TYHJÄ OLO, ikää 38v ja kaikki tuntuu olevan jo takana:( vauvavuodet, tulevaisuuden odottaminen

Ymmärrän tunteen. Lapset aikuisia, työ umpikuivaa, mutta uutta tuskin enää tämän ikäsenä saa ainakaan samalla palkalla ja työsuhde-eduilla, avioliitto sitä mitä nyt vuosikymmeniä kestänyt liitto yleensä on. Matkusteltu on, ei jaksa enää niin innostaa. Oma ulkomuoto alkaa rupsahtaa jne. On korkeakoulutus ynnä muut saavutukset. Vaikea on löytää elämäniloa mistään. Kaikki on jo ikään kuin nähty. Ja turha tulla ehdottamaan niitä iänikuisia opiskele uusi kieli-lässytyksiä. Ketä kiinnostaa, kun muutenkin aivot piiputtavat vaativassa työssä ja mitä järkeä olisi edes jotain mandariinikiinaa opiskella, jota ei missään käytä ja joka ei pätkääkään kiinnosta. Kirjoja luen, kiitos kysymästä, mutta tuskin se nyt riittää elämän sisällöksi.

Säälittävää. Ap ei tule koskaan olemaan onnellinen.

Minusta (42v) taasen tuntuu, että elämässä on vielä vaikka mitä uutta ja mielenkiintoista edessä. Nyt kun lapset alkavat jo pärjätä omillaan, voin keskittyä enemmän itseeni ja toteuttaa asioita, jotka jäivät lapsiperhearjessa tekemättä. Niin sanottu bucket list on hyvin pitkä. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomana naurattaa aina nämä äipät, jotka ovat eläneet vain lasten kautta ja sitten parkuvat tyhjyyttä, kun lapset kasvavat isoikis. Miten olisi oma elämä? 

Minua ei lapsettomana naurata, lähinnä tunnen sympatiaa. Itsekin tunnen välillä juttuneeni ja kangistuneeni kaavoihin ja rutiineihin ihan liikaa.

Paras ikäkausi on 40-55, on jo itseluottamusta, nuoruuden epävarmuus on mennyttä aikaa, ei välitä muiden mielipiteistä ja on virtaa ja jaksamista tehdä asioita joista nauttii. Lapsetkin jo pärjäävät omillaan ja nyt on aikaa itsellesi. Aloita uusi harrastus, matkaile omien mieltymysten mukaan joko yksin tai puolisosi kanssa jos olet niin onnekas että teillä on hyvä suhde. Harrastuspiireistä löytyy usein samanhenkisiä kavereita. Jos pidät liikunnasta niin Suomen ladulla on paikallisyhdistyksiä joissa on monenlaista tapahtumaa.

Ole ylpeä lapsistasi mutta anna heille vapautta myös.

Itse olen nyt yli 60 joten kokemuksen ääni puhuu. 40 jälkeen olen käynyt useilla Afrikan safareilla, patikointimatkoilla eri puolilla maailmaa ja lapissa, opiskellut, aloittanut melonnan ja sup-lautailun, käynyt taideleirillä (ei ollut mun juttu mutta kokeilin)

Kummasti jää rahaa itselle kun lapset ovat aikuisia.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän tunteen. Lapset aikuisia, työ umpikuivaa, mutta uutta tuskin enää tämän ikäsenä saa ainakaan samalla palkalla ja työsuhde-eduilla, avioliitto sitä mitä nyt vuosikymmeniä kestänyt liitto yleensä on. Matkusteltu on, ei jaksa enää niin innostaa. Oma ulkomuoto alkaa rupsahtaa jne. On korkeakoulutus ynnä muut saavutukset. Vaikea on löytää elämäniloa mistään. Kaikki on jo ikään kuin nähty. Ja turha tulla ehdottamaan niitä iänikuisia opiskele uusi kieli-lässytyksiä. Ketä kiinnostaa, kun muutenkin aivot piiputtavat vaativassa työssä ja mitä järkeä olisi edes jotain mandariinikiinaa opiskella, jota ei missään käytä ja joka ei pätkääkään kiinnosta. Kirjoja luen, kiitos kysymästä, mutta tuskin se nyt riittää elämän sisällöksi.

Itselleni tuli mieleen seuraavaa:

- työ vaihtoon, jos kerran tylsää, vaikka palkka vähän laskisikin

- parisuhde on saattanut muuttua itsestään selväksi, joten yhteyden löytäminen uudelleen ja aito puolisoon tutustuminen

- omalle ulkomuodolle voi tehdä paljon, kuten alkaa liikkua, syödä terveellisemmin, hoitaa ihoa ja nukkua enemmän

Mikä tärkeintä: mitä sinä haluat? Mikä estää sinua olemasta onnellinen ja tyytyväinen elämääsi? Minkä pitäisi muuttua?

Vierailija kirjoitti:

Paras ikäkausi on 40-55, on jo itseluottamusta, nuoruuden epävarmuus on mennyttä aikaa, ei välitä muiden mielipiteistä ja on virtaa ja jaksamista tehdä asioita joista nauttii. Lapsetkin jo pärjäävät omillaan ja nyt on aikaa itsellesi. Aloita uusi harrastus, matkaile omien mieltymysten mukaan joko yksin tai puolisosi kanssa jos olet niin onnekas että teillä on hyvä suhde. Harrastuspiireistä löytyy usein samanhenkisiä kavereita. Jos pidät liikunnasta niin Suomen ladulla on paikallisyhdistyksiä joissa on monenlaista tapahtumaa.

Ole ylpeä lapsistasi mutta anna heille vapautta myös.

Itse olen nyt yli 60 joten kokemuksen ääni puhuu. 40 jälkeen olen käynyt useilla Afrikan safareilla, patikointimatkoilla eri puolilla maailmaa ja lapissa, opiskellut, aloittanut melonnan ja sup-lautailun, käynyt taideleirillä (ei ollut mun juttu mutta kokeilin)

Kummasti jää rahaa itselle kun lapset ovat aikuisia.

Ok. Tällaisissa viesteissä unohtuu vaan yleensä se, että tänä päivänä monet hankkivat lapsia paljon myöhemmin, eli nelikymppisinä, jopa yli, jolloin he pääsevät vasta eläkeiässä nauttimaan omasta elämästään seuraavan kerran, jos ovat hengissä. 

En ymmärrä. Itse olen melkein samanikäinen äiti teinin kanssa ja on useita unelmia ja paljon odotettavaa vielä jäljellä.

Siis minkä ikäisenä teit lapset? 18v. No ei ihme..Vai onko tarkoitus nyt piilokehua jotenkin asialla?

Kannattaa yrittää saada parisuhteeseen eloa ja yrittää tutustua mieheen uudelleen. Aloita vaikka ostamalla itsellesi kauniita vaatteita ja kiinnittämällä siten miehen huomio itseesi. Ja kun mies innostuu, niin järjestä teille yhteistä tekemistä. Jos se tuntuu vieraalta, niin ekana vaikka hienovaraisesti tarjoilet miehelle jäätelön, kun katsotte yhdessä jotain telkkarista. Keksi joku yhteinen projekti, jonka vuoksi voisit vähän kehaista miestä (pientä remonttia kotona, pihatöitä, auton pesua tms. pientä). Pikkuhiljaa houkuttelet miehen ulos kuorestaan ja kokeilemaan uusia asioita.

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävä ero tän ikäisissä.. itse 37 vuotiaana vielä etsin miestä ensimmäiselle kierrokselle, mahdolliset vauvavuodet siis vielä edessäpäin.. mulla on siis kaikki vielä edessä, niin ei ole aikaa tuntea tyhjyyttä.

Niin, itse 41v. eikä vielä lapsia. Sopiva mieskin vielä puuttuu. Ei silti tunnu tyhjältä vaan innostunein mielin tulevaisuutta kohti, mitä tuo tullessaan.

Kdkd kirjoitti:

Siis minkä ikäisenä teit lapset? 18v. No ei ihme..Vai onko tarkoitus nyt piilokehua jotenkin asialla?

Ekan sain 21 vuotiaana.

Olisi pitänyt odottaa tähän lähemmäs 40v,kun elämä ohi.

Meni parhaat vuodet kakkavaippoja vaihtaessa..

Ap

Ai harrastukset luonto lukeminen valokuvaus liikunta lapsenlapset ja maalaus matkustus kielen opettelu työ ja toisten auttaminen opettaminen tietysti opettaa sen mitä itse osaa ja kutoo sukkia.Vaihdevuodet vasta edessä ja vanhuus.Ostatte jo valmiiksi rollaattorit uimapuvut kuntopyörän ja kylpylä viikon.

Se on sitä "tässäkö kaikki" -tunnelmaa.

38v on se ikä kun löysin itseni uudestaan. Ja nyt päälle nelikymppisenä elän elämäni parasta aikaa.

😂😂😂😂😂😂🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣 nyt on aikaa urheilla ja tehdä kaikkea sitä mistä olet aina haaveillut!? Vauvakiloistakin pääsee eroon, sutjakaksi. 💪🤎

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras ikäkausi on 40-55, on jo itseluottamusta, nuoruuden epävarmuus on mennyttä aikaa, ei välitä muiden mielipiteistä ja on virtaa ja jaksamista tehdä asioita joista nauttii. Lapsetkin jo pärjäävät omillaan ja nyt on aikaa itsellesi. Aloita uusi harrastus, matkaile omien mieltymysten mukaan joko yksin tai puolisosi kanssa jos olet niin onnekas että teillä on hyvä suhde. Harrastuspiireistä löytyy usein samanhenkisiä kavereita. Jos pidät liikunnasta niin Suomen ladulla on paikallisyhdistyksiä joissa on monenlaista tapahtumaa.

Ole ylpeä lapsistasi mutta anna heille vapautta myös.

Itse olen nyt yli 60 joten kokemuksen ääni puhuu. 40 jälkeen olen käynyt useilla Afrikan safareilla, patikointimatkoilla eri puolilla maailmaa ja lapissa, opiskellut, aloittanut melonnan ja sup-lautailun, käynyt taideleirillä (ei ollut mun juttu mutta kokeilin)

Kummasti jää rahaa itselle kun lapset ovat aikuisia.

Ok. Tällaisissa viesteissä unohtuu vaan yleensä se, että tänä päivänä monet hankkivat lapsia paljon myöhemmin, eli nelikymppisinä, jopa yli, jolloin he pääsevät vasta eläkeiässä nauttimaan omasta elämästään seuraavan kerran, jos ovat hengissä. 

Noh sehän on ihan oma valinta suurimmalla osalla.

Täällä vahva sama, ja olen aloittajaa 10 vuotta vanhempi.

Ei ole oikein innostusta mihinkään hommaan.

Työkin on pelkkiä nälän aiheuttamia pakkoliikkeitä.

Toki omalla kohdallani saattaisi auttaa ihan ruokavalion rukkauskin, niin olisi energiaa ehkä enempi.

Nyt syön tylsyyteen. Kalorit ovat parhaita ystäviäni. 🤪

Tosi harmi, että naisille on myyty tällainen maailmankuva, että lasten ja perheen ulkopuolella ei ole elämää. Voit oppia harrastuksen, ja perustaa sen ympärille firman. Voit hankkia uuden koulutuksen ja aloittaa uuden uran. Voit liittyä järjestykseen tai muuhun toimintaan, lähteä politiikkaan, tehdä hyväntekeväisyyttä, ryhtyä joogiksi, muuttaa ulkomaille, etsiä uusia ystäviä (siis ei nykyisten tilalle, mutta lisäksi) ulkomailta tai Suomesta. Aloittaa kalliokiipeilyn, purjehtimisen, lukea filosofiaa, mennä kokkikouluun, ostaa kodin maalta ja hankkia kolme alpakkaa takapihalle. Löytää itsesi, ja opetella ilmaisemaan sitä. Elää omannäköistä elämää. Miehetkään stressaa iästä, miksi naisten pitäisi?

Olen 41 ja mietin uuden ammatin opiskelua.