50v miehet haluaa naisen, mutteivat halua luopua mistään

Aina kun tulen palstalle (kävin viimeksi keväällä), niin täällä on aloituksen kaltainen teksti, josta ilmenee, että toisen osapuolen aikeita ei osata tulkita hänen käytöksensä perusteella. Eli alun perin valitaan sellainen mies, jota ei kiinnosta. Noita merkkejä ei osata lukea eikä tämä näytä paranevan iänkään mukana. 

Mies jota ei kiinnosta tapailla usein, joka on "kiireinen" ja jota eivät asiasi normaalia kohteliaisuutta enempää kiinnosta, ei ole sinuun ihastunut eikä häneen kannata panostaa, ellei itselle käy kevyt seksisuhde ilman sitoutumista. Näin se vain on, oli mies nuori tai vanha. Ja sama pätee naiseenkin, mutta miehiä, jotka jäävät roikkumaan ja ihmetttelemään naisen "kiireisyyttä" on paljon vähemmän. En tiedä mistä se johtuu. 

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa miehistä, jotka tekevät tuota, eivät etsi tasa-arvoista parisuhdetta. He vaan haluavat jonkun äitikorvikkeen, joka laittaa ruoan valmiiksi sillä välin kun he istuvat kaljakeissin kanssa kalassa ja pitää mökin siistinä ja nättinä.

No voi jestas. Kuka nainen ikinä 50+ suhetissa laittaa tapailukumppanille ruokaa? Ihmetyttää, onko nämä palstan vakiointtäjät koskaan edes miestä nähneet vai purkavatko katkeruuttaa tätä samaa virttä veisaamalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä luovuin jo kerran urasta, harrastuksista ja kavereista naisen takia. Ei riittänyt. Miksi toistaisin saman virheen?

Tämä. Olen itsekin luopunut harrastuksista ja kavereista naisen takia, erityisesti viimeksi mainittu kirpaisi. Hyvä ystäväni oli sellainen, jota nainen ei sietänyt silmissään. Välillä mietin, että heitänkö tuon eukon lopullisesti pellolle, mutta sitten kuitenkaan en kehdannut, koska olin mennyt jo lisääntymään sen kanssa.

Kerroit vaimosi inhonneen yhtä kaveriasi. Tavallisesti ihminen yrittää tulla toimeen puolisonsa tuttavien kanssa. Tämä on oma havaintoni elämässä. Ihminen yrittää luovia hyvän ystävänsä puolison kanssa ja oman sukulaisensa kanssa, jolla on joku ikävämpi luonteenpiirre. Oliko miehellä tapana puhua rumia vitsejä seksistä tai naisista? Rivoja puheita, joita moni nainen ei jaksa kuunnella? Jos kaverisi ei tehnyt mitään noista vaan oli vain vähän ikävystyttävä, niin sitten ihmettelen naisesi suhtautumista.

Vierailija kirjoitti:

En ole sinkku, mutta ihmettelen miksi elämä tai seurustelu pitää nähdä nollasummapelinä? Itse ajattelen, että seurustelussa saadaan jotain lisää eikä luovuta mistään. 

Tunnistan tuon ajattelun eräästä sinkkuystävästä, joka tuntuu näkevän seurustelun kuten tässä väitetään miesten näkevän. Lienee persoonakysymys eikä sukupuoleen liittyvä. 

Ei se tietenään ole nollasummapeliä. Ap ja komppaajat vaan eivät tajua, että aina jos jotain tulee elämään lisää, jostain myös luovutaan. Ja tämä koskee myös heidän tapailemiaan miehiä. Aina kun he miestä näkevät, mies on tekemättä jotain muuta. Ongelma vain on se, että he haluavat kontrolloida miestä enemmän kuin mihin mies suostuu. 

Kyllähän ne miehet luopuvat puolesta omaisuudestaan loppujen lopuksi

Vierailija kirjoitti:

Itse en käyttäisi sanaa luopua koska ei omista jutusta kuulu luopua kumppanin vuoksi. En minäkään naisena mistään luovu.

Enemmän asia näyttäytyy minulle niin että viiskymppiset miehet ovat avrain haluttomia kokeilemaan uutta ja tekemään yhdessä naisen haluamia juttuja. Aikaa ei löydy ja vaikka nainen halutaan sitoa suhteeseen niin prioriteetti on aina siellä viimeisen - elei seksiä ole tarjolla, silloin kyllä mielenkiintoa löytyy.

Olenkin päätynyt olemaan yksin koska myös näiden miesten kanssa saan olla yksin parisuhteessa. Joten miksi nähdä vaivaa.

Ihmettelen edelleen, mikset mene yhteen niiden miesten kanssa, joilla on samat kiinnostuksen kohteet vaan vedät suhteeseen jonkun random jampan ja sitten alat muuttamaan sitä mieleiseksi?

Seksi tuntuu olevan monelle traumaattista, mutta ihmettelen kyllä, jos aikuisten suhteessa ei seksiä olisi. Miksi sitä sitten kutsutaan edes parisutheeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa miehistä, jotka tekevät tuota, eivät etsi tasa-arvoista parisuhdetta. He vaan haluavat jonkun äitikorvikkeen, joka laittaa ruoan valmiiksi sillä välin kun he istuvat kaljakeissin kanssa kalassa ja pitää mökin siistinä ja nättinä.

No voi jestas. Kuka nainen ikinä 50+ suhetissa laittaa tapailukumppanille ruokaa? Ihmetyttää, onko nämä palstan vakiointtäjät koskaan edes miestä nähneet vai purkavatko katkeruuttaa tätä samaa virttä veisaamalla. 

Kyllähän tuollaisia miehiä varmasti on olemassa eli riippuu siitä millaisissa piireissä itse liikkuu. Mutta itsehän sitä seuransa aina valitsee. 

Vierailija kirjoitti:

Jäin miettimään 45-vuotiaana naisena että mistä itse olisin valmis luopumaan miehen takia. Mulla on myös työ, kaksi teiniä vuoroviikoin, harrastuksia, koti ja piha. Yhdestäkään en olisi valmis luopumaan. Hyvin harvoin elämässäni edes on mitään muuta mutta sitten kun on niin ne vasta onkin sellaisia joista en ainakaan luopuisi - tapaamisia vanhojen ystävien kanssa kerran vuodessa tai kahdessa.

Joo. En olisi valmis luopumaan mistään noista miehen takia. Mistä te muut naiset luovutte?

Sama, siksi en etsikään parisuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä luovuin jo kerran urasta, harrastuksista ja kavereista naisen takia. Ei riittänyt. Miksi toistaisin saman virheen?

Tämä. Olen itsekin luopunut harrastuksista ja kavereista naisen takia, erityisesti viimeksi mainittu kirpaisi. Hyvä ystäväni oli sellainen, jota nainen ei sietänyt silmissään. Välillä mietin, että heitänkö tuon eukon lopullisesti pellolle, mutta sitten kuitenkaan en kehdannut, koska olin mennyt jo lisääntymään sen kanssa.

Kerroit vaimosi inhonneen yhtä kaveriasi. Tavallisesti ihminen yrittää tulla toimeen puolisonsa tuttavien kanssa. Tämä on oma havaintoni elämässä. Ihminen yrittää luovia hyvän ystävänsä puolison kanssa ja oman sukulaisensa kanssa, jolla on joku ikävämpi luonteenpiirre. Oliko miehellä tapana puhua rumia vitsejä seksistä tai naisista? Rivoja puheita, joita moni nainen ei jaksa kuunnella? Jos kaverisi ei tehnyt mitään noista vaan oli vain vähän ikävystyttävä, niin sitten ihmettelen naisesi suhtautumista.

En ole tuo jolle vastasit. Aivan yleisesti puhutaan, miten naiset hoitavat miehen ihmissuhteet ja muistavat jopa appivanhepmien syntymä- yms. päivät. Asian kääntöpuoli on myös se, että samalla päätetään kehen pidetään yhteyttä ja kehen ei. 

Yleensähän tuon parhaan kaverin ei tarvitse puhua "rivoja" vaan riittää, että hän on naisen mielestä juntti tai sitten se paras kalakaveri ja kun tästä pääsee eroon, pääsee eroon myös ketjussa vihatuista miehen harrastuksista. Ihan perusparisuhdekontrollointia tuo on. Mutta aina se voidaan vääntä vaikka sitten naisvihaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Voitko ap nyt vähän avata jollain konkreettisella esimerkillä mitä haet?

Haluaisit monopolin miehen vapaa-aikaan?

En tajunnut mitä luopumista kahden aikuisen, omissa kodeissaan asuvan parisuhde yleensäkään vaatii.

En itse pystyisi suhteeseen, jossa asutaan erillään ja tavataan silloin tällöin. Oletettavasti tapaamiset sujuisivat seksin merkeissä? En mitenkään pystyisi virittäytymään sille aaltopituudelle juuri tiettynä ajankohtana oltuani sitä ennen omissa oloissani monta päivää. Siihen tunnelmaan pääsemiseksi tarvitaan yhdessäasumista, että nukkumaan mennessä ja herätessä lähettyvillä on elävä ihminen, että päivän mittaan vaihdetaan ajatuksia. On selvää, että vanhemmalla iällä ei enää istuta tuntikausia vieri vieressä ja pidetä toisiaan kädestä kuten  parikymppisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole sinkku, mutta ihmettelen miksi elämä tai seurustelu pitää nähdä nollasummapelinä? Itse ajattelen, että seurustelussa saadaan jotain lisää eikä luovuta mistään. 

Tunnistan tuon ajattelun eräästä sinkkuystävästä, joka tuntuu näkevän seurustelun kuten tässä väitetään miesten näkevän. Lienee persoonakysymys eikä sukupuoleen liittyvä. 

Ei se tietenään ole nollasummapeliä. Ap ja komppaajat vaan eivät tajua, että aina jos jotain tulee elämään lisää, jostain myös luovutaan. Ja tämä koskee myös heidän tapailemiaan miehiä. Aina kun he miestä näkevät, mies on tekemättä jotain muuta. Ongelma vain on se, että he haluavat kontrolloida miestä enemmän kuin mihin mies suostuu. 

Näissä keskusteluissa on usein tällaiset asetelmat juuri, että naiset nähdään kontrolloijina ja miehet jonkinlaisina "hankalina lapsina". Olen alkanut miettiä, että voisiko olla kyse yhteiskuntaluokkien välisistä eroista. Onhan paljon tähän liittyviä vitsejäkin. Itselleni on tuollainen kulttuuri täysin vierasta parisuhteisiin liittyen. Eli osaltaan on kyse parisuhdemalleista yksilötason lisäksi. Oma parisuhdemallini jo vanhempieni esimerkin mukaisesti on se, että puolisoksi valitaan ihminen, jonka kanssa tykätään tehdä asioita yhdessä. Lähes kaikki aika vietetään yhdessä ja ystävät ovat yhteisiä. Se on minun "normaalini" myös omassa ystäväpiirissäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa miehistä, jotka tekevät tuota, eivät etsi tasa-arvoista parisuhdetta. He vaan haluavat jonkun äitikorvikkeen, joka laittaa ruoan valmiiksi sillä välin kun he istuvat kaljakeissin kanssa kalassa ja pitää mökin siistinä ja nättinä.

No voi jestas. Kuka nainen ikinä 50+ suhetissa laittaa tapailukumppanille ruokaa? Ihmetyttää, onko nämä palstan vakiointtäjät koskaan edes miestä nähneet vai purkavatko katkeruuttaa tätä samaa virttä veisaamalla. 

Kyllähän tuollaisia miehiä varmasti on olemassa eli riippuu siitä millaisissa piireissä itse liikkuu. Mutta itsehän sitä seuransa aina valitsee. 

Taas kerran, myös se nainen pitää olla olemassa. Ei miehet yksin niissä suhteissa ole. Mutta kyllä siinä toki nainen saa vähän itseensä mennä, jos löytää itsensä tuistuvasti kokkaamassa alkoholistille ruokaa yksipuolisesti. 

Ymmärrän tämän tuskuan ensimmäisellä kierroksella, kun lapsien myös mies saattaa häipyä omiin menohin ja nainen löytää itsensä lasten kanssa pyörittämässä arkea. Mutta miten hitossa tuo tilanne syntyy 50+ suhteissa?

Ei mitenkään. Mutta kun palstauleilla ei ole sitä parisuhtekokemusta (ei edes näillä nais-inceleilä), niin sama ruikutus kelpaa aina. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäin miettimään 45-vuotiaana naisena että mistä itse olisin valmis luopumaan miehen takia. Mulla on myös työ, kaksi teiniä vuoroviikoin, harrastuksia, koti ja piha. Yhdestäkään en olisi valmis luopumaan. Hyvin harvoin elämässäni edes on mitään muuta mutta sitten kun on niin ne vasta onkin sellaisia joista en ainakaan luopuisi - tapaamisia vanhojen ystävien kanssa kerran vuodessa tai kahdessa.

Joo. En olisi valmis luopumaan mistään noista miehen takia. Mistä te muut naiset luovutte?

Sama, siksi en etsikään parisuhdetta.

Minä etsin osa-aikaista parisuhdetta, jossa syksyllä ja talvella ollaan tiiviimmin, mutta kesällä ei ole aikaa tavata kovin usein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa miehistä, jotka tekevät tuota, eivät etsi tasa-arvoista parisuhdetta. He vaan haluavat jonkun äitikorvikkeen, joka laittaa ruoan valmiiksi sillä välin kun he istuvat kaljakeissin kanssa kalassa ja pitää mökin siistinä ja nättinä.

No voi jestas. Kuka nainen ikinä 50+ suhetissa laittaa tapailukumppanille ruokaa? Ihmetyttää, onko nämä palstan vakiointtäjät koskaan edes miestä nähneet vai purkavatko katkeruuttaa tätä samaa virttä veisaamalla. 

No minä ehdottomasti laittaisin, kun pidän ruoanlaitosta ja samalla sitä kokkaa kahdelle kuin yhdelle. Vielä parempi, jos sieltä kalareissusta tuodaan tuoretta kalaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voitko ap nyt vähän avata jollain konkreettisella esimerkillä mitä haet?

Haluaisit monopolin miehen vapaa-aikaan?

En tajunnut mitä luopumista kahden aikuisen, omissa kodeissaan asuvan parisuhde yleensäkään vaatii.

En itse pystyisi suhteeseen, jossa asutaan erillään ja tavataan silloin tällöin. Oletettavasti tapaamiset sujuisivat seksin merkeissä? En mitenkään pystyisi virittäytymään sille aaltopituudelle juuri tiettynä ajankohtana oltuani sitä ennen omissa oloissani monta päivää. Siihen tunnelmaan pääsemiseksi tarvitaan yhdessäasumista, että nukkumaan mennessä ja herätessä lähettyvillä on elävä ihminen, että päivän mittaan vaihdetaan ajatuksia. On selvää, että vanhemmalla iällä ei enää istuta tuntikausia vieri vieressä ja pidetä toisiaan kädestä kuten  parikymppisenä.

Minulla on suhde, jossa asutaan erillään ja tavataan silloin tällöin, kuitenkin pääasiassa viikoittain. Itselläni on lapsia, minkä vuoksi en haluakaan muuttaa yhteen, ja lapset myös vaikuttavat omiin aikatauluihini, miehellä taas on omat aikataulunsa - harrastuksia, työasioita, yms. Kyllä tapaamisissa muutakin on kuin seksiä - läheisyyttä, leffojen katsomista, ruuan laittamista yhdessä, retkeilyä, joskus mennään yhdessä johonkin tapahtumaan tai yhteisten ystävien kanssa illanviettoon. Ajatuksia voi vaihtaa päivän mittaan, vaikka ei oltaisi samassa paikassakaan.

Ymmärrän, että sinulle ei erillään asuminen sovi, mutta älä yleistä tai tee oletuksia muiden suhteista - niille, joille se ei ole ongelma, voi erillään asuessakin suhde olla antoisa ja sisältää myös muuta kuin seksiä, ja seksikin voi toimia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En edes haluaisi että mies luopuisi takiani talostaan, työstään tai mökistään. Miksi edes pitäisi? Itsellenikin työni on tärkeää ja ymmärrän hyvin jos miehellekin on. Me ollaan keski-iässä tavattu pari eikä olla luovuttu mistään vaan sopivasti yhdistetty kaksi elämää.

Tämähän se pointti olisi, mutta siinä missä mies ei pysty päästämään peliohjainta kourastaan, luopumaan kuukauden neljästä ryyppyviikonlopusta tai poikien kanssa tehtävistä pääsiäisten "hiihtoloma Levillä"-reissuistaan jne, niin nainen haluaisi miehen kanssaan hoitamaan kotia, puutarhaa, ostoksille, harrastuksiin ja yhteiseen oleiluun, silti uhraamatta omia juttujaan ja kavereitaan. Ainakin omat ystäväni ymmärtävät, että haluan viettää aikaani mieluummin miehen kanssa kotona leffoja katsellen ja illallista syöden, kuin kovaäänisissä juottoloissa tai muualla menossa koko ajan.

Itse opettelisin miehen takia vaikka kalastamaan tai jotain muutakin, jos mies tulisi puolitiehen vastaan, enkä tarkoita leipomista tai sukan kutomista, vaan vaikka vain yhdessä ruuan laittamista.

Olipa taas sukupuolittunut vuodatus. Miksette suoraan valitse ihmistä, joilla on samat intressit sen sijaan, että otatte känniäälöin ja yritätte muuttaa sen?

Elävässä elämässä ei ole noin vain saatavilla juuri itselle sopivaa kumppania. Kyllä sitä joutuu sopeutumaan ja vähentämään omia "vaatimuksia" aika tavalla, jos mielii jonkun kanssa olla. Vaikka ajattelee näin, niin silti ei kohdalle osu ketään sopivaa eikä edes vähemmän sopivaa. Silti on yksinäisiä ihmisiä joka puolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäin miettimään 45-vuotiaana naisena että mistä itse olisin valmis luopumaan miehen takia. Mulla on myös työ, kaksi teiniä vuoroviikoin, harrastuksia, koti ja piha. Yhdestäkään en olisi valmis luopumaan. Hyvin harvoin elämässäni edes on mitään muuta mutta sitten kun on niin ne vasta onkin sellaisia joista en ainakaan luopuisi - tapaamisia vanhojen ystävien kanssa kerran vuodessa tai kahdessa.

Joo. En olisi valmis luopumaan mistään noista miehen takia. Mistä te muut naiset luovutte?

Sama, siksi en etsikään parisuhdetta.

Minä etsin osa-aikaista parisuhdetta, jossa syksyllä ja talvella ollaan tiiviimmin, mutta kesällä ei ole aikaa tavata kovin usein.

Minä etsin rakkautta. Se minkälaiseksi parisuhde muodostuu on oikeastaan sivuseikka. Kunhan saisin vielä rakastaa ja olla rakastettu.

Tästä juuri kysymys, sopivan kumppanin valinta. Ohitan siis nuo omaan elämäänsä liian kiireiseksi uppoutuneet, enkä kelpuuta epäsopivaa. Sen sopivan löytäminen on todella hankalaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä luovuin jo kerran urasta, harrastuksista ja kavereista naisen takia. Ei riittänyt. Miksi toistaisin saman virheen?

Tämä. Olen itsekin luopunut harrastuksista ja kavereista naisen takia, erityisesti viimeksi mainittu kirpaisi. Hyvä ystäväni oli sellainen, jota nainen ei sietänyt silmissään. Välillä mietin, että heitänkö tuon eukon lopullisesti pellolle, mutta sitten kuitenkaan en kehdannut, koska olin mennyt jo lisääntymään sen kanssa.

Kerroit vaimosi inhonneen yhtä kaveriasi. Tavallisesti ihminen yrittää tulla toimeen puolisonsa tuttavien kanssa. Tämä on oma havaintoni elämässä. Ihminen yrittää luovia hyvän ystävänsä puolison kanssa ja oman sukulaisensa kanssa, jolla on joku ikävämpi luonteenpiirre. Oliko miehellä tapana puhua rumia vitsejä seksistä tai naisista? Rivoja puheita, joita moni nainen ei jaksa kuunnella? Jos kaverisi ei tehnyt mitään noista vaan oli vain vähän ikävystyttävä, niin sitten ihmettelen naisesi suhtautumista.

En ole tuo jolle vastasit. Aivan yleisesti puhutaan, miten naiset hoitavat miehen ihmissuhteet ja muistavat jopa appivanhepmien syntymä- yms. päivät. Asian kääntöpuoli on myös se, että samalla päätetään kehen pidetään yhteyttä ja kehen ei. 

Yleensähän tuon parhaan kaverin ei tarvitse puhua "rivoja" vaan riittää, että hän on naisen mielestä juntti tai sitten se paras kalakaveri ja kun tästä pääsee eroon, pääsee eroon myös ketjussa vihatuista miehen harrastuksista. Ihan perusparisuhdekontrollointia tuo on. Mutta aina se voidaan vääntä vaikka sitten naisvihaksi. 

Tässä viestissä näkyy, miten erilaiset "normaalit" ihmisillä tosiasiassa on. Kukapa siinä on mitään vastaankaan väittämään, jos oma kokemus miesten ja naisten välisistä suhteista on tuollainen. Vaikka itselläni siis on ihan toisenlainen. Ymmärrän silti, että tuollainenkin todellisuus on olemassa. Ehkä jos itselleni tultaisiin jotain tällaista selittämään, niin ymmärtäisin, että olemme ns. eri maailmoista, jolloin minua ehkä herkästi alettaisiin houkutella tuohon peliin, joka itselleni on vieras. Eli että minut nähtäisiin jonkinlaisen "naislinssin" läpi. Vastaavasti mies kokisi, että hänet nähdään "mieslinssin" läpi ja jos tämä on vierasta, ei mitään suhdetta synny.

 

Pohjalla on varmaankin jokin sellainen ajatus, että parisuhde on taistelua. Kun taas itse ajattelen, että suhde missä syntyy sanomista ihan tavallisista asioista, ei ole säilyttämisen arvoinen. Ei ole kyse muusta kuin siitä, ettei sovita yhteen millään tasolla. Mutta jotkut jäävät sitä ihmettelemään ja siinä taistelemaan ja väittelemään. Sellaisen mielekkyyttä en pysty näkemään. Parisuhde on siksi, että sen suojissa ollaan turvassa ja pidetään hauskaa. Se ei ole mikään taistelusuhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en käyttäisi sanaa luopua koska ei omista jutusta kuulu luopua kumppanin vuoksi. En minäkään naisena mistään luovu.

Enemmän asia näyttäytyy minulle niin että viiskymppiset miehet ovat avrain haluttomia kokeilemaan uutta ja tekemään yhdessä naisen haluamia juttuja. Aikaa ei löydy ja vaikka nainen halutaan sitoa suhteeseen niin prioriteetti on aina siellä viimeisen - elei seksiä ole tarjolla, silloin kyllä mielenkiintoa löytyy.

Olenkin päätynyt olemaan yksin koska myös näiden miesten kanssa saan olla yksin parisuhteessa. Joten miksi nähdä vaivaa.

Ihmettelen edelleen, mikset mene yhteen niiden miesten kanssa, joilla on samat kiinnostuksen kohteet vaan vedät suhteeseen jonkun random jampan ja sitten alat muuttamaan sitä mieleiseksi?

Seksi tuntuu olevan monelle traumaattista, mutta ihmettelen kyllä, jos aikuisten suhteessa ei seksiä olisi. Miksi sitä sitten kutsutaan edes parisutheeksi.

Seksi ei saa olla vallankäytön väline. Se on vallankäyttöä, jos kiinnostaa tehdä yhdessä asioita vain siksi, että sitten saa seksiä,

Olen joutunut käymään pitkän avoliiton jälkeen terapiassa, koska en ymmärtänyt itsekään miksi seksi on minulle aina sellaista, että haluaa, mutta sitten ajatukset muuttuu negatiiviseksi. Kun se ei ollut ilo enää vuosiin. Terapiassa aloin itse ymmärtää tunteitani. Kun se oli avomiehen puolelta vuosia sitä, että hän voi hyvää seksiä saatuaan lähteä jonnekin minne minä halusin, oli se sitten ulkona syöminen tai metsäretki. Jos ei ollut seksiä 4-5 päivään, hän alkoi vihjailla, onko tämä mikään parisuhdekaan ja miten minä olen niin kylmä. En ollut ymmärtänyt, että hän käyttää valtaa. Jos on hyvää seksiä, hän lähtee kanssani jonnekin ja jos sitä ei ole, turha kuvitellakaan, että yhdessä voisi tehdä mitään muutakaan.