Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset riitelevät perinnöstä? Siis ketä hittoa edes kiinnostaa toisen omaisuus, jos on vähänkään ylpeyttä vaurastua omalla työllä? Siis ihan uskomattomia juttuja olen saanut lukea noista perintöriidoista.
Haaskalinnut helvettihin
05.07.2023 |
En kyllä iki päivänä koskiksi tikullakaan mihinkään perintöön. Onneksi niistä voi kieltäytyä.
Lehdistä saa lukea kuinka perilliset ovat "löytäneet piirongin kätköistä" tms. itselleen edullisen testamentin ja sitä on sitten ihmetelty oikeudessa perintöä suuremmalla hinnalla, kun toinen perillinen on puolestaan löytänyt "kellarista" mielestään paremman testamentin.
Loppujen lopuksi kaikki perilliset ovat jääneet velkaa oikeudenkäyntikuluista ja katkaisseet välit keskenään. Perintö on mennyt lakitoimistoille eikä ole riittänyt siihenkään.
Ai että kun mä nauran!
Kommentit (262)
Vierailija kirjoitti:
Minut jätettiin perinnöttömäksi epäoikeudenmukaisesti. Siksi riitelen niin kauan että kukaan ei saa mitään.
Oletko jo vaatinut lakiosan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kirjoitat Sinä viisas ihminen. Jopa Fairyputelit viedään. Mautonta. On joitain marginaalisia tilanteita jolloin voisi harkita perintöä, ehkä perheyritys johon epäsuorastikin on laittanut panostaan, ett se säilyisi perhepiirissä. Mutta etenkin nuo rihkamat, irtaimet, ei ei. Ja nyhdetään jo vanhukselta elinaikanaankin varat, jotta vanhus elää köyhästi.
Vierailija kirjoitti:
Totta kirjoitat Sinä viisas ihminen. Jopa Fairyputelit viedään. Mautonta. On joitain marginaalisia tilanteita jolloin voisi harkita perintöä, ehkä perheyritys johon epäsuorastikin on laittanut panostaan, ett se säilyisi perhepiirissä. Mutta etenkin nuo rihkamat, irtaimet, ei ei. Ja nyhdetään jo vanhukselta elinaikanaankin varat, jotta vanhus elää köyhästi.
No ei kiinnostanut rihkamat ja samantien sanoin etten niitä halua. Sen sijaan halusin osuuteni tuottavista metsistä ja arvokkaista rantatonteista. Niistä vähän tapeltiin kuka saa mitäkin, että jako menee tasan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmat suomalaiset ovat enemmän tai vähemmän velkaisia, jotennperintö voi tuoda helpotusta.
Moni haluaa lapsuuskodistaan jotain.
Hevonkuusessa oleva homeinen hökkeli.
Hintapyyntö 200 000 €.
Koska hyvä sijainti ja metsänäköala.
"Saattaa" vaatia remonttia.
Hei me tienataan tällä!
Yleensä hinta-arvioin tekee kiinteistönvälittäjä. Homeinen hökkeli ei ole 200 000 € arvoinen.
Surullista kun rahasta tulee elämää ja ihmisiä tärkeämpää.. Itsekin nähnyt näitä tapauksia jotka itsekkäitä/persoonallisuushäiriöisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun isovanhempamme kuolivat sedällemme oli älyttömän vaikea ymmärtää että me saamme isällemme kuuluvan osuuden perinnöstä siskomme kanssa koska isämme oli kuollut,vaikka tuohan on täysin selvä asia normaaleille ihmisille.
NO ei tuossa ollut edes mitään riideltävää, koska homma menee lain mukaan.
Niinkuin sanottu ei mitään epäselvää mutta silti täysi riita ja välit poikki.
Vierailija kirjoitti:
Surullista kun rahasta tulee elämää ja ihmisiä tärkeämpää.. Itsekin nähnyt näitä tapauksia jotka itsekkäitä/persoonallisuushäiriöisiä.
Olen siis persoonallisuushäiriöinen, kun halua vain oman osuuteni perinnöstä? Ehkä olen, kun en koskaan valittanut miten paljon toista suosittiin rahallisesti ja annetaan isoja summia hänelle. En koskaan mistään valittanut, mutta perinnönjaossa sitten aloin valittaa. Nyt laitetaan nämä loppuhommat ihan tasan vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun isovanhempamme kuolivat sedällemme oli älyttömän vaikea ymmärtää että me saamme isällemme kuuluvan osuuden perinnöstä siskomme kanssa koska isämme oli kuollut,vaikka tuohan on täysin selvä asia normaaleille ihmisille.
NO ei tuossa ollut edes mitään riideltävää, koska homma menee lain mukaan.
No riitahan tuosta tulee, jos setä on ajatellut saavansa kaiken ja sitten pitääkin myydä omaisuutta, että saadaan perintö jaettua. Setä on toki väärässä.
Omalla työllä ei vaurastu. Opiskelemalla ehkä, mutta silloin pitää olla joko syntynyt rikkaaseen perheeseen, tai on pitänyt saada sellaiset geenit että osaa ja jaksaa opiskella pitkään.
Mun vanhemmat olivat keskituloisia. Isällä on varmaan hyvä eläke, mutta tuskin paljon pankkitilillä. Mua pelottaa ajatella päivää kun tulee perinnönjako, vaikka vanhemmillani on jonkun verran maata, ja äitini on keräillyt arvokkaita esineitä. Mutta mä en tarvitse enempää tavaraa. Jätän mielelläni perinnön sisaruksilleni, jos he hoitavat hautauksen ja kaiken muun savotan, mitä perillisille jää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmat suomalaiset ovat enemmän tai vähemmän velkaisia, jotennperintö voi tuoda helpotusta.
Moni haluaa lapsuuskodistaan jotain.
Hevonkuusessa oleva homeinen hökkeli.
Hintapyyntö 200 000 €.
Koska hyvä sijainti ja metsänäköala.
"Saattaa" vaatia remonttia.
Hei me tienataan tällä!
Yleensä hinta-arvioin tekee kiinteistönvälittäjä. Homeinen hökkeli ei ole 200 000 € arvoinen.
Just näin. Homeinen mökkeli on täysin arvoton. Varmaan tulee riitaa, että kuka se pakotetaan ottamaan vastoin omaa tahtoaan .
Maksettiin maanmittausinsinöörille 10 000 euroa jaosta, mutta oli se sen arvoista. Metsää oli niin paljon jaettavana ettei ikinä oltaisi päästy sopuun. Tuo kymppitonni oli pieni hinta isosta riidasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä enemmän ihmettelen sitä, miksi pienten lasten vanhemmat lähtevät tällaiseen tähän tai tekevät toisilleen asioita, jotka vaativat poliisin väliintuloa.
Perheväkivaltakeisseissä on yleistä se, että vanhemmiten se mikä oli lapsena suoraa nyrkkitappelua muuttuu epäsuoraksi väkivallaksi lakimiesten tai viranomaisten välityksellä. Itse molempien uhrina meni aika kauan laskea 1+1, sillä kuvittelin että aikuisiällä tuollainen olisi jo loppunut, mutta väärässäpä olin. Se tapahtui vaan selkäni takana kyräillen ja välikäsien kautta.
Perintöasiassa en aio riidellä. Olen rehellisesti sanoen onnellinen että ei tarvitse olla missään tekemisissä tuon paskaväen kanssa enää. Kiitos valtio ja ihmisoikeudet.
Vierailija kirjoitti:
Monet on olevinaan niin uskovaisia, mutta annas olla kun on hiukka rahaa jaossa, niin kyllä silmät kiiuvat ja ahneus on vallalla!
Varsinkin just niillä uskovaisilla.
Siinä vaaditaan mummon viisisatasta heti jakoon, vaikka hautakivet on vielä maksamatta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon tyhjentänyt kuolinpesiä, lukenattomia. Ne, joilta on realistista periä jotain, ovat jo myyneet mökit, autot jne. Vanhemmillani on pieni rivitalokaksio, jossa kohtuullinen yhtiövastike
Koska,imulla on kirppissuhteet, olen vienyt tätä irtaimistoa mukanani, kaikki tietää arvo on vähäinen.
Kyllä sullakin voi alkaa mieli muuttua, kun tulee miljoonaperinnöt jaettavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sullakin voi alkaa mieli muuttua, kun tulee miljoonaperinnöt jaettavaksi.
Miljoonaperintö, joka on testamentattu sille lempilapselle, joka ei ole hoitanut mitään vanhempien asioita vanhuusaikana.
Itse olen asiaa mietittyäni tullut siihen tulokseen, että paras paikka testamentille on päivittäisasiointipankin tallelokero. Se tulee hintavaksi, mutta pankin testametti ei käytännössä voi jäädä perillisiltä pimentoon, koska pankki saa "viran puolesta" tiedon kuolemasta ja kun perilliset saapuvat tilitietoja kyselemään, saavat myös tiedon tallelokeron sisällöstä ja sitä kautta tuosta testamentista. Pankki ei luovuta testamenttia kenenkään haltuun sieltä tallelokerosta pesänselvitysvaiheessa, vaan vain nähtäväksi ja jäljennöksen saa mukaan, eli kukaan ei voi myöskään salaa tuhota sitä.
Vrt. Säilytät testamenttia kotona: sen löytävä voi pahimmassa tapauksessa tuhota sen. Tai testamentti jää kokonaan löytämättä.
Asianajotoimistossa, jossa olen töissä, ei tarjota enää testamentin säilytyspalvelua toimiston kassakaapissa juuri siitä syystä, että ne jäävät usein meille. Henkilön kuollessa testamenttia säilyttävä asianajotoimisto ei saa automaattisesti kuolemasta tietoa, eli sinne jää testamentti, jos perinnönjättäjä ei ole muistanut kertoa siitä kellekään. Käytännössä asia huomataan 5-10 vuoden päästä, kun käymme kassakaapin sisältöä rutiinitarkastuksessa läpi.
Oma sukuni on varakasta, ja silti siellä on loukkaannuttu siitäkin, että 1200 kilometrin päässä asuva lapseton isosetä, jonka luona kukaan loukkaantujista ei käynyt, jätti omaisuutensa testamentilla naapurilleen. Eräs sukulaismies, miljonääri, ei mennyt hautajaisiin, mutta jupisi kyllä, että "olisi jättänyt sellaisille, jotka niitä rahoja oikeasti tarvitsisivat!" Sattumalta juuri hän olisi perinyt isosedän, jos testamenttia ei olisi ollut. Omassa suvussani myös taloudellinen vallankäyttö on tavallista, esim. tuetaan avokätisesti suosikkisisaruksia ja maksetaan elämistä, kun taas vähemmän suosikit jätetään jopa ilman syntymäpäivämuistamisia. Olen onnellinen voidessani sanoa, että kovalla työllä olen irtautunut tuosta suvusta ja saanut asiani mallilleen ilman senttiäkään suvun rahoja, ja pärjään erinomaisesti, vaikka en koskaan saisi perintöä. Suku on myös testamentilla suljettu kokonaan pois omasta perinnöstäni, koska olen lapseton. Annan kaiken miehen sukuun.
Miehen suku on köyhää, eli heille se kymppitonninkin perintö on oikeasti iso raha, mutta silti siellä ei ole ikinä riidelty rahasta tai perinnöistä. Kokemukseni on, että suurin osa perintörahasta tappelevista on jo itsessään niin rahakkaita, että ihmetyttää. Tai sitten riita on muuten täysin turha. Olen ollut mukana perintöriidassa, jossa yli 80-vuotias vainajajan sukulainen haastoi lähes yhdeksänkymppisen testamentinsaajan oikeuteen, ja molemmilla kunto oli sellainen, että mietin, mahtavatko edes elää lainvoimaiseen tuomioon asti. Tästä 80-vuotiaasta näki, että oli täysin keski-ikäisten lastensa ohjailtavissa ja lapset usuttivat äitiä hankkimaan (rahastusintoisen) juristin ilmeisesti siinä toivossa, että äiti pian kuolee ja perivät ne rahat sitten. Noh, perivätkin n. 20 tonnia vähemmän, koska hävisivät oikeudessa ja maksoivat vastapuolen kulut.
Miksi jotkut muuttuvat aivan hulluksi ja vaikka kaikki menisi oikein ja reilusti, niin ovat vihaisia ja katkeria silti?
Vierailija kirjoitti:
Itse olen asiaa mietittyäni tullut siihen tulokseen, että paras paikka testamentille on päivittäisasiointipankin tallelokero. Se tulee hintavaksi, mutta pankin testametti ei käytännössä voi jäädä perillisiltä pimentoon, koska pankki saa "viran puolesta" tiedon kuolemasta ja kun perilliset saapuvat tilitietoja kyselemään, saavat myös tiedon tallelokeron sisällöstä ja sitä kautta tuosta testamentista. Pankki ei luovuta testamenttia kenenkään haltuun sieltä tallelokerosta pesänselvitysvaiheessa, vaan vain nähtäväksi ja jäljennöksen saa mukaan, eli kukaan ei voi myöskään salaa tuhota sitä.
Vrt. Säilytät testamenttia kotona: sen löytävä voi pahimmassa tapauksessa tuhota sen. Tai testamentti jää kokonaan löytämättä.
Asianajotoimistossa, jossa olen töissä, ei tarjota enää testamentin säilytyspalvelua toimiston kassakaapissa juuri siitä syystä, että ne jäävät usein meille. Henkilön kuollessa testamenttia säily
Olen lähettänyt testamentin kopion testamentin saajille, niin kaikki tietää missä mennään.
Yleensä kaikenmaailman helenakoivut ovat tällaisia.