Lue keskustelun säännöt.
Hakisitko lapselle koulun vaihtoa, jos ei ole yhtään ystävää koulussa?
14.08.2026 |
Tämä on ihan tositarina, ei keksitty juttu, eli asiallisia vastauksia , kiitos!
Meillä alkoi lapsella 6. luokka. Hänellä oli hyvä ystävä 1.-2. luokalla, joka muutti toiselle paikkakunnalle. Sen jälkeen on pyörinyt välitunneilla erään porukan kanssa (luokan oppilaita), ollut mukana leikeissä ja välituntipeleissä. Viime vuonna alkoi tulla sitä, ettei kukaan halua tehdä parityönä luokassa hänen kanssa tai jos oppilaat itse valitsevat ryhmätyöhön ryhmät, häntä ei haluta mukaan. Opettajalle laitoin viestiä, ja opettaja ohjasi ryhmätöihin. Välitunneilla hän jäi yhä useammin yksin. Eräät aiemmin kaverina olleet oli sanoneet, että häivy, älä tule siihen salakuuntelemaan. Välitunnit luonnollisesti ovat vähän vaihtuneet, ei siellä ollut enää viime vuonna niin paljon yhteisiä pelihetkiä. Kutsuttiin keväällä yksi luokkakaveri meille pari kertaa pelaamaan ja oleskelemaan, mutta ei sekään lähtenyt käyntiin. Muistan lapsen pettymyksen kun tämä luokkakaveri oli pelaamassa pleikalla ja yhtäkkiä tuli jokin viesti ja sanoi, että mun täytyy nyt lähtee, kun x ja y on puistossa, niin me tehdään varmaan jotain yhdessä. Ei pyytänyt mukaan. Toki voi olla parempia ystäviä, mutta jos mennään jonkun luo kylään, niin melkoisen töykeää lähteä heti kun kaverit laittaa viestin, että ollaan puistossa.
Nyt kun koulut alkoi ja 6. luokka, lapseni tuli surullisena ensimmäisenä päivänä koulusta. Oli taas ollut jotain ryhmäleikkejä, jossa oli syrjitty. Joo, kivahan se on, jos yritetään ottaa kevyempi alku kouluun, mutta nuo tilanteet on pahoja hänelle, jota ei haluta ryhmiin tai jolle ei puhuta edes. Viime keväänä lapseni kävi kuraattorilla pari kertaa. Siinä oli useampi syy. Yksi oli myöhästely tietyiltä oppitunneilta. Olin mukana, kun hän kertoi syyn. Hän odottaa, että opettaja on siellä luokassa, koska on haukuttu, jos ei ole ollut aikuista paikalla. Kengät oli piilotettu vessoihin, jos hän oli tullut hyvissä ajoin luokkaan ja muita jäänyt vielä käytävään.
Ollaan mietitty, onko järkevää tässä vaiheessa anoa koulun vaihtoa. Minusta tuntuu, että tilanne vaikuttaa lapseni itsetuntoon, vaikka hänellä harrastuksessa on kavereita, ja yksi kaveri naapurustossa, joka ei saman ikäinen, mutta paljon kesällä olivat ulkona yhdessä. Kuudes vuosi peruskoulua alkoi, ja monta vuotta vielä pitäisi kouluun kulkea. Vai onko siitä pelkkää haittaa, jos hakee toiseen kouluun? Saako uusi oppilas sieltäkään yhtään ystävää, kun tulee uutena tässä vaiheessa? Mitä mieltä olette?
Kommentit (13)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parasta kuitenkin, jos suhteita voisi rakentaa koulun ulkopuolella.
Vierailija kirjoitti:
Jos syrjiminen lähtee teinisi sosiaalisten taitojen heikkoudesta, jatkuu ongelma seuraavassa koulussa. Jos taas kyseessä on vain "kemioiden" yhteensopimattomuus, voi maiseman vaihto auttaa.
Tuo varmaan pätee koulutien alussa, mutta jos on sama luokka ollut pitkään, siellä on jo ne ystäväjoukot luotu. Ei meistä kukaan ole tuossa iässä ollut kaikkien kanssa koko ajan välitunneilla yms. Sellaista nuorta en tiedä olevan olemassakaan, joka olisi joka hetki kaikkien kaveri. Menee ne ystävät kiinnostuksen kohteiden mukaan, luonteen mukaan, koulumenestyksen mukaan tai sitten vaikka yhteisen kielen tai kulttuurin mukaan. Ulkopuolisena on vaikea mennä sanomaan, että nyt kun te kolme tyttöä olette noin hyviä kavereita, niin älkää olko kolmestaan välkällä, vaan tässä on nyt teille 2 luokkakaveria lisää, joiden kanssa vietätte myös aikanne aina kun ette ole tunnilla. Se herättää pelkkää vastustusta ja vastareaktion, jos pakotetaan ja määräillään kaverisuhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa teineistä kehittyy hitaammin ja on lapsen tasolla vielä kuudennella. Heillä ei jutut mitenkään kohtaa varhemmin kehittyneiden kanssa. Tämä siitä huolimatta, että ennen on oltu kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Voi myös viihtyä yksin.
Ai kuka? Kun olin koulussa töissö nuorten kanssa, aika harvoin kukaan kyselyihin vastasi, että haluan olla yksin. Yleisempää oli kokea itsensä yksinäiseksi ja että kavereita ei ole. Oletko joutunut kiusatuksi tai syrjityksi? Se on yksi kouluviihtyvyyskyselyn tärkeimmistä indikaattoreista hyvinvoinnille. Lapsilla ja nuorilla tunne joukkoon kuulumisesta on keskimäärin koetun hyvinvoinnin kannalta merkittävämpi kuin aikuisella. Lapsii tai nuori saattaa kotioloissa vapaa-aikana viihtyä hyvin yksinkin, koska hänellä on vapaus valita mieluisaa tekemistä. Yhteisöllisessä ympäristössä, kuten koulussa, taas joukkoon kuulumisen tunne korostuu, eikä vaihtoehtoja toteuttaa mielenkiintoista tekemistä yksin ole niin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meneekö ap:llä hissi ylös asti kun tekee tuollaista hehtaaria?
Jep. Pari päivää koulua takana ja koulunvaihto. Vähän laatua näihin, kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seiskaluokalla joka tapauksessa vaihtuu koulu? Vaatisin kyllä kouluakin puuttumaan kiusaamiseen, tavaroiden piilottelu yms.
Vaikea paikka, mitä mieltä lapsi itse on?
Vierailija kirjoitti:
Osa teineistä kehittyy hitaammin ja on lapsen tasolla vielä kuudennella. Heillä ei jutut mitenkään kohtaa varhemmin kehittyneiden kanssa. Tämä siitä huolimatta, että ennen on oltu kavereita.
Stigmat myös tuossa iässä pysyvät pitkään. Kun sinut on luokiteltu jonkinlaiseksi, vaikkapa sitten lapselliseksi tai pyrkyriksi tai hikariksi, se leima tahtoo pysyä, vaikka olisit niin paljon muutakin. Yhden sukulaisen tyttö oli sairastunut virtsatieinfektioon, muttei tajunnut sitä heti, ja oli ollut koko ajan pissahätä. Oli joutunut koulussa joka tunnilla lupaa kysymään, pääseekö vessaan. Tästä oli luokan pojat alkaneet kiusata kusihousuksi. Vaikka sai antibiootit ja parani, kun vanhemmat oli huomanneet kotona vaivan, siitö huolimatta kusihousu-nimitys säilyi vuosia. Kun on vielä kehittymättömät aivot, ei edes ymmärretä, miltä toisesta tuollainen tuntuu. Siitä voi jäädä traumat, ja etenkin kun kyse on vessa-asioista, alkaa häpeillä edes käydä vessassa koulussa. Näin tässäkin tapauksessa kävi, että nimittelyn takia ei uskaltanut käyttää koulun vessoja, ettei joku taas huuda, että kusihousu menossa taas vessaan, katsokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seiskaluokalla joka tapauksessa vaihtuu koulu? Vaatisin kyllä kouluakin puuttumaan kiusaamiseen, tavaroiden piilottelu yms.
Vaikea paikka, mitä mieltä lapsi itse on?
Hän sanoi itse viime keväänä, että haluaa vaihtaa luokkaa. Siitä käytiin keskustelu koulun oppilashuollon ja rehtorinkin kanssa, mutta rinnakkaisluokat on täynnä. Uudehko koulurakennus, jossa luokkahuoneiden koot jo rajaa sitä, montako pöytää niihin mahtuu. Entisajan luokkahuoneet oli puolet isompia, mutta nyt on ne säästöt, että tilat pitää saada pieniksi.
Koulun vaihto on ollut puheissa vain kun oltiin toukokuun alussa kuraattorilla, mutta hän ei nähnyt ongelmia sellaisina, etteikö koulussa viihtyminen voisi parantua. Nyt kun on koulu juuri alkanut, ajattelin, että vaihdosta ei olisi niin paljon harmia kuin myöhemmin lukuvuonna. Vaikea kysymys, kun ei ole kokemusta, auttaako se tilanteessa vai ei. Lapsi varmaan olisi valmis vaihtamaan vaikka heti, mutta eihän hänelläkään ole kokemusta, onko se hyväksi ja löytyykö kavereita uudesta koulusta. Lapsilla nyt yleensä voi olla jopa epärealistinen odotus, että sitten kaikki asiat on paljon paremmin. Tutustuminen uusiin ihmisiin, ystäväksi pääseminen ja luokkaan hyväksyminen minua lähinnä arveluttavat. Eipä ole ollut tuttavapiirissäkään koulun vaihtajia, joten kokemuksia en ole itse kuullut.
-ap
Jos syrjiminen lähtee teinisi sosiaalisten taitojen heikkoudesta, jatkuu ongelma seuraavassa koulussa. Jos taas kyseessä on vain "kemioiden" yhteensopimattomuus, voi maiseman vaihto auttaa.