Minusta hyvä parisuhde ei "vaadi työtä"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En. Suhde jossa kumpikaan ei halua tehdä töitä on joko suhde josta lähdetään ensimmäisen vastoinkäymisen jälkeen. Tietysti jonkun mielestä tällainenkin suhde voi olla hyvä.

Määrittele vastoinkäyminen?

Tässä yhteydessä oikeastaan mikä tahansa tilanne, joka muuttaa suhteen dynamiikkaa niin, ettei kaikki ole enää ihanaa ja ruusuilla tanssimista vaan pitää joutua tekemään kompromisseja. Lapsen syntyminen, toisen sairastuminen, työttömäksi jääminen. Tai ihan vain ensimmäinen riita, joka pitäisi selvittää kommunikoimalla ja ehkä tehdä asiassa jonkinlainen kompromissi.

Suhteessa jossa on toimiva keskusteluyhteys tilanteet ei etene riitaan asti. Myös se, että tuntee ja hyväksyy itsensä ja toisen vikoineen ja puutteineen päivineen luo suhteelle harmoniaa, jossa ei tarvitse yrittää muuttaa sitä toista riitelemällä oman tahtonsa läpi. Meidän suhteessa ei tehdä kompromisseja, silloinhan kumpikin jää onnettomaksi. Meidän kummakin vahvuus on kyky joustaa. 

Keskusteluyhteyden ylläpito ja joustaminen ovat juurikin sitä työtä, jonka tarkoituksena on luoda suhteeseen harmoniaa ja estää tilanteen kehittyminen riitaan asti.

lässyn lässyn

Keskustelu ei ole suorittamista. Se on perusarjen taito. 

Eihän tässä suorittamisesta olla puhuttukaan. Minulle työn tekeminen parisuhteessa tarkoittaa sitä, että parisuhdetta vaalitaan ja ratkaisut tehdään niin, että ne olisivat kummallekin mahdollisimman hyviä.

Mahdollisemman hyviä? Vaalit parisuhdetta, että sinulla on mahdollisemman hyvä olla? Minä en ole niin parisuhde riippuvainen, että tyytyisin puolikkaaseen hyvään oloon. Mitä minä tekisin miehellä joka ei jousta minun eteen, että minulla on hyvä olla, huom ei sanaa mahdollisemman. 

Ihmisillä on muitakin prioriteettejä, kuin oma mahdollisimman hyvä olo. Esimerkiksi perhe ja sen mahdollisimman hyvä olo. Silloin voi joutua siitä omasta tyytyväisyydestä jonkin verran joustamaan.

Vierailija kirjoitti:

No ei tietenkään vaadi työtä. Parisuhteestahan on tarkoitus saada enemmän hyötyä kuin haittaa, jos haluaa työleirin voi ostaa vaikka kesämökin tai omakotitalon. Useimmat käy jo muutenkin töissä, ei töitä enää vapaa-ajalla tehdä.

Kylmää ja kolkkoa hyötymissuhdetta? Ei kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En. Suhde jossa kumpikaan ei halua tehdä töitä on joko suhde josta lähdetään ensimmäisen vastoinkäymisen jälkeen. Tietysti jonkun mielestä tällainenkin suhde voi olla hyvä.

Määrittele vastoinkäyminen?

Tässä yhteydessä oikeastaan mikä tahansa tilanne, joka muuttaa suhteen dynamiikkaa niin, ettei kaikki ole enää ihanaa ja ruusuilla tanssimista vaan pitää joutua tekemään kompromisseja. Lapsen syntyminen, toisen sairastuminen, työttömäksi jääminen. Tai ihan vain ensimmäinen riita, joka pitäisi selvittää kommunikoimalla ja ehkä tehdä asiassa jonkinlainen kompromissi.

Suhteessa jossa on toimiva keskusteluyhteys tilanteet ei etene riitaan asti. Myös se, että tuntee ja hyväksyy itsensä ja toisen vikoineen ja puutteineen päivineen luo suhteelle harmoniaa, jossa ei tarvitse yrittää muuttaa sitä toista riitelemällä oman tahtonsa läpi. Meidän suhteessa ei tehdä kompromisseja, silloinhan kumpikin jää onnettomaksi. Meidän kummakin vahvuus on kyky joustaa. 

Keskusteluyhteyden ylläpito ja joustaminen ovat juurikin sitä työtä, jonka tarkoituksena on luoda suhteeseen harmoniaa ja estää tilanteen kehittyminen riitaan asti.

lässyn lässyn

Keskustelu ei ole suorittamista. Se on perusarjen taito. 

Eihän tässä suorittamisesta olla puhuttukaan. Minulle työn tekeminen parisuhteessa tarkoittaa sitä, että parisuhdetta vaalitaan ja ratkaisut tehdään niin, että ne olisivat kummallekin mahdollisimman hyviä.

Mahdollisemman hyviä? Vaalit parisuhdetta, että sinulla on mahdollisemman hyvä olla? Minä en ole niin parisuhde riippuvainen, että tyytyisin puolikkaaseen hyvään oloon. Mitä minä tekisin miehellä joka ei jousta minun eteen, että minulla on hyvä olla, huom ei sanaa mahdollisemman. 

Siitähän kompromisseissa on kyse, että molemmat joustavat, jos kummankin toiveita ei voi toteuttaa 100 % samaan aikaan. Jos toinen esim haluaa olla koko loman yhdessä ulkomaille ja toinen mökillä, voidaan miettiä mikä on paras vaihtoehto: mennääkö ensin ulkomaille ja sitten mökille, vai päästääkö toinen sinne minne tämä haluaa ja menee itse sinne minne itse haluaa tms.

Minä näen jouston juuri sellaisena, että ne toisen toiveet toteutetaan 100%. Tänään joustan minä ja huomenna mies. Vaikka me olemme hyvinkin erilaisia suurissa kuviossa meillä on se yhteinen sävel. Otetaan tuo sinun esimerkki myös ihan vain esimerkiksi, se olisi ulkomaille, kun kumpikaan ei ole mökki ihmisiä. 

Missä tuossa esimerkissäsi oli se jousto? Kumpikin haluaa paikkaan A, koska kumpaakaan ei kiinnosta paikka B.

Iroitit yksitäisen lauseen asia yhteydestä. Luulen, että esimerkillä viitatiin siitä, että ollaan kumppanin kanssa jonka kanssa se arvomaailma kohtaa. Silloin joutuu esim joustamaan vähemmän.

Mutta usein joutuu kuitenkin joustamaan jossain. 

Mä en muuten näe arvona sitä, että tykkää käydä ulkomailla mökkeilyn sisään. Arvomaailma voi olla hyvinkin yhtenevä, vaikka molemmat tykkäisi lomailla eri tavalla. 

En. Totta kai on aikoja ja vaiheita joka suhteessa, että toinen ottaa päähän ja rankasti. Tulee haasteita ja ristiriitoja, jotka täytyy oppia yhdessä selvittämään.

Ilman niitä ei suhde kehity mihinkään.

Kaikki hyvä elämässä edellyttää vaivannäköä, unelmien opiskelupaikka, ura, hyvät ihmissuhteet, lasten hoitaminen ja kasvattaminen isoiksi, jne.

Vierailija kirjoitti:

En. Totta kai on aikoja ja vaiheita joka suhteessa, että toinen ottaa päähän ja rankasti. Tulee haasteita ja ristiriitoja, jotka täytyy oppia yhdessä selvittämään.

Ilman niitä ei suhde kehity mihinkään.

Kaikki hyvä elämässä edellyttää vaivannäköä, unelmien opiskelupaikka, ura, hyvät ihmissuhteet, lasten hoitaminen ja kasvattaminen isoiksi, jne.

Juuri näin. Pelkkä jatkuva huuman hakeminen ei johda hyvään. Päinvastoin.

Siinä missä toksiset suhteet on jonkinlainen poikkeustila, hyvässä suhteessa voi vaan olla. Kukaan ei vaadi ei syytä.

Mutta, kyllä pitää tiedostaa että oma käytös voi vaikuttaa myös toiseen. Jos omat asiat stressaa ja vaikka kiroilee, voi vähän hillitä ettei negatiivisuus jää päälle.

Vien ajatustani hieman pidemmälle ja kysyn:

Miksi se "työ" olisi automaattisesti negatiivinen asia?

Mitä hyvää olet saanut elämässä, johon ei liittyisi millään tavalla työ/vaivannäkö?

Vierailija kirjoitti:

Siinä missä toksiset suhteet on jonkinlainen poikkeustila, hyvässä suhteessa voi vaan olla. Kukaan ei vaadi ei syytä.

Mutta, kyllä pitää tiedostaa että oma käytös voi vaikuttaa myös toiseen. Jos omat asiat stressaa ja vaikka kiroilee, voi vähän hillitä ettei negatiivisuus jää päälle.

Jatkuva vaatiminen että pitää vain ihailla toista rasittavaa ja myös epäkunnioittavaa. Toksisen suhteen tunnusmerkki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole samaa mieltä. Työ on tässä vain kielikuva, joka tarkoittaa sitä, että otetaan puoliso huomioon ja ollaan valmiita selvittämään myös eteen tulevat ongelmat.

Itse taas ajattelen, että tuo kuuluu normaaliin kanssakäymiseen. Ihan jo esim. naapurin tai tuttavankin kanssa ja ilman muuta sen maailman rakkaimmankin kanssa.

Meillä ei ole "tehty töitä" suhteen eteen. Olemme keskustelleet aiheesta ja miehenikin kokee näin. Yhteiselo sujuu hyvin vuosikymmenien kokemuksella enkä allekirjoita tuotakaan, että vastoinkäymisten kohdalla tulisi heti ero. Meillä oli muutama vuosi sitten mieletön suru kun lapsenlapsi kuoli. Se hitsasi meitä vielä enemmän yhteen kun itkimme toistemme olkaa vasten.

Emme juurikaan riitele vaan keskustelemme asiat halki jos olemme jostain asiasta eri mieltä, kaikesta olemme saaneet kompromissin aikaiseksi. Kohtelemme toisiamme kunnioittavasti, vyön alle ei lyödä eikä muistella menneitä erimielisyyksiä.

Meillä on myös samanlainen huumorintaju ja sitä muistetaan viljellä. Meillä puhutaan ja pussataan! Ja muistetaan kehua toista, sekin on tärkeää. Enkä tarkoita mitään astianpesukoneen tyhjennystä vaan esim. kuinka hienosti toinen hoiti jonkun tilanteen.

Nuo edellä mainitut tulevat kummaltakin luonnostaan eli niitä ei tehdä vain siksi, että suhde pysyisi kasassa. Jotenkin tuntuu vieraalta ajatukselta, että suhdetta pitäisi työstää, onko silloin oikean ihmisen rinnalla?

Ihmiset, jotka sanovat tekevänsä töitä suhteen eteen eivät yleensä tarkoita, että tarkoitus on pitää hajoamassa oleva suhde kasassa. He tarkoittavat tekoja, joilla jo hyvästä suhteesta saadaan vielä parempi.

Kyllä siihenkin on viitteitä tässä ketjussa että se hajoamassa olevakin suhde pitäisi työnteolla korjata.

Kyllä kai sitä kannattaa kokeilla korjata? 

Joka väittää, että parisuhde ei vaadi työtä, joko määrittelee "työn" eri tavalla, tai ei elä reaalimaailmassa.

Herää kysymys, että kuinkakohan pitkiä parisuhteita on ollut näillä ketkä sanoo, että parisuhde ei vaadi työtä sen toimimisen eteen?

Jankuti jankuti

Itsekeskeiset maailmannapa narsistit ei tietenkään kykene terveisiin suhteisiin koska pitäisi ottaa toinen luontevasti huomioon.

Siksi ns normaalien ei pitäisi tuhlata hetkeäkään niihin.

Vierailija kirjoitti:

Herää kysymys, että kuinkakohan pitkiä parisuhteita on ollut näillä ketkä sanoo, että parisuhde ei vaadi työtä sen toimimisen eteen?

Vahva veikkaus että useita juuri tuohon asenteeseen kaatuneita suhteita paljonkin lyhyehkössä ajassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun nyt analysoin tätä pientä mutta hiertävää semantiikkaeroa.

"Tehdä töitä jonkin eteen" tarkoittaa minulle (ja kielessä yleisesti), että pyritään jotakin kohti. Työ on tavoitteen saavuttamiseen tähtäävää pitkäjänteistä toimintaa. Työ voi myös tuntua työläältä, mutta ei välttämättä. Harvoin on työtä ilman tarkoitusta, jos on niin siitä ei pidetä.

Minun suhteellani ei kuitenkaan ole tavoitetta. Ollaan toisella kierroksella, työnteot on koettu suhteessa ja muuten, ei ole perinteisiä avioliitto-lapset-talo-päämääriä. Kumpikin on tietyistä virheistään onneksi jo oppinut. Meidän suhde on sitä, että juuri nyt on hyvä olla yhdessä. Juuri tänään haluan sinut. Juuri tässä hetkessä tahdon ilahduttaa sinua koska rakastan. Enkä tarkoita tällä sitoutumattomuutta, näen meidät vanhenemassa yhdessä ja kaikki tarvittavat asiat on voinut aina keskustella läpi. Mutta suhde on joka päivä hyvä eikä sillä ole muita tavoitteita. En näe suhteessa töitä. Toisin kuin edellisessä huonossa suhteessa, jota koetettiin kaikin keinoin työstää.

Minä olisin voinut kirjoittaa tämän.

Kai osaksi syy on siinä, että nuorena sitä suorittaa elämää. Tekee asioita, jotta x ja y tapahtuu. Nyt vanhempana sitä menee enemmän virran mukana. Luottaa siihen, että elämä kantaa, ei neomat toimenpiteet.

Virran mukana menemisen riski on siinä, että se virta vie jonnekkin, mihin ei halua mennä. 

Vierailija kirjoitti:

Itsekeskeiset maailmannapa narsistit ei tietenkään kykene terveisiin suhteisiin koska pitäisi ottaa toinen luontevasti huomioon.

Siksi ns normaalien ei pitäisi tuhlata hetkeäkään niihin.

Niin. Koska he eivät kykene eivätkä halua kyetä syvään rakkauteen. Nautinnot edellä menevät.

Vierailija kirjoitti:

Joidenkin on ilmeisen mahdotonta kuvitella tilannetta, jossa parisuhde hyväksytään sellaisena kuin se on käsilläolevassa hetkessä. Ymmärrän työn tekemisen ja parisuhteen säilyttämisen itseisarvona silloin, kun suhteessa on lapsia. Samoin ymmärrän, että pitkässä suhteessa on ihanaa aivan eri tavalla kuin uudessa tai yksin. Tästäkään huolimatta kaikki eivät koe suhteissaan tavoitteellisuutta, eikä asioita tehdä siksi, että joskus tulevaisuudessa olisi jotain.

Onko tässäkin näkyvissä se suomalainen työn eetos, että asiat on jotenkin arvostettavampia jos niihin on hirveästi nähty vaivaa? Jos on vain hyvää ristiriidatonta yhteiseloa ilman kovaa vaivannäköä, niin heti on moraalisesti arveluttavaa.

No ei. Moni ihminen vaan haluaa, että elämällä on jonkinlainen päämäärä, jota kohti pyrkiä, jotta sillä elämällä on jokin merkitys. Ei parisuhde tästä mitenkään poikkea, se on osa sitä elämää. Puoliso otetaan huomioon valinnoissa ja tekemisissä.

Hassua, miten kirjaimellisesti ihmiset lukevat/ymmärtävät nämä kysymykset...

Tässä "työ" tarkoittaa vain toisesta välittämistä, toisen kuuntelua, tukemista...

Kylläkin molemmin puolin:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä parisuhteen työstämisen jne on juuri niitä ikävän luontaisten naisten lässytystermejä jolla perustellaan nalkuttaminen ym.

Naisten määritelmän mukaan mies kertoo kuinka hän ymmärtää naisen tunteet, kuuntelee kun nainen kertoo tunteistaan ja muistaa välissä kertoa myös sen kuinka hän itse tuntee samoin kuin nainen. Mies ei missään nimessä puhu omista henkilökohtaisista tunteistaan, ei ainakaan kovin syvällisesti eikä liian usein.

Eikös miehen pitäisi "vaistota" naisen tunteet ja ajatukset ilman keskustelua.

Hassu Suomi kirjoitti:

Hassua, miten kirjaimellisesti ihmiset lukevat/ymmärtävät nämä kysymykset...

Tässä "työ" tarkoittaa vain toisesta välittämistä, toisen kuuntelua, tukemista...

Kylläkin molemmin puolin:)

Ja niinä vaikeinakin aikoina. Rehellisesti ollen.