50v miehet haluaa naisen, mutteivat halua luopua mistään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempi pitää omat kodit niin tulee vähemmän kinaa omaisuudesta ja hentoinen uutuuden viehätyskin säilyy kauemmin, kun ei tarvitse alkaa siivoojaksi, ruuanlaittajaksi ja pyykinpesijäksi kuin satunnaisesti omasta tahdosta yhdessä tehden.

Omat kodit onkin ihan selviö. Mutta kummasti miehellä ei enää olekaan aikaa tavata sen jälkeen, kun alkuinnostus on ohi.

On toki toisenlaisiakin miehiä, joille nainen on paras ystävä ja mukavaa seuraa. Mutta suuri osa tuntuu viihtyvän paremmin keskenään tai kaveriensa kanssa.

Sitten vaan uutta matoa koukkuun, kun uutuuden viehätys lakkaa. Mies ei ollut sopiva. Kurjaa, mutta ei sitä muuten pääse tilanteesta pois.

Ei tietenkään parisuhteesta tule mitään, jos toisella ei ole edes aikaa tavata ja viettää kiireetöntä aikaa yhdessä. Ap kirjoittaa juuri tästä, että on yleinen ilmiö 50+ ikäisillä miehillä. Turha silloin kalastaa ollenkaan.

Olen 50-vuotias nainen ja haluaisin miehen, mutta enpä ole minäkään valmis muuttamaan totuttuja kuvioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempi pitää omat kodit niin tulee vähemmän kinaa omaisuudesta ja hentoinen uutuuden viehätyskin säilyy kauemmin, kun ei tarvitse alkaa siivoojaksi, ruuanlaittajaksi ja pyykinpesijäksi kuin satunnaisesti omasta tahdosta yhdessä tehden.

Omat kodit onkin ihan selviö. Mutta kummasti miehellä ei enää olekaan aikaa tavata sen jälkeen, kun alkuinnostus on ohi.

On toki toisenlaisiakin miehiä, joille nainen on paras ystävä ja mukavaa seuraa. Mutta suuri osa tuntuu viihtyvän paremmin keskenään tai kaveriensa kanssa.

Ehkä naiset ovat huonoa seuraa?

Vierailija kirjoitti:

Eli sinulla ei ole ap yhtään mitään? Ei työtä, ei harrastuksia, ei ystäviä, ei rahaa.. on vain se märisevä naama ja väljä reikä.

Miksi olis väljä? Ihan samanlainen mulla ainakin on nyt 50-v kuin 20-v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata otta ukkoutunutta miestä vaivoikseen. Miehillä ukkoutuminen alkaa andropaussin myötä noin nelikymppisinä. Miehet lisäksi kieltävät asian, eivätkä hae apua ja hoitoa.

Akka kyllä kelpaa, kunhan akka ei häiritse miehen elämää, mutta tarjoaa kofinkone- ja pillupalvelut.

Tuohan kertoo vain siitä, että ukkoutunut mies on elämänkokemuksen myötä oppinut, mitkä kaksi asiaa ovat ne naisten positiiviset puolet. Muut voi jättää omaan arvoonsa, jotta elämästä ei tule surkeaa.

No esim.minä en osaa kokata, turha olis hakea moisia palveluita.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa käyttää vain lyhytaikaisia maksullisia ,on monta huolta vähemmän.

Viittaatko siihen, että miehet tarvitsevat naista vain lyhytaikaiseen pilun käyttöön?

Uskotko, että muunkinlaisia miehiä on? Heille nainen on älyllinen ihminen, persoona, jonka seurassa on enimmäkseen mukavampaa kuin yksin.

Miksi yli 50v ihminen, mies tai nainen, luopuisi jostain kumppanin saamiseksi. Eiköhän kumppani ole tuossa elämänvaiheessa enemmänkin vaan pieni lisäbonus oman hyvän elämän kylkeen, eikä mikään itsetarkoitus.

Itse ainakin nauraisin päin naamaa jos joku mies vaatisi minua luopumaan asioista jotta voisin hänen kanssaan seurustella.

N52

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En edes haluaisi että mies luopuisi takiani talostaan, työstään tai mökistään. Miksi edes pitäisi? Itsellenikin työni on tärkeää ja ymmärrän hyvin jos miehellekin on. Me ollaan keski-iässä tavattu pari eikä olla luovuttu mistään vaan sopivasti yhdistetty kaksi elämää.

Tämähän se pointti olisi, mutta siinä missä mies ei pysty päästämään peliohjainta kourastaan, luopumaan kuukauden neljästä ryyppyviikonlopusta tai poikien kanssa tehtävistä pääsiäisten "hiihtoloma Levillä"-reissuistaan jne, niin nainen haluaisi miehen kanssaan hoitamaan kotia, puutarhaa, ostoksille, harrastuksiin ja yhteiseen oleiluun, silti uhraamatta omia juttujaan ja kavereitaan. Ainakin omat ystäväni ymmärtävät, että haluan viettää aikaani mieluummin miehen kanssa kotona leffoja katsellen ja illallista syöden, kuin kovaäänisissä juottoloissa tai muualla menossa koko ajan.

Itse opettelisin miehen takia vaikka kalastamaan tai jotain muutakin, jos mies tulisi puolitiehen vastaan, enkä tarkoita leipomista tai sukan kutomista, vaan vaikka vain yhdessä ruuan laittamista.

Mä en ymmärrä, pitääkö suhteessa harrastaa yhdessä, esim. kalastaa? Eikö se riitä, että harrastetaan seksiä ja sitten molemmat siivoaa kotona. Yhdessä voidaan katsoa elokuvia ja käydä kaupassa. Mulle riittäisi se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata otta ukkoutunutta miestä vaivoikseen. Miehillä ukkoutuminen alkaa andropaussin myötä noin nelikymppisinä. Miehet lisäksi kieltävät asian, eivätkä hae apua ja hoitoa.

Akka kyllä kelpaa, kunhan akka ei häiritse miehen elämää, mutta tarjoaa kofinkone- ja pillupalvelut.

Tuohan kertoo vain siitä, että ukkoutunut mies on elämänkokemuksen myötä oppinut, mitkä kaksi asiaa ovat ne naisten positiiviset puolet. Muut voi jättää omaan arvoonsa, jotta elämästä ei tule surkeaa.

No esim.minä en osaa kokata, turha olis hakea moisia palveluita.

No se ei ole miehen ongelma. Hyvä ja järkevä 50-vuotias mies tuskin lähtee enää mihinkään puolivillaiseen suhteeseen. Saa olla aika loistava nainen, että vielä jaksaisi hypätä uuteen pettymykseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En edes haluaisi että mies luopuisi takiani talostaan, työstään tai mökistään. Miksi edes pitäisi? Itsellenikin työni on tärkeää ja ymmärrän hyvin jos miehellekin on. Me ollaan keski-iässä tavattu pari eikä olla luovuttu mistään vaan sopivasti yhdistetty kaksi elämää.

Tämähän se pointti olisi, mutta siinä missä mies ei pysty päästämään peliohjainta kourastaan, luopumaan kuukauden neljästä ryyppyviikonlopusta tai poikien kanssa tehtävistä pääsiäisten "hiihtoloma Levillä"-reissuistaan jne, niin nainen haluaisi miehen kanssaan hoitamaan kotia, puutarhaa, ostoksille, harrastuksiin ja yhteiseen oleiluun, silti uhraamatta omia juttujaan ja kavereitaan. Ainakin omat ystäväni ymmärtävät, että haluan viettää aikaani mieluummin miehen kanssa kotona leffoja katsellen ja illallista syöden, kuin kovaäänisissä juottoloissa tai muualla menossa koko ajan.

Itse opettelisin miehen takia vaikka kalastamaan tai jotain muutakin, jos mies tulisi puolitiehen vastaan, enkä tarkoita leipomista tai sukan kutomista, vaan vaikka vain yhdessä ruuan laittamista.

Olipa taas sukupuolittunut vuodatus. Miksette suoraan valitse ihmistä, joilla on samat intressit sen sijaan, että otatte känniäälöin ja yritätte muuttaa sen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En edes haluaisi että mies luopuisi takiani talostaan, työstään tai mökistään. Miksi edes pitäisi? Itsellenikin työni on tärkeää ja ymmärrän hyvin jos miehellekin on. Me ollaan keski-iässä tavattu pari eikä olla luovuttu mistään vaan sopivasti yhdistetty kaksi elämää.

Tämähän se pointti olisi, mutta siinä missä mies ei pysty päästämään peliohjainta kourastaan, luopumaan kuukauden neljästä ryyppyviikonlopusta tai poikien kanssa tehtävistä pääsiäisten "hiihtoloma Levillä"-reissuistaan jne, niin nainen haluaisi miehen kanssaan hoitamaan kotia, puutarhaa, ostoksille, harrastuksiin ja yhteiseen oleiluun, silti uhraamatta omia juttujaan ja kavereitaan. Ainakin omat ystäväni ymmärtävät, että haluan viettää aikaani mieluummin miehen kanssa kotona leffoja katsellen ja illallista syöden, kuin kovaäänisissä juottoloissa tai muualla menossa koko ajan.

Itse opettelisin miehen takia vaikka kalastamaan tai jotain muutakin, jos mies tulisi puolitiehen vastaan, enkä tarkoita leipomista tai sukan kutomista, vaan vaikka vain yhdessä ruuan laittamista.

Mä en ymmärrä, pitääkö suhteessa harrastaa yhdessä, esim. kalastaa? Eikö se riitä, että harrastetaan seksiä ja sitten molemmat siivoaa kotona. Yhdessä voidaan katsoa elokuvia ja käydä kaupassa. Mulle riittäisi se.

Yhdysvallat ja Tinder ovat tuoneet Suomenkin deittimarkkinoille jo jokin aika sitten tämän "yhteisen harrastamisen". Ei tällaisista edes puhuttu vielä 20 vuotta sitten. En minä ainakaan vaadi, että naisen pitää soittaa kitaraa tai edes harrastaa musiikkia, vaikka itse harrastankin.

Monet on tällä palstalla liian itsekkäitä ja ehdottomia. En yhtään ihmettele sitä, jos sinkkuina olette.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En edes haluaisi että mies luopuisi takiani talostaan, työstään tai mökistään. Miksi edes pitäisi? Itsellenikin työni on tärkeää ja ymmärrän hyvin jos miehellekin on. Me ollaan keski-iässä tavattu pari eikä olla luovuttu mistään vaan sopivasti yhdistetty kaksi elämää.

Tämähän se pointti olisi, mutta siinä missä mies ei pysty päästämään peliohjainta kourastaan, luopumaan kuukauden neljästä ryyppyviikonlopusta tai poikien kanssa tehtävistä pääsiäisten "hiihtoloma Levillä"-reissuistaan jne, niin nainen haluaisi miehen kanssaan hoitamaan kotia, puutarhaa, ostoksille, harrastuksiin ja yhteiseen oleiluun, silti uhraamatta omia juttujaan ja kavereitaan. Ainakin omat ystäväni ymmärtävät, että haluan viettää aikaani mieluummin miehen kanssa kotona leffoja katsellen ja illallista syöden, kuin kovaäänisissä juottoloissa tai muualla menossa koko ajan.

Itse opettelisin miehen takia vaikka kalastamaan tai jotain muutakin, jos mies tulisi puolitiehen vastaan, enkä tarkoita leipomista tai sukan kutomista, vaan vaikka vain yhdessä ruuan laittamista.

Mä en ymmärrä, pitääkö suhteessa harrastaa yhdessä, esim. kalastaa? Eikö se riitä, että harrastetaan seksiä ja sitten molemmat siivoaa kotona. Yhdessä voidaan katsoa elokuvia ja käydä kaupassa. Mulle riittäisi se.

Tämä. Useinhan se ongelma on, että koko ajan pitäisi nyhjätä kylki kyljessä, mutta toisen harrastuksiin ei mennä mukaan.

Sitten valitetaan, ettei toinen sitoudu.

Periaatteessa AP:n kanssa samaa mieltä, mutta mistä miehen sitten pitäisi luopua? Minä en koe että kumppanin (edes itseni!) oikeus on päättää mitä toinen harrastaa tai omistaa. Ja sitten jos harrastukset ei käy mitenkään itseni kanssa yksiin tai ovat minusta liian kalliita, niin eiköhän kyseessä ole väärä kumppani mulle sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksette naiset sitten ota nolife-miehiä, joilla on vain työ ja videopelit?

Naiset harvemmin viehättyvät noin kapea-alaisesti elämään suhtautuvista miehistä. Siis me kypsemmät naiset, jotka olemme jo nähneet, mitä kaikkea onkaan.

Sitä paitsi, eihän naiselle ole sijaa miehen työn ja pelaamisen välissä. Ehkä yöllä pikainen hetki, jolloin tämä lapsimies fantasioi tekoälyn tuottamasta seksisulottaresta. Hah haa. No life on nimenomaan täysi tylsimys myös parisuhteessa.

Ja onko naisella sitten kuinka paljon muuta parisuhteeseen annettavaa, kun suurimmalla osalla elämä on niin kiireistä, niin kiireistä. On tietenkin tärkeät asiat: työt, lapset, sosiaaliset suhteet, harrastukset, mutta sitten on kaikenlaista paikasta toiseen juoksemista ja kissanristiäistä. 

Miksi sitten parisuhdetta edes haluaa, jos siihen ei riitä aikaa? Pitäisikö miehen mukautua siihen, että kolme kuukautta etukäteen katsotaan yhdessä Outlookin kalenterista ja exelistä, olisiko milloin saumaa tavata?

Kuin kommentoisit ihan viestin vierestä.

Kiireiselle naiselle sopiikin työ+peli addikti, joka ei häiritse naisen omia menoja.

Tässähän puhuttiin ihan päinvastaisesta tilanteesta: että naisella olisi kyllä aikaa ja halua viettää sitä miehen kanssa, mutta miestä ei kiinnosta.

Miksi sitten haluta parisuhdettakaan? Ai niin, mieshän haluaakin vain panosuhteen, mutta sitä ei voi ääneen sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata otta ukkoutunutta miestä vaivoikseen. Miehillä ukkoutuminen alkaa andropaussin myötä noin nelikymppisinä. Miehet lisäksi kieltävät asian, eivätkä hae apua ja hoitoa.

Akka kyllä kelpaa, kunhan akka ei häiritse miehen elämää, mutta tarjoaa kofinkone- ja pillupalvelut.

40-50 naisen pillu ei oo mikään palkinto enää näin täyspäiselle miehelle ja sen ikäsillä naisilla jo voi olla monta suhdetta takana ja höylätty edestä ja takaa loppuun. Ei paljoa houkuttele tämmöinen. Harvat 50 miehet enää on kovin seksuaalisia, ainakaan normaali miehet.

Vierailija kirjoitti:

Olen 50-vuotias nainen ja haluaisin miehen, mutta enpä ole minäkään valmis muuttamaan totuttuja kuvioita.

Parisuhde ei siis ole korkealla pririteettilistallasi.

Minulla se on kakkosena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En edes haluaisi että mies luopuisi takiani talostaan, työstään tai mökistään. Miksi edes pitäisi? Itsellenikin työni on tärkeää ja ymmärrän hyvin jos miehellekin on. Me ollaan keski-iässä tavattu pari eikä olla luovuttu mistään vaan sopivasti yhdistetty kaksi elämää.

Tämähän se pointti olisi, mutta siinä missä mies ei pysty päästämään peliohjainta kourastaan, luopumaan kuukauden neljästä ryyppyviikonlopusta tai poikien kanssa tehtävistä pääsiäisten "hiihtoloma Levillä"-reissuistaan jne, niin nainen haluaisi miehen kanssaan hoitamaan kotia, puutarhaa, ostoksille, harrastuksiin ja yhteiseen oleiluun, silti uhraamatta omia juttujaan ja kavereitaan. Ainakin omat ystäväni ymmärtävät, että haluan viettää aikaani mieluummin miehen kanssa kotona leffoja katsellen ja illallista syöden, kuin kovaäänisissä juottoloissa tai muualla menossa koko ajan.

Itse opettelisin miehen takia vaikka kalastamaan tai jotain muutakin, jos mies tulisi puolitiehen vastaan, enkä tarkoita leipomista tai sukan kutomista, vaan vaikka vain yhdessä ruuan laittamista.

Mä en ymmärrä, pitääkö suhteessa harrastaa yhdessä, esim. kalastaa? Eikö se riitä, että harrastetaan seksiä ja sitten molemmat siivoaa kotona. Yhdessä voidaan katsoa elokuvia ja käydä kaupassa. Mulle riittäisi se.

Yhdysvallat ja Tinder ovat tuoneet Suomenkin deittimarkkinoille jo jokin aika sitten tämän "yhteisen harrastamisen". Ei tällaisista edes puhuttu vielä 20 vuotta sitten. En minä ainakaan vaadi, että naisen pitää soittaa kitaraa tai edes harrastaa musiikkia, vaikka itse harrastankin.

Enemmähän tässä on se parisuhdemalli, että yhdessä pitäisi olla koko ajan. Lopultahan se alkaa lähestyä kontrollointia, kun toinen ei saa tehdä mitään itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En edes haluaisi että mies luopuisi takiani talostaan, työstään tai mökistään. Miksi edes pitäisi? Itsellenikin työni on tärkeää ja ymmärrän hyvin jos miehellekin on. Me ollaan keski-iässä tavattu pari eikä olla luovuttu mistään vaan sopivasti yhdistetty kaksi elämää.

Tämähän se pointti olisi, mutta siinä missä mies ei pysty päästämään peliohjainta kourastaan, luopumaan kuukauden neljästä ryyppyviikonlopusta tai poikien kanssa tehtävistä pääsiäisten "hiihtoloma Levillä"-reissuistaan jne, niin nainen haluaisi miehen kanssaan hoitamaan kotia, puutarhaa, ostoksille, harrastuksiin ja yhteiseen oleiluun, silti uhraamatta omia juttujaan ja kavereitaan. Ainakin omat ystäväni ymmärtävät, että haluan viettää aikaani mieluummin miehen kanssa kotona leffoja katsellen ja illallista syöden, kuin kovaäänisissä juottoloissa tai muualla menossa koko ajan.

Itse opettelisin miehen takia vaikka kalastamaan tai jotain muutakin, jos mies tulisi puolitiehen vastaan, enkä tarkoita leipomista tai sukan kutomista, vaan vaikka vain yhdessä ruuan laittamista.

Olipa taas sukupuolittunut vuodatus. Miksette suoraan valitse ihmistä, joilla on samat intressit sen sijaan, että otatte känniäälöin ja yritätte muuttaa sen?

Naiset etsivät aina aihioita, joita tuunata mieleisekseen. Sitten kun se onnistuu joskus, niin onkin jo aika vaihtaa uuteen. Verrattavissa miesten mobiiliautoharrastukseen. Aiheuttaa vaan enemmän henkistä mielipahaa monille tämä naisten harrastus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En edes haluaisi että mies luopuisi takiani talostaan, työstään tai mökistään. Miksi edes pitäisi? Itsellenikin työni on tärkeää ja ymmärrän hyvin jos miehellekin on. Me ollaan keski-iässä tavattu pari eikä olla luovuttu mistään vaan sopivasti yhdistetty kaksi elämää.

Tämähän se pointti olisi, mutta siinä missä mies ei pysty päästämään peliohjainta kourastaan, luopumaan kuukauden neljästä ryyppyviikonlopusta tai poikien kanssa tehtävistä pääsiäisten "hiihtoloma Levillä"-reissuistaan jne, niin nainen haluaisi miehen kanssaan hoitamaan kotia, puutarhaa, ostoksille, harrastuksiin ja yhteiseen oleiluun, silti uhraamatta omia juttujaan ja kavereitaan. Ainakin omat ystäväni ymmärtävät, että haluan viettää aikaani mieluummin miehen kanssa kotona leffoja katsellen ja illallista syöden, kuin kovaäänisissä juottoloissa tai muualla menossa koko ajan.

Itse opettelisin miehen takia vaikka kalastamaan tai jotain muutakin, jos mies tulisi puolitiehen vastaan, enkä tarkoita leipomista tai sukan kutomista, vaan vaikka vain yhdessä ruuan laittamista.

Hoitamaan kotia ja puutarhaa? Kenen? Toki, jos yhdessä asutaan niin sitten, mutta taidat hakea itsellesi talonmiestä, etkä parisuhdetta.