Lue keskustelun säännöt.
Tavalliselle vanhemmalle on kauheaa jos aikuinen lapsi laittaa välit yhtäkkiä poikki ja katoaa elämästä
09.07.2023 |
Tälläkin palstalla peukutetaan ihmisiä jotka ovat kadonneet vanhempiensa elämästä täysin, tai ovat suunnittelemassa sitä. Oikein kannustetaan siihen.
En hetkeäkään epäile etteikö olisi olemassa hirviövanhempia jotka tietentahtoen ovat halunneet tuhota lapsensa elämän. Vanhempia jotka ovat ilkeitä, fyysisesti ja henkisesti väkivaltaisia, petollisia, myrkyllisiä, päihteileviä, ailahtelevia, välinpitämättömiä, kiristäviä, hyväksikäyttäviä, arvostelevia, kateellisia, etäisiä, tunkeilevia, painostavia, vähätteleviä jne. Ei sellaisen kanssa halua eikä tarvitse olla tekemisissä.
Sitten on ne vanhemmat joiden lasta on rakastettu, kannustettu, oltu tukena elämän ylä- ja alamäissä. Oltu ihan tavallisia vanhempia, jotka ovat halunneet olla tietoisia kasvattajia. On yritetty tietoisesti välttää niitä virheitä mitä esimerkiksi omassa suvussa on tehty ja mikä on aiheuttanut vahinkoa.
Sitten yhtenä päivänä lapsi ei vain enää ota yhteyttä eikä vastaa puhelimeen. Vanhemmalle tulee tunne että kaikki ei ole kunnossa. Kysytään varovasti että onko kaikki hyvin. Huoli herää. Ei vastausta, vaikka viestit luettu. Muutaman viikon päästä lapselta tulee katkera viesti että kokee vanhempiensa pilanneen hänen elämänsä eikä halua enää olla väleissä. Asiaa ei suostu sen kummemmin avaamaan että saisi edes jonkunlaisen käsityksen tilanteesta. Hämmennys iskee, alkaa loputon miettiminen ja kelaaminen. Oliko syynä kenties muutto toiselle paikkakunnalle kun lapsi oli 10-vuotias? Oliko syynä äidin hetkellinen työttömyys ja huonompi rahatilanne? Mitään selkeästi vahingollista tapahtumaa ei tule mieleen historiasta.
Tätä tilannetta voisi verrata oman lapsen katoamiseen. Ei selityksiä tai vastauksia. Kyse ei ole siitä etteikö vanhempi pystyisi näkemään virheitään, päinvastoin hän etsii niitä itsestään ja historiasta, etsii vertaistukea ja puhuu ammattilaisten kanssa.
Sureva äiti
Kommentit (1125)
Näitä kun lukee olen niin onnellinen kun katkaisin välit. Onneksi en joudu enää kuuntelemaan näitä "tavallisia hyviä vanhempia". Eiköhän tässäkin ketjussa ole jo todistettu aika monta kertaa, mitä sieltä naamion takaa paljastuu.
T.onnellinen aikuinen nykyään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän ketjun perusteella ymmärrän hyvin, miksi aikuinen lapsi ei halua olla tekemisissä äitinsä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vika voi olla vanhemmissa tai lapsessa. Ei sitä voi nyt tietää. Tai yleisimmin varmaan molemmissa, keskinäisessä vuorovaikutuksessa.
Ei tuo kyllä lapseltakaan kypsää käytöstä ole. Kyllä olisi oikein edes kertoa toiselle, mistä tätä syyttää. Ja ap:n pitää nyt vaan antaa tilaa ja aikaa, vaikka olisi kuinka hämmentynyt.
Meillä mielisairas vanhempi alkoi huutamaan: "MIKS SÄ PUOLUSTAT SITÄ?!", kun toinen vanhempi luetteli ilmiselviä välien katkaisun syitä. Ainoa asia mitä sai tehdä oli juoruilla siitä kuinka lapsi on mielisairas. Se sai hänet rauhoittumaan kuin taikaiskusta.
(tämä oli taas ilmiannettu)
Itse olen katkaissut välit aikuisiin lapsiini. He olivat aikanaan lapsiani, mutta eivät enää ole. He ovat itsenäisiä aikuisia ja saavat elää elämäänsä ihan miten haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Miksi joku poisti viestini, jossa kerroin myrkyllisestä anopista, johon mieheni joutui pistämään välit poikki?
Mut kuka on se mystinen joku, joka PYSTYY poistamaan viestejä. Asiattomaksi voi ilmoittaa, mutta ei ne kaikki aina poistu. Vai poistuuko?
Miten yksi tyyppi voi poistaa niin tehokkaasti ja nopeasti ja valikoivasti noin monta viestiä? Onko mode joku persoonallisuushäiriöinen vanhempi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vika voi olla vanhemmissa tai lapsessa. Ei sitä voi nyt tietää. Tai yleisimmin varmaan molemmissa, keskinäisessä vuorovaikutuksessa.
Ei tuo kyllä lapseltakaan kypsää käytöstä ole. Kyllä olisi oikein edes kertoa toiselle, mistä tätä syyttää. Ja ap:n pitää nyt vaan antaa tilaa ja aikaa, vaikka olisi kuinka hämmentynyt.
Meillä mielisairas vanhempi alkoi huutamaan: "MIKS SÄ PUOLUSTAT SITÄ?!", kun toinen vanhempi luetteli ilmiselviä välien katkaisun syitä. Ainoa asia mitä sai tehdä oli juoruilla siitä kuinka lapsi on mielisairas. Se sai hänet rauhoittumaan kuin taikaiskusta.
(tämä oli taas ilmiannettu)
Miehen perheessä sairas anoppi saattaisi huutaa alistetuille, taloudellisesti täysin riippuvaisille, lapsen tasolle jääneille aikuisille sisaruksille tällaista. Suuttui alunperin miehellekin siitä kun hän ei ollut samaa mieltä, että yhtä sukulaista pitäisi vihata kaikkien yhdessä. Hyi olkoon mitä myrkynkeittäjiä, todellakin pysyn kaukana ja voin paaaaaljon paremmin.
Ja näille vanhemmille vielä pahempaa kuin se että ne välit on lasten kanssa mennyt on se, että joku saa tietää. Pidetään kulissia yllä että välit kunnossa, annetaan mielellään ulkopuolisille sellainen kuva että kaikkihan on täysin kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi joku poisti viestini, jossa kerroin myrkyllisestä anopista, johon mieheni joutui pistämään välit poikki?
Mut kuka on se mystinen joku, joka PYSTYY poistamaan viestejä. Asiattomaksi voi ilmoittaa, mutta ei ne kaikki aina poistu. Vai poistuuko?
Miten yksi tyyppi voi poistaa niin tehokkaasti ja nopeasti ja valikoivasti noin monta viestiä? Onko mode joku persoonallisuushäiriöinen vanhempi?
Mode on tekoäly.
Joku ilmiantaa aina toisen puolen näkökulmat sitä mukaa kun lukee ne, ja viestit poistuvat sykleissä.
Vierailija kirjoitti:
Näiden tavallisten vanhempien kanssa syntyvissä ristiriidoissa voi olla kyse ihan siitä, että vanhempi määrittää ihmissuhteen aikuiseen lapseensa ikuisesti tuon lapsi-vanhempi -dynamiikan mukaisesti. Aikuinen ihminen ei kaipaa eikä tarvitse äitiä tai isää samalla tavalla kuin lapsi, vaan ihmissuhde täytyy uudelleen määritellä kahden aikuisen tasavertaiseksi suhteeksi.
Itseäni koulutettuna keski-ikäisenä perheenäitinä raivostuttaa suunnattomasti se, että äitini ei kykene kohtaamaan minua muutakuin oman äitiroolinsa kautta. En jaksa sillä tavalla tulla ihmisenä sivuutetuksi. En saa olla kokonainen persoona, enkä täysivaltainen aikuinen, vaan olen lapsi, jonka asioihin saa ottaa vapaasti kantaa, kasvattaa ja neuvoa.
Äitini on aivan järkyttynyt huonoista väleistämme, hänhän on niin hyvä äiti. Kaipaisin ihan vain ihmistä.
Tämä kuulostaa tutulta muuten paitsi minulla ei ole omia lapsia.
Äitini näkee itsensä ensisijaisesti äitinä ja minut lapsenaan. Hän kohtelee minua kuin olisin osa häntä eikä halua tai kykene näkemään, että olen aikuinen, jolla on oma elämä, ajatukset, sosiaaliset suhteet ja mielenkiinnon kohteet ja että voin halutessani tehdä pieniä ja suuria päätöksiä ja valintoja keskustelematta niistä hänen kanssaan. Hän haluaisi tietää kaiken elämästäni ja pahoittaa mielensä, kun en jokaista yksityiskohtaa elämästäni jaa hänen kanssaan (hän kertoo minulle kaiken naapureiden touhuista ystäviensä sairauksiin kuvitellen, että se on sallittua ja että haluaisin tietää). Edes kehoni ei kuulu minulle vaan hän pitää oikeutenaan halata minua vasten tahtoani, kommentoida painonpudotustani kauhistelevaan sävyyn ja niin edelleen. Hän puhuu lässyttävällä äänensävyllä ja käyttää lapsenomaisia ilmaisuja, joita kukaan muu ei perheessämme käytä. Hän haluaisi nähdä monta kertaa viikossa, soitella ja viettää vapaa-aikaa kanssani. Kaikki tämä hänen lähtökohdistaan ja hänen tarpeistaan käsin: hän haluaa nähdä minut, hän haluaa kuulla minusta, hän haluaa minun vievän hänet paikkaan X tai hän haluaa minun kanssani kohteeseen Y. Minun pitäisi osallistua jokaisen pienen ja ison päätöksen tekemisen ja harkintaan. Sillä ei ole väliä, mitä minä haluan yhteydenpidoltamme tai laajemmin suhteeltamme, ainoastaan hänen tarpeillaan, toiveillaan ja tunteillaan on.
Kun yritän ottaa näitä asioita puheeksi, hän joko sivuuttaa minut täysin, yrittää ohjata keskustelua sivuraiteille, kääntää vakavia asioita huumoriksi, alkaa itkeä tai uhriutuu. "En tiedä miten pitäisi olla", "mikään ei tunnu kelpaavan", "en osaa puhua muulla tavalla", "mutta kun minä olen äitisi ja rakastan sinua niin", "älä välitä, minä vaan olen tällainen", "enkö saa kertoa, että rakastan sinua", "mutta kun olet niin tärkeä minulle", "kylläpä sinä osaat muotoilla asiasi niin osuvasti, olet jo lapsesta asti ollut niin hyvä asettelemaan sanasi", "olisiko sitten parempi, että en ikinä soittaisi/välittäisi ollenkaan/ikinä haluaisi tulla käymään." Näitä esimerkkejä riittäisi. Peruskaava on kuitenkin se, että hänen minuutensa rakentuu äitiyden varaan ja hänen hyvinvointinsa riippuu siitä, saako hän toteuttaa sitä yhä vaan haluamallaan tavalla. Minä olen vastuussa hänen tunteistaan, ei hän itse.
Nyt kun olen opetellut vetämään rajoja, uhriasenne ja painostus on vain voimistunut. Tuntuu turhauttavalta ja epäreilulta myös olla aina se osapuoli, jonka täytyy vetäytyä ja paeta, kun toinen puskee elämääni. Huvittavaa on, että nyt äiti on huolissaan mielenterveydestäni ja jaksamisestani, kun olen alkanut rajoja vetää ja pitää niistä kiinni sekä siinä, kuinka paljon olen yhteydessä ja mistä hänen kanssaan suostun keskustelemaan. Silloin hän ei ollut huolissaan, kun kävin terapiassa monta vuotta purkamassa tuntojani lapsuudesta, perhedynamiikasta ja suhteesta vanhempiini ja voin todella huonosti, koska tulin vedetyksi mukaan vanhempieni parisuhdeongelmiin tavalla, joka ei tyttärelle kuulu ja minulle sälytettiin vastuita, jotka heidän olisi pitänyt kantaa.
Olen alkanut luopua toivosta, että meillä ikinä olisi kahden aikuisen välistä suhdetta, jossa kumpikin voisi olla omalla tavallaan ja omilla ehdoillaan ja sitä kunnioitettaisiin. Jos se ei ole mahdollista, toiseksi paras vaihtoehto on yhteydenpidon vähentäminen reilusti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän ketjun perusteella ymmärrän hyvin, miksi aikuinen lapsi ei halua olla tekemisissä äitinsä kanssa.
Näitä kun lukee olen niin onnellinen kun katkaisin välit. Onneksi en joudu enää kuuntelemaan näitä "tavallisia hyviä vanhempia". Eiköhän tässäkin ketjussa ole jo todistettu aika monta kertaa, mitä sieltä naamion takaa paljastuu.
T.onnellinen aikuinen nykyään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vika voi olla vanhemmissa tai lapsessa. Ei sitä voi nyt tietää. Tai yleisimmin varmaan molemmissa, keskinäisessä vuorovaikutuksessa.
Ei tuo kyllä lapseltakaan kypsää käytöstä ole. Kyllä olisi oikein edes kertoa toiselle, mistä tätä syyttää. Ja ap:n pitää nyt vaan antaa tilaa ja aikaa, vaikka olisi kuinka hämmentynyt.
Meillä mielisairas vanhempi alkoi huutamaan: "MIKS SÄ PUOLUSTAT SITÄ?!", kun toinen vanhempi luetteli ilmiselviä välien katkaisun syitä. Ainoa asia mitä sai tehdä oli juoruilla siitä kuinka lapsi on mielisairas. Se sai hänet rauhoittumaan kuin taikaiskusta.
(tämä oli taas ilmiannettu)
Miehen perheessä sairas anoppi saattaisi huutaa alistetuille, taloudellisesti täysin riippuvaisille, lapsen tasolle jääneille aikuisille sisaruksille tällaista. Suuttui alunperin miehellekin siitä kun hän ei ollut samaa mieltä, että yhtä sukulaista pitäisi vihata kaikkien yhdessä. Hyi olkoon mitä myrkynkeittäjiä, todellakin pysyn kaukana ja voin paaaaaljon paremmin.
Tämä on yhteistä näille lapsille. He voivat paljon paremmin kun ovat erossa vanhemmistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vika voi olla vanhemmissa tai lapsessa. Ei sitä voi nyt tietää. Tai yleisimmin varmaan molemmissa, keskinäisessä vuorovaikutuksessa.
Ei tuo kyllä lapseltakaan kypsää käytöstä ole. Kyllä olisi oikein edes kertoa toiselle, mistä tätä syyttää. Ja ap:n pitää nyt vaan antaa tilaa ja aikaa, vaikka olisi kuinka hämmentynyt.
Meillä mielisairas vanhempi alkoi huutamaan: "MIKS SÄ PUOLUSTAT SITÄ?!", kun toinen vanhempi luetteli ilmiselviä välien katkaisun syitä. Ainoa asia mitä sai tehdä oli juoruilla siitä kuinka lapsi on mielisairas. Se sai hänet rauhoittumaan kuin taikaiskusta.
(tämä oli taas ilmiannettu)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla, viisikymppisellä naisella, on hyvin vaikeat välit omaan äitiini juuri täällä moneen kertaan mainituista syistä, eli hän on aina yrittänyt saada minua toimimaan itselleen mieluisilla tavoilla ja edelleen yrittää opastaa ja neuvoa, vaikkei pienellä paikkakunnalla ikänsä asuneena ymmärrä minun elämästäni mitään, kun luovin asiantuntijatehtävissä pääkaupunkiseudulla ja maailmalla. Joudun käymään todella rasittavia keskusteluja elämänvalinnoistani ylipäänsä mistään elämääni liittyvistä asioista juuri mitään ymmärtämättömän ihmisen kanssa. Miksei hän keskity omaan elämäänsä vaan minun?
Omien aikuisten ja aikuistuvien lasten kanssa minulla on hyvät välit. Tuen heitä heidän pyrkimyksissään ja tarjoan aina apuani käytännön asioihin, mutten yritä määrätä, miten ne kannattaa hoitaa tai mihin heidän ylipäänsä kannattaa pyrkiä. Helppoa pysyä hyvissä väleissä, ei minkäänlaista ongelmaa.
Minulla vastaavanlainen on isä. Ne neuvot olisivat todella koomisia, elleivät olisi niin raivostuttavia. Nykyisin yritän vain kääntää puheenaiheen muuksi, hän on jo yli 80, on hänessä hyvätkin puolensa.
Itse aiheeseen sen verran, että suhde omiin vanhempiin kannattaa käsitellä terapiassa ja päättää sen jälkeen, miten suhtautuu. Yksi selvä merkki siitä, että on turha yrittää muutosta on se, ettei vanhempi ole koskaan pyytänyt mitään anteeksi. Isäni ei ole pyytänyt. Ei hän ymmärrä miten paljon hän on uraani ja elämääni vaikeuttanut. Toisaalta tiedän miksi hän on tuollaiseksi kasvanut.
Ja vanhemmiten ei ole muuta tekemistä kuin kytätä minun tekemisiäni, kun elämänpiiri kapeutuu. Se varmaankin syynä sinunkin vanhempasi toimintaan. Ei auta kuin kestää. Omien lasten tekemisiin en puutu kuin silloin, kun kysytään neuvoa, sen olen tuosta oppinut. Ja he pitävät yhteyttä oma-alotteisesti ja usein, välillä kysytään mielipidettä ja neuvoakin aiheissa, joista tiedän jotain.
Ymmärrän kyllä, että isän tarkoitus on hyvä. Mutta hän ei ole mikään diplomatian mestari ja erittäin itsepäinen, joten kanssakäyminen on välillä ollut hyvin raskasta.
Vierailija kirjoitti:
Sinne män monta sivua pelkästään yhden puolen täysin asiallisia argumentteja.
Lasta ei saa puolustaa vanhemman väkivallalta edes sanallisesti tai nousee paskamyrsky!
Minulla, viisikymppisellä naisella, on hyvin vaikeat välit omaan äitiini juuri täällä moneen kertaan mainituista syistä, eli hän on aina yrittänyt saada minua toimimaan itselleen mieluisilla tavoilla ja edelleen yrittää opastaa ja neuvoa, vaikkei pienellä paikkakunnalla ikänsä asuneena ymmärrä minun elämästäni mitään, kun luovin asiantuntijatehtävissä pääkaupunkiseudulla ja maailmalla. Joudun käymään todella rasittavia keskusteluja elämänvalinnoistani ylipäänsä mistään elämääni liittyvistä asioista juuri mitään ymmärtämättömän ihmisen kanssa. Miksei hän keskity omaan elämäänsä vaan minun?
Omien aikuisten ja aikuistuvien lasten kanssa minulla on hyvät välit. Tuen heitä heidän pyrkimyksissään ja tarjoan aina apuani käytännön asioihin, mutten yritä määrätä, miten ne kannattaa hoitaa tai mihin heidän ylipäänsä kannattaa pyrkiä. Helppoa pysyä hyvissä väleissä, ei minkäänlaista ongelmaa.
Pakko olla provo, ei kukaan ihana vanhempi tee tällaista aloitusta tai sitten vaan joku sairas vanhempi.
Kaikkihan tietää että jos lapsi katkoo välin on tapahtunut todella traagisia asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä teille lapsille tulee vielä se oma näytön paikka, omien lastenne kasvatustehtävä. Ehkä sitten osaatte välttää nuo omien vanhempienne tekemät kamaluudet.
Viisaita valintoja teille, ettei sitten käy niin kuin ap:lle.Vältin monta paikkaa jossa vanhempani kompastuivat, mutta tein pussillisen uusia ihan omia virheitä kylläkin. Niistä on selvitty lapsen kanssa uhumalla, nja kuuntelemalla miltä mikäkin lapsesta tuntui, ja selvittämällä mitä milläkin tarkoitettiin. Lapsi ei näet ymmärrä aina vanhempien tarkoitusperiä, vaan voi kokea jonkin asian vääryydeksi vaikka perusteet olisivat kuinka hyvät.
Teiniä otettiin rajusti yhteen, mutta kun lapsi täytti 20v niin tilanne normalisoitui ja nykyään puhumme joka päivä puhelimessa (hän asuu eri paikkakunnalla)
Tämä. Meillä oli henkistä, fyysistä, seksuaalista ja taloudellista väkivaltaa, myöhemmin jo poismuutettua myös vainoa, mutta lapsi ei aina ymmärrä vanhempien tarkoitusperiä.
Miksi joku poisti viestini, jossa kerroin myrkyllisestä anopista, johon mieheni joutui pistämään välit poikki?
Ihme kun on täälläkin tarve kiillottaa sitä kupolia. Varmaan Facebookissa tehnyt jo samaa pitkään.