Lue keskustelun säännöt.
Miksi 70-luvulla ihmiset olivat niin hoikkia? Näkivätkö ne nälkää?
03.07.2023 |
Aikuiset ihmiset pääosin tosi hoikkia 70-luvulla...
Eikö silloin ollut ruokaa tarpeeksi?
Kommentit (656)
Yletön hoikkuus oli muodikasta varsinkin nuorilla. Muotoja ei näytetty. Kenellekään ei olisi tullut mieleen lähteä alusvaatteissa kauppaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruokana oli keittoa, puuroa ja velliä. Kahvileipä oli pullaa. Jogurtit ja muut välipalat tulivat vasta myöhemmin. Metsästä kerättiin marjat ja sienet. Liikuttiin paljon jalan ja pyörällä. Se, mitä tarvittiin, tehtiin itse, kuten kotiruoka, vaatteet ja kodin sisustus. Televisiota katsottiin vain vähän, sen sijaan käytiin kirjastossa lainaamassa kirjoja ja harrastettiin voimistelua, suunnistusta ja uintia.
ukko40 kirjoitti:
Olen tässä itsekin laihtunnut tammikuusta ehkä 10 kiloa, nyt siis jotain 76, viisarivaakan mukaan. En tieä olenko palaamassa n 20 vuoden takaiseen painoon, 70 kiloon vai mikä oli tämä väliaikainen läskiintyminen. kunhan en nyt liikaa laihtuisi, herää muutoin epäilys onko munssa joku syöpä tai vaikka haiman vajaatoiminta. lihasmassa ehkä on kuitenki vähennyt mutta ei tämä pelkällä väjemälä syömisellä hoikistuminne ihan oikisuuntaan liene. isäni on kyllä hoikka/sopusuhtane ollut aina ja äidin puolen suvussa taas jojoilijoita/massavammiksi jääneitä....
Ihan hyvä olisi käydä juttelemassa lääkärille.
Vierailija kirjoitti:
No olin lapsi 70-luvulla, ei meillä köyhiä oltu ja ruokaa oli riittävästi aina. Mutta ruoka oli tosi paljon yksinkertaisempaa ja kasvispainotteisempaa. Paljon perunaa ja perussalaattia, lihaa, kastiketta tms vain vähän. Keittoja söimme usein. Meidän perheessä oli karkkipäivä, jolloin sai pienen pussin karkkia. Limuja ei ollut, tai pikaruokaa muulloin kuin joskus lomamatkoilla. Mitään majoneeseja, yms kastikkeita ei käytetty, ketsuppi oli ainoa.
Minua ei kuskattu autolla minnekään, pyöräilin kaikki matkat ja talvella kävelin. Meillä oli iso piha, missä vanhemmat laittelivat jotain jatkuvasti, varsinaisia liikuntaharrastuksia heillä ei ollut. Leikin paljon muiden lasten kanssa metsässä ja yksinkin tykkäsin käydä kiipeilemässä puissa, kallioilla jne.
Että olihan se elämisen tapa tosi erilainen, jos vertaa vaikka omaan perheeseen ja omiin lapsiin.
Salaatit ja raasteet oli pahoja. Niitä ei vielä osattu tehdä, sotkettiin yhteen asioita, jotka ei todellakaan sopineet yhteen. Mitä sekin keltainen oli mitä koulussa sotkettiin porkkanaraasteen joukkoon? Ei ollut ananasta eikä mitään, minkä tuntisin. Oli pahaa kuin mikä, vaikka porkkanaa rakastankin.
Vierailija kirjoitti:
Ruokana oli keittoa, puuroa ja velliä. Kahvileipä oli pullaa. Jogurtit ja muut välipalat tulivat vasta myöhemmin. Metsästä kerättiin marjat ja sienet. Liikuttiin paljon jalan ja pyörällä. Se, mitä tarvittiin, tehtiin itse, kuten kotiruoka, vaatteet ja kodin sisustus. Televisiota katsottiin vain vähän, sen sijaan käytiin kirjastossa lainaamassa kirjoja ja harrastettiin voimistelua, suunnistusta ja uintia.
Kyllä jogurtteja oli, ja viiliä! Sitä tehtiin itse ja paljon, syötiin päivittäin. Päälle sokeria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma kokemukseni on ehkä varsin rajoittunut, mutta kuitenkin... Synnyin -68 ja lapsuudessani ainoat "pyöreämmät" tuntemani ihmiset olivat isäni ( n. 100 kg) lisäksi eläkeläisiä tms. omissa silmissäni ikäloppua väkeä. Meidän taloudessa ei ollut autoa ollenkaan, vaan pyöräiltiin joka paikkaan. Olimme aikas köyhiä, joten ruoka todella yksinkertaista perusruokaa. Sain joskus harvoin limsaa, karkkia sentään pienen määrän viikottain, kesällä jäätelöä välillä. Pikkukylillä asuneena söin ekan hampurilaiseni 16-vuotiaana grillikiskalla ja ekan pizzan 17-vuotiaana. Tunnistan kyllä sen, että juhlissa/vierailuilla oli montaa laatua herkkua tarjolla, mutta sellaisia ei ollut usein ja siellä ei tosiaankaan saanut lapset rohmuta mielinmäärin. Itse olin amiksessa, kun näin ensimmäisen ikäiseni oikeasti lihavan tytön, se oli itselleni melkoinen järkytys suoraan sanottuna...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No olin lapsi 70-luvulla, ei meillä köyhiä oltu ja ruokaa oli riittävästi aina. Mutta ruoka oli tosi paljon yksinkertaisempaa ja kasvispainotteisempaa. Paljon perunaa ja perussalaattia, lihaa, kastiketta tms vain vähän. Keittoja söimme usein. Meidän perheessä oli karkkipäivä, jolloin sai pienen pussin karkkia. Limuja ei ollut, tai pikaruokaa muulloin kuin joskus lomamatkoilla. Mitään majoneeseja, yms kastikkeita ei käytetty, ketsuppi oli ainoa.
Minua ei kuskattu autolla minnekään, pyöräilin kaikki matkat ja talvella kävelin. Meillä oli iso piha, missä vanhemmat laittelivat jotain jatkuvasti, varsinaisia liikuntaharrastuksia heillä ei ollut. Leikin paljon muiden lasten kanssa metsässä ja yksinkin tykkäsin käydä kiipeilemässä puissa, kallioilla jne.
Että olihan se elämisen tapa tosi erilainen, jos vertaa vaikka omaan perheeseen ja omiin lapsiin.
Salaatit ja raasteet oli pahoja. Niitä ei vielä osattu tehdä, sotkettiin yhteen asioita, jotka ei todellakaan sopineet yhteen. Mitä sekin keltainen oli mitä koulussa sotkettiin porkkanaraasteen joukkoon? Ei ollut ananasta eikä mitään, minkä tuntisin. Oli pahaa kuin mikä, vaikka porkkanaa rakastankin.
Vahvasti etikkaista kesäkurpitsaa taisi olla, yök.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yletön hoikkuus oli muodikasta varsinkin nuorilla. Muotoja ei näytetty. Kenellekään ei olisi tullut mieleen lähteä alusvaatteissa kauppaan.
Olihan ne 70-luvun laamapaidat alunperin alusvaatteita.
Ja collegeneulos oli alunperin saappaiden vuorimateriaalia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No olin lapsi 70-luvulla, ei meillä köyhiä oltu ja ruokaa oli riittävästi aina. Mutta ruoka oli tosi paljon yksinkertaisempaa ja kasvispainotteisempaa. Paljon perunaa ja perussalaattia, lihaa, kastiketta tms vain vähän. Keittoja söimme usein. Meidän perheessä oli karkkipäivä, jolloin sai pienen pussin karkkia. Limuja ei ollut, tai pikaruokaa muulloin kuin joskus lomamatkoilla. Mitään majoneeseja, yms kastikkeita ei käytetty, ketsuppi oli ainoa.
Minua ei kuskattu autolla minnekään, pyöräilin kaikki matkat ja talvella kävelin. Meillä oli iso piha, missä vanhemmat laittelivat jotain jatkuvasti, varsinaisia liikuntaharrastuksia heillä ei ollut. Leikin paljon muiden lasten kanssa metsässä ja yksinkin tykkäsin käydä kiipeilemässä puissa, kallioilla jne.
Että olihan se elämisen tapa tosi erilainen, jos vertaa vaikka omaan perheeseen ja omiin lapsiin.
Salaatit ja raasteet oli pahoja. Niitä ei vielä osattu tehdä, sotkettiin yhteen asioita, jotka ei todellakaan sopineet yhteen. Mitä sekin keltainen oli mitä koulussa sotkettiin porkkanaraasteen joukkoon? Ei ollut ananasta eikä mitään, minkä tuntisin. Oli pahaa kuin mikä, vaikka porkkanaa rakastankin.
Vahvasti etikkaista kesäkurpitsaa taisi olla, yök.
Joo jotain etikkaista se oli ja pahaa kuin mikä. Yök.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lihavan ihmisen näkeminen oli harvinaista. Kaupasta ostettiin karkkiaskeja ei mitään suuria määriä irtokarkkeja. Litran limsoja ei myyty. Niitä pieniä pulloja vaan. Ateriat olivat niukempia. Jopa lautaset olivat kooltaan ihan erilaisia kuin nykyään. Pitkästä aikaa kävin ravintolassa syömässä ja eteeni tuotiin mielestäni monen ihmisen annos. Ennen sai just sopivan annoksen. Annoskoot pienemmiksi ja hinta halvemmaksi.
Vierailija kirjoitti:
No joku porsaankyljykset tai kanankoivat/rinta oli meillä ainakin vain sunnuntairuokaa. Ja aina kaveriksi perunaa ja kastiketta.
Arkisin syötiin keittoja, perunaa ja joku simppeli kastike, harvoin lihaa. Meilläkin oli vain yksi raskaampi ateria päivässä, ei kahta. Iltaisin syötiin pari palaa ranskanleipää ja viipale lauantaimakkaraa päälle. Juustoakaan meillä ei usein ollut. Ruokajuomana vesi.
Viikonloppuisin oli monesti keksejä kahvilla, mutta siis sai ottaa yhden.
Me syötiin tosi paljon lihaa, kun isä oli metsästäjä ja kalastaja. Siis kaikenlaista riistaa oli pakastearkut täynnä ja kalat siihen päälle. Nyt miettii, että nuoruudessa tuli kyllä syötyä melkoista gourmeruokaa. Nyt ei olisi varaa mennä syömään samoja ruokia ravintolaan. Sitten kun herkuteltiin, syötiin paljon marjoja ja jonkin verran jäätelöä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruoka ei vain ollut niin kovin hyvää kuin nyt on. Ehkä kerran kuukaudessa (lapsuudessani) oli jotain "lempiruokaa" kuten murukastiketta ja makaronia tai nokkoslättyjä. Sitten muuten perunaa ja kastiketta porkkana- tai lantturaasteen kera, puuroa tai viiliä (maustettuja viilejä ei ollut), leipää ja voita. Nyt voi jo aamiaisella olla vaaleaa leipää, smoothieta, monenmoisia leikkeleitä ja juustoa, erikoiskahveja jne. ja päivä jatkuu samaa rataa.
Liikunta oli hyötyliikuntaa, urheilijat erikseen. Käveltiin ja pyöräiltiin paljon.
Ihmiset oli normaalipainoisia kun ruokaa ei liikaa syöty ja liikuttiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hyvät ruuat oli minun lapsuudessa, toki valikoima suppeampi. Karkkia ostin kerran viikossa. Sipsejä en koskaan, niitä oli vain 1 laatua. Pizzerioita ja hampurilaispaikkoja ei ollut. 1979 söin ekan hampurilaiseni kun kylälle tuli grilli. Aiemmin oli kioski, jossa myytiin nakkeja ja lihapiirakoita. Pihaleikeissä sai liikuntaa ja pyöräilyn kerran viikossa 10 km mummon luokse.
Suomessa oli 70-luvun alussa n. 3 pizzeriaa. Ensimmäiset hampurilaisravintolat avattiin 70-luvun alkupuolella Helsinkiin.
Näiden leviäminen muualle Suomeen kesti useita vuosia.
Muistan että sattumaltako Pohjanmaalla, muut oli kapealanteisia, sen ajan farkkupeppu oli kapealanteinen.
Itse olin vyötäröstä hoikka, mutta muodokas ja kyllä kiusattiin ja vainottiin, kaikki tiesi. C-kuppikoko oli harvinaisuus eikä kunnon liivejä ollut. Mutta tuo lantion malli teki kömpelöksi, muodokkuus hylkiöksi.
Ruoka oli simppelimpää. Monin tavoin ravintoköyhempääkin joiltain osin, mutta aina vaan perunaa ja kastiketta, keittoa, puuroa, makkaraa, joskus kalaa. Parempia lihoja lähinnä viikonloppuina.
Vierailija kirjoitti:
Karkkipäivänä sain karkkiaskin (20 g) valittavana joko Pax tai Hedelmäaski. Jotain tikkareita oli, niitä ruskeita ja vihreitä/punaisia. Tosiaan ei kouluun kuskattu yhtään ketään koskaan tai haettu autolla.
Sipsejä ei oltu keksittykään, ainakaan meidän perheessä. Popcorneja tehtiin kattilassa itse joskus. Joskus harvoin ostettin lihapiirakka nakilla jostain grillikioskilta, ekaa kertaa aikuisena kun itse ostin omilla rahoillani, ei vanhempien kanssa koskaan.
Oi, mä muistan sen hedelmäkarkkiaskin! Mun äiti kielsi multa lapsena karkit kokonaan. Olin jäänyt kiinni kerrostalon pihalla siitä kun nuolin kaverin tikkaria. Oli siis myös tällaisia tiukkoja terveysjuttujakin.
(Musta tuli ihan hirveä karkinsyöjä. Vielä aikuisenakin ostan itselleni karkkeja. Eli täyskielto ei siis toimi.)
Vierailija kirjoitti:
ei. silloin ei ollut mäkkäri joka kulmassa, eikä ollut myöskään älyvehkeitä häiritsemässä elämää. silloin ei myöskään ollut terapian tarpeessa ketään, jos vertaa nykypäivään, jossa yliopisto opiskelijat hyperventiloi, kun joutuu lukemaan shakespearea. kyllä ennen oli kaikki niin paljon paremmin. eikä ollut pridejä ja muita ihmisten päitä sekoittavia organisaatioita.
Aika on jo jättänyt sinusta, olisiko syytä harkita suosiolla tuonpuoleiseen siirtymistä? Loppuisi kärsimykset.
Niin, päinvastoin ihailtiin, jos joku sai vähän lihaakin luittensa ympärille.