Minusta hyvä parisuhde ei "vaadi työtä"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle se tarkoittaa sitä, että toista ei ala pitämään itsestäänselvyytenä. Niin paljon näkee ja kuulee pariskuntia, joista toista mollataan, väheksytään ym. koko ajan. Olen itsekin eronnut pitkästä liitosta ja mies on jälkikäteen pyytänyt anteeksi, että alkoi pitää minua itsestäänselvyytenä. Olen mielummin yksin kuin kenenkään kotitalouskoneena. Kyllä toista pitää edelleen osata arvostaa, vaikka vuodet yhdessä vieriikin.

Mies oli suhteessa yksin?

Itseään kunnioittava ihminen ei äyski tai öykkäröi muille. Hänen ei tarvitse osoittaa muille mitään, koska hän pitää itsestään sellaisena kuin on. Hänen ei tarvitse korostaa egoaan, tehdä itseään näkyväksi tai alistaa muita.  Hän ei vaadi ketään täyttämään tyhjyyksiään tai säti toista epävarmuuttaan.

Ihmisen ydin syntyy lapsuudessa. Kun itsetunto ja tunnetaidot eivät pääse kehittymään niitä on vaikea korjata myöhemmin. Minulle nousee aina mieleen kysymys missä vika kun sättii sitä entistä kumppaniaan. Kyvyttömyydessä asettua toisen asemaan? Tunnepuolen köyhyydessä? "Uhriasema" oikeuttaa puhumaan toisesta ihan miten itseään huvittaa?

En tiedä mikä häntä riivaa. On uudessa avioliitossa ja puhuu kuulemma rumasti kumppanilleen.

Sinä et tiedä vaikka olit hänen kanssaan parisuhteessa? :D 

ei sitä tiedä kukaan muukaan miksi hän on sellainen kuin on. Raha-asiat, työt ym. kunnossa mutta hän on lähipiirilleen hirveä, myös lapsilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle se tarkoittaa sitä, että toista ei ala pitämään itsestäänselvyytenä. Niin paljon näkee ja kuulee pariskuntia, joista toista mollataan, väheksytään ym. koko ajan. Olen itsekin eronnut pitkästä liitosta ja mies on jälkikäteen pyytänyt anteeksi, että alkoi pitää minua itsestäänselvyytenä. Olen mielummin yksin kuin kenenkään kotitalouskoneena. Kyllä toista pitää edelleen osata arvostaa, vaikka vuodet yhdessä vieriikin.

Mies oli suhteessa yksin?

Itseään kunnioittava ihminen ei äyski tai öykkäröi muille. Hänen ei tarvitse osoittaa muille mitään, koska hän pitää itsestään sellaisena kuin on. Hänen ei tarvitse korostaa egoaan, tehdä itseään näkyväksi tai alistaa muita.  Hän ei vaadi ketään täyttämään tyhjyyksiään tai säti toista epävarmuuttaan.

Ihmisen ydin syntyy lapsuudessa. Kun itsetunto ja tunnetaidot eivät pääse kehittymään niitä on vaikea korjata myöhemmin. Minulle nousee aina mieleen kysymys missä vika kun sättii sitä entistä kumppaniaan. Kyvyttömyydessä asettua toisen asemaan? Tunnepuolen köyhyydessä? "Uhriasema" oikeuttaa puhumaan toisesta ihan miten itseään huvittaa?

En tiedä mikä häntä riivaa. On uudessa avioliitossa ja puhuu kuulemma rumasti kumppanilleen.

Sinä et tiedä vaikka olit hänen kanssaan parisuhteessa? :D 

Niin, silloin ei tiedä kun ei arvosta sitä kumppaniaan. Oli itsestään selvää että mies oli olemassa naista varten ettei käynyt edes mielessä kysyä mitä tälle kuuluu? (siis suhteen aikana)

Kyllä on kysytty ja yritetty keskustella ja sanottu, että jos menisit jonnekin juttelemaan. Mutta kun mikään ei kelpaa ja perhettä oli hyvä ajatus hakata. Loppui se arvostus itselläkin

Hyvä parisuhde ei tarvitse tosiaan työtä, koska se ei tunnu työlle. Siinä on kumpikin kantamassa toisiaan niin elämä on kevyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Hyvä parisuhde ei tarvitse tosiaan työtä, koska se ei tunnu työlle. Siinä on kumpikin kantamassa toisiaan niin elämä on kevyttä. 

Kyllä. Se vaatii myös avoimuutta ja kommunikointia niistä vaikeistakin tunteista suhteen alusta lähtien. Jos niitä patoaa esimerkiksi hylkäämisen pelossa on lopputulos huono.

JOS SUOMESSA EI TEE TYÖTÄ ETES PARISUHTEESSA NIIN ON KUMMA PUMMI STANA!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun nyt analysoin tätä pientä mutta hiertävää semantiikkaeroa.

"Tehdä töitä jonkin eteen" tarkoittaa minulle (ja kielessä yleisesti), että pyritään jotakin kohti. Työ on tavoitteen saavuttamiseen tähtäävää pitkäjänteistä toimintaa. Työ voi myös tuntua työläältä, mutta ei välttämättä. Harvoin on työtä ilman tarkoitusta, jos on niin siitä ei pidetä.

Minun suhteellani ei kuitenkaan ole tavoitetta. Ollaan toisella kierroksella, työnteot on koettu suhteessa ja muuten, ei ole perinteisiä avioliitto-lapset-talo-päämääriä. Kumpikin on tietyistä virheistään onneksi jo oppinut. Meidän suhde on sitä, että juuri nyt on hyvä olla yhdessä. Juuri tänään haluan sinut. Juuri tässä hetkessä tahdon ilahduttaa sinua koska rakastan. Enkä tarkoita tällä sitoutumattomuutta, näen meidät vanhenemassa yhdessä ja kaikki tarvittavat asiat on voinut aina keskustella läpi. Mutta suhde on joka päivä hyvä eikä sillä ole muita tavoitteita. En näe suhteessa töitä. Toisin kuin edellisessä huonossa suhteessa, jota koetettiin kaikin keinoin työstää.

Minä olisin voinut kirjoittaa tämän.

Kai osaksi syy on siinä, että nuorena sitä suorittaa elämää. Tekee asioita, jotta x ja y tapahtuu. Nyt vanhempana sitä menee enemmän virran mukana. Luottaa siihen, että elämä kantaa, ei neomat toimenpiteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle se tarkoittaa sitä, että toista ei ala pitämään itsestäänselvyytenä. Niin paljon näkee ja kuulee pariskuntia, joista toista mollataan, väheksytään ym. koko ajan. Olen itsekin eronnut pitkästä liitosta ja mies on jälkikäteen pyytänyt anteeksi, että alkoi pitää minua itsestäänselvyytenä. Olen mielummin yksin kuin kenenkään kotitalouskoneena. Kyllä toista pitää edelleen osata arvostaa, vaikka vuodet yhdessä vieriikin.

Mies oli suhteessa yksin?

Itseään kunnioittava ihminen ei äyski tai öykkäröi muille. Hänen ei tarvitse osoittaa muille mitään, koska hän pitää itsestään sellaisena kuin on. Hänen ei tarvitse korostaa egoaan, tehdä itseään näkyväksi tai alistaa muita.  Hän ei vaadi ketään täyttämään tyhjyyksiään tai säti toista epävarmuuttaan.

Ihmisen ydin syntyy lapsuudessa. Kun itsetunto ja tunnetaidot eivät pääse kehittymään niitä on vaikea korjata myöhemmin. Minulle nousee aina mieleen kysymys missä vika kun sättii sitä entistä kumppaniaan. Kyvyttömyydessä asettua toisen asemaan? Tunnepuolen köyhyydessä? "Uhriasema" oikeuttaa puhumaan toisesta ihan miten itseään huvittaa?

En tiedä mikä häntä riivaa. On uudessa avioliitossa ja puhuu kuulemma rumasti kumppanilleen.

Sinä et tiedä vaikka olit hänen kanssaan parisuhteessa? :D 

Niin, silloin ei tiedä kun ei arvosta sitä kumppaniaan. Oli itsestään selvää että mies oli olemassa naista varten ettei käynyt edes mielessä kysyä mitä tälle kuuluu? (siis suhteen aikana)

Kyllä on kysytty ja yritetty keskustella ja sanottu, että jos menisit jonnekin juttelemaan. Mutta kun mikään ei kelpaa ja perhettä oli hyvä ajatus hakata. Loppui se arvostus itselläkin

Yleensä mies on vain itseään varten ja nainen on kaikkia muita varten. Miten nuo miehet saisi käsittämään miten hirveitä ne on kumppaneina suurin osa ja että erot johtuu pääosin juuri siitä heidän käytöksestään joka on pelkkää hyväksikäyttöä ja pahoinpitelyä. 

Vierailija kirjoitti:

JOS SUOMESSA EI TEE TYÖTÄ ETES PARISUHTEESSA NIIN ON KUMMA PUMMI STANA!

Otapa rauhassa ja vaikka pieni aikalisä tai tauko palstan seuraamiselle. Tuntuu näet ottavan koville sinulle tämä ketju.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun nyt analysoin tätä pientä mutta hiertävää semantiikkaeroa.

"Tehdä töitä jonkin eteen" tarkoittaa minulle (ja kielessä yleisesti), että pyritään jotakin kohti. Työ on tavoitteen saavuttamiseen tähtäävää pitkäjänteistä toimintaa. Työ voi myös tuntua työläältä, mutta ei välttämättä. Harvoin on työtä ilman tarkoitusta, jos on niin siitä ei pidetä.

Minun suhteellani ei kuitenkaan ole tavoitetta. Ollaan toisella kierroksella, työnteot on koettu suhteessa ja muuten, ei ole perinteisiä avioliitto-lapset-talo-päämääriä. Kumpikin on tietyistä virheistään onneksi jo oppinut. Meidän suhde on sitä, että juuri nyt on hyvä olla yhdessä. Juuri tänään haluan sinut. Juuri tässä hetkessä tahdon ilahduttaa sinua koska rakastan. Enkä tarkoita tällä sitoutumattomuutta, näen meidät vanhenemassa yhdessä ja kaikki tarvittavat asiat on voinut aina keskustella läpi. Mutta suhde on joka päivä hyvä eikä sillä ole muita tavoitteita. En näe suhteessa töitä. Toisin kuin edellisessä huonossa suhteessa, jota koetettiin kaikin keinoin työstää.

Mutta eikö tuossa juuri se tavoite jota kohti mennään ole se, että pyritään vanhenemaan yhdessä niin, että kummallakin on hyvä olla yhdessä?

Se on just sitä. Minä en ole yhdessäkään suhteessa luvannut kenellekään sitä loppu elämään. Ei sellaista kukaan voi luvata.

- eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun nyt analysoin tätä pientä mutta hiertävää semantiikkaeroa.

"Tehdä töitä jonkin eteen" tarkoittaa minulle (ja kielessä yleisesti), että pyritään jotakin kohti. Työ on tavoitteen saavuttamiseen tähtäävää pitkäjänteistä toimintaa. Työ voi myös tuntua työläältä, mutta ei välttämättä. Harvoin on työtä ilman tarkoitusta, jos on niin siitä ei pidetä.

Minun suhteellani ei kuitenkaan ole tavoitetta. Ollaan toisella kierroksella, työnteot on koettu suhteessa ja muuten, ei ole perinteisiä avioliitto-lapset-talo-päämääriä. Kumpikin on tietyistä virheistään onneksi jo oppinut. Meidän suhde on sitä, että juuri nyt on hyvä olla yhdessä. Juuri tänään haluan sinut. Juuri tässä hetkessä tahdon ilahduttaa sinua koska rakastan. Enkä tarkoita tällä sitoutumattomuutta, näen meidät vanhenemassa yhdessä ja kaikki tarvittavat asiat on voinut aina keskustella läpi. Mutta suhde on joka päivä hyvä eikä sillä ole muita tavoitteita. En näe suhteessa töitä. Toisin kuin edellisessä huonossa suhteessa, jota koetettiin kaikin keinoin työstää.

Mutta eikö tuossa juuri se tavoite jota kohti mennään ole se, että pyritään vanhenemaan yhdessä niin, että kummallakin on hyvä olla yhdessä?

Ei se ole toiminnan motivaatio, vaan rakkaus ja se, että molemmat haluaa toiselle hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle se tarkoittaa sitä, että toista ei ala pitämään itsestäänselvyytenä. Niin paljon näkee ja kuulee pariskuntia, joista toista mollataan, väheksytään ym. koko ajan. Olen itsekin eronnut pitkästä liitosta ja mies on jälkikäteen pyytänyt anteeksi, että alkoi pitää minua itsestäänselvyytenä. Olen mielummin yksin kuin kenenkään kotitalouskoneena. Kyllä toista pitää edelleen osata arvostaa, vaikka vuodet yhdessä vieriikin.

Mies oli suhteessa yksin?

Itseään kunnioittava ihminen ei äyski tai öykkäröi muille. Hänen ei tarvitse osoittaa muille mitään, koska hän pitää itsestään sellaisena kuin on. Hänen ei tarvitse korostaa egoaan, tehdä itseään näkyväksi tai alistaa muita.  Hän ei vaadi ketään täyttämään tyhjyyksiään tai säti toista epävarmuuttaan.

Ihmisen ydin syntyy lapsuudessa. Kun itsetunto ja tunnetaidot eivät pääse kehittymään niitä on vaikea korjata myöhemmin. Minulle nousee aina mieleen kysymys missä vika kun sättii sitä entistä kumppaniaan. Kyvyttömyydessä asettua toisen asemaan? Tunnepuolen köyhyydessä? "Uhriasema" oikeuttaa puhumaan toisesta ihan miten itseään huvittaa?

En tiedä mikä häntä riivaa. On uudessa avioliitossa ja puhuu kuulemma rumasti kumppanilleen.

Sinä et tiedä vaikka olit hänen kanssaan parisuhteessa? :D 

Niin, silloin ei tiedä kun ei arvosta sitä kumppaniaan. Oli itsestään selvää että mies oli olemassa naista varten ettei käynyt edes mielessä kysyä mitä tälle kuuluu? (siis suhteen aikana)

Kyllä on kysytty ja yritetty keskustella ja sanottu, että jos menisit jonnekin juttelemaan. Mutta kun mikään ei kelpaa ja perhettä oli hyvä ajatus hakata. Loppui se arvostus itselläkin

Yleensä mies on vain itseään varten ja nainen on kaikkia muita varten. Miten nuo miehet saisi käsittämään miten hirveitä ne on kumppaneina suurin osa ja että erot johtuu pääosin juuri siitä heidän käytöksestään joka on pelkkää hyväksikäyttöä ja pahoinpitelyä. 

Miten nuo naiset saisi arvostamaan itseään? On helppo huomata jo suhteen alkuvaiheessa mitä se mies on miehiään, mutta silti naiset perustavat sen miehen kanssa sen perheen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle se tarkoittaa sitä, että toista ei ala pitämään itsestäänselvyytenä. Niin paljon näkee ja kuulee pariskuntia, joista toista mollataan, väheksytään ym. koko ajan. Olen itsekin eronnut pitkästä liitosta ja mies on jälkikäteen pyytänyt anteeksi, että alkoi pitää minua itsestäänselvyytenä. Olen mielummin yksin kuin kenenkään kotitalouskoneena. Kyllä toista pitää edelleen osata arvostaa, vaikka vuodet yhdessä vieriikin.

Mies oli suhteessa yksin?

Itseään kunnioittava ihminen ei äyski tai öykkäröi muille. Hänen ei tarvitse osoittaa muille mitään, koska hän pitää itsestään sellaisena kuin on. Hänen ei tarvitse korostaa egoaan, tehdä itseään näkyväksi tai alistaa muita.  Hän ei vaadi ketään täyttämään tyhjyyksiään tai säti toista epävarmuuttaan.

Ihmisen ydin syntyy lapsuudessa. Kun itsetunto ja tunnetaidot eivät pääse kehittymään niitä on vaikea korjata myöhemmin. Minulle nousee aina mieleen kysymys missä vika kun sättii sitä entistä kumppaniaan. Kyvyttömyydessä asettua toisen asemaan? Tunnepuolen köyhyydessä? "Uhriasema" oikeuttaa puhumaan toisesta ihan miten itseään huvittaa?

En tiedä mikä häntä riivaa. On uudessa avioliitossa ja puhuu kuulemma rumasti kumppanilleen.

Sinä et tiedä vaikka olit hänen kanssaan parisuhteessa? :D 

ei sitä tiedä kukaan muukaan miksi hän on sellainen kuin on. Raha-asiat, työt ym. kunnossa mutta hän on lähipiirilleen hirveä, myös lapsilleen.

Kyllä hän muuttuu kun oikein paljon sitä rakastan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle se tarkoittaa sitä, että toista ei ala pitämään itsestäänselvyytenä. Niin paljon näkee ja kuulee pariskuntia, joista toista mollataan, väheksytään ym. koko ajan. Olen itsekin eronnut pitkästä liitosta ja mies on jälkikäteen pyytänyt anteeksi, että alkoi pitää minua itsestäänselvyytenä. Olen mielummin yksin kuin kenenkään kotitalouskoneena. Kyllä toista pitää edelleen osata arvostaa, vaikka vuodet yhdessä vieriikin.

Mies oli suhteessa yksin?

Itseään kunnioittava ihminen ei äyski tai öykkäröi muille. Hänen ei tarvitse osoittaa muille mitään, koska hän pitää itsestään sellaisena kuin on. Hänen ei tarvitse korostaa egoaan, tehdä itseään näkyväksi tai alistaa muita.  Hän ei vaadi ketään täyttämään tyhjyyksiään tai säti toista epävarmuuttaan.

Ihmisen ydin syntyy lapsuudessa. Kun itsetunto ja tunnetaidot eivät pääse kehittymään niitä on vaikea korjata myöhemmin. Minulle nousee aina mieleen kysymys missä vika kun sättii sitä entistä kumppaniaan. Kyvyttömyydessä asettua toisen asemaan? Tunnepuolen köyhyydessä? "Uhriasema" oikeuttaa puhumaan toisesta ihan miten itseään huvittaa?

En tiedä mikä häntä riivaa. On uudessa avioliitossa ja puhuu kuulemma rumasti kumppanilleen.

Sinä et tiedä vaikka olit hänen kanssaan parisuhteessa? :D 

ei sitä tiedä kukaan muukaan miksi hän on sellainen kuin on. Raha-asiat, työt ym. kunnossa mutta hän on lähipiirilleen hirveä, myös lapsilleen.

Ihmisen ydin syntyy siellä lapsuudessa...Lapsuudenperhe on sitä elävää oppimateriaalia, jota ei kannata ohittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun nyt analysoin tätä pientä mutta hiertävää semantiikkaeroa.

"Tehdä töitä jonkin eteen" tarkoittaa minulle (ja kielessä yleisesti), että pyritään jotakin kohti. Työ on tavoitteen saavuttamiseen tähtäävää pitkäjänteistä toimintaa. Työ voi myös tuntua työläältä, mutta ei välttämättä. Harvoin on työtä ilman tarkoitusta, jos on niin siitä ei pidetä.

Minun suhteellani ei kuitenkaan ole tavoitetta. Ollaan toisella kierroksella, työnteot on koettu suhteessa ja muuten, ei ole perinteisiä avioliitto-lapset-talo-päämääriä. Kumpikin on tietyistä virheistään onneksi jo oppinut. Meidän suhde on sitä, että juuri nyt on hyvä olla yhdessä. Juuri tänään haluan sinut. Juuri tässä hetkessä tahdon ilahduttaa sinua koska rakastan. Enkä tarkoita tällä sitoutumattomuutta, näen meidät vanhenemassa yhdessä ja kaikki tarvittavat asiat on voinut aina keskustella läpi. Mutta suhde on joka päivä hyvä eikä sillä ole muita tavoitteita. En näe suhteessa töitä. Toisin kuin edellisessä huonossa suhteessa, jota koetettiin kaikin keinoin työstää.

Mutta eikö tuossa juuri se tavoite jota kohti mennään ole se, että pyritään vanhenemaan yhdessä niin, että kummallakin on hyvä olla yhdessä?

Se on just sitä. Minä en ole yhdessäkään suhteessa luvannut kenellekään sitä loppu elämään. Ei sellaista kukaan voi luvata.

- eri

Jotkut parisuhteiden vapaamatkustelijat kätevästi ulkoistavat vastuunsa suhteen toimivuudesta kulloisellekin kumppanille tuolla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun nyt analysoin tätä pientä mutta hiertävää semantiikkaeroa.

"Tehdä töitä jonkin eteen" tarkoittaa minulle (ja kielessä yleisesti), että pyritään jotakin kohti. Työ on tavoitteen saavuttamiseen tähtäävää pitkäjänteistä toimintaa. Työ voi myös tuntua työläältä, mutta ei välttämättä. Harvoin on työtä ilman tarkoitusta, jos on niin siitä ei pidetä.

Minun suhteellani ei kuitenkaan ole tavoitetta. Ollaan toisella kierroksella, työnteot on koettu suhteessa ja muuten, ei ole perinteisiä avioliitto-lapset-talo-päämääriä. Kumpikin on tietyistä virheistään onneksi jo oppinut. Meidän suhde on sitä, että juuri nyt on hyvä olla yhdessä. Juuri tänään haluan sinut. Juuri tässä hetkessä tahdon ilahduttaa sinua koska rakastan. Enkä tarkoita tällä sitoutumattomuutta, näen meidät vanhenemassa yhdessä ja kaikki tarvittavat asiat on voinut aina keskustella läpi. Mutta suhde on joka päivä hyvä eikä sillä ole muita tavoitteita. En näe suhteessa töitä. Toisin kuin edellisessä huonossa suhteessa, jota koetettiin kaikin keinoin työstää.

Mutta eikö tuossa juuri se tavoite jota kohti mennään ole se, että pyritään vanhenemaan yhdessä niin, että kummallakin on hyvä olla yhdessä?

Se on just sitä. Minä en ole yhdessäkään suhteessa luvannut kenellekään sitä loppu elämään. Ei sellaista kukaan voi luvata.

- eri

Minä olen luvannut. Sekä edellisessä avioliitossa että nykyisessä. Kyllä minusta sellaisen voin luvata, kun perään liittää sivulauseen niin kauan kuin voin hyvin tässä suhteessa, eli minua ei pahoinpidellä tai luottamustani rikota.

Olen lojaali ihminen, olen toiselle ihmiselle erittäin lojaali, loppuun saakka.

(Edellinen avioliittoni päättyi toisen osapuolen toiveesta)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle se tarkoittaa sitä, että toista ei ala pitämään itsestäänselvyytenä. Niin paljon näkee ja kuulee pariskuntia, joista toista mollataan, väheksytään ym. koko ajan. Olen itsekin eronnut pitkästä liitosta ja mies on jälkikäteen pyytänyt anteeksi, että alkoi pitää minua itsestäänselvyytenä. Olen mielummin yksin kuin kenenkään kotitalouskoneena. Kyllä toista pitää edelleen osata arvostaa, vaikka vuodet yhdessä vieriikin.

Mies oli suhteessa yksin?

Itseään kunnioittava ihminen ei äyski tai öykkäröi muille. Hänen ei tarvitse osoittaa muille mitään, koska hän pitää itsestään sellaisena kuin on. Hänen ei tarvitse korostaa egoaan, tehdä itseään näkyväksi tai alistaa muita.  Hän ei vaadi ketään täyttämään tyhjyyksiään tai säti toista epävarmuuttaan.

Ihmisen ydin syntyy lapsuudessa. Kun itsetunto ja tunnetaidot eivät pääse kehittymään niitä on vaikea korjata myöhemmin. Minulle nousee aina mieleen kysymys missä vika kun sättii sitä entistä kumppaniaan. Kyvyttömyydessä asettua toisen asemaan? Tunnepuolen köyhyydessä? "Uhriasema" oikeuttaa puhumaan toisesta ihan miten itseään huvittaa?

En tiedä mikä häntä riivaa. On uudessa avioliitossa ja puhuu kuulemma rumasti kumppanilleen.

Sinä et tiedä vaikka olit hänen kanssaan parisuhteessa? :D 

Niin, silloin ei tiedä kun ei arvosta sitä kumppaniaan. Oli itsestään selvää että mies oli olemassa naista varten ettei käynyt edes mielessä kysyä mitä tälle kuuluu? (siis suhteen aikana)

Kyllä on kysytty ja yritetty keskustella ja sanottu, että jos menisit jonnekin juttelemaan. Mutta kun mikään ei kelpaa ja perhettä oli hyvä ajatus hakata. Loppui se arvostus itselläkin

Yleensä mies on vain itseään varten ja nainen on kaikkia muita varten. Miten nuo miehet saisi käsittämään miten hirveitä ne on kumppaneina suurin osa ja että erot johtuu pääosin juuri siitä heidän käytöksestään joka on pelkkää hyväksikäyttöä ja pahoinpitelyä. 

Miten nuo naiset saisi arvostamaan itseään? On helppo huomata jo suhteen alkuvaiheessa mitä se mies on miehiään, mutta silti naiset perustavat sen miehen kanssa sen perheen. 

Ystäväni sanoi, ettei tee miehen kanssa lasta ennen kuin tämän alkoholinkäyttö muuttuu. No, se ei muuttunut, mutta sen lapsen kanssa tuli kiire.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun nyt analysoin tätä pientä mutta hiertävää semantiikkaeroa.

"Tehdä töitä jonkin eteen" tarkoittaa minulle (ja kielessä yleisesti), että pyritään jotakin kohti. Työ on tavoitteen saavuttamiseen tähtäävää pitkäjänteistä toimintaa. Työ voi myös tuntua työläältä, mutta ei välttämättä. Harvoin on työtä ilman tarkoitusta, jos on niin siitä ei pidetä.

Minun suhteellani ei kuitenkaan ole tavoitetta. Ollaan toisella kierroksella, työnteot on koettu suhteessa ja muuten, ei ole perinteisiä avioliitto-lapset-talo-päämääriä. Kumpikin on tietyistä virheistään onneksi jo oppinut. Meidän suhde on sitä, että juuri nyt on hyvä olla yhdessä. Juuri tänään haluan sinut. Juuri tässä hetkessä tahdon ilahduttaa sinua koska rakastan. Enkä tarkoita tällä sitoutumattomuutta, näen meidät vanhenemassa yhdessä ja kaikki tarvittavat asiat on voinut aina keskustella läpi. Mutta suhde on joka päivä hyvä eikä sillä ole muita tavoitteita. En näe suhteessa töitä. Toisin kuin edellisessä huonossa suhteessa, jota koetettiin kaikin keinoin työstää.

Mutta eikö tuossa juuri se tavoite jota kohti mennään ole se, että pyritään vanhenemaan yhdessä niin, että kummallakin on hyvä olla yhdessä?

Se on just sitä. Minä en ole yhdessäkään suhteessa luvannut kenellekään sitä loppu elämään. Ei sellaista kukaan voi luvata.

- eri

Jotkut parisuhteiden vapaamatkustelijat kätevästi ulkoistavat vastuunsa suhteen toimivuudesta kulloisellekin kumppanille tuolla tavalla.

On eri asia uskoa ja toivoa kuin luvata. Luotettavan ihmisen merkki on toisaalta se, ettei lupaa enempää kuin on 100% varma voivansa pitää. -eri

Jaaha, pitäisikö määritellä mitä on "työ". Mulle se on pakollista, joskus melko epämiellyttävääkin raatamista. Jotain mistä olis sillointällöin valmis luopumaan tai ainakin vähentämään. Jotain missä usein annan enemmän kuin saan. Enkä siis yhdistä sitä parisuhteeseeni. Joillekin se on siis vain tavoitteellista toimintaa, eteenpäin pyrkimistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun nyt analysoin tätä pientä mutta hiertävää semantiikkaeroa.

"Tehdä töitä jonkin eteen" tarkoittaa minulle (ja kielessä yleisesti), että pyritään jotakin kohti. Työ on tavoitteen saavuttamiseen tähtäävää pitkäjänteistä toimintaa. Työ voi myös tuntua työläältä, mutta ei välttämättä. Harvoin on työtä ilman tarkoitusta, jos on niin siitä ei pidetä.

Minun suhteellani ei kuitenkaan ole tavoitetta. Ollaan toisella kierroksella, työnteot on koettu suhteessa ja muuten, ei ole perinteisiä avioliitto-lapset-talo-päämääriä. Kumpikin on tietyistä virheistään onneksi jo oppinut. Meidän suhde on sitä, että juuri nyt on hyvä olla yhdessä. Juuri tänään haluan sinut. Juuri tässä hetkessä tahdon ilahduttaa sinua koska rakastan. Enkä tarkoita tällä sitoutumattomuutta, näen meidät vanhenemassa yhdessä ja kaikki tarvittavat asiat on voinut aina keskustella läpi. Mutta suhde on joka päivä hyvä eikä sillä ole muita tavoitteita. En näe suhteessa töitä. Toisin kuin edellisessä huonossa suhteessa, jota koetettiin kaikin keinoin työstää.

Mutta eikö tuossa juuri se tavoite jota kohti mennään ole se, että pyritään vanhenemaan yhdessä niin, että kummallakin on hyvä olla yhdessä?

Se on just sitä. Minä en ole yhdessäkään suhteessa luvannut kenellekään sitä loppu elämään. Ei sellaista kukaan voi luvata.

- eri

Jotkut parisuhteiden vapaamatkustelijat kätevästi ulkoistavat vastuunsa suhteen toimivuudesta kulloisellekin kumppanille tuolla tavalla.

Parisuhde ei ole elämäni tarkoitus, se on vain sivujuonne. Jokainen saa ihan itse valita ottaako vai jättääkö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun nyt analysoin tätä pientä mutta hiertävää semantiikkaeroa.

"Tehdä töitä jonkin eteen" tarkoittaa minulle (ja kielessä yleisesti), että pyritään jotakin kohti. Työ on tavoitteen saavuttamiseen tähtäävää pitkäjänteistä toimintaa. Työ voi myös tuntua työläältä, mutta ei välttämättä. Harvoin on työtä ilman tarkoitusta, jos on niin siitä ei pidetä.

Minun suhteellani ei kuitenkaan ole tavoitetta. Ollaan toisella kierroksella, työnteot on koettu suhteessa ja muuten, ei ole perinteisiä avioliitto-lapset-talo-päämääriä. Kumpikin on tietyistä virheistään onneksi jo oppinut. Meidän suhde on sitä, että juuri nyt on hyvä olla yhdessä. Juuri tänään haluan sinut. Juuri tässä hetkessä tahdon ilahduttaa sinua koska rakastan. Enkä tarkoita tällä sitoutumattomuutta, näen meidät vanhenemassa yhdessä ja kaikki tarvittavat asiat on voinut aina keskustella läpi. Mutta suhde on joka päivä hyvä eikä sillä ole muita tavoitteita. En näe suhteessa töitä. Toisin kuin edellisessä huonossa suhteessa, jota koetettiin kaikin keinoin työstää.

Mutta eikö tuossa juuri se tavoite jota kohti mennään ole se, että pyritään vanhenemaan yhdessä niin, että kummallakin on hyvä olla yhdessä?

Se on just sitä. Minä en ole yhdessäkään suhteessa luvannut kenellekään sitä loppu elämään. Ei sellaista kukaan voi luvata.

- eri

Jotkut parisuhteiden vapaamatkustelijat kätevästi ulkoistavat vastuunsa suhteen toimivuudesta kulloisellekin kumppanille tuolla tavalla.

Parisuhde ei ole elämäni tarkoitus, se on vain sivujuonne. Jokainen saa ihan itse valita ottaako vai jättääkö.

Työ, harrastukset, läheiset, ystävät, jne. En minäkään halua toista päivätyötä vaan kahden itsenäisen aikuisen parisuhdetta, jossa on myös tilaa kummankin itsekkyydelle.