Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ärsyttää avuttomat ihmiset
08.07.2023 |
Itse joutunut aina pärjäämään itsenäisesti, toki on mies ja ystäviä jotka voivat auttaa tarvittaessa, mutta esim omat vanhemmat olleet jo sairaana/haudassa yli 10 vuotta. Rahallisesti eivät myöskään koskaan ole avustaneet mitenkään sen jälkeen kun täytin 18v.
Olen siis jo lähes 40-vuotias nainen ja ärsyttää kun jotkut samanikäisetkin ovat täysin avuttomia oman elämänsä suhteen. Vanhemmiltaan ovat käsi ojossa pyytämässä jatkuvasti rahaa, pitävät itsestään selvyytenä että iäkkäät vanhemmat myös hoitavat lapsenlapsiaan vähän väliä, jotta saadaan lapsivapaata. Ja sitten vielä valitetaan kokoajan kun kaikki on niin raskasta.
Olenko kamala, kun sanon, että vähän halveksin tuollaisia ihmisiä? Vai olenko oikeasti vaan kateellinen? En kyllä haluaisi olla sellainen itse.
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä. En jaksa avuttomia ihmisiä.
Tai en oikeastaan ymmärrä sellaista, että ei edes aio opetella tekemään asioita. Itse tykkään kovasti uusien taitojen opettelusta ja kaikesta oppimisesta on hyötyä. Hyvin moni ei edes yritä. Varsinkin jos on yhtään raskaampaa tai vähän sotkuista. Esimerkiksi auton renkaiden vaihto. Sen oppii kuka tahansa, mutta ei viitsitä. Mielelläni tuollaisia asioita opettaisin ja näyttäisin. Mutta sitä en ymmärrä, ettei haluta oppia vaan mielummin laitetaan joku muu tekemään omasta puolesta ettei kynsi katkea.Kaikkien ihmisten ei ole mahdollista eikä järkevää opetella ihan kaikkia taitoja, koska aika on rajallinen hyödyke. Se opettelu on pois jostain muusta. Toki huono homma, jos ei osaa eikä opettele yhtään mitään.
Monesti on kyllä aikaa roikkua Facebookissa, instagramissa ja tiktokissa. Kyllä arjen perusasioita on hyvä osata ja kenelläkään ei ole niin kiire ettei olisi aikaa opetella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mäkin olen nelikymppinen nainen, ja samoilla ajatuksilla mitä ap. Muutin omilleni yo-kirjoitusten jälkeen toiselle paikkakunnalle yliopistoon opiskelemaan, ja aina olen hoitanut kaikki ihan itse. En ole edes tajunnut siinä olleen mitään erikoista. Ja ei, en saanut edes mitään hyviä eväitä elämään kotoa. Ei kukaan opettanut, mitä tehdään jos vessassa on tulos, miten myrkytetään sokeritoukat, miten hoidetaan vuokra- ja sähkösopimukset, kilpailutetaan muuttofirmat, kokataan mararonilaatikko, budjetoidaan tulot ja menot, säästetään kesälomatkaan, kirjoitetaan työhakemus, jne. Ihan itse kaikki arjen asiat on tullut nuoresta aikuisesta lähtien selvitettyä sitä mukaa, kun on tullut uusia tilanteita vastaan.
Olen kummitätin hyvän ystäväni teini-ikäiselle lapselle. Lapsen äiti, vanha ystäväni, on pitkäaikaistyötön (elämäntapatyötön) pummi, joka pärjää työelämän ulkopuolella pitkälti miehensä perhettä ja omia vanhempiaan kuppaamalla. Sai esim. appivanhemmiltaan mojovan potin kesäloman viettoon lasten kanssa (tarkoitus tyyliin käydä huvipuistossa tms kivaa), niin rouva päräytti sillä itselleen uutta elektroniikkaa ja muoviroskaa Wishiltä. Ihan suoraan kysyin ystävältäni, että etkö yhtään pystynyt oikeasti budjetoimaan "lomatonnista" siihen, mihin appivanhemmat olivat sen tarkoittaneet, mutta hän vaan hekotteli että pitäähän sitä arjen luksusta äidilläkin olla. Lopulta sitten appivanhemmat veivät muksut huvipuistoon. Minä vein kummilapseni ja äitinsä rannalle, tein eväät ja hain lähikaupasta eskimopuikot. Myöhemmin ystäväni soitti naureskellen, että "noinko huonosti sulla menee". Hän ihmetteli "köyhäilyäni". Olivat teinin kanssa olettaneet, että tarjoan heille ravintolasafkat ja jäätelökiskan tötteröt. Sanoin ihan suoraan ystävälleni tähän vastaukseksi, että itseasiassa halusin näyttää heille, millaista voi olla järkevä rahankäyttö. Sain hekottelua vastaukseksi.
Tuollaisille ihmisille toivon kyllä vastoinkäymisiä, jotta he saisivat mahdollisuuden vielä kasvaa ihmisinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vahvuuteen sairastuneet halveksivat apua tarvitsevien heikkoutta koska eivät ole itse saaneet olla heikkoja ja tarvitsevia.
Se epäterve pärjääjän rooli on voinut olla päällä lapsesta asti. Siitä käsin sitten tuomitaan ja halveksitaan "heikkoja" ihmisiä. Tuntematta näiden koko tarinaa. Tervettä on olla vahva ja tarvitseva samanaikaisesti. Antaa ja pyytää apua.
"Vahvuuteen sairastuneet"? Maailmassa ja elämässä pärjätäkseen tarvitaan vahvuutta. Ihmissuku jatkuu, jos kaikki ovat vahvoja, mutta se kuolee sukupuuttoon, jos kaikki ovat avuttomia. Avuttomuus on luonnotonta käytöstä.
Nyt ei varmaan puhuta mistään vahvuuteen sairastuneista vaan ihmisistä jotka pärjää normaalissa elämässä, eivät valita joka asiasta, että on liian raskasta. Kykenevät hoitamaan omat lapsensa, ruokahuollon, taloutensa jne ilman suurempia apuja ja saattavat jopa nauttia elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vahvuuteen sairastuneet halveksivat apua tarvitsevien heikkoutta koska eivät ole itse saaneet olla heikkoja ja tarvitsevia.
Se epäterve pärjääjän rooli on voinut olla päällä lapsesta asti. Siitä käsin sitten tuomitaan ja halveksitaan "heikkoja" ihmisiä. Tuntematta näiden koko tarinaa. Tervettä on olla vahva ja tarvitseva samanaikaisesti. Antaa ja pyytää apua.
"Vahvuuteen sairastuneet"? Maailmassa ja elämässä pärjätäkseen tarvitaan vahvuutta. Ihmissuku jatkuu, jos kaikki ovat vahvoja, mutta se kuolee sukupuuttoon, jos kaikki ovat avuttomia. Avuttomuus on luonnotonta käytöstä.
Ihmiset tappavat toisensa, jos kaikki pullistelevat vahvuuttaan. Vahva voi olla vaatimattomasti tekemättä siitä numeroa ja se vasta vahvaa onkin, kun samalla säilyttää ihmisyytensä ja ystävällisyytensä ja kykynsä ymmärtää, auttaa ja olla myötätuntoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
https://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/mieli/katkeruus-ei-kannata-testaa-…
Tää on just tätä, että mitään ei saisi nykyään kritisoida. Nämä tietyntyyppiset ihmiset kun eivät kestä sitäkään, vaan aina on kritisoijassa vika, kritisoija on varmasti itse nyt katkera jne.
Joskus on ihan syytäkin kyseenalaistaa joidenkin ihmisten itsekästä käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vahvuuteen sairastuneet halveksivat apua tarvitsevien heikkoutta koska eivät ole itse saaneet olla heikkoja ja tarvitsevia.
Se epäterve pärjääjän rooli on voinut olla päällä lapsesta asti. Siitä käsin sitten tuomitaan ja halveksitaan "heikkoja" ihmisiä. Tuntematta näiden koko tarinaa. Tervettä on olla vahva ja tarvitseva samanaikaisesti. Antaa ja pyytää apua.
"Vahvuuteen sairastuneet"? Maailmassa ja elämässä pärjätäkseen tarvitaan vahvuutta. Ihmissuku jatkuu, jos kaikki ovat vahvoja, mutta se kuolee sukupuuttoon, jos kaikki ovat avuttomia. Avuttomuus on luonnotonta käytöstä.
Nyt ei varmaan puhuta mistään vahvuuteen sairastuneista vaan ihmisistä jotka pärjää normaalissa elämässä, eivät valita joka asiasta, että on liian raskasta. Kykenevät hoitamaan omat lapsensa, ruokahuollon, taloutensa jne ilman suurempia apuja ja saattavat jopa nauttia elämästä.
Kyllä se näin ulkopuolisesta vaikuttaisi sairastumiselta, että pitää katkerasti kommentoida toisten elämää ja toivoa heille vahinkoa. On paljon kovien aikojen läpi menneitä ihmisiä, jotka eivät halveksi muita ja ärsyynny muista. Ärsyyntyminen on yksi masennuksen merkkejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/mieli/katkeruus-ei-kannata-testaa-…
Tää on just tätä, että mitään ei saisi nykyään kritisoida. Nämä tietyntyyppiset ihmiset kun eivät kestä sitäkään, vaan aina on kritisoijassa vika, kritisoija on varmasti itse nyt katkera jne.
Joskus on ihan syytäkin kyseenalaistaa joidenkin ihmisten itsekästä käytöstä.
Juu ketään ei saa syyllistää. Ei edes sitä ns. aikuista ihmistä joka on jäänyt lapsen tasolle ja hyväksikäyttää iäkkäitä vanhempiaan. Syytön hän siihen itse tietenkin on. Kaikki on muiden syytä.
Olen samassa tilanteessa paitsi että minulla ei ole sitä miestäkään eikä semmoisia ystäviä joilta voi pyytää apua. En voi sanoa että olen sairastunut vahvuuteen sillä ne hetket kun tarvitsisi sitä apua on kamalia eikä ole ketään auttamassa. Olen ainakin oppinut säästämään sillä aina joutuu maksamaan jos jokin hajoaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vahvuuteen sairastuneet halveksivat apua tarvitsevien heikkoutta koska eivät ole itse saaneet olla heikkoja ja tarvitsevia.
Se epäterve pärjääjän rooli on voinut olla päällä lapsesta asti. Siitä käsin sitten tuomitaan ja halveksitaan "heikkoja" ihmisiä. Tuntematta näiden koko tarinaa. Tervettä on olla vahva ja tarvitseva samanaikaisesti. Antaa ja pyytää apua.
"Vahvuuteen sairastuneet"? Maailmassa ja elämässä pärjätäkseen tarvitaan vahvuutta. Ihmissuku jatkuu, jos kaikki ovat vahvoja, mutta se kuolee sukupuuttoon, jos kaikki ovat avuttomia. Avuttomuus on luonnotonta käytöstä.
Ihmiset tappavat toisensa, jos kaikki pullistelevat vahvuuttaan. Vahva voi olla vaatimattomasti tekemättä siitä numeroa ja se vasta vahvaa onkin, kun samalla säilyttää ihmisyytensä ja ystävällisyytensä ja kykynsä ymmärtää, auttaa ja olla myötätuntoinen.
Ne vahvat nimenomaan ovat empaattisia. He auttavat avuttomia saamatta itse mitään. Avuttomat eivät itsekkyyttään ja laiskuuttaan viitsi tehdä muuta kuin ottaa toisilta.
Vierailija kirjoitti:
Mäkin olen nelikymppinen nainen, ja samoilla ajatuksilla mitä ap. Muutin omilleni yo-kirjoitusten jälkeen toiselle paikkakunnalle yliopistoon opiskelemaan, ja aina olen hoitanut kaikki ihan itse. En ole edes tajunnut siinä olleen mitään erikoista. Ja ei, en saanut edes mitään hyviä eväitä elämään kotoa. Ei kukaan opettanut, mitä tehdään jos vessassa on tulos, miten myrkytetään sokeritoukat, miten hoidetaan vuokra- ja sähkösopimukset, kilpailutetaan muuttofirmat, kokataan mararonilaatikko, budjetoidaan tulot ja menot, säästetään kesälomatkaan, kirjoitetaan työhakemus, jne. Ihan itse kaikki arjen asiat on tullut nuoresta aikuisesta lähtien selvitettyä sitä mukaa, kun on tullut uusia tilanteita vastaan.
Olen kummitätin hyvän ystäväni teini-ikäiselle lapselle. Lapsen äiti, vanha ystäväni, on pitkäaikaistyötön (elämäntapatyötön) pummi, joka pärjää työelämän ulkopuolella pitkälti miehensä perhettä ja omia vanhempiaan kuppaamalla. Sai esim. appivanhemmiltaan mojovan potin kesäloman viettoon lasten kanssa (tarkoitus tyyliin käydä huvipuistossa tms kivaa), niin rouva päräytti sillä itselleen uutta elektroniikkaa ja muoviroskaa Wishiltä. Ihan suoraan kysyin ystävältäni, että etkö yhtään pystynyt oikeasti budjetoimaan "lomatonnista" siihen, mihin appivanhemmat olivat sen tarkoittaneet, mutta hän vaan hekotteli että pitäähän sitä arjen luksusta äidilläkin olla. Lopulta sitten appivanhemmat veivät muksut huvipuistoon. Minä vein kummilapseni ja äitinsä rannalle, tein eväät ja hain lähikaupasta eskimopuikot. Myöhemmin ystäväni soitti naureskellen, että "noinko huonosti sulla menee". Hän ihmetteli "köyhäilyäni". Olivat teinin kanssa olettaneet, että tarjoan heille ravintolasafkat ja jäätelökiskan tötteröt. Sanoin ihan suoraan ystävälleni tähän vastaukseksi, että itseasiassa halusin näyttää heille, millaista voi olla järkevä rahankäyttö. Sain hekottelua vastaukseksi.
Tuo käytös ja elämäntapa sitten periytyy sille lapselle, valitettavasti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vahvuuteen sairastuneet halveksivat apua tarvitsevien heikkoutta koska eivät ole itse saaneet olla heikkoja ja tarvitsevia.
Se epäterve pärjääjän rooli on voinut olla päällä lapsesta asti. Siitä käsin sitten tuomitaan ja halveksitaan "heikkoja" ihmisiä. Tuntematta näiden koko tarinaa. Tervettä on olla vahva ja tarvitseva samanaikaisesti. Antaa ja pyytää apua.
"Vahvuuteen sairastuneet"? Maailmassa ja elämässä pärjätäkseen tarvitaan vahvuutta. Ihmissuku jatkuu, jos kaikki ovat vahvoja, mutta se kuolee sukupuuttoon, jos kaikki ovat avuttomia. Avuttomuus on luonnotonta käytöstä.
Nyt ei varmaan puhuta mistään vahvuuteen sairastuneista vaan ihmisistä jotka pärjää normaalissa elämässä, eivät valita joka asiasta, että on liian raskasta. Kykenevät hoitamaan omat lapsensa, ruokahuollon, taloutensa jne ilman suurempia apuja ja saattavat jopa nauttia elämästä.
Kyllä se näin ulkopuolisesta vaikuttaisi sairastumiselta, että pitää katkerasti kommentoida toisten elämää ja toivoa heille vahinkoa. On paljon kovien aikojen läpi menneitä ihmisiä, jotka eivät halveksi muita ja ärsyynny muista. Ärsyyntyminen on yksi masennuksen merkkejä.
Ärsyyntyminen on merkki siitä, että on huonossa seurassa.
Vanha sanonta: anna miehelle kala niin olet ruokkinut hänet päiväksi. Opeta mies kalastamaan niin ruokit hänet loppuelämäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vahvuuteen sairastuneet halveksivat apua tarvitsevien heikkoutta koska eivät ole itse saaneet olla heikkoja ja tarvitsevia.
Se epäterve pärjääjän rooli on voinut olla päällä lapsesta asti. Siitä käsin sitten tuomitaan ja halveksitaan "heikkoja" ihmisiä. Tuntematta näiden koko tarinaa. Tervettä on olla vahva ja tarvitseva samanaikaisesti. Antaa ja pyytää apua.
"Vahvuuteen sairastuneet"? Maailmassa ja elämässä pärjätäkseen tarvitaan vahvuutta. Ihmissuku jatkuu, jos kaikki ovat vahvoja, mutta se kuolee sukupuuttoon, jos kaikki ovat avuttomia. Avuttomuus on luonnotonta käytöstä.
Ihmiset tappavat toisensa, jos kaikki pullistelevat vahvuuttaan. Vahva voi olla vaatimattomasti tekemättä siitä numeroa ja se vasta vahvaa onkin, kun samalla säilyttää ihmisyytensä ja ystävällisyytensä ja kykynsä ymmärtää, auttaa ja olla myötätuntoinen.
Ne vahvat nimenomaan ovat empaattisia. He auttavat avuttomia saamatta itse mitään. Avuttomat eivät itsekkyyttään ja laiskuuttaan viitsi tehdä muuta kuin ottaa toisilta.
Juuri näin. Vahvojen pitäisi olla vaan loputtoman empaattisia, mutta entäs nämä jatkuvasti apua tarvitsevat? Missä
heidän empaattisuus näkyy?
Se on se, kun jotkut ihmiset ovat vaan ottajia. Vahvakin voi laittaa rajat ja sanoa, että nyt riittää, minulla on omakin elämä hoidettavana, enkä sinulta siihen mitään apua ainakaan saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vahvuuteen sairastuneet halveksivat apua tarvitsevien heikkoutta koska eivät ole itse saaneet olla heikkoja ja tarvitsevia.
Se epäterve pärjääjän rooli on voinut olla päällä lapsesta asti. Siitä käsin sitten tuomitaan ja halveksitaan "heikkoja" ihmisiä. Tuntematta näiden koko tarinaa. Tervettä on olla vahva ja tarvitseva samanaikaisesti. Antaa ja pyytää apua.
"Vahvuuteen sairastuneet"? Maailmassa ja elämässä pärjätäkseen tarvitaan vahvuutta. Ihmissuku jatkuu, jos kaikki ovat vahvoja, mutta se kuolee sukupuuttoon, jos kaikki ovat avuttomia. Avuttomuus on luonnotonta käytöstä.
Ihmiset tappavat toisensa, jos kaikki pullistelevat vahvuuttaan. Vahva voi olla vaatimattomasti tekemättä siitä numeroa ja se vasta vahvaa onkin, kun samalla säilyttää ihmisyytensä ja ystävällisyytensä ja kykynsä ymmärtää, auttaa ja olla myötätuntoinen.
Ne vahvat nimenomaan ovat empaattisia. He auttavat avuttomia saamatta itse mitään. Avuttomat eivät itsekkyyttään ja laiskuuttaan viitsi tehdä muuta kuin ottaa toisilta.
Juuri näin. Vahvojen pitäisi olla vaan loputtoman empaattisia, mutta entäs nämä jatkuvasti apua tarvitsevat? Missä
heidän empaattisuus näkyy?Se on se, kun jotkut ihmiset ovat vaan ottajia. Vahvakin voi laittaa rajat ja sanoa, että nyt riittää, minulla on omakin elämä hoidettavana, enkä sinulta siihen mitään apua ainakaan saa.
Todellakin.
Tuohon ei kuitenkaan sisälly se, että jää kyräilemään niitä avuttomua ja toivomaan heille pahaa. Eiköhän se jo ole pahaa itsessään, että on avuton.
Olen huomannut että nämä avuttomat eivät kyllä kestä yhtään kritiikkiä, vaan heti heittäydytään uhreiksi.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut että nämä avuttomat eivät kyllä kestä yhtään kritiikkiä, vaan heti heittäydytään uhreiksi.
Kritiikkiä mistä?
Vierailija kirjoitti:
Sitten ei osata edes tyyliin laittaa ruokaa vaikka ollaan oltu aikuisia jo ties kuinka pitkään ja on vielä kasa lapsiakin! Mitään muutakaan ei osata yksin, vaan tarvitaan apua ihan kaikessa. Lapset pitää tyyliin viedä hoitoon, jotta voi käydä kaupassa, muuten ollaan ihan pulassa.
Ja kaikkein älyttömintä on se, ettei kahta lasta osata hoitaa samaan aikaan, kun tosiaan viedään esikoinen jo vaikka 1-vuotiaana hoitoon, jotta saadaan olla rauhassa vauvan kanssa vaan kotona. Niin avutonta ja itsekästä. Osataan olla vanhempi vain yhdelle lapselle kerrallaan. Miksi niitä sitten hankitaan enemmän?!
Muuten asiallinen teksti, mutta lue itsekin miten idiootilta näyttää tuo tyyliin- sana.
Kuuntelen juuri Juhani Mattilan kirjaa uupumuksesta.
Siinä todetaan, että katkeruus on erittäin paha vaihe uupumuksessa.
Kaikella rakkaudella teille ärsyyntyneet, teillä saattaisi olla kipeästi tarvetta muutokselle.
Alue: Aihe vapaa
"Vahvuuteen sairastuneet"? Maailmassa ja elämässä pärjätäkseen tarvitaan vahvuutta. Ihmissuku jatkuu, jos kaikki ovat vahvoja, mutta se kuolee sukupuuttoon, jos kaikki ovat avuttomia. Avuttomuus on luonnotonta käytöstä.