Minusta hyvä parisuhde ei "vaadi työtä"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En. Suhde jossa kumpikaan ei halua tehdä töitä on joko suhde josta lähdetään ensimmäisen vastoinkäymisen jälkeen. Tietysti jonkun mielestä tällainenkin suhde voi olla hyvä.

Minkäslaisista vastoinkäymisistä puhutaan? Kaikilla kun sellaisia ei parisuhteissa tule, tai jos ne tulee ulkopuolelta, ne otetaan vastaan yhdessä joka tapauksessa. Kerro mitä vastoinkäymisiä omaan parisuhteeseesi on sisältynyt? Väärän kumppanin kanssa tällaisia varmasti tulee vastaan paljon.

Tämä "otetaan vastaan yhdessä" on juuri sitä työn tekemistä. Ettei karata paikalta, jos vaikka toinen joutuu syöpähoitoihin eikä ole joka hetki maailman valovoimaisinta seuraa. Sitä, että käy sairaalassa katsomassa toista työpäivän jälkeen, vaikka itselläkin on takana pitkä päivä.

Eihän hyvässä parisuhteessa ole näitä pelkoja toisen pakenemisesta sairauden tmv myötä, ne ovat osa elämää ja oikean parin kanssa näitä ei tarvitse edes pohtia.

Niin. Hyvä parisuhde edellyttää rehellisyyttä ja luottamusta. On myös niitä jotka ovat niin taitavan valheellisia että heitä pahaa aavistamatta uskotaan luotettaviksi. Luikkivat vaikeassa tilanteessa kuin pikkulapsi piiloon.

Luulen, etteivät kaikki kuitenkaan tee sitä tahallaan. Osa meistä esim. lamaantuu kriisitilanteissa tai hämmentyy.

Tänään ajattelin tätä palstaa ja omia tuttaviani. Palstavastausten perusteella iso osa lähipiiristäni lienee narsisteja. Ehkä minäkin. Suuri osa ihmisistä on rikki jostain kohdasta.

Vain hankalien ihmisten parisuhteet vaatii työtä. Olen ollut hankalan(kin) ihmisen kanssa ja se oli yksi järkyttävä työmaa.

Nyt olen ollut jo vuosia yhtä rennon ja helpon ihmisen kanssa kuin olen itsekin eikä mitään työtä näköpiirissä. Ei koskaan riidellä. Kummankaan ei täydy yrittää olla jotain muuta kuin on, koska ollaan jo näin täydelliset toisillemme. Rakkaus ja yhteys on niin syvää, että se synnyttää itsessään kaikkea kaunista suhteeseemme eikä tarvitse mitään korjaustoimenpiteitä tai työtä.

En ole samaa mieltä mutta en myöskään ehkä näe tässä yhteydessä työtä raskaana ja ikävänä asiana, vaan luonnollisena ja fiksuna itsensä arvioimisena ja kehittämisenä, parisuhteen eteenpäin viemisenä, asioiden ratkaisemisena ja yhteisen polun vahvistamisena tietoisesti. Mielestäni parisuhteessa ei kannata vain "olla", vaan on hyvä välillä käydä keskusteluja siitä, miten suhteessa menee, mikä toimii, mikä ei, mitä haluttaisi tehdä paremmin tai enemmän. Näen töiden tekemisen ihan niinkin arkisina asioina, että varaa esim. kalenterista aikaa toiselle tietoisesti mukavaan leffailtaan tai retkipäivään tai miettii miten voisi ilahduttaa toista kun hän palaa kotiin työmatkalta tai kiireisen viikon jälkeen. Pesee toisen pyykkejä tai tekee jotain hyvää ruokaa, tilaa vaikka pizzat, ostaa kukkia.

Ainakin omassa suhteessa (yhdessä 6 vuotta) menee oikein hyvin, mutta ei me anneta tämän vain soljua eteenpäin omalla painolla vaan kyllä meillä on asioita, joissa pitää kehittyä ja juttuja jotka on ongelmallisia ja haastavia. Niihin me tartutaan tietoisesti ja tehdään keskenämme pieniä sopimuksia, pieniä tekoja, joilla askel kerrallaan parannetaan suhdettamme vaikka jollain pienellä osa-alueella. Ja on ollut hienoa huomata, miten molemmat panostavat suhteeseen ja näyttävät sen arvostuksen toiselle. Emme myöskään pelkää tulevia haasteita tai ongelmia, emme pelkää sitä parisuhteen työtä, vaan otamme sen nöyränä ja avoimesti vastaan. Ja hyvin on mennyt.

Edellisessä suhteessa mentiin ihan vaan omalla painolla eteenpäin ja hupsista, suhde sitten päättyikin.

Easy come, easy go.

Mielestäni hyvä parisuhde ei vaadi työtä, vaan vaivannäköä ja toisen huomioimista. Se tuleeko se luonnostaan vai ei on iso kysymys. Jos toisen huomioiminen ei tule luonnostaan se voi tuntua työltä. Hyvä parisuhde on sellainen joka soljuu eteenpäin, suhteellisen vaivattomasti niin ettei ajan kulua huomaa, myös hankalina aikoina. Mutta sillä täytyy olla aika ja mahdollisuus myös kukoistaa, mikä tarkoittaa yhteistä aikaa jolloin keskitytään toisiimme. Mutta se ei tunnu työltä vaan ennemmin juhlalta!

Vierailija kirjoitti:

Vain hankalien ihmisten parisuhteet vaatii työtä. Olen ollut hankalan(kin) ihmisen kanssa ja se oli yksi järkyttävä työmaa.

Nyt olen ollut jo vuosia yhtä rennon ja helpon ihmisen kanssa kuin olen itsekin eikä mitään työtä näköpiirissä. Ei koskaan riidellä. Kummankaan ei täydy yrittää olla jotain muuta kuin on, koska ollaan jo näin täydelliset toisillemme. Rakkaus ja yhteys on niin syvää, että se synnyttää itsessään kaikkea kaunista suhteeseemme eikä tarvitse mitään korjaustoimenpiteitä tai työtä.

Onnea sinulle, olet lottovoittaja. Noita on harvassa.

Yli 40 v naimisissa, eikä meidän parisuhteemme ole koskaan vaatinut työtä. Olemme koko avioliittomme ajan olleet toistemme rakastajia, toistemme parhaita ystäviä ja lastemme isä ja äiti. Olemme hyvin samanhenkisiä ja meillä on samat arvot, mutta myös omaa elämää, emme ole olleet kiinni toisissamme kuin paita ja peppu.

Me olemme vain nauttineet elämästä, yhdessäolosta ja meillä on ollut kivaa. Olenkin joskus sanonut muille että lakatkaa hoitamasta jatkuvasti sitä avioliittoanne ja antakaa sen sujua omalla painollaan, nauttikaa siitä!

Vierailija kirjoitti:

Vain hankalien ihmisten parisuhteet vaatii työtä. Olen ollut hankalan(kin) ihmisen kanssa ja se oli yksi järkyttävä työmaa.

Nyt olen ollut jo vuosia yhtä rennon ja helpon ihmisen kanssa kuin olen itsekin eikä mitään työtä näköpiirissä. Ei koskaan riidellä. Kummankaan ei täydy yrittää olla jotain muuta kuin on, koska ollaan jo näin täydelliset toisillemme. Rakkaus ja yhteys on niin syvää, että se synnyttää itsessään kaikkea kaunista suhteeseemme eikä tarvitse mitään korjaustoimenpiteitä tai työtä.

Meillä myös alusta lähtien ollut helppoa olla yhdessä. Hyvät teot tulevat itsestään, ei tarvitse niistä erikseen sopia. Aiemmin olin suhteessa ihmisen kanssa, jolloin moni asia ei sujunut itsestään, niin osaan arvostaa tätä. Olemme toisiemme vastakohdat, mutta täydennämme toisiamme. Riitoja on harvoin, koska pystymme puhumaan asioista. Sama vetovoima on edelleen, mikä ajoi yhteen suhteen alussa. Yhteinen arki on helppoa, eikä tarvitse tehdä mitään erillistä työtä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain hankalien ihmisten parisuhteet vaatii työtä. Olen ollut hankalan(kin) ihmisen kanssa ja se oli yksi järkyttävä työmaa.

Nyt olen ollut jo vuosia yhtä rennon ja helpon ihmisen kanssa kuin olen itsekin eikä mitään työtä näköpiirissä. Ei koskaan riidellä. Kummankaan ei täydy yrittää olla jotain muuta kuin on, koska ollaan jo näin täydelliset toisillemme. Rakkaus ja yhteys on niin syvää, että se synnyttää itsessään kaikkea kaunista suhteeseemme eikä tarvitse mitään korjaustoimenpiteitä tai työtä.

Hyvin kirjoitettu. Yritin aiemmin ketjussa kuvata samaa. Eksäni oli hankala ihminen, ja se oli varsinainen työmaa, kun jouduin oikomaan luuloja ja olettamuksia. Nyt minulla on mies, joka ei pelaa mitään pelejä, kuten en itsekään, ja kaikki mitä tehdään ja sanotaan on hyvin suoraa. Ei ole työmaata.

Ken onnen löytää niin sen kätkeköön on edelleen ihan osuva sanonta.

Semantiikkaa. Riippuu tietenkin täysin, mitä tuolla sanaparilla tarkoitetaan. Sillä tarkoitetaan hyvin eri asioita, joten jos ei syvemmin määritellä, niin tyhmä gallupoida tällaista.

Itse sanon silti, että todellakin vaatii työtä, mutta takuulla tarkoitan eri asioita sillä kuin vaikkapa ap. Turha siis vertailla suhteiden hyvyyttä tai huonoutta tämän perusteella.

Useammassa parisuhteessa olleena voin sanoa, että se työmaa johtuu toisilleen sopimattomista kumppaneista.

Vierailija kirjoitti:

Useammassa parisuhteessa olleena voin sanoa, että se työmaa johtuu toisilleen sopimattomista kumppaneista.

Sama kokemus, väkisin yrittäminen kantaa hetken, mutta ei kauaa.

Vierailija kirjoitti:

Useammassa parisuhteessa olleena voin sanoa, että se työmaa johtuu toisilleen sopimattomista kumppaneista.

Voi olla. Tosin silloin kannattaa miettiä mikä on oma osuus.

Vierailija kirjoitti:

Vain hankalien ihmisten parisuhteet vaatii työtä. Olen ollut hankalan(kin) ihmisen kanssa ja se oli yksi järkyttävä työmaa.

Nyt olen ollut jo vuosia yhtä rennon ja helpon ihmisen kanssa kuin olen itsekin eikä mitään työtä näköpiirissä. Ei koskaan riidellä. Kummankaan ei täydy yrittää olla jotain muuta kuin on, koska ollaan jo näin täydelliset toisillemme. Rakkaus ja yhteys on niin syvää, että se synnyttää itsessään kaikkea kaunista suhteeseemme eikä tarvitse mitään korjaustoimenpiteitä tai työtä.

Jumala on luonut yhden oikean kumppanin jokaiselle, siitä kertoo se Raamatun symbolinen tarina, että Eeva luotiin Aatamin kylkiluusta. Se saattaa jopa tarkoittaa sitä, että yksi sielu on jaettu kahdeksi jo syntymässä ja tässä elämässä täytyy löytää se sielunpuolikas. Jotkut löytävät sen etsimättä, joidenkin täytyy etsiä sielunkumppania kauan tai kaukaa. Sen oikean kanssa arki sujuu ja parisuhde kukoistaa paremmin kuin väärän kumppanin kanssa. Siksi eroja on niin paljon, koska ihmiset eivät ole löytäneet sitä oikeaa ja väärän kumppanin kanssa suhde on vaikeaa.

Jotkut miehet ovat tulkinneet luomiskertomuksen niin, että nainen on alempiarvoinen koska hänet luotiin Aatamista, mutta eräs ajattelija sanoi sen hyvin: "Jos nainen olisi luotu miehen pään luusta, nainen olisi ylempiarvoinen kuin mies, ja jos nainen olisi luotu miehen jalan luusta, silloin naisen kuuluisi olla alempiarvoinen, mutta koska Eeva luotiin Aatamin kylkiluusta, mies ja nainen ovat tasa-arvoisia."

Onnea kaikille, jotka ovat löytäneet sen oikean! Älkää tuomitko heitä, jotka eivät ole löytäneet sitä vielä, vaan kipuilevat väärissä suhteissa.

Olen hankala ihminen. Omaan välttelevän kiintymyssuhteen lapsuuden traumoista (vanhemman kuolema) johtuen. Onneksi mieheni on tolkumpi ja hänen on helpompi asettua parisuhteeseen. Minä olen kuitenkin meistä tiedostavampi osapuoli ja olen -pakonkin edessä- joutunut tutkiskelemaan itseäni ja kehittymään. Mieheni pääsisi jonkun toisen kanssa varmasti helpommalla. Minulla puolestaan olisi varmasti tietyt hylkäämisen pelosta johtuvat haasteet kenen tahansa kanssa.

Joten meidän suhde on vaatinut ihan hitokseen työtä. Kadehdin suuresti niitä, joiden on helppoa olla parisuhteessa ja luottaa sen jatkuvuuteen ym.

Muistakaa kuitenkin, etteivät asiat ole mustavalkoisia. Tulemme parisuhteisiin erilaisista lähtökohdista. Jokaisella, myös särkyneellä, on oikeus onneen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain hankalien ihmisten parisuhteet vaatii työtä. Olen ollut hankalan(kin) ihmisen kanssa ja se oli yksi järkyttävä työmaa.

Nyt olen ollut jo vuosia yhtä rennon ja helpon ihmisen kanssa kuin olen itsekin eikä mitään työtä näköpiirissä. Ei koskaan riidellä. Kummankaan ei täydy yrittää olla jotain muuta kuin on, koska ollaan jo näin täydelliset toisillemme. Rakkaus ja yhteys on niin syvää, että se synnyttää itsessään kaikkea kaunista suhteeseemme eikä tarvitse mitään korjaustoimenpiteitä tai työtä.

Jumala on luonut yhden oikean kumppanin jokaiselle, siitä kertoo se Raamatun symbolinen tarina, että Eeva luotiin Aatamin kylkiluusta. Se saattaa jopa tarkoittaa sitä, että yksi sielu on jaettu kahdeksi jo syntymässä ja tässä elämässä täytyy löytää se sielunpuolikas. Jotkut löytävät sen etsimättä, joidenkin täytyy etsiä sielunkumppania kauan tai kaukaa. Sen oikean kanssa arki sujuu ja parisuhde kukoistaa paremmin kuin väärän kumppanin kanssa. Siksi eroja on niin paljon, koska ihmiset eivät ole löytäneet sitä oikeaa ja väärän kumppanin kanssa suhde on vaikeaa.

Jotkut miehet ovat tulkinneet luomiskertomuksen niin, että nainen on alempiarvoinen koska hänet luotiin Aatamista, mutta eräs ajattelija sanoi sen hyvin: "Jos nainen olisi luotu miehen pään luusta, nainen olisi ylempiarvoinen kuin mies, ja jos nainen olisi luotu miehen jalan luusta, silloin naisen kuuluisi olla alempiarvoinen, mutta koska Eeva luotiin Aatamin kylkiluusta, mies ja nainen ovat tasa-arvoisia."

Onnea kaikille, jotka ovat löytäneet sen oikean! Älkää tuomitko heitä, jotka eivät ole löytäneet sitä vielä, vaan kipuilevat väärissä suhteissa.

Voihan sitä henkimaailman jutuista ammentaa. Asia ei vain ole tuolla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Olen hankala ihminen. Omaan välttelevän kiintymyssuhteen lapsuuden traumoista (vanhemman kuolema) johtuen. Onneksi mieheni on tolkumpi ja hänen on helpompi asettua parisuhteeseen. Minä olen kuitenkin meistä tiedostavampi osapuoli ja olen -pakonkin edessä- joutunut tutkiskelemaan itseäni ja kehittymään. Mieheni pääsisi jonkun toisen kanssa varmasti helpommalla. Minulla puolestaan olisi varmasti tietyt hylkäämisen pelosta johtuvat haasteet kenen tahansa kanssa.

Joten meidän suhde on vaatinut ihan hitokseen työtä. Kadehdin suuresti niitä, joiden on helppoa olla parisuhteessa ja luottaa sen jatkuvuuteen ym.

Muistakaa kuitenkin, etteivät asiat ole mustavalkoisia. Tulemme parisuhteisiin erilaisista lähtökohdista. Jokaisella, myös särkyneellä, on oikeus onneen.

Ihana, kiitos sulle, kun viitsit kirjoittaa tämän. Kaikkea hyvää! <3

No ei tietenkään vaadi työtä. Parisuhteestahan on tarkoitus saada enemmän hyötyä kuin haittaa, jos haluaa työleirin voi ostaa vaikka kesämökin tai omakotitalon. Useimmat käy jo muutenkin töissä, ei töitä enää vapaa-ajalla tehdä.

Kyllä parisuhde vaatii työtä. Toiselle toisen huomioiminen on luontaista toiselle se on hyvin hankalaa. 

Sama avoin kohtaaminen olisi silti syytä tapahtua jokseenkin kummankin toimesta.

Introvertti joutuu muistamaan tämän kolloin tuo muistutus parisuhteen eteen tehdystä työstä on hyvin tärkeä.

Avoimempi tekee todennäköisesti enemmän suhteen eteen ja ei sitä edes huomaa.

Meillä vaimo on se tuppisuu, joka ei saa kerrottua omia asioitaan ja luulee, että minä tiedän mitä hän on ajatellut.

Minusta ystävällinen avoin kommunikaatio on se tärkein työn teko parisuhteessa.

M50