Tylsä, rutiineihin kangistunut mies

Vierailija kirjoitti:

Miehellä on alkoholiongelma. Aloittaja voisi mennä alkoholistien omaisten tukiryhmään tai hankkia aiheeseen liittyvää kirjallisuutta.

Konsertteihin ja matkoille ei voi lähteä koska niissä ei voi juoda oman aikataulun mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Oletko kokeillut keskustella tästä asiasta miehen kanssa yleisellä tasolla, siis ilman että on sillä hetkellä jokin menoehdotus mielessä? Kysyä häneltä, miksi ei ole kiinnostunut lähtemään mihinkään, vaikka joskus ennen oli. Jos suostuu keskustelemaan asiasta, niin tällä saattaisi selvitä mistä kenkä puristaa, ja sitä kautta olla helpompaa ainakin lähestyä asiaa oikeasta suunnasta. Mutta jos ei halua kertoa, niin sitten on kyllä tosi hankala muuttaa tilannetta.

Ei oikein suostu keskustelemaan, ainoa selitys on että niissä ei ole hänen mielestään "järkeä". Ja olettaa ja odottaa, että minäkään en lähtisi, vaan nyhjättäisiin yhdessä kotona. Ottaa johonkin lähtöhalut heti henkilökohtaisena loukkauksena. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellä on alkoholiongelma. Aloittaja voisi mennä alkoholistien omaisten tukiryhmään tai hankkia aiheeseen liittyvää kirjallisuutta.

Konsertteihin ja matkoille ei voi lähteä koska niissä ei voi juoda oman aikataulun mukaan.

En usko, että tämä on se perimmäinen ongelma. Ap

Vierailija kirjoitti:

Tuo sama vaihe tulee aina naisille jossain vaiheessa kun alkaa tajuaa että oma elämä on ehtoo puolella ja mies muuttuu tylsäksi kun ei halua elää ja kokea niin kuin nainen vaatii että saisi uskoteltua itselle olevan vielä nuorekas

Siellä taitaa olla toinen samanlainen kuin mieheni... Siis muuta syytähän konserttiin tai matkalle lähtöön ei voi olla, kuin se, että haluaisi uskotella itselleen olevansa nuorekas... Hohhoijaa. Ap

Ihmisten pitäisi oppia elämään noin kun mies, kaikki turha meneminen ja hötkyily pois.

Niin se maailma pelastetaan, se että kaikkien pitäisi päästä sinne tänne tuonne ajaa ihmiskunnan tuhoon ennenpitkää.

Tuommoisia ne andropaussiset käävät on. Vaihda nuorempaan kolliin, joka panee sua niin että seinät heiluu ja lähtee mukaan mihin haluat :))

Otan osaa, ap. Voin hyvin kuvitella, että sinulla nyt hieman petetty olo. Kumppanisi ei nyt enää haluakaan jakaa (uusia) kokemuksia sinun kanssasi. Eikö tosiaankaan ole mitään, mitä hän haluaisi tehdä normi arjen pyörittämisen lisäksi? Ei edes mitään pientä? Koska, jos olisi, voisit sitä kautta ehkä saada hieman avattua tilannetta menemällä mukaan ja osoittamalla hänen juttunsa kautta kuinka mukavaa onkin tehdä yhdessä kivoja juttuja. Eikö hänellä ole mitään harrastusta, johon liittyen voisi mennä jonnekin tai muuta vastaavaa?

Itse ainakin yrittäisin kaikenlaisia konsteja, että saisin kumppanini jämähdyksestään ulos. Siis jos olisi selvää, että hänkin oikeasti voisi vielä virkistyä ja nauttia uusista asioista. En kyllä tiedä miten toista voi väkisin raahata mukaan. Onko kenties jotain yhteisiä kavereita, että tulisi jonkinlainen ryhmäpaine osallistua?

Mutta ikävä kyllä, joillekin keski-ikä on jo täydellisen jämähtämisen hetki. Tai ei sitten varmaan heille ikävää, heille sellainen tapa elää ilmeisesti antaa tarpeeksi. Mutta ikävää puolisolle, jolle ikäänkuin avautuu ruuhkavuosien jälkeen uusi vaihe elämässä taas mennä ja kokea ja inspiroitua ja joka on näin sitten menettänyt kumppanin.

Ei sinun puolisosi kyllä kovin tyytyväiseltäkään vaikuta, ap, kun noin lapsellisesti reagoi sinun menemisiisi. Jos olisi sinut oman elämänsä kanssa, antaisi hän myös sinun nauttia omalla tavallasi. Joku häntä kyllä hiertää. Tuo alkoholin kulutus niin, että sitä voi kuvailla ryyppäämisestä, ei kyllä myöskään kerro kauhean positiivisista oloista.

Vanhenemisen pelko? Uuden pelko? Kuten joku jo aikaisemmin ehdotti, joku neutraali, ellei jopa mukava hetki (saunassa, viinilasillisen kanssa, iltakävelyllä koirien kanssa), olisi varmaan hyvä paikka ottaa tilanne puheeksi yleisellä tasolla.

Onnea yrityksiin ap.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen sinkkunainen. Olisin niin kiitollinen miehestä, joka viihtyisi kotona, eikä juoksisi riennoissa, tyytyisi vaatimattomaan elämään kanssani kotona, puutarhatöitä tehden, kotia laittaen. Kokkaisin mielelläni hänelle kotiruokaa. Ei mene tasan onnenlahjat.

Monet kotona viihtyvät miehet viihtyy parhaiten sohvannurkassa kaljatölkki kourassa. T. Toinen sinkkunainen

ei kaikki ole kevytkenkäisiä tuuliviirejä. ei tarvitse vouhottaa menemään jatkuvasti. ei edes joka vuosi. jotkut vaan rakastaa rauhaa, ja seesteisyyttä. sinä yrität sen kaiken pilata hinaamalla miesparkaa ympäriinsä. miehesi vain yrittää sanattomasti neuvoa sinua säästämään turhuuksista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen sinkkunainen. Olisin niin kiitollinen miehestä, joka viihtyisi kotona, eikä juoksisi riennoissa, tyytyisi vaatimattomaan elämään kanssani kotona, puutarhatöitä tehden, kotia laittaen. Kokkaisin mielelläni hänelle kotiruokaa. Ei mene tasan onnenlahjat.

Monet kotona viihtyvät miehet viihtyy parhaiten sohvannurkassa kaljatölkki kourassa. T. Toinen sinkkunainen

minä viihdyn kotona, enkä oikeastaan juo ollenkaan. tai pari kertaa vuodessa max. joskus saatan käydä oikein kaffikupin juomassa ihmisten ilmoilla, mutten tee sitäkään kovin mielelläni. hauskanpito kuuluu nuoruuteen, jolloin vielä jaksaa, ja rapulat kestää vain päivän. nyt 45 vuotiaana ei rapulointi enää kiinnosta. olenko normaali?

No sinänsä se, että mies viihtyy kotona eikä halua mennä konsertteihin tai matkoille, on kai ihan ok. Kukin luonteensa mukaisesti. Mutta se, että ei sallisi sitä sinullekkaan on täysin väärin. Itse menisin kyllä sitten ystävieni kanssa tai yksin enkä edes enää kysyisi miestä mukaan. Ja jos alkaisi kostamaan yms. niin kylläpä sitten ero olisi varteenotettava vaihtoehto.

Minusta tuo mökötys, kiukuttelu ja draamailu on ihan puhdasta henkistä väkivaltaa, puhumattakaan nyt koirien ja lasten kautta kostamisesta.

Voi olla että ukko on masentunut ja oireilee masennustaan noin mutta missään nimessä käytös ei ole ok eikä tuollaista pidä sietää.

Sinuna kyllä jo harkitsisin vakavasti kannattaako tuota enää kovin kauan jatkaa. Lapsetkin jo isoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen sinkkunainen. Olisin niin kiitollinen miehestä, joka viihtyisi kotona, eikä juoksisi riennoissa, tyytyisi vaatimattomaan elämään kanssani kotona, puutarhatöitä tehden, kotia laittaen. Kokkaisin mielelläni hänelle kotiruokaa. Ei mene tasan onnenlahjat.

Monet kotona viihtyvät miehet viihtyy parhaiten sohvannurkassa kaljatölkki kourassa. T. Toinen sinkkunainen

minä viihdyn kotona, enkä oikeastaan juo ollenkaan. tai pari kertaa vuodessa max. joskus saatan käydä oikein kaffikupin juomassa ihmisten ilmoilla, mutten tee sitäkään kovin mielelläni. hauskanpito kuuluu nuoruuteen, jolloin vielä jaksaa, ja rapulat kestää vain päivän. nyt 45 vuotiaana ei rapulointi enää kiinnosta. olenko normaali?

Ei minuakaan "rapulointi" kiinnosta. Ei nämä minun menot olekaan mitään ryyppyreissuja. Se tässä varmaan onkin juuri yksi näkökulma, että mies kuvittelee kaikkien menojen tarkoittavan aina kaatokänniä, kuten hänen omissa illanvietoissaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ihan helppoa erotakaan, kun on talot, lapset ym. Enkä oikeastaan haluaisikaan erota, vaan ainoastaan saada hänet ymmärtämään ja hyväksymään, että muutakin voi olla kuin työt ja muut velvollisuudet. Yli 25v yhdessä. Ei hän alussa tuollainen ollut, on ihan erilainen kuin se mies, jonka kanssa menin aikanaan yksiin. Ruuhkavuodet on rämmitty sitä iänikuista latua, töihin kukonlaulun aikaan, illat täynnä suorittamista, rahatilanne vuosia kädestä suuhun-tyyliä jne. Nyt kun lapset isoja ja aikaa sekä rahaa olisi, kaikki hauska onkin hänen mielestään turhaa tuhlausta ja ajanhukkaa. Tarkoitan esim. ravintolaillallista, matkustelua, konsertteja. Käyttäytyy itse asiassa niin kuin minä olisin rikkonut jonkun saakelin sopimuksen, kun en haluakaan enää paahtaa sitä samaa latua vaan välillä jotain muutakin. Ap

Teillä on siis tuo ihan sama vanha ongelma mikä on miljoonilla muillakin pariskunnilla mies haluaisi säästää tienestinsä ja nainen haluaisi tuhlata ne ja vielä säästötkin

Vuokraa sokerideitin tai ostaa Kaalimadosta luksusnuken. Saa elää täysin niinkö ite tykkää. Naimisiinmeno eikä seurustelu eivät tietääkseni löydy lakikirjasta.

Vierailija kirjoitti:

Otan osaa, ap. Voin hyvin kuvitella, että sinulla nyt hieman petetty olo. Kumppanisi ei nyt enää haluakaan jakaa (uusia) kokemuksia sinun kanssasi. Eikö tosiaankaan ole mitään, mitä hän haluaisi tehdä normi arjen pyörittämisen lisäksi? Ei edes mitään pientä? Koska, jos olisi, voisit sitä kautta ehkä saada hieman avattua tilannetta menemällä mukaan ja osoittamalla hänen juttunsa kautta kuinka mukavaa onkin tehdä yhdessä kivoja juttuja. Eikö hänellä ole mitään harrastusta, johon liittyen voisi mennä jonnekin tai muuta vastaavaa?

Itse ainakin yrittäisin kaikenlaisia konsteja, että saisin kumppanini jämähdyksestään ulos. Siis jos olisi selvää, että hänkin oikeasti voisi vielä virkistyä ja nauttia uusista asioista. En kyllä tiedä miten toista voi väkisin raahata mukaan. Onko kenties jotain yhteisiä kavereita, että tulisi jonkinlainen ryhmäpaine osallistua?

Mutta ikävä kyllä, joillekin keski-ikä on jo täydellisen jämähtämisen hetki. Tai ei sitten varmaan heille ikävää, heille sellainen tapa elää ilmeisesti antaa tarpeeksi. Mutta ikävää puolisolle, jolle ikäänkuin avautuu ruuhkavuosien jälkeen uusi vaihe elämässä taas mennä ja kokea ja inspiroitua ja joka on näin sitten menettänyt kumppanin.

Ei sinun puolisosi kyllä kovin tyytyväiseltäkään vaikuta, ap, kun noin lapsellisesti reagoi sinun menemisiisi. Jos olisi sinut oman elämänsä kanssa, antaisi hän myös sinun nauttia omalla tavallasi. Joku häntä kyllä hiertää. Tuo alkoholin kulutus niin, että sitä voi kuvailla ryyppäämisestä, ei kyllä myöskään kerro kauhean positiivisista oloista.

Vanhenemisen pelko? Uuden pelko? Kuten joku jo aikaisemmin ehdotti, joku neutraali, ellei jopa mukava hetki (saunassa, viinilasillisen kanssa, iltakävelyllä koirien kanssa), olisi varmaan hyvä paikka ottaa tilanne puheeksi yleisellä tasolla.

Onnea yrityksiin ap.

Tämä oli tällä palstalla harvinaisen hyvä, empaattinen ja osuva kirjoitus, kiitos. Ei todellakaan halua tehdä mitään muuta, toistaa vaan sitä tiettyä rutiinia. Aamulla töihin, kotiin tultua tietyt rutiinit, aikaisin nukkumaan. Viikonloput istuu sohvalla katsomassa tv:tä. Omatkin harrastuksensa ym. kiinnostuksen kohteet melkeinpä jääneet, samoin ystävät. En usko, että hänkään on kovin onnellinen tässä tilanteessa. Ap

Vierailija kirjoitti:

No sinänsä se, että mies viihtyy kotona eikä halua mennä konsertteihin tai matkoille, on kai ihan ok. Kukin luonteensa mukaisesti. Mutta se, että ei sallisi sitä sinullekkaan on täysin väärin. Itse menisin kyllä sitten ystävieni kanssa tai yksin enkä edes enää kysyisi miestä mukaan. Ja jos alkaisi kostamaan yms. niin kylläpä sitten ero olisi varteenotettava vaihtoehto.

Olen ehdottomasti samaa mieltä, että tuo draamailu ei ole millään mittapuulla ok. Mutta koska tämä esiintyy vain näissä tilanteissa, kun haluan lähteä johonkin, niin joudun pohtimaan vakavasti, kuinka tärkeitä nämä satunnaiset menot minulle ovat. Olenko niiden takia valmis luopumaan paljosta muusta vain onko sittenkin vaan helpompi nyhjätä kotona. Ei nämä asiat ole tosielämässä niin yksinkertaisia. Ap

Mulle olisi paljon isompi ongelma tuo miehen häijyys kuin rutiinit. Jos haluaa olla kotona, ok, puolisolle ilkeily ei koskaan ole ok.

Palsta ketjuineen todistaa sen, että naiset tulisi laittaa myös täällä holhouksen alle.

Miten suomessa onkin noin paljon naisia joilta ei parisuhteen perusteet onnistu omatoimisesti?

Vierailija kirjoitti:

Mulle olisi paljon isompi ongelma tuo miehen häijyys kuin rutiinit. Jos haluaa olla kotona, ok, puolisolle ilkeily ei koskaan ole ok.

Sehän tässä juuri onkin se ongelma, kun ei sallisi minunkaan menevän mihinkään. Tuo ilkeily on juuri sellaista marttyyridraamaa, jolla yrittää saada minutkin pysymään kotona nyhjäämässä. Ei minuakaan se niin haittaisi, jos itse haluaisi pysyä kotona, kunhan ei vaatisi samaa minulta. Ap

Ei hitto.. Purskahdin nauruun tätä lukiessani!

Mulla on 100% just samanlainen mies. Syytän ikää - ei kuusikymppinen mies ilmeisesti jaksa enää mitään, eikä mikään kiinnosta. En minäkään halua erota, ollaan mekin oltu jo pitkään yhdessä.

Ehkä meidän pitäis lähteä yhdessä jonnekin..