Puolisoni on alkanut 45-vuotiaana elää kuten vanhus
Olemme 45-vuotias työssä käyvä pariskunta, olleet yhdessä noin 14 vuotta. Suhteemme alkuvuosina harrastimme yhdessä liikuntaa, kävimme konserteissa, näyttelyissä ja tapahtumissa sekä tapasimme tuttavia. Pikku hiljaa puolisoni on jättäytynyt pois kaikesta tekemisestä, ja viettää iltansa ja viikonloppunsa pitkällään sohvalla lukemassa lehtiä tai seuraamalla julkkiksia somessa.
Kun olen ottanut puheeksi, että kaipaan yhteistä tekemistä ja yhteistä aktiivista elämää, hän on aina todennut että on juuri nyt väsynyt ja tarvitsee lepoa. Minusta hän on tuolla lepäämisellään saanut aikaan niin huonon fyysisen kunnon, ettei siksi enää jaksa normaalia elämää. Kun ehdotan että liikkuisimme yhdessä, hän pitää ehdotusta typeränä ja kehottaa minuakin välillä rentoutumaan (itse harrastan liikuntaa lähes päivittäin, mistä puolisoni minua jatkuvasti piikittelee).
Minä koen nyt 45-vuotiaana olevani aktiivisessa elämänvaiheessa, jolloin ei ole taloudellisia huolia ja elämä on jo sillä tavalla rakennettu että siitä voi nauttia. Koska puolisoni elää kuten vanhus ja myös usein puhuu ettei enää jaksa eikä halua elää kuten "nuoret", olen alkanut miettiä, onko meillä enää yhteistä tulevaisuutta jäljellä. Minä huolehdin kodista ja elän mielestäni mukavaa ja kohtalaisen aktiivista elämää, mutta tuntuu ettei puolisoni enää elä sitä samaa elämää. Onko muilla vastaavia kokemuksia, ja miten olette tällaisissa tilanteissa päässeet eteenpäin?
Kommentit (97)
20v poikkikseni oli tuollainen. Erosimme ja elin elämäni yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan et olet nainen? Miehet ei yleensä roiku puolisossa ja halua tehdä kaikkea yhdessä. Mikä ongelma on harrastaa jonkun muun kanssa? Tai vaikka yksin?
Oikein säälittää kun näkee kaupoissa ja kylpylöissä perässävedettäviä puolisoja, jotka ilmiselvästi haluais olla muualla. Mikä järki??
Mitäpä järkeä sitä sitten on edes yhdessä olla, jos ei toisen seura kiinnosta. Pikapano kerran viikossa ehkä riittää miehelle, mutta naine kaipaa suhteelta muutakin.
Miksi kukaan haluaa toisen vastentahtoisena yhtään mihinkään? Oli toiminta sitten seksi tai kauppareissu. Rakkaus on sitä, ettei pakota, painosta ja manipuloi toista, vaan antaa tälle vapauden olla mitä on.
Rakkaus on myös sitä, että on halukas tekemään aina pikkuisen enemmän toisen hyväksi kuin omakseen.
Kumpikin siis, ei niin, että vain toinen tekee.
Mutta miesten toiveisiin ja tarpeisiin tämä ei päde. Naisen ei pidä tulla koskaan missään vastaan, eikä tehdä mitään mikä ei itsestä hyvältä tunnu.
Myönnä pois, tuo ohje koskee vain miehiä.
Minulle tuli tästä vähän miesvihakiimanarttu -fibat. Hrrr. Puistatus.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommenteista! Kyse ei siis ole siitä, että olisimme puolisoni kanssa kiinnostuneita eri tekemisestä, vaan hän ei halua vapaa-aikanaan tehdä (ihan kirjaimellisesti) mitään muuta kuin maata sohvalla, koska "tarvitsee lepoa". Samalla hän kuitenkin harmittelee kun elämä on niin tylsää. Ehdotan hänelle silloin tällöin elokuviin menoa, pientä pyöräilyä tai muuta mistä hän aiemmin piti, mutta hän harvoin innostuu. Koska ei jaksa, ja pitää levätä.
Joku kommentoi että tarvitseeko kaiken aikaa tehdä jotain yhdessä. Sitä en itsekään halua, vaan voin tehdä asioita myös yksin tai ystävieni kanssa, mutta tuntuu erikoiselta, jos parisuhteessa ei tehdä yhdessä muuta kuin asutaan samassa asunnossa. Ja varsinkin jos syy on se, että toinen kokee 45-vuotiaana olevansa niin vanha ettei enää voi tehdä muuta kuin levätä. Olen huolissani että tätä menoa hän lepää itsensä hengiltä.
T. Ap
HARMI. Sulle on sanottu jo monta kertaa: anna toisen olla. Et voi toista muuttaa eikä sulla ole siihen mitään oikeutta.
Mikä on aloituksen pointti? Miten saisit pakotettua tai painostettua silti toista?
Taitaa sulla olla jotain kontrolliongelmaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan et olet nainen? Miehet ei yleensä roiku puolisossa ja halua tehdä kaikkea yhdessä. Mikä ongelma on harrastaa jonkun muun kanssa? Tai vaikka yksin?
Oikein säälittää kun näkee kaupoissa ja kylpylöissä perässävedettäviä puolisoja, jotka ilmiselvästi haluais olla muualla. Mikä järki??
Mitäpä järkeä sitä sitten on edes yhdessä olla, jos ei toisen seura kiinnosta. Pikapano kerran viikossa ehkä riittää miehelle, mutta naine kaipaa suhteelta muutakin.
Miksi kukaan haluaa toisen vastentahtoisena yhtään mihinkään? Oli toiminta sitten seksi tai kauppareissu. Rakkaus on sitä, ettei pakota, painosta ja manipuloi toista, vaan antaa tälle vapauden olla mitä on.
Rakkaus on myös sitä, että on halukas tekemään aina pikkuisen enemmän toisen hyväksi kuin omakseen.
Kumpikin siis, ei niin, että vain toinen tekee.
Mutta miesten toiveisiin ja tarpeisiin tämä ei päde. Naisen ei pidä tulla koskaan missään vastaan, eikä tehdä mitään mikä ei itsestä hyvältä tunnu.
Myönnä pois, tuo ohje koskee vain miehiä.
No meillä se on koskenut molempia. Siksi kai olemmekin 30 vuotta yhdessä olleet ja vielä uusperheenä.
Voihan sitä 45 vuotiaana kipuja olla mutta niiden takia ei missään nimessä sais lopettaa kokonaan liikuntaa. Ne kipeät paikat menevät vain entistä pahemmin jumiin. En kyllä usko että on siitä tässä kyse vaan ihan vaan siitä että on muuttunut laiskaksi ja ns vanhaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni ei jaksa enää sahata moottorisahalla tai raivaussahalla. Mutta käy melkein päivittäin metsässä raivausveitsen kanssa hommissa muutaman tunnin. Ikää yli 80v. Anoppi joogaa ja käy kävelyllä päivittäin ja lisäksi käy viikoittain kuntosalilla ja ikää on 86 v.
Kuulostaa omituiselta jos 45 v iässä lopettaa liikkumisen.
Mitä siellä metsässä pitää joka päivä parin tunnin ajan veitsen kanssa tehdä?
Tuosta melkein 80v miehestä en tiedä, mutta minä käytän vesuria taimikonhoitoon ja yhdenkädenviikatetta ruohon niittämiseen. Raivausveitsi ei ole minulle tuttu.
Raivausveitsi on kuin varrellinen vesuri jolla voi vaikka raivata vesaikkoa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla sama tilanne kuin Ap:llä, mutta mieheni on 46v ja minä 59v. Lakkasin pyytämästä miestä mukaan meidän entisiin yhteisiin harrastuksiin, kun vastaus oli aina en viitsi, en jaksa. Jatkoin harrastuksia yksin, mutta viime aikoina olen huomannut, että kerta toisensa jälkeen on tuntuu ikävämmältä palata kotiin sohvaperunan luo. Tämä etäännyttää meitä toisistamme.
Miten sinäkin jaksat vaikka ikää on noin paljon? Olen 45v enkä jaksa mitään. Pitää pitkään miettiä jos jaksaa ylipäätään poistua kotoa muutamaksi tunniksi. Mihinkään en iltaa lähtisi istumaan kun väsyttää jo iltapäivästä sen verran että odottaa nukkumaan menoa.
Älytöntä toi ainainen "haluan elää aktiivista elämää". Heittäisin ovesta ulos sellaisen jonka pitää joka päivä heilua jossakin. Antaa kyllä tosi maanisen kuvan ihmisestä tuollaiset "olen niin liikunnallinen" ihmiset. Juoskaa kimpassa suomea ympäri 24/7.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saman tapainen tarina, mutta sillä erolla, että olimme 73 ja 72-vuotiaita, mies vuoden nuorempi. Ei käynyt enää missään, ei halunnut lähteä mihinkään. Luki tablettia, katsoi telkkaria, luki lehtiä. Hain eroa, kun tuntui, että yksin on rattoisampaa. Oltiin oltu n. 20 v yhdessä. Kuljin kyllä vapaasti, vaikka hän ei lähtenyt mukaan. Piti minua jotenkin omituisena. Nyt olen tyytyväinen omassa huushollissani.
Tämä on kyllä omituisin vaihtoehto ikinä. Mikä sua esti elämästä ihan just niin ku halusit omassa kotonasi, vaikka siellä mies olikin? Mikä muuttui eron myötä?
En ole se jolta kysyt, mutta veikkaan että ei kiinnosta olla hotellinpitäjänä toiselle kun ei itse saa suhteesta mitään.
Omaa kotia ei tarvitse nyt siivota? Ei tarvitse itselleen kokata kuten ennenkin? Seura on todennäköisesti samaa kuin ennenkin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommenteista! Kyse ei siis ole siitä, että olisimme puolisoni kanssa kiinnostuneita eri tekemisestä, vaan hän ei halua vapaa-aikanaan tehdä (ihan kirjaimellisesti) mitään muuta kuin maata sohvalla, koska "tarvitsee lepoa". Samalla hän kuitenkin harmittelee kun elämä on niin tylsää. Ehdotan hänelle silloin tällöin elokuviin menoa, pientä pyöräilyä tai muuta mistä hän aiemmin piti, mutta hän harvoin innostuu. Koska ei jaksa, ja pitää levätä.
Joku kommentoi että tarvitseeko kaiken aikaa tehdä jotain yhdessä. Sitä en itsekään halua, vaan voin tehdä asioita myös yksin tai ystävieni kanssa, mutta tuntuu erikoiselta, jos parisuhteessa ei tehdä yhdessä muuta kuin asutaan samassa asunnossa. Ja varsinkin jos syy on se, että toinen kokee 45-vuotiaana olevansa niin vanha ettei enää voi tehdä muuta kuin levätä. Olen huolissani että tätä menoa hän lepää itsensä hengiltä.
T. Ap
HARMI. Sulle on sanottu jo monta kertaa: anna toisen olla. Et voi toista muuttaa eikä sulla ole siihen mitään oikeutta.
Mikä on aloituksen pointti? Miten saisit pakotettua tai painostettua silti toista?
Taitaa sulla olla jotain kontrolliongelmaa...
Tämä. Hitaan itsemur han katsominen voi olla rankkaa, mutta miehellä on oikeus se tehdä. Anna miehen tap paa itsenä ihan rauhassa. Muuta pois
[/quote]
Raivausveitsi on kuin varrellinen vesuri jolla voi vaikka raivata vesaikkoa.[/quote]Hauskasti kulkee 2 eri aihetta rinnakkain tässä keskustelussa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan et olet nainen? Miehet ei yleensä roiku puolisossa ja halua tehdä kaikkea yhdessä. Mikä ongelma on harrastaa jonkun muun kanssa? Tai vaikka yksin?
Oikein säälittää kun näkee kaupoissa ja kylpylöissä perässävedettäviä puolisoja, jotka ilmiselvästi haluais olla muualla. Mikä järki??
Mitäpä järkeä sitä sitten on edes yhdessä olla, jos ei toisen seura kiinnosta. Pikapano kerran viikossa ehkä riittää miehelle, mutta naine kaipaa suhteelta muutakin.
Miksi kukaan haluaa toisen vastentahtoisena yhtään mihinkään? Oli toiminta sitten seksi tai kauppareissu. Rakkaus on sitä, ettei pakota, painosta ja manipuloi toista, vaan antaa tälle vapauden olla mitä on.
Rakkaus on myös sitä, että on halukas tekemään aina pikkuisen enemmän toisen hyväksi kuin omakseen.
Kumpikin siis, ei niin, että vain toinen tekee.
Mutta miesten toiveisiin ja tarpeisiin tämä ei päde. Naisen ei pidä tulla koskaan missään vastaan, eikä tehdä mitään mikä ei itsestä hyvältä tunnu.
Myönnä pois, tuo ohje koskee vain miehiä.
No meillä se on koskenut molempia. Siksi kai olemmekin 30 vuotta yhdessä olleet ja vielä uusperheenä.
Joo eli tässä tapauksessa tarkoittais, et ap antaa puolisonsa olla enemmän rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä muakin ahdistais, jos olis joku ap:n kaltainen hengittämässä niskaan ja vinkumassa koko ajan jotain.
Mun 44v vaimo on tollanen että se vinkuu koko ajan ohjelmaa. Mutta sillä erotuksella että jos ohjelmaa ei tule niin se menee makaamaan sohvalle laittaa telkkarin päälle ja saattaa siihen nukahtaa. Kyllä se liikuntaakin harrastaa, mutta samantien sohvalle kun treeni on tehty. Ja reippaasti lähtee jos keksin jotain ohjelmaa mutta muuten vain makaa sohvalla.
Ehkä oon kohtuuton, mutta olis kiva nähdä se joskus sohvalla istuma-asennossa tai jossain muuaalla. Mutta sohvalla makaaminen on kuin magneetti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saman tapainen tarina, mutta sillä erolla, että olimme 73 ja 72-vuotiaita, mies vuoden nuorempi. Ei käynyt enää missään, ei halunnut lähteä mihinkään. Luki tablettia, katsoi telkkaria, luki lehtiä. Hain eroa, kun tuntui, että yksin on rattoisampaa. Oltiin oltu n. 20 v yhdessä. Kuljin kyllä vapaasti, vaikka hän ei lähtenyt mukaan. Piti minua jotenkin omituisena. Nyt olen tyytyväinen omassa huushollissani.
Tämä on kyllä omituisin vaihtoehto ikinä. Mikä sua esti elämästä ihan just niin ku halusit omassa kotonasi, vaikka siellä mies olikin? Mikä muuttui eron myötä?
En ole se jolta kysyt, mutta veikkaan että ei kiinnosta olla hotellinpitäjänä toiselle kun ei itse saa suhteesta mitään.
Omaa kotia ei tarvitse nyt siivota? Ei tarvitse itselleen kokata kuten ennenkin? Seura on todennäköisesti samaa kuin ennenkin...
sitä tarvitsee siivota paljon vähemmän kun ei ole toinen sotkemassa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommenteista! Kyse ei siis ole siitä, että olisimme puolisoni kanssa kiinnostuneita eri tekemisestä, vaan hän ei halua vapaa-aikanaan tehdä (ihan kirjaimellisesti) mitään muuta kuin maata sohvalla, koska "tarvitsee lepoa". Samalla hän kuitenkin harmittelee kun elämä on niin tylsää. Ehdotan hänelle silloin tällöin elokuviin menoa, pientä pyöräilyä tai muuta mistä hän aiemmin piti, mutta hän harvoin innostuu. Koska ei jaksa, ja pitää levätä.
Joku kommentoi että tarvitseeko kaiken aikaa tehdä jotain yhdessä. Sitä en itsekään halua, vaan voin tehdä asioita myös yksin tai ystävieni kanssa, mutta tuntuu erikoiselta, jos parisuhteessa ei tehdä yhdessä muuta kuin asutaan samassa asunnossa. Ja varsinkin jos syy on se, että toinen kokee 45-vuotiaana olevansa niin vanha ettei enää voi tehdä muuta kuin levätä. Olen huolissani että tätä menoa hän lepää itsensä hengiltä.
T. Ap
HARMI. Sulle on sanottu jo monta kertaa: anna toisen olla. Et voi toista muuttaa eikä sulla ole siihen mitään oikeutta.
Mikä on aloituksen pointti? Miten saisit pakotettua tai painostettua silti toista?
Taitaa sulla olla jotain kontrolliongelmaa...
Tämä. Hitaan itsemur han katsominen voi olla rankkaa, mutta miehellä on oikeus se tehdä. Anna miehen tap paa itsenä ihan rauhassa. Muuta pois
Tuo puoliso voi ihan hyvin olla nainenkin. Joskin kuulostaa heteroparilta ja nainen avautumassa taas vaihteeks "ongelmasta" kun ei saa pakotettua toista omaan tahtoonsa.
Mä luulen, ettei tässä ole kyse ollenkaan puolisosta ja tämän edusta, vaikka ap niin jalosti asian esittää. Oma perse tässäkin on etusijalla. Ahdistaa oma vanheneminen ja siitä elävä muistutus kotisohvalla. Jonkinlainen kriisi meneillään. Puoliso ei ap:ta kiinnosta pätkääkään. Tai korkeintaan tyyliin "mitä jos mä joudun hoitamaan..?!?!"
Vierailija kirjoitti:
45 vuotias on vanhus
Ei ole, mutta sinä olet teinari.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saman tapainen tarina, mutta sillä erolla, että olimme 73 ja 72-vuotiaita, mies vuoden nuorempi. Ei käynyt enää missään, ei halunnut lähteä mihinkään. Luki tablettia, katsoi telkkaria, luki lehtiä. Hain eroa, kun tuntui, että yksin on rattoisampaa. Oltiin oltu n. 20 v yhdessä. Kuljin kyllä vapaasti, vaikka hän ei lähtenyt mukaan. Piti minua jotenkin omituisena. Nyt olen tyytyväinen omassa huushollissani.
Tämä on kyllä omituisin vaihtoehto ikinä. Mikä sua esti elämästä ihan just niin ku halusit omassa kotonasi, vaikka siellä mies olikin? Mikä muuttui eron myötä?
En ole se jolta kysyt, mutta veikkaan että ei kiinnosta olla hotellinpitäjänä toiselle kun ei itse saa suhteesta mitään.
Omaa kotia ei tarvitse nyt siivota? Ei tarvitse itselleen kokata kuten ennenkin? Seura on todennäköisesti samaa kuin ennenkin...
sitä tarvitsee siivota paljon vähemmän kun ei ole toinen sotkemassa
Juu mut eihän tuossa puhuttu kotitöistä tai niiden jakautumisesta yhtään mitään. Miksi ottaa se esiin, kun siitä ei ole tietoa? Mummoa vitutti vaan puolison passiivisuus. Voihan olla, ettei mummeli itsekään siivonnut yhtään enempää.
Vierailija kirjoitti:
Raivausveitsellä (jos tuote sinulle outo mutta taimikon hoito kiinnostaa niin googlettamalla löytyy asiaa) on hyvä raivata taimen ympäriltä kasvustoa pois. Ja tuo 80 v mies käy siis hoitamassa taimikoita. Ja taimikoita riittää suvussa varmaan sata hehtaaria. Eli tekeminen ei lopu kesken.
Ja miksikö tekee tuota. No kuntoilee tavalla mistä on hyötyä lapsilleen. Viihtyy metsässä. Edelliset 20 vuotta on hoitanut metsiä raivaussahalla ja moottorisahalla mutta enää ei kykene niillä tekemään tunteja töitä. Pihapuita kaataa ja pienii kyllä edelleen sahalla sujuvasti. Mutta raivausveitsellä pystyy vielä tekemään metsässä rakasta työtä.
Ok, tämä selvensi asioita. Mä kun olen kaupunkilainen, niin en metsänhoidosta mitään tiedä. Mulle se on aina näyttäytynyt sellaisena isompana juttuna, kun tehdään puunkaatoa, avohakkuita tai metsänistutusta koneilla ja muuten olen ajatellut, ettei sille paljon muuta tarvitse tehdä, kun ehkä kerran vuodessa jotain vesakkoa raivata. Sehän onkin sitten näköjään työlästä hommaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan et olet nainen? Miehet ei yleensä roiku puolisossa ja halua tehdä kaikkea yhdessä. Mikä ongelma on harrastaa jonkun muun kanssa? Tai vaikka yksin?
Oikein säälittää kun näkee kaupoissa ja kylpylöissä perässävedettäviä puolisoja, jotka ilmiselvästi haluais olla muualla. Mikä järki??
Mitäpä järkeä sitä sitten on edes yhdessä olla, jos ei toisen seura kiinnosta. Pikapano kerran viikossa ehkä riittää miehelle, mutta naine kaipaa suhteelta muutakin.
Miksi kukaan haluaa toisen vastentahtoisena yhtään mihinkään? Oli toiminta sitten seksi tai kauppareissu. Rakkaus on sitä, ettei pakota, painosta ja manipuloi toista, vaan antaa tälle vapauden olla mitä on.
Rakkaus on myös sitä, että on halukas tekemään aina pikkuisen enemmän toisen hyväksi kuin omakseen.
Kumpikin siis, ei niin, että vain toinen tekee.
Mutta miesten toiveisiin ja tarpeisiin tämä ei päde. Naisen ei pidä tulla koskaan missään vastaan, eikä tehdä mitään mikä ei itsestä hyvältä tunnu.
Myönnä pois, tuo ohje koskee vain miehiä.
No meillä se on koskenut molempia. Siksi kai olemmekin 30 vuotta yhdessä olleet ja vielä uusperheenä.
Joo eli tässä tapauksessa tarkoittais, et ap antaa puolisonsa olla enemmän rauhassa.
Tai, että kumppani osottaisi vähän kiinnostusta johonkin mitä ovat ennenkin yhdessä tehneet ja toinen taas ei odottaisi enää yhtä paljon yhteisiä juttuja kuin ennen on tehty.
Puolisoni on 36 ja käyttäytyy samoin ja puhuu lapsillekkin olevansa niiin vanha. Jaksamista löytyy kyllä kaikkeen muuhun kuin yhdessä puuhaamiseen.