Miksi 70-luvulla ihmiset olivat niin hoikkia? Näkivätkö ne nälkää?

Ihmiset teki fyysisempiä töitä, kulkivat pyörällä tai kävellen töissä. Lapset leikkivät ulkona liikunnallisia leikkejä tai pelejä.

1979-luvulla varmaan jo 12-vuotiaat juoksivat enemmän Coopperissa, kuin nykyiset varusmiehet/-naiset.

Lisäksi nykyään vähän joka vaivaan tunnutaan tarjoavan psyykenlääkkeitä, joista monet lihovat. Lähipiirissäni jotkut ovat niitä käyttäneet eivätkä ole enää palanneet ennalleen.

Meillä syötiin joka päivä lihaa jossain muodossa. Liikuttiin paljon sekä perheenä että lapset kavereiden kanssa. Eka pizzeria tuli kaupunkiin n. 1975. Vanhemmat eivät sitä suostuneet syömään vaan pitivät kauheana tuhlauksena. Kävin poikaystävän tai kavereiden kanssa harvakseltaan siellä.

Koulussa tytöillä oli tärkeää olla litteä vatsa ja mahdollisimman pieni tuumakoko farkuissa. Niitä vertailtiin keskenään ja farkun merkki oli suorastaan elintärkeä. Minä onnekseni sain aina ne kalleimmat farkut, eipä kukaan päässyt kiusaamaan. Marimekon T-paitoja käytin pelkästään ja talvitakkia myöden äitini osti minulle ja itselleen muodin mukaisia vaatteita. Luokallani mukaanlukien kolme rinnakkaisluokkaa oli yksi hieman pullea poika. Häntä ei kiusattu vaan oli erittäin mukava ja vitsikäs tyyppi, josta pidettiin kovasti.

Niin olihan meillä jääkaapissa aina makkaransiivuja ja tietyn merkkistä pienessä lihapuodissa tehtyä lenkkimakkaraa.

Silloin ei syöty välipalaa eikä iltapalaa eikä mitään palaa. Pääruokailu oli kuuden maissa ja se riitti viimeiseksi syömiseksi siltä päivältä. Joku sanoikin jo, että kouluruoka oli karseaa. Mausteita ei käytetty ja hyvä, jos edes suolaa oli ruoassa. Näkkärillä ja maidolla mentiin monet koulupäivät.

Koulua vastapäätä oli pieni kauppa, josta ostimme karkkia mikäli rahaa sattui olemaan. Karkin osto tarkoitti joko yhtä pientä karkkiaskia tai purkkaa. Suklaasta en välittänyt.

Oltiin hoikkia ajan muodin mukaisesti eikä todellakaan oltu nälissään. Kävellen tai fillarilla joka paikkaan. Minulla sattui luistelukenttä ja heppatalli olemaan lyhyen kävelyn päässä.

Vierailija kirjoitti:

Paikallinen nuoriso käy säännöllisesti tankaamassa Lidlin paistopistemunkkeja ja muita kaloripommeja, juomana tietenkin energiajuoma tai limukka. Kumma kun teinit lihoo?

Tuohan on 70-luvun alun oppikoululaisen ruokavalio. Koska kouluruokailu oli maksullista, moni kantoi ruokarahansa kauppaan, jos se oli koulun lähellä. Mitäs sieltä ostettiin? Yleensä munkki ja limua. Tosin heillä on ollut se etu, että ovat saaneet kotona tavallista ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

1979-luvulla varmaan jo 12-vuotiaat juoksivat enemmän Coopperissa, kuin nykyiset varusmiehet/-naiset.

Itse juoksin jo tuolloin Cooperin tosta vaan kahteentoista minuuttiin, ja juoksen edelleen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän vielä haluan sanoa, katsokaas Elävästä Arkistosta eri vuosikymmeniltä katukuvia. Lihavat oli todella harvinaisia ihan tuonne -80 luvun loppuun saakka. Sitten alkoi pikku hiljaa muuttua ja silloinhan tarjontaa alkoi olla, ei siinä määrin kuin nyt.

Ja se pukeutuminen. Tyylikästä!

Siinä vaiheessa voi vaihdettiin kasviöljyihin ja margariineihin.

No ei se kasviöljy ja margariini ole lihottanut, vaan tämä ylenmääräinen pizza, pasta, sipsi karkkikilttuuri.

Joka paikassa ei tarvinnut silloin olla tarjolla ruokaa. Nyt esimerkiksi musiikkiopiston tai jonkun lapsikuoron konsertteihin on toisinaan ympätty ties mikä kahvi- ja herkkutarjoilu. Ennen käytiin laulamassa tai soittamassa ja lähdettiin vanhempien kanssa tyytyväisenä kotiin. Jotkut synttärijuhlat tarjoiluineen olivat sitten erikseen, muttei niitä herkkupitoja noihin musiikkiharrastuksiin sotkettu.

Tämä on oma kokemukseni 80-luvulta.

Ei nähty nälkää mutta annoskoot oli puolet nykyisestä ja välipaloja ei ollut jotain satunnaista pullasiivua tai ruisleipäpalaa (ilman leikkeleitä ja juustoa) lukuunottamatta. Vanhempani tekivät erinomaista kotiruokaa mikä ei lihottanut, kermaa ja juustoa ei niissä ruuissa ollut. 

Hampurilaispaikka tuli Helsinkiin joskus 75 kun olin 15v, siellä käytiin pari kertaa vuodessa kavereiden kanssa. Pizzaa taisin syödä ensimmäisen kerran parikymppisenä. Sipsejä ostin ensimmäisen kerran kun omat lapseni olivat 5-6 vuotiaita eli 80 luvun puolivälin jälkeen, poppareita tehtiin joskus itse. 

Vielä v. 98 lähes nelikymppisenä painoin alle 55kg

Rikkaatkin oli hoikkia kuten kauniissa ja rohkeissa, tosin kuin nykyään. Tyttäreni on pulska, minä hoikka. Syytän meidän lähikauppaa.

T. Äiti

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat olivat yli satakiloisia, samoin äidin siskot ja mummo. Isän veljistä muutama yhtä iso, samoin isän puolen mummo. Painonvartijat tuli Suomeen v. 1975. Ylipainoa oli varmaan vähemmän siihen aikaan, mutta oli kuitenkin. Eli kaupalliselle toimijalle oli kysyntää.

Olimme melko köyhiä , ruokavalio perunaa ja ruskeaa kastiketta. Ei kasviksia.

Mummon naapurissa asui yksi erittäin lihava nainen. Hänelle oli lääkäri antanut laihdutusohjeeksi tupakoinnin aloittamisen.

Aloitukset tyyliin "ei ollut lihavia silloin" on vaan huonoja provokaatio.

Meidän kylällä oli vain yksi lihavaksi silloin määritelty rouva. Nykyisten mittojen mukaan oli ihan normaali.

Tietenkin oli joitain lihavia, yleensä kauppiaat ja maanviljelijät, joilla oli enemmän ruokaa.

Eiköhän tässäkin ketjussa ole se ylipainon yleisyys aiheena, ja se ei todellakaan ollut yleistä.  Koululuokassa oli yleensä yksi vähän painavampi lapsi, jos sitäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut mitään roskaruokaa, ei hampurilaisia, ei pizzoja.  Kaupat oli auki lauantaisin vain klo 14 asti, sunnuntaisin ei lainkaan.  Pikkukaupungeissa ei ollut ostoskärryjä-kannettiin ruuat metallikorissa. Ja pyörän sarvessa kotiin!  Liikuntaa oli pakko harrastaa kun ei ollut kaikilla autoja.

NYT ihmettelen kun perheillä on varaa ostaa lapsille ja nuorille kaikkia sähköisiä kulkuneuvoja, mopoautoja, traktorimönkijöitä.  Matkustaessani Ranskassa, Italiassa, Espanjassa ei ole lihavia nuoria- ei siellä kyllä ole mopoautojakaan.

Työssäni ravintolassa, olen kymmenen vuoden aikana huomannut miten näitä jätti-ihmisiä on alkanut tulla.  Varaamme aina juhliin muutamia extra tilavia paikkoja poistamalla pöydistä tuoleja.  Ja tämä on karu totuus sekä nuorilla että aikuisilla.

Erittäin hyviä pointteja, erityisesti kauppojen aukioloajat.

Olen ihmetellyt tätä aukiolohommaa 70- ja 80-luvuilla, miten ihmeessä se toimi, kun kaikki kaupat menivät arkena kiinni klo 17.00. Kuka siellä ehti päiväsaikaan käymään, kun kaikkien työaika oli juuri sama kuin kauppojen aukiolo? No jotenkin se vaan tehtiin!

Vierailija kirjoitti:

Pohojanmaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei nähty nälkää, vaan osattiin syödä sopivasti.

Ennen liikuttiin paljon eikä menty joka paikkaan autolla pitkäkään matka kävellen tai pyörällä ollut mikään ongelma eikä istuttu tv:n äärellä päivät pitkät

Kyllä 70-luvulla katsottiin paljon telkkaria. Katson nykyään paljon vähemmän. Mutta nykyään istutaankin tietsikalla/pelaamassa. Ja telkkarissa ei ollut kaukosäädintä, niin tuli pakkoliikuntaa välillä.

Telkkareita ei juuri edes ollut läheskään kaikilla silloin ja ohjelmaakin oli vain pari tuntia päivässä.

Yleensä oli tapana mennä katsomaan telkkaria siihen naapuriin, jossa sellainen oli.

Siis puhutaan 70-luvun alusta, nopeastihan alkoi sitten kansa rikastua ja hankkia kaikenlaisia tavaroita ja  parempaa ruokaakin oli vara ostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut mitään roskaruokaa, ei hampurilaisia, ei pizzoja.  Kaupat oli auki lauantaisin vain klo 14 asti, sunnuntaisin ei lainkaan.  Pikkukaupungeissa ei ollut ostoskärryjä-kannettiin ruuat metallikorissa. Ja pyörän sarvessa kotiin!  Liikuntaa oli pakko harrastaa kun ei ollut kaikilla autoja.

NYT ihmettelen kun perheillä on varaa ostaa lapsille ja nuorille kaikkia sähköisiä kulkuneuvoja, mopoautoja, traktorimönkijöitä.  Matkustaessani Ranskassa, Italiassa, Espanjassa ei ole lihavia nuoria- ei siellä kyllä ole mopoautojakaan.

Työssäni ravintolassa, olen kymmenen vuoden aikana huomannut miten näitä jätti-ihmisiä on alkanut tulla.  Varaamme aina juhliin muutamia extra tilavia paikkoja poistamalla pöydistä tuoleja.  Ja tämä on karu totuus sekä nuorilla että aikuisilla.

Erittäin hyviä pointteja, erityisesti kauppojen aukioloajat.

Olen ihmetellyt tätä aukiolohommaa 70- ja 80-luvuilla, miten ihmeessä se toimi, kun kaikki kaupat menivät arkena kiinni klo 17.00. Kuka siellä ehti päiväsaikaan käymään, kun kaikkien työaika oli juuri sama kuin kauppojen aukiolo? No jotenkin se vaan tehtiin!

Meillä oli 80-luvulla ruokakaupat klo 20 asti auki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lihavuus ei ollut sosiaalisesti hyväksyttävää.

Oli  Twiggymuoti ja pojat afghanturkeissa ja leveissä housuissa.Kyllä silloin oli vaikutteet USAsta ja Englannista valtavat kaiken suhteen. Hoikkia olimme kaikki. 

Joo, muistan tuon Twiggyn ja hänen laihuutensa ihannointi ja yritys näyttää samlta aiheutti sitten ylipainoisuusongelman myöhemmin. Jos kerran laihduttaa ja lihoo niin väkisinkin alka aikuinen laihdutuskierre ja lopulta antaa periksi ja on lihava. Eikä sille näy loppua tulevan.

Käytettiin aikaa muuhunkin kuin kännykän räpläämiseen. Tehtiin vielä myös paljon fyysisiä töitä. Ruoka oli perusruokaa, ei lisäainepitoista hamppariravintoa, virvoitusjuomia, eikä suuria karkkipusseja. Nuo olivat itseasiassa luksusta ja harvinaista herkkua. 

Vierailija kirjoitti:

Kysymys kaikille? Milloin viimeksi olet syönyt nk.kuoriperunaa se vastaa ap. kysymykseen. Kun nk. prosessoitu ruoka tuli Suomeen 60-luvun alussa, siitä alkoi tämä ympärysmitan kasvaminen. 70-luvulla se ei ollutvielä levinnyt joka paikkaan ympäri  Suomea,tai ainakin vaikutukset.

Juuri söin lounaalla, eiliseltä jääneitä uusia perunoita paistoin öljyssä, kun jäähtyneet perunat ei oikein ole enää parhaita mahdollisiaa. Söin toki muutakin, kasviksia ja vähän kanaa.

Kaikki oli silloin pientä, karkkiaskit, limppapullot, suklaalevyt ja kahvikupitkin. Lisäksi lapset juoksivat ja leikkivät pihalla monta tuntia, usein keskenään.

70-luku oli juuri se ruuan monipuolistumisen ja elintason parantumisen aikaa, on oikeastaan aika iso ero, puhutaanko 70-luvun alusta vai lopusta.

Katseltiin teinien kanssa 50-luvun keittokirjaa. Siellä oli esim. nakkikastike 4 hengelle. Siihen tarvittiin 4 nakkia. Nämä nakkihirmut syövät enemmän nakkeja  jo odotelleessaan kastikkeen valmistumista nykyisin.

Vierailija kirjoitti:

Ei pikaruokaa eikä karkkia. Myös lihaa syötiin vähemmän.

Missä? Kaupungeissa tehdastyöläiset? Meillä syötiin joka päivä lihaa maatalossa, oli kananmunia ja maitoa yltäkylläisesti ja voita tuli mejeristä, kesällä kasvimaa, marjapensaat. Metsästä noukittiin saavillisia marjoja ja sieniä, säilöttiin paljon. Ei ollut ikinä nälkä ja ruokaa riitti vieraillekin. Olen synt. 1950. Hoikkia olimme kaikki, myös naapurit ja sukulaiset. Tehtiin joka päivä pirusti töitä maataloissa.