Miksi 70-luvulla ihmiset olivat niin hoikkia? Näkivätkö ne nälkää?

Meillä syötiin vain yksi ns oikea ateria eli lounas päivässä. Lisäksi aamiainen toki, mutta siis iltaruoka oli jotain leipää, joskus karjalanpiirakkaa tms mutta ei mikään raskas ateria.

Kyllähän tuo kummasti kalorimääriä vähentää vs aamupala, lounas, illallinen, iltapala ja mahdolliset välipalat lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikuntaa valtavasti. Ruokaa sopivasti. Kehopositiivisuutta ei vielä tunnettu.

Tunnettinpas. Pullukat saivat olla pullukoita, ymmärrettiin erilaisten ruumiinrakenteiden päälle. Pakkolaihdutuskuurille laitettiin vain varsinaiset läskitynnyrit. Painotaulukotkin olivat erikseen hoikka-, normaali- ja tanakkarakenteisille ihmisille.

Ja Vatevan mittataulukot vaateteollisuudessa oli jo 70-luvulla C- ja D-vartaloille.

B- vartalolle myös. Itse olin kokoa B 34.

Mitenkäs nämä menivätkään? Muistan, kun sain ihailemaltani ystävältä hänelle pieneksi jääneet farkut kokoa B jotain (olin siis noin 12 v). Omissani oli aina lukenut c. Silloin tajusin että minulle oli jostain hankittu (lienenkö perinyt joltain) "lihavien" farkkuja vaikka olinkin hoikka. Näytin niin paljon paremmalta niissä B-farkuissa.

C= normaali

D= lihava (70-luvulla puhuttiin lihavista)

Olisiko B sitten ollut hoikka?

Ruoka oli niin pahaa. Perunaa ja ruskeaa kastiketta. Mausteena maustepippuri.

Me ei saatu limpsaa koskaan, saunapäivinä juotiin Rymdiä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä syötiin vain yksi ns oikea ateria eli lounas päivässä. Lisäksi aamiainen toki, mutta siis iltaruoka oli jotain leipää, joskus karjalanpiirakkaa tms mutta ei mikään raskas ateria.

Kyllähän tuo kummasti kalorimääriä vähentää vs aamupala, lounas, illallinen, iltapala ja mahdolliset välipalat lisäksi.

Kyllä 70-luvulla ainakin lapsille annettiin välipalaa, mutta se tosiaan saattoi olla yksi näkkäri voilla tai omena puusta.

Melkein kaduttaa jo valmiiksi sanoa tämä..

Ryhmäpaine oli myös 70-80 luvulla ihan erilaista kuin nyt. Lihavia rääkättiin 24/7.

Riitta Väisänen oli kauneusihanne. Ja Anne Pohtamo, Johanna Raunio ja Armi Aavikko.

Suomalaiset naiset oli 70-luvulla jostain syystä ihan rotunaisia kansainväliselläkin asteikolla.

Fjjfkf kirjoitti:

Melkein kaduttaa jo valmiiksi sanoa tämä..

Ryhmäpaine oli myös 70-80 luvulla ihan erilaista kuin nyt. Lihavia rääkättiin 24/7.

En kyllä muista että lapsia olisi kauheasti kiusattu. Silmälasit oli paljon pahempi juttu.

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat olivat yli satakiloisia, samoin äidin siskot ja mummo. Isän veljistä muutama yhtä iso, samoin isän puolen mummo. Painonvartijat tuli Suomeen v. 1975. Ylipainoa oli varmaan vähemmän siihen aikaan, mutta oli kuitenkin. Eli kaupalliselle toimijalle oli kysyntää.

Olimme melko köyhiä , ruokavalio perunaa ja ruskeaa kastiketta. Ei kasviksia.

Mummon naapurissa asui yksi erittäin lihava nainen. Hänelle oli lääkäri antanut laihdutusohjeeksi tupakoinnin aloittamisen.

Aloitukset tyyliin "ei ollut lihavia silloin" on vaan huonoja provokaatio.

Oli toki joitakin lihavia, mutta ei siinä määrin ollenkaan kuin nykyisin. Varsinkin lapset olivat hoikkia, kun päivät kuluivat pihalla pihapeleissä, talvella hiihdettiin ja luisteltiin. Oli toki meidänkin naapurustossa eräs Riikka, joka oli sairaalloisen lihava, mutta täysi poikkeus tuohon aikaan.

Meilläkin syötiin ruuaksi pääosin perunoita ja ruskeaa kastiketta, jossa nakkeja tai lihapullia. Kun oli joka päivä samantyyppistä ruokaa, niin eipä sitä tehnyt kovin paljon mieli santsata. Karkkia sai pienen asikin poikkeustapauksessa. Limupullot oli tosi pieniä, yksi lasillinen riitti.

Mutta siis nälkää ei nähty, koskaan. Pikemminkin kakarana _jouduttiin_ menemään syömään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaista ruokamäärää kuin nyt on, ei ollut tarjolla.

Oli. Kahvipöydät notkui herkkuja. Oli pullaa, kermakakkua, kinuskikakkua, kuivakakkua, erilaisia pipareita, jäätelöä. Ihan tavallisella sukulaisvierailulla.

Sukulaisvierailuja ei tehdäkään joka päivä, vaan harvakseltaan. Nykyään arkenakin mässytetään leivonnaisia, yltiömakeita jäätelöitä, sipsejä, pitsoja, limsoja jne. ja aivan rajoituksetta.

Juuri näin. silloin -70 luvulla satsattiin erilaisiin juhliin, sukulaisvierailuihin jne. Niissä kyllä oli pöytä koreana, mutta ei pidä sotkea näitä juhlatarjoiluja siihen mitä oli se arkipäivien syöminen ja juominen. Eikä silloin -70 luvullakaan ne juhlapöydän antimet olleet semmoisia rasva- ja sokeripommeja kuin nykypäivän juhlapöydässä on.

Suurin ero on siinä että -70 luvulla oli hyvin selkeä ero mitä syötiin juhlapäivinä siihen mitä syötiin arkena. Nykyään syödään arkenakin -70 luvun juhlaruokaa.

Ei 70 -luvulla ollut pizzoja tai hampurilaisia. Kotona ei syöty lihaakaan päivittäin, vaan saattoi hyvin olla esim. pinaattikeittoa. 

Ei ollut hampurilais ym ketjuja.Muistan kun pizzeriat tuli Ruotsiin kuinka me laihdutettiin kaksikin päivää että voimme syödä pizzan.Olimme todella kaunista katsottavaa.Muotikin oli tiukka ja minimekot ja lyhyet yläosat niin että napa näkyi. Wow miten ihanaa aikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ruoka oli niin pahaa. Perunaa ja ruskeaa kastiketta. Mausteena maustepippuri.

Samaa olin tulossa sanomaan! Vielä lapsuudessani 90-luvulla ruoka oli sellaista, etten juuri koskaan syönyt itseäni ähkyyn, koska ei tehnyt mieli sitä ruokaa niin paljoa. 

Isovanhemmat kasvatti lähes kaiken ruuan itse. Kyllä siinä liikkellä pysyy kun on viljeltävä ja elukat hoidettavana. 

Liikuttiin jalan ja pyöräillen, syötiin normiruokaa, herkkuja harvoin. Oli säännölliset ruoka-ajat, siinä välillä ei ollut tarvetta syödä. Meillä ruoka oli perunavoittoista, mutta nälkää en ole koskaan nähnyt.

Lihavuus ei ollut sosiaalisesti hyväksyttävää.

Söimme myös paljon juurikkaita 70 luvulla, Nykyajan ihmiset eivät edes tiedä mikä on lanttu! Kuuntelin kaupassa kun pieni poika kysyi äidiltään lantusta.Se on iso pottu sanoi äiti . 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaista ruokamäärää kuin nyt on, ei ollut tarjolla.

Oli. Kahvipöydät notkui herkkuja. Oli pullaa, kermakakkua, kinuskikakkua, kuivakakkua, erilaisia pipareita, jäätelöä. Ihan tavallisella sukulaisvierailulla.

Ja omena- ja mustikkapiirakat. Leivonnaisia oli vaikka mitä. Ja itseleivotut leivät ja sämpylät oli tosi hyviä tuoreina. Mun ex-mies muisteli, että olivat vetäneet lapsina veljensä kanssa aina pullapellillisen kimppaan heti tuoreeltaan. Molemmista tuli pitkiä miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikuntaa valtavasti. Ruokaa sopivasti. Kehopositiivisuutta ei vielä tunnettu.

Tunnettinpas. Pullukat saivat olla pullukoita, ymmärrettiin erilaisten ruumiinrakenteiden päälle. Pakkolaihdutuskuurille laitettiin vain varsinaiset läskitynnyrit. Painotaulukotkin olivat erikseen hoikka-, normaali- ja tanakkarakenteisille ihmisille.

Ja Vatevan mittataulukot vaateteollisuudessa oli jo 70-luvulla C- ja D-vartaloille.

B- vartalolle myös. Itse olin kokoa B 34.

Mitenkäs nämä menivätkään? Muistan, kun sain ihailemaltani ystävältä hänelle pieneksi jääneet farkut kokoa B jotain (olin siis noin 12 v). Omissani oli aina lukenut c. Silloin tajusin että minulle oli jostain hankittu (lienenkö perinyt joltain) "lihavien" farkkuja vaikka olinkin hoikka. Näytin niin paljon paremmalta niissä B-farkuissa.

C oli ja on normaali, ei lihava.

Vierailija kirjoitti:

Lihavuus ei ollut sosiaalisesti hyväksyttävää.

Höpöhöpö. Maalla oli maatalonemännät pulskia ja lihavia, ja hyväntuulisia kuin mitkä. Niiden miehet rakasti niitä ihan sellaisina. Sodan jälkeen kelpasi kaikenlaiset naiset. Ei oltu kranttuja.