mummolleen kukkia, kiitettiin jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitse taistelusi, sanotaan. Joko pidät kotisi säännöt entisellään tai hyväksyt tyttöystävän kyhnäämisen. Kahden vuoden tuntemisella uskaltaa jo sanoa, että osallistuu teidän kodin töihin, jos se on sun tahto. Itselläni täsmälleen sama tilanne ja olen alkanut kasvattamaan myös tätä tyttöystävää talon tavoille. Ja h6vin on mennyt, keskustellen ja pyytäen. Alkaa olla jo omatoimisuuttakin havaittavissa. Se on kasvattamista se.
Omituista jos pitää alkaa lasten seurustelukumppaneita kasvattamaan.
Ei kaikkia ole kasvatettu kotona yhtä omatoimisiksi. Silloin on ihan hyvä, että anoppikokelas opettaa, kuinka heidän perheessään on tapana toimia. Vanhemmat eivät ole mitään kotitalouskoneita, vaan kaikki osallistuvat. Pahimmillaanhan se nuoren seurustelukumppani ei osaa edes kokata! Silloin on vain hyvä, että anoppikokelas opastaa. Muuten on vaara, että nuorenparin kaikki kotityöt kaatuvat hänen oman lapsensa kontolle.
Nuori pari tietenkin laatii omat sääntönsä sitten kun asuvat omillaan. Mutta hyvähän se on, että oppivat miten appivanhempien kotona toimitaan. Tulee niitä vierailuja myöhemminkin ja ne sujuvat rennommissa ja mukavammissa merkeissä, kun nuoripari tietää talon säännöt ja osaa hääriä keittiössä. Silloin on helpompi tulla vaikka lastenkin kanssa visiitille ja sanoa, että pidättekö lapsille seuraa sillä aikaa kun me laitetaan ruokaa.
Millainen suhde äidillä ja pojan tyttöystävällä edes pitäisi olla? Ihan normaali kohteliaisuus riittää. Ei lasten kavereiden kanssakaan olla itse kavereita.