Minusta hyvä parisuhde ei "vaadi työtä"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä parisuhteen työstämisen jne on juuri niitä ikävän luontaisten naisten lässytystermejä jolla perustellaan nalkuttaminen ym.

Naisten määritelmän mukaan mies kertoo kuinka hän ymmärtää naisen tunteet, kuuntelee kun nainen kertoo tunteistaan ja muistaa välissä kertoa myös sen kuinka hän itse tuntee samoin kuin nainen. Mies ei missään nimessä puhu omista henkilökohtaisista tunteistaan, ei ainakaan kovin syvällisesti eikä liian usein.

Eikös miehen pitäisi "vaistota" naisen tunteet ja ajatukset ilman keskustelua.

Olen siis oikeasti törmännyt naiselta tällaiseen vaatimukseen. T: mies

Ketjusta alkaa syntyä selkä ja suhteellisen yhtenäinen kanta asiaan. Eli kyllä parisuhde vaatii osallistumista (jos sitä työksi kutsutaan) sen vaalimiseen myös itse. Normaali kanta ja vallitseva terve asenne suomalaisten keskuudessahan tuo on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen! Jos kovasti täytyy pinnistellä ja panostaa, niin... sorry mutta olette väärän kumppanin kanssa. Oikean kanssa elämä soljuu, ristiriidat ratkeavat ja parisuhteen muuttuminen ja erilaiset vaiheet eivät muodostu ongelmiksi, vaan ovat osa elämää.

Osuit naulan kantaan. Mitä enemmän suhde vaatii työtä, sitä epäsopivamman kumppanin kanssa on.

Kun kumppanit ovat toisilleen sopivat, sopusointu kyllä löytyy ongelmatilanteissakin.

Tässä taas tulee esiin se kuinka ihmiset määrittelevät työn eri tavoin. Esim. itse ajattelen mahdollisten ristiriitojen ratkaisemista työn tekemisenä. Minulle työ ei tarkoita automaattisesti jotain ikävää ja raskasta vaan sitä että aktiivisesti pyritään ylläpitämään sitä sopusointua. Rakkaan ihmisen kanssa tuollaiseen työhön on luontaisesti motivoitunut. Jonkun merkityksettömän tuttavuuden kanssa taas saattaisi mahdollisessa ristiriitatilanteessa ajatella että enpä jaksa nähdä vaivaa vaan lähden vaan tilanteesta.

Kommentoin aiemmin tässä ketjussa että itse koen että olemme paljonkin tehneet työtä. Sen ansiosta juuri olemme siinä pisteessä että nykyään kaikki soljuu paremmin, ristiriitoja tulee harvemmin ja ne ratkeavat kuin itsestään. Ei tuohon pisteeseen pääseminen kuitenkaan tullut itsestään koska olemme monella tapaa erilaisia ihmisiä ja niinpä meidän piti yhteistyössä sovittaa elämämme yhteen. Se oli meille työtä muttei mitenkään ikävää ja ankeaa työtä.

Puhut viitsimisestä ja vaivannäöstä, et työstä. Tästä on tärkeää keskustella, koska liian monet ovat liian tunnollisia, yrittävät pysyä huonossa suhteessa, korjata asioita joita ei voi korjata.

Vaivannäköä on laittaa harmitus sivuun ja yrittää kuunnella toisen selitys. Vaivannäköä on selvittää, miksi hän haluaa tuoda yhteiseen kotiin ne kauheat kaiuttimet.

Työtä on pitää perhe pystyssä kun toinen laittaa kaikki rahat itseensä tai ei osallistu kotitöihin. Parisuhteen ei pidä olla työtä.

Hmm, viitsiminen tarvitsee toisenkin sanan seurakseen, jotta se saa merkityksen. Eli mitä suuhteessa pitäisi viitsiä tai olla viitsimättä? Ja vaivannäkö taas on yksi termi lisää kuvaamaan sitä mitä jokainen täällä tuntuu käsittävän hieman eritavalla. Mielestäni nähdä vaivaa suhteen eteen kuulostaa negatiivisemmalta kuin tehdä töitä suhteen eteen.

Olen samoilla linjoilla. Jos nään vaivaa jonkin asian eteen, se on yleensä jotain lähtökohtaisesti epämiellyttävää ja hankalaa, mutta ei työnteko itsessään ole mulle mitenkään negatiivinen asia. Riippuu siitä, mitä se työ sisältää ja mitä varten sitä tehdään.

Joku superjyrä taas kertoo ja piirtää ja puoliso joustaa ja myöntyy. Huhhuh. Normaaleissa ihmissuhteissa joutuu kumpikin joustamaan omista lempijutuistaan ja valinnoistaan jossain määrin. Että sellainen konsensus on hyvä. Toki voi olla kumppani, jolla ei ole mitään omia preferenssejä, että aina vaan on mieluummin jonkun toisen mieltä. Ihannekumppani aloittajalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä parisuhteen työstämisen jne on juuri niitä ikävän luontaisten naisten lässytystermejä jolla perustellaan nalkuttaminen ym.

Naisten määritelmän mukaan mies kertoo kuinka hän ymmärtää naisen tunteet, kuuntelee kun nainen kertoo tunteistaan ja muistaa välissä kertoa myös sen kuinka hän itse tuntee samoin kuin nainen. Mies ei missään nimessä puhu omista henkilökohtaisista tunteistaan, ei ainakaan kovin syvällisesti eikä liian usein.

Eikös miehen pitäisi "vaistota" naisen tunteet ja ajatukset ilman keskustelua.

Olen siis oikeasti törmännyt naiselta tällaiseen vaatimukseen. T: mies

Ei tainnut olla ihan täysillä käyvä vaan tuulella käyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä parisuhteen työstämisen jne on juuri niitä ikävän luontaisten naisten lässytystermejä jolla perustellaan nalkuttaminen ym.

Naisten määritelmän mukaan mies kertoo kuinka hän ymmärtää naisen tunteet, kuuntelee kun nainen kertoo tunteistaan ja muistaa välissä kertoa myös sen kuinka hän itse tuntee samoin kuin nainen. Mies ei missään nimessä puhu omista henkilökohtaisista tunteistaan, ei ainakaan kovin syvällisesti eikä liian usein.

Eikös miehen pitäisi "vaistota" naisen tunteet ja ajatukset ilman keskustelua.

Olen siis oikeasti törmännyt naiselta tällaiseen vaatimukseen. T: mies

Varmasti yleisempää naisten keskuudessa, varsinkin vanhemmilla naisilla.

Mutta osaa jotkut miehetkin saman. Jos ei ole saanut lapsuudessa osoittaa ja kertoa tunteitaan, ne on pitänyt piilottaa ja odottaa niiden häviämistä itsekseen, niin tämä on riesana aikuisenakin.

Vierailija kirjoitti:

Joku superjyrä taas kertoo ja piirtää ja puoliso joustaa ja myöntyy. Huhhuh. Normaaleissa ihmissuhteissa joutuu kumpikin joustamaan omista lempijutuistaan ja valinnoistaan jossain määrin. Että sellainen konsensus on hyvä. Toki voi olla kumppani, jolla ei ole mitään omia preferenssejä, että aina vaan on mieluummin jonkun toisen mieltä. Ihannekumppani aloittajalle.

Bullseye.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä parisuhteen työstämisen jne on juuri niitä ikävän luontaisten naisten lässytystermejä jolla perustellaan nalkuttaminen ym.

Naisten määritelmän mukaan mies kertoo kuinka hän ymmärtää naisen tunteet, kuuntelee kun nainen kertoo tunteistaan ja muistaa välissä kertoa myös sen kuinka hän itse tuntee samoin kuin nainen. Mies ei missään nimessä puhu omista henkilökohtaisista tunteistaan, ei ainakaan kovin syvällisesti eikä liian usein.

Eikös miehen pitäisi "vaistota" naisen tunteet ja ajatukset ilman keskustelua.

Olen siis oikeasti törmännyt naiselta tällaiseen vaatimukseen. T: mies

Varmasti yleisempää naisten keskuudessa, varsinkin vanhemmilla naisilla.

Mutta osaa jotkut miehetkin saman. Jos ei ole saanut lapsuudessa osoittaa ja kertoa tunteitaan, ne on pitänyt piilottaa ja odottaa niiden häviämistä itsekseen, niin tämä on riesana aikuisenakin.

Ja voi aiheuttaa todella ikäviä asioita.

Ei, mutta joidenkin niissä huonoissakin parisuhteessa pitää elää, niin sitten kyllä vaatii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain hankalien ihmisten parisuhteet vaatii työtä. Olen ollut hankalan(kin) ihmisen kanssa ja se oli yksi järkyttävä työmaa.

Nyt olen ollut jo vuosia yhtä rennon ja helpon ihmisen kanssa kuin olen itsekin eikä mitään työtä näköpiirissä. Ei koskaan riidellä. Kummankaan ei täydy yrittää olla jotain muuta kuin on, koska ollaan jo näin täydelliset toisillemme. Rakkaus ja yhteys on niin syvää, että se synnyttää itsessään kaikkea kaunista suhteeseemme eikä tarvitse mitään korjaustoimenpiteitä tai työtä.

Jumala on luonut yhden oikean kumppanin jokaiselle, siitä kertoo se Raamatun symbolinen tarina, että Eeva luotiin Aatamin kylkiluusta. Se saattaa jopa tarkoittaa sitä, että yksi sielu on jaettu kahdeksi jo syntymässä ja tässä elämässä täytyy löytää se sielunpuolikas. Jotkut löytävät sen etsimättä, joidenkin täytyy etsiä sielunkumppania kauan tai kaukaa. Sen oikean kanssa arki sujuu ja parisuhde kukoistaa paremmin kuin väärän kumppanin kanssa. Siksi eroja on niin paljon, koska ihmiset eivät ole löytäneet sitä oikeaa ja väärän kumppanin kanssa suhde on vaikeaa.

Jotkut miehet ovat tulkinneet luomiskertomuksen niin, että nainen on alempiarvoinen koska hänet luotiin Aatamista, mutta eräs ajattelija sanoi sen hyvin: "Jos nainen olisi luotu miehen pään luusta, nainen olisi ylempiarvoinen kuin mies, ja jos nainen olisi luotu miehen jalan luusta, silloin naisen kuuluisi olla alempiarvoinen, mutta koska Eeva luotiin Aatamin kylkiluusta, mies ja nainen ovat tasa-arvoisia."

Onnea kaikille, jotka ovat löytäneet sen oikean! Älkää tuomitko heitä, jotka eivät ole löytäneet sitä vielä, vaan kipuilevat väärissä suhteissa.

Maailmassa on 8miljardia ihmistä. Sen "yhden oikean kumppanin" löytäminen tuosta ihmismäärästä on mahdoton tehtävä, vaikka kuinka aktiivisesti etsii. Miksi Jumala olisi tehnyt oikean kumppanin löytämisestä lähes mahdotonta, jos tavoitteena on kuitenkin "täyttää maa"? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain hankalien ihmisten parisuhteet vaatii työtä. Olen ollut hankalan(kin) ihmisen kanssa ja se oli yksi järkyttävä työmaa.

Nyt olen ollut jo vuosia yhtä rennon ja helpon ihmisen kanssa kuin olen itsekin eikä mitään työtä näköpiirissä. Ei koskaan riidellä. Kummankaan ei täydy yrittää olla jotain muuta kuin on, koska ollaan jo näin täydelliset toisillemme. Rakkaus ja yhteys on niin syvää, että se synnyttää itsessään kaikkea kaunista suhteeseemme eikä tarvitse mitään korjaustoimenpiteitä tai työtä.

Jumala on luonut yhden oikean kumppanin jokaiselle, siitä kertoo se Raamatun symbolinen tarina, että Eeva luotiin Aatamin kylkiluusta. Se saattaa jopa tarkoittaa sitä, että yksi sielu on jaettu kahdeksi jo syntymässä ja tässä elämässä täytyy löytää se sielunpuolikas. Jotkut löytävät sen etsimättä, joidenkin täytyy etsiä sielunkumppania kauan tai kaukaa. Sen oikean kanssa arki sujuu ja parisuhde kukoistaa paremmin kuin väärän kumppanin kanssa. Siksi eroja on niin paljon, koska ihmiset eivät ole löytäneet sitä oikeaa ja väärän kumppanin kanssa suhde on vaikeaa.

Jotkut miehet ovat tulkinneet luomiskertomuksen niin, että nainen on alempiarvoinen koska hänet luotiin Aatamista, mutta eräs ajattelija sanoi sen hyvin: "Jos nainen olisi luotu miehen pään luusta, nainen olisi ylempiarvoinen kuin mies, ja jos nainen olisi luotu miehen jalan luusta, silloin naisen kuuluisi olla alempiarvoinen, mutta koska Eeva luotiin Aatamin kylkiluusta, mies ja nainen ovat tasa-arvoisia."

Onnea kaikille, jotka ovat löytäneet sen oikean! Älkää tuomitko heitä, jotka eivät ole löytäneet sitä vielä, vaan kipuilevat väärissä suhteissa.

Maailmassa on 8miljardia ihmistä. Sen "yhden oikean kumppanin" löytäminen tuosta ihmismäärästä on mahdoton tehtävä, vaikka kuinka aktiivisesti etsii. Miksi Jumala olisi tehnyt oikean kumppanin löytämisestä lähes mahdotonta, jos tavoitteena on kuitenkin "täyttää maa"? 

En tiedä onko Jumalalla asian kanssa tekemistä, mutta löysin sen oikean muutama vuosi sitten. Monien sattumusten kautta. En usko Jumalaan. Uskon kohtaloon ja sen oikean löytymiseen. Kauan minäkin sain odottaa, yli 20 vuotta, mutta nyt olen onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä parisuhteessa pitää työstää jos haluaa sen pysyvän hyvänä.

Eihän sitä tartte sen enempää työstää kuin pistää akka töihin tai sit se on tarpeeksi varakas. Ei terve mies työtä kaipaa  vaan ilolientä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain hankalien ihmisten parisuhteet vaatii työtä. Olen ollut hankalan(kin) ihmisen kanssa ja se oli yksi järkyttävä työmaa.

Nyt olen ollut jo vuosia yhtä rennon ja helpon ihmisen kanssa kuin olen itsekin eikä mitään työtä näköpiirissä. Ei koskaan riidellä. Kummankaan ei täydy yrittää olla jotain muuta kuin on, koska ollaan jo näin täydelliset toisillemme. Rakkaus ja yhteys on niin syvää, että se synnyttää itsessään kaikkea kaunista suhteeseemme eikä tarvitse mitään korjaustoimenpiteitä tai työtä.

Jumala on luonut yhden oikean kumppanin jokaiselle, siitä kertoo se Raamatun symbolinen tarina, että Eeva luotiin Aatamin kylkiluusta. Se saattaa jopa tarkoittaa sitä, että yksi sielu on jaettu kahdeksi jo syntymässä ja tässä elämässä täytyy löytää se sielunpuolikas. Jotkut löytävät sen etsimättä, joidenkin täytyy etsiä sielunkumppania kauan tai kaukaa. Sen oikean kanssa arki sujuu ja parisuhde kukoistaa paremmin kuin väärän kumppanin kanssa. Siksi eroja on niin paljon, koska ihmiset eivät ole löytäneet sitä oikeaa ja väärän kumppanin kanssa suhde on vaikeaa.

Jotkut miehet ovat tulkinneet luomiskertomuksen niin, että nainen on alempiarvoinen koska hänet luotiin Aatamista, mutta eräs ajattelija sanoi sen hyvin: "Jos nainen olisi luotu miehen pään luusta, nainen olisi ylempiarvoinen kuin mies, ja jos nainen olisi luotu miehen jalan luusta, silloin naisen kuuluisi olla alempiarvoinen, mutta koska Eeva luotiin Aatamin kylkiluusta, mies ja nainen ovat tasa-arvoisia."

Onnea kaikille, jotka ovat löytäneet sen oikean! Älkää tuomitko heitä, jotka eivät ole löytäneet sitä vielä, vaan kipuilevat väärissä suhteissa.

Maailmassa on 8miljardia ihmistä. Sen "yhden oikean kumppanin" löytäminen tuosta ihmismäärästä on mahdoton tehtävä, vaikka kuinka aktiivisesti etsii. Miksi Jumala olisi tehnyt oikean kumppanin löytämisestä lähes mahdotonta, jos tavoitteena on kuitenkin "täyttää maa"? 

En tiedä onko Jumalalla asian kanssa tekemistä, mutta löysin sen oikean muutama vuosi sitten. Monien sattumusten kautta. En usko Jumalaan. Uskon kohtaloon ja sen oikean löytymiseen. Kauan minäkin sain odottaa, yli 20 vuotta, mutta nyt olen onnellinen.

Kysymys kuuluu, että onko hän se ainoa oikea, vai se ensimmäinen oikea, joka tuli vastaan? Mä itse uskon, että on olemassa ihmisiä, jotka on enemmän oikeita ja vähemmän oikeita. Ja heitä on enemmän, kuin yksi.

Ja tämä nyt vain ihan filosofisena pohdintana.

Monelle tuo sanaa työ tuntuu olevan punainen vaate. Mutta kyllä elämässä oikeastaan kaikki vaatii työtä. Kuntoa pidetään yllä syömällä terveellisesti ja liikkumalla, omasta terveydestä huolehditaan ostamalla tarvittavat lääkkeet, hygieniatarvikkeet yms ja käyttämällä niitä. Lapsista huolehditaan, koti pidetään kunnossa... lista on loputon. Moni näistä jutuista sujuu lähes automaattisesti sen enempiä ajattelematta ja monista voi myös satunnaisesti lintsata, mutta jos asian eteen ei ikinä tee mitään (eli sitä työtä), ei siitä mitään kovin hyvää seuraa. Tästä katsoen parisuhteen eteen tehdään paljonkin työtä, mutta oikean ihmisen kanssa siitä työnteosta nauttii. Niinkuin varmaan siitäkin, jos työskentelee unelma-ammatissaan. Ikävässä työssä tai huonossa parisuhteessa työnteko sen sijaan kuormittaa, ei tarjoa iloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herää kysymys, että kuinkakohan pitkiä parisuhteita on ollut näillä ketkä sanoo, että parisuhde ei vaadi työtä sen toimimisen eteen?

Vahva veikkaus että useita juuri tuohon asenteeseen kaatuneita suhteita paljonkin lyhyehkössä ajassa.

No lyhyt ja lyhyt. Minulla parisuhde melkein 20 vuotta, joku toinen täällä kirjoitti 40 vuotta. Jos on hyvin samanhenkisen ihmisen kanssa kuin itse, kaksi rauhallisen temperamentin ihmistä, niin missä kohtaa siitä "kuin itsensä kanssa olemisesta" tulee työtä? En koe parisuhdetta työksi. 

Voikohan olla niin että hyvin vaativa ja mustavalkoinen ihminen voi kokea toisen huomioonottamisen ja ne toisen tarpeet "työnä". Tai joku, joka on ollut ainoa lapsi, onkin sitten vaikeaa opetella jakamaan kaikki yhteisessä taloudessa. 

Tottakai parisuhde vaatii työtä niin kuin ihmissuhteet yleensä.

Ihminen on AINA ongelma. Hän on ikuinen ongelma sekä itselleen että lähimmäisilleen ja päinvastoin.

Me ei rakastuta toisessa ihmisessä vain hänen täydellisyyteensä vaan myös hänen haavoihinsa ja epätäydellisyyteensä.

Me arvostamme kuuliaista ja kilttiä puolisoa mutta me rakastumme niihin jotka tarjoavat meille sopivasti haastetta.

"Kynnysmaton" tai "oman elämänsä taustahahmon" kanssa elämä voi olla helppoa mutta tylsää ja epäseksikästä. Se voi muuttaa meidät tyranneiksi, jos toinen elää vain mun ehdoilla, mulle alistuneena ilman omaa tahtoa.

Kun elät parisuhdearkea normaalin, tasoisesi henkilön kanssa, niin tottakai parisuhde on "työtä" esim. valitsemista kuinka pitkälle olet valmis joustamaan ja kuinka paljon vaadit että se toinen joustaa.

Ihmisellä on kuitenkin tarve kasvaa ja me tunnemme alitajuisesti vetoa tilanteisiin ja ihmisiin, jotka tarjoavat meille tilaisuuden kasvaa ja kehittyä.

Samaa mieltä. Tätä aina sanon et jos pitää riidellä ja on vaikeaa ja vaatii työtä niin et ole sen oikean kanssa! Se EI ole normaalia että on vaikeaa. Kaikki muu elämässä voi olla vaikeaa mutta aito rakkaus on helppoa

Vierailija kirjoitti:

Tottakai parisuhde vaatii työtä niin kuin ihmissuhteet yleensä.

Ihminen on AINA ongelma. Hän on ikuinen ongelma sekä itselleen että lähimmäisilleen ja päinvastoin.

Me ei rakastuta toisessa ihmisessä vain hänen täydellisyyteensä vaan myös hänen haavoihinsa ja epätäydellisyyteensä.

Me arvostamme kuuliaista ja kilttiä puolisoa mutta me rakastumme niihin jotka tarjoavat meille sopivasti haastetta.

"Kynnysmaton" tai "oman elämänsä taustahahmon" kanssa elämä voi olla helppoa mutta tylsää ja epäseksikästä. Se voi muuttaa meidät tyranneiksi, jos toinen elää vain mun ehdoilla, mulle alistuneena ilman omaa tahtoa.

Kun elät parisuhdearkea normaalin, tasoisesi henkilön kanssa, niin tottakai parisuhde on "työtä" esim. valitsemista kuinka pitkälle olet valmis joustamaan ja kuinka paljon vaadit että se toinen joustaa.

Ihmisellä on kuitenkin tarve kasvaa ja me tunnemme alitajuisesti vetoa tilanteisiin ja ihmisiin, jotka tarjoavat meille tilaisuuden kasvaa ja kehittyä.

Oot kyllä harvinaisen hakoteillä. Tyypillinen nykypäivän draamaluuseri.

Joo ja ei. Uskon että parsuhde vaatii työtä, mutta ei tosiaankaan tarkoita sellaista taistelemista ja väkisin vääntämistä että suurista ongelmista huolimatta keksitään keinot pysyä yhdessä, vaan mun mielestä se työ tarkoittaa juurikin niitä pieniä asioita; muistat huomioda puolisoa arjessa, järjestät teille yhteistä aikaa, olet valmis keskustelemalla selvittämään erimielisyydet ja pienet ristiriidat jos sellaisia tulee, olet valmis joskus joustamaan puolison hyväksi (ja hän sinun). Ihmisillä on vaan hyvin erilaiset käsitykset tästä, jonkun mielestä kai nuo edellämainitut eivät ole "työtä", mutta kyllä se niin on että ilman niitä parisuhde helposti kärsii. Hyvä jos ne tulevat niin automaattisesti, ettei niitä tarvi ajatella työksi, mutta silloin jos huomaa että parisuhde ei voi niin hyvin kuin pitäisi, kannattaa miettiä onko nuo asiat kunnossa. 

Samaa mieltä. Pienellä kokemuksellani:

Konflikteja ja kriisejä (suhteen ulkopuolella esim kuolemat) tulee jokaiseen suhteeseen. Silloin koetellaan jokaista, mutta toimivassa parisuhteessa fokus on siinä että yhdessä selvitään.

Jos ei suhde toimi alkujaankaan, kriisit ja konfliktit tuntuvat uskomattomalta väännöltä ja siltä, että on yksin suhteessa.. tuntuu ettei mitään yhteisymmärrystä ole ja välillänne on muuri. Selkeyden hetkiä voi olla, mutta lopulta kaava on aina sama; ei tunnu että ollaan tiimi.