Minusta hyvä parisuhde ei "vaadi työtä"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle se tarkoittaa sitä, että toista ei ala pitämään itsestäänselvyytenä. Niin paljon näkee ja kuulee pariskuntia, joista toista mollataan, väheksytään ym. koko ajan. Olen itsekin eronnut pitkästä liitosta ja mies on jälkikäteen pyytänyt anteeksi, että alkoi pitää minua itsestäänselvyytenä. Olen mielummin yksin kuin kenenkään kotitalouskoneena. Kyllä toista pitää edelleen osata arvostaa, vaikka vuodet yhdessä vieriikin.

Mies oli suhteessa yksin?

Itseään kunnioittava ihminen ei äyski tai öykkäröi muille. Hänen ei tarvitse osoittaa muille mitään, koska hän pitää itsestään sellaisena kuin on. Hänen ei tarvitse korostaa egoaan, tehdä itseään näkyväksi tai alistaa muita.  Hän ei vaadi ketään täyttämään tyhjyyksiään tai säti toista epävarmuuttaan.

Ihmisen ydin syntyy lapsuudessa. Kun itsetunto ja tunnetaidot eivät pääse kehittymään niitä on vaikea korjata myöhemmin. Minulle nousee aina mieleen kysymys missä vika kun sättii sitä entistä kumppaniaan. Kyvyttömyydessä asettua toisen asemaan? Tunnepuolen köyhyydessä? "Uhriasema" oikeuttaa puhumaan toisesta ihan miten itseään huvittaa?

En tiedä mikä häntä riivaa. On uudessa avioliitossa ja puhuu kuulemma rumasti kumppanilleen.

Sinä et tiedä vaikka olit hänen kanssaan parisuhteessa? :D 

Niin, silloin ei tiedä kun ei arvosta sitä kumppaniaan. Oli itsestään selvää että mies oli olemassa naista varten ettei käynyt edes mielessä kysyä mitä tälle kuuluu? (siis suhteen aikana)

Kyllä on kysytty ja yritetty keskustella ja sanottu, että jos menisit jonnekin juttelemaan. Mutta kun mikään ei kelpaa ja perhettä oli hyvä ajatus hakata. Loppui se arvostus itselläkin

Yleensä mies on vain itseään varten ja nainen on kaikkia muita varten. Miten nuo miehet saisi käsittämään miten hirveitä ne on kumppaneina suurin osa ja että erot johtuu pääosin juuri siitä heidän käytöksestään joka on pelkkää hyväksikäyttöä ja pahoinpitelyä. 

Miten nuo naiset saisi arvostamaan itseään? On helppo huomata jo suhteen alkuvaiheessa mitä se mies on miehiään, mutta silti naiset perustavat sen miehen kanssa sen perheen. 

Väärin, ihmiset myös muuttuu ajan myötä, eikä aina parempaan suuntaan. Nähty on

Vierailija kirjoitti:

Nämä parisuhteen työstämisen jne on juuri niitä ikävän luontaisten naisten lässytystermejä jolla perustellaan nalkuttaminen ym.

Et siis osaa puhua asioista ?

Olen sitä mieltä että vaatii, aivan kuten hyvä ystävyyssuhdekin. Välillä kannattaa esim vain toisen mieliksi tehdä jotain, ja täten osoittaa että pitää häntä arvossa. Kaikki ei aina ole kivaa, mutta ihmisellä on kyky reflektoida tekemisiään, nähdä että joitain ponnistuksia kannattaa toisen eteen tehdä, yhteisen tulevaisuuden vuoksi :)

N31

Jos parisuhteen eteen ei tarvisi tehdä työtä tai nähdä vaivaa niin sittenhän se olisi sama kun yksin eläisi. Eli ei kauheasti huomioida toista tai tehdä mitään toisen eteen yms.

Jos parisuhteessa ei ole ongelmia, se on ihan kuollut suhde se. Tämä nähty lähipiirissä. Lopulta lähes 30 vuoden yhdessäolon jälkeen, yleensä nainen tajuaa, että ei näin, hän ei jaksa enää näin tunteetonta elämää ja lähtee. Ja silloin kyseessä ollut parisuhteet, joissa ei ole ikinä konflikteja, joissa kaikki on vaan yhtä tasaisen harmaata.

Vierailija kirjoitti:

Jos parisuhteen eteen ei tarvisi tehdä työtä tai nähdä vaivaa niin sittenhän se olisi sama kun yksin eläisi. Eli ei kauheasti huomioida toista tai tehdä mitään toisen eteen yms.

Näinpä. Ei voi vain odottaa että se toinen hoitaa kaiken. Länkytys toisilleen vääristä ihmisistä on joissain tapauksissa oman vastuun pakoilua.

Jäänyt mieleen lehtijuttu, jossa Anna-Leena Härkönen totesi ettei hänen mielestään parisuhteen eteen kuulu tehdä töitä. No hänellä on sellaisia ollut monta, nyt kai päättänyt olla yksin. Väistämättä tulee mieleen olisiko seurausta tästä asenteesta.

Vierailija kirjoitti:

Jäänyt mieleen lehtijuttu, jossa Anna-Leena Härkönen totesi ettei hänen mielestään parisuhteen eteen kuulu tehdä töitä. No hänellä on sellaisia ollut monta, nyt kai päättänyt olla yksin. Väistämättä tulee mieleen olisiko seurausta tästä asenteesta.

Kyllä on. Ei ole ainoa julkkis joka puhuu tuolla tavalla ja suhteiden määrä iso.

Ex veti tuon "parisuhde vaatii työtä" -kortin aina, kun ilmoitin että pakkaan kohta kimpsuni ja kampsuni, kun hän oli taas viisveisannut yhteisistä suunnitelmista tai oli sekoillut alkoholin kanssa (joutui mm. useamman kerran putkaan). Ai niin ja myös silloin, kun olisi pitänyt saada penaaliseksiä. 

Vierailija kirjoitti:

Kun nyt analysoin tätä pientä mutta hiertävää semantiikkaeroa.

"Tehdä töitä jonkin eteen" tarkoittaa minulle (ja kielessä yleisesti), että pyritään jotakin kohti. Työ on tavoitteen saavuttamiseen tähtäävää pitkäjänteistä toimintaa. Työ voi myös tuntua työläältä, mutta ei välttämättä. Harvoin on työtä ilman tarkoitusta, jos on niin siitä ei pidetä.

Minun suhteellani ei kuitenkaan ole tavoitetta. Ollaan toisella kierroksella, työnteot on koettu suhteessa ja muuten, ei ole perinteisiä avioliitto-lapset-talo-päämääriä. Kumpikin on tietyistä virheistään onneksi jo oppinut. Meidän suhde on sitä, että juuri nyt on hyvä olla yhdessä. Juuri tänään haluan sinut. Juuri tässä hetkessä tahdon ilahduttaa sinua koska rakastan. Enkä tarkoita tällä sitoutumattomuutta, näen meidät vanhenemassa yhdessä ja kaikki tarvittavat asiat on voinut aina keskustella läpi. Mutta suhde on joka päivä hyvä eikä sillä ole muita tavoitteita. En näe suhteessa töitä. Toisin kuin edellisessä huonossa suhteessa, jota koetettiin kaikin keinoin työstää.

Eikö siis tavoitteenasi ole edes se, että suhde olisi hyvä molemmille mahdollisimman pitkään? Jos kuitenkin tavoittelet loppuelämän suhdetta? Sen suurempaa tavoitetta ei minusta parisuhteella voi ollakaan.

Vierailija kirjoitti:

Ex veti tuon "parisuhde vaatii työtä" -kortin aina, kun ilmoitin että pakkaan kohta kimpsuni ja kampsuni, kun hän oli taas viisveisannut yhteisistä suunnitelmista tai oli sekoillut alkoholin kanssa (joutui mm. useamman kerran putkaan). Ai niin ja myös silloin, kun olisi pitänyt saada penaaliseksiä. 

Turha silloin tuota korttia yrittöä jos noin käyttäytyy.

Vierailija kirjoitti:

Nämä parisuhteen työstämisen jne on juuri niitä ikävän luontaisten naisten lässytystermejä jolla perustellaan nalkuttaminen ym.

Kannattaisiko oikeasti kuunnella, mitä asiaa sillä naisella on, niin hänen ei jatkuvasti tarvitse sanoa samasta asiasta?

Vierailija kirjoitti:

Jos parisuhteessa ei ole ongelmia, se on ihan kuollut suhde se. Tämä nähty lähipiirissä. Lopulta lähes 30 vuoden yhdessäolon jälkeen, yleensä nainen tajuaa, että ei näin, hän ei jaksa enää näin tunteetonta elämää ja lähtee. Ja silloin kyseessä ollut parisuhteet, joissa ei ole ikinä konflikteja, joissa kaikki on vaan yhtä tasaisen harmaata.

Välttelevä kiintymyssuhdetyyli ja emotiaalinen estyneisyys ajaa tuohon. Mutta ei se erolla parane kuin hetkeksi. Näitä on nähty.

Eihän kaikille ansiotyön tekeminen tunnu työltä, mutta sillai sitä vaan kutsutaan.

Parisuhteessa ihan just 30 vuotta. Ei isompia kriisejä, mutta toisinaan pientä ohjausta vaatii ns. itsestään selvyyden kanssa. Eli työtä.

Minusta tuo "työ" tarkoittaa keskustelua. Eli en koe parisuhdettani raskaana, mutta haastavissa elämäntilanteissa meidän on täytynyt keskustella paljon, puhua asiat läpi. Koen itse niin, että haastavia asioita ei voi vain jättää olemaan niihin tarttumatta, vaikka se voisi olla lyhytaikaisesti helpompaa.

Toinen asia on se, että kaikki ihmiset eivät ole saaneet lapsuudenkodista tai elämänvarrelta tarvittavia eväitä. Tällöin heillä voi olla vielä parisuhteessa opeteltavaa, jolloin kaikki ei ehkä suju ihan helposti koko ajan. Minusta tällaisillakin ihmisillä on oikeus olla parisuhteessa ja omia rakkaitaan täytyy joskus kannustaa kehittymään oikeaan suuntaan. Se voi tuntua työltä, mutta ei minusta ero ole aina oikea ratkaisu, jos parisuhde on enimmäkseen hyvä ja molemmilla on tahtotila kehittyä.

Minä olen äärimmäisen laiska, enkä jaksaisi mitään synttäreiden muistamista, lahjojen ostelua, yhteisten asioiden järjestelyä tai muuta joten olen ennemmin yksin kun omat asiat menee niin vaivattomasti.

Vierailija kirjoitti:

Eihän kaikille ansiotyön tekeminen tunnu työltä, mutta sillai sitä vaan kutsutaan.

Parisuhteessa ihan just 30 vuotta. Ei isompia kriisejä, mutta toisinaan pientä ohjausta vaatii ns. itsestään selvyyden kanssa. Eli työtä.

Kyllä aika harvassa ne jotka niin mielissään työstään ettei se työltä edes tunnu. Suurin osa valittaa kun sinne töihin pitää raahautua mutta mitäpä ei rahan eteen tekisi ja vähän sama kai parisuhde ja vaikkapa seksi.

Voin vastata 18 vuoden kokemuksella nykyisestä suhteesta. Yksikään suhde ei ole täydellinen ja kestä vuodesta toiseen ilman vaivan näkemistä. Tuollaiset kuvitelmat ovat sosiaalisen median syöttämää mielikuvaa ja todellisuudessa pelkkää roskaa. Näkekää vaivaa niiden suhteidenne jatkuvuuteen tai hyväksykää lopputulos eronneiden tilastoissa. Kun tällaista roskaa lukee täällä niin en yhtään enää ihmettele tilastokeskuksen tutkimuksen tuloksia

"Erotilastoa Euroopassa - ja koko maailmassa - johti vuonna 2000 Ruotsi (55 %). Seuraavina tulivat Suomi (51 %), Viro (47 %) ja Tanska (45 %)."

Parisuhteen työstäminen tarkoittaa sitä että ottaa huomioon sen että toinen muuttuu ajan myötä. Se ei tarkoita sitä että yritetään muuttaa toista.

Joo ja ei.

Mä teen kovasti parisuhteen eteen työtä. Yritän panostaa luonteeseeni ja ulkonäkööni (mitä en varmaan samalla tavalla tekisi jos olisin yksin), keksin puolisolle yllätyksiä, kokkailen hyviä ruokia, yritän olla paras versio itsestäni. Onhan siinä työtä, mutta teen parhaani että puolisoni olisi onnellinen, siksi että rakastan häntä. Rakkaus tulee itsestään kun on sopiva kumppani, siihen ei työtä vaadita.