Tylsä, rutiineihin kangistunut mies

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on että aika moni nainen joka ehdottaa jotain moma matkoja kohdistuu aina johonkin kivaan kaupunki lomakohteeseen shoppaileen ja kahviloihin katselemaan ihmisiä? Ajatteleeko naiset ihan oikeasti että "kyllähän tuo minun mies suorastaan huutaa viikoksi lomalle katamaan minun ostoksia ja istumaan kahviloihin katselemaan muita samanlaisia turisteja eli iloisia naisia kun pääsee shoppailee ja katselemaan ja nyrpeitä miehiä jotka kulkee naisten perässä kantaen kassikasaa"

Ap ei myöskään halua shoppailemaan, kahviloihin katselemaan ihmisiä eikä tarvitse miestä kassinkantajaksi. Voisin lähteä ihan mihin vaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hitto.. Purskahdin nauruun tätä lukiessani!

Mulla on 100% just samanlainen mies. Syytän ikää - ei kuusikymppinen mies ilmeisesti jaksa enää mitään, eikä mikään kiinnosta. En minäkään halua erota, ollaan mekin oltu jo pitkään yhdessä.

Ehkä meidän pitäis lähteä yhdessä jonnekin..

Toisenlaisiakin miehiä on, kuten oma yli kuusikymppinen mieheni. Lähtee mielellään ulos syömään tai elokuviin, hänellä on harrastuksia ja kavereita. Sattuneesta syystä ei nyt isompia reissuja ole ollut, mutta pari yön yli hotellireissua on tehty. Lasten ollessa teinejä tein heidän kanssaan monta ulkomaanmatkaa, mies ei halunnut mukaan, mutta ei kertaakaan äksyillyt meidän reissuista. Aloittajan mies kuulostaa hankalalta ihmiseltä, kun ei salli puolison tekevän mitään.

Miksi ap on tuollaisen puolison itselleen valinnut?

Kun ei ole valinnut. Jos jaksaa lukea viestini, niin käy ihan selvästi ilmi, ettei mies ollut alussa ollenkaan samanlainen. Ap

Yllättävän monien palstsmiesten mielestä sinun olisi pitänyt nähdä ennalta, jopa useita vuosiakin, tulevaisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on että aika moni nainen joka ehdottaa jotain moma matkoja kohdistuu aina johonkin kivaan kaupunki lomakohteeseen shoppaileen ja kahviloihin katselemaan ihmisiä? Ajatteleeko naiset ihan oikeasti että "kyllähän tuo minun mies suorastaan huutaa viikoksi lomalle katamaan minun ostoksia ja istumaan kahviloihin katselemaan muita samanlaisia turisteja eli iloisia naisia kun pääsee shoppailee ja katselemaan ja nyrpeitä miehiä jotka kulkee naisten perässä kantaen kassikasaa"

Terveisiä taas yhdestä miehen kanssa tehtävästä koko kesän kalareissusta täältä Finnmarkista. Joko katsot liikaa jenkkidraamaa tai tunnet vain stereotyyppisiä jenkkidraamanaisia.

Ei tuo tunne yhtään naista oikeassa elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on että aika moni nainen joka ehdottaa jotain moma matkoja kohdistuu aina johonkin kivaan kaupunki lomakohteeseen shoppaileen ja kahviloihin katselemaan ihmisiä? Ajatteleeko naiset ihan oikeasti että "kyllähän tuo minun mies suorastaan huutaa viikoksi lomalle katamaan minun ostoksia ja istumaan kahviloihin katselemaan muita samanlaisia turisteja eli iloisia naisia kun pääsee shoppailee ja katselemaan ja nyrpeitä miehiä jotka kulkee naisten perässä kantaen kassikasaa"

Terveisiä taas yhdestä miehen kanssa tehtävästä koko kesän kalareissusta täältä Finnmarkista. Joko katsot liikaa jenkkidraamaa tai tunnet vain stereotyyppisiä jenkkidraamanaisia.

Ei tuo tunne yhtään naista oikeassa elämässä.

Kieltämättä kuvailu toi mieleen Sinkkuelämän.

Vierailija kirjoitti:

Muutaman ap:n miestä haukkuvan viestin luettuani:

Mene ap yksin. OIkeasti, et selvästi välitä tai kunnioita miehen mielipiteistä joten tee omat johtopäätöksesi. Mitä sä siitä välität että se loukkaantuu asiasta.

Lienet aikuinen nainen, osaat kyllä.

Yksikin vänisevä, kiukutteleva ja murjottava ihminen pilaa kodin ilmpiirin koko perheeltä.

Naaset ne halluu aina jottai suuria seikkailuja ja sirkushuveja tai muuten kuolee pystyyn. Sekö se on se kuolemanpelko, kun elämä pitää touhottaa läpi ettei varmasti jää mikään kokematta ennenkuin henki poistuu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutaman ap:n miestä haukkuvan viestin luettuani:

Mene ap yksin. OIkeasti, et selvästi välitä tai kunnioita miehen mielipiteistä joten tee omat johtopäätöksesi. Mitä sä siitä välität että se loukkaantuu asiasta.

Lienet aikuinen nainen, osaat kyllä.

Yksikin vänisevä, kiukutteleva ja murjottava ihminen pilaa kodin ilmpiirin koko perheeltä.

Se tässä onkin pahinta, kun koko kodin ilmapiiri pilaantuu. Muutamien vuosien päästä, kun lapset lähtevät kotoa ja mahdollisesti lemmikkejäkään ei enää ole (yhtään uutta en aio enää ottaa, jotta mies ei saa niistä "asetta"), saa kyllä mies olla ihan keskenään ilmapiireineen. Ap

Ymmärrän että et halua siirtää kiukuttelevan miehen haittoja lapsille ja koirille lähtemällä kiukutteluista huolimatta reissuun. Mutta sillä tavoin kannat toisen aikuisen vastuun omilla hartioillasi, jos alat kantaa vastuuta hänen vastuuttomuudesta, jätät oman elämän elämättä ja opetat lapsillesi aikuisen malliksi tätä. Ei pidä yllättyä kun huomaa oman lapsensa elävän myöhemmin samalaisessa suhteessa.

Kuinka surkea onkin lähteä tietäen että koirat ei pääse tarpeilleen ja lapsien kautta kostetaan, niin silti, silti sinun kuuluu lähteä. Näytät sillä itsellesi ja miehelle ja lapsille oman arvosi, ja ettei elämässä voi estää muita aikuisia tekemästä omia virheitään. Miehesi saa tilaisuuden joko kohdata tämä oma ongelmansa, ettei halua elää, ainoastaan pysyä hengissä, tai pahentaa kuoppaansa joka johtaa luultavasti teidän eroon. Niin kauan kun kannat vastuuta hänen jämähtämisestä jäämällä itsekkin kotiin, hän ei VARMANA tule havahtumaan omaan toimintaansa. Sinä mahdollistat sen asenteen ja elämälleen sokeutumisen, enkä tällä tarkoita loukata sinua.

Tsemppiä! Tässä on valtava kasvun mahdollisuus sinulle ihmisenä, kun rikot ne kahleet ja vapautat itsesi, se tunne on kaiken sen vaivan ja tuskan arvoista. Kokeile vaikka <3

Vaikuttaa siltä, että mies on masentunut tai kärsii sosiaalisten tilanteiden pelosta. Kun on vuosien ajan vältellyt uusia kokemuksia ja pitänyt tiukasti kiinni rutiineista, kapenee mukavuusalue väistämättä. Ihan sellaisetkin asiat kuin miten ravintolassa käyttäydytään tai kuinka uusille tuttavuuksille puhutaan, voivat herättää ahdistusta. Vastaavasti syy sille, miksi mies ei halua päästää sinuakaan minnekään, voi olla menettämisen pelko. Hän ehkä ajattelee, että jos pääset näkemään, mitä kaikkea kiinnostavaa kodin ulkopuolella on tarjolla ja saat uusia kokemuksia ja vaikutteita, et ehkä enää tyydykään nykyiseen elämääsi. Pelko on siinä mielessä ymmärrettävä, että eihän tuo nykyinen elämäsi kovin hääppöiseltä vaikuta, ja mies varmasti ymmärtää tämän itsekin. Hänellä ei kuitenkaan ole voimia tai halua muuttaa tilannetta, koska se edellyttäisi sen myöntämistä, että ongelma on hänessä. Monilla miehillä on korkea kynnys myöntää kärsivänsä mielenterveysongelmista, saati hakea niihin apua. On helpompi uskotella itselleen, että ei oikeastaan edes halua rikkoa rutiineja, että on ihan turhaa hömpötystä käydä missään ja että kotona pysyttelemällä säästyy rahaakin, sen sijaan, että myöntäisi olevansa masentunut tai ahdistunut.

Vierailija kirjoitti:

Meillä hyvin paljon sama tilanne kuin ap:lla.

Likipitäen 30-vuotta yhdessä ja tilanne ei ole edennyt mihinkään.

Puoliso Koronan alkaessa jäänyt etätöihin, eli hän on täysin linnoittautunut kotiin. Ainoat kotoa poistumiset on kauppareissut ja ulkoilut koirien kanssa.

Työnsä tekee huolella, työpäivät monesti jatkuvat virallisen työajan jälkeen jopa iltaan tai yöhön saakka.

Puoliso istuu siis läppärissä ja työkoneessa kiinni.

Olenkin miettinyt milloin saa veritulpan ja sitä kautta jonkin massiivisen aivotapahtuman.

Olen vuosien ajan ehdottanut yhteistä liikuntaharrastusta, ei kelpaa. Kesäisin olisi kiva käydä pidemmillä kävelylenkillä, ei kelpaa.

Kesälomat puoliso on ollut vuosikymmenet aina kotona. Olenkin lomamatkat tehnyt yksin tai lasten kanssa.

Puolisoa ei saa lomamatkalle vaikka minä maksaisin kulut ja matkat.

Hän kuulema nauttii kotona olosta, ei mistään lomista tai luonnossa liikkumisesta. Loma-aika lopulta menee siihen, että avaa työkoneet ja ihan vain mielenkiinnosta tekee / ratkoo työjuttuja.

Puolisoni ei minua estä menemästä ja tekemästä asioita vapaa-ajalla mutta häntä ärsyttää suunnattomasti, jos kotona keskustelen puhelimessa ystävieni kanssa. Hän ei siedä tuota kaakatusta.

Kotiin en saa tuoda tai kutsua ystäviä tai sukulaisia.

Häntä jopa ärsyttää, jos aikuiset lapsemme vierailevat kotona; saattaa tuon ajan olla hiljaa makuuhuoneessa ja maata vuoteessa.

Puolisollani ruoan suhteen hyvin tarkat kriteerit, emme voi käydä ulkona syömässä oikein missään, koska hän ei voi olla varma ruoka-aineiden laadusta ja puhtaudesta.

Mainittakoon, että ainoa pitsa mitä voi syödä on kotipitsan opera spesial.

Minulla on siis varsin turvallinen ja vakaa puoliso, mutta elämä on jäänyt tavallaan elämättä ja näkemättä.

En ole psykologi, mutta voin vilkaista: miehesi on autismin kirjolla.

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa siltä, että mies on masentunut tai kärsii sosiaalisten tilanteiden pelosta. Kun on vuosien ajan vältellyt uusia kokemuksia ja pitänyt tiukasti kiinni rutiineista, kapenee mukavuusalue väistämättä. Ihan sellaisetkin asiat kuin miten ravintolassa käyttäydytään tai kuinka uusille tuttavuuksille puhutaan, voivat herättää ahdistusta. Vastaavasti syy sille, miksi mies ei halua päästää sinuakaan minnekään, voi olla menettämisen pelko. Hän ehkä ajattelee, että jos pääset näkemään, mitä kaikkea kiinnostavaa kodin ulkopuolella on tarjolla ja saat uusia kokemuksia ja vaikutteita, et ehkä enää tyydykään nykyiseen elämääsi. Pelko on siinä mielessä ymmärrettävä, että eihän tuo nykyinen elämäsi kovin hääppöiseltä vaikuta, ja mies varmasti ymmärtää tämän itsekin. Hänellä ei kuitenkaan ole voimia tai halua muuttaa tilannetta, koska se edellyttäisi sen myöntämistä, että ongelma on hänessä. Monilla miehillä on korkea kynnys myöntää kärsivänsä mielenterveysongelmista, saati hakea niihin apua. On helpompi uskotella itselleen, että ei oikeastaan edes halua rikkoa rutiineja, että on ihan turhaa hömpötystä käydä missään ja että kotona pysyttelemällä säästyy rahaakin, sen sijaan, että myöntäisi olevansa masentunut tai ahdistunut.

Tuohan on kuin ennustus, joka toteuttaa itse itsensä.

Tee asioita yksin. Tai ystävien kanssa. Anna miehesi elää omalla tavallaan.

Ruokien suhteen. Syö mitä haluat. Suo sama kumppanillesi.

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa siltä, että mies on masentunut tai kärsii sosiaalisten tilanteiden pelosta. Kun on vuosien ajan vältellyt uusia kokemuksia ja pitänyt tiukasti kiinni rutiineista, kapenee mukavuusalue väistämättä. Ihan sellaisetkin asiat kuin miten ravintolassa käyttäydytään tai kuinka uusille tuttavuuksille puhutaan, voivat herättää ahdistusta. Vastaavasti syy sille, miksi mies ei halua päästää sinuakaan minnekään, voi olla menettämisen pelko. Hän ehkä ajattelee, että jos pääset näkemään, mitä kaikkea kiinnostavaa kodin ulkopuolella on tarjolla ja saat uusia kokemuksia ja vaikutteita, et ehkä enää tyydykään nykyiseen elämääsi. Pelko on siinä mielessä ymmärrettävä, että eihän tuo nykyinen elämäsi kovin hääppöiseltä vaikuta, ja mies varmasti ymmärtää tämän itsekin. Hänellä ei kuitenkaan ole voimia tai halua muuttaa tilannetta, koska se edellyttäisi sen myöntämistä, että ongelma on hänessä. Monilla miehillä on korkea kynnys myöntää kärsivänsä mielenterveysongelmista, saati hakea niihin apua. On helpompi uskotella itselleen, että ei oikeastaan edes halua rikkoa rutiineja, että on ihan turhaa hömpötystä käydä missään ja että kotona pysyttelemällä säästyy rahaakin, sen sijaan, että myöntäisi olevansa masentunut tai ahdistunut.

Jep, uskon itsekin, että nimenomaan menettämisen pelko tuossa käytöksessä on taustalla. Ei ole oikein sen tyyppinen mies, että pelkästään ilkeyttään tekisi. Vaan ehkä menettämisen pelko nimenomaan laukaisee jonkun primitiivisen reaktion, jossa toistaa tuota tiettyä kaavaa. Tämä ei tietenkään tee käytöksestä hyväksyttävää eikä sinänsä paranna tilannetta yhtään. 

Kiitos, hyvää keskustelua, joka auttaa jäsentämään asioita omassa päässä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko kokeillut keskustella tästä asiasta miehen kanssa yleisellä tasolla, siis ilman että on sillä hetkellä jokin menoehdotus mielessä? Kysyä häneltä, miksi ei ole kiinnostunut lähtemään mihinkään, vaikka joskus ennen oli. Jos suostuu keskustelemaan asiasta, niin tällä saattaisi selvitä mistä kenkä puristaa, ja sitä kautta olla helpompaa ainakin lähestyä asiaa oikeasta suunnasta. Mutta jos ei halua kertoa, niin sitten on kyllä tosi hankala muuttaa tilannetta.

Ei oikein suostu keskustelemaan, ainoa selitys on että niissä ei ole hänen mielestään "järkeä". Ja olettaa ja odottaa, että minäkään en lähtisi, vaan nyhjättäisiin yhdessä kotona. Ottaa johonkin lähtöhalut heti henkilökohtaisena loukkauksena. Ap

Nuoret miehet menevät ravintolaan, matkoille, konsertteihin koska siellä on  naisia, menevät siis iskemään naisia.. vaikka olisi jo naimisissakin, niin aina voi katsella olisiko hyvännäköisiä naisia. Se on sitä hauskaa, muuta hauskaa ei elämässä ole (paitsi ehkä kalastus tms.) Kun ikää tulee eikä enää jaksa eikä ehkä niin panetakaan, niin eihän menemisessä ole järkeäkään. Jos tällaisen miehen puoliso sitten haluaa mennäkin yksin, niin tottakai mies hermostuu, kun puoliso menee iskemään muita miehiä tai vähintään katselemaan heitä. Että olisi muuten vaan hauskaa, ei mahdu hänen maailmaansa.

Vierailija kirjoitti:

Tee asioita yksin. Tai ystävien kanssa. Anna miehesi elää omalla tavallaan.

Ruokien suhteen. Syö mitä haluat. Suo sama kumppanillesi.

Tämä. Mutta reissujen yms ajaksi koirat hoitoon muualle, ja lapset myös pois kotoa marttyyrin luota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa siltä, että mies on masentunut tai kärsii sosiaalisten tilanteiden pelosta. Kun on vuosien ajan vältellyt uusia kokemuksia ja pitänyt tiukasti kiinni rutiineista, kapenee mukavuusalue väistämättä. Ihan sellaisetkin asiat kuin miten ravintolassa käyttäydytään tai kuinka uusille tuttavuuksille puhutaan, voivat herättää ahdistusta. Vastaavasti syy sille, miksi mies ei halua päästää sinuakaan minnekään, voi olla menettämisen pelko. Hän ehkä ajattelee, että jos pääset näkemään, mitä kaikkea kiinnostavaa kodin ulkopuolella on tarjolla ja saat uusia kokemuksia ja vaikutteita, et ehkä enää tyydykään nykyiseen elämääsi. Pelko on siinä mielessä ymmärrettävä, että eihän tuo nykyinen elämäsi kovin hääppöiseltä vaikuta, ja mies varmasti ymmärtää tämän itsekin. Hänellä ei kuitenkaan ole voimia tai halua muuttaa tilannetta, koska se edellyttäisi sen myöntämistä, että ongelma on hänessä. Monilla miehillä on korkea kynnys myöntää kärsivänsä mielenterveysongelmista, saati hakea niihin apua. On helpompi uskotella itselleen, että ei oikeastaan edes halua rikkoa rutiineja, että on ihan turhaa hömpötystä käydä missään ja että kotona pysyttelemällä säästyy rahaakin, sen sijaan, että myöntäisi olevansa masentunut tai ahdistunut.

Jep, uskon itsekin, että nimenomaan menettämisen pelko tuossa käytöksessä on taustalla. Ei ole oikein sen tyyppinen mies, että pelkästään ilkeyttään tekisi. Vaan ehkä menettämisen pelko nimenomaan laukaisee jonkun primitiivisen reaktion, jossa toistaa tuota tiettyä kaavaa. Tämä ei tietenkään tee käytöksestä hyväksyttävää eikä sinänsä paranna tilannetta yhtään. 

Kiitos, hyvää keskustelua, joka auttaa jäsentämään asioita omassa päässä.

Ap

Edellinen jatkaa: Vaikutat hyvin empaattiselta ihmiseltä, joka kaikesta huolimatta rakastaa miestään ja haluaa ymmärtää häntä. Olet myös selvästi halukas kompromisseihin. Se, että sinä aina joustat, ei pidemmän päälle kuitenkaan hyödytä teitä kumpaakaan, ja lapsillekin keskinäinen dynamiikkanne antaa haitallisen parisuhdemallin. Yrittäisin keskustella miehen kanssa yleisemmällä tasolla niin, että ei puhuta yksittäisestä matkasta. Kerro miehelle, mitä toivot parisuhteelta ja elämältäsi yleensä. Jos keskustelu jää yksittäisen reissun tasolle, on miehen helppo keksiä tekosyitä, miksi juuri sillä kerralla reissu on huono ajatus. Tätähän hän kuvauksesi mukaan tekee muutenkin, tekee tikusta asiaa häiritäkseen sinua poissaollessasi ja saadakseen sinut huolestumaan niin, että et pysty nauttimaan matkasta. Myös se, että lapsia ja lemmikkiä käytetään koston ja kontrollin välineenä, on todella huolestuttava merkki ja kertoo vakavasta itsereflektion puutteesta sekä kyvyttömyydestä hallita impulsseja. Mainitset itsekin primitiivireaktiot. On siis paras keskustella asiasta viittaamatta mihinkään tiettyyn reissuun tai ehdotukseen niin, että keskustelu ei käänny väittelyksi siitä, kuka sanoi ja teki mitä.

Sinulla on oikeus ilmaista tarpeesi parisuhteessa, ja miehelläsi on velvollisuus edes yrittää huomioida näitä. Nythän vain sinä huomioit miehen tarpeet ja vastavuoroisuus puuttuu. Sinulla on oikeus saada mieheltä selitys sille, miksi hän käyttäytyy niin kuin käyttäytyy, ja vaatia miestä hakemaan apua, jos hän ei pysty itse muuttamaan toimintaansa. Jos mies kieltäytyy, on sinulla edelleen oikeus tehdä tästä omat johtopäätökset ja ratkaisut.

Vierailija kirjoitti:

Oletko koskaan ehdottanut miehellesi muuta kuin asioita mitä vain sinä haluaisit vai oletko myös miettinyt mitä miehesi haluaisi ilman millään tavalla peilaamista niihin mitä itse haluat?

Eikö ole aika selvää, että jokainen aikuinen ehdottaa niitä asioita mitä itse haluaisi? Kumppanin kanssa voi niistä sitten keskustella, myös kumppani tietenkin ehdottaa mitä hän itse haluaisi. Aiti vain miettii mitä pieni lapsi haluaisi ja ehdottaa ja sanoittaa sitä tälle, kun pieni lapsi ei itse osaa. Ei aikuisen puolison toimintamalli ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä hyvin paljon sama tilanne kuin ap:lla.

Likipitäen 30-vuotta yhdessä ja tilanne ei ole edennyt mihinkään.

Puoliso Koronan alkaessa jäänyt etätöihin, eli hän on täysin linnoittautunut kotiin. Ainoat kotoa poistumiset on kauppareissut ja ulkoilut koirien kanssa.

Työnsä tekee huolella, työpäivät monesti jatkuvat virallisen työajan jälkeen jopa iltaan tai yöhön saakka.

Puoliso istuu siis läppärissä ja työkoneessa kiinni.

Olenkin miettinyt milloin saa veritulpan ja sitä kautta jonkin massiivisen aivotapahtuman.

Olen vuosien ajan ehdottanut yhteistä liikuntaharrastusta, ei kelpaa. Kesäisin olisi kiva käydä pidemmillä kävelylenkillä, ei kelpaa.

Kesälomat puoliso on ollut vuosikymmenet aina kotona. Olenkin lomamatkat tehnyt yksin tai lasten kanssa.

Puolisoa ei saa lomamatkalle vaikka minä maksaisin kulut ja matkat.

Hän kuulema nauttii kotona olosta, ei mistään lomista tai luonnossa liikkumisesta. Loma-aika lopulta menee siihen, että avaa työkoneet ja ihan vain mielenkiinnosta tekee / ratkoo työjuttuja.

Puolisoni ei minua estä menemästä ja tekemästä asioita vapaa-ajalla mutta häntä ärsyttää suunnattomasti, jos kotona keskustelen puhelimessa ystävieni kanssa. Hän ei siedä tuota kaakatusta.

Kotiin en saa tuoda tai kutsua ystäviä tai sukulaisia.

Häntä jopa ärsyttää, jos aikuiset lapsemme vierailevat kotona; saattaa tuon ajan olla hiljaa makuuhuoneessa ja maata vuoteessa.

Puolisollani ruoan suhteen hyvin tarkat kriteerit, emme voi käydä ulkona syömässä oikein missään, koska hän ei voi olla varma ruoka-aineiden laadusta ja puhtaudesta.

Mainittakoon, että ainoa pitsa mitä voi syödä on kotipitsan opera spesial.

Minulla on siis varsin turvallinen ja vakaa puoliso, mutta elämä on jäänyt tavallaan elämättä ja näkemättä.

En ole psykologi, mutta voin vilkaista: miehesi on autismin kirjolla.

Tätä mieltä olen itsekin.

Eikä puoliso ilkeyttään tuota tapaansa elää tee, minkäs hän itselleen voi.

Sama

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa siltä, että mies on masentunut tai kärsii sosiaalisten tilanteiden pelosta. Kun on vuosien ajan vältellyt uusia kokemuksia ja pitänyt tiukasti kiinni rutiineista, kapenee mukavuusalue väistämättä. Ihan sellaisetkin asiat kuin miten ravintolassa käyttäydytään tai kuinka uusille tuttavuuksille puhutaan, voivat herättää ahdistusta. Vastaavasti syy sille, miksi mies ei halua päästää sinuakaan minnekään, voi olla menettämisen pelko. Hän ehkä ajattelee, että jos pääset näkemään, mitä kaikkea kiinnostavaa kodin ulkopuolella on tarjolla ja saat uusia kokemuksia ja vaikutteita, et ehkä enää tyydykään nykyiseen elämääsi. Pelko on siinä mielessä ymmärrettävä, että eihän tuo nykyinen elämäsi kovin hääppöiseltä vaikuta, ja mies varmasti ymmärtää tämän itsekin. Hänellä ei kuitenkaan ole voimia tai halua muuttaa tilannetta, koska se edellyttäisi sen myöntämistä, että ongelma on hänessä. Monilla miehillä on korkea kynnys myöntää kärsivänsä mielenterveysongelmista, saati hakea niihin apua. On helpompi uskotella itselleen, että ei oikeastaan edes halua rikkoa rutiineja, että on ihan turhaa hömpötystä käydä missään ja että kotona pysyttelemällä säästyy rahaakin, sen sijaan, että myöntäisi olevansa masentunut tai ahdistunut.

Tuohan on kuin ennustus, joka toteuttaa itse itsensä.

Juuri näin. Paradoksaalisesti tällainen käytös saa miettimään eroa, jota ei varmaan muuten miettisi ollenkaan.

Kuulostat villiltä naiselta.