Miksi yksinhuoltajia on niin valtavasti?

Itse olen seuraavaa sukupolvea ja hyvin kyyninen mitä tulee parisuhteisiin. Päätin elää yksin ja jättää nuo perheenleikkimiset välistä. Luulen, että tuo on yksi merkittävä syy miksi syntyvyys on romahtanut. Liikaa kaltaisiani.

Siks koska miehet on sikoja

Vierailija kirjoitti:

Pikemminkin olisin huolissaan uusperhekuvioiden kasvavasta määrästä. Kun ei ydinperhettäkään saatu toimimaan, niin miten se vaikeuskerroin muka vähenee uusperheessä, kun toisilleen täysin vieraat lapset yhtäkkiä pakotetaan saman katon alle?

Ei kaikissa uusperheissä ole molemmilla lapsia, usein on vain toisen lapset.

Vierailija kirjoitti:

Pikemminkin olisin huolissaan uusperhekuvioiden kasvavasta määrästä. Kun ei ydinperhettäkään saatu toimimaan, niin miten se vaikeuskerroin muka vähenee uusperheessä, kun toisilleen täysin vieraat lapset yhtäkkiä pakotetaan saman katon alle?

Kaikki yksinhuoltajat eivät ole eronneita.

Eikä kaikissa uusperheissä ole toisilleen vieraita lapsia. Itse asiassa en tunne yhtään uusperhettä, missä olisi toisilleen vieraita lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eroa usein perustellaan, että kumppani oli epäsopiva. En millään jaksa uskoa, että puolet kansasta valitsee lastensa isäksi epäsopivan henkilön.

Tuetty on väkivaltaa ja uskottomuutta, mutta ei kaikki erot niistäkään johdu.

Eräs espoolainen ystäväni sanoi tuntemiensa naisten ajatusmaailmaksi sen, että minä ansaitsen parempaa. Olen jäänyt miettimään, voisiko tämä olla yksi syy. Jokin parisuhteessa mättää, ja lähdetään etsimään sitä parempaa.

"Jokin parisuhteessa mättää" tarkoittaa sitä, että se joko ei toimi tai siinä on ongelmia. Miksi olisi tyhmä ajatus haluta toimiva, ongelmaton suhde?

Ei ole tyhmä ajatus, mutta jo perheeseen kuuluu lapsia, niin näen velvollisuudeksi yrittää ensin parantaa ongelmat pariterapiassa kuin suoraan hakea eroa.

Miksi oletat tai kuvittelet, että perheelliset tai jopa lapsettomat ihmiset eivät tekisi niin?

Ihan omasta kokemuksesta oletan. Me emme yrittäneet parantaa suhdettamme. Ja vaikka tunnen monia eronneita hyvin, niin suurin osa ei hae apua, vaan odottaa vain ajan kuluvan ja parantavan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkässä parisuhteessa hyvät ja huonot ajat vuorottelevat. Tunne ei koskaan ole pysyvää, vaan se vaihtuu kuin pilvet taivaalla. Silloin, kun on harmaa taivat, kysytään sitoutumista. Sitä, että ollaan mukana myös vastamäessä.

Kysymys kuuluukin, miksi tätä sitoutumista ei enää niin paljoa ole.

Tuo ei kuulosta tasapainoisten ihmisten tasapainoiselta suhteelta. Oma kokemukseni on se, että pitkässä parisuhteessa kyllä kohdataan huonojakin aikoja, mutta ne eivät ole suhteesta tai kumppanista johtuvaa huonoa. Vaikka elämässä olisi vastoinkäymisiä tai kumppanin kanssa välillä erimielisyyttä, pohjalla on kuitenkin aina pysyvä tunne kumppanuudesta, kiintymyksestä, rakkaudesta ja siitä, että juuri tämä ihminen ja suhde on oikea. Ei ainakaan minulla tunteet kumppania kohtaan heittele ja vaihtele "kuin pilvet taivaalla".

Olen tuo, jolle vastaat.

Minulla on kokemus 20-vuotisesta avioliitosta. Koko ajan oli pysyvä tunne kumppanuudesta ja kiintymyksestä, mutta välillä toinen lähinnä ärsytti, vaikka välillä tunsin syvää lämpöä. Pidän itseäni harvinaisen tasapainoisena ihmisenä.

Ihmiset on alkaneet kunnioittaa itseään, eivätkä halua kitua huonoissa suhteissa kuten vanhoina hyvinä aikoina.

Eikä ne suhteet aina mene kuin oppikirjoissa. Ongelmia voi löytyä lasten jälkeen. Lapsia voi tulla ehkäisystä huolimatta jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eroa usein perustellaan, että kumppani oli epäsopiva. En millään jaksa uskoa, että puolet kansasta valitsee lastensa isäksi epäsopivan henkilön.

Tuetty on väkivaltaa ja uskottomuutta, mutta ei kaikki erot niistäkään johdu.

Eräs espoolainen ystäväni sanoi tuntemiensa naisten ajatusmaailmaksi sen, että minä ansaitsen parempaa. Olen jäänyt miettimään, voisiko tämä olla yksi syy. Jokin parisuhteessa mättää, ja lähdetään etsimään sitä parempaa.

"Jokin parisuhteessa mättää" tarkoittaa sitä, että se joko ei toimi tai siinä on ongelmia. Miksi olisi tyhmä ajatus haluta toimiva, ongelmaton suhde?

Ei ole tyhmä ajatus, mutta jo perheeseen kuuluu lapsia, niin näen velvollisuudeksi yrittää ensin parantaa ongelmat pariterapiassa kuin suoraan hakea eroa.

Miksi oletat tai kuvittelet, että perheelliset tai jopa lapsettomat ihmiset eivät tekisi niin?

Ihan omasta kokemuksesta oletan. Me emme yrittäneet parantaa suhdettamme. Ja vaikka tunnen monia eronneita hyvin, niin suurin osa ei hae apua, vaan odottaa vain ajan kuluvan ja parantavan.

Juu, ja varsinkin miehet itse ehdottavat, että haetaanko yhdessä terapiaa meidän parisuhteen takia.

Vierailija kirjoitti:

Tuttujen joukossa on pilvin ja pimein näitä tapauksia joissa äijä lähtee lätkimään uuden naisen matkaan ja exä jätetään huolehtimaan yksin lapsesta. Nää "vuoden isukit" ottaa lasta kylään silloin kun huvittaa, ei aina edes huvita...

Paljaalla piti päästä painamaan ja siihen se vastuu sitten loppuukin.

Tämä.

Vierailija kirjoitti:

Minua surettaa lapset, joiden elämältä pohja hajoaa. Lapsi rakastaa molempia vanhempia. Meidän naapuriin muutti uuteen rivitaloon perhe kahden pienen lapsen kanssa. Pian perheen äiti muutti pois ja jätti lapset miehelle. Jonkin ajan kuluttua miehen luo muutti nainen kahden lapsen kanssa. Näen joka päivä pienen tytön silmistä äidin ikävän. Yritän olla heille aina ystävällinen, kun ajattelen miten paljon ovat muutaman ensimmäisen vuotensa aikana kärsineet.

Tuosta jää tytölle elinikäinen hylätyksi tulemisen pelko.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen seuraavaa sukupolvea ja hyvin kyyninen mitä tulee parisuhteisiin. Päätin elää yksin ja jättää nuo perheenleikkimiset välistä. Luulen, että tuo on yksi merkittävä syy miksi syntyvyys on romahtanut. Liikaa kaltaisiani.

Myös tyttäreni ajattelee tuon suuntaisesti. Ei non jyrkästi.

Kokee, että kaikki miehet on kamalia loppujen lopuksi ja lapsetkin saattaa olla vammaisia, adhd tai käyttää huumeita

Kuulemma kaikki vinoutumiset on lapsissa niin yleisiä. On seurustellut 3 vuotta pojan kanssa, joka alkoi käyttää huumeita. Sen jälkeen pari tapailusuhdetta.

On tarkkaillut koulukavereitaan. On miettinyt, ryhtyisikö opettajaksi.

Olen sanonut, että pitää ajatella toiveikkaasti. Hän vastaa, että se oma kultamussukka voi alkaa käyttää huumeita ja sitten hän katuu.

Ikää vasta 21.

Koska naisille ei kelpaa muut kuin mallipojut ja miljardöörit . Normi Petteri elää yksin koko elämän ilman toisen ihmisen kosketusta. Sad but true!

Ennen sanottiin, että eroperheen lapset eroaa helposti, kun on malli kotoa.

Mutta nyt kun eroperheitä on valtavasti, voiko suunta kääntyä?

Pariterapiaa pitäisi olla halvemmalla saatavilla yhteiskunta hyötyisi erittäin paljon. Esim pitkään ollut pari ehkä hoitaisi toisiaan useimmiten vanhuksia niin kauan kuin pystyy. Uusparit harvoin siihen sitoutuvat.

Kävin Barbadoksella vuonna 1990. Opas sanoi, että siellä on tavanomaista, että 2 naista muuttaa kämppiksiksi lapsineen, kun ne on ensin jonkun miehen kanssa tehty. Asuivat yleensä siirtolapuutarhamöjin näköisissä majoissa.

En ymmärrä mikä tässä on ongelmana. Pääasia on, että kaikki on tyytyväisiä.

Naisille ei kelpaa kiltti ja kunnollinen mies vaa juopot ja narsistit kelpaa ja sitten tuleekin ero kun mies hakkaa naistaan.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen seuraavaa sukupolvea ja hyvin kyyninen mitä tulee parisuhteisiin. Päätin elää yksin ja jättää nuo perheenleikkimiset välistä. Luulen, että tuo on yksi merkittävä syy miksi syntyvyys on romahtanut. Liikaa kaltaisiani.

Täällä yh- äidin kasvattama milleniaali, joka myös hyvin kyyninen parisuhteita kohtaan. Isä ei ollut koskaan lapsuudessa eron jälkeen elämässä, ennen eroakin koko ajan poissa, epäluulo miehiä kohtaan juontaa jo lapsuuteen.

Näin minkälaista yksinhuoltajan elämä on, niin en halua itseäni siihen tilanteeseen, koska kuitenkin mies pettää, jättää tai hakkaa tai kaikkia noita tai jotain muuta kamalaa, joten yh:ksi jäisin. En siis halua lapsia ollenkaan ja parisuhteetkin tuntuvat vähän turhan riskaabeleilta. Yksin on parempi. Meitä on varmasti muitakin.

Erotaan, koska jostakin syystä suhteissa on aina vähintään yksi kusipää.

Eduskunnassa pitäisi keskustella, miten avioliittoja voitaisiin tukea, jotta ne kestäisivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen seuraavaa sukupolvea ja hyvin kyyninen mitä tulee parisuhteisiin. Päätin elää yksin ja jättää nuo perheenleikkimiset välistä. Luulen, että tuo on yksi merkittävä syy miksi syntyvyys on romahtanut. Liikaa kaltaisiani.

Täällä yh- äidin kasvattama milleniaali, joka myös hyvin kyyninen parisuhteita kohtaan. Isä ei ollut koskaan lapsuudessa eron jälkeen elämässä, ennen eroakin koko ajan poissa, epäluulo miehiä kohtaan juontaa jo lapsuuteen.

Näin minkälaista yksinhuoltajan elämä on, niin en halua itseäni siihen tilanteeseen, koska kuitenkin mies pettää, jättää tai hakkaa tai kaikkia noita tai jotain muuta kamalaa, joten yh:ksi jäisin. En siis halua lapsia ollenkaan ja parisuhteetkin tuntuvat vähän turhan riskaabeleilta. Yksin on parempi. Meitä on varmasti muitakin.

Itse erosin juuri yh-äidin kasvattamasta ja isänsä hylkäämästä miehestä. Hänkään ei missään nimessä halua lapsia ja hänen isoin traumansa on selvästi tuo kokemus isänsä hylkäämisestä. Se oireilee erityisesti tarpeena jättää ennen kuin tulee jätetyksi. Jos suhteeseen tuli minkäänlainen, pienikin, ristiriita, hän vain lähti menemään ja vetäytyi täysin. Jos hän lukee tätä, suosittelen terapiaa.

Vierailija kirjoitti:

Pikemminkin olisin huolissaan uusperhekuvioiden kasvavasta määrästä. Kun ei ydinperhettäkään saatu toimimaan, niin miten se vaikeuskerroin muka vähenee uusperheessä, kun toisilleen täysin vieraat lapset yhtäkkiä pakotetaan saman katon alle?

Oletko tiedostanut sen, että ennenvanhaan uusperheitä oli todella, todella paljon, niitä ei vaan kutsuttu uusperheiksi.

Naisia kuoli paljon, kuten lapsiakin. Naisia kuoli synnytyksiin ja siitä seuranneisiin komplikaatioihin. Joillain miehillä on lapsia 3-4 naisen kanssa, kun otti aina uuden kuolleen tilalle, kun pitihin entisistä lapsista jonkun huolehtia. Ja myös miehiä on kuollut paljon, sodissa ja tapaturmissa, ja toki ihmisiä kuoli kulkutauteihinkin kuin kärpäsiä. Ja lesken oli yleensä lähes pakko mennä uusiin naimisiin pärjätäkseen, joko taloudellisti tai lasten hoidollisesti.

Ennen oli isäpuolia ja äitipuolia ihan normaalisti, eikä sitä pidetty mitenkään edes outona. Oikeastaan outoa oli, jos aikuiseksi asti oli molemmat vanhemmat elossa.