Lue keskustelun säännöt.
Miksi 70-luvulla ihmiset olivat niin hoikkia? Näkivätkö ne nälkää?
03.07.2023 |
Aikuiset ihmiset pääosin tosi hoikkia 70-luvulla...
Eikö silloin ollut ruokaa tarpeeksi?
Kommentit (656)
Vierailija kirjoitti:
Kakkis kirjoitti:
Silloin ei ollut ultraprosessoitua ruokaa.
Raaka-aineet olivat puhtaita. Niitä ei oltu sörkitty millään.
Ihmiset alkoivat lihoa kun elintarviketeollisuus rupesi tunkemaan elintarvikkeisiin jauhoja ja sokeria ruoan hinnan alentamiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin syy lihomiseemme nykyään on puhelin.
Tuijotetaan sitä ja syödään, sekä pidetään yllä kontakteja muihin.
Ennen käveltiin ja pyöräiltiin kavereille, huomaamatonta liikuntaa tuli aika lailla.
Herkkuja oli vähemmän tarjolla ja nekin ehkä kerran viikossa.
Lasten urheilua seuranneena olen pannut merkille, että nykylapsi( myös omani) eivät
halua rasittaa itseään hengästymiseen ja veren makuun suussa.
Mistähän sekin on tullut?
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmat kasvatti lähes kaiken ruuan itse. Kyllä siinä liikkellä pysyy kun on viljeltävä ja elukat hoidettavana.
Kaikilla oli marjapensaita. Mehuja ja hilloja juotiin ja syötiin paljon.
Meillä oli kotona säännölliset ruoka-ajat. Muina aikoina ei syödä mässytetty. Makkara oli äidin mielestä kallista ja sitä ei saatu kuin lauantaisin, lauantaimakkaraa leivän päälle.
Jos joskus ostettiin jäätelöä, litran jäätelöpakkaus jaettiin koko perheen kesken kuuteen osaan. Jakaja sai valita viimeiseksi, joten opimme tekemään saman levyisiä viipaleita jäätelöstä :) Sama juttu limonadin kanssa. Lauantaina saunan jälkeen vadelmalimonadi (3 desilitran pullo muistaakseni) jaettiin tasan neljän lapsen kesken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kakkis kirjoitti:
Silloin ei ollut ultraprosessoitua ruokaa.
Raaka-aineet olivat puhtaita. Niitä ei oltu sörkitty millään.
Ihmiset alkoivat lihoa kun elintarviketeollisuus rupesi tunkemaan elintarvikkeisiin jauhoja ja sokeria ruoan hinnan alentamiseksi.
+ kaikkea keinotekoista paskaa
Ruoka on höttöä, ja sitä pitää syödä paljon, että nälkä lähtee. Mutta syöpä useampi peruna. Ei onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, vaan nyt ruokaa on liikaa. 70-luvulla ei myöskään istuttu koko päivää kännyköitä, tietokoneita tai edes televisiota tuijottaen (ohjelmaa tuli muutaman tunnin per ilta), vaan mentiin, tultiin ja liikuttiin. Työ oli monella myös paljon fyysisempää kuin työt keskimäärin nykyään.
Ruoka tehtiin itse, ei prosessoituja ruokapakkauksia säilöntäaineineen. Pullaa tai jäätelöä syötiin vaan sunnuntaina kun käytiin mumman luona.
Vanhemmat oli muuttaneet ihan maalta lähimpään pikkukaupunkiin. Jossa kouluun oli vain pari kilometriä. Kouluun käveltiin tai pyöräiltiin, joten aerobinen liikunta oli kuin hengittämistä, sitä ei kyseenalaisteta. Nykyään mennään bussilla, mopoautolla ja skuutilla. Huonompaan on menossa keskimäärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut woltteja ja joutui vähintään itse kävellä sitä ruokaa hakemaan, pitihän se laihempana.
Syötiin perusruokaa eikä herkuteltu niin paljon. Meilläkin oli karkkipäivä vain kerran viikossa ja sitä karkkia syötiin tosi vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruoka ajat aina samat ihan aina.
No joku porsaankyljykset tai kanankoivat/rinta oli meillä ainakin vain sunnuntairuokaa. Ja aina kaveriksi perunaa ja kastiketta.
Arkisin syötiin keittoja, perunaa ja joku simppeli kastike, harvoin lihaa. Meilläkin oli vain yksi raskaampi ateria päivässä, ei kahta. Iltaisin syötiin pari palaa ranskanleipää ja viipale lauantaimakkaraa päälle. Juustoakaan meillä ei usein ollut. Ruokajuomana vesi.
Viikonloppuisin oli monesti keksejä kahvilla, mutta siis sai ottaa yhden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liikuttiin jalan ja pyöräillen, syötiin normiruokaa, herkkuja harvoin. Oli säännölliset ruoka-ajat, siinä välillä ei ollut tarvetta syödä. Meillä ruoka oli perunavoittoista, mutta nälkää en ole koskaan nähnyt.
Tämä, leivottiin paljon, mutta siltikään ei lihottu. Kotona siivouskin oli fyysinen ponnistus, matot vietiin ulos, lattiat luututtiin jne. Pyykit pestiin usein käsivoimin. Moni työ, esim. kaupoissa oli fyysisempää, ei ollut apuvälineitä kantamiseen ja siirtoihin, tehtiin käsin, samoin metsätyöt, tehdastyöt jne.
Maailma oli 50 vuotta sitten toisenlainen paikka. Suurin muutos on tapahtunut pikaruokien ja kaikenlaisten isopakkaus-herkkujen muodossa. Liikuntakin vähentynyt tietysti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No joku porsaankyljykset tai kanankoivat/rinta oli meillä ainakin vain sunnuntairuokaa. Ja aina kaveriksi perunaa ja kastiketta.
Arkisin syötiin keittoja, perunaa ja joku simppeli kastike, harvoin lihaa. Meilläkin oli vain yksi raskaampi ateria päivässä, ei kahta. Iltaisin syötiin pari palaa ranskanleipää ja viipale lauantaimakkaraa päälle. Juustoakaan meillä ei usein ollut. Ruokajuomana vesi.
Viikonloppuisin oli monesti keksejä kahvilla, mutta siis sai ottaa yhden.
Meillä syötiin aina kaksi lämmintä ateriaa, ranskanleipää vain joskus, oli äidin mielestä tyhjää höttöä.
Pakastin oli täynnä pullaa ja keksejä, itse tehtiin mehut ja hillot, joihin käytettiin tolkuttomasti sokeria. Ruoka oli perunaa ja jauhoja. Kyllä vanhemmat ihmiset (varsinkin naiset) olivat pulskia.
Ennen lihava ihminen verhosi kroppansa ihan eri tavalla kuin nykyään, joten muhkeat muodot eivät ottaneet niin silmään. Raskaanaolevakin pukeutui telttaan, maha ei saanut näkyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruoka oli meillä kevyttä.
Puuroja ja vellejä. Ehkä juhlapäivinä makkaraa.
Karkkipäivänä ehkä pari suklaapatukkaa.Eri ajat, ja vähän rahaa.
Makkaraa muuten syötiin paljon. Myös leikkeleitä. Meillä syötiin Balkanin makkaraa, ja naapurissa lauantaimakkaraa. Tämän muistan lapsuudesta oikein hyvin. Ja vaalean ranskanleivän.
Tuokin asia riippuu perheestä. Esim meillä ei koskaan syöty mitään makkaraa leikkeleistä puhumattakaan. Pääruokana oli enimmäkseen perunaa ja kastiketta, joka saattoi vaihdella, välillä ruskeakastiketta ja välillä vaaleata. Kasviksia syötiin paljon, koska niitä kasvatettiin itse. Samoin marjoja ja sieniä ym käytettiin ruuanlaitossa. Kiisseleitä ja puuroja oli tarjolla plus meillä paljon kalaa, koska isäni tykkäsi kalastaa ja asuttiin Keski-Suomessa jossa vesistöjä ja kalaa riitti. Oikeastaan koskaan ei syöty lihaa, poikkeuksena joulu, jolloin oli joulukinkku.
Pullat ja leivät leivottiin vielä silloin itse ja samoin tietenkin muutkin herkut, esim kakut ja pikkuleivät.
Pikaruokaa ei syöty koskaan, eikä sipsejä ym. Jäätelöä sentään silloin tällöin ja karkkejakin aika harvoin. Ei ollut kauppoja lähellä ja kauppa-auto kävi kerran viikossa.
Muistan, että isä toi kauppareissultaan meille usein tikkarit :D
Kaikki syömisjutut on varmaan aika perhekohtaisia. Rikkaissa perheissä on syöty erilailla, kuin köyhemmissä.
ei. silloin ei ollut mäkkäri joka kulmassa, eikä ollut myöskään älyvehkeitä häiritsemässä elämää. silloin ei myöskään ollut terapian tarpeessa ketään, jos vertaa nykypäivään, jossa yliopisto opiskelijat hyperventiloi, kun joutuu lukemaan shakespearea. kyllä ennen oli kaikki niin paljon paremmin. eikä ollut pridejä ja muita ihmisten päitä sekoittavia organisaatioita.
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut mitään roskaruokaa, ei hampurilaisia, ei pizzoja. Kaupat oli auki lauantaisin vain klo 14 asti, sunnuntaisin ei lainkaan. Pikkukaupungeissa ei ollut ostoskärryjä-kannettiin ruuat metallikorissa. Ja pyörän sarvessa kotiin! Liikuntaa oli pakko harrastaa kun ei ollut kaikilla autoja.
NYT ihmettelen kun perheillä on varaa ostaa lapsille ja nuorille kaikkia sähköisiä kulkuneuvoja, mopoautoja, traktorimönkijöitä. Matkustaessani Ranskassa, Italiassa, Espanjassa ei ole lihavia nuoria- ei siellä kyllä ole mopoautojakaan.
Työssäni ravintolassa, olen kymmenen vuoden aikana huomannut miten näitä jätti-ihmisiä on alkanut tulla. Varaamme aina juhliin muutamia extra tilavia paikkoja poistamalla pöydistä tuoleja. Ja tämä on karu totuus sekä nuorilla että aikuisilla.
Erittäin hyviä pointteja, erityisesti kauppojen aukioloajat.
No ei meillä ollut, isäni teki loistavaa läskisoosia, maksakastiketta, jne. Hyvää edullista kotiruokaa. Makkarat oli siihen aikaan jauhomakkaroita, mutta ei niitä niin paljoa syöty, että haittaa olisi ollut, leivälle laitettiin voita.