Miksi joitakin kiusataan aina ja kaikkialla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väittäisin, että jos ihmistä kiusataan ihan kaikkialla, mihin hän menee, on siinä jo vähän omassa asenteessakin vikaa. Ihminen ehkä kokee kiusaamisena asioita, joita ei ymmärrä. Esim. Joku nauraa, etkä tiedä, mille. Kuvittelet, että he nauravat sinulle. Etenkin, jos joku näistä naurajista vilkaisee sinne suuntaan, missä olet. Menet vielä kysymään, mille he nauravat. Eivät sano, koska se on joku heidän oma juttunsa, johon et liity mitenkään. Mutta nauravat entistä kovemmin. Kiusaamistahan se on, eikö olekin? Vai onko sittenkään?

Jos ihmisellä on lähtökohtainen ennakko-oletus uusia ihmisiä kohdatessaan, että hänestä ei pidetä, on suuri riski tulla kiusatuksi.

Jos on käynyt kaikki koulut samojen ihmisten kanssa, on mahdollista, että samat kiusaajat ovat kiusanneet jatkuvasti.

Tuossa tulee se omituinen käytöskin mukaan jos jotkut nauraa keskenään, eräs kuvittelee että hänelle nauretaan ja menee kysymään, miksi nauratte minulle. Eihän sellainen ihan ns. normaalia käytöstä ole ja ihan varmasti aiheuttaa puheita.

Nämä, jotka luulevat muiden nauramisen tai supattelun kohdistuvan itseensä, ovat sillä tavalla erikoisia ihmisiä luonteeltaan, että he ovat yhtä aikaa sekä hyvin itsekeskeisiä (kuvitellessaan olevansa niin kiinnostavia keskipisteitä, että kaikki muiden tekemiset liittyvät jotenkin heihin) että hyvin huonoitsetuntoisia. Näiden luulisi olevan toisensa poissulkevia ominaisuuksia.

Älä edes kehtaa, kyllä sen todellakin tietää kun muut naureskelevat sulle.

Tuossa tarkoitettiin varmaankin niitäkin tilanteita, joissa joku ryhmä on jo valmiiksi jutellut ja nauranut keskenään jollekin omille jutuilleen ja tällainen kiusaamiseksi naureskelun tulkitsija tulee paikalle, sanotaan vaikka kahvihuoneeseen tai kulkee ohitse, joku ryhmästä vilkaisee kuka tulee ja jatkaa sen jälkeen ryhmän kanssa juttelua ja naureskelua. Tulkitsija tekee oletuksen, että neuramine kohdistuu minuun, vaikka se on samaa jutun jatkumista mikä oli alkanut jo ennenkuin tulkitsija tuli edes paikalle.

Eri asia joku lastentyylinen mennään ympärille seisomaan, osoitetaan sormella, vahdataan ja nauretaan-käytös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen, jolla on huono itsetunto ja joka ei arvosta itseään tarpeeksi vetää puoleensa ilkeitä ihmisiä. 

Tämäkään ei pidä paikkaansa vaan nimenomaan itseään arvostaja ja tekevä vetää ilkeitä. Esim Saara Aalto. Kateus saa neuroottisen ilkeän esille.

Kyllä itseäänkin arvostavia kiusataan, mutta he eivät välitä siitä ja koe sitä henkilökohtaisena loukkaksena. Ihminen, jolla on huono itsetunto ja joka ei arvosta itseään ajattelee, että mikä MINUSSA on vika kun minua kiusataan kun taas itseään arvostava ihminen kohauttaa olkiaan kiusaajille ja ajattelee että vika on niissä kiusaajissa ja hän on just hyvä sellaisena kuin on. 

Kyllä he todellakin kokevat ihan samoin, mutta eivät anna nautintoa yhtälailla kiusaajilleen.

Nuorempana itseäni haittaisi ilkeät ihmiset, mutta näin nelikymppisenä en kyllä välitä pätkääkään muiden ihmisten mielipiteistä ja piikittelystä. Kiusaajat eivät ole henkisesti kypsiä ihmisiä, joten ei todellakaan kannata kiinnittää mitään huomiota tuommoiseen, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väittäisin, että jos ihmistä kiusataan ihan kaikkialla, mihin hän menee, on siinä jo vähän omassa asenteessakin vikaa. Ihminen ehkä kokee kiusaamisena asioita, joita ei ymmärrä. Esim. Joku nauraa, etkä tiedä, mille. Kuvittelet, että he nauravat sinulle. Etenkin, jos joku näistä naurajista vilkaisee sinne suuntaan, missä olet. Menet vielä kysymään, mille he nauravat. Eivät sano, koska se on joku heidän oma juttunsa, johon et liity mitenkään. Mutta nauravat entistä kovemmin. Kiusaamistahan se on, eikö olekin? Vai onko sittenkään?

Jos ihmisellä on lähtökohtainen ennakko-oletus uusia ihmisiä kohdatessaan, että hänestä ei pidetä, on suuri riski tulla kiusatuksi.

Jos on käynyt kaikki koulut samojen ihmisten kanssa, on mahdollista, että samat kiusaajat ovat kiusanneet jatkuvasti.

Tuossa tulee se omituinen käytöskin mukaan jos jotkut nauraa keskenään, eräs kuvittelee että hänelle nauretaan ja menee kysymään, miksi nauratte minulle. Eihän sellainen ihan ns. normaalia käytöstä ole ja ihan varmasti aiheuttaa puheita.

Nämä, jotka luulevat muiden nauramisen tai supattelun kohdistuvan itseensä, ovat sillä tavalla erikoisia ihmisiä luonteeltaan, että he ovat yhtä aikaa sekä hyvin itsekeskeisiä (kuvitellessaan olevansa niin kiinnostavia keskipisteitä, että kaikki muiden tekemiset liittyvät jotenkin heihin) että hyvin huonoitsetuntoisia. Näiden luulisi olevan toisensa poissulkevia ominaisuuksia.

Älä edes kehtaa, kyllä sen todellakin tietää kun muut naureskelevat sulle.

Kerro, mistä sen tietää.

Vierailija kirjoitti:

Katse peiliin, jos kaikkialla kiusataan.

Noin sanoo juuri sellainen vttupää joka ensin järkkää ne muut oikein vihaamaan. Joo ei mene läpi.Katso vaan itse sinne peiliin. Saatat joutua maksamaan tempuistasi jos väärään ihmiseen osut.

Meidän työpaikalla jotkut hieman kadehtivat yhtä naista ja sen takia välillä piikittelevät ja yrittävät painaa alaspäin. Esimies on hampaaton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väittäisin, että jos ihmistä kiusataan ihan kaikkialla, mihin hän menee, on siinä jo vähän omassa asenteessakin vikaa. Ihminen ehkä kokee kiusaamisena asioita, joita ei ymmärrä. Esim. Joku nauraa, etkä tiedä, mille. Kuvittelet, että he nauravat sinulle. Etenkin, jos joku näistä naurajista vilkaisee sinne suuntaan, missä olet. Menet vielä kysymään, mille he nauravat. Eivät sano, koska se on joku heidän oma juttunsa, johon et liity mitenkään. Mutta nauravat entistä kovemmin. Kiusaamistahan se on, eikö olekin? Vai onko sittenkään?

Jos ihmisellä on lähtökohtainen ennakko-oletus uusia ihmisiä kohdatessaan, että hänestä ei pidetä, on suuri riski tulla kiusatuksi.

Jos on käynyt kaikki koulut samojen ihmisten kanssa, on mahdollista, että samat kiusaajat ovat kiusanneet jatkuvasti.

Tuossa tulee se omituinen käytöskin mukaan jos jotkut nauraa keskenään, eräs kuvittelee että hänelle nauretaan ja menee kysymään, miksi nauratte minulle. Eihän sellainen ihan ns. normaalia käytöstä ole ja ihan varmasti aiheuttaa puheita.

Nämä, jotka luulevat muiden nauramisen tai supattelun kohdistuvan itseensä, ovat sillä tavalla erikoisia ihmisiä luonteeltaan, että he ovat yhtä aikaa sekä hyvin itsekeskeisiä (kuvitellessaan olevansa niin kiinnostavia keskipisteitä, että kaikki muiden tekemiset liittyvät jotenkin heihin) että hyvin huonoitsetuntoisia. Näiden luulisi olevan toisensa poissulkevia ominaisuuksia.

Älä edes kehtaa, kyllä sen todellakin tietää kun muut naureskelevat sulle.

Kerro, mistä sen tietää.

Älä kehtaa edes.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen, jolla on huono itsetunto ja joka ei arvosta itseään tarpeeksi vetää puoleensa ilkeitä ihmisiä. 

Yleensä kiusaajilla on itsellään valmiiksi huono itsetunto. Näin ollen kiusatun itsetunto halutaan myös lytätä, kaikki eivät tässä toki onnistu. Liian kilttiä ihmistä on helpompi kiusata kuin "vahvaa" persoonaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se tietysti niin on, että jos yhtä ja samaa ihmistä kiusataan kaikialla minne hän menee (mutta vieruskaveria ei), niin yhteinen nimittäjä on silloin se ihminen itse. Ei sillä, että kiusaaminen oikein olisi, mutta jokin siinä ihmisessä silloin on, mikä saa kiusaajat aktivoitumaan.

Ei se nyt vaan ihan noin mene, se yhteinen nimittäjä voi olla olla yhdessa kypsyysryhmässä ja toisessa ei ollenkaan. Tunnen vaikka kuinka monta joita ei kiusattu kun saavuttivat oman tasoisensa seuran mutta edellisissä  kiusattiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen, jolla on huono itsetunto ja joka ei arvosta itseään tarpeeksi vetää puoleensa ilkeitä ihmisiä. 

Yleensä kiusaajilla on itsellään valmiiksi huono itsetunto. Näin ollen kiusatun itsetunto halutaan myös lytätä, kaikki eivät tässä toki onnistu. Liian kilttiä ihmistä on helpompi kiusata kuin "vahvaa" persoonaa. 

Ei ne ole liian kilttejä vaan normaaleja mutta häiriintyneet epäkypsät ihailevat macho olemusta ja epäkypsää takaisin vttuilua.

Vierailija kirjoitti:

Miten omasta mielestäsi erotut porukasta kiusattavaksi ap? Millainen mielestäsi olet ihmisenä ja opiskelu-työkaverina?

En tarkoita itseäni. Tiedän ihmisen, joka selittää kaiken sillä, että häntä on omasta mielestään kiusattu aina ja kaikkialla. Tämän takia hän sitten kuulemma on sellainen kuin on; ei kestä kritiikkiä vaikka itse on hyvin kriittinen, asiastakaan ei saa sanoa, muistuttaa saati huomauttaa, lukee rivien välistä asioita joita siellä ei ole, jopa äänensävy "tarkoittaa" jotakin, väärä sanavalinta vasta tarkoittaakin "minuako tarkoitat", jatkuva kireä ilmapiiri kun hän etsimällä etsii itseensä kohdistuvia ilkeilyjä vaikka puheenaiheena olisi vain ja ainoastaan työasiat.

Kiusaaminenko tekee tuollaiseksi vai tuonko takia on joutunut kiusatuksi?

Vierailija kirjoitti:

Meidän työpaikalla jotkut hieman kadehtivat yhtä naista ja sen takia välillä piikittelevät ja yrittävät painaa alaspäin. Esimies on hampaaton.

Eli esimies mahdollistaa siksi se jatkuukin. Jos olisi sellainen joka ei katsele se loppuisi sama opettajilla. Passiivis aggressiivista hivuttamistahan se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minussa on jotakin, joka laukaisee yksilön pahuuden mikäli hänessä sellaista on. Ja siis ihan demonisen _pahuuden_. Jopa psykoterapiassa terapeutti alleviivasi ja vahvisti traumaani/kiusasi kun sai siihen mahdollisuuden. Huomasi sen kyllä itsekin ja oli kauhuissaan, mutta myöhäistähän se oli.

Sama täällä! Olen tuota ihmetellyt jo vuosikymmeniä. Minun olemuksessa on jotain tosi outoa joka laukaisee jokaisessa ihmisessä inhoa. Vaikka olen puhelias ja sosiaalinen, huumorintajuinen ja positiivinen. Minulle huudetaan, karjutaan, kettuillaan tai pilkkanauretaan joka paikassa. Olen kannustava töissä. Kyselen kuulumisia jne. Jostain syystä saan aina paskaa kohtelua joka paikassa. En ole keksinyt mistä se johtuu eikä kukaan usko kun kerron. No kohta joku täällä kertoo varmasti missä vika.

No mä en sentään ihan jokaisessa kaiketi laukaise inhoa (tai sitten toiset osaa ja haluaa peittää sen), mutta minussakin on "se jokin" mikä saa monet suhtautumaan tosi ärtyneesti ja ilkeästi heti kättelyssä ja ennen kuin olen ehtinyt edes moita enempää sanoa. Aina en edes vielä sitä.

Jostain syystä minusta tehdään aivan ihmeellisiä oletuksia ihan ensivilkaisun perusteella. Ja nämä oletukset ei tosiaan ole positiivisia vaan ilmeisesti "se jokin" minussa saa ihmisillä niskavillat pystyyn ja tarpeen puolustautua hyökkäämällä.

Pelko. Pelko muiden reaktioista johtaa siihen että sanoo ja käyttäytyy epäluonnollisesti ja feikisti.

Helpoin tapa saada ihmiset tykkäämään sinusta on sanoa/tehdä jotain tyhmää tai sellaista joka herättää muissa tunteita. Kiusatut yleensä etsivät oikeat vastaukset muistista, eikä omista tunteista.

Jos aina kiusataan niin kannattaa ottaa peili käteen joka tapauksessa ja miettiä omia toimintatapoja. Varmasti kiusattukaan ei ole täydellinen. Jos itsestä tuntuu että minä olen pyhimys ja muut on saatanoita, niin on aika hyvät tsäänssit ettei asia ole ollenkaan niin mustavalkoinen. Sairaudentunnoton herkkänahkaisuus on tragedia kaikille, erityisesti herkkänahkaiselle itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen, jolla on huono itsetunto ja joka ei arvosta itseään tarpeeksi vetää puoleensa ilkeitä ihmisiä. 

Tämäkään ei pidä paikkaansa vaan nimenomaan itseään arvostaja ja tekevä vetää ilkeitä. Esim Saara Aalto. Kateus saa neuroottisen ilkeän esille.

Ja herttainen Sara Sieppi. Epäkypsien ilkeilijoiden maalitaulu. Ihan normaali nainen.

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin tiedän työyhteisöstä tällaisen lumihiutaleen joka kokee itsensä kaikkialla kiusatuksi. Hänen oma käytöksensä on niin pöyristyttävän töykeää, omaehtoista ja ylimielistä muita kohtaan etten yhtään ihmettele, että muut karttavat hänen kanssaan yhteistyötä.

Eli asiat eivät aina ole niin mustavalkoisia.

Mä tunnen myös tällaisen henkilön. Hän ottaa kiusaamisena sen, että välillä tehdään muiden_kin_ mielen mukaan. Esim. kerran me kaikki muut halusimme erääseen ravintolaan, lumihiutale halusi toiseen. Enemmistöpäätöksellä menimme muiden haluamaan ravintolaan. Lumihiutale suuttui ja lähti kotiin. Jälkeenpäin kuului kuinka häntä oli syrjitty. Tämä ei ole yksittäistapaus hänen kohdallaan. Hän kokee olevansa kiusattu aina, kun hänen pitäisi joustaa. Sitten ihmettelee, kun häntä ei aina edes enää pyydetä mukaan. Ei itse ymmärrä, että ihan itse aiheuttaa ylimääräistä draamaa josta me muut emme niin välittäisi.

Ihmisille voisi tehdä hyvää miettiä kriittisesti omia tulkintojaan asioista. Minulla on sukulainen joka on aina valmis löytämään itseensä kohdistuvaa kritiikkiä sellaisistakin asioista jotka eivät sitä ole. Jotkut ihmiset ilmaisee asioita ronskimmin sanamuodoin tarkoittamatta sillä mitään pahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen, jolla on huono itsetunto ja joka ei arvosta itseään tarpeeksi vetää puoleensa ilkeitä ihmisiä. 

Yleensä kiusaajilla on itsellään valmiiksi huono itsetunto. Näin ollen kiusatun itsetunto halutaan myös lytätä, kaikki eivät tässä toki onnistu. Liian kilttiä ihmistä on helpompi kiusata kuin "vahvaa" persoonaa. 

Ei ne ole liian kilttejä vaan normaaleja mutta häiriintyneet epäkypsät ihailevat macho olemusta ja epäkypsää takaisin vttuilua.

Kyllä takaisin vittuilu on joskus ihan paikallaan. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen, jolla on huono itsetunto ja joka ei arvosta itseään tarpeeksi vetää puoleensa ilkeitä ihmisiä. 

Tämäkään ei pidä paikkaansa vaan nimenomaan itseään arvostaja ja tekevä vetää ilkeitä. Esim Saara Aalto. Kateus saa neuroottisen ilkeän esille.

Ja herttainen Sara Sieppi. Epäkypsien ilkeilijoiden maalitaulu. Ihan normaali nainen.

Ja Sanna Marin.