HS: hallitus uskoo tyhjän päälle pudottamisen palauttavan satojentuhansien suomalaisten työkyvyn
Huono-osaisuus näyttäytyy tuoreessa hallitusohjelmassa kohtalona, josta ihmistä halutaan mitä ilmeisemmin rangaista.
Toimeentulotuelle joutuminen on jo itsessään sellainen kohtalo, että ihminen tekee todennäköisesti kaikkensa tai ainakin yrittää parhaansa välttääkseen sen. Tuskin kukaan hankkiutuu vapaaehtoisesti tilanteeseen, jossa hänen on lähetettävä tiliotteitaan Kelalle ollakseen oikeutettu muutaman sadan euron tukeen kuukaudessa.
Kyse on varsin niukasta taloudellisesta turvasta usein jo valmiiksi ahtaalla olevalle ihmiselle, joka ei kykene työllistymään. Esteenä saattaa olla fyysinen kunto, henkinen jaksaminen, päihdeongelma tai joku muu vakava sairaus. Tukeen turvautuminen viittaa yhteiskunnassa todelliseen huono-osaisuuteen.
Länsimaiden poliittisessa historiassa niin kutsuttu ansioton köyhä (undeserving poor) on seikkaillut 1800-luvun alusta saakka. Usko hahmon olemassaoloon on säilynyt yllättävän lujana vuosisatojen ajan, vaikka hänet on lukuisia kertoja paljastettu sepitetyksi satuolennoksi.
Kommentit (707)
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset löytäisivät töitä helpommin jos hyväksyisivät sen että työura alkaa sieltä alatason paskaduuneista. Kukaan ei alota työuraa huipulta, vaan ensin on hankittava kokemusta ja ylennyksiä. Ennenkin aloitettiin esim tehdashallin lattianlakaisijana ja jos oli ahkera niin opetettiin vaikkapa koneenkäyttäjäksi ja hyväklä tuurilla pääsi sieltä hallista toimistotehtäviinkin.
Mikä boomerikommentti!
Nykyään tuollaista ei tapahdu koskaan(ennenkin lattianlakaisijasta tuli toimistotyöntekijä lähinnä Aku Ankassa).
Jokaiseen ammattiin tarvitaan täsmäkoulutus. Ja korkeasti koulutettua ei huolita siivoojaksi edes kesätöihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohtaan työssäni paljon työttömiä, jotka ovat kuntouttavassa työtoiminnassa. Rehellisesti ja mitään pahaa tarkoittamatta sanon, että joukossa on porukkaa, jotka eivät pärjäisi vapailla työmarkkinoilla millään lailla.
Osa roikkuu työttömänä jopa siksi, että ei ole saanut diagnoosia esim. neuro-psykiatrisiin oireisiin tai jopa lievään kehitysvammaan. Lisäksi on huono-osaisuutta, unettomuutta, ahdistusta, masennusta... Monella on selkeästi keskittymishäiriö tai oppimisvaikeus, miksi on impulsiivisesti jätetty ammattikoulu toisensa jälkeen kesken, kun opiskelu ei ole sujunut.
Sitten on myös ihan ne tyypit, joiden on vaikea työllistyä uudestaan. Ehkä jo enemmän ikää, koulutus vanhentunut (esim. merkantti) ja lisäksi usein jokin rajoite, kuten tuki-ja liikuntaelinvaivat.
Ja sitten ma_mutaustaiset, joilta puuttuu jopa ihan sellaiset peruskoulussa saatavat perustaidot. Afrikassa ei ole opittu edes, mitä desimaalit tarkoittavat tai miten kalenteria tai kelloa luetaan. Yritä sitten työllistyä?
Jokainen näistä on tilastoissa työtön. Heille jokainen kiristys on vain lisää kurjuutta elämään. Ei heitä ole tähänkään mennessä kyetty työllistämään, joten miten voi luulla, että kiristykset auttavat nytkään?
Eikä muuten niitä "paskatöitäkään" riitä kaikille. Jokaiseen työhön on sellaisiakin hakijoita, joilla on käytynä edes lukio/ammattikoulutus, ja joilla ei ole mitään "rajotteita". Ei silloin palkata ketään yllämainituista. Nyt hallitus aikoo poistaa sovitellun päivärahan ja ilmeisesti huonontaa palkkatukea? Silloin nämä tyypit eivät pääse enää edes voittoa tavoittelemattomiin järjestöihin keräämään edes jonkinlaista työkokemusta ja saamaan onnistumisen kokemuksia ja edes joskus pientä oikeaa palkkaakin.
Typerä veto, että kun puhe on työhaluttomista aletaan ottaa esiin vajaatyökykyiset ja heidän aktivoimisensa.
Tämä ketju on koko ajan ollut työkyvyttömistä ja osatyökyvyttömistä
joista iso osa kyllä kykenisi tekemään jotain työtä. Meillä on liian helposti annettu ihmisten vain jäädä kotiin tukien varaan ensin vaikka omia lapsiaan hoitamaan ja sen jälkeen lorvimaan, kun eivät ole sitä ammattiakaan hankkineet eikä työelämästäkään ole mitään kokemusta ja kun siellä kotona on tarpeeksi kauan lorvittu ihminen alkaa olla melko ulkona normaalista elämästä ja kuvittelee olevansa vaikka mitä.
Tulevat muutokset soviteltuun päivärahaan ja palkkatukeen heikentävät tällaisten ihmisten mahdollisuuksia palata tai päästä työelämään! Esim. osa-aikatyöstä tulee jatkossa kannattamatonta, vaikka se olisi hyvä keino lähteä töihin kerryttämään työkokemusta.
Myös aikuiskoulutustuen poisto on monin tavoin käsittämättömän huono päätös, mutta siitä en nyt voi edes aloittaa keskustelua.
Huonoja päätöksiä ja lopulta kalliiksi tulevia leikkauksia on edessä.
On myös monia, joiden jaksaminen riittää vain osapäivätyöhön tai keikkailuun. Nyt hallitus on sitten viemässä sitäkin mahdollisuutta pois, vaikka sanoivatkin kannustavansa kaikkea työntekoa. Tosiasiallisesti siis eivät edes tiedä mitä ovat päättäneet.
Kyllä sieltä joku prosentti nousee töihin.
Keinot on kovat, mutta niin ne pitääkin olla. Osaan suomalaisista tehoaa vain kovat keinot. Väitän, että suurin osa niistä työhaluisista, joihin toimivat pehmeät keinot ovat jo työelämässä. Suomessa tunnutaan edelleen ajattelevan, että rahaa on loputtomasti. Näin toki oli n. 25 v sitten, kun Nokia oli markkina-arvoltaan maailman top-10 firma ja toi valtavasti hyvinvointia Suomeen, mutta näin ei ole ollut enää pitkään aikaan, vaikka sitä ei kulutuksesta kyllä huomaa. Olen sitä mieltä, että menoja tulee leikata ja verotusta alentaa niin pitkään, kunnes valtion budjetti saadaan plussalle eli velkaa voidaan alkaa maksaa nettomääräisesti takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Minua aina oikein liikuttaa nämä 50+ ihmiset, jotka ovat aivan varmoja, että heidät revitään töihin, jos jäävät työttömäksi.
Näin, koska olen yksi heistä. Kuvittelin, että kun 55 v jäin työttömäksi, se on vain oma päätökseni, mihin menen töihin. Minullahan oli 30+ v nousujohteinen ura, jonka kuvittelin todistavan osaamiseni. Viimeinenkin työtehtävä erittäin edustava ja suosittelijat korkeista asemista isosta firmassa.
Pääsin muutamaan haastatteluun, joissa tuloksena oli "todella mielenkiintoinen osaamisprofiili, mutta..." ja Linkkarissa seuratessani miten paikka täytettiin (silloin kuin siitä edes tietoa löytyi) poikkeuksetta valittu oli minua vähintään 15 v nuorempi.
No, minä työllistyin sitten muuta kautta, aikamoisten henk.koht uhrauksien myötä, joten olen yksi näitä kokper-tyyppien onnistumis- ja menestystarinoita. Siitä huolimatta en osaa hehkutella erinomaisuuttani, vaan elän jatkuvassa huijarisyndroomassa peläten tulevia uudistuksia. Voidaanko minutkin siis irtisanoa aivan mitättömästä syystä, koska en todellakaan nuorennu tässä työelämäni varrella. Ennätänkö kahmia työtä 12 kk ollakseni ansiosidonnaiseen oikeutettu, vai putoanko suoraan kelalle. Onneksi koeaika edes on ohi, mutta elin kyllä pelossa vuoden verran (harjoittelu 7 kk, koeaika 6 kk), joka kieltämättä on vaikuttanut ennen niin vankkaan mielenrauhaan, eli unettomuus on vaivannut.
Lisäksi tietysti on saanut sitä asennetta parantaa, vaikka olen tekemäni työn vankka ammattilainen, en suinkaan viitsi joka asiasta huomautella tai mielipidettäni tyrkyllä, ei, helpompaa ja ennen kaikkea turvallisempaa on vain tehdä, kuten käsketään.
Toisaalta palkkakin on puolet pienempi kuin aikaisemmassa duunissa, joten miksi nyt sitten muuta tekisinkään kuin työtä käskettyä.
Mutta tätähän sitä tahdotaan, puolilla valoilla toimivia ammattilaisia.
Ehdit vielä näkemään sen ihmeen että sinua kysellään töihin. Suomesta kun loppuu kokeneet ja motivoituneet osaajat lähivuosina. Tilannetta läheltä seuraavana voin sanoa että ilmiö on todellinen ja käynnissä. Mikään ei tunnu paremmalta kuin saada tarjous ja vastata että palkka aivan liian pieni ja että yrityksenne ei ole työnantajana kiinnostava. Olen koko urani saanut tietyllä tapaa olla huolissaan työpaikan säilyvyydestä niin nyt maksan potut pottuina. Sitä kutsutaan markkinataloudeksi niin että turha firmojen kitistä. Vain vahvat selviävät, eikös se niin ole;-)
No, ei mikään määrä keppiä kyllä auta, jos niitä työpaikkoja ei vain ole. Toki ihmiset käyvät innovatiivisilsi, jos ruokarahat leikataan. Veikkaan, että pimeän työn osuus esim. kasvaa.
Vierailija kirjoitti:
Keinot on kovat, mutta niin ne pitääkin olla. Osaan suomalaisista tehoaa vain kovat keinot. Väitän, että suurin osa niistä työhaluisista, joihin toimivat pehmeät keinot ovat jo työelämässä. Suomessa tunnutaan edelleen ajattelevan, että rahaa on loputtomasti. Näin toki oli n. 25 v sitten, kun Nokia oli markkina-arvoltaan maailman top-10 firma ja toi valtavasti hyvinvointia Suomeen, mutta näin ei ole ollut enää pitkään aikaan, vaikka sitä ei kulutuksesta kyllä huomaa. Olen sitä mieltä, että menoja tulee leikata ja verotusta alentaa niin pitkään, kunnes valtion budjetti saadaan plussalle eli velkaa voidaan alkaa maksaa nettomääräisesti takaisin.
Sinullakin on ihan yhtä heikot tiedot systeemin toiminnasta, kuin hallituksen päättäjillä. Työttömillä on työnhakuvelvollisuus, jota myös seurataan tarkasti digitaalisesti. Jos jotakuta ei vain palkata töihin, se ei ole hänen vikansa. Samoja työpaikkoja hakee satoja tai tuhansia hakijoita. Matemaattinen todennäköisyys saada työpaikka on aika pieni.
Ja kenen vika on se, ettei Nokia ole enää lypsylehmä? Suomalaisen bisnesosaamisen puutetta, Nokia ei uudistunut oikeaan aikaan. Kokoomushenkiset miehet aina päättämässä näistä.
Jyrki Kataisen EU:lle käteisenjako -hallitus, Sipilän kaasuputki/kikysopimus -hallitus, Sannan aamupalabiletys -hallitus. Eivät ole päättäjätkään varsinaisesti kunnostautuneet talousosaajina.
Vierailija kirjoitti:
Moni uskottelee itselleen olevansa kyvytön tekemään mitään työn tapaistakaan. Ei kaikkea voi jättää tekemättäään vain siitä syystä ettei tekeminen miellytä itseä. Näitä kaikenlaisesta tekemisestä "masentuvia" ei saisi makuuttaa kotona vaan heidät pitäisi kouluttaa kohtaamaan ja kestämään itselleen epämiellyttävältä tuntuvia asioita vaikka sitten heidät pitäisi pakottaa tähän. Yhtä jos toistakin työssä käyvää masentaa joka ikinen aamu herätyskellon soittoon herääminen ja töihin lähteminen, mutta eivät jätä töihin menemättä koska ovat opetelleet ja oppineet tekemään epämiellyttäviäkin asioita.
Kuvailemiasi ihmisiä ei vain ole huolittu töihin! Ihminen masentuu, jos tulee jatkuvasti torjutuksi.
Sitä on työttömän arki.
Miten niin vaikea monien on käsittää sitä, että työn saamisesta päättää työnantaja.
Oliko siivoojankin työ ennen muinoin 40v sitten sellaista, että omalla autolla piti kiertää 20 paikkaa läpi? Jotenkin kun tuntuu että tuollainen ei kauheasti nykyään motivoi lisäksi surkealla palkalla, että yhdestä ihmisestä revitään useamman työpanos.
Vierailija kirjoitti:
Keinot on kovat, mutta niin ne pitääkin olla. Osaan suomalaisista tehoaa vain kovat keinot. Väitän, että suurin osa niistä työhaluisista, joihin toimivat pehmeät keinot ovat jo työelämässä. Suomessa tunnutaan edelleen ajattelevan, että rahaa on loputtomasti. Näin toki oli n. 25 v sitten, kun Nokia oli markkina-arvoltaan maailman top-10 firma ja toi valtavasti hyvinvointia Suomeen, mutta näin ei ole ollut enää pitkään aikaan, vaikka sitä ei kulutuksesta kyllä huomaa. Olen sitä mieltä, että menoja tulee leikata ja verotusta alentaa niin pitkään, kunnes valtion budjetti saadaan plussalle eli velkaa voidaan alkaa maksaa nettomääräisesti takaisin.
Osaan ei tehoa mitkään keinot.
Vierailija kirjoitti:
Oliko siivoojankin työ ennen muinoin 40v sitten sellaista, että omalla autolla piti kiertää 20 paikkaa läpi? Jotenkin kun tuntuu että tuollainen ei kauheasti nykyään motivoi lisäksi surkealla palkalla, että yhdestä ihmisestä revitään useamman työpanos.
Ei ollut. Sillloin oltiin palkattuna siivoajana siinä tehtaassa tai toimistossa x eikä ulkopuolisessa siivouspalvelussa. Siivoajan työ muuttui kun työt ulkoistettiin siisvousfirmoille.
Vierailija kirjoitti:
Oliko siivoojankin työ ennen muinoin 40v sitten sellaista, että omalla autolla piti kiertää 20 paikkaa läpi? Jotenkin kun tuntuu että tuollainen ei kauheasti nykyään motivoi lisäksi surkealla palkalla, että yhdestä ihmisestä revitään useamman työpanos.
Tuo oma auto on vaatimuksena yllättävän monissa työpaikkahakemuksissa nykyään, varsinkin duunaritason töissä. Ja kuitenkin nykyaikana juuri autottomuus on lisääntynyt, useimmilla varmaan taloudellisista, osalla ekologisista syistä. Jälleen yksi asia, missä politiikka on ollut aivan ristiriitaista. Toisaalta ihmisiä halutaan kannustaa pieneen hiilijalanjälkeen, kun samanaikaisesti työllisyyttä halutaan lisätä. Ja töihin vaaditaan sitä autoa ja ajotaitoa.
Kun vertaillaan Suomea ja muita maita, pitäisi ottaa huomioon suomalainen tehokkuuden korostaminen. Jos menet vaikkapa kahvilaan muualla, mitäpä näet: useita tarjoilijoita, astioiden keräilijöitä, tiskareita, vitriinin täyttäjiä...kun taas Suomessa jonotat kahvisi, kannat ostoksesi pöytään ja lähtiessäsi korjaat jälkesi, eli palautat astiat hyllyköihin.
Tämä sama toistuu kaikissa työpaikoissa, eli meiltä on siivottu pois (!) kaikki alemman tason suorittavat työt, asiantuntijat ähräävät itse sadan erilaisen sovelluksen parissa saadakseen päivittäisen työn sujumaan, insinöörit värkkäävät mainoksia ja mainostoimistot "kehittävät" itse ohjelmiaan. Virastoista en viitsi edes aloittaa.
Joten lässytys suomalaisittain siitä, miten kyllä töitä löytyy on valitettavasti epätosia lausekkeita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua aina oikein liikuttaa nämä 50+ ihmiset, jotka ovat aivan varmoja, että heidät revitään töihin, jos jäävät työttömäksi.
Näin, koska olen yksi heistä. Kuvittelin, että kun 55 v jäin työttömäksi, se on vain oma päätökseni, mihin menen töihin. Minullahan oli 30+ v nousujohteinen ura, jonka kuvittelin todistavan osaamiseni. Viimeinenkin työtehtävä erittäin edustava ja suosittelijat korkeista asemista isosta firmassa.
Pääsin muutamaan haastatteluun, joissa tuloksena oli "todella mielenkiintoinen osaamisprofiili, mutta..." ja Linkkarissa seuratessani miten paikka täytettiin (silloin kuin siitä edes tietoa löytyi) poikkeuksetta valittu oli minua vähintään 15 v nuorempi.
No, minä työllistyin sitten muuta kautta, aikamoisten henk.koht uhrauksien myötä, joten olen yksi näitä kokper-tyyppien onnistumis- ja menestystarinoita. Siitä huolimatta en osaa hehkutella erinomaisuuttani, vaan elän jatkuvassa huijarisyndroomassa peläten tulevia uudistuksia. Voidaanko minutkin siis irtisanoa aivan mitättömästä syystä, koska en todellakaan nuorennu tässä työelämäni varrella. Ennätänkö kahmia työtä 12 kk ollakseni ansiosidonnaiseen oikeutettu, vai putoanko suoraan kelalle. Onneksi koeaika edes on ohi, mutta elin kyllä pelossa vuoden verran (harjoittelu 7 kk, koeaika 6 kk), joka kieltämättä on vaikuttanut ennen niin vankkaan mielenrauhaan, eli unettomuus on vaivannut.
Lisäksi tietysti on saanut sitä asennetta parantaa, vaikka olen tekemäni työn vankka ammattilainen, en suinkaan viitsi joka asiasta huomautella tai mielipidettäni tyrkyllä, ei, helpompaa ja ennen kaikkea turvallisempaa on vain tehdä, kuten käsketään.
Toisaalta palkkakin on puolet pienempi kuin aikaisemmassa duunissa, joten miksi nyt sitten muuta tekisinkään kuin työtä käskettyä.
Mutta tätähän sitä tahdotaan, puolilla valoilla toimivia ammattilaisia.
Ehdit vielä näkemään sen ihmeen että sinua kysellään töihin. Suomesta kun loppuu kokeneet ja motivoituneet osaajat lähivuosina. Tilannetta läheltä seuraavana voin sanoa että ilmiö on todellinen ja käynnissä. Mikään ei tunnu paremmalta kuin saada tarjous ja vastata että palkka aivan liian pieni ja että yrityksenne ei ole työnantajana kiinnostava. Olen koko urani saanut tietyllä tapaa olla huolissaan työpaikan säilyvyydestä niin nyt maksan potut pottuina. Sitä kutsutaan markkinataloudeksi niin että turha firmojen kitistä. Vain vahvat selviävät, eikös se niin ole;-)
Joo juuri näin, siinä vaiheessa, kun tuo realisoituu, taidan olla jo niin lähellä eläkeikää, että sitä motivaatiota on enää turha kysellä.
Vierailija kirjoitti:
Keinot on kovat, mutta niin ne pitääkin olla. Osaan suomalaisista tehoaa vain kovat keinot. Väitän, että suurin osa niistä työhaluisista, joihin toimivat pehmeät keinot ovat jo työelämässä. Suomessa tunnutaan edelleen ajattelevan, että rahaa on loputtomasti. Näin toki oli n. 25 v sitten, kun Nokia oli markkina-arvoltaan maailman top-10 firma ja toi valtavasti hyvinvointia Suomeen, mutta näin ei ole ollut enää pitkään aikaan, vaikka sitä ei kulutuksesta kyllä huomaa. Olen sitä mieltä, että menoja tulee leikata ja verotusta alentaa niin pitkään, kunnes valtion budjetti saadaan plussalle eli velkaa voidaan alkaa maksaa nettomääräisesti takaisin.
Tämä. Moni ei tahdo ymmärtää (ehkä se todellakin on jopa siitä tahdosta kiinni) että jopa lapsilisiä maksetaan ulkomailta otetulla valtion velalla jotta jopa se tehtaanjohtaja- tahi asuntosijoittajamiljonääri saisi sen lapselleen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keinot on kovat, mutta niin ne pitääkin olla. Osaan suomalaisista tehoaa vain kovat keinot. Väitän, että suurin osa niistä työhaluisista, joihin toimivat pehmeät keinot ovat jo työelämässä. Suomessa tunnutaan edelleen ajattelevan, että rahaa on loputtomasti. Näin toki oli n. 25 v sitten, kun Nokia oli markkina-arvoltaan maailman top-10 firma ja toi valtavasti hyvinvointia Suomeen, mutta näin ei ole ollut enää pitkään aikaan, vaikka sitä ei kulutuksesta kyllä huomaa. Olen sitä mieltä, että menoja tulee leikata ja verotusta alentaa niin pitkään, kunnes valtion budjetti saadaan plussalle eli velkaa voidaan alkaa maksaa nettomääräisesti takaisin.
Tämä. Moni ei tahdo ymmärtää (ehkä se todellakin on jopa siitä tahdosta kiinni) että jopa lapsilisiä maksetaan ulkomailta otetulla valtion velalla jotta jopa se tehtaanjohtaja- tahi asuntosijoittajamiljonääri saisi sen lapselleen!
Suomi on eniten velkaa Suomen pankille ja Euroopan keskuspankille.
Vierailija kirjoitti:
Kun vertaillaan Suomea ja muita maita, pitäisi ottaa huomioon suomalainen tehokkuuden korostaminen. Jos menet vaikkapa kahvilaan muualla, mitäpä näet: useita tarjoilijoita, astioiden keräilijöitä, tiskareita, vitriinin täyttäjiä...kun taas Suomessa jonotat kahvisi, kannat ostoksesi pöytään ja lähtiessäsi korjaat jälkesi, eli palautat astiat hyllyköihin.
Tämä sama toistuu kaikissa työpaikoissa, eli meiltä on siivottu pois (!) kaikki alemman tason suorittavat työt, asiantuntijat ähräävät itse sadan erilaisen sovelluksen parissa saadakseen päivittäisen työn sujumaan, insinöörit värkkäävät mainoksia ja mainostoimistot "kehittävät" itse ohjelmiaan. Virastoista en viitsi edes aloittaa.
Joten lässytys suomalaisittain siitä, miten kyllä töitä löytyy on valitettavasti epätosia lausekkeita.
Suomi on tehottomuuden ja tehottoman työnteon mallimaa!
Ei tarvitse kuin nähdä joku talon- tai tien-, sillan rakennusurakka.
Maanantaina ei kettään, tiistaina joku kone tai mies liikkuu (mitä järkee seisottaa jotain miljoonan euron konetta monta päivää siinä työmaalla?) ja iltapäivästä ei sitten mikään liiku. Kerrontalorakennuksella voi mennä viikon ettei mikään liiku. Ulkomailla esim taloja tehdään 3 vuorossa yötä päivää. Ei ihme jos Suomessa asunnot maksaa kun yhtä tehdään 4 vuotta....!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keinot on kovat, mutta niin ne pitääkin olla. Osaan suomalaisista tehoaa vain kovat keinot. Väitän, että suurin osa niistä työhaluisista, joihin toimivat pehmeät keinot ovat jo työelämässä. Suomessa tunnutaan edelleen ajattelevan, että rahaa on loputtomasti. Näin toki oli n. 25 v sitten, kun Nokia oli markkina-arvoltaan maailman top-10 firma ja toi valtavasti hyvinvointia Suomeen, mutta näin ei ole ollut enää pitkään aikaan, vaikka sitä ei kulutuksesta kyllä huomaa. Olen sitä mieltä, että menoja tulee leikata ja verotusta alentaa niin pitkään, kunnes valtion budjetti saadaan plussalle eli velkaa voidaan alkaa maksaa nettomääräisesti takaisin.
Tämä. Moni ei tahdo ymmärtää (ehkä se todellakin on jopa siitä tahdosta kiinni) että jopa lapsilisiä maksetaan ulkomailta otetulla valtion velalla jotta jopa se tehtaanjohtaja- tahi asuntosijoittajamiljonääri saisi sen lapselleen!
Suomi on eniten velkaa Suomen pankille ja Euroopan keskuspankille.
Nykyinen talousjärjestelmä jossa rahan olemassaolo perustuu siihen että kaikki raha on velkaa ei ole toimiva ja pidemmän päälle kannattava. Tämä hutera korttitalo tulee kaatumaan ennemmin tai myöhemmin, jolloin kupla poksahtaa ja sitten opetellaan elämään ilman rahaa. Toimivammassa talousjärjestemässä rahaa syntyy kun tehdään töitä ja poistuu kun sitä kulutetaan eikä siihen tarvitse pankkeja välikäsiksi.
Ja entäpä sitten me, jotka olemme tehneet juuri noin ja työnantaja sanoo irti selkeästi ikäperustein, eli laittaa pois kaikki, jotka ovat vuosien varrella nimenomaan edenneet ja tietysti palkkakin siinä samassa noussut?
Toisin sanoen, työnantaja haluaa korvata halvemmilla ja nuoremmilla työntekijöillä. Muualle et enää kelpaa samasta syystä.