Lue keskustelun säännöt.
Tavalliselle vanhemmalle on kauheaa jos aikuinen lapsi laittaa välit yhtäkkiä poikki ja katoaa elämästä
09.07.2023 |
Tälläkin palstalla peukutetaan ihmisiä jotka ovat kadonneet vanhempiensa elämästä täysin, tai ovat suunnittelemassa sitä. Oikein kannustetaan siihen.
En hetkeäkään epäile etteikö olisi olemassa hirviövanhempia jotka tietentahtoen ovat halunneet tuhota lapsensa elämän. Vanhempia jotka ovat ilkeitä, fyysisesti ja henkisesti väkivaltaisia, petollisia, myrkyllisiä, päihteileviä, ailahtelevia, välinpitämättömiä, kiristäviä, hyväksikäyttäviä, arvostelevia, kateellisia, etäisiä, tunkeilevia, painostavia, vähätteleviä jne. Ei sellaisen kanssa halua eikä tarvitse olla tekemisissä.
Sitten on ne vanhemmat joiden lasta on rakastettu, kannustettu, oltu tukena elämän ylä- ja alamäissä. Oltu ihan tavallisia vanhempia, jotka ovat halunneet olla tietoisia kasvattajia. On yritetty tietoisesti välttää niitä virheitä mitä esimerkiksi omassa suvussa on tehty ja mikä on aiheuttanut vahinkoa.
Sitten yhtenä päivänä lapsi ei vain enää ota yhteyttä eikä vastaa puhelimeen. Vanhemmalle tulee tunne että kaikki ei ole kunnossa. Kysytään varovasti että onko kaikki hyvin. Huoli herää. Ei vastausta, vaikka viestit luettu. Muutaman viikon päästä lapselta tulee katkera viesti että kokee vanhempiensa pilanneen hänen elämänsä eikä halua enää olla väleissä. Asiaa ei suostu sen kummemmin avaamaan että saisi edes jonkunlaisen käsityksen tilanteesta. Hämmennys iskee, alkaa loputon miettiminen ja kelaaminen. Oliko syynä kenties muutto toiselle paikkakunnalle kun lapsi oli 10-vuotias? Oliko syynä äidin hetkellinen työttömyys ja huonompi rahatilanne? Mitään selkeästi vahingollista tapahtumaa ei tule mieleen historiasta.
Tätä tilannetta voisi verrata oman lapsen katoamiseen. Ei selityksiä tai vastauksia. Kyse ei ole siitä etteikö vanhempi pystyisi näkemään virheitään, päinvastoin hän etsii niitä itsestään ja historiasta, etsii vertaistukea ja puhuu ammattilaisten kanssa.
Sureva äiti
Kommentit (1125)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa edes kuvitella tilannetta?
Olen taatusti tehnyt paljon asioita väärin omien 4 lapsen kohdalla mutta olisi vaikeaa kuvitella välien katkaista ilman selitystä. Lapsellista mun mielestä ettei sitten ole munaa sanoa mikä mättää. Kaikelle voi olla ihan viaton selitys.
Joku mainitsi tuosta "tuhahtelusta", entä jos vain olet turhan herkkähipiäinen ja tulkitset väärin??
Myönnän että olen "tuhissut" yhden tyttäreni liian voimakkaasta meikistä ja mustiksi värjätyistä hiuksista mutta vain siksi koska mielestäni hän oli todella kaunis kullanruskeissa hiuksissaan ja kevyessä meikissä mikä toi hänen upeat silmänsä ja kadehdittavan suppusuunsa esiin. Hän piilottautuu korostamalla ulkonäköään epäedullisesti?? Se on toki hänen asiansa mutta miksi en saisi ajatella että hän oli ennen kauniimpi? Ei se tee minusta huonoa äitiä eikä hänestä kelvotonta tytärtä. Välimme ovat kuitenkin erittäin läheiset
Ai että toi "tuhina" osaakin sitten olla rasittavaa. Sinä tiedät paremmin, lapsi ei tajua mistään mitään eikä kelpaa sellaisena kuin on ja itse haluaa olla.
Mutta on oikeasti hienoa, että teillä välit ovat silti säilyneet hyvinä.
Eli heti yksi ymmärsi väärin!
En tiedä paremmin mutta minulle hän oli kauniimpi ennen. Kelpaa minulle 120% mutta suren kun ei itse näe kauneuttaan.
Katkaisetko välit mieheesi tai vedät 50 vuoden herneet nenääsi jos kampaajalta tultuasi miehesi tokaisee ihan vilpittömästi: Ai, mä tykäsin enemmän siitä aiemnasta mallista/väristä??
Sama asia
SURET? Etkö ollenkaan hahmota, että se sun lapsesi on irrallinen, erillinen oma ihmisensä, ei sinun egosi jatke.
Ja jos joku käyttäytyy noin tökerösti kuin kuvaat, niin eihän se kummoinen aviomies ole, eikä varmasti jää tökerö käytös sitten tuohon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa edes kuvitella tilannetta?
Olen taatusti tehnyt paljon asioita väärin omien 4 lapsen kohdalla mutta olisi vaikeaa kuvitella välien katkaista ilman selitystä. Lapsellista mun mielestä ettei sitten ole munaa sanoa mikä mättää. Kaikelle voi olla ihan viaton selitys.
Joku mainitsi tuosta "tuhahtelusta", entä jos vain olet turhan herkkähipiäinen ja tulkitset väärin??
Myönnän että olen "tuhissut" yhden tyttäreni liian voimakkaasta meikistä ja mustiksi värjätyistä hiuksista mutta vain siksi koska mielestäni hän oli todella kaunis kullanruskeissa hiuksissaan ja kevyessä meikissä mikä toi hänen upeat silmänsä ja kadehdittavan suppusuunsa esiin. Hän piilottautuu korostamalla ulkonäköään epäedullisesti?? Se on toki hänen asiansa mutta miksi en saisi ajatella että hän oli ennen kauniimpi? Ei se tee minusta huonoa äitiä eikä hänestä kelvotonta tytärtä. Välimme ovat kuitenkin erittäin läheiset
Ai että toi "tuhina" osaakin sitten olla rasittavaa. Sinä tiedät paremmin, lapsi ei tajua mistään mitään eikä kelpaa sellaisena kuin on ja itse haluaa olla.
Mutta on oikeasti hienoa, että teillä välit ovat silti säilyneet hyvinä.
Eli heti yksi ymmärsi väärin!
En tiedä paremmin mutta minulle hän oli kauniimpi ennen. Kelpaa minulle 120% mutta suren kun ei itse näe kauneuttaan.
Katkaisetko välit mieheesi tai vedät 50 vuoden herneet nenääsi jos kampaajalta tultuasi miehesi tokaisee ihan vilpittömästi: Ai, mä tykäsin enemmän siitä aiemnasta mallista/väristä??
Sama asia
SURET? Etkö ollenkaan hahmota, että se sun lapsesi on irrallinen, erillinen oma ihmisensä, ei sinun egosi jatke.
Ja jos joku käyttäytyy noin tökerösti kuin kuvaat, niin eihän se kummoinen aviomies ole, eikä varmasti jää tökerö käytös sitten tuohon.
Ei tuossa mies sanonut mitää loukkaavaa. Eri asia jos olisi sanonut että hiukset on nyt kamalat, rumat, typerät tms. Nyt totesi vain että piti enemmän aiemmasta. Kommentissa ei ole mitään tökeröä
Tässä on juuri se tulkintaero.
Tyttäreni on todellakin oma itsensä, 40v aikuinen nainen. Mutta minullakin on oikeus mielipiteeseeni vaikken sitä hänelle kerrokaan.
Onko lapsellasi uusi kumppani? Jos osuu tarpeeksi hullu kohdalle, niin alkaa vieraannuttaa lasta vanhemmistaan.
Kyllä se yhteydenpito vanhempiin taas maistuu jos tulee rahahuolia..muista olla tarkkana sitten että asiat selvitetään, onko esim.huumeet mukana kuvioissa.
Vierailija kirjoitti:
En ole kannustanut tuohon katoamiseen. Vain ääritapauksissa. Joillakin voi olla äärimmäisen raskas ja hyökkäävä äiti (tai alkoholisti-isä joka hyökkää), joka on tuhonnut toisen elämää, muttei itse huomaa sitä. Luulee olevansa normaali vanhempi ja "ollut kannustava", mutta oikeasti ollut piinaava, hyökkäävä ja painostava. Arvosteleva. On kiva silti jos joidenkin vanhempi on mukava oikeasti. Ehkä kemiat eivät aina kohtaa. Millä tavalla se lapsi voisi muotoilla sanat jos aikoo pysyä kauempana, hyvinvointinsa vuoksi?
Uskon, että oma äitini on tällainen, joka ei huomaa tekevänsä toistuvasti toisille paskaa oloa - arvostelemalla, v*ttuilemalla, päällepäsmäröimällä ja kaiken hyvän energian viemisellä. Varmaan mielessään kuvittelee, että syy hiljaisuuteeni on vaan joku oma oikuttelu. Syyt välien katkeamiselle on kuitenkin syvällä historiassa, kun äiti alkoholisoitui, sekoili meidän lasten nähden rajusti, petti isäämme, ja kaikeksi hyväksi tosiaan vielä on aina ilkeillyt ja ollut olevinaan muita parempi kaikessa. Omaa pienuuttaan ja epävarmuuttaan varmasti koettaa peittää, mutta jos tuollaisen ihmisen kanssa ei ole pakko olla tekemisissä, en todellakaan ole. Ja kannustan kaikkia muitakin katkomaan välit vaikka sitten omaan vanhempaan, jos se vanhempi aiheuttaa enemmän pahaa kuin hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä johtui lapsen mielenterveysongelmista ja päihteiden käytöstä. Hän häpesi omaa tilannettaan. Ei edelleenkään ole mikään ahkera yhteydenpitäjä, mutta sanoo käydessäni esim. Kiva kun kävit ja osoittaa että ei ole enää vihainen ja vastaa myös aiempaa nopeammin. . Pahimmillaan meni 2-3 päivää, että vastasi viestiin/puhelimeen ja silloinkin vastaus oli ehkä peukku tai joo. Itsekin mietin, että mitä ihmettä olen tehnyt väärin. Enkä väitä etten MITÄÄN olisi ikinä tehnyt väärin, ihan kaikki vanhemmat mokaavat joskus, mutta jotain sellaista ettei halua yhteyttä pitää.
Minun äitini oli ja on mielestään täydellinen äiti, mutta oikeasti aivan hirveä, juurikin tuota sivaltamista ja huomauttelua, silmien pyörittelyä ja tuhahtelua. Ja ihan tahallaan esimerkiksi iskee aina, kun muutenkin on vaikeaa.
Tyyliin, jouduin autoimmuunisairauden takia kortisonitiputukseen, kortisoni turvottaa pahasti. Juuri ja juuri sairaudesta selvittyäni äitini jankutti jatkuvasti siitä turvotuksesta ja juurikin noin, että ns. muistelee, milloin olin näyttänyt hoikemmalta ja paremmalta.
Lasteni päivähoito oli väärin ajoitettu, koulut väärin valittu, hiukset väärin leikattu, koulussa menestytty väärin, entinen mökkimme oli mörskä, nykyinen on liian hieno, työpaikkani (jossa en viihdy mutta olen vuosia kitunut) on ihana, eikä sieltä saa lähteä....
Loputtomiin. Ihan hyvää hyvyyttään.
Siinä vaiheessa kun hän alkoi sätsättää lapsilleni tätä samaa, katkaisin välit. Ja ei, en käytä huumeita, eikä se kortisoni aiheuta riippuvuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hänellä voi olla vaikeaa ja paha olla seurassasi. Aikuisen pitäisi itse kyetä valitsemaan seuransa eikä roikkua hankalissa ihmisissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lässyn lässyn.
Ei niitä välejä mitättömistä syistä lopeteta.
Tätä juuri tarkoitan tekstissäni. On olemassa vanhempia jotka ovat epäkypsiä ja vahingollisia ihmisiä. Sellaisen kanssa ei tarvitse olla tekemisissä, itseään tulee suojella. Mutta sitten on ne vanhemmat jotka ovat olleet aivan tavallisia vanhempia, inhimillisine virheineen, mutta lapsi on kadonnut siitä huolimatta. Tästä minä puhun.
Ap
Sitten on olemassa vanhempien, jotka eivät antaisi lastensa itsenäistyä. Jatkuvaa yhteytedenottoa ja kommentointia lapsen tekemiin valintoihin.
-ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistäpä sitä muut tietää mitä kenenkin kodissa on tapahtunut ja miten lapsia on kohdeltu. Lapsella on oikeus tehdä aikuisena omat päätökset elämänsä suhteen.
Toisaalta emme myös voi tietää onko lapsella ongelmia tai sairauksia, minkä takia hän laittaa välit poikki vanhempiinsa.
Lapsella on oikeus katkaista välit vanhempiinsa ja varsin luonnollisesti tilanne satuttaisi vanhempia. Tuostahan ap koittaa keskustella. Se onko ap:n tekemisissä ollut syytä välienkatkaisuun emme tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistäpä sitä muut tietää mitä kenenkin kodissa on tapahtunut ja miten lapsia on kohdeltu. Lapsella on oikeus tehdä aikuisena omat päätökset elämänsä suhteen.
Toisaalta emme myös voi tietää onko lapsella ongelmia tai sairauksia, minkä takia hän laittaa välit poikki vanhempiinsa.
Lapsella on oikeus katkaista välit vanhempiinsa ja varsin luonnollisesti tilanne satuttaisi vanhempia. Tuostahan ap koittaa keskustella. Se onko ap:n tekemisissä ollut syytä välienkatkaisuun emme tiedä.
Niin, emme voi tietää mitä ongelmia tai sairauksia vanhemmilla on, että heihin halutaan laittaa välit poikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistäpä sitä muut tietää mitä kenenkin kodissa on tapahtunut ja miten lapsia on kohdeltu. Lapsella on oikeus tehdä aikuisena omat päätökset elämänsä suhteen.
Toisaalta emme myös voi tietää onko lapsella ongelmia tai sairauksia, minkä takia hän laittaa välit poikki vanhempiinsa.
Lapsella on oikeus katkaista välit vanhempiinsa ja varsin luonnollisesti tilanne satuttaisi vanhempia. Tuostahan ap koittaa keskustella. Se onko ap:n tekemisissä ollut syytä välienkatkaisuun emme tiedä.
Lyön tonnista vetoa, että ap:lle on selitetty suunnilleen miljardi kertaa, mikä hänen toiminnassaan tökkii, mutta hän ei ole kyennyt kuulemaan sitä, vaan ylikävellyt lapsensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa edes kuvitella tilannetta?
Olen taatusti tehnyt paljon asioita väärin omien 4 lapsen kohdalla mutta olisi vaikeaa kuvitella välien katkaista ilman selitystä. Lapsellista mun mielestä ettei sitten ole munaa sanoa mikä mättää. Kaikelle voi olla ihan viaton selitys.
Joku mainitsi tuosta "tuhahtelusta", entä jos vain olet turhan herkkähipiäinen ja tulkitset väärin??
Myönnän että olen "tuhissut" yhden tyttäreni liian voimakkaasta meikistä ja mustiksi värjätyistä hiuksista mutta vain siksi koska mielestäni hän oli todella kaunis kullanruskeissa hiuksissaan ja kevyessä meikissä mikä toi hänen upeat silmänsä ja kadehdittavan suppusuunsa esiin. Hän piilottautuu korostamalla ulkonäköään epäedullisesti?? Se on toki hänen asiansa mutta miksi en saisi ajatella että hän oli ennen kauniimpi? Ei se tee minusta huonoa äitiä eikä hänestä kelvotonta tytärtä. Välimme ovat kuitenkin erittäin läheiset
Ai että toi "tuhina" osaakin sitten olla rasittavaa. Sinä tiedät paremmin, lapsi ei tajua mistään mitään eikä kelpaa sellaisena kuin on ja itse haluaa olla.
Mutta on oikeasti hienoa, että teillä välit ovat silti säilyneet hyvinä.
Eli heti yksi ymmärsi väärin!
En tiedä paremmin mutta minulle hän oli kauniimpi ennen. Kelpaa minulle 120% mutta suren kun ei itse näe kauneuttaan.
Katkaisetko välit mieheesi tai vedät 50 vuoden herneet nenääsi jos kampaajalta tultuasi miehesi tokaisee ihan vilpittömästi: Ai, mä tykäsin enemmän siitä aiemnasta mallista/väristä??
Sama asia
SURET? Etkö ollenkaan hahmota, että se sun lapsesi on irrallinen, erillinen oma ihmisensä, ei sinun egosi jatke.
Ja jos joku käyttäytyy noin tökerösti kuin kuvaat, niin eihän se kummoinen aviomies ole, eikä varmasti jää tökerö käytös sitten tuohon.
Ei tuossa mies sanonut mitää loukkaavaa. Eri asia jos olisi sanonut että hiukset on nyt kamalat, rumat, typerät tms. Nyt totesi vain että piti enemmän aiemmasta. Kommentissa ei ole mitään tökeröä
Tässä on juuri se tulkintaero.
Tyttäreni on todellakin oma itsensä, 40v aikuinen nainen. Mutta minullakin on oikeus mielipiteeseeni vaikken sitä hänelle kerrokaan.
1) tuo on erittäin loukkaavaa ja rajatonta töksäyttelyä
2) ja juurihan sinä kerroit, miten piehtaroit surussa, koska lapsi ei ole sellainen kuin sinun mielestäsi pitäisi - miksi sinulla edes on jokin noin kuormittava mielipide jonkun aikuisen ihmisen hiuksista???
Ei se ole mitään piehtarointia, tapaamme viikoittain joten väkisinkin huomaan asian. Rakastin hänen kullanvärisiä hiuksiaan ja edelleenkin ne sopisivat paremmin kuin tummat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauheeta jos oma lapsi tai lapset tekis noin. Kyseessä on kuitenkin OMA lapsi. Toivottavasti auttaa kun kirjoitat tänne ja saat tsemppivastauksia...ilkeistä kommenteista ei toinna välittää.
Voimia ja hyvää kesää!
Vierailija kirjoitti:
En ole kannustanut tuohon katoamiseen. Vain ääritapauksissa. Joillakin voi olla äärimmäisen raskas ja hyökkäävä äiti (tai alkoholisti-isä joka hyökkää), joka on tuhonnut toisen elämää, muttei itse huomaa sitä. Luulee olevansa normaali vanhempi ja "ollut kannustava", mutta oikeasti ollut piinaava, hyökkäävä ja painostava. Arvosteleva. On kiva silti jos joidenkin vanhempi on mukava oikeasti. Ehkä kemiat eivät aina kohtaa. Millä tavalla se lapsi voisi muotoilla sanat jos aikoo pysyä kauempana, hyvinvointinsa vuoksi?
Hyökkäävä äiti on hyvä ilmaisu.
Pääsääntöisestihän elämässä ollaan tekemisissä niiden ihmisten kanssa joiden kanssa on hyvä olla. Puolin ja toisin. Erimielisyyksiäkin on välillä kaikilla.
Mutta, aikuisten ihmisten väliset ihmissuhteet eivät ole velvollisuus. Sukulaisuus ei ole velvoite pitämään ihmissuhdetta yllä, jos se itsestä ei tunnu hyvältä.
Jatkuuko ap:n käytös sitten edelleen samanlaisena? Lapsi on ehkä todennut, ettei mikään muutu koskaan ja jatkanut elämäänsä eteenpäin. En minä jaksa enää kuunnella eläkeläisvanhemman kännisekoiluja. Samoin neuvot lasten kasvatuksesta voi unohtaa, ei nimittäin hänellä ole meriittejä niitä antaa. Ja se jatkuva itsensä jalustalle nostaminen saa etääntymään vielä enemmän. Reflektoi nyt omaa käytöstäsi ja miten sen täytyy muuttua ennen kuin syytät lastasi.
Vierailija kirjoitti:
Itkettää kun lapsi ei halua olla tekemisissä vaikka olen hänet synnyttänyt. Ymmärtäisinpä miksi on henkisesti niin sairas ettei saatana OMAA äitiään halua tavata :( Lapsena pysty vielä repimään päästä tollasesta käytöksestä mutta minkä aikuiselle sairaalle lapselle voi? En voi käydä käsiksi.
Ei ole rahaakaan. Jos olisin aikoinani nainut rahakkaasti nin voisi edes taloudellisesti pitää otteessa, koska eihän sairas lapsi mitään töitä saa. En edes osaa diagnosoida häntä :(
Lapsesi on itsenäinen ihminen, ei sinun jatkeesi tai kopioisi.
Pahinta mitä lapsi voi vanhemmalleen tehdä. Luulet olleesi hyvä, rakastavaja kannustava vanhempi ja yhtäkkiä sinut haukutaan lyttyyn.
Verrataan puolison vanhempiin, kuinka olisi pitänyt olla parempi.
Etteivät anna lastenlasten enää tavata eikä sinne voi mennä kylään.
Toki sovinto aikaa myöten saatiin aikaan, mutten voi unohtaa varmaan koskaan sitä, ettemme ole appivanhempien veroisia.
Ollaan aivan tavallinen duunariperhe ei mitään juopottelua tai sekoilua.
Myös kaikki kapset traumatisoivat vanhempiaan jollain tavalla, ihan tietämättään. On taivahan tosi.
Mutta kuinka moni hyväksyisi vanhempien totaalisen katoamisen lapsen elämästä? Viestit luettu, vastausta ei kuulu kuukausiin, kunnes tulee tyly vastaus lapsen viestiin, että: Olet pilannut meidän elämän, parempi ettet soittele.