Lue keskustelun säännöt.
Puolisoni on alkanut 45-vuotiaana elää kuten vanhus
02.07.2023 |
Olemme 45-vuotias työssä käyvä pariskunta, olleet yhdessä noin 14 vuotta. Suhteemme alkuvuosina harrastimme yhdessä liikuntaa, kävimme konserteissa, näyttelyissä ja tapahtumissa sekä tapasimme tuttavia. Pikku hiljaa puolisoni on jättäytynyt pois kaikesta tekemisestä, ja viettää iltansa ja viikonloppunsa pitkällään sohvalla lukemassa lehtiä tai seuraamalla julkkiksia somessa.
Kun olen ottanut puheeksi, että kaipaan yhteistä tekemistä ja yhteistä aktiivista elämää, hän on aina todennut että on juuri nyt väsynyt ja tarvitsee lepoa. Minusta hän on tuolla lepäämisellään saanut aikaan niin huonon fyysisen kunnon, ettei siksi enää jaksa normaalia elämää. Kun ehdotan että liikkuisimme yhdessä, hän pitää ehdotusta typeränä ja kehottaa minuakin välillä rentoutumaan (itse harrastan liikuntaa lähes päivittäin, mistä puolisoni minua jatkuvasti piikittelee).
Minä koen nyt 45-vuotiaana olevani aktiivisessa elämänvaiheessa, jolloin ei ole taloudellisia huolia ja elämä on jo sillä tavalla rakennettu että siitä voi nauttia. Koska puolisoni elää kuten vanhus ja myös usein puhuu ettei enää jaksa eikä halua elää kuten "nuoret", olen alkanut miettiä, onko meillä enää yhteistä tulevaisuutta jäljellä. Minä huolehdin kodista ja elän mielestäni mukavaa ja kohtalaisen aktiivista elämää, mutta tuntuu ettei puolisoni enää elä sitä samaa elämää. Onko muilla vastaavia kokemuksia, ja miten olette tällaisissa tilanteissa päässeet eteenpäin?
Kommentit (97)
Käyttäjä2875 kirjoitti:
Älytöntä toi ainainen "haluan elää aktiivista elämää". Heittäisin ovesta ulos sellaisen jonka pitää joka päivä heilua jossakin. Antaa kyllä tosi maanisen kuvan ihmisestä tuollaiset "olen niin liikunnallinen" ihmiset. Juoskaa kimpassa suomea ympäri 24/7.
Niin vaihtoehtoja on vain nuo kaksi. Kyyhöttää kotona tai juosta ympäri Suomea. Ei välimuotoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saman tapainen tarina, mutta sillä erolla, että olimme 73 ja 72-vuotiaita, mies vuoden nuorempi. Ei käynyt enää missään, ei halunnut lähteä mihinkään. Luki tablettia, katsoi telkkaria, luki lehtiä. Hain eroa, kun tuntui, että yksin on rattoisampaa. Oltiin oltu n. 20 v yhdessä. Kuljin kyllä vapaasti, vaikka hän ei lähtenyt mukaan. Piti minua jotenkin omituisena. Nyt olen tyytyväinen omassa huushollissani.
Tämä on kyllä omituisin vaihtoehto ikinä. Mikä sua esti elämästä ihan just niin ku halusit omassa kotonasi, vaikka siellä mies olikin? Mikä muuttui eron myötä?
En ole toi ketä lainasit, mutta monelle naiselle mies on rasite taloudessa. Tätä rasitetta siedetään, jos vastineena on hyvä suhde yhteisine juttuineen. Harva haluaa olla toisen ilmainen palvelija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla sama tilanne kuin Ap:llä, mutta mieheni on 46v ja minä 59v. Lakkasin pyytämästä miestä mukaan meidän entisiin yhteisiin harrastuksiin, kun vastaus oli aina en viitsi, en jaksa. Jatkoin harrastuksia yksin, mutta viime aikoina olen huomannut, että kerta toisensa jälkeen on tuntuu ikävämmältä palata kotiin sohvaperunan luo. Tämä etäännyttää meitä toisistamme.
Miten sinäkin jaksat vaikka ikää on noin paljon? Olen 45v enkä jaksa mitään. Pitää pitkään miettiä jos jaksaa ylipäätään poistua kotoa muutamaksi tunniksi. Mihinkään en iltaa lähtisi istumaan kun väsyttää jo iltapäivästä sen verran että odottaa nukkumaan menoa.
Ei kuulosta normaalilta, jos ei jaksa poistua kotoa muutamaksi tunniksi. Onko joku sairaus taustalla
Vierailija kirjoitti:
Isäni ei jaksa enää sahata moottorisahalla tai raivaussahalla. Mutta käy melkein päivittäin metsässä raivausveitsen kanssa hommissa muutaman tunnin. Ikää yli 80v. Anoppi joogaa ja käy kävelyllä päivittäin ja lisäksi käy viikoittain kuntosalilla ja ikää on 86 v.
Kuulostaa omituiselta jos 45 v iässä lopettaa liikkumisen.
tuntuu että jotain on tapahtunut. itselle masennusdiagnoosiia on varmaan jostain 90-luvulta on heitetty. ei se ole masennusta jos välillä ei jaksa asioita oli sitten 20 30 tai nelkyt niinkuin olen nykyään.asun yksin ja tosiaan joudun hoitamaan asioita aika pitläti yksin. ja välillä niitä on paljonkin. että pärjää tässä maassa m ikä helkkarin masennus on väsymys??? miljoona projektia odottaa tekemistä ja Haluan tehdä niitä. Joku masentunut ei halua tehdä niitä???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan et olet nainen? Miehet ei yleensä roiku puolisossa ja halua tehdä kaikkea yhdessä. Mikä ongelma on harrastaa jonkun muun kanssa? Tai vaikka yksin?
Oikein säälittää kun näkee kaupoissa ja kylpylöissä perässävedettäviä puolisoja, jotka ilmiselvästi haluais olla muualla. Mikä järki??
Mitäpä järkeä sitä sitten on edes yhdessä olla, jos ei toisen seura kiinnosta. Pikapano kerran viikossa ehkä riittää miehelle, mutta naine kaipaa suhteelta muutakin.
Miksi kukaan haluaa toisen vastentahtoisena yhtään mihinkään? Oli toiminta sitten seksi tai kauppareissu. Rakkaus on sitä, ettei pakota, painosta ja manipuloi toista, vaan antaa tälle vapauden olla mitä on.
Rakkaus on myös sitä, että on halukas tekemään aina pikkuisen enemmän toisen hyväksi kuin omakseen.
Kumpikin siis, ei niin, että vain toinen tekee.
Mutta miesten toiveisiin ja tarpeisiin tämä ei päde. Naisen ei pidä tulla koskaan missään vastaan, eikä tehdä mitään mikä ei itsestä hyvältä tunnu.
Myönnä pois, tuo ohje koskee vain miehiä.
No meillä se on koskenut molempia. Siksi kai olemmekin 30 vuotta yhdessä olleet ja vielä uusperheenä.
Missä asioissa teillä nainen taipuu miehen tahdon mukaisesti, vaikka ei itse halua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saman tapainen tarina, mutta sillä erolla, että olimme 73 ja 72-vuotiaita, mies vuoden nuorempi. Ei käynyt enää missään, ei halunnut lähteä mihinkään. Luki tablettia, katsoi telkkaria, luki lehtiä. Hain eroa, kun tuntui, että yksin on rattoisampaa. Oltiin oltu n. 20 v yhdessä. Kuljin kyllä vapaasti, vaikka hän ei lähtenyt mukaan. Piti minua jotenkin omituisena. Nyt olen tyytyväinen omassa huushollissani.
Tämä on kyllä omituisin vaihtoehto ikinä. Mikä sua esti elämästä ihan just niin ku halusit omassa kotonasi, vaikka siellä mies olikin? Mikä muuttui eron myötä?
En ole se jolta kysyt, mutta veikkaan että ei kiinnosta olla hotellinpitäjänä toiselle kun ei itse saa suhteesta mitään.
Omaa kotia ei tarvitse nyt siivota? Ei tarvitse itselleen kokata kuten ennenkin? Seura on todennäköisesti samaa kuin ennenkin...
sitä tarvitsee siivota paljon vähemmän kun ei ole toinen sotkemassa
Kaupastakaan ei tarvitse tuoda niin paljon ostoksia, eikä tule niin paljon tiskiä, roskia ja pyykkiä. Mä myös erosin pleikkaa räpläävästä miehestäni ja kotityöt väheni ihan hurjasti. Nyt on koti aina siisti ja raikas ja mulla hyvä mieli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saman tapainen tarina, mutta sillä erolla, että olimme 73 ja 72-vuotiaita, mies vuoden nuorempi. Ei käynyt enää missään, ei halunnut lähteä mihinkään. Luki tablettia, katsoi telkkaria, luki lehtiä. Hain eroa, kun tuntui, että yksin on rattoisampaa. Oltiin oltu n. 20 v yhdessä. Kuljin kyllä vapaasti, vaikka hän ei lähtenyt mukaan. Piti minua jotenkin omituisena. Nyt olen tyytyväinen omassa huushollissani.
Tämä on kyllä omituisin vaihtoehto ikinä. Mikä sua esti elämästä ihan just niin ku halusit omassa kotonasi, vaikka siellä mies olikin? Mikä muuttui eron myötä?
En ole toi ketä lainasit, mutta monelle naiselle mies on rasite taloudessa. Tätä rasitetta siedetään, jos vastineena on hyvä suhde yhteisine juttuineen. Harva haluaa olla toisen ilmainen palvelija.
Heh, eipä näytä siltä et naiset tulis yhtään kenenkään muunkaan kanssa paremmin toimeen. Eiköhän ole aikamoinen rasite useimmiten toisilleen nämä rauhaa rakastavat, leppoisat sielunsiskot, jotka "sietää" miehiä.
Yritäpä keksiä jotain parempaa. Ymmärrän kyllä, että miesviha istuu tiukassa. Mutta valitettavasti siitä on näyttöä, ettei naiset tule toimeen keskenään ainakaan yhtään paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan et olet nainen? Miehet ei yleensä roiku puolisossa ja halua tehdä kaikkea yhdessä. Mikä ongelma on harrastaa jonkun muun kanssa? Tai vaikka yksin?
Oikein säälittää kun näkee kaupoissa ja kylpylöissä perässävedettäviä puolisoja, jotka ilmiselvästi haluais olla muualla. Mikä järki??
Mitäpä järkeä sitä sitten on edes yhdessä olla, jos ei toisen seura kiinnosta. Pikapano kerran viikossa ehkä riittää miehelle, mutta naine kaipaa suhteelta muutakin.
Miksi kukaan haluaa toisen vastentahtoisena yhtään mihinkään? Oli toiminta sitten seksi tai kauppareissu. Rakkaus on sitä, ettei pakota, painosta ja manipuloi toista, vaan antaa tälle vapauden olla mitä on.
Rakkaus on myös sitä, että on halukas tekemään aina pikkuisen enemmän toisen hyväksi kuin omakseen.
Kumpikin siis, ei niin, että vain toinen tekee.
Mutta miesten toiveisiin ja tarpeisiin tämä ei päde. Naisen ei pidä tulla koskaan missään vastaan, eikä tehdä mitään mikä ei itsestä hyvältä tunnu.
Myönnä pois, tuo ohje koskee vain miehiä.
No meillä se on koskenut molempia. Siksi kai olemmekin 30 vuotta yhdessä olleet ja vielä uusperheenä.
Missä asioissa teillä nainen taipuu miehen tahdon mukaisesti, vaikka ei itse halua?
Kumpikaan ei oikeastaan "taivu" mihinkään, vaan on valmis tekemään asioita toisen hyväksi. Esim. itse en ole mikään innokas ulkomaan matkailija, vaan matkustaisin mieluummin Suomessa, mutta koska mieheni taas rakastaa ulkomailla käymistä , niin teemme välillä reissuja Suomeen, välillä ulkomaille. Ja minä en esim. erityisesti välitä siitä, että meillä on useita päiviä yövieraita mutta koska miehelleni on aina ollut luontevaa se, että vierailijoita käy ( ja meillä on hyvin tilaa) olen tähän sopeutunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä muakin ahdistais, jos olis joku ap:n kaltainen hengittämässä niskaan ja vinkumassa koko ajan jotain.
Miten niin koko ajan? Toinen ei ikinä mitään.
Koko ajan se varmaan on vinkumassa jotain, siltä vaikuttaa kaiken perusteella. Toinen haluaa vain olla rauhassa.
Kuka haluaa olla koko ajan rauhassa, jos kuitenkaan ei tahdo erota?
Jos passiivinen tulisi vähän vastaan, ei tarvitsisi vinkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saman tapainen tarina, mutta sillä erolla, että olimme 73 ja 72-vuotiaita, mies vuoden nuorempi. Ei käynyt enää missään, ei halunnut lähteä mihinkään. Luki tablettia, katsoi telkkaria, luki lehtiä. Hain eroa, kun tuntui, että yksin on rattoisampaa. Oltiin oltu n. 20 v yhdessä. Kuljin kyllä vapaasti, vaikka hän ei lähtenyt mukaan. Piti minua jotenkin omituisena. Nyt olen tyytyväinen omassa huushollissani.
Tämä on kyllä omituisin vaihtoehto ikinä. Mikä sua esti elämästä ihan just niin ku halusit omassa kotonasi, vaikka siellä mies olikin? Mikä muuttui eron myötä?
En ole se jolta kysyt, mutta veikkaan että ei kiinnosta olla hotellinpitäjänä toiselle kun ei itse saa suhteesta mitään.
Omaa kotia ei tarvitse nyt siivota? Ei tarvitse itselleen kokata kuten ennenkin? Seura on todennäköisesti samaa kuin ennenkin...
sitä tarvitsee siivota paljon vähemmän kun ei ole toinen sotkemassa
Kaupastakaan ei tarvitse tuoda niin paljon ostoksia, eikä tule niin paljon tiskiä, roskia ja pyykkiä. Mä myös erosin pleikkaa räpläävästä miehestäni ja kotityöt väheni ihan hurjasti. Nyt on koti aina siisti ja raikas ja mulla hyvä mieli.
Kotityöt on asia erikseen. Kukaan ei ole nyt missään sanonut, että ne jakautuu epätasa-arvoisesti.
Vierailija kirjoitti:
45 vuotias on vanhus
Eihän tuon ikäinen ole vielä edes hopeakettu iässä!
😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä muakin ahdistais, jos olis joku ap:n kaltainen hengittämässä niskaan ja vinkumassa koko ajan jotain.
Miten niin koko ajan? Toinen ei ikinä mitään.
Koko ajan se varmaan on vinkumassa jotain, siltä vaikuttaa kaiken perusteella. Toinen haluaa vain olla rauhassa.
Kuka haluaa olla koko ajan rauhassa, jos kuitenkaan ei tahdo erota?
Jos passiivinen tulisi vähän vastaan, ei tarvitsisi vinkua.
Edelleen: mitä saat siitä, että tiedät toisen pakotettuna olevan mukana jossain, mitä hän ei halua?
Eikö moraalintaju sano, että eipä tämä ole mukavaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
N 26 kirjoitti:
Nelivitonenhan on vanhus!
Tulee pitkä vanhuus, jos elää vaikka 85 vuoden ikään asti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saman tapainen tarina, mutta sillä erolla, että olimme 73 ja 72-vuotiaita, mies vuoden nuorempi. Ei käynyt enää missään, ei halunnut lähteä mihinkään. Luki tablettia, katsoi telkkaria, luki lehtiä. Hain eroa, kun tuntui, että yksin on rattoisampaa. Oltiin oltu n. 20 v yhdessä. Kuljin kyllä vapaasti, vaikka hän ei lähtenyt mukaan. Piti minua jotenkin omituisena. Nyt olen tyytyväinen omassa huushollissani.
Tämä on kyllä omituisin vaihtoehto ikinä. Mikä sua esti elämästä ihan just niin ku halusit omassa kotonasi, vaikka siellä mies olikin? Mikä muuttui eron myötä?
En ole se jolta kysyt, mutta veikkaan että ei kiinnosta olla hotellinpitäjänä toiselle kun ei itse saa suhteesta mitään.
Omaa kotia ei tarvitse nyt siivota? Ei tarvitse itselleen kokata kuten ennenkin? Seura on todennäköisesti samaa kuin ennenkin...
sitä tarvitsee siivota paljon vähemmän kun ei ole toinen sotkemassa
Juu mut eihän tuossa puhuttu kotitöistä tai niiden jakautumisesta yhtään mitään. Miksi ottaa se esiin, kun siitä ei ole tietoa? Mummoa vitutti vaan puolison passiivisuus. Voihan olla, ettei mummeli itsekään siivonnut yhtään enempää.
Ap ensimmäisessä viestissä: "minä huolehdin kodista".
Vierailija kirjoitti:
20v poikkikseni oli tuollainen. Erosimme ja elin elämäni yksin.
20 vuotias lopussa jo 🤣😂🤣😂🤣
Teettekö yhdessä niitä asioita, joita puoliso tekee? Katsotteko tv:tä? Luetteko yhdessä lehtiä, tai stalkkaatteko julkkiksia?
Se on kyllästynyt sun touhuihin. En mäkään tramppaisi vuodesta toiseen jossain näyttelyissä.
Monet parit muuten eroaa tuossa iässä. Vink vink.
Mulla eli narsistinen mies osan ajasta kuin vanhus, osan taas biletti kavereiden kanssa ja tuhlasi rahaa kasinopeleihin. Eli sain kaikki surkeimmat kortit, jonkun epävakaan koko ajan menossa tai makaamassa passiivisena kotona. Pettikin ja jäi kiinni, ei varmaan kuin pienestä osasta menojaan.
Minä en jaksanut 40-55-vuotiaana mitään vapaa-ajan juttuja, vain maata sohvalla jos sitäkään. Nyt olen täysin toipunut ja kunto on entistäkin parempi. Syy ei selvinnyt, ei ollut masennustakaan.