Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhdemarkkinoilla kukaan ei ole niin nirso kuin 40-50 vuotias mies.
10.07.2023 |
Alle nelikymppisinä miehet ovat valmiit sitoutumaan ja parisuhde on helppo saada.
Kun mies sitten eroaa +40 vuotiaana ei häntä kiinnosta mikään vakava parisuhde vaan haluaa vain kevyttä kivaa. Ja mies alkaa tosissaan etsiä itseään huomattavasti nuorempaa naista.
Sitten taas ikähaarukassa +55-65 vuotiaat miehet joutuvat paniikkiin peläten yksinäistä vanhuutta, ja tällöin mies on taas valmis pariutumaan pysyvästi, mutta jälleen kerran itseään nuorekkaampaa naista jos se vain on mahdollista.
+40 vuotiaiden, korkeakoulutettujen, kaupunkilaisten sinkkunisten markkina-arvo on lähellä nollaa. Pitää olla poikkeuksellisen hyvävartaloinen, nätti ja rento ja nauravainen nainen joka tuossa ikäryhmässään pariutuu vakavasti.
Kommentit (1336)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä keskustelua kun seuraa niin en voi muuta kuin laittaa kädet kyynärpäitä myöden ristiin kiitollisuudesta että on onnellinen avioliitto. Ollaan molemmat 40v. Lapsia kaksi. Olemme tavanneet 15 vuotta sitten, 13 vuotta oltu naimisissa. Nuorina ja nätteinä/komeina tavattiin, nyttemmin keski-ikäistytty. Paino on kummallakin vaihdellut +/-15kg vuosien varrella, miehellä varmaan enemmänkin. Ikä alkaa pienin askelein näkyä ulkonäöissämme. Tällä ei ole pienintäkään merkitystä suhteessamme. Arki on hyvää, ajattelemme samalla tavalla, haaveilemme samoista asioista, toteutammemme yhdessä unelmiamme. Urheilemme yhdessä (ja myös erikseen). Luotamme toisiimme, kumpikaan ei kontrolloi tai rajoita toista. Läheisyyttä ja seksiä on päivittäin.
Kun näitä palstan kommetteja lukee missä parisuhteen tärkein ja ainoa ehto on joku painoraja, niin voi hyvä jumala sentään. Onko ihme että täällä ei ole onnellisia ihmisiä. Mitä sisältöä tuollaisella ihmisellä, jonka ainoa kriteeri puolisolle on paino ja ulkonäkö, on itsellään tarjota suhteeseen, ihmettelen vaan.
Se ei ole ainoa kriteeri, vaan reunaehto jonka perusteella tehdään esikarsinta.
Te naiset itse vastaatte aina toimivanne samoin.
Jos miehen ulkonäkö ei miellytä, ei jatkoon. Tähän päätyi myös kv. yliopistotutkimus jossa todettiin että ellei miehen ulkonäkö ollut riittävän hyvä, kaikille testiin osallistuneille naisille miehen luonteen merkitys oli 0%.
Toisaalta myös jos naisille esitellään komea mies joka on täysi kusipää ja näyttää sen heti, ulkonäön merkitys on 0%.
Noin sitä voisi luulla.
Mutta komean miehen kusipäisyys ei tunnu samalta kuin ruman miehen kusipäisyys.
Se voikin tuntua jännältä, kenties jopa kiihottavalta röyhkeyden rajoilla taiteilevalta itsevarmuudelta. Nainen alkaakin miettiä kujeileeko mies vain.
Jos mies on ruma, pienikin merkki kusipäisyydestä on ehdotonta kusipäisyyttä ja se on dealbreaker. Jos mies on liian mukava, on mies tossu (komea mies olisi herrrasmies). Jos liian hiljainen, on mies saamaton (komea mies salaperäinen). Jos outo, niin friikki (komea mies eksentrinen).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä keskustelua kun seuraa niin en voi muuta kuin laittaa kädet kyynärpäitä myöden ristiin kiitollisuudesta että on onnellinen avioliitto. Ollaan molemmat 40v. Lapsia kaksi. Olemme tavanneet 15 vuotta sitten, 13 vuotta oltu naimisissa. Nuorina ja nätteinä/komeina tavattiin, nyttemmin keski-ikäistytty. Paino on kummallakin vaihdellut +/-15kg vuosien varrella, miehellä varmaan enemmänkin. Ikä alkaa pienin askelein näkyä ulkonäöissämme. Tällä ei ole pienintäkään merkitystä suhteessamme. Arki on hyvää, ajattelemme samalla tavalla, haaveilemme samoista asioista, toteutammemme yhdessä unelmiamme. Urheilemme yhdessä (ja myös erikseen). Luotamme toisiimme, kumpikaan ei kontrolloi tai rajoita toista. Läheisyyttä ja seksiä on päivittäin.
Kun näitä palstan kommetteja lukee missä parisuhteen tärkein ja ainoa ehto on joku painoraja, niin voi hyvä jumala sentään. Onko ihme että täällä ei ole onnellisia ihmisiä. Mitä sisältöä tuollaisella ihmisellä, jonka ainoa kriteeri puolisolle on paino ja ulkonäkö, on itsellään tarjota suhteeseen, ihmettelen vaan.
Se ei ole ainoa kriteeri, vaan reunaehto jonka perusteella tehdään esikarsinta.
Te naiset itse vastaatte aina toimivanne samoin.
Jos miehen ulkonäkö ei miellytä, ei jatkoon. Tähän päätyi myös kv. yliopistotutkimus jossa todettiin että ellei miehen ulkonäkö ollut riittävän hyvä, kaikille testiin osallistuneille naisille miehen luonteen merkitys oli 0%.
Toisaalta myös jos naisille esitellään komea mies joka on täysi kusipää ja näyttää sen heti, ulkonäön merkitys on 0%.
Empiiriset havaintoni kertovat toista.
Tiedän muutamankin komean/menestyneen kusipään. Yhdelläkään heistä ei ole vaikeuksia saada naisseuraa.
Tämä havaittiin Tinder-testissä, jossa mies feikkasi miesmallin kuvilla olevansa kusipää ja lisäksi tuomittu lapsiinsekaantuja. Naisia riitti, ja ei pilailumielessä koska mies sai kiinnostuneilta oikeiksi todetut puhelinnumerot.
Niin? Minähän kirjoitin että jos mies näyttää kusipäisyytensä heti. Eihän tällaiset menestyneet miehet tietenkään deiteilleen ole kusipäitä heti, vaan sammakon keitto alkaa vasta myöhemmin. Js tuo lapsoin sekaantua todisteena, voi luoja 🤦. Onko tullut mieleen että sellainen saa yhteydenottoja ihmisiltä jotka on itse sellaisesta kiinnostuneita? Miehiltä jotka esittää naista ja yrittää verkostoitua pedareitten kanssa? Naisilta jotka ei edes lue profiilia? Tuolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että jos tavallisille naisille esitettäisiin komea mies joka alkaisi heti haukkua, se ei kiinnostaisi enää ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä keskustelua kun seuraa niin en voi muuta kuin laittaa kädet kyynärpäitä myöden ristiin kiitollisuudesta että on onnellinen avioliitto. Ollaan molemmat 40v. Lapsia kaksi. Olemme tavanneet 15 vuotta sitten, 13 vuotta oltu naimisissa. Nuorina ja nätteinä/komeina tavattiin, nyttemmin keski-ikäistytty. Paino on kummallakin vaihdellut +/-15kg vuosien varrella, miehellä varmaan enemmänkin. Ikä alkaa pienin askelein näkyä ulkonäöissämme. Tällä ei ole pienintäkään merkitystä suhteessamme. Arki on hyvää, ajattelemme samalla tavalla, haaveilemme samoista asioista, toteutammemme yhdessä unelmiamme. Urheilemme yhdessä (ja myös erikseen). Luotamme toisiimme, kumpikaan ei kontrolloi tai rajoita toista. Läheisyyttä ja seksiä on päivittäin.
Kun näitä palstan kommetteja lukee missä parisuhteen tärkein ja ainoa ehto on joku painoraja, niin voi hyvä jumala sentään. Onko ihme että täällä ei ole onnellisia ihmisiä. Mitä sisältöä tuollaisella ihmisellä, jonka ainoa kriteeri puolisolle on paino ja ulkonäkö, on itsellään tarjota suhteeseen, ihmettelen vaan.
Se ei ole ainoa kriteeri, vaan reunaehto jonka perusteella tehdään esikarsinta.
Te naiset itse vastaatte aina toimivanne samoin.
Jos miehen ulkonäkö ei miellytä, ei jatkoon. Tähän päätyi myös kv. yliopistotutkimus jossa todettiin että ellei miehen ulkonäkö ollut riittävän hyvä, kaikille testiin osallistuneille naisille miehen luonteen merkitys oli 0%.
Toisaalta myös jos naisille esitellään komea mies joka on täysi kusipää ja näyttää sen heti, ulkonäön merkitys on 0%.
Empiiriset havaintoni kertovat toista.
Tiedän muutamankin komean/menestyneen kusipään. Yhdelläkään heistä ei ole vaikeuksia saada naisseuraa.
Tämä havaittiin Tinder-testissä, jossa mies feikkasi miesmallin kuvilla olevansa kusipää ja lisäksi tuomittu lapsiinsekaantuja. Naisia riitti, ja ei pilailumielessä koska mies sai kiinnostuneilta oikeiksi todetut puhelinnumerot.
Niin? Minähän kirjoitin että jos mies näyttää kusipäisyytensä heti. Eihän tällaiset menestyneet miehet tietenkään deiteilleen ole kusipäitä heti, vaan sammakon keitto alkaa vasta myöhemmin. Js tuo lapsoin sekaantua todisteena, voi luoja 🤦. Onko tullut mieleen että sellainen saa yhteydenottoja ihmisiltä jotka on itse sellaisesta kiinnostuneita? Miehiltä jotka esittää naista ja yrittää verkostoitua pedareitten kanssa? Naisilta jotka ei edes lue profiilia? Tuolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että jos tavallisille naisille esitettäisiin komea mies joka alkaisi heti haukkua, se ei kiinnostaisi enää ketään.
Nykyaikana internet-etsivien aikakautena veikkaan että avoimesti pedofilian tunnustavan deittiprofiilin tykkääjistä 90% on äitejä jotka yrittää saada pedarin nalkkiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minulla 40+ naisella on kysyntää riittänyt niin omanikäisissä, nuoremmissa kuin vanhemmissakin miehissä. En toki sovelluksia käytä vaan olen tavannut näitä miehiä ihan live-elämässä. Itse en toki halua muuta kuin kepeää suhdetta, kun minulla on kaksi kotona asuvaa lasta. Tämä kepeän suhteen haluaminen on nimenomaan monia miehiä kismittänyt, kun yhteen olisi pitänyt muuttaa kuulemma.
Sama juttu, olen ihmetellyt miksi tapaamillani miehillä on kiire muuttaa yhteen kun miehien pitäisi olla sitoutumiskammoisia. Ehkä etsivät uutta äitiä/sairaan- ja kodinhoitajaa jne eli palvelutasoa? Ei kiitos, olen mieluummin yksin (mieluiten kevytsuhteessa, mutta siihen on hankala miestä löytää).
Miten voi muka olla vaikeaa löytää miestä kevytsuhteeseen? En todellakaan ymmärrä. Olen itse 51v mies ja tuntuu, että kaikki eronneet kaverini etsivät juuri tuollaista suhdetta. Jos joskus eroan, niin etsisin itsekin.
Ehkä tässä on kyse myös sitten siitä, missä päin Suomea asuu.Ei pääkaupunkiseudulla ole vaikeaa löytää sellaista miestä, joka ilmoittaa haluavansa kevytsuhteeseen. Olen monta sellaista kivaa miestä löytänyt. Ongelma on se, että viimeistään vuoden kohdalla nämä "kevytsuhdemiehet" alkavat kinuta yhteenmuuttoa, vaikka eivät ole edes lapsiani tavanneet. Kun en ole kiinnostunut yhteenmuutosta, seuraa riitoja ja ero.
Outoa. Ne miehet jotka tiedän olevan vastaavassa tilanteessa, eivät mistään hinnasta suostu asumaan samassa taloudessa enää ikinä naisen kanssa. Eivät puolen vuoden, vuoden tai viidenkään vuoden tapailun jälkeen.
Ei ole vain minun kokemukseni, vaan myös muutaman kaverin. Luulen, että moni mies väittää haluavansa samaa kuin nainen "päästäkseen suhteeseen" tai, koska luulee oikeasti haluavansa kevytsuhdetta. Ongelma on, ettei näitä pysty erottelemaan oikeasti kevytsuhdetta haluavista kuin kokeilemalla.
En ole tuo jota lainasit, mutta oma kokemukseni on, että vaikka mies olisi alussa sanonut haluavansa kevytsuhteen niin usein se mies kuitenkin järkyttyy tai muuten sekoaa siitä kun nainen sitten päättääkin suhteen. Samoin jo suhteen aikana ilmenee mieheltä mustasukkaisuutta, vaikka hän ei halua mitään vakavaa. Missä vika?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä keskustelua kun seuraa niin en voi muuta kuin laittaa kädet kyynärpäitä myöden ristiin kiitollisuudesta että on onnellinen avioliitto. Ollaan molemmat 40v. Lapsia kaksi. Olemme tavanneet 15 vuotta sitten, 13 vuotta oltu naimisissa. Nuorina ja nätteinä/komeina tavattiin, nyttemmin keski-ikäistytty. Paino on kummallakin vaihdellut +/-15kg vuosien varrella, miehellä varmaan enemmänkin. Ikä alkaa pienin askelein näkyä ulkonäöissämme. Tällä ei ole pienintäkään merkitystä suhteessamme. Arki on hyvää, ajattelemme samalla tavalla, haaveilemme samoista asioista, toteutammemme yhdessä unelmiamme. Urheilemme yhdessä (ja myös erikseen). Luotamme toisiimme, kumpikaan ei kontrolloi tai rajoita toista. Läheisyyttä ja seksiä on päivittäin.
Kun näitä palstan kommetteja lukee missä parisuhteen tärkein ja ainoa ehto on joku painoraja, niin voi hyvä jumala sentään. Onko ihme että täällä ei ole onnellisia ihmisiä. Mitä sisältöä tuollaisella ihmisellä, jonka ainoa kriteeri puolisolle on paino ja ulkonäkö, on itsellään tarjota suhteeseen, ihmettelen vaan.
Se ei ole ainoa kriteeri, vaan reunaehto jonka perusteella tehdään esikarsinta.
Te naiset itse vastaatte aina toimivanne samoin.
Jos miehen ulkonäkö ei miellytä, ei jatkoon. Tähän päätyi myös kv. yliopistotutkimus jossa todettiin että ellei miehen ulkonäkö ollut riittävän hyvä, kaikille testiin osallistuneille naisille miehen luonteen merkitys oli 0%.
Toisaalta myös jos naisille esitellään komea mies joka on täysi kusipää ja näyttää sen heti, ulkonäön merkitys on 0%.
Noin sitä voisi luulla.
Mutta komean miehen kusipäisyys ei tunnu samalta kuin ruman miehen kusipäisyys.
Se voikin tuntua jännältä, kenties jopa kiihottavalta röyhkeyden rajoilla taiteilevalta itsevarmuudelta. Nainen alkaakin miettiä kujeileeko mies vain.
Jos mies on ruma, pienikin merkki kusipäisyydestä on ehdotonta kusipäisyyttä ja se on dealbreaker. Jos mies on liian mukava, on mies tossu (komea mies olisi herrrasmies). Jos liian hiljainen, on mies saamaton (komea mies salaperäinen). Jos outo, niin friikki (komea mies eksentrinen).
Höpö höpö. Mitä tahansa komea mies onkin, se tuntuu just siltä mitä se on, mutta nainen on valmis sietämään sitä enemmän kuin rumalla miehellä kokeilumielessä. Tietenkin. Lisäksi sekä kauniit miehet että naiset saavat sen verran positiivista palautetta, että heidän itsevarmuutensa ON eri tasolla kuin muiden ja on siksi viehättävämpää kuin muiden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä keskustelua kun seuraa niin en voi muuta kuin laittaa kädet kyynärpäitä myöden ristiin kiitollisuudesta että on onnellinen avioliitto. Ollaan molemmat 40v. Lapsia kaksi. Olemme tavanneet 15 vuotta sitten, 13 vuotta oltu naimisissa. Nuorina ja nätteinä/komeina tavattiin, nyttemmin keski-ikäistytty. Paino on kummallakin vaihdellut +/-15kg vuosien varrella, miehellä varmaan enemmänkin. Ikä alkaa pienin askelein näkyä ulkonäöissämme. Tällä ei ole pienintäkään merkitystä suhteessamme. Arki on hyvää, ajattelemme samalla tavalla, haaveilemme samoista asioista, toteutammemme yhdessä unelmiamme. Urheilemme yhdessä (ja myös erikseen). Luotamme toisiimme, kumpikaan ei kontrolloi tai rajoita toista. Läheisyyttä ja seksiä on päivittäin.
Kun näitä palstan kommetteja lukee missä parisuhteen tärkein ja ainoa ehto on joku painoraja, niin voi hyvä jumala sentään. Onko ihme että täällä ei ole onnellisia ihmisiä. Mitä sisältöä tuollaisella ihmisellä, jonka ainoa kriteeri puolisolle on paino ja ulkonäkö, on itsellään tarjota suhteeseen, ihmettelen vaan.
Se ei ole ainoa kriteeri, vaan reunaehto jonka perusteella tehdään esikarsinta.
Te naiset itse vastaatte aina toimivanne samoin.
Jos miehen ulkonäkö ei miellytä, ei jatkoon. Tähän päätyi myös kv. yliopistotutkimus jossa todettiin että ellei miehen ulkonäkö ollut riittävän hyvä, kaikille testiin osallistuneille naisille miehen luonteen merkitys oli 0%.
Toisaalta myös jos naisille esitellään komea mies joka on täysi kusipää ja näyttää sen heti, ulkonäön merkitys on 0%.
Noin sitä voisi luulla.
Mutta komean miehen kusipäisyys ei tunnu samalta kuin ruman miehen kusipäisyys.
Se voikin tuntua jännältä, kenties jopa kiihottavalta röyhkeyden rajoilla taiteilevalta itsevarmuudelta. Nainen alkaakin miettiä kujeileeko mies vain.
Jos mies on ruma, pienikin merkki kusipäisyydestä on ehdotonta kusipäisyyttä ja se on dealbreaker. Jos mies on liian mukava, on mies tossu (komea mies olisi herrrasmies). Jos liian hiljainen, on mies saamaton (komea mies salaperäinen). Jos outo, niin friikki (komea mies eksentrinen).
Höpö höpö. Mitä tahansa komea mies onkin, se tuntuu just siltä mitä se on, mutta nainen on valmis sietämään sitä enemmän kuin rumalla miehellä kokeilumielessä. Tietenkin. Lisäksi sekä kauniit miehet että naiset saavat sen verran positiivista palautetta, että heidän itsevarmuutensa ON eri tasolla kuin muiden ja on siksi viehättävämpää kuin muiden.
Mulla on niin että komean miehen tylyys ei tunnu miltään jännittävältä tai kutkuttavalta itsevarmuudelta vaan loukkaavammalta kuin rumemman miehen tylyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minulla 40+ naisella on kysyntää riittänyt niin omanikäisissä, nuoremmissa kuin vanhemmissakin miehissä. En toki sovelluksia käytä vaan olen tavannut näitä miehiä ihan live-elämässä. Itse en toki halua muuta kuin kepeää suhdetta, kun minulla on kaksi kotona asuvaa lasta. Tämä kepeän suhteen haluaminen on nimenomaan monia miehiä kismittänyt, kun yhteen olisi pitänyt muuttaa kuulemma.
Sama juttu, olen ihmetellyt miksi tapaamillani miehillä on kiire muuttaa yhteen kun miehien pitäisi olla sitoutumiskammoisia. Ehkä etsivät uutta äitiä/sairaan- ja kodinhoitajaa jne eli palvelutasoa? Ei kiitos, olen mieluummin yksin (mieluiten kevytsuhteessa, mutta siihen on hankala miestä löytää).
Miten voi muka olla vaikeaa löytää miestä kevytsuhteeseen? En todellakaan ymmärrä. Olen itse 51v mies ja tuntuu, että kaikki eronneet kaverini etsivät juuri tuollaista suhdetta. Jos joskus eroan, niin etsisin itsekin.
Ehkä tässä on kyse myös sitten siitä, missä päin Suomea asuu.Ei pääkaupunkiseudulla ole vaikeaa löytää sellaista miestä, joka ilmoittaa haluavansa kevytsuhteeseen. Olen monta sellaista kivaa miestä löytänyt. Ongelma on se, että viimeistään vuoden kohdalla nämä "kevytsuhdemiehet" alkavat kinuta yhteenmuuttoa, vaikka eivät ole edes lapsiani tavanneet. Kun en ole kiinnostunut yhteenmuutosta, seuraa riitoja ja ero.
Outoa. Ne miehet jotka tiedän olevan vastaavassa tilanteessa, eivät mistään hinnasta suostu asumaan samassa taloudessa enää ikinä naisen kanssa. Eivät puolen vuoden, vuoden tai viidenkään vuoden tapailun jälkeen.
Ei ole vain minun kokemukseni, vaan myös muutaman kaverin. Luulen, että moni mies väittää haluavansa samaa kuin nainen "päästäkseen suhteeseen" tai, koska luulee oikeasti haluavansa kevytsuhdetta. Ongelma on, ettei näitä pysty erottelemaan oikeasti kevytsuhdetta haluavista kuin kokeilemalla.
En ole tuo jota lainasit, mutta oma kokemukseni on, että vaikka mies olisi alussa sanonut haluavansa kevytsuhteen niin usein se mies kuitenkin järkyttyy tai muuten sekoaa siitä kun nainen sitten päättääkin suhteen. Samoin jo suhteen aikana ilmenee mieheltä mustasukkaisuutta, vaikka hän ei halua mitään vakavaa. Missä vika?
Yksi jättämäni "kevytsuhdemies" lähetti minulle vielä vuosi suhteen päättymisen jälkeen viestejä, jotta jos nyt kuitenkin ostettaisiin se yhteinen omakotitalo. Ja jätin miehen nimenomaan sen takia, etten halunnut muuttaa yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä keskustelua kun seuraa niin en voi muuta kuin laittaa kädet kyynärpäitä myöden ristiin kiitollisuudesta että on onnellinen avioliitto. Ollaan molemmat 40v. Lapsia kaksi. Olemme tavanneet 15 vuotta sitten, 13 vuotta oltu naimisissa. Nuorina ja nätteinä/komeina tavattiin, nyttemmin keski-ikäistytty. Paino on kummallakin vaihdellut +/-15kg vuosien varrella, miehellä varmaan enemmänkin. Ikä alkaa pienin askelein näkyä ulkonäöissämme. Tällä ei ole pienintäkään merkitystä suhteessamme. Arki on hyvää, ajattelemme samalla tavalla, haaveilemme samoista asioista, toteutammemme yhdessä unelmiamme. Urheilemme yhdessä (ja myös erikseen). Luotamme toisiimme, kumpikaan ei kontrolloi tai rajoita toista. Läheisyyttä ja seksiä on päivittäin.
Kun näitä palstan kommetteja lukee missä parisuhteen tärkein ja ainoa ehto on joku painoraja, niin voi hyvä jumala sentään. Onko ihme että täällä ei ole onnellisia ihmisiä. Mitä sisältöä tuollaisella ihmisellä, jonka ainoa kriteeri puolisolle on paino ja ulkonäkö, on itsellään tarjota suhteeseen, ihmettelen vaan.
Se ei ole ainoa kriteeri, vaan reunaehto jonka perusteella tehdään esikarsinta.
Te naiset itse vastaatte aina toimivanne samoin.
Jos miehen ulkonäkö ei miellytä, ei jatkoon. Tähän päätyi myös kv. yliopistotutkimus jossa todettiin että ellei miehen ulkonäkö ollut riittävän hyvä, kaikille testiin osallistuneille naisille miehen luonteen merkitys oli 0%.
Toisaalta myös jos naisille esitellään komea mies joka on täysi kusipää ja näyttää sen heti, ulkonäön merkitys on 0%.
Empiiriset havaintoni kertovat toista.
Tiedän muutamankin komean/menestyneen kusipään. Yhdelläkään heistä ei ole vaikeuksia saada naisseuraa.
Tämä havaittiin Tinder-testissä, jossa mies feikkasi miesmallin kuvilla olevansa kusipää ja lisäksi tuomittu lapsiinsekaantuja. Naisia riitti, ja ei pilailumielessä koska mies sai kiinnostuneilta oikeiksi todetut puhelinnumerot.
Niin? Minähän kirjoitin että jos mies näyttää kusipäisyytensä heti. Eihän tällaiset menestyneet miehet tietenkään deiteilleen ole kusipäitä heti, vaan sammakon keitto alkaa vasta myöhemmin. Js tuo lapsoin sekaantua todisteena, voi luoja 🤦. Onko tullut mieleen että sellainen saa yhteydenottoja ihmisiltä jotka on itse sellaisesta kiinnostuneita? Miehiltä jotka esittää naista ja yrittää verkostoitua pedareitten kanssa? Naisilta jotka ei edes lue profiilia? Tuolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että jos tavallisille naisille esitettäisiin komea mies joka alkaisi heti haukkua, se ei kiinnostaisi enää ketään.
Tuossa testissä mies kertoi naisille että tuntee vetoa alaikäisiin ja oikeusjuttu on meneillään. Ei ollut edes hidaste lukuisille naisille. Olisi aika erikoinen yhteensattuma jos yksi Tinder-profiili päätyisi keskustelemaan useamman tusinan pedarinaisen kanssa.
Ulkonäkö ratkaisee. Kummasti naiset katsovat asioita läpi sormien kun mies on erittäin komea ja varakas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä keskustelua kun seuraa niin en voi muuta kuin laittaa kädet kyynärpäitä myöden ristiin kiitollisuudesta että on onnellinen avioliitto. Ollaan molemmat 40v. Lapsia kaksi. Olemme tavanneet 15 vuotta sitten, 13 vuotta oltu naimisissa. Nuorina ja nätteinä/komeina tavattiin, nyttemmin keski-ikäistytty. Paino on kummallakin vaihdellut +/-15kg vuosien varrella, miehellä varmaan enemmänkin. Ikä alkaa pienin askelein näkyä ulkonäöissämme. Tällä ei ole pienintäkään merkitystä suhteessamme. Arki on hyvää, ajattelemme samalla tavalla, haaveilemme samoista asioista, toteutammemme yhdessä unelmiamme. Urheilemme yhdessä (ja myös erikseen). Luotamme toisiimme, kumpikaan ei kontrolloi tai rajoita toista. Läheisyyttä ja seksiä on päivittäin.
Kun näitä palstan kommetteja lukee missä parisuhteen tärkein ja ainoa ehto on joku painoraja, niin voi hyvä jumala sentään. Onko ihme että täällä ei ole onnellisia ihmisiä. Mitä sisältöä tuollaisella ihmisellä, jonka ainoa kriteeri puolisolle on paino ja ulkonäkö, on itsellään tarjota suhteeseen, ihmettelen vaan.
Se ei ole ainoa kriteeri, vaan reunaehto jonka perusteella tehdään esikarsinta.
Te naiset itse vastaatte aina toimivanne samoin.
Jos miehen ulkonäkö ei miellytä, ei jatkoon. Tähän päätyi myös kv. yliopistotutkimus jossa todettiin että ellei miehen ulkonäkö ollut riittävän hyvä, kaikille testiin osallistuneille naisille miehen luonteen merkitys oli 0%.
Toisaalta myös jos naisille esitellään komea mies joka on täysi kusipää ja näyttää sen heti, ulkonäön merkitys on 0%.
Noin sitä voisi luulla.
Mutta komean miehen kusipäisyys ei tunnu samalta kuin ruman miehen kusipäisyys.
Se voikin tuntua jännältä, kenties jopa kiihottavalta röyhkeyden rajoilla taiteilevalta itsevarmuudelta. Nainen alkaakin miettiä kujeileeko mies vain.
Jos mies on ruma, pienikin merkki kusipäisyydestä on ehdotonta kusipäisyyttä ja se on dealbreaker. Jos mies on liian mukava, on mies tossu (komea mies olisi herrrasmies). Jos liian hiljainen, on mies saamaton (komea mies salaperäinen). Jos outo, niin friikki (komea mies eksentrinen).
Höpö höpö. Mitä tahansa komea mies onkin, se tuntuu just siltä mitä se on, mutta nainen on valmis sietämään sitä enemmän kuin rumalla miehellä kokeilumielessä. Tietenkin. Lisäksi sekä kauniit miehet että naiset saavat sen verran positiivista palautetta, että heidän itsevarmuutensa ON eri tasolla kuin muiden ja on siksi viehättävämpää kuin muiden.
Tutkimukset osoittavat että komean miehen luonne arvioidaan positiivisemmaksi. Kyse ei siis ole pelkästään siitä että komealta mieheltä siedetään enemmän (mikä sekin on totta).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minulla 40+ naisella on kysyntää riittänyt niin omanikäisissä, nuoremmissa kuin vanhemmissakin miehissä. En toki sovelluksia käytä vaan olen tavannut näitä miehiä ihan live-elämässä. Itse en toki halua muuta kuin kepeää suhdetta, kun minulla on kaksi kotona asuvaa lasta. Tämä kepeän suhteen haluaminen on nimenomaan monia miehiä kismittänyt, kun yhteen olisi pitänyt muuttaa kuulemma.
Sama juttu, olen ihmetellyt miksi tapaamillani miehillä on kiire muuttaa yhteen kun miehien pitäisi olla sitoutumiskammoisia. Ehkä etsivät uutta äitiä/sairaan- ja kodinhoitajaa jne eli palvelutasoa? Ei kiitos, olen mieluummin yksin (mieluiten kevytsuhteessa, mutta siihen on hankala miestä löytää).
Miten voi muka olla vaikeaa löytää miestä kevytsuhteeseen? En todellakaan ymmärrä. Olen itse 51v mies ja tuntuu, että kaikki eronneet kaverini etsivät juuri tuollaista suhdetta. Jos joskus eroan, niin etsisin itsekin.
Ehkä tässä on kyse myös sitten siitä, missä päin Suomea asuu.Ei pääkaupunkiseudulla ole vaikeaa löytää sellaista miestä, joka ilmoittaa haluavansa kevytsuhteeseen. Olen monta sellaista kivaa miestä löytänyt. Ongelma on se, että viimeistään vuoden kohdalla nämä "kevytsuhdemiehet" alkavat kinuta yhteenmuuttoa, vaikka eivät ole edes lapsiani tavanneet. Kun en ole kiinnostunut yhteenmuutosta, seuraa riitoja ja ero.
Outoa. Ne miehet jotka tiedän olevan vastaavassa tilanteessa, eivät mistään hinnasta suostu asumaan samassa taloudessa enää ikinä naisen kanssa. Eivät puolen vuoden, vuoden tai viidenkään vuoden tapailun jälkeen.
Ei ole vain minun kokemukseni, vaan myös muutaman kaverin. Luulen, että moni mies väittää haluavansa samaa kuin nainen "päästäkseen suhteeseen" tai, koska luulee oikeasti haluavansa kevytsuhdetta. Ongelma on, ettei näitä pysty erottelemaan oikeasti kevytsuhdetta haluavista kuin kokeilemalla.
En ole tuo jota lainasit, mutta oma kokemukseni on, että vaikka mies olisi alussa sanonut haluavansa kevytsuhteen niin usein se mies kuitenkin järkyttyy tai muuten sekoaa siitä kun nainen sitten päättääkin suhteen. Samoin jo suhteen aikana ilmenee mieheltä mustasukkaisuutta, vaikka hän ei halua mitään vakavaa. Missä vika?
Siinä, että kevytsuhteita ei ole helppoa saada.
Sinä naisena et tajua sitä, koska nainen saa kevytsuhteen helposti kun sellaisen haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä keskustelua kun seuraa niin en voi muuta kuin laittaa kädet kyynärpäitä myöden ristiin kiitollisuudesta että on onnellinen avioliitto. Ollaan molemmat 40v. Lapsia kaksi. Olemme tavanneet 15 vuotta sitten, 13 vuotta oltu naimisissa. Nuorina ja nätteinä/komeina tavattiin, nyttemmin keski-ikäistytty. Paino on kummallakin vaihdellut +/-15kg vuosien varrella, miehellä varmaan enemmänkin. Ikä alkaa pienin askelein näkyä ulkonäöissämme. Tällä ei ole pienintäkään merkitystä suhteessamme. Arki on hyvää, ajattelemme samalla tavalla, haaveilemme samoista asioista, toteutammemme yhdessä unelmiamme. Urheilemme yhdessä (ja myös erikseen). Luotamme toisiimme, kumpikaan ei kontrolloi tai rajoita toista. Läheisyyttä ja seksiä on päivittäin.
Kun näitä palstan kommetteja lukee missä parisuhteen tärkein ja ainoa ehto on joku painoraja, niin voi hyvä jumala sentään. Onko ihme että täällä ei ole onnellisia ihmisiä. Mitä sisältöä tuollaisella ihmisellä, jonka ainoa kriteeri puolisolle on paino ja ulkonäkö, on itsellään tarjota suhteeseen, ihmettelen vaan.
Se ei ole ainoa kriteeri, vaan reunaehto jonka perusteella tehdään esikarsinta.
Te naiset itse vastaatte aina toimivanne samoin.
Jos miehen ulkonäkö ei miellytä, ei jatkoon. Tähän päätyi myös kv. yliopistotutkimus jossa todettiin että ellei miehen ulkonäkö ollut riittävän hyvä, kaikille testiin osallistuneille naisille miehen luonteen merkitys oli 0%.
Toisaalta myös jos naisille esitellään komea mies joka on täysi kusipää ja näyttää sen heti, ulkonäön merkitys on 0%.
Noin sitä voisi luulla.
Mutta komean miehen kusipäisyys ei tunnu samalta kuin ruman miehen kusipäisyys.
Se voikin tuntua jännältä, kenties jopa kiihottavalta röyhkeyden rajoilla taiteilevalta itsevarmuudelta. Nainen alkaakin miettiä kujeileeko mies vain.
Jos mies on ruma, pienikin merkki kusipäisyydestä on ehdotonta kusipäisyyttä ja se on dealbreaker. Jos mies on liian mukava, on mies tossu (komea mies olisi herrrasmies). Jos liian hiljainen, on mies saamaton (komea mies salaperäinen). Jos outo, niin friikki (komea mies eksentrinen).
Höpö höpö. Mitä tahansa komea mies onkin, se tuntuu just siltä mitä se on, mutta nainen on valmis sietämään sitä enemmän kuin rumalla miehellä kokeilumielessä. Tietenkin. Lisäksi sekä kauniit miehet että naiset saavat sen verran positiivista palautetta, että heidän itsevarmuutensa ON eri tasolla kuin muiden ja on siksi viehättävämpää kuin muiden.
Tutkimukset osoittavat että komean miehen luonne arvioidaan positiivisemmaksi. Kyse ei siis ole pelkästään siitä että komealta mieheltä siedetään enemmän (mikä sekin on totta).
Kuten myös kauniin naisen. Mutta jos sä laitat vastakkain tavallisen kivan äidinkielen opiskelijan ja miehen joka sanoo sille ensitöikseen olet ruma hoo, niin ei ole mitään väliä sillä miten komea se on pakit tulee heti. Tai esimerkki elävästä elämästä, komea mies kerskailemassa mulle ja kavereille miten kaunista se oli pannut. Katsottiin toisiamme sivusilmällä ja liuettiin siitä sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työskentelen asiakaspalvelussa ja olen huomannut kaikkein hankalimmaksi keski-ikäiset miehet, jotka kiukuttelevat, ovat tylyjä jne. Nuoret ja vanhemmat osaavat käyttäytyä. Mistä liene johtuu.
Itse olen keski-ikäinen nainen. Hyvin harva ikäiseni mies vastaa ystävällisyyteen ystävällisyydellä. Näitä tekstejä lukiessa on pakko miettiä, ovatko miehet tosiaan noin pinnallisia, että ovat kivoja vain hedelmällisesdä iässä oleville (yök mikä sanakin), ja mitä sillä on yleensä tekemistä ihmissuhdetaitojen kanssa, onko ihminen lisääntymisiässä vai ei? Miehet ovat tyystin unohtaneet oman ikänsä, eivätkä kykene pinnallisuudessa miettimään, että ovat itsekin vanhentuneita.
Erikoista myös se, että itse saan keski-ikäisiltä miehiltä tylyyttä antamaani ystävällisyyteen, mutta nuoret miehet ovat mukavia ja sellaisen kanssa seurustelen nytkin. Heille kelpaa ulkonäön puolesta, mutta ei omanikäisille?
Vierailija kirjoitti:
olen 44v mies ja etsin normaalia naista 40-50v olis hyvä
Pystytkö joustamaan tuosta normaalista? Viirapäitä olisi tarjolla pilvin pimein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työskentelen asiakaspalvelussa ja olen huomannut kaikkein hankalimmaksi keski-ikäiset miehet, jotka kiukuttelevat, ovat tylyjä jne. Nuoret ja vanhemmat osaavat käyttäytyä. Mistä liene johtuu.
Itse olen keski-ikäinen nainen. Hyvin harva ikäiseni mies vastaa ystävällisyyteen ystävällisyydellä. Näitä tekstejä lukiessa on pakko miettiä, ovatko miehet tosiaan noin pinnallisia, että ovat kivoja vain hedelmällisesdä iässä oleville (yök mikä sanakin), ja mitä sillä on yleensä tekemistä ihmissuhdetaitojen kanssa, onko ihminen lisääntymisiässä vai ei? Miehet ovat tyystin unohtaneet oman ikänsä, eivätkä kykene pinnallisuudessa miettimään, että ovat itsekin vanhentuneita.
Erikoista myös se, että itse saan keski-ikäisiltä miehiltä tylyyttä antamaani ystävällisyyteen, mutta nuoret miehet ovat mukavia ja sellaisen kanssa seurustelen nytkin. Heille kelpaa ulkonäön puolesta, mutta ei omanikäisille?
Keski-ikäisillä miehillä on testosteronitasot laskeneet sen verran, että pillun lisäksi aletaan kiinnittämään huomiota luonteeseenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että mun 43-vuotias miesystävä otti vain ensimmäisen, joka tuli vastaan ja vaikutti myöntyväiseltä. Eipähän tarvinnut viihtyä yksin edellisen eron jälkeen. Kannattaa muidenkin kokeilla!
Ei kannata kokeilla tyytymistä
Tyytyminen luo tyydyttyneisyyttä ja tyytyväisyyttä. Monilla tässä keskustelussa tuntuu olevan ajatus, että universumi on minulle velkaa sen täydellisen, kaikki ulkonäkö-, ikä- ja muut vaatimukseni täyttävän naisen, joka täyttää lisäksi arjessa innokkaaksi kaikki tarpeeni, alkaen ihailusta ja seksuaalisesta tyydytyksestä. Sitten valitetaan yksinäisyyttä ja keksitään ihmeellisiä teorioita, joilla selitetään, miksi universumi on feilannut. Joku tässä yhtälössä mättää, mutta mikähän se olisi?
Vierailija kirjoitti:
Työskentelen asiakaspalvelussa ja olen huomannut kaikkein hankalimmaksi keski-ikäiset miehet, jotka kiukuttelevat, ovat tylyjä jne. Nuoret ja vanhemmat osaavat käyttäytyä. Mistä liene johtuu.
Itse olen keski-ikäinen nainen. Hyvin harva ikäiseni mies vastaa ystävällisyyteen ystävällisyydellä. Näitä tekstejä lukiessa on pakko miettiä, ovatko miehet tosiaan noin pinnallisia, että ovat kivoja vain hedelmällisesdä iässä oleville (yök mikä sanakin), ja mitä sillä on yleensä tekemistä ihmissuhdetaitojen kanssa, onko ihminen lisääntymisiässä vai ei? Miehet ovat tyystin unohtaneet oman ikänsä, eivätkä kykene pinnallisuudessa miettimään, että ovat itsekin vanhentuneita.
Erikoista myös se, että itse saan keski-ikäisiltä miehiltä tylyyttä antamaani ystävällisyyteen, mutta nuoret miehet ovat mukavia ja sellaisen kanssa seurustelen nytkin. Heille kelpaa ulkonäön puolesta, mutta ei omanikäisille?
Evoluutio poistaa keski-ikäisen miehen geenipoolista niin että käy juuri niin kuin sinulle on käynyt, nuorempi mies siementää viimeiset munasolusi. Tämä geenipoolista poisto tapahtuu siten että keski-ikäinen mies ei halua eikä pysty panna oma ikäistään ja on tyypillisesti ylpeä alkavasta impotenssistaan. Olen niin kova panomies että vain kaunein 23-vuotias saa mulkkuni ylös ja "katselen" vain nuoria. No, voihan sitä katsella mutta eihän sieltä kukaan katsele takaisin paitsi rahalla.
itse päälle 50 ja koko aikuisikäni parisuhteessa ollut, jos jostain syystä jäisin yksin niin tasan varmasti eläisin loppuelämän yksin. Maksullisissa olisi varaa käydä silloin kun tarvetta, tulee paljon halvemmaksi.
Onneksi meillä liitto jossa omaa aikaa saa paljon, vaikka viikko mökillä ilman puolisoa tekee todella hyvää liitolle.
Parisuhdemarkkinoilla nirsoimpia ovat kaiken ikäiset naiset. Vaikka nainen on itse tasoa alle keskitason niin sekin haluaa sen normaalipainoisen ja komean miehen jolla on vähintään korkeakoulututkinto.
Alue: Aihe vapaa
Kuulostaa todella erikoiselta.
Parisuhteita on tarjolla huomattavasti enemmän kuin kevytsuhteita, ja kilpailua on vähemmän.
Siinä missä parisuhteen tavoittelijoissa on jopa naisenemmistö, kevytsuhteen tavoittelijoissa suhdeluku miehet vs naiset on tyyliin 50/1.