Tylsä, rutiineihin kangistunut mies

Vierailija kirjoitti:

Esimerkejä:

Ehdotin (hyvissä ajoin etukäteen), että menisimme kotikaupungissa oleville musiikkifestareille yhtenä iltana. Vastaus: "Mitä järkeä sinne on mennä, ne biisithän kuulee radiostakin. Liput on kalliit. Kaljakin siellä on kallista. En mää ainakaan viitsi lähteä sinne ryysimään. Mikä v..un vimma sulla on nyt lähteä joka paikkaan, kun  ethän sää oo 15 vuoteen missään käynyt. On täällä kotonakin tekemistä. " Jatkoin, että nyt kun lapset ovat jo isoja, niin olisi taas aikaa ja jaksamista lähteä eri tavalla ja haluaisin nyt kovasti, että menisimme tuonne. Sitten sanoin, että taidan pyytää ystävää mukaan, jos hän ei kerta halua lähteä. Suuttui, otti marttyyri-ilmeen ja kieltäytyi keskustelemasta aiheesta enempää. Tehdessäni lähtöä tulee sitten muka sattumalta katsomaan ja arvioimaan, minkälaisessa "tällingissä" lähden. Jupisee kommentteja esim. "jaa tuollaisissa, saas nähdä tuleeko takaisin". Aloittaa itse kännäämään jo ennen lähtöäni ja kännää koko illan. Laittaa viestejä, milloin on mikäkin hätä sattumoisin juuri poissa ollessani. Koiria ei tasan tarkkaan ole käyttänyt illan aikana, vaan odottavat kusihädässä paluutani (muuten kyllä käyttää niitä ulkona), saattaa myös "kostaa" teini-ikäisten lasten kautta esim. alkaa kännipäissään johonkin typerään projektiin, johon tarvitsee välttämättä apua ja pakottaa teinit esim. kaivamaan kukkapenkkiä tai rakentamaan ulkovajaa. Tapahtuman jälkeen nakkelee muutaman päivän niskojaan ja pitää mykkäkoulua, sitten on yhtäkkiä ihan kuin ei mitään olisi ollutkaan. Suoraan ei koskaan suostu puhumaan. Sama kuvio toistuu joka jumalan kerta, kun haluaisin johonkin mennä. Jopa liittyen esim. työkaverin eläkkeellelähtöjuhlaan, johon lähdin autolla ja palasin klo 21 kotiin. Kaksipäiväiset työhöni liittyvät koulutus- tai konferenssimatkat aiheuttavat myös tämän reaktion.

Tilanne 2, ehdotan viikon ulkomaan matkaa (hyvissä ajoin tietenkin ja minä järjestäisin ja maksaisin kaiken, kuten aina. En myöskään ole ronkeli kohteen suhteen, kunhan johonkin joskus!). Minä: Lähdettäisiinkö syksyllä tai keväällä johonkin reissuun, onko sulla milloin lomaa? Vastaus: "Mitä järkee, mää en ainakaan lähde mihinkään. Enkä kyllä v...u jää tänne orjaksi, turha kuvitella. Järjestä v...u matkasi niin, ettei mun tarvii täällä kaikkee tehdä yksin." Tätä en ole vielä käytännössä kokeillut, miten tilanne jatkuisi, mutta enhän minä voi lemmikkejä jättää hoidettavaksi tuollaiselle enkä myöskään voi ketään pyytää tänne niitä hoitamaan, jos tuo mörökölli on täällä. Ja tuo "kaikki" mitä hänen pitäisi tehdä, on samaa, minkä itse olen vuosia tehnyt 365 päivää vuodessa sillä erotuksella, että lapset olisivat minun mukanani reissussa.

Ja siis niin kauan, kun en mihinkään halua mennä, niin kaikki on ihan hyvin. Ennen lapsia ja lasten ollessa pieniäkin kävimme yhdessä ravintoloissa, matkoilla, kylpyläviikonlopuilla. Itse asiassa lasten ollessa pieniä se oli yleensä juuri hän, joka halusi näihin mennä. Itseltäni ns. ruuhkavuodet ja kaikki muu elämässä sattunut imivät vuosiksi kaikki voimat ja ajan eikä itselläkään ollut oikein intoa mihinkään. Nyt taas, kun nuorimmatkin lapset ovat jo teinejä, olisi aikaa ja mahdollisuuksia eri tavalla. 

Onko kukaan päässyt tällaisesta tilanteesta jotenkin eteenpäin? 

Ap

Sulla on lapsentasolla jäänyt "mies", joka kostaa sulle "äidilleen", kun "äidillä" on muutakin elämää ja mielenkiintoa kuin mieslapsi. Myös kostaminen muiden kautta ei ole tervettä eikä normaalia, eikä niille lapsillekaan reilua.

Ottaisin eron ihan mitään miettimättä miesvauvasta, jonka tekee kostoretkiä minulle. Haluan rinnalleni tasa-arvoisen miehen, joka kohtelee minua kumppaninaan eikä äitihahmona, jolle voi osoittaa uhmaikäisesti mieltään, ja jonka menemisiä mies yrittää kontrolloida (= yksi henkisen väkivallan muoto).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hitto.. Purskahdin nauruun tätä lukiessani!

Mulla on 100% just samanlainen mies. Syytän ikää - ei kuusikymppinen mies ilmeisesti jaksa enää mitään, eikä mikään kiinnosta. En minäkään halua erota, ollaan mekin oltu jo pitkään yhdessä.

Ehkä meidän pitäis lähteä yhdessä jonnekin..

Toisenlaisiakin miehiä on, kuten oma yli kuusikymppinen mieheni. Lähtee mielellään ulos syömään tai elokuviin, hänellä on harrastuksia ja kavereita. Sattuneesta syystä ei nyt isompia reissuja ole ollut, mutta pari yön yli hotellireissua on tehty. Lasten ollessa teinejä tein heidän kanssaan monta ulkomaanmatkaa, mies ei halunnut mukaan, mutta ei kertaakaan äksyillyt meidän reissuista. Aloittajan mies kuulostaa hankalalta ihmiseltä, kun ei salli puolison tekevän mitään.

Kuusikymppinen enoni matkailee yksin ja vaimonsa kanssa, harrastaa moottoripyöräilyä ja lavatansseja, kiertää pitkin Suomea tanssimassa ja omistaa koiria. Käy säännöllisesti teatterissa, myös ulkopaikkakunnilla, kesäteatterissa, museoissa ja lukee paljon.

Ei voi siis iästä syyttä, kun mies on änkyrä ihan vaan vttumaisuuttaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa siltä, että mies on masentunut tai kärsii sosiaalisten tilanteiden pelosta. Kun on vuosien ajan vältellyt uusia kokemuksia ja pitänyt tiukasti kiinni rutiineista, kapenee mukavuusalue väistämättä. Ihan sellaisetkin asiat kuin miten ravintolassa käyttäydytään tai kuinka uusille tuttavuuksille puhutaan, voivat herättää ahdistusta. Vastaavasti syy sille, miksi mies ei halua päästää sinuakaan minnekään, voi olla menettämisen pelko. Hän ehkä ajattelee, että jos pääset näkemään, mitä kaikkea kiinnostavaa kodin ulkopuolella on tarjolla ja saat uusia kokemuksia ja vaikutteita, et ehkä enää tyydykään nykyiseen elämääsi. Pelko on siinä mielessä ymmärrettävä, että eihän tuo nykyinen elämäsi kovin hääppöiseltä vaikuta, ja mies varmasti ymmärtää tämän itsekin. Hänellä ei kuitenkaan ole voimia tai halua muuttaa tilannetta, koska se edellyttäisi sen myöntämistä, että ongelma on hänessä. Monilla miehillä on korkea kynnys myöntää kärsivänsä mielenterveysongelmista, saati hakea niihin apua. On helpompi uskotella itselleen, että ei oikeastaan edes halua rikkoa rutiineja, että on ihan turhaa hömpötystä käydä missään ja että kotona pysyttelemällä säästyy rahaakin, sen sijaan, että myöntäisi olevansa masentunut tai ahdistunut.

Jep, uskon itsekin, että nimenomaan menettämisen pelko tuossa käytöksessä on taustalla. Ei ole oikein sen tyyppinen mies, että pelkästään ilkeyttään tekisi. Vaan ehkä menettämisen pelko nimenomaan laukaisee jonkun primitiivisen reaktion, jossa toistaa tuota tiettyä kaavaa. Tämä ei tietenkään tee käytöksestä hyväksyttävää eikä sinänsä paranna tilannetta yhtään. 

Kiitos, hyvää keskustelua, joka auttaa jäsentämään asioita omassa päässä.

Ap

Minulla on sosiaalinen ahdistus ja pelkotiloja. En silti kosta niitä kumppanilleni tai kiukuttele marttyyrina puolisolleni.

Se, että on sairas tai paha olo, ei oikeuta siihen, että käyttäytyy kuin mulqqu ja opettaa lapsilleenkin, että miehet ovat tällaisia, tämä on normaalia.

Miehesi on tyypillinen masentunut, itsestään syvän epävarma narsistinen alkoholisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ihan helppoa erotakaan, kun on talot, lapset ym. Enkä oikeastaan haluaisikaan erota, vaan ainoastaan saada hänet ymmärtämään ja hyväksymään, että muutakin voi olla kuin työt ja muut velvollisuudet. Yli 25v yhdessä. Ei hän alussa tuollainen ollut, on ihan erilainen kuin se mies, jonka kanssa menin aikanaan yksiin. Ruuhkavuodet on rämmitty sitä iänikuista latua, töihin kukonlaulun aikaan, illat täynnä suorittamista, rahatilanne vuosia kädestä suuhun-tyyliä jne. Nyt kun lapset isoja ja aikaa sekä rahaa olisi, kaikki hauska onkin hänen mielestään turhaa tuhlausta ja ajanhukkaa. Tarkoitan esim. ravintolaillallista, matkustelua, konsertteja. Käyttäytyy itse asiassa niin kuin minä olisin rikkonut jonkun saakelin sopimuksen, kun en haluakaan enää paahtaa sitä samaa latua vaan välillä jotain muutakin. Ap

Teillä on siis tuo ihan sama vanha ongelma mikä on miljoonilla muillakin pariskunnilla mies haluaisi säästää tienestinsä ja nainen haluaisi tuhlata ne ja vielä säästötkin

Olen kertonut jo kaksi kertaa tässä ketjussa, että nämä huvit tapahtuisivat minun rahoillani. Kuten lähes kaikki muukin tässä huushollissa. Ap

Ei kannata vastailla trollille. Tämä palsta kuhisee miehiä, jotka yrittävät luoda keksityn todellisuuden missä naiset eivät käy töissä eivätkä elätä perhettään. Vaikka miten vastailet, ne jankuttavat samaa asiaa. Ovat tehneet sitä jo vuosia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ihan helppoa erotakaan, kun on talot, lapset ym. Enkä oikeastaan haluaisikaan erota, vaan ainoastaan saada hänet ymmärtämään ja hyväksymään, että muutakin voi olla kuin työt ja muut velvollisuudet. Yli 25v yhdessä. Ei hän alussa tuollainen ollut, on ihan erilainen kuin se mies, jonka kanssa menin aikanaan yksiin. Ruuhkavuodet on rämmitty sitä iänikuista latua, töihin kukonlaulun aikaan, illat täynnä suorittamista, rahatilanne vuosia kädestä suuhun-tyyliä jne. Nyt kun lapset isoja ja aikaa sekä rahaa olisi, kaikki hauska onkin hänen mielestään turhaa tuhlausta ja ajanhukkaa. Tarkoitan esim. ravintolaillallista, matkustelua, konsertteja. Käyttäytyy itse asiassa niin kuin minä olisin rikkonut jonkun saakelin sopimuksen, kun en haluakaan enää paahtaa sitä samaa latua vaan välillä jotain muutakin. Ap

Teillä on siis tuo ihan sama vanha ongelma mikä on miljoonilla muillakin pariskunnilla mies haluaisi säästää tienestinsä ja nainen haluaisi tuhlata ne ja vielä säästötkin

Olen kertonut jo kaksi kertaa tässä ketjussa, että nämä huvit tapahtuisivat minun rahoillani. Kuten lähes kaikki muukin tässä huushollissa. Ap

Ei kannata vastailla trollille. Tämä palsta kuhisee miehiä, jotka yrittävät luoda keksityn todellisuuden missä naiset eivät käy töissä eivätkä elätä perhettään. Vaikka miten vastailet, ne jankuttavat samaa asiaa. Ovat tehneet sitä jo vuosia.

Kieltämättä täällä on paljon aika raskaita keskustelukumppaneita. Mutta kokonaisuutena olen positiivisesti yllättynyt tästä ketjusta siinä mielessä, että tähän on tullut tosi hyviäkin vastauksia, jotka ovat oikeasti antaneet ajattelemisen aihetta ja erilaisia näkökulmia.  Ap

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa siltä, että mies on masentunut tai kärsii sosiaalisten tilanteiden pelosta. Kun on vuosien ajan vältellyt uusia kokemuksia ja pitänyt tiukasti kiinni rutiineista, kapenee mukavuusalue väistämättä. Ihan sellaisetkin asiat kuin miten ravintolassa käyttäydytään tai kuinka uusille tuttavuuksille puhutaan, voivat herättää ahdistusta. Vastaavasti syy sille, miksi mies ei halua päästää sinuakaan minnekään, voi olla menettämisen pelko. Hän ehkä ajattelee, että jos pääset näkemään, mitä kaikkea kiinnostavaa kodin ulkopuolella on tarjolla ja saat uusia kokemuksia ja vaikutteita, et ehkä enää tyydykään nykyiseen elämääsi. Pelko on siinä mielessä ymmärrettävä, että eihän tuo nykyinen elämäsi kovin hääppöiseltä vaikuta, ja mies varmasti ymmärtää tämän itsekin. Hänellä ei kuitenkaan ole voimia tai halua muuttaa tilannetta, koska se edellyttäisi sen myöntämistä, että ongelma on hänessä. Monilla miehillä on korkea kynnys myöntää kärsivänsä mielenterveysongelmista, saati hakea niihin apua. On helpompi uskotella itselleen, että ei oikeastaan edes halua rikkoa rutiineja, että on ihan turhaa hömpötystä käydä missään ja että kotona pysyttelemällä säästyy rahaakin, sen sijaan, että myöntäisi olevansa masentunut tai ahdistunut.

Mikään ei estä miestä tajuamasta noita mainitsemiasi asioita. Oikeastaan ne ovat aika selkeitä ja niistä puhutaan paljon nykypäivänä. On tietoinen valinta olla tekemättä mitään asian korjaamiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Tee asioita yksin. Tai ystävien kanssa. Anna miehesi elää omalla tavallaan.

Ruokien suhteen. Syö mitä haluat. Suo sama kumppanillesi.

Mille ihmeen kumppanille? Ei tuollainen ole kumppani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa siltä, että mies on masentunut tai kärsii sosiaalisten tilanteiden pelosta. Kun on vuosien ajan vältellyt uusia kokemuksia ja pitänyt tiukasti kiinni rutiineista, kapenee mukavuusalue väistämättä. Ihan sellaisetkin asiat kuin miten ravintolassa käyttäydytään tai kuinka uusille tuttavuuksille puhutaan, voivat herättää ahdistusta. Vastaavasti syy sille, miksi mies ei halua päästää sinuakaan minnekään, voi olla menettämisen pelko. Hän ehkä ajattelee, että jos pääset näkemään, mitä kaikkea kiinnostavaa kodin ulkopuolella on tarjolla ja saat uusia kokemuksia ja vaikutteita, et ehkä enää tyydykään nykyiseen elämääsi. Pelko on siinä mielessä ymmärrettävä, että eihän tuo nykyinen elämäsi kovin hääppöiseltä vaikuta, ja mies varmasti ymmärtää tämän itsekin. Hänellä ei kuitenkaan ole voimia tai halua muuttaa tilannetta, koska se edellyttäisi sen myöntämistä, että ongelma on hänessä. Monilla miehillä on korkea kynnys myöntää kärsivänsä mielenterveysongelmista, saati hakea niihin apua. On helpompi uskotella itselleen, että ei oikeastaan edes halua rikkoa rutiineja, että on ihan turhaa hömpötystä käydä missään ja että kotona pysyttelemällä säästyy rahaakin, sen sijaan, että myöntäisi olevansa masentunut tai ahdistunut.

Jep, uskon itsekin, että nimenomaan menettämisen pelko tuossa käytöksessä on taustalla. Ei ole oikein sen tyyppinen mies, että pelkästään ilkeyttään tekisi. Vaan ehkä menettämisen pelko nimenomaan laukaisee jonkun primitiivisen reaktion, jossa toistaa tuota tiettyä kaavaa. Tämä ei tietenkään tee käytöksestä hyväksyttävää eikä sinänsä paranna tilannetta yhtään. 

Kiitos, hyvää keskustelua, joka auttaa jäsentämään asioita omassa päässä.

Ap

Minulla on sosiaalinen ahdistus ja pelkotiloja. En silti kosta niitä kumppanilleni tai kiukuttele marttyyrina puolisolleni.

Se, että on sairas tai paha olo, ei oikeuta siihen, että käyttäytyy kuin mulqqu ja opettaa lapsilleenkin, että miehet ovat tällaisia, tämä on normaalia.

Erinomainen pointti. Mulla taas on miehenä kakkostyypin masennusvoittoinen bipolaari, jo vuosia täysin lääkkeetön. Ei ole koskaan kontrolloinut, marttyroinut eikä kohdellut rumasti kuten ap:n mies ap:ta.

Sillekin täytyy osata vetää rajat, millaista käytöstä puolisolta sietää, jos tämä ei niitä rajoja tunnista. (Miksei? Qusipäinen käytös on qusipäistä eikä puolusteltavissa terveydentilalla.)

Monen, usein naisen ja ap:nkin ongelma on aivan loputon ja aiheeton toivo paremmasta, yliymmärtäminen ja asioiden parhain päin selittely. Kun riisuu asian ympäriltä hörhelöt, jää vain runko, ap ei saa mennä mihinkään tai mies suuttuu. Turha sitä on kaunistella.

Mekanismi on kuin alkoholistilla ja läheisriipalla. "Kun ei se aina ole tuollainen."

Vierailija kirjoitti:

Mulle olisi paljon isompi ongelma tuo miehen häijyys kuin rutiinit. Jos haluaa olla kotona, ok, puolisolle ilkeily ei koskaan ole ok.

Samaa mietin. Tämä on taas yksi niistä ketjuista missä kysytään apua pieneen ongelmaan, mutta ap:n sivulauseista paljastuu aivan massiivisia ongelmia jotka eivät liity pieneen ongelmaan oikeastaan mitenkään.

Tässäkin mies manipuloi, kostaa, ryyppää, kohtelee lemmikkejä julmasti ja kiusaa teinejä kännissä. On mustasukkainen ja omistushaluinen. On teettänyt ilmeisesti kotityöt ap:lla aina ja ap vielä maksaa suuremman osan kuluista.

Ja ap kyselee neuvoja miten saada mies lähtemään tapahtumiin. Ap näkee sen ongelmana. Minusta koko ukon olemassaolo on yksi iso ongelma, sen perusteella mitä ketjusta voi päätellä.

jätä koko äijä jos on niin vaikeeta edes jutella. pitäähän sitä välillä päästä jonnekkin vaikka yksin jos toinen ei halua mukaan. ite saan onneksi 16 vuoden liitossa mennä välillä yksinkin ja niin saa toinenkin ilman mitään mykkäkouluja jälkikäteen. 

nytkin toinen on työmatkalla kaksi viikkoa niin eipä siinä auta mököttää kun tuo se leivän kotiin ja muutenkin pitäähän sitä saada mennä. kiva sitten nähdä taas tauon jälkeen. 

me ollaan ostamassa kesämökkiä niin siinä on meillä seuraava yhteinen projekti. siellä on sitten paljon ns. yhteistä tekemistä tai erikseen tekemistä miten vaan ja mieluisaa tekemistä etenkin molemmille....saa kalastaa, uida, saunoa, ottaa rennosti, tehdä kesäkeittiössä sapuskaa....pyytää tuttuja mökkeilemään. 

pitää vaan aina yrittää keksiä yhteistä tekemistä....meillä se on aina ollut mökkeily...vuokramökeillä ja nyt omaa katsomaan ensi viikolla kun miekkonen kotiutuu ja jaksaa lähteä. etenkin jaksaa lähteä kun tulee just töistä eli heti en iske kimppuun että nyt pitää lähteä ...antaa ukkelin ensin vähän levätä niin sit mennään.