Lue keskustelun säännöt.
Tylsä, rutiineihin kangistunut mies
08.07.2023 |
Kaikki hauska on turhaa, mitään ei saisi tehdä. Ei halua lähteä ikinä mihinkään, mutta ei myöskään sallisi minun lähtevän ilman häntä. Samaa uraa pitäisi vain paahtaa vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Söisi vaikka joka päivä samaa ruokaakin. Siis oikeasti, miten selviytyä tuollaisen pystyyn kuolleen kumppanin kanssa?
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palsta ketjuineen todistaa sen, että naiset tulisi laittaa myös täällä holhouksen alle.
Miten suomessa onkin noin paljon naisia joilta ei parisuhteen perusteet onnistu omatoimisesti?
Miehet pikemminkin, tämäkin ketju osoittaa sen.
Ei ole mies vinkumassa ja keräämässä siskoja tuekseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palsta ketjuineen todistaa sen, että naiset tulisi laittaa myös täällä holhouksen alle.
Miten suomessa onkin noin paljon naisia joilta ei parisuhteen perusteet onnistu omatoimisesti?
Miehet pikemminkin, tämäkin ketju osoittaa sen.
Ei ole mies vinkumassa ja keräämässä siskoja tuekseen
Ei, vaan mököttää ja protestoi kuin pahainen teini, ja levittää ikävää oloaan läheisiinsä. Todella aikuismaista. Ehkä kuitenkin parempi tutkailla omia ajatuksiaan ns. ääneen näin tuntemattomien kesken ja ehkä saada jonkinlaista vertaistukea tilanteeseen, mahdollisuus asettaa tuntemuksensa jonkinlaiseen perspektiiviin ja ehkä jopa saada ideoita miten parantaa tilannetta.
Ilmiselvästi rakastat miestäsi, kun et ole hänestä tuollaisen käytöksen vuoksi eroa ottanut.
Oletko puhunut lasten kanssa, miten he kärsivät?
Pelkästään jo tuo kännääminrn olisi minulle sanaa kuin heippa! Mykkäkoulu, ilkeily, kostaminen lasten puolesta on henkistä väkivaltaa. Olikohan tämän päivän Hesarissa juttu, jossa puhuttiin, että kohta henkinen väkivaltakin tulee rangaistavaksi. Voisit tulostaa artikkelin ja alleviivata sopivat kohdat.
Surullista tuossa kuviossa on se, että kasetin oppivat, että yhdelle saa antaa tuollaisen vallan kiusata. Jos haluat parisuhdetta jatkaa, niin rupea sopimaan lapsille yökyläilypaikat silloin kun itse lähdet pois.
Ja matkoille toki lähdet lasten kanssa. Lemmikeille maksetut hoitopaikat.
Sitten joskus, kun suunnittelette esim. perhekakenteriin menoja niin ihan rohkeasti laitat ennen omia menoja ja niiden jälkeen miehen kohdalle mykkäkoulu, ilkeily ja nuoli omaan menoosi. Kalenteri julkiselle paikalle ja kutsut miehen sukulaisia/kavereita kylään.
Neuvon myös menemään pariterapiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle olisi paljon isompi ongelma tuo miehen häijyys kuin rutiinit. Jos haluaa olla kotona, ok, puolisolle ilkeily ei koskaan ole ok.
Sehän tässä juuri onkin se ongelma, kun ei sallisi minunkaan menevän mihinkään. Tuo ilkeily on juuri sellaista marttyyridraamaa, jolla yrittää saada minutkin pysymään kotona nyhjäämässä. Ei minuakaan se niin haittaisi, jos itse haluaisi pysyä kotona, kunhan ei vaatisi samaa minulta. Ap
Kontrolloinnin tarve on tosiaan raskas piirre, johon ei kannata lähteä mukaan, se ei nimittäin lopu (muistija ekasta avioliitosta, nuorena ja typeränä siihen lähtee mukaan).. Ja olisitko tyytyväinen nyhvöttämässä aina kotona vain siksi, ettei mies kiukuttelee? Et menettäisi omaa elämääsi ja omia toiveitasi?
Ehei, mies opetelkoon käyttäytymään kuin aikuinen ja puhumaan siitä, mikä oikeasti on ongelma. Puolisot voivat käydä ulkona myös erikseen, ei se ole mikään uhka sille kotiin jäävälle. Jos hän on uupunut ja kokee jäävänsä työkuorman alle yksin, hänen täytyy oppia sanomaan se ääneen eikä passiivisaggressiivisesti vittuilemaan kunnes kummallakin on kurjaa. Tilanne on menetetty kun ette enää kumpikaan kunnioita toisianne, toivottavasti kierre oikenee ennen sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sinänsä se, että mies viihtyy kotona eikä halua mennä konsertteihin tai matkoille, on kai ihan ok. Kukin luonteensa mukaisesti. Mutta se, että ei sallisi sitä sinullekkaan on täysin väärin. Itse menisin kyllä sitten ystävieni kanssa tai yksin enkä edes enää kysyisi miestä mukaan. Ja jos alkaisi kostamaan yms. niin kylläpä sitten ero olisi varteenotettava vaihtoehto.
Olen ehdottomasti samaa mieltä, että tuo draamailu ei ole millään mittapuulla ok. Mutta koska tämä esiintyy vain näissä tilanteissa, kun haluan lähteä johonkin, niin joudun pohtimaan vakavasti, kuinka tärkeitä nämä satunnaiset menot minulle ovat. Olenko niiden takia valmis luopumaan paljosta muusta vain onko sittenkin vaan helpompi nyhjätä kotona. Ei nämä asiat ole tosielämässä niin yksinkertaisia. Ap
Mä olen elänyt avioliitossa, jossa jokainen mun kotoa poistuminen johti draamaan. Mies kyllä lähti minun kanssa vaikka minne jos vaan jotain järjestin, draamaili toki sielläkin mutta lähti kuitenkin mukaan. Ongelmat alkoivat aina silloin kun olin menossa jonnekin yksin; työkavereiden kanssa syömään, likkakaverin kanssa taidenäyttelyyn tai teatteriin, työpaikan pikkujouluihin meillä siitä seurasi ensin vuorokauden-parin mykkäkoulu jonka jälkeen kiukuttelua ja syytöksiä siitä etten halua olla hänen kanssaan. Tilanne eteni lopulta siihen että mun työmatkojen pituus katsottiin kellosta ja etenemistä seurattiin perhesovelluksesta, ja kauppaankin mies tunki mukaan vaikka oli viimeiset 15 vuotta aktiivisesti vältellyt kaupassa käymistä
Tähän kokemukseen pohjautuen sanoisin että jos miehen käytös saa sinut miettimään omien menojesi rajoittamista tai oman elämäsi kaventamista, kyseessä alkaa olla henkinen väkivalta. Sitä ei koskaan pidä sallia.
Ehdottaisin avaamaan keskustelua rauhallisena, tylsänä hetkenä kun mies ei ole juonut mitään eikä ole mitään menoja suunnitteillakaan. Ottaisin asian puheeksi minä-muodossa ja sanoisin miehelle että minusta tuntuu että sua alkaa harmittaa aina kun haluaisin mennä jonnekin. Osunko oikeaan? Ja kertoisin sitten miehelle että on ihan ok jos hän ei halua lähteä minnekään mutta itse haluan mennä erilaisiin paikkoihin ja tapahtumiin. Ja sitten vaan yrittää jatkaa sitä keskustelua. Jos ei se johda mihinkään teidän kesken, sitä keskustelua voi yrittää käydä esim pariterapiassa. Jos sekään ei auta, se erokin on ihan varteenotettava vaihtoehto siinä tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä hyvin paljon sama tilanne kuin ap:lla.
Likipitäen 30-vuotta yhdessä ja tilanne ei ole edennyt mihinkään.
Puoliso Koronan alkaessa jäänyt etätöihin, eli hän on täysin linnoittautunut kotiin. Ainoat kotoa poistumiset on kauppareissut ja ulkoilut koirien kanssa.
Työnsä tekee huolella, työpäivät monesti jatkuvat virallisen työajan jälkeen jopa iltaan tai yöhön saakka.
Puoliso istuu siis läppärissä ja työkoneessa kiinni.
Olenkin miettinyt milloin saa veritulpan ja sitä kautta jonkin massiivisen aivotapahtuman.
Olen vuosien ajan ehdottanut yhteistä liikuntaharrastusta, ei kelpaa. Kesäisin olisi kiva käydä pidemmillä kävelylenkillä, ei kelpaa.
Kesälomat puoliso on ollut vuosikymmenet aina kotona. Olenkin lomamatkat tehnyt yksin tai lasten kanssa.
Puolisoa ei saa lomamatkalle vaikka minä maksaisin kulut ja matkat.
Hän kuulema nauttii kotona olosta, ei mistään lomista tai luonnossa liikkumisesta. Loma-aika lopulta menee siihen, että avaa työkoneet ja ihan vain mielenkiinnosta tekee / ratkoo työjuttuja.
Puolisoni ei minua estä menemästä ja tekemästä asioita vapaa-ajalla mutta häntä ärsyttää suunnattomasti, jos kotona keskustelen puhelimessa ystävieni kanssa. Hän ei siedä tuota kaakatusta.
Kotiin en saa tuoda tai kutsua ystäviä tai sukulaisia.
Häntä jopa ärsyttää, jos aikuiset lapsemme vierailevat kotona; saattaa tuon ajan olla hiljaa makuuhuoneessa ja maata vuoteessa.
Puolisollani ruoan suhteen hyvin tarkat kriteerit, emme voi käydä ulkona syömässä oikein missään, koska hän ei voi olla varma ruoka-aineiden laadusta ja puhtaudesta.
Mainittakoon, että ainoa pitsa mitä voi syödä on kotipitsan opera spesial.
Minulla on siis varsin turvallinen ja vakaa puoliso, mutta elämä on jäänyt tavallaan elämättä ja näkemättä.
Vierailija kirjoitti:
ei kaikki ole kevytkenkäisiä tuuliviirejä. ei tarvitse vouhottaa menemään jatkuvasti. ei edes joka vuosi. jotkut vaan rakastaa rauhaa, ja seesteisyyttä. sinä yrität sen kaiken pilata hinaamalla miesparkaa ympäriinsä. miehesi vain yrittää sanattomasti neuvoa sinua säästämään turhuuksista.
Tuon kommentin luettuani olen ihan varma, että aloittajan kannattaa erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei hitto.. Purskahdin nauruun tätä lukiessani!
Mulla on 100% just samanlainen mies. Syytän ikää - ei kuusikymppinen mies ilmeisesti jaksa enää mitään, eikä mikään kiinnosta. En minäkään halua erota, ollaan mekin oltu jo pitkään yhdessä.
Ehkä meidän pitäis lähteä yhdessä jonnekin..
Toisenlaisiakin miehiä on, kuten oma yli kuusikymppinen mieheni. Lähtee mielellään ulos syömään tai elokuviin, hänellä on harrastuksia ja kavereita. Sattuneesta syystä ei nyt isompia reissuja ole ollut, mutta pari yön yli hotellireissua on tehty. Lasten ollessa teinejä tein heidän kanssaan monta ulkomaanmatkaa, mies ei halunnut mukaan, mutta ei kertaakaan äksyillyt meidän reissuista. Aloittajan mies kuulostaa hankalalta ihmiseltä, kun ei salli puolison tekevän mitään.
Vierailija kirjoitti:
Meillä hyvin paljon sama tilanne kuin ap:lla.
Likipitäen 30-vuotta yhdessä ja tilanne ei ole edennyt mihinkään.
Puoliso Koronan alkaessa jäänyt etätöihin, eli hän on täysin linnoittautunut kotiin. Ainoat kotoa poistumiset on kauppareissut ja ulkoilut koirien kanssa.
Työnsä tekee huolella, työpäivät monesti jatkuvat virallisen työajan jälkeen jopa iltaan tai yöhön saakka.
Puoliso istuu siis läppärissä ja työkoneessa kiinni.
Olenkin miettinyt milloin saa veritulpan ja sitä kautta jonkin massiivisen aivotapahtuman.Olen vuosien ajan ehdottanut yhteistä liikuntaharrastusta, ei kelpaa. Kesäisin olisi kiva käydä pidemmillä kävelylenkillä, ei kelpaa.
Kesälomat puoliso on ollut vuosikymmenet aina kotona. Olenkin lomamatkat tehnyt yksin tai lasten kanssa.
Puolisoa ei saa lomamatkalle vaikka minä maksaisin kulut ja matkat.
Hän kuulema nauttii kotona olosta, ei mistään lomista tai luonnossa liikkumisesta. Loma-aika lopulta menee siihen, että avaa työkoneet ja ihan vain mielenkiinnosta tekee / ratkoo työjuttuja.Puolisoni ei minua estä menemästä ja tekemästä asioita vapaa-ajalla mutta häntä ärsyttää suunnattomasti, jos kotona keskustelen puhelimessa ystävieni kanssa. Hän ei siedä tuota kaakatusta.
Kotiin en saa tuoda tai kutsua ystäviä tai sukulaisia.
Häntä jopa ärsyttää, jos aikuiset lapsemme vierailevat kotona; saattaa tuon ajan olla hiljaa makuuhuoneessa ja maata vuoteessa.Puolisollani ruoan suhteen hyvin tarkat kriteerit, emme voi käydä ulkona syömässä oikein missään, koska hän ei voi olla varma ruoka-aineiden laadusta ja puhtaudesta.
Mainittakoon, että ainoa pitsa mitä voi syödä on kotipitsan opera spesial.Minulla on siis varsin turvallinen ja vakaa puoliso, mutta elämä on jäänyt tavallaan elämättä ja näkemättä.
Kuulostaa siltä että puolisosi tarvitsee apua. Kuulostaa masennukselta. Jos jopa omat aikuiset lapset on vastenmielistä seuraa, niin jotain on pahasti pielessä.
Tai sitten mies vain on ns. "elämän pelkuri", jonka mukavuusalue on omien valintojen seurauksena kutistunut niin pieneksi, että hyvä kun mahtuu kylkeä kääntämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan ekaksi sun on mietittävä mitä itse haluat. Haluatko olla tuollaisessa liitossa ja jättää kaikki menot ja nyhvätä kotona ettei mies suutu. Ihan pysähdyt itseksesi tätä miettimään. Haluatko elää miehen ehdoilla.
Jos haluat, jatkat samaan malliin. Jos et niin istutat miehen pöydän ääreen ja kerrot rauhallisesti mutta jämäkästi että sinä et jaksa etkä tahdo tälläistä elämää. Kysyt mitä mies haluaa, sitäkö että sulla on kurja olla. Voi olla että miehen kanssa ei saa järkevää keskustelua aikaan, mutta sun on yksinkertaisesti sanottava että sinä haluat mennä ja tehdä mukavia asioita ja myöskin teet niin. Ei se helppoa ole, kerroit esim. tuosta koirasta, jos ei mies siitä huolehdi reissujesi aikana. Mutta vie koira hoitoon siksi aikaa.
En kehoita heti eroamaan mutta jos mies käyttää suhun noin pahasti henkistä väkivaltaa, sun vastuulla on joko sallia/suostua siihen tai lähteä. Ero ei ole helppoa eikä sitä niin vain ovesta paukata pihalle vaikka täälä palstalla se yleisin neuvo onkin. Kehotan vaan miettimään mikä on sulle se paras ratkaisu, haluatko elää tälläistä elämää. Kuvittele elämääsi tästä tasan vuoden päähän, kahden vuoden... Mikä on tilanne jos jatkat näin. Elämässä täytyy tehdä valintoja joten itse olet vastuussa mitä päätät. Mies ei ilmeisesti suostu parisuhdeterapiaan, yhdessä puhumaan jollekin? Voit muuten mennä ihan yksinkin, kokemuksesta sanon että kannattaa. Selkeyttää paljon ajatuksia kun jonkun ammattilaisen kanssa niistä ongelmista puhuu.
Muista että parisuhteen ei todellakaan ole tarkoitus olla vankila eikä henkisen väkivallan alla eläminen. SINÄ päätät elämästäsi ja teet päätökset sen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palsta ketjuineen todistaa sen, että naiset tulisi laittaa myös täällä holhouksen alle.
Miten suomessa onkin noin paljon naisia joilta ei parisuhteen perusteet onnistu omatoimisesti?
Miehet pikemminkin, tämäkin ketju osoittaa sen.
Ei ole mies vinkumassa ja keräämässä siskoja tuekseen
Ei, vaan mököttää ja protestoi kuin pahainen teini, ja levittää ikävää oloaan läheisiinsä. Todella aikuismaista. Ehkä kuitenkin parempi tutkailla omia ajatuksiaan ns. ääneen näin tuntemattomien kesken ja ehkä saada jonkinlaista vertaistukea tilanteeseen, mahdollisuus asettaa tuntemuksensa jonkinlaiseen perspektiiviin ja ehkä jopa saada ideoita miten parantaa tilannetta.
Vertaistuki tiedetään, mies on jo tuomittu paskaksi. Sianjättöaika jne.
Eikö se ole selvää kenelle tahansa viikonkin palstalla olleelle? Ei naisissa itsessään ole koskaan mitään vikaa.
Mihin te vertaistukea enää tarvitsette?
Kuten sanottu, holhouksen alle takaisin, jos ette kykene omatoimisesti päättämään noita asioita, vaan tarvitsette ulkopuolisia siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hitto.. Purskahdin nauruun tätä lukiessani!
Mulla on 100% just samanlainen mies. Syytän ikää - ei kuusikymppinen mies ilmeisesti jaksa enää mitään, eikä mikään kiinnosta. En minäkään halua erota, ollaan mekin oltu jo pitkään yhdessä.
Ehkä meidän pitäis lähteä yhdessä jonnekin..
Toisenlaisiakin miehiä on, kuten oma yli kuusikymppinen mieheni. Lähtee mielellään ulos syömään tai elokuviin, hänellä on harrastuksia ja kavereita. Sattuneesta syystä ei nyt isompia reissuja ole ollut, mutta pari yön yli hotellireissua on tehty. Lasten ollessa teinejä tein heidän kanssaan monta ulkomaanmatkaa, mies ei halunnut mukaan, mutta ei kertaakaan äksyillyt meidän reissuista. Aloittajan mies kuulostaa hankalalta ihmiseltä, kun ei salli puolison tekevän mitään.
Miksi ap on tuollaisen puolison itselleen valinnut?
Muutaman ap:n miestä haukkuvan viestin luettuani:
Mene ap yksin. OIkeasti, et selvästi välitä tai kunnioita miehen mielipiteistä joten tee omat johtopäätöksesi. Mitä sä siitä välität että se loukkaantuu asiasta.
Lienet aikuinen nainen, osaat kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palsta ketjuineen todistaa sen, että naiset tulisi laittaa myös täällä holhouksen alle.
Miten suomessa onkin noin paljon naisia joilta ei parisuhteen perusteet onnistu omatoimisesti?
Miehet pikemminkin, tämäkin ketju osoittaa sen.
Ei ole mies vinkumassa ja keräämässä siskoja tuekseen
Ei, vaan mököttää ja protestoi kuin pahainen teini, ja levittää ikävää oloaan läheisiinsä. Todella aikuismaista. Ehkä kuitenkin parempi tutkailla omia ajatuksiaan ns. ääneen näin tuntemattomien kesken ja ehkä saada jonkinlaista vertaistukea tilanteeseen, mahdollisuus asettaa tuntemuksensa jonkinlaiseen perspektiiviin ja ehkä jopa saada ideoita miten parantaa tilannetta.
Vertaistuki tiedetään, mies on jo tuomittu paskaksi. Sianjättöaika jne.
Eikö se ole selvää kenelle tahansa viikonkin palstalla olleelle? Ei naisissa itsessään ole koskaan mitään vikaa.
Mihin te vertaistukea enää tarvitsette?
Kuten sanottu, holhouksen alle takaisin, jos ette kykene omatoimisesti päättämään noita asioita, vaan tarvitsette ulkopuolisia siihen.
Kas, miesvihakiimanarttuko se tuli ulvomaan naisen tuskaansa.
Oletko koskaan ehdottanut miehellesi muuta kuin asioita mitä vain sinä haluaisit vai oletko myös miettinyt mitä miehesi haluaisi ilman millään tavalla peilaamista niihin mitä itse haluat?
Mikä siinä on että aika moni nainen joka ehdottaa jotain moma matkoja kohdistuu aina johonkin kivaan kaupunki lomakohteeseen shoppaileen ja kahviloihin katselemaan ihmisiä? Ajatteleeko naiset ihan oikeasti että "kyllähän tuo minun mies suorastaan huutaa viikoksi lomalle katamaan minun ostoksia ja istumaan kahviloihin katselemaan muita samanlaisia turisteja eli iloisia naisia kun pääsee shoppailee ja katselemaan ja nyrpeitä miehiä jotka kulkee naisten perässä kantaen kassikasaa"
Vierailija kirjoitti:
Oletko koskaan ehdottanut miehellesi muuta kuin asioita mitä vain sinä haluaisit vai oletko myös miettinyt mitä miehesi haluaisi ilman millään tavalla peilaamista niihin mitä itse haluat?
Miksi ehdottaisin sellaista, mitä en itse halua? Eikö se ole hänen tehtävänsä ehdottaa, jos haluaa tehdä muuta? Mutta kun ei koskaan ehdota yhtään mitään. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hitto.. Purskahdin nauruun tätä lukiessani!
Mulla on 100% just samanlainen mies. Syytän ikää - ei kuusikymppinen mies ilmeisesti jaksa enää mitään, eikä mikään kiinnosta. En minäkään halua erota, ollaan mekin oltu jo pitkään yhdessä.
Ehkä meidän pitäis lähteä yhdessä jonnekin..
Toisenlaisiakin miehiä on, kuten oma yli kuusikymppinen mieheni. Lähtee mielellään ulos syömään tai elokuviin, hänellä on harrastuksia ja kavereita. Sattuneesta syystä ei nyt isompia reissuja ole ollut, mutta pari yön yli hotellireissua on tehty. Lasten ollessa teinejä tein heidän kanssaan monta ulkomaanmatkaa, mies ei halunnut mukaan, mutta ei kertaakaan äksyillyt meidän reissuista. Aloittajan mies kuulostaa hankalalta ihmiseltä, kun ei salli puolison tekevän mitään.
Miksi ap on tuollaisen puolison itselleen valinnut?
Kun ei ole valinnut. Jos jaksaa lukea viestini, niin käy ihan selvästi ilmi, ettei mies ollut alussa ollenkaan samanlainen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on että aika moni nainen joka ehdottaa jotain moma matkoja kohdistuu aina johonkin kivaan kaupunki lomakohteeseen shoppaileen ja kahviloihin katselemaan ihmisiä? Ajatteleeko naiset ihan oikeasti että "kyllähän tuo minun mies suorastaan huutaa viikoksi lomalle katamaan minun ostoksia ja istumaan kahviloihin katselemaan muita samanlaisia turisteja eli iloisia naisia kun pääsee shoppailee ja katselemaan ja nyrpeitä miehiä jotka kulkee naisten perässä kantaen kassikasaa"
Terveisiä taas yhdestä miehen kanssa tehtävästä koko kesän kalareissusta täältä Finnmarkista. Joko katsot liikaa jenkkidraamaa tai tunnet vain stereotyyppisiä jenkkidraamanaisia.
Miehet pikemminkin, tämäkin ketju osoittaa sen.