Lue keskustelun säännöt.
Tavalliselle vanhemmalle on kauheaa jos aikuinen lapsi laittaa välit yhtäkkiä poikki ja katoaa elämästä
09.07.2023 |
Tälläkin palstalla peukutetaan ihmisiä jotka ovat kadonneet vanhempiensa elämästä täysin, tai ovat suunnittelemassa sitä. Oikein kannustetaan siihen.
En hetkeäkään epäile etteikö olisi olemassa hirviövanhempia jotka tietentahtoen ovat halunneet tuhota lapsensa elämän. Vanhempia jotka ovat ilkeitä, fyysisesti ja henkisesti väkivaltaisia, petollisia, myrkyllisiä, päihteileviä, ailahtelevia, välinpitämättömiä, kiristäviä, hyväksikäyttäviä, arvostelevia, kateellisia, etäisiä, tunkeilevia, painostavia, vähätteleviä jne. Ei sellaisen kanssa halua eikä tarvitse olla tekemisissä.
Sitten on ne vanhemmat joiden lasta on rakastettu, kannustettu, oltu tukena elämän ylä- ja alamäissä. Oltu ihan tavallisia vanhempia, jotka ovat halunneet olla tietoisia kasvattajia. On yritetty tietoisesti välttää niitä virheitä mitä esimerkiksi omassa suvussa on tehty ja mikä on aiheuttanut vahinkoa.
Sitten yhtenä päivänä lapsi ei vain enää ota yhteyttä eikä vastaa puhelimeen. Vanhemmalle tulee tunne että kaikki ei ole kunnossa. Kysytään varovasti että onko kaikki hyvin. Huoli herää. Ei vastausta, vaikka viestit luettu. Muutaman viikon päästä lapselta tulee katkera viesti että kokee vanhempiensa pilanneen hänen elämänsä eikä halua enää olla väleissä. Asiaa ei suostu sen kummemmin avaamaan että saisi edes jonkunlaisen käsityksen tilanteesta. Hämmennys iskee, alkaa loputon miettiminen ja kelaaminen. Oliko syynä kenties muutto toiselle paikkakunnalle kun lapsi oli 10-vuotias? Oliko syynä äidin hetkellinen työttömyys ja huonompi rahatilanne? Mitään selkeästi vahingollista tapahtumaa ei tule mieleen historiasta.
Tätä tilannetta voisi verrata oman lapsen katoamiseen. Ei selityksiä tai vastauksia. Kyse ei ole siitä etteikö vanhempi pystyisi näkemään virheitään, päinvastoin hän etsii niitä itsestään ja historiasta, etsii vertaistukea ja puhuu ammattilaisten kanssa.
Sureva äiti
Kommentit (1125)
Vierailija kirjoitti:
Kaikista hirveintä on kun lasten äiti katkaisee lasten ja isän välit kun lapset ovat pieniä! T: Surullinen isä.
Eipä se kuule onnistu jos isä on kunnollinen ja hoitaa osuutensa lasten kanssa, uhri-isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikista hirveintä on kun lasten äiti katkaisee lasten ja isän välit kun lapset ovat pieniä! T: Surullinen isä.
Eipä se kuule onnistu jos isä on kunnollinen ja hoitaa osuutensa lasten kanssa, uhri-isä.
Varmasti onnistuu, älä tule minua valehtelijaksi väittämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikista hirveintä on kun lasten äiti katkaisee lasten ja isän välit kun lapset ovat pieniä! T: Surullinen isä.
Eipä se kuule onnistu jos isä on kunnollinen ja hoitaa osuutensa lasten kanssa, uhri-isä.
Varmasti onnistuu, älä tule minua valehtelijaksi väittämään.
Jos olet pitänyt puolet perhevapaista, käyttänyt lapsia neuvolassa, ottanut töistä vapaata heidän sairastaessaan, hoitanut heidän asioitaan, hakenut ja vienyt päivähoitoon ja kouluun, istunut vanhempainvartit ja kasvatuskeskustelut, sinä saat aivan varmasti yhteishuoltajuuden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikista hirveintä on kun lasten äiti katkaisee lasten ja isän välit kun lapset ovat pieniä! T: Surullinen isä.
Eipä se kuule onnistu jos isä on kunnollinen ja hoitaa osuutensa lasten kanssa, uhri-isä.
Taidat tuntea todellista maailmaa melko vähän, kun vähättelet tuon isä kokemuksia. Tyypillinen "uhri on itse syyllinen" kommentti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa edes kuvitella tilannetta?
Olen taatusti tehnyt paljon asioita väärin omien 4 lapsen kohdalla mutta olisi vaikeaa kuvitella välien katkaista ilman selitystä. Lapsellista mun mielestä ettei sitten ole munaa sanoa mikä mättää. Kaikelle voi olla ihan viaton selitys.
Joku mainitsi tuosta "tuhahtelusta", entä jos vain olet turhan herkkähipiäinen ja tulkitset väärin??
Myönnän että olen "tuhissut" yhden tyttäreni liian voimakkaasta meikistä ja mustiksi värjätyistä hiuksista mutta vain siksi koska mielestäni hän oli todella kaunis kullanruskeissa hiuksissaan ja kevyessä meikissä mikä toi hänen upeat silmänsä ja kadehdittavan suppusuunsa esiin. Hän piilottautuu korostamalla ulkonäköään epäedullisesti?? Se on toki hänen asiansa mutta miksi en saisi ajatella että hän oli ennen kauniimpi? Ei se tee minusta huonoa äitiä eikä hänestä kelvotonta tytärtä. Välimme ovat kuitenkin erittäin läheiset
Ai että toi "tuhina" osaakin sitten olla rasittavaa. Sinä tiedät paremmin, lapsi ei tajua mistään mitään eikä kelpaa sellaisena kuin on ja itse haluaa olla.
Mutta on oikeasti hienoa, että teillä välit ovat silti säilyneet hyvinä.
Eli heti yksi ymmärsi väärin!
En tiedä paremmin mutta minulle hän oli kauniimpi ennen. Kelpaa minulle 120% mutta suren kun ei itse näe kauneuttaan.
Katkaisetko välit mieheesi tai vedät 50 vuoden herneet nenääsi jos kampaajalta tultuasi miehesi tokaisee ihan vilpittömästi: Ai, mä tykäsin enemmän siitä aiemnasta mallista/väristä??
Sama asia
Jep. Ja sama asia kun vanhemman ääneen sanoma hiusten värin sureminen on, on se kun vanhempi sanoo surevansa lapsen ammatinvalintaa, puolisonvalintaa, sillä perusteella että hänen kuvitelmissaan lapsesta olisi tullut ihana eläinlääkäri tai naapurin suunnistusta harrastava Jouko olisi ollut kunnollisempi puoliso lapselle. Se, että lapsellasi on luonnostaaan mielestäsi kaunis hiusväri, ei ole hänen itsensä ansiota, eikä siksi kuvaa hänen persoonaansa. Sen sijaan hänen itsensä valitsema sävy on se mikä kuvaa häntä ihmisenä, ja se on se mitä sinun tulee rakastaa, se tarkoittaa sitä että rakastat häntä sellaisena kuin hän on, ei mikään luonnollinen hiusväri. Tuollainen suremisesta puhuminen on henkistä manipulointia ja raastavaa marttyyrimäisyyttä, sillä aiheutat sillä lapsellesi tahallaan huonoa omatuntoa siitä että pahoitti äidin mielen (vain olemalla oma itsensä).
Eiköhän tuo ole 20 vuodessa toipunut siitä että sanoin hänen hiusten väriä niin kauniiksi ettei sitä olisi kannattanut peittää.
Tuskinpa se hiustenväri on ollut ainoa asia josta olet huomautellut ja josta olet saanut massiivisen marttyyripiehtaroinnin aikaiseksi.
Enpä haluaisi olla äitisi! Hän varmaan tekee kaiken väärin vain olemassaolollaan!
Jos hymyilee sinulle - varmaan vittuilee mielessään, jos tekee possua ruuaksi ei ajattele ollenkaan sinua kun olisit halunnut kanaa, jos ei soita viikkoon on hylännyt paskiainen ja jos soittaa 2x viikossa on kyylä! Marttyyri selvästi kun kysyy mitä sinulle kuuluu ja kehtaa vielä odottaa että olisit kiinnostunut hänen voinnistaan!
Tiesätkö, sinua ei voi saada onnelliseksi ja hyväksytyksi lapseksi mitenkään ja ihan omaa syytäsi. Sori, peiliin voisit katsoa joskus.
Onneksi omat lapseni ovat normaaleja onnellisia aikuisia🥰
Onko sinulla jotain ongelmia omassa vanhemmuudessasi, kun reagoit noin kiihkeästi niiden avauksiin, joilla on vaikeuksia vanhempiensa kanssa.
-ohisJos ihmisillä on ongelmia muiden kanssa, häntä pyydetään katsomaan peiliin. Se koskee myös aikuisia lapsia, joilla on ongelmia niiden omien vanhempiensa kanssa. Ihmisuhteet ovat aina molemminsuuntaisia,
Eihän lapsella enää ongelmaa ole. Ei hän aloittanut tätä valitusketjua, hänellä pyyhkii hyvin 🥰
Juu ulina tulee aina näiden puolelta joihin välit on katkottu.
Paitsi ettei tule, vaan tämä palsta on täynnä ihmisiä, jotka itkevät yksinäisyyttään ja tukiverkkojen puutetta.
Jonka lisäksi "isovanhemmat eivät auta tarpeeksi" on kestoaihe valitukselle.
Yksinäinen vanhuus näillä väkivaltaisilla vanhemmilla edessä. Ehkä voisivat raahata lapsen hiuksista visiitille vanhainkotiin, jos voimat riittävät?
Vanhainkodissa ei enää edes muisteta, että on joskus tehnyt lapsia. Eikä kaivata vierailijoita. Tai jos kaivataan niin lapsuudenaikaista kaveria.
Joillain on täällä turhaa hekumointia että silloin saisi lapsi koston vanhemmilleen, enpäs tule katsomaan ähäh. Ne on jo irti tästä maailmasta jos vanhainkotiin päätyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa edes kuvitella tilannetta?
Olen taatusti tehnyt paljon asioita väärin omien 4 lapsen kohdalla mutta olisi vaikeaa kuvitella välien katkaista ilman selitystä. Lapsellista mun mielestä ettei sitten ole munaa sanoa mikä mättää. Kaikelle voi olla ihan viaton selitys.
Joku mainitsi tuosta "tuhahtelusta", entä jos vain olet turhan herkkähipiäinen ja tulkitset väärin??
Myönnän että olen "tuhissut" yhden tyttäreni liian voimakkaasta meikistä ja mustiksi värjätyistä hiuksista mutta vain siksi koska mielestäni hän oli todella kaunis kullanruskeissa hiuksissaan ja kevyessä meikissä mikä toi hänen upeat silmänsä ja kadehdittavan suppusuunsa esiin. Hän piilottautuu korostamalla ulkonäköään epäedullisesti?? Se on toki hänen asiansa mutta miksi en saisi ajatella että hän oli ennen kauniimpi? Ei se tee minusta huonoa äitiä eikä hänestä kelvotonta tytärtä. Välimme ovat kuitenkin erittäin läheiset
Ai että toi "tuhina" osaakin sitten olla rasittavaa. Sinä tiedät paremmin, lapsi ei tajua mistään mitään eikä kelpaa sellaisena kuin on ja itse haluaa olla.
Mutta on oikeasti hienoa, että teillä välit ovat silti säilyneet hyvinä.
Eli heti yksi ymmärsi väärin!
En tiedä paremmin mutta minulle hän oli kauniimpi ennen. Kelpaa minulle 120% mutta suren kun ei itse näe kauneuttaan.
Katkaisetko välit mieheesi tai vedät 50 vuoden herneet nenääsi jos kampaajalta tultuasi miehesi tokaisee ihan vilpittömästi: Ai, mä tykäsin enemmän siitä aiemnasta mallista/väristä??
Sama asia
Jep. Ja sama asia kun vanhemman ääneen sanoma hiusten värin sureminen on, on se kun vanhempi sanoo surevansa lapsen ammatinvalintaa, puolisonvalintaa, sillä perusteella että hänen kuvitelmissaan lapsesta olisi tullut ihana eläinlääkäri tai naapurin suunnistusta harrastava Jouko olisi ollut kunnollisempi puoliso lapselle. Se, että lapsellasi on luonnostaaan mielestäsi kaunis hiusväri, ei ole hänen itsensä ansiota, eikä siksi kuvaa hänen persoonaansa. Sen sijaan hänen itsensä valitsema sävy on se mikä kuvaa häntä ihmisenä, ja se on se mitä sinun tulee rakastaa, se tarkoittaa sitä että rakastat häntä sellaisena kuin hän on, ei mikään luonnollinen hiusväri. Tuollainen suremisesta puhuminen on henkistä manipulointia ja raastavaa marttyyrimäisyyttä, sillä aiheutat sillä lapsellesi tahallaan huonoa omatuntoa siitä että pahoitti äidin mielen (vain olemalla oma itsensä).
Eiköhän tuo ole 20 vuodessa toipunut siitä että sanoin hänen hiusten väriä niin kauniiksi ettei sitä olisi kannattanut peittää.
Tuskinpa se hiustenväri on ollut ainoa asia josta olet huomautellut ja josta olet saanut massiivisen marttyyripiehtaroinnin aikaiseksi.
Enpä haluaisi olla äitisi! Hän varmaan tekee kaiken väärin vain olemassaolollaan!
Jos hymyilee sinulle - varmaan vittuilee mielessään, jos tekee possua ruuaksi ei ajattele ollenkaan sinua kun olisit halunnut kanaa, jos ei soita viikkoon on hylännyt paskiainen ja jos soittaa 2x viikossa on kyylä! Marttyyri selvästi kun kysyy mitä sinulle kuuluu ja kehtaa vielä odottaa että olisit kiinnostunut hänen voinnistaan!
Tiesätkö, sinua ei voi saada onnelliseksi ja hyväksytyksi lapseksi mitenkään ja ihan omaa syytäsi. Sori, peiliin voisit katsoa joskus.
Onneksi omat lapseni ovat normaaleja onnellisia aikuisia🥰
Onko sinulla jotain ongelmia omassa vanhemmuudessasi, kun reagoit noin kiihkeästi niiden avauksiin, joilla on vaikeuksia vanhempiensa kanssa.
-ohisJos ihmisillä on ongelmia muiden kanssa, häntä pyydetään katsomaan peiliin. Se koskee myös aikuisia lapsia, joilla on ongelmia niiden omien vanhempiensa kanssa. Ihmisuhteet ovat aina molemminsuuntaisia,
Eihän lapsella enää ongelmaa ole. Ei hän aloittanut tätä valitusketjua, hänellä pyyhkii hyvin 🥰
Juu ulina tulee aina näiden puolelta joihin välit on katkottu.
Paitsi ettei tule, vaan tämä palsta on täynnä ihmisiä, jotka itkevät yksinäisyyttään ja tukiverkkojen puutetta.
Jonka lisäksi "isovanhemmat eivät auta tarpeeksi" on kestoaihe valitukselle.
Yksinäinen vanhuus näillä väkivaltaisilla vanhemmilla edessä. Ehkä voisivat raahata lapsen hiuksista visiitille vanhainkotiin, jos voimat riittävät?
Vanhainkodissa ei enää edes muisteta, että on joskus tehnyt lapsia. Eikä kaivata vierailijoita. Tai jos kaivataan niin lapsuudenaikaista kaveria.
Joillain on täällä turhaa hekumointia että silloin saisi lapsi koston vanhemmilleen, enpäs tule katsomaan ähäh. Ne on jo irti tästä maailmasta jos vanhainkotiin päätyvät.
Ei kaikki joudu vanhainkotiin. Mutta saattavat tarvita apuja kyllä erinäisissä asioissa. No ei ole lapset auttamassa, jos on ollut ilkeä vanhempi. Ellei ole rahaa ja omaisuutta, jolla kiristää ja hallita (appivanhemmat).
Älkää kopioiko noita pitkiä keskusteluja!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini lihotti minut yli satakiloiseksi. Sain koko lapsuuden kärsiä ruoan tuputtamista. Piti tulla isoksi ja vahvaksi tytöksi. Niin tulinkin ja olin olin koulukiusattu lapsuuteni ja nuoruuteni. Kun pari kymppisenä läksin opiskelemaan, laihduin ihan itsekseni parissa vuodessa yli 40 kiloa. Nyt roikkuu löysä nahka joka puolella, eikä rannalle ole menemistä. Käyn kotona enää joulun aikaan piipahtamassa. Sama ruoan tuputus koko ajan mutta en pysty syömään siellä palastakaan. Ja sitä voihkinaa kuinka olen kuin luuranko vaikka painan vieläkin 70 kiloa ja pituutta on vain 152 cm.
Vierailija kirjoitti:
Voimia äidille. Varmasti kauhea tilanne, en itse kestäisi tuota mitenkään. Täällä puolustellaan lastasi nykyajan suomalaiskansalliseen mimäminä tapaan, jossa lapsella on kaikki oikeudet, mutta ei mitään velvollisuuksia. Kyllä yhteydet pitää säilyttää, ääritapauksia lukuunottamatta. Ja sinä et tunnu sellaiselta.
Parempaa huomista ja jaksamista sinulle.
Miksi pitäisi säilyttää yhteydet jotka toimivat vaan jos menevät täysin sen toisen aikuisen ehdoilla? Ei tarvi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kopioit tänne vanhan postauksen? Tämä on jo ollut täällä sanasta sanaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme puolison kanssa kumpikin perheittemme vanhimmat lapset. Oli vaihe, jossa molempien äidit kaatoivat nuorempien lasten "ongelmia" niskaamme. Olisi pitänyt ottaa kantaa ja kasvattaa niitä sisaruksia. Ikäerot kuitenkin pieniä. Lopulta soiteltiin itse todella vähän kotiin päin, kun oli ihan riittämiin omissa asioissa tekemistä. Lisäksi äidit kertoivat sellaisia sisarusten kertomia luottamuksellisia asioita, joita mielestäni ei olisi saanut ilman lupaa kertoa. Lopetettiin viimeistään tuossa vaiheessa omien asioiden kertominen kokonaan, kun kaikki näytti kiertävän ihan hallitsemattomasti ympäriinsä.
Minun olisi pitänyt puuttua kuopuksena esikoisen elämään "auttamalla" häntä. Tämä apu olisi sisältänyt muille ihmisille valehtelua jotta sisarukseni näyttäisi paremmalta.
Sisarus soitteli kännissä, ja vanhemmat soittelivat selvinpäin että minun pitää kuunnella humalaista sisarusta juuri niin kauan kuin hän haluaa puhua, ja vastattava on soittoihin. En todellakaan vastannut, jollen sitten vahingossa. Kun en vastannut, niin sisarus suuttui ja vanhemmat suuttuivat koska he joutuivat sitten kuuntelemaan jos minä en viitsinyt kuunnella.
Sanoin jopa ihan suroaan että en halua että minua sotketaan näihin kuvioihin ollenkaan, en halua olla hulamaisten kanssa missään tekemisissä, ja tästä syystä minulle suututtiin verisesti siihen asti kun "apuani" olisi taas tarvittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä teille lapsille tulee vielä se oma näytön paikka, omien lastenne kasvatustehtävä. Ehkä sitten osaatte välttää nuo omien vanhempienne tekemät kamaluudet.
Viisaita valintoja teille, ettei sitten käy niin kuin ap:lle.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä teille lapsille tulee vielä se oma näytön paikka, omien lastenne kasvatustehtävä. Ehkä sitten osaatte välttää nuo omien vanhempienne tekemät kamaluudet.
Viisaita valintoja teille, ettei sitten käy niin kuin ap:lle.
Tämä onkin se suurin syy, miksi niitä kuormittavia vahingollisia ihmissuhteita karsitaan. Että olisi voimia tärkeisiin, oikeisiin asioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus vanhemmat luulevat edelleen että yli 18 vuotiata lapsia saa kohdella ihan kuin he eivät koskaan aikuistuisi. Ei koskaan olla opetettu oleellisia elämäntaitoja, käyttäydytään kuin vanhempi omistaa jälkikasvunsa ja hän on AINA VAIN LAPSI.
Joka päivä pidetään tiukka ote "lapsen" ranteessa koska paha maailma on huonoksi ja on vaan parempi ettei lapsi ikinä lähde, ei koskaan saa elää omaa elämäänsä koska eihän sillä semmoista voi olla? Se on minun elämäni, lapsi auttaa minua siihen asti kun en enää elä!
Raivostuttavaa
Miksi pitäisi säilyttää yhteydet jotka toimivat vaan jos menevät täysin sen toisen aikuisen ehdoilla? Ei tarvi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voimia äidille. Varmasti kauhea tilanne, en itse kestäisi tuota mitenkään. Täällä puolustellaan lastasi nykyajan suomalaiskansalliseen mimäminä tapaan, jossa lapsella on kaikki oikeudet, mutta ei mitään velvollisuuksia. Kyllä yhteydet pitää säilyttää, ääritapauksia lukuunottamatta. Ja sinä et tunnu sellaiselta.
Parempaa huomista ja jaksamista sinulle.Jos ihminen on miellyttävä, ei häneen katkaista yhteyksiä.
Kyllä jotku katkoo. Enkä puhu nyt vain lapsista, vaan olen nähnyt yleensäkin, että jotku kehittävät jotain ihme riitoja ja kaunoja toisiaan kohtaan ja katkovat välit.
Varmasti on sellaisiakin moniongelmaisia ihmisiä. Mutta ne ketkä tunnen, ketkä laittaneet välit poikki vanhempiinsa ovat ihan tavallisia ihmisiä. Aika tasapainoisiakin, koska joutuneet käymään läpi jos jonkinmoisia asioita elämänsä aikana. Heitä vaan loukattu. Toistuvasti. Ei ole kuunneltu ja on pidetty itsestäänselvyytenä. Missä tahansa suhteessa tuollainen olisi syy välien poikki pistämiselle. Mutta moni vanhempi suhtautuu ylimielisesti lapsiinsa ja ajattelee olevansa jotenkin heidän yläpuolellaan, eikä näe tarpeelliseksi mennä itseensä.
Vierailija kirjoitti:
Viesti näköjään poistettiin. Mutta joo mä olen pistänyt lapseen välit poikki. En jaksa enää ilkeitä kommentteja ja arvosteluja. Olen tehnyt paljon hänen eteen, ilman sitä ei olisi tilanteessa jossa on nyt. Ehkä joskus miettii mutta liian myöhäistä sitten.
No varmaan se johtuu asenteestasi, uhrimielinen itsesäälissä ja -oikeutuksessa pyörivä supermarttyyri ei ole hyvää seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Tässä on nyt 26 sivua pelkkää sinun valitusvirttä ja narinaa vanhemmistasi. Poistat kaikki viestit joissa tuetaan vanhempia. Milsi otat ne itseesi lapsena ja poistat ne heti?
eri
Et sitten lukenut ketjua. Monet ovat kertoneet viestinsä poistuneen, suurin osa lapsia.
Miksi otat itseesi vanhempana ja poistit tämänkin viestin heti? Jätät vain oman valitusvirtesi ja poistat vastaukset siihen.
Vierailija kirjoitti:
Kaikista hirveintä on kun lasten äiti katkaisee lasten ja isän välit kun lapset ovat pieniä! T: Surullinen isä.
Myös tätä tapahtuu toisinpäin. Tiedän parikin tapausta jossa isä on mainipuloinut lapset äitiä vastaan. Tai ehkä asialla on äitipuoli.
Kaikista hirveintä on kun lasten äiti katkaisee lasten ja isän välit kun lapset ovat pieniä! T: Surullinen isä.