Lue keskustelun säännöt.
Bonuslapsikeskusteluun: miksi lähiäidit pakottavat lapsensa isän uusperheeseen?
16.05.2022 |
Siis tätä on paljon. Lapsen on mentävä, vaikka ei itse haluaisi. Syitä on monia: lapsi joutuu olemaan omassa huoneessaan, viikonloppu on vain ajan tappamista ja odottamista että pääsisi kotiin. Isän kanssa ei tehdä oikeastaan mitään. Ei edes keskustella. Tms.
Monesti mietin, että mikä tässä kuviossa on the lapsen etu, josta aina puhutaan?
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Taitaa harmittaa muut asiat
Ei tässä harmita mikään, kunhan ihmettelen. Tuli mieleen tuosta Hesarin artikkelista.
Oikeasti siis ihmettelen, mikä tuossa on se lapsen etu? En edes ottanut esille niitä tilanteita, joissa isää ei lapsen tulo edes kiinnosta. Miksi lapselle on etua nähdä ihmistä, joka ei ole hänestä kiinnostunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysytkö ihan tosissasi? Mieshän voi väittää, että ex ei päästä lapsia hänen luokseen. Siitä vain tulee naiselle vaikeuksia.
Yritetään ylläpitää isäsuhdetta. Se, että se ei pysy yllä, johtuu tuossa kyllä isästä, ei lapsesta eikä lapsen äidistä.
Vierailija kirjoitti:
Kysytkö ihan tosissasi? Mieshän voi väittää, että ex ei päästä lapsia hänen luokseen. Siitä vain tulee naiselle vaikeuksia.
En ajatellut, että mies heittäytyisi hankalaksi, vaan miehelle on yks ja sama, tuleeko lapsi vai ei. Äiti haluaa, että tulee. Lapsi ei halua. Isää ei kiinnosta.
Tunnen useammankin tällaisen.
Vierailija kirjoitti:
Yritetään ylläpitää isäsuhdetta. Se, että se ei pysy yllä, johtuu tuossa kyllä isästä, ei lapsesta eikä lapsen äidistä.
Tiedän, syy on isässä. Mutta en syyllistä etsi. Vaan etsin vastausta kysymykseen mikä siinä on lapsen etu, että lapsella on suhden ihmiseen, joka ei ole hänestä kiinnostunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se olekaan, mutta käytännön tasolla asia on niin, että lapsen on mentävä, halusi hän tai äiti sitä. Mies voi kieltäytyä ottamasta, mutta hänen oikeuttaan tavata lastaan ei voi toinen osapuoli kieltää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritetään ylläpitää isäsuhdetta. Se, että se ei pysy yllä, johtuu tuossa kyllä isästä, ei lapsesta eikä lapsen äidistä.
Tiedän, syy on isässä. Mutta en syyllistä etsi. Vaan etsin vastausta kysymykseen mikä siinä on lapsen etu, että lapsella on suhden ihmiseen, joka ei ole hänestä kiinnostunut?
Et etsi syyllistä, mutta otsikko jo syyttelee äitejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se olekaan, mutta käytännön tasolla asia on niin, että lapsen on mentävä, halusi hän tai äiti sitä. Mies voi kieltäytyä ottamasta, mutta hänen oikeuttaan tavata lastaan ei voi toinen osapuoli kieltää.
No, yhdellä kaverilla on tilanne se, että mies on aina perumassa viikonloppujaan. Lähiäiti suuttuu ja pakottaa isän ottamaan lapsen. Isä ottaa ja lapsi on omassa huoneessaan koko viikonlopun. Mikä tässä on lapsen etua?
Eikö lapsen etu ole se, että lapsi menee etälle silloin, kun itse haluaa?
Sinänsä olen samaa mieltä: miksi pitää ehdoin tahdoin pakottaa jos tosiaan kukaan muu osapuoli ei halua - ei isä (ei välitä onko vai ei) eikä lapsi. Tällöin tulee väistämättä se mielikuva, että äiti haluaa tämän toteuttaa syystä tai toisesta, ja yleensä seuraava ajatus on, että haluaa sitä omaa aikaa omasta lapsestaan. Äitinä en tätä asiaa käsitä yhtään.
Asun uusperheessä ja olen se kamalistakin kamala äitipuoli mieheni kahdelle lapselle. Meillä mieheni lapset saavat tulla ja olla aina kun haluavat ja se on ok kaikille osapuolille ja näin toiminut jo yli 8v. Isänsä ei nyt ole mikään maailman aktiivisin viihdyttäjä eikä ramppaa huvipuistoissa mutta perusfasiliteetit ovat kunnossa lasten itsekseen touhuilla esim. omakotitalon pihalla, trampalla jne. Mutta ei heitäkään kiinnosta mikään mikä ei ole ohjattua ja maksullista... Joten ei se karsea tylsyys aina välttämättä ole sen "hulttioisän" syytä yksinään.
Ja jos nyt joskus enää eivät haluaisi tulla tänne, en usko, että lasten äiti pakottaisi.
Meillä on kaikilla ihan hyvät välit vaikkei parhaita kavereita ollakaan ja yhteinen lasten asioita käsittelevä wa-ketjukin aikuisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen lapsen kohdalla tuo pakottaminen loppui kun lapsen uskalsi jättää yksinään kun oli niitä omia menoja.
Se on sen lapsen homma pistää sitten sellainen rähinä päälle isän uusperheessä, ettei sinne tarvii enää mennä. Toki jos isä mokaa jotain oikein kunnolla esim. alkoholin kanssa, sossukin suostuu katsomaan muualle, kun lähivanhempi ei jaksa lasta sinne enää viedä.
SUUREMPI ongelma on niillä lapsilla, joita kumpikaan vanhempi ei halua luokseen, kun lapsi on esim. harrastusten, uran, biletyksen tai uusien kumppaneiden kanssa seurustelun tiellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritetään ylläpitää isäsuhdetta. Se, että se ei pysy yllä, johtuu tuossa kyllä isästä, ei lapsesta eikä lapsen äidistä.
Tiedän, syy on isässä. Mutta en syyllistä etsi. Vaan etsin vastausta kysymykseen mikä siinä on lapsen etu, että lapsella on suhden ihmiseen, joka ei ole hänestä kiinnostunut?
Et etsi syyllistä, mutta otsikko jo syyttelee äitejä.
No, tavallaan. Ehkä olisi pitänyt otsikoida näin:
miksi etäisät ottavat lapsensa luokseen, vaikka heitä ei kiinnosta?
Hyvä kysymys. Voit vastata tähänkin.
Miehen lapsi tulee meille lähinnä lepäämään. Äidillä on koko ajan jotain menoa, äidin ystäviä kylässä, jne. Lapsi haluaa olla siellä omassa huoneessaan omissa maailmoissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se olekaan, mutta käytännön tasolla asia on niin, että lapsen on mentävä, halusi hän tai äiti sitä. Mies voi kieltäytyä ottamasta, mutta hänen oikeuttaan tavata lastaan ei voi toinen osapuoli kieltää.
No, yhdellä kaverilla on tilanne se, että mies on aina perumassa viikonloppujaan. Lähiäiti suuttuu ja pakottaa isän ottamaan lapsen. Isä ottaa ja lapsi on omassa huoneessaan koko viikonlopun. Mikä tässä on lapsen etua?
Eikö lapsen etu ole se, että lapsi menee etälle silloin, kun itse haluaa?
Aika usein on vaan parasta olla selkeät sopimukset ja noudattaa niitä, kun on niin monta osapuolta. Ei se lapsi muutamiin sääntöihin kuole.
No jos isä ei millään sitä lasta sinne halua niin sitten sitä ei pidä sinne mennä.
Jos taas molemmat vanhemmat haluaa lastaan nähdä niin heillä on siihen oikeus, sitten tietysti jos tehdään aina niinkun lapsi sattuu haluamaan (niinkuin nykyään on tapana) niin ollaan jo suossa.
Vierailija kirjoitti:
Miehen lapsen kohdalla tuo pakottaminen loppui kun lapsen uskalsi jättää yksinään kun oli niitä omia menoja.
Isä uskalsi jättää yksinään? Äiti uskalsi jättää yksinään? Lapset ovat eroperheissä valitettavan usein heittopussin asemassa, siihen vielä uusperheiden nyksät päälle.
Meillä on lastenvalvojilla vahvistettu sopimus tapaamisista ja jos sitä rikon, enkä pakota halutonta 6-vuotiasta isäviikoilleen, niin exmies voi haastaa minut käräjille vaikka vieraannuttamisesta (mitä kuulemma teen, koska lapsi ei halua isälleen). Ex ei suostu "luopumaan oikeuksistaan" vanhempana, eli ilman käräjiä ei saada sopimukseen muutosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritetään ylläpitää isäsuhdetta. Se, että se ei pysy yllä, johtuu tuossa kyllä isästä, ei lapsesta eikä lapsen äidistä.
Tiedän, syy on isässä. Mutta en syyllistä etsi. Vaan etsin vastausta kysymykseen mikä siinä on lapsen etu, että lapsella on suhden ihmiseen, joka ei ole hänestä kiinnostunut?
Et etsi syyllistä, mutta otsikko jo syyttelee äitejä.
No, tavallaan. Ehkä olisi pitänyt otsikoida näin:
miksi etäisät ottavat lapsensa luokseen, vaikka heitä ei kiinnosta?
Hyvä kysymys. Voit vastata tähänkin.
En ole se jolta kysyit, eikä ole henkilökohtaista kokemusta asiasta, mutta vastaan, että varmaan velvollisuudentunnosta. Moraali kertoo sen verran että omiin lapsiin pitää olla väleissä, mutta niin paljon omatunto ei silti kolkuta, että isä vaivautuisi osoittamaan välittämistä lapsilleen.
Ja äitinä varmaan haluaisin että isällä ja lapsella kaikesta huolimatta säilyisivät välit, siltä varalta että isäkin myöhemmin viisastuisi ja alkaisi kaivata lapsiaan, ja jotta lapset tuntisivat juurensa. Olettaen, ettei isä toimi muuten vahingollisesti, välinpitämättömyys poislukien.
Onneksi suurin osa tuntemistani etäisistä on hyviä isiä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on lastenvalvojilla vahvistettu sopimus tapaamisista ja jos sitä rikon, enkä pakota halutonta 6-vuotiasta isäviikoilleen, niin exmies voi haastaa minut käräjille vaikka vieraannuttamisesta (mitä kuulemma teen, koska lapsi ei halua isälleen). Ex ei suostu "luopumaan oikeuksistaan" vanhempana, eli ilman käräjiä ei saada sopimukseen muutosta.
Meillä oli tuo sama, paitsi että lapset olivat jo eron hetkellä isompia. Oli kamalaa aikaa. Itse yritti olla todella asiallinen, ettei tule vieraannuttamissyytettä. Hoidin tapaamisen perheneuvolaan, ja lapsi tapasi heitä ja kertoi mielipiteistään. Neuvolan henkilöt soittivat isälle. Oli konsultoiva puhelu, ei heillä mitään valtaa ollut.
Oli kamalaa aikaa. Toisen lapsen mielenterveys hajosi siinä.
Taitaa harmittaa muut asiat