Tavalliselle vanhemmalle on kauheaa jos aikuinen lapsi laittaa välit yhtäkkiä poikki ja katoaa elämästä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on nyt 26 sivua pelkkää sinun valitusvirttä ja narinaa vanhemmistasi. Poistat kaikki viestit joissa tuetaan vanhempia. Milsi otat ne itseesi lapsena ja poistat ne heti?

eri

Et sitten lukenut ketjua. Monet ovat kertoneet viestinsä poistuneen, suurin osa lapsia. 

Miksi otat itseesi vanhempana ja poistit tämänkin viestin heti? Jätät vain oman valitusvirtesi ja poistat vastaukset siihen.

Kyllä olen lukenut. Yhtäkään minun viestiä ketjussa ei ole kun sinä olet ne poistanut. Myös monen muun viestit on lähteneet sinun toimesta.

Ainoastaan vanhempia saa arvostella, muu ei sinulle kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä täällä on paljon iäkkäitä naisia jotka kokevat itsensä edelleen lapsiksi ja ovat jääneet kiinni siihen, että he eivät vaikkapa saaneet lempivanukastaan 5-vuotiaina.

Kai tajuatte, että kun olette vaikkapa 60-v niin siinä vaiheessa te olette olleet ihan omasta kehityksestänne ja elämästänne vastuussa täysin yksin vähintään 42 vuotta, eli olette ihan omien tekojenne lopputulos. Että silloin ei voi enää olla se kiukutteleva 5-vuotias joka syyttää äitiään kaikesta.

Herranjestas, kasvakaa ihmiset aikuisiksi ja ottakaa itse vastuu itsestänne ja elämästänne! Ja opetelkaa edes alkeellisia sosiaalisia taitoja.

Kun huonot vanhemmat aiheuttavat lapselle fobian joka haittaa normaalia elämää, vanhemmat ovat vastuussa ikuisesti. En ota ikinä vastuuta siitä, en vaikka eläisin satavuotiaaksi. Vika on heidän. Olen paikkaillut heidän virheitään terapiassa, mutta tuskin milloinkaan paranen täysin. Syytän heitä elämäni vaikeuttamisesta. Olen pärjännyt elämässä hyvin, mutta olisin pärjännyt paljon paremmin jos he eivät olisi rampauttaneet minua henkisesti kun olin puolustuskyvytön lapsi.

Niin ja ne sosiaaliset taidot? Vanhempieni takia saatan oksentaa pelosta ennen sosiaalisia tilaisuuksia. Joten selviytyminen on kohdallani ajankohtaisempaa kuin sosiaalisten taitojen opettelu.

Ehkä kannattaisi ottaa ainakin vastuuta siitä, ettei se homma jatku.

Vain sinä itse voit päättää siedettäväsi itseäsi määrättyihin asioihin. Pienin askelin, mutta sinä pystyt siihen. Ihan kuten ihmiset, jotka taistelivat itsensä ulos onnettomuuksien aiheuttamista vammoista.

Asenteesi ei vahingoita ketään muuta kun sinua itseäsi. Sanoisitko nuo sanat jollekin, joka on kärsinyt sodat ja muut kauheudet. Menneisyytesi on mikä on, mutta tulevaisuuden päätät sinä itse. Ei vanhempasi, vaikka tällä hetkellä, niin näyttää sinun myötävaikutuksella tapahtuvan.

Sinulla on selvästi vaikeuksia ymmärtää lukemaasi. Yksinkertaistan sinulle.

Jos vanhemmat lyövät lasta niin että tämä ontuu lopun ikänsä, vastuu lyömisestä on vanhemmilla ikuisesti. Vastuu lapsen ontumisesta on vanhemmilla ikuisesti. Lapsella ei ole mitään vastuuta vanhempien teosta, ei vaikka lapsi onkin aikuinen ja pahoinpitelystä on kauan.

Aikuisella ihmisellä on vastuu ihan itsestään. Siihen kuuluu myös kasvaminen aikuiseksi eikä jääminen ikuiseksi lapseksi.

Kukaan ei voi elämänsä loppuun asti syyttää kaikesta vanhempiaan. Valtaosan elämästään ihminen silti on ihan itsenäinen aikuinen jolla on velvollisuus elää omaa elämäänsä ja tehdä omat päätöksensä.

- eri

Miten ne vanhemmat saa ymmärtämään, että heillä ole mitään oikeutta puuttua yli viisikymppisten lasten elämään? Vieläkin saan kuulla ohjeita, neuvoja ja kieltoja, miten minun ja perheeni pitää elää. On raskasta, kun pitää omille lapsillekin kertoa, että tästä ei sitten saa sanoa mummille ja tästä voi. Olisi kiva joskus jutella oman vanhemman kanssa kuten aikuisten kesken jutellaan.

Eli olet itse jo vanha. Etkä osaa suhtautua siihen, että sillä ei ole väliä vaikka joku toinen kertookin sinulle mielipiteensä tai antaa neuvoja - vaan että sinä voit ihan itse päättää ja elää elämääsi. Ja silti olla vihaamatta sitä ihmistä, joka niitä neuvoja antaa. Voit vaikka hymyillä kauniisti ja olla huomioimatta koko asiaa. Ja samalla kerrot antavasi neuvoja, jopa käskyjä, omille lapsillesi ("tästä ei sitten saa sanoa mummille"), eli et anna heille itsenäisyyttä ja vapautta etkä näe tässä sitten mitään paradoksia tai ongelmaa?

Minä päätän itse kenen mielipiteitä kuuntelen ja keneltä otan neuvoja. Jos joku yrittää tyrkyttää väkisin, otan häneltä luulot pois. En ala suojella kenenkään egoa teeskentelemällä, että hän ei käyttäydy tungettelevasti. -eri

Mutta et nyt tajunnut, että tuo viesti johon vastasin sisälsi paradoksin juuri tuossa. Henkilö oli sitä mieltä, että hänen äitinsä rikkoo hänen rajojaan antamalla neuvoja - ja samalla itse kertoi antavansa neuvoja ja jopa käskyjä omalle lapselleen, eli toimivansa täysin samalla tavalla.

Alaikäisille lapsille annetaankin neuvoja ja jopa käskyjä. Aikuisille lapsille ei kannata, koska voi tulla välirikko.

Eli täsmälleen kuten sanoin tuon kirjoittajalle, hänen mukaansa kun hänen lapsensa on jo aikuinen, elää omaa elämäänsä ja hänellä on jo oma perhekin. Ja silti kyseinen nainen neuvoo ja käskyttää tätä aikuista lastaan, samalla kun kiukuttelee omalle äidilleen siitä, että hänen äitinsä toimii tuolla tavalla häntä kohtaan.

Kai nyt jos tuo henkilö käy terapiassa niin terapeutti on tästä kuviosta huomauttanut? Että kyseinen nainen ei ole sen parempi tai huonompi kuin äitinsä vaan käyttäytyy omaa aikuista lastaan kohtaan täysin samoin kuin hänen mielestään hänen äitinsä käyttäytyy häntä kohtaan.

Jolloin tämä nainen voi miettiä, kuinka kiva olisi, jos hänen aikuinen lapsensa laittaisi häneen välit poikki kuten hän ilmeisesti on tehnyt oman äitinsä kanssa tai ainakin haluaisi tehdä.

Joskus kannattaa katsoa maailmaa muutenkin kuin vain omaan napaan keskittymällä.

Ei hän neuvo ja käskytä lastana vaan suojelee tätä isoäidiltä.

Omasta mielestään. Hänen lapsensa voi olla koko asiasta täysin eri mieltä.

Niinpä. Onhan se erikoista, että nämä ketjun naiset ovat omasta mielestään itse täydellisiä äitejä mutta eivät hyväksy omia äitejään. Mielipide voisi olla täysin toinen jos heidän lapsiltaan tai äideiltään kysyisi.

Kyllä minä tiedän, että äiti on pettynyt minuun. Jouduin elämään lapsuuden ja nuoruuden satojen tiukkojen sääntöjen keskellä. Omat lapset ovat saaneet elää vapaammin, olen antanut heidän tehdä omia päätöksiä ja luotan, että he itse tietävät parhaiten, mikä heille on hyväksi.

Viimeisellä palstalaisella on ihmelapset, jotka itse tietävät parhaiten. Lasten olessa pieniä vanhemmilla on kuitenkin vastuu heistä. Lapsi ei ymmärrä vaaroja. Näin eilen tilanteen, jossa noin 12-vuotiaat pojat (iso porukka, ehkä urheilemasssa täällä) töni toisiaan rajusti, kun raitiovaunu ajoi pysäkille. Siinä olisi voinut käydä oikein huonosti eikä sille, joka tönäisi. Edes nuori aikuinen ei ymmärrä mikä on todellinen riski. Kuulemme tästä ympäri vuoden: 19-vuotias kuski ajoi kolarin, kaksi sairaalaan, yksi kuoli jne. Vanhempien kuuluu opettaa, opastaa ja neuvoa, vaikka jälkikasvu ei pidäkään siitä.  Yksi lapsistani raivosi, kun ei saanut katsoa  väkivaltaista elokuvaa TV:stä. Aikuisena hän kerran mainitsi, että se ei tosiaan ollut lapsille sopiva. Hän oli nähnyt sen isompana.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä teille lapsille tulee vielä se oma näytön paikka, omien lastenne kasvatustehtävä. Ehkä sitten osaatte välttää nuo omien vanhempienne tekemät kamaluudet.

Viisaita valintoja teille, ettei sitten käy niin kuin ap:lle.

Vältin monta paikkaa jossa vanhempani kompastuivat, mutta tein pussillisen uusia ihan omia virheitä kylläkin. Niistä on selvitty lapsen kanssa uhumalla, nja kuuntelemalla miltä mikäkin lapsesta tuntui, ja selvittämällä mitä milläkin tarkoitettiin. Lapsi ei näet ymmärrä aina vanhempien tarkoitusperiä, vaan voi kokea jonkin asian vääryydeksi vaikka perusteet olisivat kuinka hyvät. 

Teiniä otettiin rajusti yhteen, mutta kun lapsi täytti 20v niin tilanne normalisoitui ja nykyään puhumme joka päivä puhelimessa (hän asuu eri paikkakunnalla)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa edes kuvitella tilannetta?

Olen taatusti tehnyt paljon asioita väärin omien 4 lapsen kohdalla mutta olisi vaikeaa kuvitella välien katkaista ilman selitystä. Lapsellista mun mielestä ettei sitten ole munaa sanoa mikä mättää. Kaikelle voi olla ihan viaton selitys.

Joku mainitsi tuosta "tuhahtelusta", entä jos vain olet turhan herkkähipiäinen ja tulkitset väärin??

Myönnän että olen "tuhissut" yhden tyttäreni liian voimakkaasta meikistä ja mustiksi värjätyistä hiuksista mutta vain siksi koska mielestäni hän oli todella kaunis kullanruskeissa hiuksissaan ja kevyessä meikissä mikä toi hänen upeat silmänsä ja kadehdittavan suppusuunsa esiin. Hän piilottautuu korostamalla ulkonäköään epäedullisesti?? Se on toki hänen asiansa mutta miksi en saisi ajatella että hän oli ennen kauniimpi? Ei se tee minusta huonoa äitiä eikä hänestä kelvotonta tytärtä. Välimme ovat kuitenkin erittäin läheiset

Ai että toi "tuhina" osaakin sitten olla rasittavaa. Sinä tiedät paremmin, lapsi ei tajua mistään mitään eikä kelpaa sellaisena kuin on ja itse haluaa olla.

Mutta on oikeasti hienoa, että teillä välit ovat silti säilyneet hyvinä.

Eli heti yksi ymmärsi väärin!

En tiedä paremmin mutta minulle hän oli kauniimpi ennen. Kelpaa minulle 120% mutta suren kun ei itse näe kauneuttaan.

Katkaisetko välit mieheesi tai vedät 50 vuoden herneet nenääsi jos kampaajalta tultuasi miehesi tokaisee ihan vilpittömästi: Ai, mä tykäsin enemmän siitä aiemnasta mallista/väristä??

Sama asia

Jep. Ja sama asia kun vanhemman ääneen sanoma hiusten värin sureminen on, on se kun vanhempi sanoo surevansa lapsen ammatinvalintaa, puolisonvalintaa, sillä perusteella että hänen kuvitelmissaan lapsesta olisi tullut ihana eläinlääkäri tai naapurin suunnistusta harrastava Jouko olisi ollut kunnollisempi puoliso lapselle. Se, että lapsellasi on luonnostaaan mielestäsi kaunis hiusväri, ei ole hänen itsensä ansiota, eikä siksi kuvaa hänen persoonaansa. Sen sijaan hänen itsensä valitsema sävy on se mikä kuvaa häntä ihmisenä, ja se on se mitä sinun tulee rakastaa, se tarkoittaa sitä että rakastat häntä sellaisena kuin hän on, ei mikään luonnollinen hiusväri. Tuollainen suremisesta puhuminen on henkistä manipulointia ja raastavaa marttyyrimäisyyttä, sillä aiheutat sillä lapsellesi tahallaan huonoa omatuntoa siitä että pahoitti äidin mielen (vain olemalla oma itsensä).

Eiköhän tuo ole 20 vuodessa toipunut siitä että sanoin hänen hiusten väriä niin kauniiksi ettei sitä olisi kannattanut peittää.

Tuskinpa se hiustenväri on ollut ainoa asia josta olet huomautellut ja josta olet saanut massiivisen marttyyripiehtaroinnin aikaiseksi.

.

Voi olla että on, voi olla ettei ole. Mistä sinä sen voit tietää, hän ei ole sinun äitisi eikä käyttäydy samoin .

Teini-ikäisen ja sitä vanhemman lapsen raivoaminen ja huuto kertoo siitä että sinulle vanhempana yritetään kertoa huutamalla(koska et vähemmällä ymmärtänyt) että sinun tulisi kasvaa ihmisenä ja vanhempana nyt kipinkapin aikuistuvan/aikuisen lapsen vanhemmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä teille lapsille tulee vielä se oma näytön paikka, omien lastenne kasvatustehtävä. Ehkä sitten osaatte välttää nuo omien vanhempienne tekemät kamaluudet.

Viisaita valintoja teille, ettei sitten käy niin kuin ap:lle.

Vältin monta paikkaa jossa vanhempani kompastuivat, mutta tein pussillisen uusia ihan omia virheitä kylläkin. Niistä on selvitty lapsen kanssa uhumalla, nja kuuntelemalla miltä mikäkin lapsesta tuntui, ja selvittämällä mitä milläkin tarkoitettiin. Lapsi ei näet ymmärrä aina vanhempien tarkoitusperiä, vaan voi kokea jonkin asian vääryydeksi vaikka perusteet olisivat kuinka hyvät. 

Teiniä otettiin rajusti yhteen, mutta kun lapsi täytti 20v niin tilanne normalisoitui ja nykyään puhumme joka päivä puhelimessa (hän asuu eri paikkakunnalla)

Moni vanhempi ei osaa puhua saati kuunnella. Kun ei edes haluta kuulla sen toisen osapuolen näkemystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa edes kuvitella tilannetta?

Olen taatusti tehnyt paljon asioita väärin omien 4 lapsen kohdalla mutta olisi vaikeaa kuvitella välien katkaista ilman selitystä. Lapsellista mun mielestä ettei sitten ole munaa sanoa mikä mättää. Kaikelle voi olla ihan viaton selitys.

Joku mainitsi tuosta "tuhahtelusta", entä jos vain olet turhan herkkähipiäinen ja tulkitset väärin??

Myönnän että olen "tuhissut" yhden tyttäreni liian voimakkaasta meikistä ja mustiksi värjätyistä hiuksista mutta vain siksi koska mielestäni hän oli todella kaunis kullanruskeissa hiuksissaan ja kevyessä meikissä mikä toi hänen upeat silmänsä ja kadehdittavan suppusuunsa esiin. Hän piilottautuu korostamalla ulkonäköään epäedullisesti?? Se on toki hänen asiansa mutta miksi en saisi ajatella että hän oli ennen kauniimpi? Ei se tee minusta huonoa äitiä eikä hänestä kelvotonta tytärtä. Välimme ovat kuitenkin erittäin läheiset

Ai että toi "tuhina" osaakin sitten olla rasittavaa. Sinä tiedät paremmin, lapsi ei tajua mistään mitään eikä kelpaa sellaisena kuin on ja itse haluaa olla.

Mutta on oikeasti hienoa, että teillä välit ovat silti säilyneet hyvinä.

Eli heti yksi ymmärsi väärin!

En tiedä paremmin mutta minulle hän oli kauniimpi ennen. Kelpaa minulle 120% mutta suren kun ei itse näe kauneuttaan.

Katkaisetko välit mieheesi tai vedät 50 vuoden herneet nenääsi jos kampaajalta tultuasi miehesi tokaisee ihan vilpittömästi: Ai, mä tykäsin enemmän siitä aiemnasta mallista/väristä??

Sama asia

Jep. Ja sama asia kun vanhemman ääneen sanoma hiusten värin sureminen on, on se kun vanhempi sanoo surevansa lapsen ammatinvalintaa, puolisonvalintaa, sillä perusteella että hänen kuvitelmissaan lapsesta olisi tullut ihana eläinlääkäri tai naapurin suunnistusta harrastava Jouko olisi ollut kunnollisempi puoliso lapselle. Se, että lapsellasi on luonnostaaan mielestäsi kaunis hiusväri, ei ole hänen itsensä ansiota, eikä siksi kuvaa hänen persoonaansa. Sen sijaan hänen itsensä valitsema sävy on se mikä kuvaa häntä ihmisenä, ja se on se mitä sinun tulee rakastaa, se tarkoittaa sitä että rakastat häntä sellaisena kuin hän on, ei mikään luonnollinen hiusväri. Tuollainen suremisesta puhuminen on henkistä manipulointia ja raastavaa marttyyrimäisyyttä, sillä aiheutat sillä lapsellesi tahallaan huonoa omatuntoa siitä että pahoitti äidin mielen (vain olemalla oma itsensä).

Eiköhän tuo ole 20 vuodessa toipunut siitä että sanoin hänen hiusten väriä niin kauniiksi ettei sitä olisi kannattanut peittää.

Tuskinpa se hiustenväri on ollut ainoa asia josta olet huomautellut ja josta olet saanut massiivisen marttyyripiehtaroinnin aikaiseksi.

.

Voi olla että on, voi olla ettei ole. Mistä sinä sen voit tietää, hän ei ole sinun äitisi eikä käyttäydy samoin .

Hänen kirjoituksestaanhan sen näkee.

Miksi pitäisi säilyttää yhteydet jotka toimivat vaan jos menevät täysin sen toisen aikuisen ehdoilla? Ei tarvi.

Vian ei tartte olla iso, jos se on päässä.

Ja kun on kyse vanhempi-lapsi-suhteesta, vika ensin mainitun päässä yleensä tarkoittaa vikaa myös jälkimmäisenä mainitun päässä.

Yleensä on jotain vuorovaikutusongelmaa. Ja kun ne vuorovaikutusmallit säilyy samana ja samat, ehkä pienehköllä vaikuttavat ongelmat jatkuvat vuorovaikutuksessa toistuvasti samaan aikaan kun aikuistuvan lapsen pitäisi sitoutua oman perheen ulkopuoliseen yhteiskuntaan.

Eikö sen lapsen paras ole vanhemmalle tärkeää, eikä oma maine ja mukavuus? Kannattaisi katsoa peiliin ja ajatella empaattisesti, eikä tehdä tästä arvovaltakysymyksiä.

Miksi vanhukset eivät osaa kohdella aikuisia lapsiaan aikuisina? Miksi yritetään alistaa, nujertaa, hallinnoida jne? Miksi katsotaan että tällaiseen käytökseen olisi joku oikeus?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä teille lapsille tulee vielä se oma näytön paikka, omien lastenne kasvatustehtävä. Ehkä sitten osaatte välttää nuo omien vanhempienne tekemät kamaluudet.

Viisaita valintoja teille, ettei sitten käy niin kuin ap:lle.

Tämä onkin se suurin syy, miksi niitä kuormittavia vahingollisia ihmissuhteita karsitaan. Että olisi voimia tärkeisiin, oikeisiin asioihin.

Aivot kehittyvät 25 vuotiaaksi.

Osa nuorista lähtee kotoa heti opiskelujen kynnyksellä ja osa myöhempään.

Meillä yksi muutti kotona 17v ja toinen 23v. Tämäkin on osa vanhemmuutta, ei oleteta että kaikki lapset kasvavat samaan tahtiin.

Itse yritämme vanhempana olla läsnä mutta poissa. Kaikki 4 lastani ( nuoria aikuisa) tietävät että olemme puhelin soiton päässä mutta todellakin välillä menee viikko, kaksi ettei kuulumisia kysellä puolin ja toisin. Aikusiahan me kaikki ollaan.

Teini-ikäisen ja sitä vanhemman lapsen raivoaminen ja huuto kertoo siitä että sinulle vanhempana yritetään kertoa huutamalla(koska et vähemmällä ymmärtänyt) että sinun tulisi kasvaa ihmisenä ja vanhempana nyt kipinkapin aikuistuvan/aikuisen lapsen vanhemmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistäpä sitä muut tietää mitä kenenkin kodissa on tapahtunut ja miten lapsia on kohdeltu. Lapsella on oikeus tehdä aikuisena omat päätökset elämänsä suhteen.

Toisaalta emme myös voi tietää onko lapsella ongelmia tai sairauksia, minkä takia hän laittaa välit poikki vanhempiinsa.

Lapsella on oikeus katkaista välit vanhempiinsa ja varsin luonnollisesti tilanne satuttaisi vanhempia. Tuostahan ap koittaa keskustella. Se onko ap:n tekemisissä ollut syytä välienkatkaisuun emme tiedä.

Onko ok myös toisinpäin, että vanhempi katkaisee välit lapseen, kun ei jaksa enää ilkeitä kommentteja ja liian myöhään esitettyä kritiikkiä lapsuuden tapahtumista? On ollut  paha mieli pienenä,  kun äiti ei ostanut tätä tai tuota lelua. Tai oli päällä vääränvärinen vaate ja se ei ollut kivaa. Aivan älytöntä.

Äidin pitää osata reflektoida ja keskustella ja ottaa se kritiikki oikeasti vastaan. Tai vähintään olla toistamatta niitä vääriä mallejaan seuraavalle sukupolvelle. Monestihan kyse on juuri siitä, että takana on jo monen polven huono toimintamalli.

t. kahden aikuisen lapsen äiti

Niin pitäisi osata katkaista monen sukupolven haitallinen ketju, jonka kasvatuksen tulos itsekin on.

Aikamoinen tehtävä ja kuinkahan moni saa sen ketjun katkaistua ja kasvatuksen käännettyä kokonaan uusille paremmille urille. Parempi vanhempi saattaa olla kuin omat oli, mutta helposti jää myös huonoja toimintatapoja joukkoon.

Se huono " peritty" toimintamalli voi olla aika lujassa tuolla selkäytimessä eikä niitä kaikkia välttämättä edes tajua eikä huomaa. Ehkä vasta iän , kokemuksen ja tiedon karttumisen myötä huomaa toistaneensa joitakin samoja juttuja vaikka oli vannonut mielessään ettei niin tekisi.

Toki jotkut eivät opi tai halua oppia.

Vierailija kirjoitti:

Heh. Tuohan kuulostaa siltä tämän ketjun valittaja-lapselta.

Uhrimielinen, itsesäälissä pyörivä megamarttyyri. Tuskin tuommonen lapsi on hyvää seuraa.

Sittenhän kaikki on hyvin! Silti nämä vanhemmat täällä itkevät ja valittavat kun lapsi katkaissut välit? Hmm joku ei täsmää 🤔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa edes kuvitella tilannetta?

Olen taatusti tehnyt paljon asioita väärin omien 4 lapsen kohdalla mutta olisi vaikeaa kuvitella välien katkaista ilman selitystä. Lapsellista mun mielestä ettei sitten ole munaa sanoa mikä mättää. Kaikelle voi olla ihan viaton selitys.

Joku mainitsi tuosta "tuhahtelusta", entä jos vain olet turhan herkkähipiäinen ja tulkitset väärin??

Myönnän että olen "tuhissut" yhden tyttäreni liian voimakkaasta meikistä ja mustiksi värjätyistä hiuksista mutta vain siksi koska mielestäni hän oli todella kaunis kullanruskeissa hiuksissaan ja kevyessä meikissä mikä toi hänen upeat silmänsä ja kadehdittavan suppusuunsa esiin. Hän piilottautuu korostamalla ulkonäköään epäedullisesti?? Se on toki hänen asiansa mutta miksi en saisi ajatella että hän oli ennen kauniimpi? Ei se tee minusta huonoa äitiä eikä hänestä kelvotonta tytärtä. Välimme ovat kuitenkin erittäin läheiset

Ai että toi "tuhina" osaakin sitten olla rasittavaa. Sinä tiedät paremmin, lapsi ei tajua mistään mitään eikä kelpaa sellaisena kuin on ja itse haluaa olla.

Mutta on oikeasti hienoa, että teillä välit ovat silti säilyneet hyvinä.

Eli heti yksi ymmärsi väärin!

En tiedä paremmin mutta minulle hän oli kauniimpi ennen. Kelpaa minulle 120% mutta suren kun ei itse näe kauneuttaan.

Katkaisetko välit mieheesi tai vedät 50 vuoden herneet nenääsi jos kampaajalta tultuasi miehesi tokaisee ihan vilpittömästi: Ai, mä tykäsin enemmän siitä aiemnasta mallista/väristä??

Sama asia

Jep. Ja sama asia kun vanhemman ääneen sanoma hiusten värin sureminen on, on se kun vanhempi sanoo surevansa lapsen ammatinvalintaa, puolisonvalintaa, sillä perusteella että hänen kuvitelmissaan lapsesta olisi tullut ihana eläinlääkäri tai naapurin suunnistusta harrastava Jouko olisi ollut kunnollisempi puoliso lapselle. Se, että lapsellasi on luonnostaaan mielestäsi kaunis hiusväri, ei ole hänen itsensä ansiota, eikä siksi kuvaa hänen persoonaansa. Sen sijaan hänen itsensä valitsema sävy on se mikä kuvaa häntä ihmisenä, ja se on se mitä sinun tulee rakastaa, se tarkoittaa sitä että rakastat häntä sellaisena kuin hän on, ei mikään luonnollinen hiusväri. Tuollainen suremisesta puhuminen on henkistä manipulointia ja raastavaa marttyyrimäisyyttä, sillä aiheutat sillä lapsellesi tahallaan huonoa omatuntoa siitä että pahoitti äidin mielen (vain olemalla oma itsensä).

Eiköhän tuo ole 20 vuodessa toipunut siitä että sanoin hänen hiusten väriä niin kauniiksi ettei sitä olisi kannattanut peittää.

Tuskinpa se hiustenväri on ollut ainoa asia josta olet huomautellut ja josta olet saanut massiivisen marttyyripiehtaroinnin aikaiseksi.

Enpä haluaisi olla äitisi! Hän varmaan tekee kaiken väärin vain olemassaolollaan!

Jos hymyilee sinulle - varmaan vittuilee mielessään, jos tekee possua ruuaksi ei ajattele ollenkaan sinua kun olisit halunnut kanaa, jos ei soita viikkoon on hylännyt paskiainen ja jos soittaa 2x viikossa on kyylä! Marttyyri selvästi kun kysyy mitä sinulle kuuluu ja kehtaa vielä odottaa että olisit kiinnostunut hänen voinnistaan!

Tiesätkö, sinua ei voi saada onnelliseksi ja hyväksytyksi lapseksi mitenkään ja ihan omaa syytäsi. Sori, peiliin voisit katsoa joskus.

Onneksi omat lapseni ovat normaaleja onnellisia aikuisia🥰

Onko sinulla jotain ongelmia omassa vanhemmuudessasi, kun reagoit noin kiihkeästi niiden avauksiin, joilla on vaikeuksia vanhempiensa kanssa.

-ohis

Jos ihmisillä on ongelmia muiden kanssa, häntä pyydetään katsomaan peiliin. Se koskee myös aikuisia lapsia, joilla on ongelmia niiden omien vanhempiensa kanssa. Ihmisuhteet ovat aina molemminsuuntaisia,

Eihän lapsella enää ongelmaa ole. Ei hän aloittanut tätä valitusketjua, hänellä pyyhkii hyvin 🥰

Juu ulina tulee aina näiden puolelta joihin välit on katkottu.

Paitsi ettei tule, vaan tämä palsta on täynnä ihmisiä, jotka itkevät yksinäisyyttään ja tukiverkkojen puutetta.

Jonka lisäksi "isovanhemmat eivät auta tarpeeksi" on kestoaihe valitukselle.

Yksinäinen vanhuus näillä väkivaltaisilla vanhemmilla edessä. Ehkä voisivat raahata lapsen hiuksista visiitille vanhainkotiin, jos voimat riittävät?

Vanhainkodissa ei enää edes muisteta, että on joskus tehnyt lapsia. Eikä kaivata vierailijoita. Tai jos kaivataan niin lapsuudenaikaista kaveria. 

Joillain on täällä turhaa hekumointia että silloin saisi lapsi koston vanhemmilleen, enpäs tule katsomaan ähäh. Ne on jo irti tästä maailmasta jos vanhainkotiin päätyvät. 

Ei kaikki joudu vanhainkotiin. Mutta saattavat tarvita apuja kyllä erinäisissä asioissa. No ei ole lapset auttamassa, jos on ollut ilkeä vanhempi. Ellei ole rahaa ja omaisuutta, jolla kiristää ja hallita (appivanhemmat).

Tarkoitit kai, että kaikki eivät pääse hoitokotiin. Vanhainkoteja ei ole enää ollut pitkään aikaan. ne lopetettiin. Moni huonokuntoinen vanhus on yksin kotonaan ilman kunnollista apua ja hoivaa. Jos on mahdollisuus jonottaa hoivakotiin,  henkilö saattaa vastustaa sitä kiivaasti, koska ei ymmärrä tilaansa. Voi olla pitkälle edennyt dementia ja sängyssä petivaatteet, joita ei ole pesty puoleen vuoteen. Hyvin varakkaat voivat mennä yksityiseen hoivakotiin, mutta harvalla on varaa siihen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä teille lapsille tulee vielä se oma näytön paikka, omien lastenne kasvatustehtävä. Ehkä sitten osaatte välttää nuo omien vanhempienne tekemät kamaluudet.

Viisaita valintoja teille, ettei sitten käy niin kuin ap:lle.

Minun lapset ovata jo kolmekymppisiä ja ihan hyvin onnistuin omassa kasvatustehtävässä. Minulla on lapsiini paljon paremmat välit mitä äidilläni meihin omiin lapsiinsa. Kohtelen lapsiani aikuisina, äitini mielestä minäkin olen vielä lapsi, joka ei pärjää ilman hänen ohjeistustaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä teille lapsille tulee vielä se oma näytön paikka, omien lastenne kasvatustehtävä. Ehkä sitten osaatte välttää nuo omien vanhempienne tekemät kamaluudet.

Viisaita valintoja teille, ettei sitten käy niin kuin ap:lle.

Minun lapset ovata jo kolmekymppisiä ja ihan hyvin onnistuin omassa kasvatustehtävässä. Minulla on lapsiini paljon paremmat välit mitä äidilläni meihin omiin lapsiinsa. Kohtelen lapsiani aikuisina, äitini mielestä minäkin olen vielä lapsi, joka ei pärjää ilman hänen ohjeistustaan.

Äidit on sellaisia, aina neuvomassa. Kuuluu pakettiin. Ei tuolla kannata enempää päätään vaivata.

Niin, surkeat paskat äidit ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on nyt 26 sivua pelkkää sinun valitusvirttä ja narinaa vanhemmistasi. Poistat kaikki viestit joissa tuetaan vanhempia. Milsi otat ne itseesi lapsena ja poistat ne heti?

eri

Et sitten lukenut ketjua. Monet ovat kertoneet viestinsä poistuneen, suurin osa lapsia. 

Miksi otat itseesi vanhempana ja poistit tämänkin viestin heti? Jätät vain oman valitusvirtesi ja poistat vastaukset siihen.

Kyllä olen lukenut. Yhtäkään minun viestiä ketjussa ei ole kun sinä olet ne poistanut. Myös monen muun viestit on lähteneet sinun toimesta.

Ainoastaan vanhempia saa arvostella, muu ei sinulle kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Äitini lihotti minut yli satakiloiseksi. Sain koko lapsuuden kärsiä ruoan tuputtamista. Piti tulla isoksi ja vahvaksi tytöksi. Niin tulinkin ja olin olin koulukiusattu lapsuuteni ja nuoruuteni. Kun pari kymppisenä läksin opiskelemaan, laihduin ihan itsekseni parissa vuodessa yli 40 kiloa. Nyt roikkuu löysä nahka joka puolella, eikä rannalle ole menemistä. Käyn kotona enää joulun aikaan piipahtamassa. Sama ruoan tuputus koko ajan mutta en pysty syömään siellä palastakaan. Ja sitä voihkinaa kuinka olen kuin luuranko vaikka painan vieläkin 70 kiloa ja pituutta on vain 152 cm.

Oletko yrittänyt saada terveyskeskuksesta apua  ihoa koskevaan ongelmaan? Kyllä yhteiskunnan pitäisi tarjota apua tällaisessa tapauksessa. Yritä kuitenkin saada apua ja kerro asiasta samalla tavalla kuin täällä.