Miksi 70-luvulla ihmiset olivat niin hoikkia? Näkivätkö ne nälkää?

Vierailija kirjoitti:

Ihan ravintoloissakin annoskoot ovat nykyään jäätäviä. Olen itse normaalipainoinen ja keskimittainen nainen, ja jos tilaan esim burgeriannoksen ravintolassa, en jaksa syödä siitä kuin puolet, ehkä vähän reilu. Sama oikeastaan mikä tahansa annosruoka, poislukien fine dining.

En yhtään ihmettele, että lihoo, jos syö usein ulkona ja kotonakin harrastaa samankokoisia annoksia.

Joo, ja buffetit ovat niin monipuolisia, että ihan lounasbuffetista helposti tulee valtava annos. Ja kun katsoo millaisia määriä ihmiset niistä ottavat, ei voi kuin ihmetellä. Kieltämättä hinta vaikuttaa, ei itsekään tee mieli maksaa siitä, että ottaa vähän ruokaa, mutta selvä on, että jos joku päivä vetää hurjat annokset lounasbuffetista ja kotona esim toisen lämpimän aterian illalla, niin näkyyhän se väkisinkin.

Gjgjj kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fjjfkf kirjoitti:

Melkein kaduttaa jo valmiiksi sanoa tämä..

Ryhmäpaine oli myös 70-80 luvulla ihan erilaista kuin nyt. Lihavia rääkättiin 24/7.

En kyllä muista että lapsia olisi kauheasti kiusattu. Silmälasit oli paljon pahempi juttu.

Ei minunkaan muistojeni mukaan erityisesti kiusattu, ja lihavia oli todella vähän jos yhtään esim. tietyllä koululuokalla.

Sen muistan kuitenkin, että kun siihen aikaan harrastettiin kirjeenvaihtoa, ja kaveria haettiin lehti-ilmoituksella, niin ilmoituksen loppuun oli tapana poikkeuksetta laittaa "läskit ja rillipäät älkööt vaivautuko"!

Ei joo kiusattu. Olin n20kg ylipainoinen lapsi, erinäisistä syistä..

Esim kun kävelin kauppaan, aikuiset miehet huuteli auton ikkunasta juokse läski juokse..

Kauppias puristeli mun poskia ja vatsaa, mietti muiden asiakkaiden kuulleen auttaisiko jos isäs piiskasi laiskuuden pois..

Urheilun opettaja sanoi kun tehtiin jalkapallo joukkueita, koko luokan edessä et muodostetaan 2 joukkuetta.. xxxxx voi lähtee kävelemään kun ei kelpaa mihinkään joukkueeeseen.

Mun kutsumanimi oli lihapulla 8-14vuotiaana. Ja kyllä jopa osa aikusista käytti tätä.

Törkeää jos olisi totta. Todennäköisesti aika on mullannut muistot.

Tähän vielä haluan sanoa, katsokaas Elävästä Arkistosta eri vuosikymmeniltä katukuvia. Lihavat oli todella harvinaisia ihan tuonne -80 luvun loppuun saakka. Sitten alkoi pikku hiljaa muuttua ja silloinhan tarjontaa alkoi olla, ei siinä määrin kuin nyt.

Ja se pukeutuminen. Tyylikästä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin 70-luvulla lapsi ja allekirjoitan paljon mitä täällä on sanottu. Ruoka oli vaan todella paljon yksinkertaisempaa ja sitä syötiin määrällisesti vähemmän. Ja mitään pikaruokapaikkoja ei ollut helposti saatavilla. Mäkkärissä kävimme tyyliin kerran vuodessa, kun menimme lomalle.

Enkä edes ajattele, että erityisesti pikaruoka olisi välttämättä syyllinen mihinkään ainakaan omalla kohdallani. Olen itse lievästi ylipainoinen, vaikken syö koskaan mitään noutoruokia tms. Annoskoot vaan ovat vaivihkaa kasvaneet ja kaikilla aterioilla syödään samoin kuin lapsuudessa pyhäpäivinä.

Ensimmäinen mäkkäri tuli Suomeen 80-luvulla.

Mutta kaikki ruoka oli tosiaan 70-luvulla yksinkertaisempaa ja vähemmän maukasta kuin nykyään. Eikä valmisruokia osteltu. Ne olivat kalliita ja niiden ostamista myös paheksuttiin. Eikä niitä paljon ollut edes saatavilla.

Me teimme paljon automatkoja euroopassa 70-luvun loppupuolella, niin voi hyvin olla, että mäkkäri on sellaiselta jäänyt mieleen. Pointti kuitenkin, että mitään pikaruokapaikkoja ei varsinaisesti ollut ja roskaruokatyyppinen syöminen harvinaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruuat eivät ylipäänsä olleet niin maukkaita kuin nykyisin. Syötiin vain kovaan nälkään sen verran että se lähti. Kouluruuatkin olivat aika karmeita, että yleensä tyydyttiin pelkkään näkkileipään.

Ja tietenkin ei ollut nettiä peleineen sekä tv:ssä yksi kanava surkeine ohjelmineen, mikä ei houkuttanut sisällä nyhjöttämiseen. Lapset liikkuivat ja urheilivat  enemmän. Pitkätkin koulumatkat tehtiin jalan tai hiihtäen

Meillä oli ainakin hyvää ruokaa niin kotona kuin koulussa. Kouluruuat ei ollut mitään lämmitettyjä eineksiä kuten nykyään, vaan alusta loppuun asti oman koulun keittolassa tehtyjä.

Ai, meillä on oli kasarin alkupuolella aivan karseaa kouluruokaa. Nykyään omilla lapsilla ihan valovuosia parempaa ja monipuolisempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruokana oli keittoa, puuroa ja velliä. Kahvileipä oli pullaa. Jogurtit ja muut välipalat tulivat vasta myöhemmin. Metsästä kerättiin marjat ja sienet. Liikuttiin paljon jalan ja pyörällä. Se, mitä tarvittiin, tehtiin itse, kuten kotiruoka, vaatteet ja kodin sisustus. Televisiota katsottiin vain vähän, sen sijaan käytiin kirjastossa lainaamassa kirjoja ja harrastettiin voimistelua, suunnistusta ja uintia.

Kyllä jogurtteja oli, ja viiliä! Sitä tehtiin itse ja paljon, syötiin päivittäin. Päälle sokeria. 

Meilläkin oli 70-luvun alkupuoliskolla koulussa jo välipalakin ja se saattoi olla jugurttia. Joskus oli jäätelöpuikkokin, mutta opettaja muistuttu, että se ei ollu sen takia, että oli hyvää, vaan koska siinä oli tehty maidosta ja maito oli sen ajan terveysjuoma :D

välipalana saattoi myös olla banaani tai kolmiojuusto ja omena ja taisi olla joskus näkkileipä ja juustosiivu plus joku juoma. 

60-luvun loppuvuosina meilläkin tehtiin (varmaan ennenminkin, mutta sitä en muista, olen ollut niin pieni vielä) viiliä itse. Niitä isoja lasipurkkeja käytettiin viilin tekemiseen (meillä oli iso perhe) ja muistan kun lapsena kellarinportailta haettiin sellainen purkki ja talkkunan kanssa sitä syötiin. Oli mainio kesäruoka kuumalla. Kylmä viili ja talkkuna. Mutta tätä oli siis vain kesäisin. 

Ruoka-ajat oli tarkat ja säännölliset, eikä välipaloja syöty, paitsi illalla ehkä leipää ja syskyisin syötiin marjoja pansaista tai käytiin kiskaisemassa parkkana pellosta tai omena puusta.

Oli ne ihania aikoja. Hoikkia oltiin ja itse olen kyllä vieläkin, vaikka olen jo 60v.

Vierailija kirjoitti:

Tähän vielä haluan sanoa, katsokaas Elävästä Arkistosta eri vuosikymmeniltä katukuvia. Lihavat oli todella harvinaisia ihan tuonne -80 luvun loppuun saakka. Sitten alkoi pikku hiljaa muuttua ja silloinhan tarjontaa alkoi olla, ei siinä määrin kuin nyt.

Ja se pukeutuminen. Tyylikästä!

Siinä vaiheessa voi vaihdettiin kasviöljyihin ja margariineihin.

Vierailija kirjoitti:

Ei 70 -luvulla ollut pizzoja tai hampurilaisia. Kotona ei syöty lihaakaan päivittäin, vaan saattoi hyvin olla esim. pinaattikeittoa. 

Kyllä niitä hampurilaisia sai grilliltä. Muistan kuinka pakkauduttiin kaikki autoon ja käytiin grillillä. Tosin kooltaan ne olivat samanlaisia mitä joku tavallinen hampurilainen tai juustohampurilainen. Ei niissä tainnut olla edes juustoa, vaan jauhelihapihvi ja mausteina valinnan mukaan sipulisilppua, sinappia, ketsuppia ja kurkkusalaattia. Jossain erikoisessa saattoi sitten olla paistettu kananmuna ja ehkä ananasrengaskin, muttei niitä koskaan osteltu.

Vierailija kirjoitti:

Söimme myös paljon juurikkaita 70 luvulla, Nykyajan ihmiset eivät edes tiedä mikä on lanttu! Kuuntelin kaupassa kun pieni poika kysyi äidiltään lantusta.Se on iso pottu sanoi äiti . 

Paistetut makeat lanttukuutiot oli hyviä, myös lantturaaste tuli tutuksi, se ei aina ollut niin hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei 70 -luvulla ollut pizzoja tai hampurilaisia. Kotona ei syöty lihaakaan päivittäin, vaan saattoi hyvin olla esim. pinaattikeittoa. 

Kyllä niitä hampurilaisia sai grilliltä. Muistan kuinka pakkauduttiin kaikki autoon ja käytiin grillillä. Tosin kooltaan ne olivat samanlaisia mitä joku tavallinen hampurilainen tai juustohampurilainen. Ei niissä tainnut olla edes juustoa, vaan jauhelihapihvi ja mausteina valinnan mukaan sipulisilppua, sinappia, ketsuppia ja kurkkusalaattia. Jossain erikoisessa saattoi sitten olla paistettu kananmuna ja ehkä ananasrengaskin, muttei niitä koskaan osteltu.

Joo ja lihapiirakkaa nakilla sai myös grilliltä.

Syötiin vaihtelevaa ruokaa perunaa ja kastiketta,seuraavana päivänä kastiketta ja perunaa. Huomattakoon että kastike oli normaalisti nk. jauhokastiketta ei mitään turhia lisukkeita.

Ei Woltattu.

ukko40 kirjoitti:

Olen tässä itsekin laihtunnut tammikuusta ehkä 10 kiloa, nyt siis jotain 76, viisarivaakan mukaan. En tieä olenko palaamassa n 20 vuoden takaiseen painoon, 70 kiloon vai mikä oli tämä väliaikainen läskiintyminen. kunhan en nyt liikaa laihtuisi, herää muutoin epäilys onko munssa joku syöpä tai vaikka haiman vajaatoiminta. lihasmassa ehkä on kuitenki vähennyt mutta ei tämä pelkällä väjemälä syömisellä hoikistuminne ihan oikisuuntaan liene. isäni on kyllä hoikka/sopusuhtane ollut aina ja äidin puolen suvussa taas jojoilijoita/massavammiksi jääneitä....

Ei ihminen puolessa vuodessa yllättäen laihdu 10 kg. Mene heti tutkimuksiin. Pohdintasi syövästä on ihan aiheellinen; tuttavapiirissäni oli tällainen laihtuneen tapaus. Toivottavasti sinulla ei ole mitään vakavaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin näkivät nälkää mutta ruoka oli vielä vaatimatonta, yksinkertaista ja yksipuolista. Perunaa ja läskisoosia, ruisleipää, puuroa. Eli ruokia joita ei huvita syödä paljoa.

Tämä suomalaisten kansallisruokana joka paikassa mainittu läskisoosi minua jaksaa hämmästyttää. En tiedä koskaan syöneeni tai edes nähneeni sellaista. Mitä se on? Olen syntynyt vuonna 1968 ja elänyt niin maalla kuin kaupungissa äärimmäisen tavanomaisissa oloissa.

Rasvainen siansivu, läskit sulatetaanpannulla hitaasti niin että liha ruskistuu rapeaksi siinä sulaneessa rasvassa. Sulaneeseen rasvaan tehdään jauhoista ruskeakastike, paahdetaan kahvinruskeaksi. Lisätään nestettä, lihoja haudutetaan vielä ainakin puolen tuntia. Mausteena käristetty hienonnettu sipuli ja suolaa.

Oli säännölliset ruokailuajat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruuat eivät ylipäänsä olleet niin maukkaita kuin nykyisin. Syötiin vain kovaan nälkään sen verran että se lähti. Kouluruuatkin olivat aika karmeita, että yleensä tyydyttiin pelkkään näkkileipään.

Ja tietenkin ei ollut nettiä peleineen sekä tv:ssä yksi kanava surkeine ohjelmineen, mikä ei houkuttanut sisällä nyhjöttämiseen. Lapset liikkuivat ja urheilivat  enemmän. Pitkätkin koulumatkat tehtiin jalan tai hiihtäen

Meillä oli ainakin hyvää ruokaa niin kotona kuin koulussa. Kouluruuat ei ollut mitään lämmitettyjä eineksiä kuten nykyään, vaan alusta loppuun asti oman koulun keittolassa tehtyjä.

Tämä on vaihdellut, ja vaihtelee varmaan edelleen, paikkakunnan ja esim. koulun koon suhteen. Meillä oli aika karmeat sapuskat; ainoastaan hernekeitto, makaronilaatikko, pinaattiletut (jotka olivat kyllä eineksiä) ja ehkä kanaviillokki menivät mukisematta alas, muuten oli kyllä tuskaa jäystää niitä sitkeitä tillilihoja ja nieleskellä pahanmakuista risoton irvikuvaa ja muuta.

Paikallinen nuoriso käy säännöllisesti tankaamassa Lidlin paistopistemunkkeja ja muita kaloripommeja, juomana tietenkin energiajuoma tai limukka. Kumma kun teinit lihoo?

Vierailija kirjoitti:

1970-luvulla "aikuiset ihmiset" olivat syntyneet 1920-1950-luvuilla.

Ei päässyt paljon rasvakudosta kertymään lapsuudessa tai nuoruudessa vaikka 1960-luvulta lähtien suoranaista nälkää ei enää nähtykään.

Nälkää ei kylläkään ole nähty monissa perheissä lainkaan 150 vuoteen. Viimeksi nälkävuosina 1860-luvulla. Sodan jälkeen oli toki pula-aikaa, muttei se välttämättä nälänhätää tarkoittanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pikaruokaa eikä karkkia. Myös lihaa syötiin vähemmän.

Ei kyllä syöty lihaa vähän. Meillä oli porsaankyljykset ruokana joka sunnuntai.

Mutta äiti teki kaikki ruuat alusta asti itse.

Nykyään niitä possunkyljyksiä tai vastaavia syödään joka päivä.

Ruutuaikaa oli paljon vähemmän ja ulkotöitä enemmän. Kävellen ja pyöräillen liikuttiin paikasta toiseen. Liikuntaa harrastettiin enemmän. Meitä lapsia käytettiin uimassa usein, talvella luisteltiin ja hiihdettiin paljon ja vanhemmat liikkuivat mukana. Ei ollut pikaruokaa, herkkupäiviä oli harvemmin. Ruoka oli tavallista kotiruokaa, paljon keittoja, puuroa aamupalalla, murot yms oli pyhäpäivien herkkua. Nämä olivat muistojani omasta lapsuudesta 70-luvulta.