Miksi yksinhuoltajia on niin valtavasti?
Tälläkin palstalla. Usein valittavat vähiä rahoja.
Miksi suhteet kariutuvat, vaikka on oltu niin tosissaan, että on hankittu lapsiakin.
Onko muututtu itsekkäämmiksi vai mikä kumma.
Mitä tekee seuraava sukupolvi. Nuo yksinhuoltajien kasvattamat. Mitä arvelette?
Onko yksinhuoltajia yhä enemmän vai meneekö toiseen suuntaan.
Kommentit (98)
Pitkässä parisuhteessa hyvät ja huonot ajat vuorottelevat. Tunne ei koskaan ole pysyvää, vaan se vaihtuu kuin pilvet taivaalla. Silloin, kun on harmaa taivat, kysytään sitoutumista. Sitä, että ollaan mukana myös vastamäessä.
Kysymys kuuluukin, miksi tätä sitoutumista ei enää niin paljoa ole.
Vierailija kirjoitti:
Pitkässä parisuhteessa hyvät ja huonot ajat vuorottelevat. Tunne ei koskaan ole pysyvää, vaan se vaihtuu kuin pilvet taivaalla. Silloin, kun on harmaa taivat, kysytään sitoutumista. Sitä, että ollaan mukana myös vastamäessä.
Kysymys kuuluukin, miksi tätä sitoutumista ei enää niin paljoa ole.
On nähty kuinka omat vanhemmat ovat olleet siinä väljähtäneessä liitossa vuosikymmeniä. Kun mitään parisuhdetta ei enää ole ollut aikoihin. Sekä parisuhdemalli että kokemus vaikuttavat. Esimerkiksi.
Varmasti on myös itsekkyyttä, kypsymättömyyttä, kaikenlaisia muitakin vikoja. Ihmiset on epätäydellisiä. Mitä se nyt edes niitä kiinnostaa jotka saavat parisuhteensa toimimaan. Olkaa onnellisia. Me vialliset ja rikkinäiset yritetään saada hommaa toimimaan keskenämme. Se vaatii varmasti vielä paljon enemmän kuin teidän parisuhteenne.
Se on se lapsiperhe arki. Miehet kun vaan ei kestä sitä. Eniten eroja juurikin lapsen takia. Miesten ego ei kestä että pitää elää lapsen ehdoilla.
Täällä joku jo mainitsikin niin naiset painottaa mieskumppanissa vääriä asioita.
Mikä aiheuttaa naisissa kipinää? Jännyys, hauskuus, itsevarmuus, kovuus, status, raha, naama, pituus.
Nämä asiat ei vaikuta siihen, että olisiko mies hyvää isämateriaalia.
Vierailija kirjoitti:
Täällä joku jo mainitsikin niin naiset painottaa mieskumppanissa vääriä asioita.
Mikä aiheuttaa naisissa kipinää? Jännyys, hauskuus, itsevarmuus, kovuus, status, raha, naama, pituus.
Nämä asiat ei vaikuta siihen, että olisiko mies hyvää isämateriaalia.
Eihän miehetkään hae naiskumppanistaan tylsyyttä, tosikkomaisuutta, köyhyyttä, syrjäytyneisyyttä, rumuutta.
Vierailija kirjoitti:
Halusin erota 20 vuoden yhdessä olon jälkeen, kun ei ollut enää mitään. Oli järkyttävää olla vuosia suhteessa, kun ex päätti itsekkäästi vetäytyä. Ei oikeastaan enää edes puhunut minulle, ei katsonut päin, ei nukuttu yhdessä.
Eron jälkeen exän itsekkyys vain korostui. Siitä ovat kärsineet lapset. En voi käsittää miten huonosti isä lapsiaan kohtelee.
Yksinkö se mies oli suhteessa?
Minua surettaa lapset, joiden elämältä pohja hajoaa. Lapsi rakastaa molempia vanhempia. Meidän naapuriin muutti uuteen rivitaloon perhe kahden pienen lapsen kanssa. Pian perheen äiti muutti pois ja jätti lapset miehelle. Jonkin ajan kuluttua miehen luo muutti nainen kahden lapsen kanssa. Näen joka päivä pienen tytön silmistä äidin ikävän. Yritän olla heille aina ystävällinen, kun ajattelen miten paljon ovat muutaman ensimmäisen vuotensa aikana kärsineet.
Vierailija kirjoitti:
Se on se lapsiperhe arki. Miehet kun vaan ei kestä sitä. Eniten eroja juurikin lapsen takia. Miesten ego ei kestä että pitää elää lapsen ehdoilla.
Nainen muuttuu toisenlaiseksi lapsen saatuaan. Tätä miehet eivät usein tajua. Siinä suurin syy. Se rakas, jonka kanssa mentiin yhteen katoaa, tilalle tulee joku aivan muu.
Assburger kirjoitti:
Minäminäminäminä.
Harvemmin "me".
Totta. Parisuhdetta kannattelee, että me olemme me. Olemme samalla puolella ja ajamme molempien etuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttujen joukossa on pilvin ja pimein näitä tapauksia joissa äijä lähtee lätkimään uuden naisen matkaan ja exä jätetään huolehtimaan yksin lapsesta. Nää "vuoden isukit" ottaa lasta kylään silloin kun huvittaa, ei aina edes huvita...
Paljaalla piti päästä painamaan ja siihen se vastuu sitten loppuukin.Miten ne nyt silleen lähtee, vaikka on mailman ihanin ja rakastava vaimo kotona.
Nokun on sen vaimon lisäks vielä huutava vauva. Harvassa on ne miehet jotka kestää pikkulapsiajan ja tajuaa että se on vain ohimenevä vaihe.
Noin 60% perheistä kuitenkin on ydinperheitä?
Syitä on varmaan lukuisia. Mutta lähipiirin eroa seuranneena niin oli normaalia perhe-elämää mutta ulospäin se näytti vaan sellaiselta suorittamiselta ja mitään romanttisia tunteita en havainnut vanhempien välillä. Tiuskimista tosin taisi olla joskus mutta olivat vain kuin kaksi jotakin olentoa jotka ovat päättäneet saada lapsia, hoitivat niitä ja kävivät töissä mutta mitään suurta rakkautta tai kiintymystä en havainnut vanhempien välillä.
Mies lähtikin sitten vieraisiin ja se liitto loppui siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja miksi ne ovat aina naisia?
Koska naiset haluavat lapset itselleen. Harva mies haluaa.
Miksi mies saisi lapset? Ei ne sen yleensä ole.
Kuinka moni mies on yksi huoltajuutta edes hakenut?
Lähes 40% lapsista elää nykyään vuoroviikoin kummankin vanhempansa luona ja yksinhuoltaja isien määräkin on kasvanut, mutta silti äiti voittaa aina myytti elää vahvana. Isien asema on luultua parempi. Jos huoltajuutta haetaan oikeuden kautta lähes puolissa tapauksissa asuminen on määrätty isälle.#ällöäitimyytti
Vierailija kirjoitti:
Minua surettaa lapset, joiden elämältä pohja hajoaa. Lapsi rakastaa molempia vanhempia. Meidän naapuriin muutti uuteen rivitaloon perhe kahden pienen lapsen kanssa. Pian perheen äiti muutti pois ja jätti lapset miehelle. Jonkin ajan kuluttua miehen luo muutti nainen kahden lapsen kanssa. Näen joka päivä pienen tytön silmistä äidin ikävän. Yritän olla heille aina ystävällinen, kun ajattelen miten paljon ovat muutaman ensimmäisen vuotensa aikana kärsineet.
Se äidin ikävä on sun korvien välissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on se lapsiperhe arki. Miehet kun vaan ei kestä sitä. Eniten eroja juurikin lapsen takia. Miesten ego ei kestä että pitää elää lapsen ehdoilla.
Nainen muuttuu toisenlaiseksi lapsen saatuaan. Tätä miehet eivät usein tajua. Siinä suurin syy. Se rakas, jonka kanssa mentiin yhteen katoaa, tilalle tulee joku aivan muu.
Vanhemmuus muuttaa ihmistä ja niin pitääkin: lapsi tulee ensin (eikä puoliso). Sama koskee (pitäisi koskea) miestä mutta kuten viestisikin kertoo niin et tätä ymmärrä. Mies on se jonka pitäisi kasvaa aikuiseksi (eli "muuttua"), muuten parhe/parisuhde ei voi hyvin. Tämä suurin ongelmien syy myös sinulle tiedoksi, me muuthan jo tämän tiesimnekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on se lapsiperhe arki. Miehet kun vaan ei kestä sitä. Eniten eroja juurikin lapsen takia. Miesten ego ei kestä että pitää elää lapsen ehdoilla.
Nainen muuttuu toisenlaiseksi lapsen saatuaan. Tätä miehet eivät usein tajua. Siinä suurin syy. Se rakas, jonka kanssa mentiin yhteen katoaa, tilalle tulee joku aivan muu.
Myönnän, putosin niin syvälle siihen vauvakuplaan, että se aiheutti ongelmia. Onneksi minulla oli mies joka oli valmis tekemään töitä sen eteen että pääsin sieltä pois. Nyt lapsella on kaksi tasavertaista vanhempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on se lapsiperhe arki. Miehet kun vaan ei kestä sitä. Eniten eroja juurikin lapsen takia. Miesten ego ei kestä että pitää elää lapsen ehdoilla.
Nainen muuttuu toisenlaiseksi lapsen saatuaan. Tätä miehet eivät usein tajua. Siinä suurin syy. Se rakas, jonka kanssa mentiin yhteen katoaa, tilalle tulee joku aivan muu.
Myönnän, putosin niin syvälle siihen vauvakuplaan, että se aiheutti ongelmia. Onneksi minulla oli mies joka oli valmis tekemään töitä sen eteen että pääsin sieltä pois. Nyt lapsella on kaksi tasavertaista vanhempaa.
Minäkin haluaisin nähdä enemmän keskusteluja siitä, että se isä ei saa sitä mahdollisuutta. Mutta miehen vikahan se on ettei hän vaadi sitä omaa isyyttään. Äitimyytti elää niin vahvana, että miehellä saa oikeasti olla munaa että uskaltaa astua äidin varpaille.#ällöäitimyytti
Nykyään nuori sukupolvi eroaa heti kun eivät osaa keskustella ,tuntuu olevan muotia nykyään,pienistäkin asioista erotaan ,kuvastaa hyvin kun ihmiset muka ahdistuneita nyyyh byääää äitiiiiii
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Minäminäminäminä.
Harvemmin "me".
Totta. Parisuhdetta kannattelee, että me olemme me. Olemme samalla puolella ja ajamme molempien etuja.
Meidän perheemme ei ole varmati mikään ihanneperhe. Kuitenkin lasten kanssa keskustellessa aina he ovat tuoneet julki den, että heille perheemme yhtenäisyys on tärkeää.
Moni koulukaveri on kärsinyt kovasti avioerosta tai muuten epävakaasta perhe-elämästä.
Ei osata eikä haluta ratkoa liiton ongelmia. Nykypäivän yksilökeskeisyys, se että ollaan aina saamapuolella ja perustellaan tätä sillä että "ansaitsen parempaa". Että jossain on se amerikkalaisista elokuvista tuttu suuri rakkaus, suhde ilman ongelmia. Ei ymmärretä rakastumisen ja rakastamisen eroa. Nykyihmisen elämyshakuisuus joka on tullut myös parisuhteisiin.
Se että ennen oli pitkiä liittoja johtui sosiaalisesta paineesta mutta myös siitä että suhteelta ei odotettu niin paljon kuin nykyään. Varmasti silloinkin oli ongelmia, pahojakin mutta ei vaan erottu. Nykyään erotaan helposti vaikka tarjolla olisi parisuhdeterapiaa ja mahdollisuus kasvaa ihmisenä. Sitähän se liitto parhaimmillaan on. Mutta helppoa se ei ole. Se että näkee oman ja sen toisen pimeän puolen ja kestää sen.