Ärsyttää avuttomat ihmiset

Oikea surkeiden ihmisten ketju, missä "vahvat" taputtelevat toisiaan selkään muita haukkuen :D Elämä saa olla hauskaa ja helppoa. Se, että toivoo toiselle vastoinkäymisiä on huonoa karmaa, joka lopulta kosahtaa omaan nilkkaan. Ehkä teillä juuri siksi onkin ollut niin vaikeaa, kun olette sisältä mätiä ihmisiä jotka projisoivat muihin omaa pahaa oloaan ja muille pahaa toivomalla saavat sen itse :DD

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin olen nelikymppinen nainen, ja samoilla ajatuksilla mitä ap. Muutin omilleni yo-kirjoitusten jälkeen toiselle paikkakunnalle yliopistoon opiskelemaan, ja aina olen hoitanut kaikki ihan itse. En ole edes tajunnut siinä olleen mitään erikoista. Ja ei, en saanut edes mitään hyviä eväitä elämään kotoa. Ei kukaan opettanut, mitä tehdään jos vessassa on tulos, miten myrkytetään sokeritoukat, miten hoidetaan vuokra- ja sähkösopimukset, kilpailutetaan muuttofirmat, kokataan mararonilaatikko, budjetoidaan tulot ja menot, säästetään kesälomatkaan, kirjoitetaan työhakemus, jne. Ihan itse kaikki arjen asiat on tullut nuoresta aikuisesta lähtien selvitettyä sitä mukaa, kun on tullut uusia tilanteita vastaan. 

Olen kummitätin hyvän ystäväni teini-ikäiselle lapselle. Lapsen äiti, vanha ystäväni, on pitkäaikaistyötön (elämäntapatyötön) pummi, joka pärjää työelämän ulkopuolella pitkälti miehensä perhettä ja omia vanhempiaan kuppaamalla. Sai esim. appivanhemmiltaan mojovan potin kesäloman viettoon lasten kanssa (tarkoitus tyyliin käydä huvipuistossa tms kivaa), niin rouva päräytti sillä itselleen uutta elektroniikkaa ja muoviroskaa Wishiltä. Ihan suoraan kysyin ystävältäni, että etkö yhtään pystynyt oikeasti budjetoimaan "lomatonnista" siihen, mihin appivanhemmat olivat sen tarkoittaneet, mutta hän vaan hekotteli että pitäähän sitä arjen luksusta äidilläkin olla. Lopulta sitten appivanhemmat veivät muksut huvipuistoon. Minä vein kummilapseni ja äitinsä rannalle, tein eväät ja hain lähikaupasta eskimopuikot. Myöhemmin ystäväni soitti naureskellen, että "noinko huonosti sulla menee". Hän ihmetteli "köyhäilyäni". Olivat teinin kanssa olettaneet, että tarjoan heille ravintolasafkat ja jäätelökiskan tötteröt. Sanoin ihan suoraan ystävälleni tähän vastaukseksi, että itseasiassa halusin näyttää heille, millaista voi olla järkevä rahankäyttö. Sain hekottelua vastaukseksi. 

Tuo käytös ja elämäntapa sitten periytyy sille lapselle, valitettavasti

Ja on jo periytynyt. Ystävälläni esikoinen täyttää syksyllä 18, ammattikoulu jäänyt kesken kun "ei ollut unelma-ala" ja nyt miettii, että mikähän ala sitä kiinnostaisi. Kesätöihin ei mennyt, kun "paskaduuneja" on vaan tarjolla. Minulla ei ole lapsia, mutta tiedän tuttavien ja työkavereideni kautta, että tässä kaupungissä nuoria työllistää mm. pikaruokaravintolat ja Finnkino, töitä olisi niin paljon mitä sielu sietää ja hakemuksen laittamalla pääsisi töihin. 

Tuolla perheellä oli muuten alkukesästä yllättävien menojen johdosta tili tyhjänä/miinuksella ja viikon verran seuraavan tuen tulemiseen. Saivat vanhemmiltaan hätäapurahaa ruokaan, ja sitten näin sosiaalisesta mediasta, että sillä oli menty syömään kahteen eri pitsabuffettiin ja somessa vertailivat, kumpi on parempi. 

- lainaamasi 

Vierailija kirjoitti:

Oikea surkeiden ihmisten ketju, missä "vahvat" taputtelevat toisiaan selkään muita haukkuen :D Elämä saa olla hauskaa ja helppoa. Se, että toivoo toiselle vastoinkäymisiä on huonoa karmaa, joka lopulta kosahtaa omaan nilkkaan. Ehkä teillä juuri siksi onkin ollut niin vaikeaa, kun olette sisältä mätiä ihmisiä jotka projisoivat muihin omaa pahaa oloaan ja muille pahaa toivomalla saavat sen itse :DD

Ymmärrätkö, että vahvuuskin on myös valinta! Elämässä on useita pieniä valinnan hetkiä, jolloin pitää tehdä päätös, jäänkö tyyliin sohvalle makaamaan, vai teenkö jotain elämäni kohtentamiseksi. 

Lisäksi tuo kirjoittamasi "elämä saa olla hauskaa ja helppoa" on yksi surkeimmista illuusioista, joita ihmisellä voi olla. Elämässä ei ole mitään hauskuuden ja helppouden takuita. Evolutiivisesti ihmisen on pitänyt selviytyä, skannata vaaroja etukäteen, olla varuillaan erilaisista uhkista, varautua pahimpaan. Nykyihminen on niin todellisuudesta vieraantunut kermaperse, joka kuvittelee että elämän nyt vaan kuuluu lähtökohtaisesti olla helppoa. Tuolla asenteella vain hakkaa päätään seinään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikea surkeiden ihmisten ketju, missä "vahvat" taputtelevat toisiaan selkään muita haukkuen :D Elämä saa olla hauskaa ja helppoa. Se, että toivoo toiselle vastoinkäymisiä on huonoa karmaa, joka lopulta kosahtaa omaan nilkkaan. Ehkä teillä juuri siksi onkin ollut niin vaikeaa, kun olette sisältä mätiä ihmisiä jotka projisoivat muihin omaa pahaa oloaan ja muille pahaa toivomalla saavat sen itse :DD

Ymmärrätkö, että vahvuuskin on myös valinta! Elämässä on useita pieniä valinnan hetkiä, jolloin pitää tehdä päätös, jäänkö tyyliin sohvalle makaamaan, vai teenkö jotain elämäni kohtentamiseksi. 

Lisäksi tuo kirjoittamasi "elämä saa olla hauskaa ja helppoa" on yksi surkeimmista illuusioista, joita ihmisellä voi olla. Elämässä ei ole mitään hauskuuden ja helppouden takuita. Evolutiivisesti ihmisen on pitänyt selviytyä, skannata vaaroja etukäteen, olla varuillaan erilaisista uhkista, varautua pahimpaan. Nykyihminen on niin todellisuudesta vieraantunut kermaperse, joka kuvittelee että elämän nyt vaan kuuluu lähtökohtaisesti olla helppoa. Tuolla asenteella vain hakkaa päätään seinään. 

Vihaan ankeuttamista niin paljon, että jokainen ankeuttaja lentää elämästäni ulos ennen kuin huomasikaan.

Jokaiselle elämä tuo omat vaikeutensa ja vastoinkäymisensä, joten todellakin nautin kaikesta hyvästä ja helposta täysin rinnoin aina, kun siihen on mahdollisuus.

Ja joo, itsellä perhehelvettitausta, uupumisia ja masennuksia ja aina on ollut hoidettava kaikki yksin ja hienosti olen hoitanutkin paitsi sairaana. Ihanaa, jos jollain on ollut tasainen ja helppo elämä, se luo hyvyyttä lisää tähän maailmaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikea surkeiden ihmisten ketju, missä "vahvat" taputtelevat toisiaan selkään muita haukkuen :D Elämä saa olla hauskaa ja helppoa. Se, että toivoo toiselle vastoinkäymisiä on huonoa karmaa, joka lopulta kosahtaa omaan nilkkaan. Ehkä teillä juuri siksi onkin ollut niin vaikeaa, kun olette sisältä mätiä ihmisiä jotka projisoivat muihin omaa pahaa oloaan ja muille pahaa toivomalla saavat sen itse :DD

Ymmärrätkö, että vahvuuskin on myös valinta! Elämässä on useita pieniä valinnan hetkiä, jolloin pitää tehdä päätös, jäänkö tyyliin sohvalle makaamaan, vai teenkö jotain elämäni kohtentamiseksi. 

Lisäksi tuo kirjoittamasi "elämä saa olla hauskaa ja helppoa" on yksi surkeimmista illuusioista, joita ihmisellä voi olla. Elämässä ei ole mitään hauskuuden ja helppouden takuita. Evolutiivisesti ihmisen on pitänyt selviytyä, skannata vaaroja etukäteen, olla varuillaan erilaisista uhkista, varautua pahimpaan. Nykyihminen on niin todellisuudesta vieraantunut kermaperse, joka kuvittelee että elämän nyt vaan kuuluu lähtökohtaisesti olla helppoa. Tuolla asenteella vain hakkaa päätään seinään. 

Höpö höpö. Takuita ei ole mistään, mutta paljon on kiinni asenteesta eikä kukaan ole sinulle velkaa kärsimystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut että nämä avuttomat eivät kyllä kestä yhtään kritiikkiä, vaan heti heittäydytään uhreiksi.

Kritiikkiä mistä?

Esim joku sanoo että voisit joskus viettää itsekin aikaa itse hankkimasi lapsesi kanssa viemättä sitä muille hoitoon ja laittaa itselle lapselle ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Oikea surkeiden ihmisten ketju, missä "vahvat" taputtelevat toisiaan selkään muita haukkuen :D Elämä saa olla hauskaa ja helppoa. Se, että toivoo toiselle vastoinkäymisiä on huonoa karmaa, joka lopulta kosahtaa omaan nilkkaan. Ehkä teillä juuri siksi onkin ollut niin vaikeaa, kun olette sisältä mätiä ihmisiä jotka projisoivat muihin omaa pahaa oloaan ja muille pahaa toivomalla saavat sen itse :DD

Joo kun näillä olisikin sitten elämä helppoa kun saavat kaiken mahdollisen taloudellisen avun ja muunkin. Mutta kun silti valitetaan kuinka elämä on niin vaikeaa kun on vaikkapa ne omat itse vapaaehtoisesti hankitut lapset (kyllä monikossa!). Olisivatkin hiljaa tyytyväisiä vaan, mutta ei, vielä enemmän pitäisi sitä rahaa saada ja lastenhoitoapua, mitä nyt ikinä keksivätkin mitä muilta voisi saada.

En pyytänyt isältä rahaa. Se hylkäsi minut 40 vuodeksi enkä nähnyt sitä sinä aikana. Sitten se otti yhteyttä ja halusi hyvittää rahalla kaiken. Sain yli 300 000 euroa siltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut että nämä avuttomat eivät kyllä kestä yhtään kritiikkiä, vaan heti heittäydytään uhreiksi.

Kritiikkiä mistä?

Esim joku sanoo että voisit joskus viettää itsekin aikaa itse hankkimasi lapsesi kanssa viemättä sitä muille hoitoon ja laittaa itselle lapselle ruokaa.

Miksi vietät aikaa sellaisten ihmisten kanssa, joiden toimia et hyväksy? En ala tuollaista selittää ystävilleni, mutta eipä ole tarvettakaan.

Mistä tiedät, että olisivat pyytämässä lastenhoitoapua tai rahaa?

Meillä ainakin sekä minun että miehen vanhemmat ovat ihan itse ehdottaneet että voivat auttaa lastenhoidossa. En tosiaan pidä itsestäänselvyytenä sitä että isovanhemmat auttaa, mutta olen erittäin kiitollinen siitä. Vanhemmat on myös auttaneet meitä kaikkia lapsia taloudellisesti erilaisissa tilanteissa. Kukaan ei ole sitä pyytänyt, mutta he ovat itse halunneet, koska heillä on halu auttaa ja siihen mahdollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Mistä tiedät, että olisivat pyytämässä lastenhoitoapua tai rahaa?

Meillä ainakin sekä minun että miehen vanhemmat ovat ihan itse ehdottaneet että voivat auttaa lastenhoidossa. En tosiaan pidä itsestäänselvyytenä sitä että isovanhemmat auttaa, mutta olen erittäin kiitollinen siitä. Vanhemmat on myös auttaneet meitä kaikkia lapsia taloudellisesti erilaisissa tilanteissa. Kukaan ei ole sitä pyytänyt, mutta he ovat itse halunneet, koska heillä on halu auttaa ja siihen mahdollisuus.

Tuo on eri. Meillä esim perheessä se tilanne, että yhtä perhettä autetaan jatkuvasti, eivätkä muut ole saaneet juuri mitään. Koska eivät kuulemma pyydä mitään. Eipä viitsi pyytää, kun tietää miten ylityöllistettyjä vanhat isovanhemmat ovat tämän yhden perheen kanssa. Rahaakin on niin, että omillaan tulemme toimeen.

47mies kirjoitti:

En pyytänyt isältä rahaa. Se hylkäsi minut 40 vuodeksi enkä nähnyt sitä sinä aikana. Sitten se otti yhteyttä ja halusi hyvittää rahalla kaiken. Sain yli 300 000 euroa siltä.

Mahtavaa, haaveilen samasta. Enpä usko, että tapahtuu. Eihän se mennyttä korjaa, mutta raha tuo sitten taas muuta kevennystä.

Moni ei ymmärrä kuinka paljon merkitsee se on kun on puolison, taikka perheen henkinen tuki,kannustus yms ,takana.

"itse olen kaikki kovalla työllä saavuttanu ja jokaisella on samat mahdollisuudet "

Vierailija kirjoitti:

Moni ei ymmärrä kuinka paljon merkitsee se on kun on puolison, taikka perheen henkinen tuki,kannustus yms ,takana.

"itse olen kaikki kovalla työllä saavuttanu ja jokaisella on samat mahdollisuudet "

Mitä sillä on väliä, vaikka eivät ymmärrä? En minäkään osaa tietää, miltä tuntuu, kun lapsi syntyy tai kuolee. Osaan kuvitella jotain, voi mennä pieleen enkä varmasti tavoita sitä tunnetilaa täysin. Itse asiassa en oikein ymmärrä sitäkään, miten paljon perheen tai puolison tuki auttaa, koska sellaista en ole koskaan kokenut.

Se nyt vaan on fakta, ettei kaikilla ole samat mahdollisuudet ja siitä voi halutessaan keskustella pidemmälle. Voipi vaan olla, että on keskustelun jälkeen vielä ärtyneempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse työskentelen asuntojen vuokraus yrityksen asiakaspalvelussa ja siellä näkyy hyvinse, miten avuttomia ihmiset on. Soitetaan kun lamppu palaa että mitä nyt tehdään ja vaikka on kirjalliset ohjeet kuinka tehdään sähkösopimus, ei onnistu. Ymmärrän sen jos on muuttanut ensimmäiseen omaan kotiin että opettelu on vielä menossa itsenäiseen elämään, mutta yleensä ne jotka kysyvät päivän selviä asioita ovat nimen omaan +35 vuotiaita.

Varsinkin nykyään kun netistä löytyy ohjeet ihan kaikkeen, luulisi että osaavat omaaloitteisesti yrittää löytää ratkaisua.

Olen huomannut, että nämä nuoret aikuiset löytää aivan kaiken muun netistä paitsi ei paikallista terveyskeskusta, hammashoitolaa, ainuttakaan vakuutusyhtiötä, sähköyhtiöitä, Kelaa, työvoimatoimistoa, poliisia ja lista jatkuu. Ei minkäänlaisia elämäntaitoja sen suhteen miten etsiä informaatiota omasta yhteiskunnastaan missä elää. He ei edes kyseenalaista asioita, että kuuluukö näiden nyt mennä näin. Sitä vain annetaan elämän ajaa päin seinää ja seisotaan tumput suorassa eikä koeteta edes ottaa selvää, että olisikohan tähän nyt oikeasti jokin ratkaisukin tarjolla.

Mulla oli netti kotona jo ennenkuin oli vielä www:tä ja lisäksi olen it-alalla ollut jo yli 20 vuotta. Siitä huolimatta en löytänyt uuden hyvinvointialueen sivuilta puheliunnumeroa, josta varata iäkkäälle äidilleni muistitutkimukseen aika. Just menneellä viikolla jouduin soittamaan työn puolesta verottajan asiakaspalveluun,. koska verottajan sivuilla käytettiin erästä terveydenhuoltoon liittyvää termiä, mutta en ollut aivan 100%:n varma, tarkoitiko verottajan ohje ko termillä täsmälleen samaa asiaa kuin mitä Kela kanta-arkistoinnissa tarkoittaa. Jotta osasin neuvoa työntekijää, katsoin parhaimmaksi soittaa verottajan asiakaspalveluun ja varmistaa asia. 

Varsinkin erilaiset viranomaisten antamat ohjeet sisältävät aika paljon nk kapulakieltä eikä se kieli ole nuorille tuttua. Ei ollut itsellenikään, kun 24-vuotiaana vammaisen lapsen saatuani jouduin ostamaan vammaispalvelulaki-kirjan, josta selvittää asioita. Viranomaistahothan jokaiseen esittämääni kysymykseen antoivat vastaukseksi "ei" ja vasta lakipykälät ajatuksen kanssa koluttuani pystyin soittamaan uudelleen ja kertomaan laista luvun, pykälän ja momentin, jonka perusteella viranomaisen aiemmin antama "ei" -vastaus oli lainvastainen. 

Sanonpa vaan, että ei mun ikäluokkanikaan kirjoista kaikkea oppinut. Ennen katsottiin puhelinluettelosta vaikkapa Hyksin keskuksen numero,, soitettiin sinne, kerrottiin asia ja keskus käänsi puhelun oikeaan numeroon. Monissa muissakin paikoissa oli asiakaspalvelunumero, josta sitten ohjattiin oikeaan paikkaan. Myös vanhemmilta saattoi kysyä, samoin kavereilta. Nykyisin paljon ohjeita on netissä, mutta nuoren pitää kuitenkin tietää, mikä on juuri se taho, joka mistäkin asiasta vastaa. Kärjistettynä: 112 ei ole oikea numero soittaa, kun avaimesi tippuu katukaivoon. 

Riippuu tilanteesta, ei minua ärsytä jos joku oikeasti tarvitsee apua, kun itse ei pysty tai osaa jotain. Eihän kukaan voi osata kaikkea ja vielä vähemmän jos kukaan ei koskaan ole opettanut. Mutta sitten nämä joille saa joka saa*anan kerta olla samat asiat kädestä pitäen neuvomassa, kun ei vaan siellä pääkopassa joku yhdisty.

Nimimerkillä ne sakset on ollu samassa laatikossa koko se aika kun on tässä talossa asuttu, prkl

Usein se avuttomuus on oikeastaan sitä, ettei osata/kyetä ajatella tai ennakoida. Ei ole ymmärretty oppia aikaisemlusta kokemuksista tai virheistä. Avuttoman päästä kuuluu:"emmä ajatellu", "emmä tajunnu","kukaan ei sanonu". Tähän liittyy myös se että ongelman edessä hyydytään, eikä edes yritetä ratkaista asiaa itse. Se joko aktiivisesti unohdetaan, tai odotetaan että joku muu huomaa ja korjaa ongelman.

Samaiset henkilöt yleensä passauttavat kaiken mahdollisen muilla. Esim. kun joku yhteiskäytössä oleva tila jää heidän käytöltään siivottavaan kuntoon, he olettavat ilman muuta, että seuraava käyttäjä siivoaa heidän jälkensä- toki heille itselleen pitää paikat olla aina ennakolta tip top. "Tuo, vie, hae, nosta, anna..." ovat niitä pikkupyyntöjä, joita tämä ihmistyyppi viljelee jatkuvasti. Korrekteimmat käyttävät myös voisitko-sanaa pyyntöjensä/vaatimustensa edessä. Niin, ja tietysti se klassikko:"mä haluu-uun!"

Prinsessa, kerma/C, saaban kuningatar, tsaaritar keisarinba, majesteetti. Yhtäkaikki hänen kohtslaisen tyhmä korkea-arvoisuutensa on vain oppinut siihen, että joku toinen niistää nenän ja pyyhkii pyllyn, kun itse vain keskityy kakkimaan ja tekemään kivoja asioista. He olettavat, että muiden täytyy nahdollistaa vaikkapa heidän viihtymisensä tai rentoutumisensa. Jos ei vielä käynyt jollekin selväksi, niin en arvosta, enkä myöskään auta tai palvele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse työskentelen asuntojen vuokraus yrityksen asiakaspalvelussa ja siellä näkyy hyvinse, miten avuttomia ihmiset on. Soitetaan kun lamppu palaa että mitä nyt tehdään ja vaikka on kirjalliset ohjeet kuinka tehdään sähkösopimus, ei onnistu. Ymmärrän sen jos on muuttanut ensimmäiseen omaan kotiin että opettelu on vielä menossa itsenäiseen elämään, mutta yleensä ne jotka kysyvät päivän selviä asioita ovat nimen omaan +35 vuotiaita.

Varsinkin nykyään kun netistä löytyy ohjeet ihan kaikkeen, luulisi että osaavat omaaloitteisesti yrittää löytää ratkaisua.

Olen huomannut, että nämä nuoret aikuiset löytää aivan kaiken muun netistä paitsi ei paikallista terveyskeskusta, hammashoitolaa, ainuttakaan vakuutusyhtiötä, sähköyhtiöitä, Kelaa, työvoimatoimistoa, poliisia ja lista jatkuu. Ei minkäänlaisia elämäntaitoja sen suhteen miten etsiä informaatiota omasta yhteiskunnastaan missä elää. He ei edes kyseenalaista asioita, että kuuluukö näiden nyt mennä näin. Sitä vain annetaan elämän ajaa päin seinää ja seisotaan tumput suorassa eikä koeteta edes ottaa selvää, että olisikohan tähän nyt oikeasti jokin ratkaisukin tarjolla.

Ei moni vanhempikaan ihminen löydä netistä sitä, mitä etsii.

Ja osalla ihmisistä ei ole netti minkäänlaisessa käytössä vielä.

Minusta on älytön idea, että jokaisen pitäisi itse etsiä ohjeet kaikkeen netistä. Ohjeet kun ovat luettaessa usein epäselviä ja niistä herää lisäkysymyksiä.

Mielestäni netissä olevat käsityöohjeet tai ruokareseptit on helppo ymmärtää ja niiden pohjalta voi toimia, mutta moni muu asia voi jäädä aika hämäräksi, jos ei voi esittää tarkentavia kysymyksiä.

Nyt puhuttiin nuorista ja aikuisista ei vanhuksista. Eikä ole älytön idea etsiä netistä itse neuvot, koska siellä ne on. Laittaa vain hakusanan googleen niin yleensä sillä löytyy heti vastaus.

Lasten ja nuorten luku- ja kirjoitustaito heikkenee koko ajan. Myös sanavarasto jää monelle puutteelliseksi. Pitäisi ymmärtää lisäksi lähdekritiikki. Varsin monella Google -haulla päätyy tänne AV:lle. Voiko täällä annettuihin vastauksiin ja ohjeisiin luottaa? Moni nuori hakee netistä kuvia, musiikkia, videoklippejä jne. Ei kirjallisia ohjeita erilaisiin asioihin. On tietysti huolestuttavaa, että tulevaisuudessa pitäisi olla tik-tokissa ohjeet arjen asioihin.

-eri

Niin ärsyttää, mulla on kolmekymppinen sinkkukaveri joka kyselee viestillä millon mitäkin asiaa, minä sitten googletan ja kerron hänelle helpommalla pääsisi kun itse ottaisi asioista selvää. Ei myöskään osaa ihan perus vasarointi/lampunvaihtohommia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse työskentelen asuntojen vuokraus yrityksen asiakaspalvelussa ja siellä näkyy hyvinse, miten avuttomia ihmiset on. Soitetaan kun lamppu palaa että mitä nyt tehdään ja vaikka on kirjalliset ohjeet kuinka tehdään sähkösopimus, ei onnistu. Ymmärrän sen jos on muuttanut ensimmäiseen omaan kotiin että opettelu on vielä menossa itsenäiseen elämään, mutta yleensä ne jotka kysyvät päivän selviä asioita ovat nimen omaan +35 vuotiaita.

Varsinkin nykyään kun netistä löytyy ohjeet ihan kaikkeen, luulisi että osaavat omaaloitteisesti yrittää löytää ratkaisua.

Olen huomannut, että nämä nuoret aikuiset löytää aivan kaiken muun netistä paitsi ei paikallista terveyskeskusta, hammashoitolaa, ainuttakaan vakuutusyhtiötä, sähköyhtiöitä, Kelaa, työvoimatoimistoa, poliisia ja lista jatkuu. Ei minkäänlaisia elämäntaitoja sen suhteen miten etsiä informaatiota omasta yhteiskunnastaan missä elää. He ei edes kyseenalaista asioita, että kuuluukö näiden nyt mennä näin. Sitä vain annetaan elämän ajaa päin seinää ja seisotaan tumput suorassa eikä koeteta edes ottaa selvää, että olisikohan tähän nyt oikeasti jokin ratkaisukin tarjolla.

Ei moni vanhempikaan ihminen löydä netistä sitä, mitä etsii.

Ja osalla ihmisistä ei ole netti minkäänlaisessa käytössä vielä.

Minusta on älytön idea, että jokaisen pitäisi itse etsiä ohjeet kaikkeen netistä. Ohjeet kun ovat luettaessa usein epäselviä ja niistä herää lisäkysymyksiä.

Mielestäni netissä olevat käsityöohjeet tai ruokareseptit on helppo ymmärtää ja niiden pohjalta voi toimia, mutta moni muu asia voi jäädä aika hämäräksi, jos ei voi esittää tarkentavia kysymyksiä.

Nyt puhuttiin nuorista ja aikuisista ei vanhuksista. Eikä ole älytön idea etsiä netistä itse neuvot, koska siellä ne on. Laittaa vain hakusanan googleen niin yleensä sillä löytyy heti vastaus.

Lasten ja nuorten luku- ja kirjoitustaito heikkenee koko ajan. Myös sanavarasto jää monelle puutteelliseksi. Pitäisi ymmärtää lisäksi lähdekritiikki. Varsin monella Google -haulla päätyy tänne AV:lle. Voiko täällä annettuihin vastauksiin ja ohjeisiin luottaa? Moni nuori hakee netistä kuvia, musiikkia, videoklippejä jne. Ei kirjallisia ohjeita erilaisiin asioihin. On tietysti huolestuttavaa, että tulevaisuudessa pitäisi olla tik-tokissa ohjeet arjen asioihin.

-eri

Kannattaa tiedostaa myös se, että chat GPT runoilee välillä ihan mitä sattuu.