Lue keskustelun säännöt.
Moni "masennus" selätetään ihan reippaalla liikunnalla ja terveellisellä ruokavaliolla
05.07.2023 |
Ei ihme jos voitte huonosti kun löhöätte sisällä ja lounaaksi nutrilettiä ja mehukeittoa, ehkä yksi meetvursti viipale ruisleivän päälle ja omena jälkiruoaksi. Sitten ihmettelette miksi on koko ajan nälkä, väsymys ja masentaa.
Kommentit (366)
Kas kunnei iloisilla ajatuksilla ja positiivisella asenteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa nyt yksityiskohtaiset neuvot ruokavalioon ja liikuntaan niin että masentuneinkin ymmärtää.
Mitä syödä? Mihin aikaa? Miten liikkua?
Oikeasti?
Maallikkona heittäisin, että jos ei ole muuta kuin kotona, niin aamulla 7.00 hereille ja heti tunnin kävelylenkki. Suihkun kautta aamiainen ja vitamiinit.
11.00 lounas, joko sitä ennen tai sen jälkeen ulkoilua 1h , miten nyt paremmaksi kokee.
13-14.00 välille kahvi/välipala ja taas ulos vähintään 1-2h.
17.00 päivällinen.
Väliin liikuntaa, ulkoilmaa 1-2h.
21.00 iltapala, iltapesut.
22.00 sänkyyn ja kirja joko lukien tai kuunnellen. Niin kauan, että nukuttaa. Jos ei nukuta, ei haittaa.
Sama rytmi joka ikinen päivä. Kroppa tottuu ja lopulta nukuttaa. Ja silti, sama rytmi.
Kalaöljy, vitamiinit, terveellinen ravinto, riittävästi vettä sisäisesti ja ulkoisesti niin, että on puhdas olo, lisänä puhdas ja siisti koti.
Toimii.
Ekat 2kk oli vaikeaa. Tosi vaikeaa. Silti sisulla ja itseä piiskaten suoritin. Kun tuntui pahalta, ajattelin, että joskus hyvä tuntuu vielä paremmalta.
Jatkoin pari vuotta. Ja selvisin. Ilman yhtäkään lääkettä.
JUURI NÄIN
Kerro tämä niille kaikille, jotka ovat läheisen menettäneet masennuksen takia. Luulen, ettei susta enää sen jälkeen kuulla...
Voisitko vääntää rautalangasta, että mikä tässä viestissä oli vikana? Kaikki masentuneet eivät pystyisi ylläpitämään rutiineja, mutta onko se sinusta syy olla kertomatta, että se kannattaisi? Ihan kaikkien ihmisten pitää ponnistella elämässä, joillekin ponnistelua on juurikin tuo rutiineissa pysyminen. Et sinä eikä kukaan muukaan voi väittää, että sitä ei kannattaisi yrittää.
Tuo on ihan utopistinen lukujärjestys saikulla/eläkkeellä olevalle. En tunne ketään joka saikulla noin pystyisi tekemään, juuri siksi saikulla ollaankin. Kyllä minä terveenä mielelläni menin aamusta iltaan liikunnoissa ja töissä ja aikatauluissa mutta nyt on useimmat päivät viikossa niin että en pääse sängystä ylös. Ne päivät jolloin pääsen ja on virtaa ovat kuin lottovoitto, surullisen ihania, muisto siitä millaista elämä ennen oli.
Kehoni on stressitilassa ollut 10 vuotta, eipä tulisi mieleenkään rääkätä sitä lisää. Jos saan unen vasta klo 05 aamulla niin jos pitäisi klo 7 herätä niin eipä olisi järkeä. Unettomuuden vuoksi minulla on nykyisin hyvin infernaaliset olot päällä, kyllä sitä nuorena pystyi öitä valvomaan mutta joku raja minulla on tullut vastaan.
Olin kuntoutuksessa muutaman viikon jossa oli aikataulu, ei noinkaan rankka, mutta menin todella huonoon kuntoon vähillä unilla ja stressin vuoksi. Kesti monta kuukautta palautua siitä.
Tarvitsen omaa tahtia, aikataulut on myrkkyä. Mitä rennompi meno, sitä paremmin nukun ja sen paremmin päivällä jaksan. Silloin kun jaksan niin harrastan paljon liikuntaa ja opiskelen ja taiteilen ja teen terveellistä ruokaa pakasteeseen niille päiville kun ei pääse sängystä ylös.
Osan vuodesta käyn pikkuisen töissä, sinne pakotan itseni vaikka mikä olisi, kipulääkkeet ennen ja jälkeen maksimiannoksella.
Lisäksi tuo viesti ihannoi lääkkeettömyyttä mikä on harmi. Itse en olisi enää elossa ilman lääkkeitä.
Tuo viesti oli aloitukseen. Heille, joilla masennus johtuu rutiinien puutoksesta, toiminnan puutteesta ja itsekurin olemattomuudesta.
Vastaushan oli suoraan jollekin, joka asiaa kysyi. Miksi luulit, että vastaus oli juuri vain sinulle?
Kai nyt jokainen kipukroonikko osaa ihan itse soveltaa asiaa jaksamisensa mukaan. Tuossahan on vaikka kuinka paljon lepoaikaa. Ulkoilu voi olla vaan ulkona olemista, esim. parvekkeella/pihalla lepäillen. Ulkoilma tekee kuitenkin ihmeitä!
Lukiko tuossa jossain kipulääkkeiden poisjättämisestä? Ei.
Itselläni on koira ja kissa. Käyn joka päivä ulkoilemassa 2 kertaa, teen pihatöitä, siivoan ja teen kotitöitä, huolehdin omasta hygienasta ja vaatteista, päälle päin en näytä ollenkaan masentuneelta, käyn kaksi kertaa viikossa psykiatrialla puhumassa. Olen elämäni aikana käyttänyt masennuslääkkeitä, olen ollut kaksi kertaa osaatolla, käyn ryhmätapaamisissa, olen käynyt sähköhoidoissa, mutta mikään ei auta tähän minun vaikeaan masennukseen ja itseruhoisuuteen. Syön terveellisesti, niin että lääkärit ovat kehunneet minun veriarvojani jne. Liikun koirani kanssa paljon, kävelen kaupungille (6km yhteen suuntaan) ja teen pihatöitä, mutta silti mikään ei AUTA! Joten aion tap*aa itseni syksyllä. 👋🏻
N.21
Moni masentunut tapetaan ap: oivalluksen kaltaisilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa nyt yksityiskohtaiset neuvot ruokavalioon ja liikuntaan niin että masentuneinkin ymmärtää.
Mitä syödä? Mihin aikaa? Miten liikkua?
Oikeasti?
Maallikkona heittäisin, että jos ei ole muuta kuin kotona, niin aamulla 7.00 hereille ja heti tunnin kävelylenkki. Suihkun kautta aamiainen ja vitamiinit.
11.00 lounas, joko sitä ennen tai sen jälkeen ulkoilua 1h , miten nyt paremmaksi kokee.
13-14.00 välille kahvi/välipala ja taas ulos vähintään 1-2h.
17.00 päivällinen.
Väliin liikuntaa, ulkoilmaa 1-2h.
21.00 iltapala, iltapesut.
22.00 sänkyyn ja kirja joko lukien tai kuunnellen. Niin kauan, että nukuttaa. Jos ei nukuta, ei haittaa.
Sama rytmi joka ikinen päivä. Kroppa tottuu ja lopulta nukuttaa. Ja silti, sama rytmi.
Kalaöljy, vitamiinit, terveellinen ravinto, riittävästi vettä sisäisesti ja ulkoisesti niin, että on puhdas olo, lisänä puhdas ja siisti koti.
Toimii.
Ekat 2kk oli vaikeaa. Tosi vaikeaa. Silti sisulla ja itseä piiskaten suoritin. Kun tuntui pahalta, ajattelin, että joskus hyvä tuntuu vielä paremmalta.
Jatkoin pari vuotta. Ja selvisin. Ilman yhtäkään lääkettä.
JUURI NÄIN
Kerro tämä niille kaikille, jotka ovat läheisen menettäneet masennuksen takia. Luulen, ettei susta enää sen jälkeen kuulla...
Voisitko vääntää rautalangasta, että mikä tässä viestissä oli vikana? Kaikki masentuneet eivät pystyisi ylläpitämään rutiineja, mutta onko se sinusta syy olla kertomatta, että se kannattaisi? Ihan kaikkien ihmisten pitää ponnistella elämässä, joillekin ponnistelua on juurikin tuo rutiineissa pysyminen. Et sinä eikä kukaan muukaan voi väittää, että sitä ei kannattaisi yrittää.
Tuo on ihan utopistinen lukujärjestys saikulla/eläkkeellä olevalle. En tunne ketään joka saikulla noin pystyisi tekemään, juuri siksi saikulla ollaankin. Kyllä minä terveenä mielelläni menin aamusta iltaan liikunnoissa ja töissä ja aikatauluissa mutta nyt on useimmat päivät viikossa niin että en pääse sängystä ylös. Ne päivät jolloin pääsen ja on virtaa ovat kuin lottovoitto, surullisen ihania, muisto siitä millaista elämä ennen oli.
Kehoni on stressitilassa ollut 10 vuotta, eipä tulisi mieleenkään rääkätä sitä lisää. Jos saan unen vasta klo 05 aamulla niin jos pitäisi klo 7 herätä niin eipä olisi järkeä. Unettomuuden vuoksi minulla on nykyisin hyvin infernaaliset olot päällä, kyllä sitä nuorena pystyi öitä valvomaan mutta joku raja minulla on tullut vastaan.
Olin kuntoutuksessa muutaman viikon jossa oli aikataulu, ei noinkaan rankka, mutta menin todella huonoon kuntoon vähillä unilla ja stressin vuoksi. Kesti monta kuukautta palautua siitä.
Tarvitsen omaa tahtia, aikataulut on myrkkyä. Mitä rennompi meno, sitä paremmin nukun ja sen paremmin päivällä jaksan. Silloin kun jaksan niin harrastan paljon liikuntaa ja opiskelen ja taiteilen ja teen terveellistä ruokaa pakasteeseen niille päiville kun ei pääse sängystä ylös.
Osan vuodesta käyn pikkuisen töissä, sinne pakotan itseni vaikka mikä olisi, kipulääkkeet ennen ja jälkeen maksimiannoksella.
Lisäksi tuo viesti ihannoi lääkkeettömyyttä mikä on harmi. Itse en olisi enää elossa ilman lääkkeitä.
Tuo viesti oli aloitukseen. Heille, joilla masennus johtuu rutiinien puutoksesta, toiminnan puutteesta ja itsekurin olemattomuudesta.
Vastaushan oli suoraan jollekin, joka asiaa kysyi. Miksi luulit, että vastaus oli juuri vain sinulle?
Kai nyt jokainen kipukroonikko osaa ihan itse soveltaa asiaa jaksamisensa mukaan. Tuossahan on vaikka kuinka paljon lepoaikaa. Ulkoilu voi olla vaan ulkona olemista, esim. parvekkeella/pihalla lepäillen. Ulkoilma tekee kuitenkin ihmeitä!
Lukiko tuossa jossain kipulääkkeiden poisjättämisestä? Ei.
Eipä oikea masennus kenelläkään johdu "rutiinien puutoksesta, toiminnan puutteesta ja itsekurin olemattomuudesta".
Kyllä tuossa kehutaan kuinka on pärjätty ilman lääkkeitä, mielestäni viitattiin mielialalääkkeisiin. Itse syön niitä oikein mielelläni kun tiedän että auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti aiheutatte ihmisten kuolemia "kovilla arvoillanne" - hirviöt.
Vierailija kirjoitti:
Ap unohdit mainita risusavotan ja käpyjenkeräilyn. Et ap ainakaan ole masentunut, olet harvinaisen tyhmä idiootti. Toivottavasti olet holhouksessa ja asut laitoksessa.
Meneekö sulla paremmin? Ei tule sellaista vaikutelmaa tuosta purkauksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä vaikka tämän edesmenneen kirjailijankin tapauksessa oli taustalla kasvissyöjiä ja ortoreksiaa.
Onhan se niinkin, että tällöin voi jäädä saamatta aivoille tärkeitä vitamiineja, aminohappoja ja rasvahappoja. Nämä puitetilat voi pahentaa masennusta tai jopa aiheuttaa sitä.
Esimerkiksi tryptofaani on valkuaisaine, joka on serotoniinin, eli tärkeän "onnellisuus" välittäjäaineen esiaste. Sitä saa lihasta ja maitotuotteista, kuten juustosta.
Syön ja juon joka päivä maitotuotteita ja hyvää rasvaa sisältäviä liha tuotteita, mutta silti minulla on vaikea masennus, itsetuhoisuuttan, jne, jne...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, ei kyllä. Riippuu myös henkilön menneisyyden kokemuksista.
Menneisyys on mennyttä. Sillä ei ole enää tällä hetkellä mitään merkitystä, ellei ihminen itse anna sille merkityksen.
Ihminen itse päättää mitä hän ajattelee. Elääkö menneissä vai nykyhetkessä.
Typerää olisi kiusata itseään pahoilla muistoilla. Se olisi vain itsensä kiusaamista, rääkkäämistä suorastaan. Se ei auta, vaan pitää ihmisen onnettomana. Ihmisen ei kuulu elää menneisyydessä!Ihminen on ohjelmoitu elämään menneisyydessä, koska autopilotilla eläminen säästää energiaa ja luo turvallisuudentunnetta. Harva ihminen haluaa pois oppia pyörällä ajamisen taidosta ehdoin tahdoin, ja harva ihminen haluaa pois oppia coping-keinoista, joilla sopeutui hankalaan kasvuympäristöön. Ihmiset lisäksi haluavat usein muistella itseään jatkuvasti, koska se on ainoa mikä ylläpitää heidän psyykkistä olemassaoloaan. Jos unohtaa kuka on, se vasta pelottavaa onkin.
Etenkin jos ympäristö on virikkeetön, elämässä ei ole sisältöä ja tulevaisuudessa ei ole mitään mielenkiintoista, niin ainoa mikä jää jäljelle on vanhat muistot itsestä. Siitä miten joku naapurin Pekka kiusasi 20 vuotta sinua kun sinulla oli vääränlainen pipa päässä, tai miten joku 40-vuotias setä raiskasi sinut 30 vuotta sitten kun oli 13-v. Nuo kipeät muistot lisäävät myös muun muassa endorfiinin ja adrenaliinin tuotantoa nostamalla stressivastetta, mikä saa kehon tuntemaan, että se tosiaan on elossa. Inhottavaa ajatella, että trauma voi tuottaa kehossa sellaisia välittäjäaineita ja hormoneja, jotka saavat sinut tuntemaan itsesi elinvoimaiseksi, mutta samastahan syystä monet viiltelevät itseään tai rääkkäävät itseään kovalla liikunnalla. Ne saavat lisäksi sinut tuntemaan oikeutusta sille, että miksi olet onneton ja miksi et hallitse elämääsi, kuten pitäisi. Krooninen masennuksen sairastaminen johtuu yleensä juuri tästä prosessista, että ihminen ei pysty päästämään irti menneisyydestä eikä saa ympäristöltä riittävästi positiivisia ärsykkeitä, jotka heikentävät traumaattisia muistijälkiä omassa mielessä. On ehkä perää ajatuksessa, että ennen vanhaan ihmisillä ei ollut aikaa sairastaa masennusta, kun piti selvitä hengissä ja keskittyä nykyhetkeen. Sairaslomilla ja työkyvyttömyyseläkkeellä taas ei ole mitään muuta kuin aikaa muistella omia traumojaan virikkeettömässä ympäristössä.
Itse ajattelen 99% tulevaisuuttani ja nykyhetkeä ja 1% menneisyyttä, mutta silti minulla on vaikea masennus, itsetuhoisuutta, jne, jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti aiheutatte ihmisten kuolemia "kovilla arvoillanne" - hirviöt.
Sepä se on kiusaajilla tarkoituskin. Nauttivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, ei kyllä. Riippuu myös henkilön menneisyyden kokemuksista.
Menneisyys on mennyttä. Sillä ei ole enää tällä hetkellä mitään merkitystä, ellei ihminen itse anna sille merkityksen.
Ihminen itse päättää mitä hän ajattelee. Elääkö menneissä vai nykyhetkessä.
Typerää olisi kiusata itseään pahoilla muistoilla. Se olisi vain itsensä kiusaamista, rääkkäämistä suorastaan. Se ei auta, vaan pitää ihmisen onnettomana. Ihmisen ei kuulu elää menneisyydessä!Ihminen on ohjelmoitu elämään menneisyydessä, koska autopilotilla eläminen säästää energiaa ja luo turvallisuudentunnetta. Harva ihminen haluaa pois oppia pyörällä ajamisen taidosta ehdoin tahdoin, ja harva ihminen haluaa pois oppia coping-keinoista, joilla sopeutui hankalaan kasvuympäristöön. Ihmiset lisäksi haluavat usein muistella itseään jatkuvasti, koska se on ainoa mikä ylläpitää heidän psyykkistä olemassaoloaan. Jos unohtaa kuka on, se vasta pelottavaa onkin.
Etenkin jos ympäristö on virikkeetön, elämässä ei ole sisältöä ja tulevaisuudessa ei ole mitään mielenkiintoista, niin ainoa mikä jää jäljelle on vanhat muistot itsestä. Siitä miten joku naapurin Pekka kiusasi 20 vuotta sinua kun sinulla oli vääränlainen pipa päässä, tai miten joku 40-vuotias setä raiskasi sinut 30 vuotta sitten kun oli 13-v. Nuo kipeät muistot lisäävät myös muun muassa endorfiinin ja adrenaliinin tuotantoa nostamalla stressivastetta, mikä saa kehon tuntemaan, että se tosiaan on elossa. Inhottavaa ajatella, että trauma voi tuottaa kehossa sellaisia välittäjäaineita ja hormoneja, jotka saavat sinut tuntemaan itsesi elinvoimaiseksi, mutta samastahan syystä monet viiltelevät itseään tai rääkkäävät itseään kovalla liikunnalla. Ne saavat lisäksi sinut tuntemaan oikeutusta sille, että miksi olet onneton ja miksi et hallitse elämääsi, kuten pitäisi. Krooninen masennuksen sairastaminen johtuu yleensä juuri tästä prosessista, että ihminen ei pysty päästämään irti menneisyydestä eikä saa ympäristöltä riittävästi positiivisia ärsykkeitä, jotka heikentävät traumaattisia muistijälkiä omassa mielessä. On ehkä perää ajatuksessa, että ennen vanhaan ihmisillä ei ollut aikaa sairastaa masennusta, kun piti selvitä hengissä ja keskittyä nykyhetkeen. Sairaslomilla ja työkyvyttömyyseläkkeellä taas ei ole mitään muuta kuin aikaa muistella omia traumojaan virikkeettömässä ympäristössä.
Itse ajattelen 99% tulevaisuuttani ja nykyhetkeä ja 1% menneisyyttä, mutta silti minulla on vaikea masennus, itsetuhoisuutta, jne, jne...
Älä väitä vastaan. Kyllä palstanobelisti tietää sinua paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos on masentunu vaik nää mainitut on hoidettu
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on koira ja kissa. Käyn joka päivä ulkoilemassa 2 kertaa, teen pihatöitä, siivoan ja teen kotitöitä, huolehdin omasta hygienasta ja vaatteista, päälle päin en näytä ollenkaan masentuneelta, käyn kaksi kertaa viikossa psykiatrialla puhumassa. Olen elämäni aikana käyttänyt masennuslääkkeitä, olen ollut kaksi kertaa osaatolla, käyn ryhmätapaamisissa, olen käynyt sähköhoidoissa, mutta mikään ei auta tähän minun vaikeaan masennukseen ja itseruhoisuuteen. Syön terveellisesti, niin että lääkärit ovat kehunneet minun veriarvojani jne. Liikun koirani kanssa paljon, kävelen kaupungille (6km yhteen suuntaan) ja teen pihatöitä, mutta silti mikään ei AUTA! Joten aion tap*aa itseni syksyllä. 👋🏻
N.21
Onko sulla ferritiini hyvä, eli >100? Alhainen varastorauta voi aiheuttaa masennusta. Kuulostaa että liikut paljon joten rauta-arvot olisi hyvä olla kunnossa. Ja onko tsekattu elimistön mahdollinen hiljainen tulehdus eli herkkä crp, tämä vaikuttaa myös aivoihin? Olet tosi nuori, älä vielä päätä elämääsi, usko minua kun sanon että sinulle on olemassa tulevaisuus jossa vaikeudet hellittävät. Ja mitä tulee itsetuhoisuuteen ja masennukseen, mikä on näiden juurisyy? Jostainhan ne ovat viestinä tässä, mitä sinulle on tapahtunut kun reagoit näin, onko tätä saamassasi terapiassa selvitetty?
N41
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja työpaikalla. Liian suuri osa lääkkeillä hoidettavista masennuksista johtuu ihan siitä elämästä ja ympäristöstä, jonka henkilö on ympärilleen rakentanut. Puoliso tai kaverit joiden seurassa ei viihdy, mutta joista ei osaa päästää irti vaan turruttaa sopeutumattomuuttaan lääkkeillä. Pahimpia nämä, jotka korjaavat tilaansa sekä alkoholilla että masennuslääkkeillä.
Ensin pää selväksi ja sitten arvioimaan, mistä ahdistus ja masennus johtuvat. Ne kun ovat merkkejä siitä, että asiat eivät ole hyvin ja että jotakin pitää muuttaa.
Minun masennus johtuu lapsuuden seks. hyväksikäytöstä, lasisesta lapsuudesta, vanhemman menettämisestä onnettomuudesta lapsena, sittemmin kaikki läheiset sairastuneet peräjälkeen ja kuolleet kunhan on ensin pelätty ja surtu yötäpäivää. Itsekin olen sairastellut fyysisesti vaikeita ja vakavia sairauksia. Tässä vain osa vaikeuksistani.
Ihanko totta minulla ei ole asiat hyvin? Nerokas johtopäätös! Olisi mielenkiintoista tietää mitä voisin muuttaa?
Mitä haluat elämältäsi tulevaisuudessa? Voit päättää elää menneisyytesi mukaan, mutta voit myös päättää toisin. Olet mielestäni ansainnut paljon hyvää, toivottavasti päätät kulkea sitä kohti.
Minulla on kaksi asiaa jotka haluan tavoittaa elämässäni ennen kuolemaa ja toisen olen jo saavuttanut ja toinenkin on ihan lähellä. Tavoitteita kohti on siinä mielessä helppo mennä että enää elämässä ei ole muuta. Ja itseasiassa näihin asioihin pakenen pahaa oloani.
Mutta eivät ne silti pahaa oloa poista, eivät fyysisiäkään vammoja.
Tällä viikolla olen monesti mieleni pahoittanut kun olen muutaman ihmisen mielestä viallinen koska en ole parantunut masennuksesta. En ole yrittänyt tarpeeksi kovaa, en ole päättänyt, en pakottanut, en ottanut itseäni niskasta kiinni. Itse taas olen tosi tyytyväinen itseeni kun olen tässä pisteessä kaikesta huolimatta ja tunnen itseni vahvaksi kun ajattelen miten vaikeista asioista läpi olen mennyt. Mutta siltikään masennus, ahdistus, fyysiset oireet, unettomuus ja painajaiset eivät poistu. Rakennan itselleni uutta elämää mutta traumat eivät lähde keholtani pois vaikka olen yrittänyt mitä. Se teidän muiden ehkä pitää vaan hyväksyä että tällainen minä olen.
Toivottavasti sinä opit hyväksymään ihmiset sellaisina kuin he ovat ja toivottavasti opit pois toksisesta positiivisuudesta.
Entäpä jos olisit tietämättäsi kirjoittanut tuon viestisi jollekulle, joka olisi kokenut pahempia asioita kuin sinä, ja selvinnyt niistä? Karkeaa tekstiähän hänellä kyllä oli.
Sulla on oikeus tuntea niin kuin tunnet, ajatella niin kuin ajattelet. Eikä sun elämä ole ollut helppoa. On ollut paljon pahempaa kuin sivusta voisi edes kuvitella. Ja kuka edes voisi kuvitella kun on eri ihminen eri kokemuksilla.
Mun mielestä toipumiseen uskominen ei ole toksista positiivisuutta. Eikä ihmiset aina osaa asetella sanojaan oikein. Mä en ainakaan osaa, vaikka haluan osallistua keskusteluun.
Tärkeää mun mielestä on, että koet itse vahvistuneesi ja päässeesi eteenpäin. Omaa tahtiasi ja omalla tavallasi. Jos joku ei ymmärrä sitä, ongelma on hänen, ei sinun. Ja mun on helppo sanoa että älä pahastu..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa nyt yksityiskohtaiset neuvot ruokavalioon ja liikuntaan niin että masentuneinkin ymmärtää.
Mitä syödä? Mihin aikaa? Miten liikkua?
Oikeasti?
Maallikkona heittäisin, että jos ei ole muuta kuin kotona, niin aamulla 7.00 hereille ja heti tunnin kävelylenkki. Suihkun kautta aamiainen ja vitamiinit.
11.00 lounas, joko sitä ennen tai sen jälkeen ulkoilua 1h , miten nyt paremmaksi kokee.
13-14.00 välille kahvi/välipala ja taas ulos vähintään 1-2h.
17.00 päivällinen.
Väliin liikuntaa, ulkoilmaa 1-2h.
21.00 iltapala, iltapesut.
22.00 sänkyyn ja kirja joko lukien tai kuunnellen. Niin kauan, että nukuttaa. Jos ei nukuta, ei haittaa.
Sama rytmi joka ikinen päivä. Kroppa tottuu ja lopulta nukuttaa. Ja silti, sama rytmi.
Kalaöljy, vitamiinit, terveellinen ravinto, riittävästi vettä sisäisesti ja ulkoisesti niin, että on puhdas olo, lisänä puhdas ja siisti koti.
Toimii.
Ekat 2kk oli vaikeaa. Tosi vaikeaa. Silti sisulla ja itseä piiskaten suoritin. Kun tuntui pahalta, ajattelin, että joskus hyvä tuntuu vielä paremmalta.
Jatkoin pari vuotta. Ja selvisin. Ilman yhtäkään lääkettä.
JUURI NÄIN
Kerro tämä niille kaikille, jotka ovat läheisen menettäneet masennuksen takia. Luulen, ettei susta enää sen jälkeen kuulla...
Voisitko vääntää rautalangasta, että mikä tässä viestissä oli vikana? Kaikki masentuneet eivät pystyisi ylläpitämään rutiineja, mutta onko se sinusta syy olla kertomatta, että se kannattaisi? Ihan kaikkien ihmisten pitää ponnistella elämässä, joillekin ponnistelua on juurikin tuo rutiineissa pysyminen. Et sinä eikä kukaan muukaan voi väittää, että sitä ei kannattaisi yrittää.
Tuo on ihan utopistinen lukujärjestys saikulla/eläkkeellä olevalle. En tunne ketään joka saikulla noin pystyisi tekemään, juuri siksi saikulla ollaankin. Kyllä minä terveenä mielelläni menin aamusta iltaan liikunnoissa ja töissä ja aikatauluissa mutta nyt on useimmat päivät viikossa niin että en pääse sängystä ylös. Ne päivät jolloin pääsen ja on virtaa ovat kuin lottovoitto, surullisen ihania, muisto siitä millaista elämä ennen oli.
Kehoni on stressitilassa ollut 10 vuotta, eipä tulisi mieleenkään rääkätä sitä lisää. Jos saan unen vasta klo 05 aamulla niin jos pitäisi klo 7 herätä niin eipä olisi järkeä. Unettomuuden vuoksi minulla on nykyisin hyvin infernaaliset olot päällä, kyllä sitä nuorena pystyi öitä valvomaan mutta joku raja minulla on tullut vastaan.
Olin kuntoutuksessa muutaman viikon jossa oli aikataulu, ei noinkaan rankka, mutta menin todella huonoon kuntoon vähillä unilla ja stressin vuoksi. Kesti monta kuukautta palautua siitä.
Tarvitsen omaa tahtia, aikataulut on myrkkyä. Mitä rennompi meno, sitä paremmin nukun ja sen paremmin päivällä jaksan. Silloin kun jaksan niin harrastan paljon liikuntaa ja opiskelen ja taiteilen ja teen terveellistä ruokaa pakasteeseen niille päiville kun ei pääse sängystä ylös.
Osan vuodesta käyn pikkuisen töissä, sinne pakotan itseni vaikka mikä olisi, kipulääkkeet ennen ja jälkeen maksimiannoksella.
Lisäksi tuo viesti ihannoi lääkkeettömyyttä mikä on harmi. Itse en olisi enää elossa ilman lääkkeitä.
Tuo viesti oli aloitukseen. Heille, joilla masennus johtuu rutiinien puutoksesta, toiminnan puutteesta ja itsekurin olemattomuudesta.
Vastaushan oli suoraan jollekin, joka asiaa kysyi. Miksi luulit, että vastaus oli juuri vain sinulle?
Kai nyt jokainen kipukroonikko osaa ihan itse soveltaa asiaa jaksamisensa mukaan. Tuossahan on vaikka kuinka paljon lepoaikaa. Ulkoilu voi olla vaan ulkona olemista, esim. parvekkeella/pihalla lepäillen. Ulkoilma tekee kuitenkin ihmeitä!
Lukiko tuossa jossain kipulääkkeiden poisjättämisestä? Ei.
Eipä oikea masennus kenelläkään johdu "rutiinien puutoksesta, toiminnan puutteesta ja itsekurin olemattomuudesta".
Kyllä tuossa kehutaan kuinka on pärjätty ilman lääkkeitä, mielestäni viitattiin mielialalääkkeisiin. Itse syön niitä oikein mielelläni kun tiedän että auttaa.
Kyllä sekin on ihan oikeaa masennusta ja siitä voi selvitä noilla mainituilla keinoilla. Ei (tässäkään) voi sanoa toisen puolesta, mikä on oikea masennus. Ei ole mitään oikeaa tai väärää tapaa olla masentunut.
On ihmisiä, joilla mikään mielialalääke ei sovi tai ei auta.
Ja siis mitä hlv?? Mä luin sen "kehumisen" selviytymistarinana. Saa siitä olla ylpeä, vaikka oli jonkun mielestä ihan väärin toivuttu, eikä edes oikeasti ollut masentunut. Saa kertoa oman näkemyksensä ja kokemuksensa, se on ihan yhtä arvokas kuin sinun tai minun tai kenen tahansa!
Oikeesti mitä hemmettiä? Oliko se loukkaus kaikille, jotka ovat masentuneita NYT?
Ja hei, älkääpä puhuko esimerkiksi minun puolestani. Olen menettänyt läheisen ihmisen psyykkiselle sairaudelle, jossa oli mukana masennus. Olen ollut _vähällä_ menettää "pelkälle" masennukselle useammankin.
Toivoisinko, tai tekisinkö oikeasti sen jälkeen jotain pahaa sille, joka sanoo toipuneensa "väärällä" tavalla? En. Todellakaan.
Käsittämätöntä sontaa suolletaan nyt ihan masennuksen siivellä. Nyt se pää pois sieltä perseestä kiitos.
Olen eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä vaikka tämän edesmenneen kirjailijankin tapauksessa oli taustalla kasvissyöjiä ja ortoreksiaa.
Onhan se niinkin, että tällöin voi jäädä saamatta aivoille tärkeitä vitamiineja, aminohappoja ja rasvahappoja. Nämä puitetilat voi pahentaa masennusta tai jopa aiheuttaa sitä.
Esimerkiksi tryptofaani on valkuaisaine, joka on serotoniinin, eli tärkeän "onnellisuus" välittäjäaineen esiaste. Sitä saa lihasta ja maitotuotteista, kuten juustosta.
Syön ja juon joka päivä maitotuotteita ja hyvää rasvaa sisältäviä liha tuotteita, mutta silti minulla on vaikea masennus, itsetuhoisuuttan, jne, jne...
Selvähän se on, että kaikilla ei auta, vaikka tekisi kaiken oikein.
Mutta ehkä ensin kannattaa laittaa perusasiat kuntoon.
Jos syö liian vähän suojaavia ravinteita, ja lisäksi vielä dokailee, niin kyllähän ne aivot sulaa pikkuhiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentuneille pitäisi määrä lääkkeeksi koira.
Elämässä olisi joku josta on pakko pitää huolta ja jolta saisi varauksetonta rakkautta takaisin.
Lisäksi olisi pakko käydä ulkona liikkumassa useamman kerran päivässä, halusi tai ei.
Toki lääkeyhtiöille tuo ei toisi rahaa kassaan, joten eihän sellaista voisi vakavasti harkita.
Minulla on ollut masennus vaikka on ollut kissaa ja koiraa. Nyt on ollut muutama vuosi ilman. Elämässä ilman kissaa ei ole mitään mieltä. Sairastan vaikeaa masennusta, ahdistusta ja sun muuta. Nyt en voi ottaa lemmikkiä sillä edellisten kanssa viimeiset 10 vuotta piti käydä eläinlääkärillä melkein kuukausittain ja elin jatkuvassa pelossa sen vuoksi. Kun vain kuljenkin eläinlääkärin ohi, meinaan saada paniikkikohtauksen. En voisi enää käydä sisällä asti. Traumoja on liikaa.
Myöskin fyysinen terveys on niin huono että ei minusta ole hoitamaan eläintä, esim. kynsienleikkuu, p yllynpesu ym. Lisäksi pelkäisin että miten kissan sitten käy jos kuolen parin vuoden sisällä sairauteeni.
Jos saisin pienen kissan syliini, itkisin huutamalla.
Minulla ei ole enää mitään elämässä, muuta kuin taide ja liikunta. Sitten kun terveys ja elämä kokonaan menee, uskon että pääsen henkimaailmaan jossa odottaa kisut ja koira. Siksi k u o lema on ihan hyvä asia.
Jos nyt osaisit olla parkumatta suureen ääneen, niin voisit olla hyödyksi löytöeläintalossa tai hoitaa välillä jonkun muun kissaa. Tai käydä esim. kissakahvilassa.
Ei aina tarvitse olla omaa eläintä, vaan eläinrakkaudessa voi olla hyödyksi myös muille. Kuten elämässä muutenkin.
Tässä se nähdään miten ihmiset luulevat tietävänsä toisen elämästä. Nimenomaan haluan kissan kainaloon. Kun tulen kotiin niin haluaisin että kissan naama odottaa ikkunassa. Se se on elämää. Vähän läpyä tassulla lelulle ja varpaiden ojentelua. Tyhjää ilman.
Olen käynyt lomittamassa kavereilla kissoja mutta se ei ole sama kuin nukkua kissan kanssa joka aina tulee naaman eteen nukkumaan jos vaihdan kylkeä niin se vaihtaa toiselle puolelle.
En ikimaailmassa pystyisi astumaan löytöeläintaloon. Olen niin herkkä. En voisi ottaa adoptioeläintä tai -lasta, olisin niin sydänverelle raavittu kun ajattelisinkin vain miksi adoptioon on jouduttu. Yksi mielenterveysongelmistani on siis äärimmäinen empaattisuus.
Iso HUOKAUS.
Eli pitää olla kissa, ei voi olla kissaa.
= elämä on h lvettiä? Eikä mitään muuta voi olla? Ei mitään muuta??
Ei mitään elävää masentuneen vastuulle. Ei kissaa, ei koiraa, ei hamsteria, ei akvaariokalaa. Terapiaeläimet ovat toki erittäin suositeltavia, mutta niitä ei saa jättää masentuneen vastuulle.
Kakkapuhetta. Olen kärsinyt vakavasta masennuksessa, ollut lähellä itsemurhaa useasti, mutta koirani pelasti minut aikanaan niin monia kertoja. En voinut tehdä sitä, kun koira tuli nuolemaan naamaani. Tästä on jo kauan, mutta tuollainen yleistäminen on typerää.
Epäilemättä sinä hyödyit koirasta, eläimet ovat terapeuttisia. Mutta miten mahtaa ollut koirasi elämänlaadun ja hyvinvoinnin laita. Jokainen eläin ansaitsee omistajan joka kykenee täysin voimin panostamaan eläimensä hyvinvointiin ja tarpeisiin.
Lähistöllä asui joskus nainen, joka mielestäni vaikutti masentuneelta. Kiersi koiransa kanssa aina pienen noin 500 metrin lenkin ja takaisin sisälle. Koira taas oli keskisuuri paljon liikuntaa kaipaava rotu. Teki pahaa sen koiran puolesta.
Joo toki, alottaja on oikeessa että kyllä masennusta saa helpotettuu ku rääkkää ittensä salilla/lenkillä tmv niin väsyneeksi ettei enää jaksa ajatella muuta. Ja toistaa saman joka päivä. Se onko tääkään ratkaisu pitemmän päälle viisasta onkin sit eriasia.
Kaveri selätti sen kuolemalla.