Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
50v miehet haluaa naisen, mutteivat halua luopua mistään
29.06.2023 |
Tuon ikäisillä miehillä on työt, mökit, veneet, harrastukset, sohvat jne ja naisen sopii tulla mukaan siihen miehen juttuun, mutteivat luovu mistään tekemisestään naisen vuoksi. Naisen pitäisi sitten luopua omastaan, jos haluaa tavata. Tämä havaittu ihan itse ja facen sinkkuryhmissä oli myös havaittua.
Ehkä naisillakin näin, mutta naisia en ole tapaillut.
Minusta on turha itkeä naisettomuutta, jos parisuhteen takia ei halua yhtään joustaa
Kommentit (232)
Mielestäni luopumiset kuuluu nuorten parisuhteisiin. Niissä luovutaan aivan kaikesta identiteetistä järjen käyttöön. Keski-ikä + suhteissa ei tarvitse luopua mistään. Jos ei sovi, olet epäsopiva ja se siitä. Ei mitään väkisin yhteen sovittamista ja kompromisseja. Niitä on tehty jo kymmeniä vuosia oman onnellisuuden ja hyvinvoinnin/terveyden kustannuksella. Ei enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan aika monen keski-ikäisen miehen osalta näin on. Ei joko jakseta nähdä vaivaa, ei haluta ulos omalta mukavuusalueelta, tai sitten ei lähtökohtaisesti naiset enää edes kiinnosta / vaikuta vaivan arvoisilta. Seppo Rädyn sanoin: nykyään en oikein enää tahdo muistaa, mitä varten niitä naisia pitikään katsella.
No se nyt on jo muutenkin sellaista tyypillistä "alkeellista apinatyyppiä", joka ei jousta piiruakaan ja on tiukkoihin ja vanhoillisiin kaavoihinsa kangistunut. Kun "Saksa on paskamaa" ja muuta ärähtelyä, taattua perjantaikossutyyppiä. Kaverista on romantiikka yhtä kaukana kuin fiksu käytös Juha Miedosta.
Onneksi Räty ja Mietaa ovat vain hassuja pohjalaisia kuriositeetteja.
Hrrr... värisen kylmästä, kun ajattelen, että enemmistö miehiä olisi tuollaisia.
Värisen minäkin. Mutta urheilusaavutukset ovat hienot. Ehkä ylpeys niistä sitten aiheuttaa tuon pullistelunkin osittain, sen kuriositeettiyden lisäksi.
En edes haluaisi että mies luopuisi takiani talostaan, työstään tai mökistään. Miksi edes pitäisi? Itsellenikin työni on tärkeää ja ymmärrän hyvin jos miehellekin on. Me ollaan keski-iässä tavattu pari eikä olla luovuttu mistään vaan sopivasti yhdistetty kaksi elämää.
Vierailija kirjoitti:
Siis mistä naisen pitää luopua?
Ei mistään, narisevat vaan kun rakastavat niin paljon omaa ääntään.
Mä luovuin jo kerran urasta, harrastuksista ja kavereista naisen takia. Ei riittänyt. Miksi toistaisin saman virheen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voitko ap nyt vähän avata jollain konkreettisella esimerkillä mitä haet?
Haluaisit monopolin miehen vapaa-aikaan?
En tajunnut mitä luopumista kahden aikuisen, omissa kodeissaan asuvan parisuhde yleensäkään vaatii.
Vierailija kirjoitti:
Jäin miettimään 45-vuotiaana naisena että mistä itse olisin valmis luopumaan miehen takia. Mulla on myös työ, kaksi teiniä vuoroviikoin, harrastuksia, koti ja piha. Yhdestäkään en olisi valmis luopumaan. Hyvin harvoin elämässäni edes on mitään muuta mutta sitten kun on niin ne vasta onkin sellaisia joista en ainakaan luopuisi - tapaamisia vanhojen ystävien kanssa kerran vuodessa tai kahdessa.
Joo. En olisi valmis luopumaan mistään noista miehen takia. Mistä te muut naiset luovutte?
Tällä haavaa mulla ei ole enää pakollista työn tarvetta, joten en menisi ilmaiseksi työntekijäksi mihinkään miehen juttuunkaan.
Lapset on myös jo pois kotoa, joten en kyllä rupeaisi enää uusperheen bonusäidiksi. Huhhuh.
Harrastuksia on, mutta ei mitään fakkihobbya, joka orjuuttaa minua tiettyyn vuoden- tai kellonaikaan. En siis alkaisi miehen vanavedessä myöskään harrastamaan mitään säännöllistä ja sitovaa. Joskus voisin mennä mukaan, mutta en lupautuisi jatkossa "purkkiorjaksi".
Koti on ja mökki, jossa ei ole ajankäytön ongelmaa. Tykkään molemmista, mutta olen myös valmis luopumaan, sillä olen aina valmis näkemään ja kokemaan uutta. Mökki voisi olla jatkossakin, jos mies siellä viihtyy. Koti taas on missä vain, missä minua rakastetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En edes haluaisi että mies luopuisi takiani talostaan, työstään tai mökistään. Miksi edes pitäisi? Itsellenikin työni on tärkeää ja ymmärrän hyvin jos miehellekin on. Me ollaan keski-iässä tavattu pari eikä olla luovuttu mistään vaan sopivasti yhdistetty kaksi elämää.
Tämähän se pointti olisi, mutta siinä missä mies ei pysty päästämään peliohjainta kourastaan, luopumaan kuukauden neljästä ryyppyviikonlopusta tai poikien kanssa tehtävistä pääsiäisten "hiihtoloma Levillä"-reissuistaan jne, niin nainen haluaisi miehen kanssaan hoitamaan kotia, puutarhaa, ostoksille, harrastuksiin ja yhteiseen oleiluun, silti uhraamatta omia juttujaan ja kavereitaan. Ainakin omat ystäväni ymmärtävät, että haluan viettää aikaani mieluummin miehen kanssa kotona leffoja katsellen ja illallista syöden, kuin kovaäänisissä juottoloissa tai muualla menossa koko ajan.
Itse opettelisin miehen takia vaikka kalastamaan tai jotain muutakin, jos mies tulisi puolitiehen vastaan, enkä tarkoita leipomista tai sukan kutomista, vaan vaikka vain yhdessä ruuan laittamista.
Eli ongelma on nyt että mies ei ole kotihiiri ja ap on kotihiiri, ymmärsinkö oikein?
Ja ap:n mielestä miehen pitäisi muuttua kotihiireksi, kun hän niin haluaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksette naiset sitten ota nolife-miehiä, joilla on vain työ ja videopelit?
Naiset harvemmin viehättyvät noin kapea-alaisesti elämään suhtautuvista miehistä. Siis me kypsemmät naiset, jotka olemme jo nähneet, mitä kaikkea onkaan.
Sitä paitsi, eihän naiselle ole sijaa miehen työn ja pelaamisen välissä. Ehkä yöllä pikainen hetki, jolloin tämä lapsimies fantasioi tekoälyn tuottamasta seksisulottaresta. Hah haa. No life on nimenomaan täysi tylsimys myös parisuhteessa.
Ja onko naisella sitten kuinka paljon muuta parisuhteeseen annettavaa, kun suurimmalla osalla elämä on niin kiireistä, niin kiireistä. On tietenkin tärkeät asiat: työt, lapset, sosiaaliset suhteet, harrastukset, mutta sitten on kaikenlaista paikasta toiseen juoksemista ja kissanristiäistä.
Miksi sitten parisuhdetta edes haluaa, jos siihen ei riitä aikaa? Pitäisikö miehen mukautua siihen, että kolme kuukautta etukäteen katsotaan yhdessä Outlookin kalenterista ja exelistä, olisiko milloin saumaa tavata?
Ei tuon ikäset miehet ookaan enää poikamiehiä. Naimisiin mennään ja lapsia tehään kolmikymppisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas aloitus, jossa nainen itkee eikä miehet.
Vierailija kirjoitti:
Mä luovuin jo kerran urasta, harrastuksista ja kavereista naisen takia. Ei riittänyt. Miksi toistaisin saman virheen?
Tämä. Olen itsekin luopunut harrastuksista ja kavereista naisen takia, erityisesti viimeksi mainittu kirpaisi. Hyvä ystäväni oli sellainen, jota nainen ei sietänyt silmissään. Välillä mietin, että heitänkö tuon eukon lopullisesti pellolle, mutta sitten kuitenkaan en kehdannut, koska olin mennyt jo lisääntymään sen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksa enää sitä draamaa. Heti jos tulee erimielisyyksiä niin naisista alkaa paljastua niitä mustanpuhuvia sävyjä. Jos et tanssi naisen pillin mukaan niin suhde heti "kriisissä".
Missä niitä naisia, joille sopii aluksi kevyt tapailusuhde? Jos olet sen arvoinen, niin voidaan sitten muuttaa yhteen kunhan lapset on molemmilla aikuistuneet ja lentäneet pesästä.
Joten...joo...moni nainen ei ole sen vaivan arvoista. Mutta kyllä minä luotettavan ja tasapainoisen kumppanin silti haluaisin.
Se draama tulee ihan tasan siitä, kun huomioiminen, edes siinä kevyessä tapailusuhteessa, ei ole vastavuoroista. Jos yksipuolisesti sanelee, milloin ja miten sopii tavata ottamatta yhtään huomioon toisen tarpeita, niin kokeile ihan itse miettiä miltä tuntuu olla siinä asemassa, kun jatkuvasti ohitetaan tarpeet, vaikka itsekin haluaisi sitä kevyttä tapailua. Keveys on kaukana jos vain toinen määräilee tahtia, minkä mukaan pitäisi tanssia, osallistumatta itse siihen tanssimiseen lainkaan. Pitää itse olla ensin se luotettava ja tasapainoinen kumppani, että voi sitä toiselta olettaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa enää sitä draamaa. Heti jos tulee erimielisyyksiä niin naisista alkaa paljastua niitä mustanpuhuvia sävyjä. Jos et tanssi naisen pillin mukaan niin suhde heti "kriisissä".
Missä niitä naisia, joille sopii aluksi kevyt tapailusuhde? Jos olet sen arvoinen, niin voidaan sitten muuttaa yhteen kunhan lapset on molemmilla aikuistuneet ja lentäneet pesästä.
Joten...joo...moni nainen ei ole sen vaivan arvoista. Mutta kyllä minä luotettavan ja tasapainoisen kumppanin silti haluaisin.
Se draama tulee ihan tasan siitä, kun huomioiminen, edes siinä kevyessä tapailusuhteessa, ei ole vastavuoroista. Jos yksipuolisesti sanelee, milloin ja miten sopii tavata ottamatta yhtään huomioon toisen tarpeita, niin kokeile ihan itse miettiä miltä tuntuu olla siinä asemassa, kun jatkuvasti ohitetaan tarpeet, vaikka itsekin haluaisi sitä kevyttä tapailua. Keveys on kaukana jos vain toinen määräilee tahtia, minkä mukaan pitäisi tanssia, osallistumatta itse siihen tanssimiseen lainkaan. Pitää itse olla ensin se luotettava ja tasapainoinen kumppani, että voi sitä toiselta olettaa.
Tällaiset ihmiset ovat epäsopivia toisilleen ja silloin siirrytään eteenpäin etsimään sopivampaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parempi pitää omat kodit niin tulee vähemmän kinaa omaisuudesta ja hentoinen uutuuden viehätyskin säilyy kauemmin, kun ei tarvitse alkaa siivoojaksi, ruuanlaittajaksi ja pyykinpesijäksi kuin satunnaisesti omasta tahdosta yhdessä tehden.
Omat kodit onkin ihan selviö. Mutta kummasti miehellä ei enää olekaan aikaa tavata sen jälkeen, kun alkuinnostus on ohi.
On toki toisenlaisiakin miehiä, joille nainen on paras ystävä ja mukavaa seuraa. Mutta suuri osa tuntuu viihtyvän paremmin keskenään tai kaveriensa kanssa.
Sitten vaan uutta matoa koukkuun, kun uutuuden viehätys lakkaa. Mies ei ollut sopiva. Kurjaa, mutta ei sitä muuten pääse tilanteesta pois.
Kannattaa käyttää vain lyhytaikaisia maksullisia ,on monta huolta vähemmän.
Näinhän sen kuuluu ollakin. Jos ei kelpaa, niin pitää pysyä vanhanapiikana tai muuten ilman. Turhaa nillitystä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä puhutaan miehistä ja naisista? Sukupuoliahan ei ole olemassa? Ainakin virallisesti.
Tottakai sukupuolet on olemassa!!
Aina vaan ei kaikki samaistu siihen mihin on syntyneet. Se on ok.
Alue: Aihe vapaa
Eli mies ei saisi harrastaa mitään, koska oletuksena on, että mies käyttää kaiken aikansa harrastukseen? Ei ihme, että joillain naisilla ei tärppää.