Muita, joille jäänyt SSRI-lääkityksestä pysyviä tai pitkäaikaisia seksuaalihaittoja?
Siis esim. tuntoherkkyyden alenemaa, orgasmin saamisen vaikeutta tai libidon häviämistä. Jos palautui, kauanko meni aikaa?
Kommentit (830)
Söin SSRI-lääkettä joku vuosi sitten. Lääke otettiin käyttöön raivokohtauksien jne. välttämiseksi. Vaikutti paljon tähän kyseiseen asiaan. Pääsin melkein huipulle mutta jokin ennalta kokematon pisti stopin yhtäkkiä. Aika turhauttavaa.
Koska ko. lääke ei vaikuttanut varsinaiseen vaivaan, kokeiltiin minulle useampaa sorttia muuta. Haitat poistuivat, mutta toisia sivuoireita tuli tilalle. Niinpä nyt on lopulta käytössä SNRI-lääkitys, jossa seksuaalihaittoja ei ole ja ainoana sivuvaikutuksena lievä väsymys ja aloitekyvyttömyys. Muttei raivostuta enää niin paljon. M48
Kuulostaa aika pahalta joillakin nuo sivuoireet ja muistan kyllä teini-iässä sähköiskun tuntuiset aistimukset kun lääkkeen halusin lopettaa masennuksen hoidossa. Toisaalta uusi lääkkeen aloitus ei tunnu kyllä suorastaan yhtään missään kun ns. normaali seksielämä ei kiinnosta muutenkaan enää millään lailla. :D mieluummin sitten vaikka sivuoireet kuin jatkuva toivottomuus ja elämän ahdistus.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ja ei.
Mitä tämä tarkoittaa?
SSRI-lääkkeen lyhyen hoitokokeilun (n. 3 - 5 kk) olin sekä henkisesti että fyysisesti turta, eikä mikään tuntunut miltään. Alapääni oli täysin tunnoton. Mutta meni ohi lääkityksen lopetettuani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häh?
Hän kysyy, kuinka kauan SSRI-lääkeryhmään kuuluvia lääkkäitä käyttäneillä potilailla on seksuaalisuuteen liittyvää "agnosiaa" vielä sen jälkeenkin, kun ko. lääkkeen käyttö on lopetettu - olettaen siis, että ko. "agnosia" on ko. lääkerthmään kuuluneen lääkkeen aiheuttamaa. Eli kuinka kauan ko. vaikutus kestää, vaikka lääkettä ei enää söisi!
Tutkimuskirjallisuuden mukaan suurimmalla osalla palautuminen tapahtuu kuukauden sisällä, mutta sitten tunnetaan myös joukko tapauksia, joissa SSRI on muuttanut pysyvästi jotain aivoissa tai suolistossa niin, että seksuaalisuuteen liittyvä haitta jää pysyväksi. Eli loppuiän asiaksi.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrättekö että, kääke poistuu emimistöstä viimeistään parissa viikossa?
Kyllä. Tai 1,5 päivän puoliintumisajalla menee kyllä hiukan pidempään kuin 2 viikkoa. Mutta viikoissa poistuu käytännössä kuitenkin kokonaan ja 2 viikon kokonaan lääkkeen syömättömyyden jälkeen pitoisuudet on jo hyvin pieniä. Mutta kirjallisuuden mukaan lääke voi myös muuttaa asioita pysyvästi aivoissa, kuten vaikuttaa tiettyjen juttujen joustavuuteen. Sellainen vaikutus voi jatkua lääkkeen syömisen jälkeenkin. Lääkkeen tehotutkimukset hyödyistä on tehty yleensä enintään vain 3 ensikuukaudesta, vaikka osa käyttää lääkettä pidempään.
En usko, että s*ksiin pystyvät todella tarvitsevat SSRI-lääkkeitä. Tai yleensähän se menee niin, että pystyy kyllä omaa nautintoa tuntemaan, mutta muiden suhteen voi laittaa masennuksen piikkiin asioita. Se on aika huolestuttavaa, että niitä syödään niin helposti. Mutta kanssakäyminen kyllä indikoi siihen, että ei tilanne ole niin vakava
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häh?
Hän kysyy, kuinka kauan SSRI-lääkeryhmään kuuluvia lääkkäitä käyttäneillä potilailla on seksuaalisuuteen liittyvää "agnosiaa" vielä sen jälkeenkin, kun ko. lääkkeen käyttö on lopetettu - olettaen siis, että ko. "agnosia" on ko. lääkerthmään kuuluneen lääkkeen aiheuttamaa. Eli kuinka kauan ko. vaikutus kestää, vaikka lääkettä ei enää söisi!
Tutkimuskirjallisuuden mukaan suurimmalla osalla palautuminen tapahtuu kuukauden sisällä, mutta sitten tunnetaan myös joukko tapauksia, joissa SSRI on muuttanut pysyvästi jotain aivoissa tai suolistossa niin, että seksuaalisuuteen liittyvä haitta jää pysyväksi. Eli loppuiän asiaksi.
Onko tummennetulle lähdettä? Kovin paljonhan näistä ei tutkimusta ole eikä oikein tiedetä, kuinka suurelle osalle jää esimerkiksi lievää haittaa pitkäksi aikaa. Kuitenkin esim. eräässä tutkimuksessa (https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/10380144/) tarkasteltiin joukkoa potilaita, jotka käyttivät SSRI-lääkitystä ja joilla esiintyi hoidon aikana seksuaalihaittoja. Heillä SSRI-lääke lopetettiin ja se korvattiin dopaminergisellä masennuslääkkeellä (amineptiini). Puolen vuoden kuluttua heistä vielä 55 %:lla esiintyi jonkinlaista seksuaalihaittaa, kun taas kontrolliryhmällä, jotka myös käyttivät amineptiiniä mutta eivät olleet käyttäneet SSRI-lääkitystä, seksuaalihaittojen esiintyvyys oli 4 %. Toki tuossakin tutkimuksessa on rajoitteensa, mutta onhan tuo osuus melkoisen suuri. Joka tapauksessa ei se noin mustavalkoista ole (joko palautuu kuukaudessa tai ei koskaan).
Vierailija kirjoitti:
En usko, että s*ksiin pystyvät todella tarvitsevat SSRI-lääkkeitä. Tai yleensähän se menee niin, että pystyy kyllä omaa nautintoa tuntemaan, mutta muiden suhteen voi laittaa masennuksen piikkiin asioita. Se on aika huolestuttavaa, että niitä syödään niin helposti. Mutta kanssakäyminen kyllä indikoi siihen, että ei tilanne ole niin vakava
Sama suomeksi, kiitos. Ja miksi ihmeessä sensuroit seksin? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että s*ksiin pystyvät todella tarvitsevat SSRI-lääkkeitä. Tai yleensähän se menee niin, että pystyy kyllä omaa nautintoa tuntemaan, mutta muiden suhteen voi laittaa masennuksen piikkiin asioita. Se on aika huolestuttavaa, että niitä syödään niin helposti. Mutta kanssakäyminen kyllä indikoi siihen, että ei tilanne ole niin vakava
Sama suomeksi, kiitos. Ja miksi ihmeessä sensuroit seksin? :D
Se pitää kirjoittaa "sexi".
Tietysti näitä haittoja voi tulla, se lukee pakkausselosteessa. Yksilöllistä kenelle tulee mitäkin haittoja.
Itse koen että hyvät puolet voittaa haitat. Minulla oli haittana myös pahoinvointia ja kasvanutta ruokahalua sekä seksuaalihaittoja.
Hyvät puolet ovatkin sitten uskomattomat. Aiemmin sängyn pohjaan kaatanut ahdistus katosi parissa viikossa. Minusta tuli aikaansaava ihminen jolla on tasainen mieliala. Ihan kuin olisin kokonaan eri ihminen.
Sain laitettua elämäni paremmin järjestykseen ja lopetin lääkkeen. Haitat ovat vähän lievittyneet mutta mitä sitten jos jää pysyväksi? Mihin mä olisin edes seksuaalisuutta tarvinnut jos en edes pääse kotoa ulos ahdistuksen takia? Suosittelen myös etsimään puolison joka ymmärtää että ihmisillä on erilaisia sairauksia ja niihin lääkityksiä.
Jokaisen pitää puntaroida omalta kohdaltaan hyödyt ja haitat. Mun elämän SSRI:t pelastivat.
Serotoniinihypoteesi (se että serotoniinin takaisinoton esto synapsissa lieventää depressiota) näyttää olevan huhaata:
Ilmeisesti seksuaalisuuteen liittyviä haittavaikutuksia esiintyy jopa yli puolella SRI (SSRI)-valmisteiden käyttäjistä. Kyse lienee siitä että jotkut ovat geneettisesti alttiita noille vaikutuksille vähän samaan tapaan kuin jotkut ovat syntymästään astikka potenttiaalisia alkkiksia ja jo ensimmäinen humalatila voi aktivoida tuon piirteen.
Muiden muassa MaharSi Patañjali (n. 200 eaa) yoga-suutrain (jooga-aforismien) mukaan selibaatti (brahma-carya; lue: brahma-tsharja) antaa poweria (viirya; viirja):
brahmacaryapratiSThaayaaM viiryalaabhaH.
(~brahma-tsharja-pratishthaajaam viirja-laabhahahaa.)
Hyvänä puolena masennuslääkkeiden seksualiteetti-haitta-vaikutuksissa voi siis olla selibaatin ylläpitämisen helpottuminen?
Miksi pitää riidellä?