Lue keskustelun säännöt.
Moni "masennus" selätetään ihan reippaalla liikunnalla ja terveellisellä ruokavaliolla
05.07.2023 |
Ei ihme jos voitte huonosti kun löhöätte sisällä ja lounaaksi nutrilettiä ja mehukeittoa, ehkä yksi meetvursti viipale ruisleivän päälle ja omena jälkiruoaksi. Sitten ihmettelette miksi on koko ajan nälkä, väsymys ja masentaa.
Kommentit (366)
Masennus loppuu sitten kun loppuu. Itselleen tekee helpommaksi jos syö hyvin ja harrastaa liikuntaa masennuksen aikana, mutta ei se itse masennusta paranna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun masennus parani rahalla. Sillä saa ratkaistua kaikki ongelmat paitsi ihmissuhdejutut. Siis ihan kaiken. Ja on pelkkää onnea, että rahaa sain.
Newsflash, nuo ei sitten poissulje toisia kun ihmiset on niin mustavalkoisia, että luulevat että jos on muita ongelmia,ei voi olla ongelmia, jotka riippuvat vain rahasta, eli vain jos ei ole mitään parisuhdeongelmista, voi olla rahasta riippuvia ongelmia, mutta ei eri syistä johtuvia ongelmia.
Tietenkin jos saivartelee, voi väittää, että rahaongelmat johtuvat siitä, että ei osata sopia niistä kunnolla, mutta tosiasia on, että jos sitä rahaa riittää, ei yleensä tule kovin pienistä summista ainakaan turhaa vääntöä.
Ap sekoittaa nyt alakuloisuuden ja masentuneisuuden. Itse nimittäin olen ollut keskivaikeasti masentunut n. 15 vuotta. Olen aina liikkunut, syönyt reilusti ja terveellisesti, kouluttautunut maisteritasolla asti ja nykyään omistan koirankin. Kyllähän se aktiivinen arki parantaa mielialaa, muttei masennusta. Edelleen joka päivä herään suureen vääntävään kiveen vatsassa, ilman minkäänlaista odotusta tulevasta, tunteettomana ja itkuherkkänä, sinnittelen arjen ja työt ja yritän saada jotakin aikaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kakkapuhetta. Toiset ihmiset aiheuttaa useinkin masennusta ja jos yksin on niin sitten taas se aiheuttaa masennusta ja kierre jatkuu. Totta että ulkona puistossa ja metsässä kulkeminen lievittää hetken masennusta. Kaikilla ei ole varaa hemmotella itseään hyvällä ruualla ja elkää nyt kertoko että porkkanatkin on hyviä.
Onko hyvä ruoka aina mielestäsi kallista?
Minusta ei. Hyvä ruoka on usein terveellistä, itse tehtynä se vielä on parempaa, kun onnistumisen ilo on siinä mukana.
Itselle hyvä ruoka voi olla hyvin haudutettu puuro, jauhelihakeitto, uunivihannekset ja lihapullat tai ihan oikeasti ne tuoreet porkkatikut ja jugurttidippi.
Linssikeitto on maukkaampaa, halvempaa eikä aiheuta paksusuolen syöpää kuten liha. Jogurttidippiä parempaa on hummus tai tahinikastike. Porkkanan lisäksi kannattaa laittaa kaikkia mahdollisia värejä esille, punakaali, lanttu, nauris, tomaatti, paprika, kurkku. Välipalaksi hedelmiä ja marjoja.
terv. vakavasti masentunut
--Ensin pitäs parantua siitä masennuksesta että jaksaa kokata ja kuule marjatkin ovat aika kalliita.
POIMI NE MARJAT ITSE. Siis just tämä. Valivalivali voivoivoi.
Suomen metsät on marjoja pullollaan, kun kaikki on niin masentuneita, ettei pysty poimimaan.
Se poiminta on juuri parasta terapiaa IHAN KAIKILLE. Me ollaan alun perin metsästäjä-keräilijöitä, muistutan. Toi keräily on meillä geeneissä ja tekee meille hyvää!
Mutta en MINÄ, koska en mä voi, yhyy.
-Tässä joku tympeä itsekeskeinen väittelijä antaa taas neuvojaan ja vihamielisesti
Kyllä, olen tympeä, koska minua ihan tosissaan ottaa päähän tuo "en voi, koska" -asenne. En yleensä anna erityisesti neuvoja kenellekään, koska siitä harvoin on mitään hyötyä. Ihmiset nyt vaan tekee miten parhaaksi katsoo. Ratkaisuja on aina, paitsi jos ihminen haluaa velloa ongelmissaan.
Tämä masennuksesta puhuminen on vähän samaa luokkaa kuin ylipainosta tai rasismista puhuminen. On asioita, joita vaan ei saa sanoa ääneen, ja sitten koko aiheen ympärille laskeutuu sellainen sumumainen omerta, joka estää ratkaisukeskeisen lähestymistavan.
Mainittakoon, että olen kaikin tavoin laskettavissa vihervassarikukkahattutädiksi, mutta olen myös realisti.
Miksi kuvittelet että juuri sinun neuvosi ovat parempia kuin muiden, esimerkiksi asiantuntijoiden eli psykiatrien, terapeuttien ja psykologien? Onko sinulla koskaan tullut mieleen että et ole kaikkivoipa, että sinun mielipiteesi ja ajatuksesi voivat olla virheellisiä ja siksi sinullakin on ongelmia joita tulisi korjata. Keskitypä siis ratkaisemaan omia ongelmiasi, esimerksiksi miksi et voi hyväksyä ylipainoisia tai masentuneita. Terapiasta voisi myös olla apua mutta vain jos olet valmis tekemään terapeutin kanssa yhteistyötä etkä ylenkatso häntä ja kuvittele tietäväsi kaikkea paremmin.
Hei, nyt kaikki keksimään ratkaisuja tänne näihin ongelmallisiin ajatusmalleihin!?
1. Voisit mennä lastensairaalaan, syöpäsairaalaan, syömishäiriöosastolle vapaaehtoiseksi keskustelukaveriksi. Ehkä empatiakykysi kehittyisi.
2. Istu pyörätuolissa viikko, tai kulje rollaattorilla kaljuna ulkona. Kun saat osaksesi neuvoja, halveerausta ja huutelua niin ehkä siitäkin empatiakykysi kehittyisi.
3. Ole vuosi kskitysleiridieetillä niin ehkä et sitä enää suosittelisi ylipainoisille "RATKAISUKSI"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oho! Kappas kun ei kukaan psykiatri tai psykologi ennen tätä tajunnut! Lisää metukkaa leivälle, niin masennus unohtuu!
Mutta onhan tässä siis totuuttakin. Itse olin masentunut nuorempana, oli PTSD:n oire. Treenasin ja söin terveellisesti jo ennen masennusta, ja se kyllä auttoi sitten muuten olotilaan, mutta ei se masennusta parantanut. Terapiaan kun pääsin, niin masennus katosi muutamassa kuukaudessa. Siihen vaadittiin terveiden elämäntapojen lisäksi paljon tiedonhakua PTSD:stä ja CPTSD:stä, ja hyvää terapeuttia, jonka kanssa oli turvallista puhua asioista. Masennuksen hellitettyä oli sitten helpompaa käsitellä muita oireita.
Eli terapiaan lisää resursseja ja ihmisille nopeammin apua. Sitten liikunta ja ruokailu on tärkeitä myös siinä sivussa.
No kuule kappas, kun se terveellinen ruoka ja liikunta mainitaan ihan virallisissa hoitosuosituksissa. Että on sen varmaan joku muukin kuin ap tajunnut.
Jos luet kommenttini, niin sanon, että kyllä sekin on ihan totta. Mutta ajatus siitä, että kaikilla masentuneilla olisi ne asiat retuperällä tai että se itsessään parantaisi masennuksen on väärä johtopäätös. Se on yksi monesta eri asiasta, jotka vaikuttavat mielenterveyteen. On myös huippu-urheilijoita, jotka masentuvat.
No jos sinä taas lukisit ketjun otsikon, niin huomaisit ettei siinä puhuta kaikista masentuneista, vaan monista masennuksista.
Moni masennuksen takia työkyvytön nykyään on sitä vähän itseaiheutettuna, olen siitä ap:n kanssa samaa mieltä.
Millä tavalla itseaiheutettua`?
Sillä tavalla, että kun masennus vielä on lähinnä pahaa oloa, siihen odotetaan helpotusta ulkoapäin sen sijaan, että otettaisiin ohjat omiin käsiin ja ryhdyttäisiin hommiin ennen kuin tilanne pahenee.
Olen eri. Ilmeisesti et ole kuullut sairaudentunnomuudesta. Masennuksen yleensä huomaa vasta lääkäri. Masentunut itse ei välttämättä tilaansa tunnista ja hetkittäin ajattelee, että kyllä tämä ohi menee täällä mainituilla lenkkeilyllä ja terveellisellä syömisellä. Nuokin asiat voivat olla masentuneella kunnossa ja ainoastaan lääkäri huomaa jotain olevan pahasti pielessä. Tuollaiset lääkärit pelastavat ihmishenkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja työpaikalla. Liian suuri osa lääkkeillä hoidettavista masennuksista johtuu ihan siitä elämästä ja ympäristöstä, jonka henkilö on ympärilleen rakentanut. Puoliso tai kaverit joiden seurassa ei viihdy, mutta joista ei osaa päästää irti vaan turruttaa sopeutumattomuuttaan lääkkeillä. Pahimpia nämä, jotka korjaavat tilaansa sekä alkoholilla että masennuslääkkeillä.
Ensin pää selväksi ja sitten arvioimaan, mistä ahdistus ja masennus johtuvat. Ne kun ovat merkkejä siitä, että asiat eivät ole hyvin ja että jotakin pitää muuttaa.
Siinä taas yksi järjen jättiläinen. Psykiatrin toteamaan vakavan masennuksen ainoa muille näkyvä oire voi olla itsemurha. Kuvitteletko, etteivät psykiatrit tee parhaansa auttaakseen masentunutta. Siinä ei sinun kaltaisten typerysten ohjeita ja masentuneen herjaamista yläpuolelta tarvita.
No minun mielestä tuon kirjoituksen pointtina oli se, että ihmisen itsensä kannattaa rakentaa ympärilleen elämä, joka sopii juuri hänelle. Ei sitä kukaan psykiatri voi kenellekään tehdä.
Miten ihmeessä rakennetaan juuri itselle sopiva elämä, kun töissä on käytävä ja aina läheskää työ ei ole ihannetyötä. Koita nyt jo tajuta, että masennus ei johdu itselle epäsopivasta elämästä. Psykiatrin toimenkuvasta et näköjään tiedä yhtään mitään. Hän hoitaa henkistä puolta ihmisessä eikä rakentele potilaalle mieluisaa elämää. Tsiisus näitä kommentteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kakkapuhetta. Toiset ihmiset aiheuttaa useinkin masennusta ja jos yksin on niin sitten taas se aiheuttaa masennusta ja kierre jatkuu. Totta että ulkona puistossa ja metsässä kulkeminen lievittää hetken masennusta. Kaikilla ei ole varaa hemmotella itseään hyvällä ruualla ja elkää nyt kertoko että porkkanatkin on hyviä.
Onko hyvä ruoka aina mielestäsi kallista?
Minusta ei. Hyvä ruoka on usein terveellistä, itse tehtynä se vielä on parempaa, kun onnistumisen ilo on siinä mukana.
Itselle hyvä ruoka voi olla hyvin haudutettu puuro, jauhelihakeitto, uunivihannekset ja lihapullat tai ihan oikeasti ne tuoreet porkkatikut ja jugurttidippi.
Linssikeitto on maukkaampaa, halvempaa eikä aiheuta paksusuolen syöpää kuten liha. Jogurttidippiä parempaa on hummus tai tahinikastike. Porkkanan lisäksi kannattaa laittaa kaikkia mahdollisia värejä esille, punakaali, lanttu, nauris, tomaatti, paprika, kurkku. Välipalaksi hedelmiä ja marjoja.
terv. vakavasti masentunut
--Ensin pitäs parantua siitä masennuksesta että jaksaa kokata ja kuule marjatkin ovat aika kalliita.
POIMI NE MARJAT ITSE. Siis just tämä. Valivalivali voivoivoi.
Suomen metsät on marjoja pullollaan, kun kaikki on niin masentuneita, ettei pysty poimimaan.
Se poiminta on juuri parasta terapiaa IHAN KAIKILLE. Me ollaan alun perin metsästäjä-keräilijöitä, muistutan. Toi keräily on meillä geeneissä ja tekee meille hyvää!
Mutta en MINÄ, koska en mä voi, yhyy.
-Tässä joku tympeä itsekeskeinen väittelijä antaa taas neuvojaan ja vihamielisesti
Kyllä, olen tympeä, koska minua ihan tosissaan ottaa päähän tuo "en voi, koska" -asenne. En yleensä anna erityisesti neuvoja kenellekään, koska siitä harvoin on mitään hyötyä. Ihmiset nyt vaan tekee miten parhaaksi katsoo. Ratkaisuja on aina, paitsi jos ihminen haluaa velloa ongelmissaan.
Tämä masennuksesta puhuminen on vähän samaa luokkaa kuin ylipainosta tai rasismista puhuminen. On asioita, joita vaan ei saa sanoa ääneen, ja sitten koko aiheen ympärille laskeutuu sellainen sumumainen omerta, joka estää ratkaisukeskeisen lähestymistavan.
Mainittakoon, että olen kaikin tavoin laskettavissa vihervassarikukkahattutädiksi, mutta olen myös realisti.
Miksi kuvittelet että juuri sinun neuvosi ovat parempia kuin muiden, esimerkiksi asiantuntijoiden eli psykiatrien, terapeuttien ja psykologien? Onko sinulla koskaan tullut mieleen että et ole kaikkivoipa, että sinun mielipiteesi ja ajatuksesi voivat olla virheellisiä ja siksi sinullakin on ongelmia joita tulisi korjata. Keskitypä siis ratkaisemaan omia ongelmiasi, esimerksiksi miksi et voi hyväksyä ylipainoisia tai masentuneita. Terapiasta voisi myös olla apua mutta vain jos olet valmis tekemään terapeutin kanssa yhteistyötä etkä ylenkatso häntä ja kuvittele tietäväsi kaikkea paremmin.
Hei, nyt kaikki keksimään ratkaisuja tänne näihin ongelmallisiin ajatusmalleihin!?
1. Voisit mennä lastensairaalaan, syöpäsairaalaan, syömishäiriöosastolle vapaaehtoiseksi keskustelukaveriksi. Ehkä empatiakykysi kehittyisi.
2. Istu pyörätuolissa viikko, tai kulje rollaattorilla kaljuna ulkona. Kun saat osaksesi neuvoja, halveerausta ja huutelua niin ehkä siitäkin empatiakykysi kehittyisi.
3. Ole vuosi kskitysleiridieetillä niin ehkä et sitä enää suosittelisi ylipainoisille "RATKAISUKSI"
Huhuu! Järki hoi!
Sinäkö pestautuisit minulle empatiataitojen opettajaksi? Entä sisälukutaidon? Tunnut hallitsevan molemmat alat yhtä erinomaisesti.
Kuten sanoin, en yleensä tarjoa neuvoja, koska ihmiset tekevät elämässään omat ratkaisunsa. Tein toki poikkeuksen viestissäni. Jos nyt olisi 90-luku, kehottaisin sinua ottamaan puhelinluettelon käteen ja etsimään sieltä psykiatrin ihan summamutikassa, soittamaan hänelle ja kysymään mitä mieltä hän olisi minun marjanpoimintaneuvostani. Voisit vaikka toistaa tehtävän - sanotaanko nyt esimerkiksi - kymmenen kertaa. Saattaisit yllättyä, kuinka moni psykiatri allekirjoittaisi hurjan "ratkaisuni."
En sano, että marjoja poimimalla poistetaan Suomesta masennus. Marjojen pominta voisi kuitenkin olla todella hyvää terapiatoimintaa monelle masennuspotilaalle, enkä edes perusta tätä mielipidettä pelkkään mutuun. Sinäkö tiedät, mikä minun ammattini on, tai erikoisalani?
Juuri tuollaisia reaktioita tarkoitin, kun puhuin ko. aiheita ympäröivästä omertasta. Asioista ei saa puhua niiden oikeilla nimillä, koska joku pahoittaa mielensä ja kuvittelee olevansa oikeassa, koska luulee käsittävänsä, mitä poliittinen korrektius pitää sisällään. Valitettavasti sinä seisot portinvartijana niin, että mistään ratkaisuista on turha edes puhua, koska niitä ei saa etsiä eikä niistä saa edes puhua.
Masennuksesta, ylipainosta tai kulttuurisista ongelmista ei voi puhua, koska masentuneet, ylipainoiset tai vähemmistöt voivat pahoittaa mielensä, niinkö? Jos joku uskaltaa ottaa asian puheeksi, hänet voi mistään hyvistä tavoista piittaamatta lytätä, koska hän on syypää muiden masennukseen ja ylipainoon sekä rasismiin, eikö niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oho! Kappas kun ei kukaan psykiatri tai psykologi ennen tätä tajunnut! Lisää metukkaa leivälle, niin masennus unohtuu!
Mutta onhan tässä siis totuuttakin. Itse olin masentunut nuorempana, oli PTSD:n oire. Treenasin ja söin terveellisesti jo ennen masennusta, ja se kyllä auttoi sitten muuten olotilaan, mutta ei se masennusta parantanut. Terapiaan kun pääsin, niin masennus katosi muutamassa kuukaudessa. Siihen vaadittiin terveiden elämäntapojen lisäksi paljon tiedonhakua PTSD:stä ja CPTSD:stä, ja hyvää terapeuttia, jonka kanssa oli turvallista puhua asioista. Masennuksen hellitettyä oli sitten helpompaa käsitellä muita oireita.
Eli terapiaan lisää resursseja ja ihmisille nopeammin apua. Sitten liikunta ja ruokailu on tärkeitä myös siinä sivussa.
No kuule kappas, kun se terveellinen ruoka ja liikunta mainitaan ihan virallisissa hoitosuosituksissa. Että on sen varmaan joku muukin kuin ap tajunnut.
Jos luet kommenttini, niin sanon, että kyllä sekin on ihan totta. Mutta ajatus siitä, että kaikilla masentuneilla olisi ne asiat retuperällä tai että se itsessään parantaisi masennuksen on väärä johtopäätös. Se on yksi monesta eri asiasta, jotka vaikuttavat mielenterveyteen. On myös huippu-urheilijoita, jotka masentuvat.
No jos sinä taas lukisit ketjun otsikon, niin huomaisit ettei siinä puhuta kaikista masentuneista, vaan monista masennuksista.
Moni masennuksen takia työkyvytön nykyään on sitä vähän itseaiheutettuna, olen siitä ap:n kanssa samaa mieltä.
Millä tavalla itseaiheutettua`?
Sillä tavalla, että kun masennus vielä on lähinnä pahaa oloa, siihen odotetaan helpotusta ulkoapäin sen sijaan, että otettaisiin ohjat omiin käsiin ja ryhdyttäisiin hommiin ennen kuin tilanne pahenee.
Lapsi jota kiusataan koulussa, jonka vanhemmat juo ja tappelee tai jota käytetään hyväksi ei pysty ottamaan ohjia omiin käsiin ja hommiin.
Ihminen joka vuosikausia omaishoitaa läheisensä hautaan on ottanut ohjat tuhatkertaisesti omiin käsiinsä ja ryhtyy hommiin 24/7 ja enemmänkin.
Ihminen jolta syöpä uhkaa viedä elämän ei voi ottaa ohjia omiin käsiin ja ryhtyä hommiin. Silloin mennään sen junan kyydissä eikä muuta voida.
Ihminen jolla on vaikea ja kivulias fyysinen tila jota ensin yritetään hoitaa vuosi leikkauksilla ja erittäin kivuliailla hoidoilla ei voi tehdä asialle mitään, pakko vaan käydä jokapäiväinen kidutus läpi. Sen jälkeen fysiikka muuttunut, normaali elämä ei onnistu.
Minä olen nämä kaikki käynyt läpi ja terapiassa olen sen verran oppinut että voin rajata ainakin nassemaiset ihmiset pois elämästäni. Se auttaa 1000 x enempi kuin liikunta ja terveellinen ruoka joita myös harrastan.
Eli masentuneet, parasta mitä voitte tehdä on pysyä mahdollisimman kaukana tämän kirjoittelijan kaltaisista. Tämä päivä on nyt pilalla mutta huomenna uusi yritys ja pysytään poissa tältä palstalta ja näiden negailijoiden ja kiusaajien ulottumattomista. Ei anneta kiusaajien tuhota meitä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja työpaikalla. Liian suuri osa lääkkeillä hoidettavista masennuksista johtuu ihan siitä elämästä ja ympäristöstä, jonka henkilö on ympärilleen rakentanut. Puoliso tai kaverit joiden seurassa ei viihdy, mutta joista ei osaa päästää irti vaan turruttaa sopeutumattomuuttaan lääkkeillä. Pahimpia nämä, jotka korjaavat tilaansa sekä alkoholilla että masennuslääkkeillä.
Ensin pää selväksi ja sitten arvioimaan, mistä ahdistus ja masennus johtuvat. Ne kun ovat merkkejä siitä, että asiat eivät ole hyvin ja että jotakin pitää muuttaa.
Siinä taas yksi järjen jättiläinen. Psykiatrin toteamaan vakavan masennuksen ainoa muille näkyvä oire voi olla itsemurha. Kuvitteletko, etteivät psykiatrit tee parhaansa auttaakseen masentunutta. Siinä ei sinun kaltaisten typerysten ohjeita ja masentuneen herjaamista yläpuolelta tarvita.
No minun mielestä tuon kirjoituksen pointtina oli se, että ihmisen itsensä kannattaa rakentaa ympärilleen elämä, joka sopii juuri hänelle. Ei sitä kukaan psykiatri voi kenellekään tehdä.
Miten ihmeessä rakennetaan juuri itselle sopiva elämä, kun töissä on käytävä ja aina läheskää työ ei ole ihannetyötä. Koita nyt jo tajuta, että masennus ei johdu itselle epäsopivasta elämästä. Psykiatrin toimenkuvasta et näköjään tiedä yhtään mitään. Hän hoitaa henkistä puolta ihmisessä eikä rakentele potilaalle mieluisaa elämää. Tsiisus näitä kommentteja.
Jos et voi muuttaa työnkuvaasi, voisitko muuttaa asennettasi? Emme useinkaan voi muuttaa olosuhteita, mutta voimme muuttaa itseämme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oho! Kappas kun ei kukaan psykiatri tai psykologi ennen tätä tajunnut! Lisää metukkaa leivälle, niin masennus unohtuu!
Mutta onhan tässä siis totuuttakin. Itse olin masentunut nuorempana, oli PTSD:n oire. Treenasin ja söin terveellisesti jo ennen masennusta, ja se kyllä auttoi sitten muuten olotilaan, mutta ei se masennusta parantanut. Terapiaan kun pääsin, niin masennus katosi muutamassa kuukaudessa. Siihen vaadittiin terveiden elämäntapojen lisäksi paljon tiedonhakua PTSD:stä ja CPTSD:stä, ja hyvää terapeuttia, jonka kanssa oli turvallista puhua asioista. Masennuksen hellitettyä oli sitten helpompaa käsitellä muita oireita.
Eli terapiaan lisää resursseja ja ihmisille nopeammin apua. Sitten liikunta ja ruokailu on tärkeitä myös siinä sivussa.
No kuule kappas, kun se terveellinen ruoka ja liikunta mainitaan ihan virallisissa hoitosuosituksissa. Että on sen varmaan joku muukin kuin ap tajunnut.
Jos luet kommenttini, niin sanon, että kyllä sekin on ihan totta. Mutta ajatus siitä, että kaikilla masentuneilla olisi ne asiat retuperällä tai että se itsessään parantaisi masennuksen on väärä johtopäätös. Se on yksi monesta eri asiasta, jotka vaikuttavat mielenterveyteen. On myös huippu-urheilijoita, jotka masentuvat.
No jos sinä taas lukisit ketjun otsikon, niin huomaisit ettei siinä puhuta kaikista masentuneista, vaan monista masennuksista.
Moni masennuksen takia työkyvytön nykyään on sitä vähän itseaiheutettuna, olen siitä ap:n kanssa samaa mieltä.
Millä tavalla itseaiheutettua`?
Sillä tavalla, että kun masennus vielä on lähinnä pahaa oloa, siihen odotetaan helpotusta ulkoapäin sen sijaan, että otettaisiin ohjat omiin käsiin ja ryhdyttäisiin hommiin ennen kuin tilanne pahenee.
Lapsi jota kiusataan koulussa, jonka vanhemmat juo ja tappelee tai jota käytetään hyväksi ei pysty ottamaan ohjia omiin käsiin ja hommiin.
Ihminen joka vuosikausia omaishoitaa läheisensä hautaan on ottanut ohjat tuhatkertaisesti omiin käsiinsä ja ryhtyy hommiin 24/7 ja enemmänkin.
Ihminen jolta syöpä uhkaa viedä elämän ei voi ottaa ohjia omiin käsiin ja ryhtyä hommiin. Silloin mennään sen junan kyydissä eikä muuta voida.
Ihminen jolla on vaikea ja kivulias fyysinen tila jota ensin yritetään hoitaa vuosi leikkauksilla ja erittäin kivuliailla hoidoilla ei voi tehdä asialle mitään, pakko vaan käydä jokapäiväinen kidutus läpi. Sen jälkeen fysiikka muuttunut, normaali elämä ei onnistu.
Minä olen nämä kaikki käynyt läpi ja terapiassa olen sen verran oppinut että voin rajata ainakin nassemaiset ihmiset pois elämästäni. Se auttaa 1000 x enempi kuin liikunta ja terveellinen ruoka joita myös harrastan.
Eli masentuneet, parasta mitä voitte tehdä on pysyä mahdollisimman kaukana tämän kirjoittelijan kaltaisista. Tämä päivä on nyt pilalla mutta huomenna uusi yritys ja pysytään poissa tältä palstalta ja näiden negailijoiden ja kiusaajien ulottumattomista. Ei anneta kiusaajien tuhota meitä!
Hyvä! Sinä olet jos hyvässä alussa, kun osaat sihdata pahaa oloa aiheuttavat ihmiset pois. Keskity hyvään elämässäsi ja kaikkeen siihen, mikä tuottaa sinulle iloa. Älä siitä huolimatta keskity vain itseesi. Lue Oliver Twist.
" masennus" ta ei selvitetä kuntoilemalla ja ruokavaliolla tai unella. Mutta ei kai niistä haittaakaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitten niin moni urheilija masentuu?
Jos on lapsesta asti tolkutettu että hopee on häpee. Yksi kun ei voi aina voittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja työpaikalla. Liian suuri osa lääkkeillä hoidettavista masennuksista johtuu ihan siitä elämästä ja ympäristöstä, jonka henkilö on ympärilleen rakentanut. Puoliso tai kaverit joiden seurassa ei viihdy, mutta joista ei osaa päästää irti vaan turruttaa sopeutumattomuuttaan lääkkeillä. Pahimpia nämä, jotka korjaavat tilaansa sekä alkoholilla että masennuslääkkeillä.
Ensin pää selväksi ja sitten arvioimaan, mistä ahdistus ja masennus johtuvat. Ne kun ovat merkkejä siitä, että asiat eivät ole hyvin ja että jotakin pitää muuttaa.
Siinä taas yksi järjen jättiläinen. Psykiatrin toteamaan vakavan masennuksen ainoa muille näkyvä oire voi olla itsemurha. Kuvitteletko, etteivät psykiatrit tee parhaansa auttaakseen masentunutta. Siinä ei sinun kaltaisten typerysten ohjeita ja masentuneen herjaamista yläpuolelta tarvita.
No minun mielestä tuon kirjoituksen pointtina oli se, että ihmisen itsensä kannattaa rakentaa ympärilleen elämä, joka sopii juuri hänelle. Ei sitä kukaan psykiatri voi kenellekään tehdä.
Miten ihmeessä rakennetaan juuri itselle sopiva elämä, kun töissä on käytävä ja aina läheskää työ ei ole ihannetyötä. Koita nyt jo tajuta, että masennus ei johdu itselle epäsopivasta elämästä. Psykiatrin toimenkuvasta et näköjään tiedä yhtään mitään. Hän hoitaa henkistä puolta ihmisessä eikä rakentele potilaalle mieluisaa elämää. Tsiisus näitä kommentteja.
Oon samaa mieltä, masennus johtuu olosuhteista. Valinnat voi tehdä vain olemassa olevista todellisista vaihtoehdoista, joten aina ei todellakaan voi haalia siihen ympärilleen optimaalisia olosuhteita. Sitten masentuu. Siinä ei ole mitään väärää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Putkimiehen koulutuksellako aloittaja pätee lääketieteellisissä asioissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kakkapuhetta. Toiset ihmiset aiheuttaa useinkin masennusta ja jos yksin on niin sitten taas se aiheuttaa masennusta ja kierre jatkuu. Totta että ulkona puistossa ja metsässä kulkeminen lievittää hetken masennusta. Kaikilla ei ole varaa hemmotella itseään hyvällä ruualla ja elkää nyt kertoko että porkkanatkin on hyviä.
Onko hyvä ruoka aina mielestäsi kallista?
Minusta ei. Hyvä ruoka on usein terveellistä, itse tehtynä se vielä on parempaa, kun onnistumisen ilo on siinä mukana.
Itselle hyvä ruoka voi olla hyvin haudutettu puuro, jauhelihakeitto, uunivihannekset ja lihapullat tai ihan oikeasti ne tuoreet porkkatikut ja jugurttidippi.
Linssikeitto on maukkaampaa, halvempaa eikä aiheuta paksusuolen syöpää kuten liha. Jogurttidippiä parempaa on hummus tai tahinikastike. Porkkanan lisäksi kannattaa laittaa kaikkia mahdollisia värejä esille, punakaali, lanttu, nauris, tomaatti, paprika, kurkku. Välipalaksi hedelmiä ja marjoja.
terv. vakavasti masentunut
--Ensin pitäs parantua siitä masennuksesta että jaksaa kokata ja kuule marjatkin ovat aika kalliita.
POIMI NE MARJAT ITSE. Siis just tämä. Valivalivali voivoivoi.
Suomen metsät on marjoja pullollaan, kun kaikki on niin masentuneita, ettei pysty poimimaan.
Se poiminta on juuri parasta terapiaa IHAN KAIKILLE. Me ollaan alun perin metsästäjä-keräilijöitä, muistutan. Toi keräily on meillä geeneissä ja tekee meille hyvää!
Mutta en MINÄ, koska en mä voi, yhyy.
-Tässä joku tympeä itsekeskeinen väittelijä antaa taas neuvojaan ja vihamielisesti
Kyllä, olen tympeä, koska minua ihan tosissaan ottaa päähän tuo "en voi, koska" -asenne. En yleensä anna erityisesti neuvoja kenellekään, koska siitä harvoin on mitään hyötyä. Ihmiset nyt vaan tekee miten parhaaksi katsoo. Ratkaisuja on aina, paitsi jos ihminen haluaa velloa ongelmissaan.
Tämä masennuksesta puhuminen on vähän samaa luokkaa kuin ylipainosta tai rasismista puhuminen. On asioita, joita vaan ei saa sanoa ääneen, ja sitten koko aiheen ympärille laskeutuu sellainen sumumainen omerta, joka estää ratkaisukeskeisen lähestymistavan.
Mainittakoon, että olen kaikin tavoin laskettavissa vihervassarikukkahattutädiksi, mutta olen myös realisti.
Miksi kuvittelet että juuri sinun neuvosi ovat parempia kuin muiden, esimerkiksi asiantuntijoiden eli psykiatrien, terapeuttien ja psykologien? Onko sinulla koskaan tullut mieleen että et ole kaikkivoipa, että sinun mielipiteesi ja ajatuksesi voivat olla virheellisiä ja siksi sinullakin on ongelmia joita tulisi korjata. Keskitypä siis ratkaisemaan omia ongelmiasi, esimerksiksi miksi et voi hyväksyä ylipainoisia tai masentuneita. Terapiasta voisi myös olla apua mutta vain jos olet valmis tekemään terapeutin kanssa yhteistyötä etkä ylenkatso häntä ja kuvittele tietäväsi kaikkea paremmin.
Hei, nyt kaikki keksimään ratkaisuja tänne näihin ongelmallisiin ajatusmalleihin!?
1. Voisit mennä lastensairaalaan, syöpäsairaalaan, syömishäiriöosastolle vapaaehtoiseksi keskustelukaveriksi. Ehkä empatiakykysi kehittyisi.
2. Istu pyörätuolissa viikko, tai kulje rollaattorilla kaljuna ulkona. Kun saat osaksesi neuvoja, halveerausta ja huutelua niin ehkä siitäkin empatiakykysi kehittyisi.
3. Ole vuosi kskitysleiridieetillä niin ehkä et sitä enää suosittelisi ylipainoisille "RATKAISUKSI"
Huhuu! Järki hoi!
Sinäkö pestautuisit minulle empatiataitojen opettajaksi? Entä sisälukutaidon? Tunnut hallitsevan molemmat alat yhtä erinomaisesti.
Kuten sanoin, en yleensä tarjoa neuvoja, koska ihmiset tekevät elämässään omat ratkaisunsa. Tein toki poikkeuksen viestissäni. Jos nyt olisi 90-luku, kehottaisin sinua ottamaan puhelinluettelon käteen ja etsimään sieltä psykiatrin ihan summamutikassa, soittamaan hänelle ja kysymään mitä mieltä hän olisi minun marjanpoimintaneuvostani. Voisit vaikka toistaa tehtävän - sanotaanko nyt esimerkiksi - kymmenen kertaa. Saattaisit yllättyä, kuinka moni psykiatri allekirjoittaisi hurjan "ratkaisuni."
En sano, että marjoja poimimalla poistetaan Suomesta masennus. Marjojen pominta voisi kuitenkin olla todella hyvää terapiatoimintaa monelle masennuspotilaalle, enkä edes perusta tätä mielipidettä pelkkään mutuun. Sinäkö tiedät, mikä minun ammattini on, tai erikoisalani?
Juuri tuollaisia reaktioita tarkoitin, kun puhuin ko. aiheita ympäröivästä omertasta. Asioista ei saa puhua niiden oikeilla nimillä, koska joku pahoittaa mielensä ja kuvittelee olevansa oikeassa, koska luulee käsittävänsä, mitä poliittinen korrektius pitää sisällään. Valitettavasti sinä seisot portinvartijana niin, että mistään ratkaisuista on turha edes puhua, koska niitä ei saa etsiä eikä niistä saa edes puhua.
Masennuksesta, ylipainosta tai kulttuurisista ongelmista ei voi puhua, koska masentuneet, ylipainoiset tai vähemmistöt voivat pahoittaa mielensä, niinkö? Jos joku uskaltaa ottaa asian puheeksi, hänet voi mistään hyvistä tavoista piittaamatta lytätä, koska hän on syypää muiden masennukseen ja ylipainoon sekä rasismiin, eikö niin?
Ei kaikki nauti metsästä ja marjojen poimimisesta. Itse tykkäsin metsästä terveenä ja kävin marjassakin mutta nyt sairauksieni vuoksi en voi olla alttiina hyttysten pistoille enkä toisella kädellä voi tehdä marjastusta. Myöskään punkkien puremia en tarvitse enää tähän sairauskavalkaadiini.
Tykkään enempi kävellä kaupunkien järvien ja merenrannoilla hiekoitetuilla teillä kuin hyttysmetsässä. Tanssin ja joogaan ja teen taidetta. Minä itse tiedän mikä minulle on parasta. Voisinhan minäkin sinulle suositella tanssia ja soittamista ja sitten suuttua että et halua ottaa neuvoja vastaan jos et ala harrastamaan tanssia ja soittoa.
Sitä paitsi minulla ei ole voimavaroja enää enempää kuin näihin omiin harrastuksiini, töihini ja omaisen hoitamiseen joten marjat ostan kaupasta.
Yksi psykiatreistani neuvoi minua käymään kävelyllä edes puoli tuntia, se tekisi kuulema hyvää. Käyn kävelyllä ja yleensä tunnin. Tai sitten ohjaan muuta liikuntaa 3 tuntiakin kerrallaan kipulääkkeiden avulla ja seuraavan päivän kivuista sängyssä maaten.
Kyllä minä pahoitan mieleni myös painokommenteista ja laihdutusneuvoista. Olen jo normaalipainoisena ja hoikkana laihistellut ja paastoillut ja osaksi sen vuoksi nuoruus meni hukkaan. Nyt syövän ja kilpparin poiston jälkeen lihoin ja parhaani yritän laihduttaa ja oikeastaan aika kovastikin teen töitä sen eteen. Masennun kovasti kun toiset keksivät syyttää että ahmin ja mätän epäterveellisyyksiä sillä jokainen joka minut tuntee tietää terveellisen ruokavalioni ja että en lähde mukaan esim. pizzalle.
Voisiko joku tässä ketjussa mielensä pahoittaneista selkeästi ilmaista, mistä pahoitti mielensä? Luin ketjun läpi, enkä oikein ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja työpaikalla. Liian suuri osa lääkkeillä hoidettavista masennuksista johtuu ihan siitä elämästä ja ympäristöstä, jonka henkilö on ympärilleen rakentanut. Puoliso tai kaverit joiden seurassa ei viihdy, mutta joista ei osaa päästää irti vaan turruttaa sopeutumattomuuttaan lääkkeillä. Pahimpia nämä, jotka korjaavat tilaansa sekä alkoholilla että masennuslääkkeillä.
Ensin pää selväksi ja sitten arvioimaan, mistä ahdistus ja masennus johtuvat. Ne kun ovat merkkejä siitä, että asiat eivät ole hyvin ja että jotakin pitää muuttaa.
Siinä taas yksi järjen jättiläinen. Psykiatrin toteamaan vakavan masennuksen ainoa muille näkyvä oire voi olla itsemurha. Kuvitteletko, etteivät psykiatrit tee parhaansa auttaakseen masentunutta. Siinä ei sinun kaltaisten typerysten ohjeita ja masentuneen herjaamista yläpuolelta tarvita.
No minun mielestä tuon kirjoituksen pointtina oli se, että ihmisen itsensä kannattaa rakentaa ympärilleen elämä, joka sopii juuri hänelle. Ei sitä kukaan psykiatri voi kenellekään tehdä.
Miten ihmeessä rakennetaan juuri itselle sopiva elämä, kun töissä on käytävä ja aina läheskää työ ei ole ihannetyötä. Koita nyt jo tajuta, että masennus ei johdu itselle epäsopivasta elämästä. Psykiatrin toimenkuvasta et näköjään tiedä yhtään mitään. Hän hoitaa henkistä puolta ihmisessä eikä rakentele potilaalle mieluisaa elämää. Tsiisus näitä kommentteja.
Oon samaa mieltä, masennus johtuu olosuhteista. Valinnat voi tehdä vain olemassa olevista todellisista vaihtoehdoista, joten aina ei todellakaan voi haalia siihen ympärilleen optimaalisia olosuhteita. Sitten masentuu. Siinä ei ole mitään väärää.
Ei viddu nyt oikeesti!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentuneille pitäisi määrä lääkkeeksi koira.
Elämässä olisi joku josta on pakko pitää huolta ja jolta saisi varauksetonta rakkautta takaisin.
Lisäksi olisi pakko käydä ulkona liikkumassa useamman kerran päivässä, halusi tai ei.
Toki lääkeyhtiöille tuo ei toisi rahaa kassaan, joten eihän sellaista voisi vakavasti harkita.
Koiraa parempaa ystävää ei saa ja se hyväksyy sinut sellaisena kuin olet ja osoittaa loppumatonta rakkautta .
Onko se ihmekään, kun monet kohtelee koiraansa paremmin kuin ystäviään?
Laitetaan samalle viivalle, että loputonta rakkautta on kun on hiljaa eikä pure/lyö, niin eihän valtaosalla muuta olisikaan kuin sydänystäviä..
Kyllä nämä varmaan auttaakin mutta ensin jos yksin olet ei kavereita tuskin ulos tulee lähdettyä ellei joku revi sinne.Ruokakin olisi parempaa jos olisi rahaa ja joku syömässä mukana vaikka joskus.Helppo joidenkin tehdä listoja mikä auttaa mihinkin kun kaikille se minkä toinen kokee joka päivä ei ole ole kaikille joka päiväistä.
Ja jos ei saa vastaanotolle henkilöä, niin voihan sitten tehdä palveluksen ja vaikka jonkun tuttavan pyytää diagnosoimaan hänet ilman henkilökohtaista tapaamista. Kirjoittaa reseptin hänelle tiskin ali. Paitsi miten saada ottamaan lääkkeet sitten jos ei henkilö ole itse ole mukana hoidossa?