Miksi 70-luvulla ihmiset olivat niin hoikkia? Näkivätkö ne nälkää?

Vierailija kirjoitti:

Sellaista ruokamäärää kuin nyt on, ei ollut tarjolla.

Oli. Kahvipöydät notkui herkkuja. Oli pullaa, kermakakkua, kinuskikakkua, kuivakakkua, erilaisia pipareita, jäätelöä. Ihan tavallisella sukulaisvierailulla.

Perheillä ei ollut useita autoja eli pyöriltiin enemmän. Roskaruokaketjuja ei ollut. Limsapullo olivat yleensä 33 cl, eikä 50 cl tai litra. Eikä niitä juotu jatkuvasti. Karkki- ja sipsipussit olivat pienempiä. Syötiin lähinnä kotona tavallisia kotiruokia, etenkin perunaruokia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikuntaa valtavasti. Ruokaa sopivasti. Kehopositiivisuutta ei vielä tunnettu.

Tunnettinpas. Pullukat saivat olla pullukoita, ymmärrettiin erilaisten ruumiinrakenteiden päälle. Pakkolaihdutuskuurille laitettiin vain varsinaiset läskitynnyrit. Painotaulukotkin olivat erikseen hoikka-, normaali- ja tanakkarakenteisille ihmisille.

Ja Vatevan mittataulukot vaateteollisuudessa oli jo 70-luvulla C- ja D-vartaloille.

B- vartalolle myös. Itse olin kokoa B 34.

Annoskoot olivat pienemmät. Lautasetkin olivat pienempiä, kahvikupit vetivät noin desin. Mukista joivat vain pikkulapset.

Sipsejä syötiin lähinnä vain lasten synttäreillä, jos sielläkään. Limpparipullollisenkin sai harvakseltaan, ja se oli pieni. Karkkipussitkin oli pienempiä kuin nykyään, ja se yksi karkkipussi riitti koko perheelle pikku herkutteluun.

Synttärikakut tehtiin itse, ja niissä oli usein marjoja ja hedelmiä, eikä niinkuin nyt, täynnä keinovärejä, sokerimassaa ja keinovärejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1970-luvulla "aikuiset ihmiset" olivat syntyneet 1920-1950-luvuilla.

Ei päässyt paljon rasvakudosta kertymään lapsuudessa tai nuoruudessa vaikka 1960-luvulta lähtien suoranaista nälkää ei enää nähtykään.

Lapsetkin oli hoikkia 70-luvulla. Ylipainoisia näki harvoin.

Lapset eivät olleet jämähtäneinä tietokoneen ja/tai tv:n eteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaista ruokamäärää kuin nyt on, ei ollut tarjolla.

Oli. Kahvipöydät notkui herkkuja. Oli pullaa, kermakakkua, kinuskikakkua, kuivakakkua, erilaisia pipareita, jäätelöä. Ihan tavallisella sukulaisvierailulla.

Sukulaisvierailuja ei tehdäkään joka päivä, vaan harvakseltaan. Nykyään arkenakin mässytetään leivonnaisia, yltiömakeita jäätelöitä, sipsejä, pitsoja, limsoja jne. ja aivan rajoituksetta.

Työssäkäyvien lounaat oli joku laiha keitto ja yksi leivänpala, ei alkupalasalaattipöytää oliiveilla ja juustoilla plus keitto padasta plus leipäpöytä plus pääruoka lautasella plus jälkiruokakahvi pullan siivulla.

Nykyisestä lounasruuasta saa buffassa helposti koottua yli 1500kcal, kun lounaan pitäisi olla jotain 500kcal pintaan, jotta päivän ruuat on järkevästi pitkin päivää

(aamupala 400kcal, lounas 500kcal, välipala 200kcal, illallinen 700kcal ja illallinen 200kcal = 2000kcal, jos työ ei ole erityisen raskasta).

Vähemmän läskiruokaa, toki Mäkki oli nousussa mutta ei nykypäivän tasolla, ja enemmän ihmisiä oli vielä oma-aloitteisia liikuntaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1970-luvulla "aikuiset ihmiset" olivat syntyneet 1920-1950-luvuilla.

Ei päässyt paljon rasvakudosta kertymään lapsuudessa tai nuoruudessa vaikka 1960-luvulta lähtien suoranaista nälkää ei enää nähtykään.

Lapsetkin oli hoikkia 70-luvulla. Ylipainoisia näki harvoin.

Lapset eivät olleet jämähtäneinä tietokoneen ja/tai tv:n eteen.

Eivät niin, eivätkä mässyttäneet koko ajan karkkia, sipsiä ja colaa.

Vierailija kirjoitti:

Silloin leikittiin ja oltiin ulkona kesät talvet. Ei istuttu kotona puhelin kädessä. Kerran viikossa tuli Dallas TVstä jota saimme juuri ja juuri luvan katsoa. Äiti leipoi pullat ja leivät kerran viikossa. Ei syöyty sipsejä, ei juotu limpsaa kuin ehkä kerran kuukaudessa, kotona oli perusruokaa ja aina vihanneksia.

Olen vieläkin hoikka nyt viisikymppisenä. Mutta mä liikunkin paljon. Tosin syön herkkujakin aina välillä mutten juo limpsaa enkä juo energiajuomia. Eineksiä en syö koskaan.

Me taas saatiin limua noin kerran - kaksi vuodessa toisilta isovanhemmilta. Omat vanhemmat ei ostaneet koskaan, ei koskaan.

T. Se sunnuntaisin porsaankyljykset pöytägrillistä -tyyppi

Vierailija kirjoitti:

Työssäkäyvien lounaat oli joku laiha keitto ja yksi leivänpala, ei alkupalasalaattipöytää oliiveilla ja juustoilla plus keitto padasta plus leipäpöytä plus pääruoka lautasella plus jälkiruokakahvi pullan siivulla.

Nykyisestä lounasruuasta saa buffassa helposti koottua yli 1500kcal, kun lounaan pitäisi olla jotain 500kcal pintaan, jotta päivän ruuat on järkevästi pitkin päivää

(aamupala 400kcal, lounas 500kcal, välipala 200kcal, illallinen 700kcal ja illallinen 200kcal = 2000kcal, jos työ ei ole erityisen raskasta).

Välipala? Kaksi illallista???

Näin meillä. Neljän hengen perhe söi kanaa sunnuntaina. Lapsille koipipalat, vanhemmille rintapalat. Se oli herkku ja hieno ruoka.

Makkaroita meillä ei ollut koskaan. Eikä jälkiruokia.

Arkisin koulussa oli erilaisia vellejä ja mehukeittoja lounaaksi. Näkkäriä saatiin myös, se oli hyvää.

Karkkipäivänä saattoi saada karkkia, ei aina.

Suklaata syötiin jouluna.

Kakkua syötiin synttäreillä.

Sipsejä syötiin kesällä ratsastusleirillä.

Mummun luona kylässä saattoi saada siivun kuivakakkua, kunhan oli ensin istunut hiljaa kuuntelemassa vanhusten kahvipöytähöpinöitä.

Itse en ainakaan usein muistanut syödä. Ruoka oli vain ravintoa, välttämätön paha. Mutta oli kiva odottaa joulua, juhlia, kyläänmenoa, synttäreitä jne, kun silloin sai herkkuja.

No olin lapsi 70-luvulla, ei meillä köyhiä oltu ja ruokaa oli riittävästi aina. Mutta ruoka oli tosi paljon yksinkertaisempaa ja kasvispainotteisempaa. Paljon perunaa ja perussalaattia, lihaa, kastiketta tms vain vähän. Keittoja söimme usein. Meidän perheessä oli karkkipäivä, jolloin sai pienen pussin karkkia. Limuja ei ollut, tai pikaruokaa muulloin kuin joskus lomamatkoilla. Mitään majoneeseja, yms kastikkeita ei käytetty, ketsuppi oli ainoa.

Minua ei kuskattu autolla minnekään, pyöräilin kaikki matkat ja talvella kävelin. Meillä oli iso piha, missä vanhemmat laittelivat jotain jatkuvasti, varsinaisia liikuntaharrastuksia heillä ei ollut. Leikin paljon muiden lasten kanssa metsässä ja yksinkin tykkäsin käydä kiipeilemässä puissa, kallioilla jne.

Että olihan se elämisen tapa tosi erilainen, jos vertaa vaikka omaan perheeseen ja omiin lapsiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1970-luvulla "aikuiset ihmiset" olivat syntyneet 1920-1950-luvuilla.

Ei päässyt paljon rasvakudosta kertymään lapsuudessa tai nuoruudessa vaikka 1960-luvulta lähtien suoranaista nälkää ei enää nähtykään.

Lapsetkin oli hoikkia 70-luvulla. Ylipainoisia näki harvoin.

Lapset eivät olleet jämähtäneinä tietokoneen ja/tai tv:n eteen.

Ei. Fillarilla sotkettiin joka paikkaan. Vanhemmat ei kuskanneet autolla minnekään. Äitillä ei ollut edes ajokorttia. Eikä maalla kulkenut bussitkaan. Bussillekin piti kävellä tai pyöräillä useampi kilometri.

Ulkona leikittiin aina. Ja hirveät lapsilaumat. Kenenkään ei tarvinnut jäädä yksin.

Kyllä köyhälläkin oli sen verran ruokaa, ettei nälkään kuollut.

Annoskoot olivat suunnilleen puolet nykyisistä. Herkkuja ei syöty joka päivä. Ei tarvittu kuntosaleja, koska liikuttiin enimmäkseen pyöräillen tai kävellen.

Ei ollut paljon töitä, joissa vain istutaan. Jopa silloisten kirjoituskoneiden käyttämisessä sai liikuntaa, kun hakkasi vauhdilla niitä näppäimiä.

Sanoisin, että annoskoot ja vain ruoka-aikana syöminen oli se salaisuus.

Usein  työmaalle otettiin eväspalaset, jotka oli kaksi palaa ruisleipää, voita ja rikkaammilla lisäksi makkaraa.  Ja pullo maito tai termokessa kahvia.

Ja makeita herkkuja, kuten jäätelöä  ainakin meillä sai vain muutaman kerran kesässä. Limsaa oli jo olemassa, mutta ei minään arkijuomana.

Karkkia oli vain kun jollain vieraalla oli pectus tai sisuaski taskussa ja hän siitä tarjosi sitten lapsillekin.

Vierailija kirjoitti:

Työssäkäyvien lounaat oli joku laiha keitto ja yksi leivänpala, ei alkupalasalaattipöytää oliiveilla ja juustoilla plus keitto padasta plus leipäpöytä plus pääruoka lautasella plus jälkiruokakahvi pullan siivulla.

Nykyisestä lounasruuasta saa buffassa helposti koottua yli 1500kcal, kun lounaan pitäisi olla jotain 500kcal pintaan, jotta päivän ruuat on järkevästi pitkin päivää

(aamupala 400kcal, lounas 500kcal, välipala 200kcal, illallinen 700kcal ja illallinen 200kcal = 2000kcal, jos työ ei ole erityisen raskasta).

Työpaikkaravintoloissa siirryttiin täyteen buffaan vasta 80-luvun puolivälin jälkeen. Sitä ennen buffassa oli korkeintaan salaatit, leivät ja juomat. Ruuan sai tiskiltä annoksena, eli ei voinut ahmia ruokaa liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikuntaa valtavasti. Ruokaa sopivasti. Kehopositiivisuutta ei vielä tunnettu.

Tunnettinpas. Pullukat saivat olla pullukoita, ymmärrettiin erilaisten ruumiinrakenteiden päälle. Pakkolaihdutuskuurille laitettiin vain varsinaiset läskitynnyrit. Painotaulukotkin olivat erikseen hoikka-, normaali- ja tanakkarakenteisille ihmisille.

Ja Vatevan mittataulukot vaateteollisuudessa oli jo 70-luvulla C- ja D-vartaloille.

B- vartalolle myös. Itse olin kokoa B 34.

Mitenkäs nämä menivätkään? Muistan, kun sain ihailemaltani ystävältä hänelle pieneksi jääneet farkut kokoa B jotain (olin siis noin 12 v). Omissani oli aina lukenut c. Silloin tajusin että minulle oli jostain hankittu (lienenkö perinyt joltain) "lihavien" farkkuja vaikka olinkin hoikka. Näytin niin paljon paremmalta niissä B-farkuissa.

Lisäksi suurin osa päivästä kului kävellen ja seisten. Asiat hoidettiin paikan päällä käymällä, eikä kaikilla ollut autoa. Töissä myös useammat asiat tehtiin fyysisesti eikä koneilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaista ruokamäärää kuin nyt on, ei ollut tarjolla.

Oli. Kahvipöydät notkui herkkuja. Oli pullaa, kermakakkua, kinuskikakkua, kuivakakkua, erilaisia pipareita, jäätelöä. Ihan tavallisella sukulaisvierailulla.

Ja jouluna kierrettiin sukulaisia. Ja joka paikassa syötiin joulutorttuja ja suklaata. Myös niiden kaukaisempien sukulaisten luona.

Kyllä 70-luvulla herkkuja syötiin.

Karkkipäivänä sain karkkiaskin (20 g) valittavana joko Pax tai Hedelmäaski. Jotain tikkareita oli, niitä ruskeita ja vihreitä/punaisia. Tosiaan ei kouluun kuskattu yhtään ketään koskaan tai haettu autolla.

Sipsejä ei oltu keksittykään, ainakaan meidän perheessä. Popcorneja tehtiin kattilassa itse joskus. Joskus harvoin ostettin lihapiirakka nakilla jostain grillikioskilta, ekaa kertaa aikuisena kun itse ostin omilla rahoillani, ei vanhempien kanssa koskaan.