Lue keskustelun säännöt.
Moni "masennus" selätetään ihan reippaalla liikunnalla ja terveellisellä ruokavaliolla
05.07.2023 |
Ei ihme jos voitte huonosti kun löhöätte sisällä ja lounaaksi nutrilettiä ja mehukeittoa, ehkä yksi meetvursti viipale ruisleivän päälle ja omena jälkiruoaksi. Sitten ihmettelette miksi on koko ajan nälkä, väsymys ja masentaa.
Kommentit (366)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä kävelen samoissa vaatteissa joissa nukun ja jotka ovat olleet päälläni ehkä kaksi viikkoa alakertaan jossa on kauppa,ostan röökiä ja keksejä ja palaan asuntooni verhojen taakse. Vietän loppupäivän toipuen kauppareissusta, en fyysisesti vaan henkisesti. Apteekissa käyn tukihenkilön kanssa hänen kyydillään, bussissa takuulla panikoisin ja aiheuttaisin vahinkoa.
Kelan kanssa olen taistellut vuosia siitä olenko työkykyinen vai en. Pistäisivät minut vaikka päiväkotiin, mitäs siitä että ahdistuneena reagoin kuin nurkkaan ajettu eläin ja hyökkään.
Kirjoituksestasi ei käy ainakaan ilmi, että yrittäisit mitenkään päästä tuosta masennuksentilastasi eroon. Miten yrität hoitaa mieltäsi? Ruokitko sitä millään iloisilla, hyvillä asioilla, esim kannustavilla ja positiivisilla kirjoilla, kuunnelmilla, YouTube videoilla.
Et kai ole luovuttanut. Ethän voi haluta olla noin häiriintyneessä mielentilassa. Jokainen kyllä voi parantua, jos halua löytyy.Onko mitään muita sairauksia kuin masennus josta sanotaan "jokainen kyllä voi parantua, jos halua löytyy"? Antaisitko nuo samat neuvot esim. skitsofreenikolle tai syöpää sairastavalle?
Kyseessä ei ole samankaltainen sairaus. Kyllä se nyt vaan on ihan totta, että ihmisen pitää aktiivisesti pyrkiä parantumaan masennuksesta, jos oikeasti haluaa parantua.
Joo, mutta ei se ole niin yksinkertaista, että lähde lenkille ja syö salaattia.
Lähde salille ja syö terveellisiä rasvoja, proteiinia ja monipuolisesti vihanneksia. Salaatti ja lenkkeily kuulostaa 90-luvun laihduttamiselta.
Lähde salille ja syö proteiinia ei ole yhtään sen parempi neuvo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä olen jokin kummajainen kun en ole ikinä kokenut ruokavalion ja liikunnan sen kummemmin vaikuttavan masennukseeni. Olen sairastanut sitä lapsesta saakka ja se aaltoilee. Kun mieliala on korkeampi niin jaksan huolehtia paremmin itsestäni mutta sitten aina jossain vaiheessa mieliala taas laskee. Eli ne mahdollisimman hyvät elintavat eivät ylläpidä vointia loputtomiin. Vaikeista kausista saan rämmittyä läpi lääkityksen voimin. Ja vaikeiden kausien aikana itsensä rasittaminen (ulkoilu jne) aiheuttaa vain sen että sen jälkeen olen entistä voimattomampi.
Minäkin olen sairastanut masennusta lapsesta saakka ja olen huomannut, että kun annan itseni löhötä sängynpohjalla koko päivän ulkoilematta ja syödä mitä sattuu, olo vain pahenee ja kynnys astua ovesta ulos kasvaa päivä päivältä. Olen ottanut tehtäväkseni pitää oloni aisoissa ja se onnistuu vain säännöllisillä elintavoilla ja aktiivisesti hyviin asioihin keskittymällä. Käyn tosi aikaisin aamulla kävelyllä luonnossa, jotta todennäköisyys törmätä muihin ihmisiin olisi mahdollisimman pieni, ja aina kun jaksan, teen aktiivisia itse kehittelemiäni mielialaharjoituksia, joissa käsken itseni etsiä elämästäni ja itsestäni hyviä asioita ja puhun itselleni nätisti. Minulla on todella negatiivinen sisäinen ääni, ja usein saan sen vaikenemaan moneksi päiväksi tuolla tavalla psyykkaamalla.
Hyvä että tuo on auttanut sinua :) Itse en tosiaan ole löytänyt sellaisia toimintatapoja joilla saisin estettyä pahat masennuskaudet. Takana pitkä hoitohistoria, erilaiset terapiat ym. Silti ajoittain tulee kausia kun vajoan pohjamutiin, olen itsetuhoinen, joudun jäämään pidemmälle sairauslomalle jne. Myös osastohoidossa olen ollut.
Kun voimia on niin pyrin nauttimaan luonnosta ym niin paljon kuin vain pystyn. Valitettavasti en vain omalla kohdallani koe että tuollaiset keinot estäisivät pahemmat masennuskaudet tai auttaisivat nousemaan ylös niistä.
Juu, siis itse olen pyrkinyt ottamaan selvää masennuksen mekanismeista niin paljon kuin mahdollista ja toimimaan sen mukaan. Olen ensinnäkin hyväksynyt tuon aaltoilun, sillä se kuuluu elämään. Kenenkään elämä ei ole tasaista onnea tai tylsyyttä, vaan kaikilla mukaan kuuluu vaikeampia jaksoja. Olen myös aktiivisesti pyrkinyt huomaamaan, mitkä ovat omat sudenkuoppani ja varomaan niitä, ja samalla pyrin saamaan aikaan uusia hermoyhteyksiä aivoissani juuri tuon positiivisuuden ja hyvin asioiden kertaamisen kautta. Olen lisäki havainnut, että itselläni kuukautiskierto vaikuttaa mielialaani todella paljon, ja vaikka sille asialle en oikein voi tehdä mitään, se auttaa hyväksymään hirveän olon ja omituiset reaktiot.
Toki tasaista ei ole kenelläkään mutta keskivertoelämään ei nyt sentään onneksi kuulu vakiona kaudet jolloin sairastaa vakavaa masennusta. Eihän tästä yhteiskunnan pyörittämisestä tulisi muuten mitään.
Olitko sairastanut pitkään ennen kuin aloit tuolla tavoin aktiivisesti hoitaa? Luulen että omalla kohdallani on vaikuttanut se kun lapsena meni vuosia että sain apua oireiluuni. Ainakin tuntuu siltä että sen on täytynyt vaikuttaa aivoihini. Enää vuosiin ei ole mikään hoitotahokaan (lääkärit tai psykologit) uskoneet että voisin oikeasti toipua siihen kuntoon ettei minulla olisi enää diagnosoitavissa olevaa masennusta.
Uskotko itse?
Yli 20 vuotta sairastaneena ja kaikki mahdolliset hoidot kokeilleena vaikea uskoa. Hoitoni tavoitteena on ollut pitkään se että pyritään pitämään hyvät kaudet mahdollisimman pitkinä ja huonot kaudet mahdollisimman lyhyinä. Se on itse asiassa helpottanut oloa kun ei ole enää miettinyt että kyllä vielä jostain löytyy keino parantua täysin. Silloin huonomman kauden iskeminen ei tunnu niin lamaannuttavalta epäonnistumiselta ja pystyy helpommin pitämään mielessä että huonon kauden jälkeen tulee taas aina parempi.
No juuri noin! Tuo on hyvä alku, mutta miksi tuon pitäisi olla toipumisesi loppu? Masennus on pitkäaikainen, krooninen sairaus juuri noiden mainitsemiesi aivoissa tapahtuvien muutosten vuoksi. Omia aivojaan voi kuitenkin muokata, mutta siinä pitää olla aktiivinen ja kärsivällinen. Sinulla on koko elämä aikaa. Keskity hyvään, ja ennen kaikkea ala keskittyä muuhun kuin itseesi. Minimoi av- ja muu ruutuaikasi, ala lukea kirjallisuutta, puhu ihmisille (pakota vaikka itsesi siihen), vietä aikaa luonnossa liikkuen ja syö paljon kasviksia ja vältä valmisruokia. Valoa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoja oivalluksia täällä!
Esim työttömille *mene töihin* ja masentuneille *mene ulos*
Mihin tarvitaan tiedettä ja työkkärin hallintohimmeleitä
Tiede sanoo nimenomaan samaa kuin ap. Liikunta vähentää masentuneisuutta.
Tiede ei sano että esim. vakava masennus selätetään liikunnalla. Siksi nuo "mene ulos", "syö paremmin" jne neuvot ovat usein lähinnä loukkaavia. Liikunta totta kai on hyödyllistä ja siitä on usein apua lievässä masennuksessa ja se voi ennaltaehkäistä masennusta. Se ei kuitenkaan tarkoita etteikö aika moni masentunut tarvitsisi paljon järeämpiä hoitokeinoja.
Vierailija kirjoitti:
Hei, hyvä että toi toimi sulla, ap. Hienoa, kun voit jo paremmin!
Ap unohti ohjeistaan sen olennaisimman eli itseä niskasta kiinni ottamisen.
Vierailija kirjoitti:
"Masennus" varmaan voidaankin selättää vaikka millä keinoin, mutta masennus onkin sitten hankalampi homma.
Tässäpä tämä.
Nykyään on "masennusta", "ahdistusta", "migreeniä", "allergiaa", "aadeehoodeetä" ja mitä ikinä nyt liekin niin paljon, että ne ilman heittömerkkejä olevat jäävät totaalisesti jalkoihin ja myös heihin suhtaudutaan väheksyväksi.
Ihan vain nyt tässä lähiaikoina on osunut taas kohdalle tuttavan "allergia", joka esti ruuan syömisen, mutta jälkkäri samalla allergeenilla upposi siihen perään helposti.
Osuipa myös kohdalle "kipu", joka esti liikkumisen ja työnteon. Silti illalla korkkareissa tanssahteli tuosta vaan.
Myös jokin aika sitten "migreeni" ja "masennus" liukenivat sumuna ilmaan, kun ilmaiseksi tuli illan keikalle lippu toisen sairastuttua. Kuitenkaan ei voinut edes koiraa itse lenkittää varttia aikaisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentuneille pitäisi määrä lääkkeeksi koira.
Elämässä olisi joku josta on pakko pitää huolta ja jolta saisi varauksetonta rakkautta takaisin.
Lisäksi olisi pakko käydä ulkona liikkumassa useamman kerran päivässä, halusi tai ei.
Toki lääkeyhtiöille tuo ei toisi rahaa kassaan, joten eihän sellaista voisi vakavasti harkita.
Minulla on ollut masennus vaikka on ollut kissaa ja koiraa. Nyt on ollut muutama vuosi ilman. Elämässä ilman kissaa ei ole mitään mieltä. Sairastan vaikeaa masennusta, ahdistusta ja sun muuta. Nyt en voi ottaa lemmikkiä sillä edellisten kanssa viimeiset 10 vuotta piti käydä eläinlääkärillä melkein kuukausittain ja elin jatkuvassa pelossa sen vuoksi. Kun vain kuljenkin eläinlääkärin ohi, meinaan saada paniikkikohtauksen. En voisi enää käydä sisällä asti. Traumoja on liikaa.
Myöskin fyysinen terveys on niin huono että ei minusta ole hoitamaan eläintä, esim. kynsienleikkuu, p yllynpesu ym. Lisäksi pelkäisin että miten kissan sitten käy jos kuolen parin vuoden sisällä sairauteeni.
Jos saisin pienen kissan syliini, itkisin huutamalla.
Minulla ei ole enää mitään elämässä, muuta kuin taide ja liikunta. Sitten kun terveys ja elämä kokonaan menee, uskon että pääsen henkimaailmaan jossa odottaa kisut ja koira. Siksi k u o lema on ihan hyvä asia.
Jos nyt osaisit olla parkumatta suureen ääneen, niin voisit olla hyödyksi löytöeläintalossa tai hoitaa välillä jonkun muun kissaa. Tai käydä esim. kissakahvilassa.
Ei aina tarvitse olla omaa eläintä, vaan eläinrakkaudessa voi olla hyödyksi myös muille. Kuten elämässä muutenkin.
Tässä se nähdään miten ihmiset luulevat tietävänsä toisen elämästä. Nimenomaan haluan kissan kainaloon. Kun tulen kotiin niin haluaisin että kissan naama odottaa ikkunassa. Se se on elämää. Vähän läpyä tassulla lelulle ja varpaiden ojentelua. Tyhjää ilman.
Olen käynyt lomittamassa kavereilla kissoja mutta se ei ole sama kuin nukkua kissan kanssa joka aina tulee naaman eteen nukkumaan jos vaihdan kylkeä niin se vaihtaa toiselle puolelle.
En ikimaailmassa pystyisi astumaan löytöeläintaloon. Olen niin herkkä. En voisi ottaa adoptioeläintä tai -lasta, olisin niin sydänverelle raavittu kun ajattelisinkin vain miksi adoptioon on jouduttu. Yksi mielenterveysongelmistani on siis äärimmäinen empaattisuus.
Ei siinä paljon oteta niskasta itseä kiinni kun miettii sillankaiteella hyppääkö vai ei...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika idioottia porukkaa täällä. Masennus just estää noi ja vaikka eläisi miten täällä toitotetaan mieli on vaan maassa.
Ainoa keino on syntyä elon muskin kaltaiseksi. neroksi jota kaikki ihailee. Jos ketään ei ihaile niin tulee masennus. Tyhmät ihmiset eivät saisi lisääntyä.
Ap kirjoittaa sen verran loukkaavaan sävyyn, ettei se taatusti saa ketään noudattamaan hänen 'hyvää tarkoittavia' neuvojaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä kävelen samoissa vaatteissa joissa nukun ja jotka ovat olleet päälläni ehkä kaksi viikkoa alakertaan jossa on kauppa,ostan röökiä ja keksejä ja palaan asuntooni verhojen taakse. Vietän loppupäivän toipuen kauppareissusta, en fyysisesti vaan henkisesti. Apteekissa käyn tukihenkilön kanssa hänen kyydillään, bussissa takuulla panikoisin ja aiheuttaisin vahinkoa.
Kelan kanssa olen taistellut vuosia siitä olenko työkykyinen vai en. Pistäisivät minut vaikka päiväkotiin, mitäs siitä että ahdistuneena reagoin kuin nurkkaan ajettu eläin ja hyökkään.
Kirjoituksestasi ei käy ainakaan ilmi, että yrittäisit mitenkään päästä tuosta masennuksentilastasi eroon. Miten yrität hoitaa mieltäsi? Ruokitko sitä millään iloisilla, hyvillä asioilla, esim kannustavilla ja positiivisilla kirjoilla, kuunnelmilla, YouTube videoilla.
Et kai ole luovuttanut. Ethän voi haluta olla noin häiriintyneessä mielentilassa. Jokainen kyllä voi parantua, jos halua löytyy.Onko mitään muita sairauksia kuin masennus josta sanotaan "jokainen kyllä voi parantua, jos halua löytyy"? Antaisitko nuo samat neuvot esim. skitsofreenikolle tai syöpää sairastavalle?
Kyseessä ei ole samankaltainen sairaus. Kyllä se nyt vaan on ihan totta, että ihmisen pitää aktiivisesti pyrkiä parantumaan masennuksesta, jos oikeasti haluaa parantua.
Ei vaan teidän neropattien pitää hyväksyä ihmisten erilaisuus ja että elämä on joskus hallitsematonta. Sinunkaltaisiisi olen paljon törmännyt ja heidän ajattelumaailmaansa sisältyy se ajatus että kaiken elämässään voi luoda itse ja vaikuttaa siihen. Elämä on mennyt putkeen, kaikessa on onnistuttu, lähipiirissä ei ole sattunut onnettomuuksia tai mitään vakavaa. Olisi mielenkiintoista nähdä miten sitten käy kun sattuukin tällaisen kohdalle se paha, esim. oman lapsen vakava sairaus tai kuolema.
Onnellinen, terve ja mukava elämä on länsimainen harha. Mielestäni elämään kuuluu myös vastoinkäymiset ja vaikeudet, menetykset ym. Ihmetyttää ne jotka elävät pumpulissa.
30 vuotta olen yrittänyt itseäni hoitaa. Jo 14-vuotiaana aloin meditoimaan ja lukemaan selfhelp-kirjoja ja kiinnostuin terveysruoasta. Myöhemmin lääkitykset ja terapiat. Sittemmin luovuin noista huuhaa-jutuista, ne eivät auttaneet ja ovat pelkkää rahastusta. Minulla kului vuosien aikana tuhansia markkoja ja euroja erilaisiin kirjoihin ja kursseihin.
Sen sijaan olen hyväksynyt itseni ja elämäni ja pystyn elämään masennuksen ym. kanssa. Mutta muutama läheiseni ei ja silloin annetaan samanlaisia lausuntoja kuten sinulla.
Elämä on aina hallitsematonta. Ihminen voi hallita ainoastaan yhtä asiaa - itseään.
On vaan niin helppo sanoa, ettei mitää ole tehtävissä, kun on masentunut. Itse itselleen kuoppaa kaivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap unohdit mainita risusavotan ja käpyjenkeräilyn. Et ap ainakaan ole masentunut, olet harvinaisen tyhmä idiootti. Toivottavasti olet holhouksessa ja asut laitoksessa.
Reaktiosta päätellen osui arkaan paikkaan. Ylös ulos ja lenkille.
Ehei pässi, ei osunut minuun. Olen seurannut mihin se johtaa, siinä ei ap-idiootti sinun ohjeesi auttanut. Lopulta olin saattamassa rakasta ystävääni hänen viimeisellä matkallaan.
Mitäpä ap, painuisitvittuun täältä kusipääohjeittesi keta.
Ja työpaikalla. Liian suuri osa lääkkeillä hoidettavista masennuksista johtuu ihan siitä elämästä ja ympäristöstä, jonka henkilö on ympärilleen rakentanut. Puoliso tai kaverit joiden seurassa ei viihdy, mutta joista ei osaa päästää irti vaan turruttaa sopeutumattomuuttaan lääkkeillä. Pahimpia nämä, jotka korjaavat tilaansa sekä alkoholilla että masennuslääkkeillä.
Ensin pää selväksi ja sitten arvioimaan, mistä ahdistus ja masennus johtuvat. Ne kun ovat merkkejä siitä, että asiat eivät ole hyvin ja että jotakin pitää muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap kirjoittaa sen verran loukkaavaan sävyyn, ettei se taatusti saa ketään noudattamaan hänen 'hyvää tarkoittavia' neuvojaan.
Oli kyllä vähän raflaava viesti, mutta ei se ap:lta ole pois, jos hänen neuvoaan ei noudateta. Itselleen siinä jokainen tekee hallaa, jos jää lumeen makaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap unohdit mainita risusavotan ja käpyjenkeräilyn. Et ap ainakaan ole masentunut, olet harvinaisen tyhmä idiootti. Toivottavasti olet holhouksessa ja asut laitoksessa.
Reaktiosta päätellen osui arkaan paikkaan. Ylös ulos ja lenkille.
Ehei pässi, ei osunut minuun. Olen seurannut mihin se johtaa, siinä ei ap-idiootti sinun ohjeesi auttanut. Lopulta olin saattamassa rakasta ystävääni hänen viimeisellä matkallaan.
Mitäpä ap, painuisitvittuun täältä kusipääohjeittesi keta.
Olen tosi pahoillani ystäväsi vuoksi. Läheisillä on usein kovat syyllisyydentuskat, kun masentunut kuolee. Kukaan ei kuitenkaan voi toista lopulta auttaa, vaan parantumisen on aina lähdettävä ihmisestä itsestää. Sitä uskon ap:nkin tarkoittaneen.
Vierailija kirjoitti:
Ja työpaikalla. Liian suuri osa lääkkeillä hoidettavista masennuksista johtuu ihan siitä elämästä ja ympäristöstä, jonka henkilö on ympärilleen rakentanut. Puoliso tai kaverit joiden seurassa ei viihdy, mutta joista ei osaa päästää irti vaan turruttaa sopeutumattomuuttaan lääkkeillä. Pahimpia nämä, jotka korjaavat tilaansa sekä alkoholilla että masennuslääkkeillä.
Ensin pää selväksi ja sitten arvioimaan, mistä ahdistus ja masennus johtuvat. Ne kun ovat merkkejä siitä, että asiat eivät ole hyvin ja että jotakin pitää muuttaa.
Minun masennus johtuu lapsuuden seks. hyväksikäytöstä, lasisesta lapsuudesta, vanhemman menettämisestä onnettomuudesta lapsena, sittemmin kaikki läheiset sairastuneet peräjälkeen ja kuolleet kunhan on ensin pelätty ja surtu yötäpäivää. Itsekin olen sairastellut fyysisesti vaikeita ja vakavia sairauksia. Tässä vain osa vaikeuksistani.
Ihanko totta minulla ei ole asiat hyvin? Nerokas johtopäätös! Olisi mielenkiintoista tietää mitä voisin muuttaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja työpaikalla. Liian suuri osa lääkkeillä hoidettavista masennuksista johtuu ihan siitä elämästä ja ympäristöstä, jonka henkilö on ympärilleen rakentanut. Puoliso tai kaverit joiden seurassa ei viihdy, mutta joista ei osaa päästää irti vaan turruttaa sopeutumattomuuttaan lääkkeillä. Pahimpia nämä, jotka korjaavat tilaansa sekä alkoholilla että masennuslääkkeillä.
Ensin pää selväksi ja sitten arvioimaan, mistä ahdistus ja masennus johtuvat. Ne kun ovat merkkejä siitä, että asiat eivät ole hyvin ja että jotakin pitää muuttaa.
Minun masennus johtuu lapsuuden seks. hyväksikäytöstä, lasisesta lapsuudesta, vanhemman menettämisestä onnettomuudesta lapsena, sittemmin kaikki läheiset sairastuneet peräjälkeen ja kuolleet kunhan on ensin pelätty ja surtu yötäpäivää. Itsekin olen sairastellut fyysisesti vaikeita ja vakavia sairauksia. Tässä vain osa vaikeuksistani.
Ihanko totta minulla ei ole asiat hyvin? Nerokas johtopäätös! Olisi mielenkiintoista tietää mitä voisin muuttaa?
Mitä haluat elämältäsi tulevaisuudessa? Voit päättää elää menneisyytesi mukaan, mutta voit myös päättää toisin. Olet mielestäni ansainnut paljon hyvää, toivottavasti päätät kulkea sitä kohti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja työpaikalla. Liian suuri osa lääkkeillä hoidettavista masennuksista johtuu ihan siitä elämästä ja ympäristöstä, jonka henkilö on ympärilleen rakentanut. Puoliso tai kaverit joiden seurassa ei viihdy, mutta joista ei osaa päästää irti vaan turruttaa sopeutumattomuuttaan lääkkeillä. Pahimpia nämä, jotka korjaavat tilaansa sekä alkoholilla että masennuslääkkeillä.
Ensin pää selväksi ja sitten arvioimaan, mistä ahdistus ja masennus johtuvat. Ne kun ovat merkkejä siitä, että asiat eivät ole hyvin ja että jotakin pitää muuttaa.
Minun masennus johtuu lapsuuden seks. hyväksikäytöstä, lasisesta lapsuudesta, vanhemman menettämisestä onnettomuudesta lapsena, sittemmin kaikki läheiset sairastuneet peräjälkeen ja kuolleet kunhan on ensin pelätty ja surtu yötäpäivää. Itsekin olen sairastellut fyysisesti vaikeita ja vakavia sairauksia. Tässä vain osa vaikeuksistani.
Ihanko totta minulla ei ole asiat hyvin? Nerokas johtopäätös! Olisi mielenkiintoista tietää mitä voisin muuttaa?
Vieläkö olet tekemisissä lapsuudenperheesi kanssa? Onko ympärilläsi ihmisiä, jotka toisintavat traumojasi tai muistuttavat niistä? Onko sinulla ympärilläsi luotettavia ihmisiä? Mielekästä tekemistä?
Masennuksen ICD-10 -koodit:
F32 - Masennustila
F32.0 - Lievä masennustila
F32.00 - Lievä masennustila ilman somaattista oireyhtymää
F32.01 - Lievä masennustila ja somaattinen oireyhtymä
F32.1 - Keskivaikea masennustila
F32.10 - Keskivaikea masennustila ilman somaattista oireyhtymää
F32.11 - Keskivaikea masennustila ja somaattinen oireyhtymä
F32.2 - Vaikea-asteinen masennustila ilman psykoottisia oireita
F32.3 - Vaikea-asteinen, psykoottinen masennustila
F32.8 - Muu masennustila
F32.9 - Määrittämätön masennustila
F33 - Toistuva masennus
F33.0 - Toistuvan masennuksen lievä masennusjakso
F33.00 - Toistuvan masennuksen lievä masennusjakso ei somaattista oireyhtymää
F33.01 - Toistuvan masennuksen lievä masennusjakso somaattinen oireyhtymä
F33.1 - Toistuvan masennuksen keskivaikea masennusjakso
F33.10 - Toistuvan masennuksen keskivaikea masennusjakso ei somaattista oireyhtymää
F33.11 - Toistuvan masennuksen keskivaikea masennusjakso somaattinen oireyhtymä
F33.2 - Toistuvan masennuksen vaikea masennusjakso ilman psykoottisia oireita
F33.3 - Toistuvan masennuksen vaikea, psykoottinen masennusjakso
F33.30 - Toistuvan masennuksen vaikea, psykoottinen masennusjakso mielialan mukaisia psykoottisia oireita
F33.31 - Toistuvan masennuksen vaikea, psykoottinen masennusjakso mielialan vastaisia psykoottisia oireita
F33.4 - Toistuvan masennuksen elpymävaihe (remissio)
F33.8 - Muu toistuva masennus
F33.9 - Määrittämätön toistuva masennus
Näitä on siis paljon, eikä kaikkiin sovi mitenkään samat hoitomuodot, olipa kyse sitten lääkkeistä, terapiasta tai itsehoidosta.
t. F33.10
Sinä varmaan tiedät, mitä kaikkea minun elämässäni on ehtinyt tapahtua?
En suosittelisi pitämään sanoja toisten suuhun, sillä tavalla ei yleensä päästä kovin pitkälle. Opettele kuulemaan ja kuuntelemaan.