Tylsä, rutiineihin kangistunut mies

Olisin jättänyt jo kauan sitten syömään jokavuosittaista ruokaansa ja lähtenyt.

No jos se on niin kamalaa, niin miksi haluat "selviytyä" hänen kanssaan?

Miks oot ihmisen kanssa joka ei kiinnosta?

Taustalla voi olla pelko/ahdistus uusista asioista. itsellä vähän samaa. Mutta miksi olet hänen kanssa? Ihmettelen.

Ei ole ihan helppoa erotakaan, kun on talot, lapset ym. Enkä oikeastaan haluaisikaan erota, vaan ainoastaan saada hänet ymmärtämään ja hyväksymään, että muutakin voi olla kuin työt ja muut velvollisuudet. Yli 25v yhdessä. Ei hän alussa tuollainen ollut, on ihan erilainen kuin se mies, jonka kanssa menin aikanaan yksiin. Ruuhkavuodet on rämmitty sitä iänikuista latua, töihin kukonlaulun aikaan, illat täynnä suorittamista, rahatilanne vuosia kädestä suuhun-tyyliä jne. Nyt kun lapset isoja ja aikaa sekä rahaa olisi, kaikki hauska onkin hänen mielestään turhaa tuhlausta ja ajanhukkaa. Tarkoitan esim. ravintolaillallista, matkustelua, konsertteja. Käyttäytyy itse asiassa niin kuin minä olisin rikkonut jonkun saakelin sopimuksen, kun en haluakaan enää paahtaa sitä samaa latua vaan välillä jotain muutakin. Ap

Mihin suurinpiirtein haluaisit mennä? Onko se paheellinen hevirockkonsertti vai ulkomaille matka? Liian kuumalla säällä kesällä vai silloin kun sopiva sää? Haluaisitko mennä aikaisin ja toinen myöhään, tai toisinpäin. Ehkä hän viihtyy kotona, harrastuksissa ja töissä. Ovatko toiveenne elämälle erilaiset ja hän pidättelee sinua kun ei päästä? Vai onko joku järkevä peruste edes miksei johonkin. Entä jos haluaisit ajelulle tai maisemia katsomaan, lempiputiikkiin. Mitä aiot nyt tehdä.

Ja miehen lompakolla en ole kyllä koskaan elellyt, pikemmin päinvastoin. Myös nämä ns. hauskat turhuudet tehtäisiin minun rahoillani. Ap

Itse olen sinkkunainen. Olisin niin kiitollinen miehestä, joka viihtyisi kotona, eikä juoksisi riennoissa, tyytyisi vaatimattomaan elämään kanssani kotona, puutarhatöitä tehden, kotia laittaen. Kokkaisin mielelläni hänelle kotiruokaa. Ei mene tasan onnenlahjat.

Neljä ekaa palstamammaa olisi lähtenyt lätkimään jo vuosia sitten.

Eronneita ja karanneita täällä piisaa, ja parisuhdeneuvonsa on sitä samaa.

Esimerkejä:

Ehdotin (hyvissä ajoin etukäteen), että menisimme kotikaupungissa oleville musiikkifestareille yhtenä iltana. Vastaus: "Mitä järkeä sinne on mennä, ne biisithän kuulee radiostakin. Liput on kalliit. Kaljakin siellä on kallista. En mää ainakaan viitsi lähteä sinne ryysimään. Mikä v..un vimma sulla on nyt lähteä joka paikkaan, kun  ethän sää oo 15 vuoteen missään käynyt. On täällä kotonakin tekemistä. " Jatkoin, että nyt kun lapset ovat jo isoja, niin olisi taas aikaa ja jaksamista lähteä eri tavalla ja haluaisin nyt kovasti, että menisimme tuonne. Sitten sanoin, että taidan pyytää ystävää mukaan, jos hän ei kerta halua lähteä. Suuttui, otti marttyyri-ilmeen ja kieltäytyi keskustelemasta aiheesta enempää. Tehdessäni lähtöä tulee sitten muka sattumalta katsomaan ja arvioimaan, minkälaisessa "tällingissä" lähden. Jupisee kommentteja esim. "jaa tuollaisissa, saas nähdä tuleeko takaisin". Aloittaa itse kännäämään jo ennen lähtöäni ja kännää koko illan. Laittaa viestejä, milloin on mikäkin hätä sattumoisin juuri poissa ollessani. Koiria ei tasan tarkkaan ole käyttänyt illan aikana, vaan odottavat kusihädässä paluutani (muuten kyllä käyttää niitä ulkona), saattaa myös "kostaa" teini-ikäisten lasten kautta esim. alkaa kännipäissään johonkin typerään projektiin, johon tarvitsee välttämättä apua ja pakottaa teinit esim. kaivamaan kukkapenkkiä tai rakentamaan ulkovajaa. Tapahtuman jälkeen nakkelee muutaman päivän niskojaan ja pitää mykkäkoulua, sitten on yhtäkkiä ihan kuin ei mitään olisi ollutkaan. Suoraan ei koskaan suostu puhumaan. Sama kuvio toistuu joka jumalan kerta, kun haluaisin johonkin mennä. Jopa liittyen esim. työkaverin eläkkeellelähtöjuhlaan, johon lähdin autolla ja palasin klo 21 kotiin. Kaksipäiväiset työhöni liittyvät koulutus- tai konferenssimatkat aiheuttavat myös tämän reaktion.

Tilanne 2, ehdotan viikon ulkomaan matkaa (hyvissä ajoin tietenkin ja minä järjestäisin ja maksaisin kaiken, kuten aina. En myöskään ole ronkeli kohteen suhteen, kunhan johonkin joskus!). Minä: Lähdettäisiinkö syksyllä tai keväällä johonkin reissuun, onko sulla milloin lomaa? Vastaus: "Mitä järkee, mää en ainakaan lähde mihinkään. Enkä kyllä v...u jää tänne orjaksi, turha kuvitella. Järjestä v...u matkasi niin, ettei mun tarvii täällä kaikkee tehdä yksin." Tätä en ole vielä käytännössä kokeillut, miten tilanne jatkuisi, mutta enhän minä voi lemmikkejä jättää hoidettavaksi tuollaiselle enkä myöskään voi ketään pyytää tänne niitä hoitamaan, jos tuo mörökölli on täällä. Ja tuo "kaikki" mitä hänen pitäisi tehdä, on samaa, minkä itse olen vuosia tehnyt 365 päivää vuodessa sillä erotuksella, että lapset olisivat minun mukanani reissussa.

Ja siis niin kauan, kun en mihinkään halua mennä, niin kaikki on ihan hyvin. Ennen lapsia ja lasten ollessa pieniäkin kävimme yhdessä ravintoloissa, matkoilla, kylpyläviikonlopuilla. Itse asiassa lasten ollessa pieniä se oli yleensä juuri hän, joka halusi näihin mennä. Itseltäni ns. ruuhkavuodet ja kaikki muu elämässä sattunut imivät vuosiksi kaikki voimat ja ajan eikä itselläkään ollut oikein intoa mihinkään. Nyt taas, kun nuorimmatkin lapset ovat jo teinejä, olisi aikaa ja mahdollisuuksia eri tavalla. 

Onko kukaan päässyt tällaisesta tilanteesta jotenkin eteenpäin? 

Ap

Oletko kokeillut keskustella tästä asiasta miehen kanssa yleisellä tasolla, siis ilman että on sillä hetkellä jokin menoehdotus mielessä? Kysyä häneltä, miksi ei ole kiinnostunut lähtemään mihinkään, vaikka joskus ennen oli. Jos suostuu keskustelemaan asiasta, niin tällä saattaisi selvitä mistä kenkä puristaa, ja sitä kautta olla helpompaa ainakin lähestyä asiaa oikeasta suunnasta. Mutta jos ei halua kertoa, niin sitten on kyllä tosi hankala muuttaa tilannetta.

Voiko fiksu nainen valita väärin?

Kyllä pahalta näyttää. Isäni oli juuri tuollainen ja mihinkään ei olisi saanut mennä ja mihinkään hän ei halunnut osallistua. Ja mykkäkoulut saattoivat kestää pari viikkoakin. Valitettavasti pahenee vaan ajan myötä, joten jos pystyt lähtemään, lähde. Jos mies ei suostu puhumaan aiheesta, niin ei kai siinä ole mitään tehtävissä. Mieslapsi.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ihan helppoa erotakaan, kun on talot, lapset ym. Enkä oikeastaan haluaisikaan erota, vaan ainoastaan saada hänet ymmärtämään ja hyväksymään, että muutakin voi olla kuin työt ja muut velvollisuudet. Yli 25v yhdessä. Ei hän alussa tuollainen ollut, on ihan erilainen kuin se mies, jonka kanssa menin aikanaan yksiin. Ruuhkavuodet on rämmitty sitä iänikuista latua, töihin kukonlaulun aikaan, illat täynnä suorittamista, rahatilanne vuosia kädestä suuhun-tyyliä jne. Nyt kun lapset isoja ja aikaa sekä rahaa olisi, kaikki hauska onkin hänen mielestään turhaa tuhlausta ja ajanhukkaa. Tarkoitan esim. ravintolaillallista, matkustelua, konsertteja. Käyttäytyy itse asiassa niin kuin minä olisin rikkonut jonkun saakelin sopimuksen, kun en haluakaan enää paahtaa sitä samaa latua vaan välillä jotain muutakin. Ap

Just perusjuttu miksi tuossa vaiheessa erotaan, ei ole oikein mitään yhteistä lapset isoja jne..yleensä se on se 20v ja sitten erotaan, jos puhutaan nykypäivän "pitkistä" suhteista. Olette jo ns yliajalla. Karua, mutta totta.

Tuo sama vaihe tulee aina naisille jossain vaiheessa kun alkaa tajuaa että oma elämä on ehtoo puolella ja mies muuttuu tylsäksi kun ei halua elää ja kokea niin kuin nainen vaatii että saisi uskoteltua itselle olevan vielä nuorekas

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ihan helppoa erotakaan, kun on talot, lapset ym. Enkä oikeastaan haluaisikaan erota, vaan ainoastaan saada hänet ymmärtämään ja hyväksymään, että muutakin voi olla kuin työt ja muut velvollisuudet. Yli 25v yhdessä. Ei hän alussa tuollainen ollut, on ihan erilainen kuin se mies, jonka kanssa menin aikanaan yksiin. Ruuhkavuodet on rämmitty sitä iänikuista latua, töihin kukonlaulun aikaan, illat täynnä suorittamista, rahatilanne vuosia kädestä suuhun-tyyliä jne. Nyt kun lapset isoja ja aikaa sekä rahaa olisi, kaikki hauska onkin hänen mielestään turhaa tuhlausta ja ajanhukkaa. Tarkoitan esim. ravintolaillallista, matkustelua, konsertteja. Käyttäytyy itse asiassa niin kuin minä olisin rikkonut jonkun saakelin sopimuksen, kun en haluakaan enää paahtaa sitä samaa latua vaan välillä jotain muutakin. Ap

Teillä on siis tuo ihan sama vanha ongelma mikä on miljoonilla muillakin pariskunnilla mies haluaisi säästää tienestinsä ja nainen haluaisi tuhlata ne ja vielä säästötkin

Vaihda nuorempi mies. <3

Vierailija kirjoitti:

voi olla, että sinun elämäsi mahdollistaminen vie mehut sen verran perusteellisesti, ettei jaksa enää viihdearvoa sulle tuottaa. Oletko tätä tullut ajatelleeksi?

Tästä täytyy kyllä kysyä, että mitähän tällä mahdat tarkoittaa? Kyllä tässä parisuhteessa on kaikin puolin ollut niin, että minä olen paremminkin ollut se mahdollistaja, joka on hoitanut ja huolehtinut kaiken. Ap

Miehellä on alkoholiongelma. Aloittaja voisi mennä alkoholistien omaisten tukiryhmään tai hankkia aiheeseen liittyvää kirjallisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ihan helppoa erotakaan, kun on talot, lapset ym. Enkä oikeastaan haluaisikaan erota, vaan ainoastaan saada hänet ymmärtämään ja hyväksymään, että muutakin voi olla kuin työt ja muut velvollisuudet. Yli 25v yhdessä. Ei hän alussa tuollainen ollut, on ihan erilainen kuin se mies, jonka kanssa menin aikanaan yksiin. Ruuhkavuodet on rämmitty sitä iänikuista latua, töihin kukonlaulun aikaan, illat täynnä suorittamista, rahatilanne vuosia kädestä suuhun-tyyliä jne. Nyt kun lapset isoja ja aikaa sekä rahaa olisi, kaikki hauska onkin hänen mielestään turhaa tuhlausta ja ajanhukkaa. Tarkoitan esim. ravintolaillallista, matkustelua, konsertteja. Käyttäytyy itse asiassa niin kuin minä olisin rikkonut jonkun saakelin sopimuksen, kun en haluakaan enää paahtaa sitä samaa latua vaan välillä jotain muutakin. Ap

Teillä on siis tuo ihan sama vanha ongelma mikä on miljoonilla muillakin pariskunnilla mies haluaisi säästää tienestinsä ja nainen haluaisi tuhlata ne ja vielä säästötkin

Olen kertonut jo kaksi kertaa tässä ketjussa, että nämä huvit tapahtuisivat minun rahoillani. Kuten lähes kaikki muukin tässä huushollissa. Ap