Puolisoni on alkanut 45-vuotiaana elää kuten vanhus

45-vuotias on oikeasti aika nuori. Harvinaista että nykyään on tuollainen setä/täti siinä iässä, missä voidaan vaikka hankkia nuorin lapsi.

Kyllä muakin ahdistais, jos olis joku ap:n kaltainen hengittämässä niskaan ja vinkumassa koko ajan jotain.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä muakin ahdistais, jos olis joku ap:n kaltainen hengittämässä niskaan ja vinkumassa koko ajan jotain.

Miten niin koko ajan? Toinen ei ikinä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäni ei jaksa enää sahata moottorisahalla tai raivaussahalla. Mutta käy melkein päivittäin metsässä raivausveitsen kanssa hommissa muutaman tunnin. Ikää yli 80v. Anoppi joogaa ja käy kävelyllä päivittäin ja lisäksi käy viikoittain kuntosalilla ja ikää on 86 v.

Kuulostaa omituiselta jos 45 v iässä lopettaa liikkumisen.

Mitä siellä metsässä pitää joka päivä parin tunnin ajan veitsen kanssa tehdä?

Tuosta melkein 80v miehestä en tiedä, mutta minä käytän vesuria taimikonhoitoon ja yhdenkädenviikatetta ruohon niittämiseen. Raivausveitsi ei ole minulle tuttu.

Joka päiväkö tollasta pitää tehdä? Mä olisin kuvitellut, että metsänhoito olisi vähän helpompaa. Toihan on kuin olisi joku puutarhuri.

Vierailija kirjoitti:

Saman tapainen tarina, mutta sillä erolla, että olimme 73 ja 72-vuotiaita, mies vuoden nuorempi. Ei käynyt enää missään, ei halunnut lähteä mihinkään. Luki tablettia, katsoi telkkaria, luki lehtiä. Hain eroa, kun tuntui, että yksin on rattoisampaa. Oltiin oltu n. 20 v yhdessä. Kuljin kyllä vapaasti, vaikka hän ei lähtenyt mukaan. Piti minua jotenkin omituisena. Nyt olen tyytyväinen omassa huushollissani.

Tämä on kyllä omituisin vaihtoehto ikinä. Mikä sua esti elämästä ihan just niin ku halusit omassa kotonasi, vaikka siellä mies olikin? Mikä muuttui eron myötä?

Mustakin kuulostaa masennukselta, mielenkiinnon hiipumisesta elämään. Itse olen 32v ja havahduin juuri että olen viimeiset 3v elänyt kuin vanhus. Roikun somessa ja makaan päivät pitkät sängyssä, käyn vain kaupassa ja syön tylsyyteeni. En jaksa nähdä ystäviä edes kun he soittavat minulle. Kaikki vaan tuntuu niin turhalta eikä mikään nappaa.

Tämä on kamalaa!!! Entinen seikkailijaitseni on poissa :( Aion kyllä palauttaa sen. Luulen että miehesi ei ymmärrä että jatkuva väsymys ei ole normaalia. Siihen meinaan tottuu kun se on oma jatkuva olotila.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä muakin ahdistais, jos olis joku ap:n kaltainen hengittämässä niskaan ja vinkumassa koko ajan jotain.

Miten niin koko ajan? Toinen ei ikinä mitään.

Koko ajan se varmaan on vinkumassa jotain, siltä vaikuttaa kaiken perusteella. Toinen haluaa vain olla rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Mustakin kuulostaa masennukselta, mielenkiinnon hiipumisesta elämään. Itse olen 32v ja havahduin juuri että olen viimeiset 3v elänyt kuin vanhus. Roikun somessa ja makaan päivät pitkät sängyssä, käyn vain kaupassa ja syön tylsyyteeni. En jaksa nähdä ystäviä edes kun he soittavat minulle. Kaikki vaan tuntuu niin turhalta eikä mikään nappaa.

Tämä on kamalaa!!! Entinen seikkailijaitseni on poissa :( Aion kyllä palauttaa sen. Luulen että miehesi ei ymmärrä että jatkuva väsymys ei ole normaalia. Siihen meinaan tottuu kun se on oma jatkuva olotila.

Miehesi? Missä kerrottiin sukupuolet? Onko miehillä tapana seurailla julkkisten touhuja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan et olet nainen? Miehet ei yleensä roiku puolisossa ja halua tehdä kaikkea yhdessä. Mikä ongelma on harrastaa jonkun muun kanssa? Tai vaikka yksin?

Oikein säälittää kun näkee kaupoissa ja kylpylöissä perässävedettäviä puolisoja, jotka ilmiselvästi haluais olla muualla. Mikä järki??

Mitäpä järkeä sitä sitten on edes yhdessä olla, jos ei toisen seura kiinnosta. Pikapano kerran viikossa ehkä riittää miehelle, mutta naine kaipaa suhteelta muutakin.

Miksi kukaan haluaa toisen vastentahtoisena yhtään mihinkään? Oli toiminta sitten seksi tai kauppareissu. Rakkaus on sitä, ettei pakota, painosta ja manipuloi toista, vaan antaa tälle vapauden olla mitä on.

Rakkaus on myös sitä, että on halukas tekemään aina pikkuisen enemmän toisen hyväksi kuin omakseen. 

Kumpikin siis, ei niin, että vain toinen tekee.

Vierailija kirjoitti:

No onko puoliso käynyt lääkärissä jos veto noin pois

- ferritiiniarvot?

- kilpirauhanen?

- masennus?

Testosteroniarvoja pitää miesten seurata viimeistään siinä vaiheessa, kun ei enää huvita eikä jaksa mitään kuten aloituksessa on kuvailtu.

Kun vetää vaipat jalkaan. Sitten olisin minäkin huolissani

Raivausveitsellä (jos tuote sinulle outo mutta taimikon hoito kiinnostaa niin googlettamalla löytyy asiaa) on hyvä raivata taimen ympäriltä kasvustoa pois. Ja tuo 80 v mies käy siis hoitamassa taimikoita. Ja taimikoita riittää suvussa varmaan sata hehtaaria. Eli tekeminen ei lopu kesken.

Ja miksikö tekee tuota. No kuntoilee tavalla mistä on hyötyä lapsilleen. Viihtyy metsässä. Edelliset 20 vuotta on hoitanut metsiä raivaussahalla ja moottorisahalla mutta enää ei kykene niillä tekemään tunteja töitä. Pihapuita kaataa ja pienii kyllä edelleen sahalla sujuvasti. Mutta raivausveitsellä pystyy vielä tekemään metsässä rakasta työtä.

Kiitos kommenteista! Kyse ei siis ole siitä, että olisimme puolisoni kanssa kiinnostuneita eri tekemisestä, vaan hän ei halua vapaa-aikanaan tehdä (ihan kirjaimellisesti) mitään muuta kuin maata sohvalla, koska "tarvitsee lepoa". Samalla hän kuitenkin harmittelee kun elämä on niin tylsää. Ehdotan hänelle silloin tällöin elokuviin menoa, pientä pyöräilyä tai muuta mistä hän aiemmin piti, mutta hän harvoin innostuu. Koska ei jaksa, ja pitää levätä.

Joku kommentoi että tarvitseeko kaiken aikaa tehdä jotain yhdessä. Sitä en itsekään halua, vaan voin tehdä asioita myös yksin tai ystävieni kanssa, mutta tuntuu erikoiselta, jos parisuhteessa ei tehdä yhdessä muuta kuin asutaan samassa asunnossa. Ja varsinkin jos syy on se, että toinen kokee 45-vuotiaana olevansa niin vanha ettei enää voi tehdä muuta kuin levätä. Olen huolissani että tätä menoa hän lepää itsensä hengiltä.

T. Ap

Veikkaan että lapset (jos niitä on) ovat jo niin isoja, että menevät ja tulevat omien aikataulujensa mukaan. Ehkä jo muuttaneet pois kotoa. Mies kokee voivansa nyt hengähtää kun elatusvastuu poistuu eikä tarvitse stressata niin paljoa töissä ja edustaa ulkomaailmassa.

Nainen taas kokee ilmapiirin samassa tilanteessa usein eri tavalla kun on viettänyt paljon aikaa kotona lasten kanssa. Silloin sitä toivoo tekevänsä kaikkea mikä silloin (muka) jäi tekemättä ja moni nainen alkaa tässä kohtaa hyperaktiiviseksi samalla kuin mies haluaisi vain ladata akkuja kotona. Ilmeisesti aika moni eroaa tällaisen konfliktin takia jos kultaista keskitietä ei löydy.

45 vuotias on vanhus

Minulla sama tilanne kuin Ap:llä, mutta mieheni on 46v ja minä 59v. Lakkasin pyytämästä miestä mukaan meidän entisiin yhteisiin harrastuksiin, kun vastaus oli aina en viitsi, en jaksa. Jatkoin harrastuksia yksin, mutta viime aikoina olen huomannut, että kerta toisensa jälkeen on tuntuu ikävämmältä palata kotiin sohvaperunan luo. Tämä etäännyttää meitä toisistamme.

Meillä onnistuu hyvin omat harrastukset, minä tykkään lenkkeillä koiran kanssa en edes muuta seuraa haluaisi, mies käy harvakseltaan uimassa, minne en itse lähtisi kun pelkkä kloorinhaju ällöttää. Ei ongelmaa, jos on töissä, tietokoneella tai vaikka nukkumassa päikkäreitä en ota stressiä, kun edelleen liikun mieluummin koiran kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan et olet nainen? Miehet ei yleensä roiku puolisossa ja halua tehdä kaikkea yhdessä. Mikä ongelma on harrastaa jonkun muun kanssa? Tai vaikka yksin?

Oikein säälittää kun näkee kaupoissa ja kylpylöissä perässävedettäviä puolisoja, jotka ilmiselvästi haluais olla muualla. Mikä järki??

Mitäpä järkeä sitä sitten on edes yhdessä olla, jos ei toisen seura kiinnosta. Pikapano kerran viikossa ehkä riittää miehelle, mutta naine kaipaa suhteelta muutakin.

Miksi kukaan haluaa toisen vastentahtoisena yhtään mihinkään? Oli toiminta sitten seksi tai kauppareissu. Rakkaus on sitä, ettei pakota, painosta ja manipuloi toista, vaan antaa tälle vapauden olla mitä on.

Rakkaus on myös sitä, että on halukas tekemään aina pikkuisen enemmän toisen hyväksi kuin omakseen. 

Kumpikin siis, ei niin, että vain toinen tekee.

Mutta miesten toiveisiin ja tarpeisiin tämä ei päde. Naisen ei pidä tulla koskaan missään vastaan, eikä tehdä mitään mikä ei itsestä hyvältä tunnu.

Myönnä pois, tuo ohje koskee vain miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saman tapainen tarina, mutta sillä erolla, että olimme 73 ja 72-vuotiaita, mies vuoden nuorempi. Ei käynyt enää missään, ei halunnut lähteä mihinkään. Luki tablettia, katsoi telkkaria, luki lehtiä. Hain eroa, kun tuntui, että yksin on rattoisampaa. Oltiin oltu n. 20 v yhdessä. Kuljin kyllä vapaasti, vaikka hän ei lähtenyt mukaan. Piti minua jotenkin omituisena. Nyt olen tyytyväinen omassa huushollissani.

Tämä on kyllä omituisin vaihtoehto ikinä. Mikä sua esti elämästä ihan just niin ku halusit omassa kotonasi, vaikka siellä mies olikin? Mikä muuttui eron myötä?

En ole se jolta kysyt, mutta veikkaan että ei kiinnosta olla hotellinpitäjänä toiselle kun ei itse saa suhteesta mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saman tapainen tarina, mutta sillä erolla, että olimme 73 ja 72-vuotiaita, mies vuoden nuorempi. Ei käynyt enää missään, ei halunnut lähteä mihinkään. Luki tablettia, katsoi telkkaria, luki lehtiä. Hain eroa, kun tuntui, että yksin on rattoisampaa. Oltiin oltu n. 20 v yhdessä. Kuljin kyllä vapaasti, vaikka hän ei lähtenyt mukaan. Piti minua jotenkin omituisena. Nyt olen tyytyväinen omassa huushollissani.

Tämä on kyllä omituisin vaihtoehto ikinä. Mikä sua esti elämästä ihan just niin ku halusit omassa kotonasi, vaikka siellä mies olikin? Mikä muuttui eron myötä?

Ei tarvitse korjata kuin omia jälkiään ja laittaa ruokaa vain itselle. Vieraita käy puolta enemmän. Nautin yksinolosta. Mitä tässä on omituista? Ei ollut yhteisiä lapsia ja tuli huonosti toimeen lasteni kanssa.