Appiukko lahjoitti omaisuuttaa miehelleni, mutta lahjoituksen ehdoissa sulki omaisuuden avio-oikeuden ulkopuolelle!

Kaikki tekee nykyään noin.

Hyväksyisin asian tietysti mukisematta. Miksi appiukkosi pitäisi lahjoittaa omaisuuttaan sinulle?

Tekisin just noin kuin appesi teki. Ehdottomasti perintöön laitan ehdon, että on avio-oikeuden ulkopuolella. Poika saa sitten käyttää parhaaksi katsomallaan tavalla, jos on perheellinen, niin oletettavasti perheensä edun mukaisesti.

Normaalikäytäntö, yleesä testamentissa on lisäksi "ja kaiken perityn omaisuuden tilalle tai sen tuotolla hankitun" eli ei pelkästään perintö ole ulottumattomissasi, myös sen tuotto on vain miehesi.

Noin on tehty aina, sekä minun että miehen suvussa, eikä ole tullut mieleenkään loukkaantua. Miksi appiukon pitäisi sinulle antaa omaisuuttaan?

Tuon olen minäkin tehnyt ja ihan syystä, en tosin ole osapuolille kertonut, selviää aikanaan.

Ihan oikein teki.

Niin mekin teemme. Lastemme puolisoilla ei oikeutta omaisuuteen.

Eipä olisi uskonut, että palstalla tälläisiä sovinisteja.

Miksi appiukon olisi pitänyt lahjoittaa omaisuuttaan sinulle?

Vierailija kirjoitti:

Eipä olisi uskonut, että palstalla tälläisiä sovinisteja.

Kuin? Meillä se on tyttären puoliso joka jäi ilman. Omaisuus menee luonnollisesti omalle lapselle.

Anteeksi, mutta mistä sinä oikein koukkaannuit? Ei siitä pidä loukkaantua, että appiukko tekee viisaasti kun lahjoittaa omaisuuttaan pojalleen ehdollisena. Eihän se omaisuus missään tapauksessa sinulle kuulukaan.

Ihan normaali käytäntö.

Se on niin sanottu lokkipykälä.

Turhaan siellä kiukkuat.

Mieheni tutun isä lahjoitti mökin pojalleen tuollaisella ehdolla. Sen miehen tutun pitkäaikainen avovaimo halusi sitten naimisiin. Puolen aviovuoden jälkeen halusi erota ja puolet mökistä itselleen.

Järkyttyi, kun kuuli siinä tuollaisen ehdon. Eipä saanut huijattua mokoma. Erittäin röyhkeää käytöstä. Heillä oli yhteinen lapsikin. Silti meinas varastaa mökinpuolikkaan.

Kysyit, mitä tekisitte.

Kunnioittaisin appiukon tahtoa siirtää omaisuuttaan lapselleen.

Ei puolisolle. Jos vaikka ero sattuisi tulemaan. Sitä kun ei koskaan voi tietää.

Omaa appiukkoani en koskaan tavannut, hän kuoli kauan ennenkuin yhteen menimme mieheni kanssa. Jo aikoinaan oli metsäomaisuutta siirtänyt pojalleen, mutta sulkenut sen avio- oikeuden ulkopuolelle, eli naimisiin mennessä piti tehdä avioehto asiasta. Sehän on normaalia ja oikein. Suorastaan hävettäisi elvistellä metsänomistajana yhtäkkiä, jos mieheni menehtyisi. Sen verran pitää ymmärtää kunnioittaa omaisuuden jättäjän tahtoa. Niin, ja myös ymmärtää oma osuus asiassa, eli se, että on oikein, että minulla ei ole oikeutta metsään.

Täysin tavallinen tapa toimia. Sama lause on ollut vanhempieni testamenteissa ja lahjoituksissa minulle ja lapsilleni (joilla siis vielä ei edes ole puolisoja).

Eiköhän jokainen lakimies suosittele, että tuota lausetta käytetään.

Tästä nähdään taas kerran, mikä oikeasti suomalaisia naisia kiinnostaa: miesten rahat.

Aloittaja ainakin on ihan ammattimainen lompakkoloínen.