Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
50v miehet haluaa naisen, mutteivat halua luopua mistään
29.06.2023 |
Tuon ikäisillä miehillä on työt, mökit, veneet, harrastukset, sohvat jne ja naisen sopii tulla mukaan siihen miehen juttuun, mutteivat luovu mistään tekemisestään naisen vuoksi. Naisen pitäisi sitten luopua omastaan, jos haluaa tavata. Tämä havaittu ihan itse ja facen sinkkuryhmissä oli myös havaittua.
Ehkä naisillakin näin, mutta naisia en ole tapaillut.
Minusta on turha itkeä naisettomuutta, jos parisuhteen takia ei halua yhtään joustaa
Kommentit (232)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valintasi osuu aina sentyyppisiin miehiin joista pääset sitten jälkeenpäin valittamaan.
Sitten "fiksusti" kailottamaan että "kaikki miehet sitä ja tätä"
Juuri näin. Toki jos halveksunta miehiä kohtaan paistaa läp, niin itse ihmettelen sitä, mitä kukaan mies näissä naisissa näkee. Tai ehkä pystyisin arvamaan, jos näkisin kuvan. Mutta jos suhteissa on AINA vuorovaikutusongelmia, niin kannattaisi muistaa, että on itse suhteen toinen osapuoli.
Omien suhteideni vuorovaikutusongelmani tulevat aina samalla tavalla, eli mies ei usko kun hänelle sanoo asioita. Valitsen siis aina miehiä jotka eivät usko puhettani, mutta esittävät uskovansa, ja siitä tulee sitten ongelmia. En oikein tiedä miten tämän asian voisi muuttaa, mistä voisi etukäteen tietää että uskooko joku puhetta vai ei?
Toisaalta kun ympärille katsoo niin hyvin monen puheisiin ei luottamista olekaan, ja moni ei usko kumppaniaan vaikka hän puhuisi miten totta, joten ehkä kallistun siihen lopulta että se "vika" taitaa olla jossain ihan muualla kuin minussa ;)
Mitä se käytännössä tarkoittaa? Uskoo puhetta?
Olen eri, mutta ymmärrön tasan mitä aiempi kommentoija selittää.
Eli mieskandidaatille on kerrottu, millainen ihminen tämä naiskandidaatti on, mitä hän haluaa suhteelta, mitä ei halua. Ihan konkreettisesti sanottu, että en sitten rupea kodinhoitajaksesi ja emännöimään talouttasi jne. Mies nyökkii ymmärtäneensä, juu, toki, ei suinkaan, ihan aikuisten itsenäisten ihmisten rakkaussuhde tämä. Jne.
Mutta kas, käytännössä mies aökaa efellyttää naiselta yhtä sun toista, miten on tottunut exän toimivan tai yleensä "naisten hommiin kuuluvan".
Eli ei ole mennyt sisäiseen jakeluun, miten nainen heti alussa on paaluttanut reunaehtonsa suhteelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kummeksuttaa se, että tällaisia miehiä on kuitenkin deittipalstat pullollaan. Oma näkemykseni on, että jos naisella on elämä täynnä työtä, harrastusta, lemmikeitä, ystäviä, jne, he ei edes etsi parisuhdetta.
Oma elämäni ei ole täyteen buukattu, joten suhteelle olisi hyvinkin tilaa, mutta nää triatlonisti-golffari-vaellus-mökki-kalastus-metsästys-viikkoviikkoisät suuttuu, kun mulle ei siitä suhde jossa nähtäisiin pari tuntia joka toinen viikko.
ApNo miksi viestittelet siellä deittipalstalla juuri näille golfareille?
haluan miehen, jolla on rahaa ja statusta.
Ja bingo! Tässähän se tuli AP:n motiivit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valintasi osuu aina sentyyppisiin miehiin joista pääset sitten jälkeenpäin valittamaan.
Sitten "fiksusti" kailottamaan että "kaikki miehet sitä ja tätä"
Juuri näin. Toki jos halveksunta miehiä kohtaan paistaa läp, niin itse ihmettelen sitä, mitä kukaan mies näissä naisissa näkee. Tai ehkä pystyisin arvamaan, jos näkisin kuvan. Mutta jos suhteissa on AINA vuorovaikutusongelmia, niin kannattaisi muistaa, että on itse suhteen toinen osapuoli.
Omien suhteideni vuorovaikutusongelmani tulevat aina samalla tavalla, eli mies ei usko kun hänelle sanoo asioita. Valitsen siis aina miehiä jotka eivät usko puhettani, mutta esittävät uskovansa, ja siitä tulee sitten ongelmia. En oikein tiedä miten tämän asian voisi muuttaa, mistä voisi etukäteen tietää että uskooko joku puhetta vai ei?
Toisaalta kun ympärille katsoo niin hyvin monen puheisiin ei luottamista olekaan, ja moni ei usko kumppaniaan vaikka hän puhuisi miten totta, joten ehkä kallistun siihen lopulta että se "vika" taitaa olla jossain ihan muualla kuin minussa ;)
Mitä se käytännössä tarkoittaa? Uskoo puhetta?
Olen eri, mutta ymmärrön tasan mitä aiempi kommentoija selittää.
Eli mieskandidaatille on kerrottu, millainen ihminen tämä naiskandidaatti on, mitä hän haluaa suhteelta, mitä ei halua. Ihan konkreettisesti sanottu, että en sitten rupea kodinhoitajaksesi ja emännöimään talouttasi jne. Mies nyökkii ymmärtäneensä, juu, toki, ei suinkaan, ihan aikuisten itsenäisten ihmisten rakkaussuhde tämä. Jne.
Mutta kas, käytännössä mies aökaa efellyttää naiselta yhtä sun toista, miten on tottunut exän toimivan tai yleensä "naisten hommiin kuuluvan".
Eli ei ole mennyt sisäiseen jakeluun, miten nainen heti alussa on paaluttanut reunaehtonsa suhteelle.
Ahaa, ok. Kiitos vastauksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nämä kommentit on taas vahvistanut näkemystä joidenkin naisten ajattelusta.
Siksi meidän miesten kannattaa pitää tiukkaa seulaa parin valinnassa.Minusta kuulostaa siltä, että moni täällä on vain seurustellut alun alkaen epäsopivien kumppanien kanssa, joiden kanssa ei ole riittävästi yhteistä. Eihän suhteessa kannata olla lainkaan, jos ei nauti kumppanin kanssa olemisesta ja tekemisestä, myös niistä harrastuksista ja tekemisistä, jotka ovat hänelle tärkeitä. Kiinnostus toiseen pitää sisällään myös halun jakaa asioita eikä niin, että toisen toiveet ovat jonkinlaisia velvollisuuksia ja rasitteita. Näin 34 vuoden yhdessäolon aikana koen, että miehen harrastukset ja kiinnostuksenkohteet ovat syventäneet omaakin elämääni ja tuoneet paljon hyvää. Toivottavasti myös toisin päin.
Tämä. Ketju täynnä naisia valittamassa, että miehet on vääränlaisia sen sijaan, että olisi vähän katsottu sen perään, kenen kanssa aletaan olee.
Totta kai souhde vaatii aina kompromissejä. En kuitenkaan ymmärrä, miksi harrastukset nostetaan aina esiin ongelmana. Jos intressit on samat, ainakain osa harrastuksista on helposti yhteisiä. Osa ei ehkä ole, mutta hyvässä suhteessa ei aina tarvitse olla kiinni toisessa.
Itse nään nämä tilanteet jotenkin näin:
Tavataan nettideittailussa tms. Katsotaan että kivasti toisella elämä hallussa ja hakee pitkäaikaista kumppania kuten minäkin. Kuvat on kivoja, ei mitään möllöttelykuvia vaan iloisia hymyileväisiä kuvia harrastuksista tai mökiltä. Ilmoituksessa seisoo että ollaan vakavaraisia, ok- koulutettuja ja elämässä on halussa paitsi hallinta, myös muut fasiliteeti ojennuksessa, vain se oma rakas puuttuu.
Kaikki vaikuttaa päällisin puolin ihan hyvältä ei päihdeongelmia tai luottovelkoja, ja hän osoittautuukin hurmaavaksi, on kynttiläillallista ja veneellä ajeluttelua ja romanttisia öitä pitsihuvilalla, mutta kun jonkin aikaa on kulunut, niin huomaakin että toisella on koko ajan kiire toisaalle.
Veikkaan että valittaminen syntyy tästä epäsuhdasta ja suunnanmuutoksesta joka tapahtuu hetken päästä, juuri kun ollaan korvia myöten ihastuneita.
Tulevaisuuden yhteiset suunnitelmat vaihtuvat pitennettyihin työviikkoihin ja kavereiden kanssa kalassaistumiseen samalla kun toinen edelleen odottaa samaa määrää tapaamisia mitä ennenkin.
Mielestäni siis on todellakin katsottu kenen kanssa aletaan oleen, mutta molemmilla onkin eri intressit jotka käyvät vasta hetken päästä ilmi.
Kiireisellä tyypillä on kohta samanmoinen romanssi menossa, mutta se jonka seura ei enää kiinnostanut harmittelee kun niin hyvin alkanut juttu kaatui epämääräisyyteen.
Tulkitsen tilannetta aivan eri tavoin eikä se liity sukupuoleen eikä ikään. Eli ihastus ja kiinnostus laantuu ja loppuu. Mäinhän se oli nuorenakin, että suurin osa seurusteluista kariutui. Ei epämääräisyyteen vaan siihen että huomaa ettei sittenkään ole tarpeeksi yhteistä.
Sen jätetyn silmissä se voi olla epämääräistä jos hänellä itsellään tunteet vain kasvoivat mutta toinen veti liinat kiinni, vaikka hänen silmäänsä näytti että kaikki meni paremmin kuin hyvin.
Aivan, jos itsellä olisi ollut tunteita niin tilanne on ikävä. Mutta silti ihan tavanomainen.
Oletko siis tuo ap lainaamani viestin kirjoittaja?
Mikset tapaile miehiä, jotka jo tunnet? Aika vaikea noista varmaan on sopivaa löytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valintasi osuu aina sentyyppisiin miehiin joista pääset sitten jälkeenpäin valittamaan.
Sitten "fiksusti" kailottamaan että "kaikki miehet sitä ja tätä"
Juuri näin. Toki jos halveksunta miehiä kohtaan paistaa läp, niin itse ihmettelen sitä, mitä kukaan mies näissä naisissa näkee. Tai ehkä pystyisin arvamaan, jos näkisin kuvan. Mutta jos suhteissa on AINA vuorovaikutusongelmia, niin kannattaisi muistaa, että on itse suhteen toinen osapuoli.
Omien suhteideni vuorovaikutusongelmani tulevat aina samalla tavalla, eli mies ei usko kun hänelle sanoo asioita. Valitsen siis aina miehiä jotka eivät usko puhettani, mutta esittävät uskovansa, ja siitä tulee sitten ongelmia. En oikein tiedä miten tämän asian voisi muuttaa, mistä voisi etukäteen tietää että uskooko joku puhetta vai ei?
Toisaalta kun ympärille katsoo niin hyvin monen puheisiin ei luottamista olekaan, ja moni ei usko kumppaniaan vaikka hän puhuisi miten totta, joten ehkä kallistun siihen lopulta että se "vika" taitaa olla jossain ihan muualla kuin minussa ;)
Mitä se käytännössä tarkoittaa? Uskoo puhetta?
Sitä että toinen ei usko sitä mitä minä sanon, vaan ajattelee että en tarkoita sitä mitä sanon. Miten sinä tämän käsitit? Oletkohan yksi tapailemistani tyypeistä :D
Vanhempi nainen olen, en ymmärrä ollenkaan koko selitystäsi, kun et konkretisoi millaisista asioista on kyse.
Tiedostan kyllä että molemmissa sukupuolissa löytyy niitä jotka eivät usko mitä toinen puhuu, ja jotka eivät edes ymmärrä mitä se tarkoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nämä kommentit on taas vahvistanut näkemystä joidenkin naisten ajattelusta.
Siksi meidän miesten kannattaa pitää tiukkaa seulaa parin valinnassa.Minusta kuulostaa siltä, että moni täällä on vain seurustellut alun alkaen epäsopivien kumppanien kanssa, joiden kanssa ei ole riittävästi yhteistä. Eihän suhteessa kannata olla lainkaan, jos ei nauti kumppanin kanssa olemisesta ja tekemisestä, myös niistä harrastuksista ja tekemisistä, jotka ovat hänelle tärkeitä. Kiinnostus toiseen pitää sisällään myös halun jakaa asioita eikä niin, että toisen toiveet ovat jonkinlaisia velvollisuuksia ja rasitteita. Näin 34 vuoden yhdessäolon aikana koen, että miehen harrastukset ja kiinnostuksenkohteet ovat syventäneet omaakin elämääni ja tuoneet paljon hyvää. Toivottavasti myös toisin päin.
Tämä. Ketju täynnä naisia valittamassa, että miehet on vääränlaisia sen sijaan, että olisi vähän katsottu sen perään, kenen kanssa aletaan olee.
Totta kai souhde vaatii aina kompromissejä. En kuitenkaan ymmärrä, miksi harrastukset nostetaan aina esiin ongelmana. Jos intressit on samat, ainakain osa harrastuksista on helposti yhteisiä. Osa ei ehkä ole, mutta hyvässä suhteessa ei aina tarvitse olla kiinni toisessa.
Itse nään nämä tilanteet jotenkin näin:
Tavataan nettideittailussa tms. Katsotaan että kivasti toisella elämä hallussa ja hakee pitkäaikaista kumppania kuten minäkin. Kuvat on kivoja, ei mitään möllöttelykuvia vaan iloisia hymyileväisiä kuvia harrastuksista tai mökiltä. Ilmoituksessa seisoo että ollaan vakavaraisia, ok- koulutettuja ja elämässä on halussa paitsi hallinta, myös muut fasiliteeti ojennuksessa, vain se oma rakas puuttuu.
Kaikki vaikuttaa päällisin puolin ihan hyvältä ei päihdeongelmia tai luottovelkoja, ja hän osoittautuukin hurmaavaksi, on kynttiläillallista ja veneellä ajeluttelua ja romanttisia öitä pitsihuvilalla, mutta kun jonkin aikaa on kulunut, niin huomaakin että toisella on koko ajan kiire toisaalle.
Veikkaan että valittaminen syntyy tästä epäsuhdasta ja suunnanmuutoksesta joka tapahtuu hetken päästä, juuri kun ollaan korvia myöten ihastuneita.
Tulevaisuuden yhteiset suunnitelmat vaihtuvat pitennettyihin työviikkoihin ja kavereiden kanssa kalassaistumiseen samalla kun toinen edelleen odottaa samaa määrää tapaamisia mitä ennenkin.
Mielestäni siis on todellakin katsottu kenen kanssa aletaan oleen, mutta molemmilla onkin eri intressit jotka käyvät vasta hetken päästä ilmi.
Kiireisellä tyypillä on kohta samanmoinen romanssi menossa, mutta se jonka seura ei enää kiinnostanut harmittelee kun niin hyvin alkanut juttu kaatui epämääräisyyteen.
Tulkitsen tilannetta aivan eri tavoin eikä se liity sukupuoleen eikä ikään. Eli ihastus ja kiinnostus laantuu ja loppuu. Mäinhän se oli nuorenakin, että suurin osa seurusteluista kariutui. Ei epämääräisyyteen vaan siihen että huomaa ettei sittenkään ole tarpeeksi yhteistä.
Sen jätetyn silmissä se voi olla epämääräistä jos hänellä itsellään tunteet vain kasvoivat mutta toinen veti liinat kiinni, vaikka hänen silmäänsä näytti että kaikki meni paremmin kuin hyvin.
Aivan, jos itsellä olisi ollut tunteita niin tilanne on ikävä. Mutta silti ihan tavanomainen.
Oletko siis tuo ap lainaamani viestin kirjoittaja?
En ole ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole sinkku, mutta ihmettelen miksi elämä tai seurustelu pitää nähdä nollasummapelinä? Itse ajattelen, että seurustelussa saadaan jotain lisää eikä luovuta mistään.
Tunnistan tuon ajattelun eräästä sinkkuystävästä, joka tuntuu näkevän seurustelun kuten tässä väitetään miesten näkevän. Lienee persoonakysymys eikä sukupuoleen liittyvä.
Ei se tietenään ole nollasummapeliä. Ap ja komppaajat vaan eivät tajua, että aina jos jotain tulee elämään lisää, jostain myös luovutaan. Ja tämä koskee myös heidän tapailemiaan miehiä. Aina kun he miestä näkevät, mies on tekemättä jotain muuta. Ongelma vain on se, että he haluavat kontrolloida miestä enemmän kuin mihin mies suostuu.
Näissä keskusteluissa on usein tällaiset asetelmat juuri, että naiset nähdään kontrolloijina ja miehet jonkinlaisina "hankalina lapsina". Olen alkanut miettiä, että voisiko olla kyse yhteiskuntaluokkien välisistä eroista. Onhan paljon tähän liittyviä vitsejäkin. Itselleni on tuollainen kulttuuri täysin vierasta parisuhteisiin liittyen. Eli osaltaan on kyse parisuhdemalleista yksilötason lisäksi. Oma parisuhdemallini jo vanhempieni esimerkin mukaisesti on se, että puolisoksi valitaan ihminen, jonka kanssa tykätään tehdä asioita yhdessä. Lähes kaikki aika vietetään yhdessä ja ystävät ovat yhteisiä. Se on minun "normaalini" myös omassa ystäväpiirissäni.
Aviomieheni yritti aluksi tuollaista kuviota kanssani, mutta totesin välittömästi etten lähde sellaiseen suhteeseen missä hän olisi ikään kuin pikkupoika jota minä sitten määräilen.
Olimme tapailleet pari kuukautta kun sanoin että tulla sinne missä meidän piti tavata, mutta hän viestitti että ei ole nyt vielä tulossa kun on kaveirn kanssa kaljalla. Sanoin sitten ettei tarvi tulla ollenkaan eikä muutenkaan tarvitse koskaan enää nähdä. Hän soitti, ja puhuimme pitkän puhelun jossa selvitin hänelle miksi en ole enää kiinnostunut hänen kanssaan yhdessä olemisesta. Sanoin että miettii nyt pari päivää ja ottaa sitten yhteyttä jos jäi vielä jotain epäselvää. Seuraavana päivänä mies soitti ja sanoi miettineensä ja ymmärtäneensä nyt vasta ensimmäistä kertaa millainen sen suhteen pitäisi olla. Vieläkin olemme yhdessä.
Ymmärsit mitä tarkoitin ihan oikein. En minäkään ryhdy neuvottelemaan tai riitelemään tuollaisista asioista, en ystävänkään kanssa. Toetean vain että tämä oli sitten tässä ja hyvää jatkoa.
Itse en varmaan olisi jaksanut luottaa, että ihan aikuinen mies noin vain muuttuu, kun taustalla on kulttuurisia ja kasvuympäristöön liittyviä asioita. Esimerkissäsi oli kyse myös luotettavuudesta.
Osuitkin naulan kantaan. Olimme miehen kanssa ensin vain kavereita, jolloin minun kanssani varmaan olisi voinut olla kaljalla kun naisystävä hätyyttelee jo tulemaan. Koska tiedän miehen pitemmältä ajalta, niin tiedän myös että hän on hyvinkin luotettava. Onneksi pääsimme keskusteluyhteytteen vielä tuon jälkeen, ja mies muuttui todella paljon mieleisekseen, ja minä paljon myös, vaikkakin eri tavoin. Pääsimme vielä yli kolmekymppisinä ihanaan parisuhteeseen jossa pystyimme vielä kasvamaan yhteen, ja saimme karistettua melko helpostikin edellisten suhteiden väärät käytösmallit pois. Avoin dialogi, kunnioitus ja toisen ottaminen ihmisenä olivat ne avainjutut. Nyt olemme olleet yli 10 vuotta yhdessä, eikä mitään dramaattista ole kohdannut suhteessamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nämä kommentit on taas vahvistanut näkemystä joidenkin naisten ajattelusta.
Siksi meidän miesten kannattaa pitää tiukkaa seulaa parin valinnassa.Minusta kuulostaa siltä, että moni täällä on vain seurustellut alun alkaen epäsopivien kumppanien kanssa, joiden kanssa ei ole riittävästi yhteistä. Eihän suhteessa kannata olla lainkaan, jos ei nauti kumppanin kanssa olemisesta ja tekemisestä, myös niistä harrastuksista ja tekemisistä, jotka ovat hänelle tärkeitä. Kiinnostus toiseen pitää sisällään myös halun jakaa asioita eikä niin, että toisen toiveet ovat jonkinlaisia velvollisuuksia ja rasitteita. Näin 34 vuoden yhdessäolon aikana koen, että miehen harrastukset ja kiinnostuksenkohteet ovat syventäneet omaakin elämääni ja tuoneet paljon hyvää. Toivottavasti myös toisin päin.
Tämä. Ketju täynnä naisia valittamassa, että miehet on vääränlaisia sen sijaan, että olisi vähän katsottu sen perään, kenen kanssa aletaan olee.
Totta kai souhde vaatii aina kompromissejä. En kuitenkaan ymmärrä, miksi harrastukset nostetaan aina esiin ongelmana. Jos intressit on samat, ainakain osa harrastuksista on helposti yhteisiä. Osa ei ehkä ole, mutta hyvässä suhteessa ei aina tarvitse olla kiinni toisessa.
Itse nään nämä tilanteet jotenkin näin:
Tavataan nettideittailussa tms. Katsotaan että kivasti toisella elämä hallussa ja hakee pitkäaikaista kumppania kuten minäkin. Kuvat on kivoja, ei mitään möllöttelykuvia vaan iloisia hymyileväisiä kuvia harrastuksista tai mökiltä. Ilmoituksessa seisoo että ollaan vakavaraisia, ok- koulutettuja ja elämässä on halussa paitsi hallinta, myös muut fasiliteeti ojennuksessa, vain se oma rakas puuttuu.
Kaikki vaikuttaa päällisin puolin ihan hyvältä ei päihdeongelmia tai luottovelkoja, ja hän osoittautuukin hurmaavaksi, on kynttiläillallista ja veneellä ajeluttelua ja romanttisia öitä pitsihuvilalla, mutta kun jonkin aikaa on kulunut, niin huomaakin että toisella on koko ajan kiire toisaalle.
Veikkaan että valittaminen syntyy tästä epäsuhdasta ja suunnanmuutoksesta joka tapahtuu hetken päästä, juuri kun ollaan korvia myöten ihastuneita.
Tulevaisuuden yhteiset suunnitelmat vaihtuvat pitennettyihin työviikkoihin ja kavereiden kanssa kalassaistumiseen samalla kun toinen edelleen odottaa samaa määrää tapaamisia mitä ennenkin.
Mielestäni siis on todellakin katsottu kenen kanssa aletaan oleen, mutta molemmilla onkin eri intressit jotka käyvät vasta hetken päästä ilmi.
Kiireisellä tyypillä on kohta samanmoinen romanssi menossa, mutta se jonka seura ei enää kiinnostanut harmittelee kun niin hyvin alkanut juttu kaatui epämääräisyyteen.
Tulkitsen tilannetta aivan eri tavoin eikä se liity sukupuoleen eikä ikään. Eli ihastus ja kiinnostus laantuu ja loppuu. Mäinhän se oli nuorenakin, että suurin osa seurusteluista kariutui. Ei epämääräisyyteen vaan siihen että huomaa ettei sittenkään ole tarpeeksi yhteistä.
Sen jätetyn silmissä se voi olla epämääräistä jos hänellä itsellään tunteet vain kasvoivat mutta toinen veti liinat kiinni, vaikka hänen silmäänsä näytti että kaikki meni paremmin kuin hyvin.
Aivan, jos itsellä olisi ollut tunteita niin tilanne on ikävä. Mutta silti ihan tavanomainen.
Oletko siis tuo ap lainaamani viestin kirjoittaja?
En ole ap.
No sitten en välitä keskustella, koska et edes tiedä mitä viestiä lainasin. Turhaa selittää siis mitään enempää kun menee aidat ja seipäät sekaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valintasi osuu aina sentyyppisiin miehiin joista pääset sitten jälkeenpäin valittamaan.
Sitten "fiksusti" kailottamaan että "kaikki miehet sitä ja tätä"
Juuri näin. Toki jos halveksunta miehiä kohtaan paistaa läp, niin itse ihmettelen sitä, mitä kukaan mies näissä naisissa näkee. Tai ehkä pystyisin arvamaan, jos näkisin kuvan. Mutta jos suhteissa on AINA vuorovaikutusongelmia, niin kannattaisi muistaa, että on itse suhteen toinen osapuoli.
Omien suhteideni vuorovaikutusongelmani tulevat aina samalla tavalla, eli mies ei usko kun hänelle sanoo asioita. Valitsen siis aina miehiä jotka eivät usko puhettani, mutta esittävät uskovansa, ja siitä tulee sitten ongelmia. En oikein tiedä miten tämän asian voisi muuttaa, mistä voisi etukäteen tietää että uskooko joku puhetta vai ei?
Toisaalta kun ympärille katsoo niin hyvin monen puheisiin ei luottamista olekaan, ja moni ei usko kumppaniaan vaikka hän puhuisi miten totta, joten ehkä kallistun siihen lopulta että se "vika" taitaa olla jossain ihan muualla kuin minussa ;)
Mitä se käytännössä tarkoittaa? Uskoo puhetta?
Sitä että toinen ei usko sitä mitä minä sanon, vaan ajattelee että en tarkoita sitä mitä sanon. Miten sinä tämän käsitit? Oletkohan yksi tapailemistani tyypeistä :D
Vanhempi nainen olen, en ymmärrä ollenkaan koko selitystäsi, kun et konkretisoi millaisista asioista on kyse.
Tiedostan kyllä että molemmissa sukupuolissa löytyy niitä jotka eivät usko mitä toinen puhuu, ja jotka eivät edes ymmärrä mitä se tarkoittaa.
Aika säälittävää itsetunnon nostatusta tuollainen ilkeily. Sulla taitaa mennä aika heikosti, pahoittelen. Huono asenne heijastuu aina takaisin sinuun itseesi, näin se vain menee. Tuon tajuavat useimmat jo paljon aikaisemmin kuin keski-iässä, mutta jotkut eivät koskaan. Heistä ilkeily on hienoa, ja he pitävät itseään nokkelina. Olen monesti halunnut kysyä, kuvittelevatko he muisen ajattelevan samoin?
Suurin osa ei tuollaista asennetta arvosta. Ilkeily on vain noloa, ei nokkelaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valintasi osuu aina sentyyppisiin miehiin joista pääset sitten jälkeenpäin valittamaan.
Sitten "fiksusti" kailottamaan että "kaikki miehet sitä ja tätä"
Juuri näin. Toki jos halveksunta miehiä kohtaan paistaa läp, niin itse ihmettelen sitä, mitä kukaan mies näissä naisissa näkee. Tai ehkä pystyisin arvamaan, jos näkisin kuvan. Mutta jos suhteissa on AINA vuorovaikutusongelmia, niin kannattaisi muistaa, että on itse suhteen toinen osapuoli.
Omien suhteideni vuorovaikutusongelmani tulevat aina samalla tavalla, eli mies ei usko kun hänelle sanoo asioita. Valitsen siis aina miehiä jotka eivät usko puhettani, mutta esittävät uskovansa, ja siitä tulee sitten ongelmia. En oikein tiedä miten tämän asian voisi muuttaa, mistä voisi etukäteen tietää että uskooko joku puhetta vai ei?
Toisaalta kun ympärille katsoo niin hyvin monen puheisiin ei luottamista olekaan, ja moni ei usko kumppaniaan vaikka hän puhuisi miten totta, joten ehkä kallistun siihen lopulta että se "vika" taitaa olla jossain ihan muualla kuin minussa ;)
Mitä se käytännössä tarkoittaa? Uskoo puhetta?
Olen eri, mutta ymmärrön tasan mitä aiempi kommentoija selittää.
Eli mieskandidaatille on kerrottu, millainen ihminen tämä naiskandidaatti on, mitä hän haluaa suhteelta, mitä ei halua. Ihan konkreettisesti sanottu, että en sitten rupea kodinhoitajaksesi ja emännöimään talouttasi jne. Mies nyökkii ymmärtäneensä, juu, toki, ei suinkaan, ihan aikuisten itsenäisten ihmisten rakkaussuhde tämä. Jne.
Mutta kas, käytännössä mies aökaa efellyttää naiselta yhtä sun toista, miten on tottunut exän toimivan tai yleensä "naisten hommiin kuuluvan".
Eli ei ole mennyt sisäiseen jakeluun, miten nainen heti alussa on paaluttanut reunaehtonsa suhteelle.
Kiitos tästä, osapuilleen noin. Ja asia voi olla mikä hyvänsä mitä sanotaan, mutta ei uskota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valintasi osuu aina sentyyppisiin miehiin joista pääset sitten jälkeenpäin valittamaan.
Sitten "fiksusti" kailottamaan että "kaikki miehet sitä ja tätä"
Juuri näin. Toki jos halveksunta miehiä kohtaan paistaa läp, niin itse ihmettelen sitä, mitä kukaan mies näissä naisissa näkee. Tai ehkä pystyisin arvamaan, jos näkisin kuvan. Mutta jos suhteissa on AINA vuorovaikutusongelmia, niin kannattaisi muistaa, että on itse suhteen toinen osapuoli.
Omien suhteideni vuorovaikutusongelmani tulevat aina samalla tavalla, eli mies ei usko kun hänelle sanoo asioita. Valitsen siis aina miehiä jotka eivät usko puhettani, mutta esittävät uskovansa, ja siitä tulee sitten ongelmia. En oikein tiedä miten tämän asian voisi muuttaa, mistä voisi etukäteen tietää että uskooko joku puhetta vai ei?
Toisaalta kun ympärille katsoo niin hyvin monen puheisiin ei luottamista olekaan, ja moni ei usko kumppaniaan vaikka hän puhuisi miten totta, joten ehkä kallistun siihen lopulta että se "vika" taitaa olla jossain ihan muualla kuin minussa ;)
Mitä se käytännössä tarkoittaa? Uskoo puhetta?
Sitä että toinen ei usko sitä mitä minä sanon, vaan ajattelee että en tarkoita sitä mitä sanon. Miten sinä tämän käsitit? Oletkohan yksi tapailemistani tyypeistä :D
Vanhempi nainen olen, en ymmärrä ollenkaan koko selitystäsi, kun et konkretisoi millaisista asioista on kyse.
Tiedostan kyllä että molemmissa sukupuolissa löytyy niitä jotka eivät usko mitä toinen puhuu, ja jotka eivät edes ymmärrä mitä se tarkoittaa.
Aika säälittävää itsetunnon nostatusta tuollainen ilkeily. Sulla taitaa mennä aika heikosti, pahoittelen. Huono asenne heijastuu aina takaisin sinuun itseesi, näin se vain menee. Tuon tajuavat useimmat jo paljon aikaisemmin kuin keski-iässä, mutta jotkut eivät koskaan. Heistä ilkeily on hienoa, ja he pitävät itseään nokkelina. Olen monesti halunnut kysyä, kuvittelevatko he muisen ajattelevan samoin?
Suurin osa ei tuollaista asennetta arvosta. Ilkeily on vain noloa, ei nokkelaa.
No onneksi sait jos selityksesi, toivottavati paha mielesi siitä vähän oikenee. Jos esittää trollia palstoilla, niin saa trollin kohtelun. ööhh, en ymmärrä mitä tarkoittaa se ettei joku ei usko mitä sille sanotaan ööööh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kummeksuttaa se, että tällaisia miehiä on kuitenkin deittipalstat pullollaan. Oma näkemykseni on, että jos naisella on elämä täynnä työtä, harrastusta, lemmikeitä, ystäviä, jne, he ei edes etsi parisuhdetta.
Oma elämäni ei ole täyteen buukattu, joten suhteelle olisi hyvinkin tilaa, mutta nää triatlonisti-golffari-vaellus-mökki-kalastus-metsästys-viikkoviikkoisät suuttuu, kun mulle ei siitä suhde jossa nähtäisiin pari tuntia joka toinen viikko.
ApNo miksi viestittelet siellä deittipalstalla juuri näille golfareille?
haluan miehen, jolla on rahaa ja statusta.
Ja bingo! Tässähän se tuli AP:n motiivit.
Mitkä ap:n motiivit? Eihän hän halua mitään elämäntapagolfaajaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole sinkku, mutta ihmettelen miksi elämä tai seurustelu pitää nähdä nollasummapelinä? Itse ajattelen, että seurustelussa saadaan jotain lisää eikä luovuta mistään.
Tunnistan tuon ajattelun eräästä sinkkuystävästä, joka tuntuu näkevän seurustelun kuten tässä väitetään miesten näkevän. Lienee persoonakysymys eikä sukupuoleen liittyvä.
Ei se tietenään ole nollasummapeliä. Ap ja komppaajat vaan eivät tajua, että aina jos jotain tulee elämään lisää, jostain myös luovutaan. Ja tämä koskee myös heidän tapailemiaan miehiä. Aina kun he miestä näkevät, mies on tekemättä jotain muuta. Ongelma vain on se, että he haluavat kontrolloida miestä enemmän kuin mihin mies suostuu.
Näissä keskusteluissa on usein tällaiset asetelmat juuri, että naiset nähdään kontrolloijina ja miehet jonkinlaisina "hankalina lapsina". Olen alkanut miettiä, että voisiko olla kyse yhteiskuntaluokkien välisistä eroista. Onhan paljon tähän liittyviä vitsejäkin. Itselleni on tuollainen kulttuuri täysin vierasta parisuhteisiin liittyen. Eli osaltaan on kyse parisuhdemalleista yksilötason lisäksi. Oma parisuhdemallini jo vanhempieni esimerkin mukaisesti on se, että puolisoksi valitaan ihminen, jonka kanssa tykätään tehdä asioita yhdessä. Lähes kaikki aika vietetään yhdessä ja ystävät ovat yhteisiä. Se on minun "normaalini" myös omassa ystäväpiirissäni.
Aviomieheni yritti aluksi tuollaista kuviota kanssani, mutta totesin välittömästi etten lähde sellaiseen suhteeseen missä hän olisi ikään kuin pikkupoika jota minä sitten määräilen.
Olimme tapailleet pari kuukautta kun sanoin että tulla sinne missä meidän piti tavata, mutta hän viestitti että ei ole nyt vielä tulossa kun on kaveirn kanssa kaljalla. Sanoin sitten ettei tarvi tulla ollenkaan eikä muutenkaan tarvitse koskaan enää nähdä. Hän soitti, ja puhuimme pitkän puhelun jossa selvitin hänelle miksi en ole enää kiinnostunut hänen kanssaan yhdessä olemisesta. Sanoin että miettii nyt pari päivää ja ottaa sitten yhteyttä jos jäi vielä jotain epäselvää. Seuraavana päivänä mies soitti ja sanoi miettineensä ja ymmärtäneensä nyt vasta ensimmäistä kertaa millainen sen suhteen pitäisi olla. Vieläkin olemme yhdessä.
Ymmärsit mitä tarkoitin ihan oikein. En minäkään ryhdy neuvottelemaan tai riitelemään tuollaisista asioista, en ystävänkään kanssa. Toetean vain että tämä oli sitten tässä ja hyvää jatkoa.
Itse en varmaan olisi jaksanut luottaa, että ihan aikuinen mies noin vain muuttuu, kun taustalla on kulttuurisia ja kasvuympäristöön liittyviä asioita. Esimerkissäsi oli kyse myös luotettavuudesta.
Osuitkin naulan kantaan. Olimme miehen kanssa ensin vain kavereita, jolloin minun kanssani varmaan olisi voinut olla kaljalla kun naisystävä hätyyttelee jo tulemaan. Koska tiedän miehen pitemmältä ajalta, niin tiedän myös että hän on hyvinkin luotettava. Onneksi pääsimme keskusteluyhteytteen vielä tuon jälkeen, ja mies muuttui todella paljon mieleisekseen, ja minä paljon myös, vaikkakin eri tavoin. Pääsimme vielä yli kolmekymppisinä ihanaan parisuhteeseen jossa pystyimme vielä kasvamaan yhteen, ja saimme karistettua melko helpostikin edellisten suhteiden väärät käytösmallit pois. Avoin dialogi, kunnioitus ja toisen ottaminen ihmisenä olivat ne avainjutut. Nyt olemme olleet yli 10 vuotta yhdessä, eikä mitään dramaattista ole kohdannut suhteessamme.
Kiva kuulla. Hyvää jatkoa edelleen, totta kai ihmiset myösmoppivat ja kehittyvät, ja kun sopiva kumppani on rinnalla, sitä juuri taphtuukin. Kasvetaan yhdessä aikuisiksi ja opitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole sinkku, mutta ihmettelen miksi elämä tai seurustelu pitää nähdä nollasummapelinä? Itse ajattelen, että seurustelussa saadaan jotain lisää eikä luovuta mistään.
Tunnistan tuon ajattelun eräästä sinkkuystävästä, joka tuntuu näkevän seurustelun kuten tässä väitetään miesten näkevän. Lienee persoonakysymys eikä sukupuoleen liittyvä.
Ei se tietenään ole nollasummapeliä. Ap ja komppaajat vaan eivät tajua, että aina jos jotain tulee elämään lisää, jostain myös luovutaan. Ja tämä koskee myös heidän tapailemiaan miehiä. Aina kun he miestä näkevät, mies on tekemättä jotain muuta. Ongelma vain on se, että he haluavat kontrolloida miestä enemmän kuin mihin mies suostuu.
Näissä keskusteluissa on usein tällaiset asetelmat juuri, että naiset nähdään kontrolloijina ja miehet jonkinlaisina "hankalina lapsina". Olen alkanut miettiä, että voisiko olla kyse yhteiskuntaluokkien välisistä eroista. Onhan paljon tähän liittyviä vitsejäkin. Itselleni on tuollainen kulttuuri täysin vierasta parisuhteisiin liittyen. Eli osaltaan on kyse parisuhdemalleista yksilötason lisäksi. Oma parisuhdemallini jo vanhempieni esimerkin mukaisesti on se, että puolisoksi valitaan ihminen, jonka kanssa tykätään tehdä asioita yhdessä. Lähes kaikki aika vietetään yhdessä ja ystävät ovat yhteisiä. Se on minun "normaalini" myös omassa ystäväpiirissäni.
Aviomieheni yritti aluksi tuollaista kuviota kanssani, mutta totesin välittömästi etten lähde sellaiseen suhteeseen missä hän olisi ikään kuin pikkupoika jota minä sitten määräilen.
Olimme tapailleet pari kuukautta kun sanoin että tulla sinne missä meidän piti tavata, mutta hän viestitti että ei ole nyt vielä tulossa kun on kaveirn kanssa kaljalla. Sanoin sitten ettei tarvi tulla ollenkaan eikä muutenkaan tarvitse koskaan enää nähdä. Hän soitti, ja puhuimme pitkän puhelun jossa selvitin hänelle miksi en ole enää kiinnostunut hänen kanssaan yhdessä olemisesta. Sanoin että miettii nyt pari päivää ja ottaa sitten yhteyttä jos jäi vielä jotain epäselvää. Seuraavana päivänä mies soitti ja sanoi miettineensä ja ymmärtäneensä nyt vasta ensimmäistä kertaa millainen sen suhteen pitäisi olla. Vieläkin olemme yhdessä.
Ymmärsit mitä tarkoitin ihan oikein. En minäkään ryhdy neuvottelemaan tai riitelemään tuollaisista asioista, en ystävänkään kanssa. Toetean vain että tämä oli sitten tässä ja hyvää jatkoa.
Itse en varmaan olisi jaksanut luottaa, että ihan aikuinen mies noin vain muuttuu, kun taustalla on kulttuurisia ja kasvuympäristöön liittyviä asioita. Esimerkissäsi oli kyse myös luotettavuudesta.
Osuitkin naulan kantaan. Olimme miehen kanssa ensin vain kavereita, jolloin minun kanssani varmaan olisi voinut olla kaljalla kun naisystävä hätyyttelee jo tulemaan. Koska tiedän miehen pitemmältä ajalta, niin tiedän myös että hän on hyvinkin luotettava. Onneksi pääsimme keskusteluyhteytteen vielä tuon jälkeen, ja mies muuttui todella paljon mieleisekseen, ja minä paljon myös, vaikkakin eri tavoin. Pääsimme vielä yli kolmekymppisinä ihanaan parisuhteeseen jossa pystyimme vielä kasvamaan yhteen, ja saimme karistettua melko helpostikin edellisten suhteiden väärät käytösmallit pois. Avoin dialogi, kunnioitus ja toisen ottaminen ihmisenä olivat ne avainjutut. Nyt olemme olleet yli 10 vuotta yhdessä, eikä mitään dramaattista ole kohdannut suhteessamme.
Kiva kuulla. Hyvää jatkoa edelleen, totta kai ihmiset myösmoppivat ja kehittyvät, ja kun sopiva kumppani on rinnalla, sitä juuri taphtuukin. Kasvetaan yhdessä aikuisiksi ja opitaan.
Kiitos, ja juuri näin :) Oikeastaan ensimmäistä kertaa tapasin miehen joka oikeasti oli valmis oppimaan uutta ja kehittymään ja pitämään parisuhteesta huolta, ja sen myötä huomasin itsekin haluavani tehdä niin juuri tämän miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valintasi osuu aina sentyyppisiin miehiin joista pääset sitten jälkeenpäin valittamaan.
Sitten "fiksusti" kailottamaan että "kaikki miehet sitä ja tätä"
Juuri näin. Toki jos halveksunta miehiä kohtaan paistaa läp, niin itse ihmettelen sitä, mitä kukaan mies näissä naisissa näkee. Tai ehkä pystyisin arvamaan, jos näkisin kuvan. Mutta jos suhteissa on AINA vuorovaikutusongelmia, niin kannattaisi muistaa, että on itse suhteen toinen osapuoli.
Omien suhteideni vuorovaikutusongelmani tulevat aina samalla tavalla, eli mies ei usko kun hänelle sanoo asioita. Valitsen siis aina miehiä jotka eivät usko puhettani, mutta esittävät uskovansa, ja siitä tulee sitten ongelmia. En oikein tiedä miten tämän asian voisi muuttaa, mistä voisi etukäteen tietää että uskooko joku puhetta vai ei?
Toisaalta kun ympärille katsoo niin hyvin monen puheisiin ei luottamista olekaan, ja moni ei usko kumppaniaan vaikka hän puhuisi miten totta, joten ehkä kallistun siihen lopulta että se "vika" taitaa olla jossain ihan muualla kuin minussa ;)
Mitä se käytännössä tarkoittaa? Uskoo puhetta?
Sitä että toinen ei usko sitä mitä minä sanon, vaan ajattelee että en tarkoita sitä mitä sanon. Miten sinä tämän käsitit? Oletkohan yksi tapailemistani tyypeistä :D
Vanhempi nainen olen, en ymmärrä ollenkaan koko selitystäsi, kun et konkretisoi millaisista asioista on kyse.
Tiedostan kyllä että molemmissa sukupuolissa löytyy niitä jotka eivät usko mitä toinen puhuu, ja jotka eivät edes ymmärrä mitä se tarkoittaa.
Aika säälittävää itsetunnon nostatusta tuollainen ilkeily. Sulla taitaa mennä aika heikosti, pahoittelen. Huono asenne heijastuu aina takaisin sinuun itseesi, näin se vain menee. Tuon tajuavat useimmat jo paljon aikaisemmin kuin keski-iässä, mutta jotkut eivät koskaan. Heistä ilkeily on hienoa, ja he pitävät itseään nokkelina. Olen monesti halunnut kysyä, kuvittelevatko he muisen ajattelevan samoin?
Suurin osa ei tuollaista asennetta arvosta. Ilkeily on vain noloa, ei nokkelaa.
No onneksi sait jos selityksesi, toivottavati paha mielesi siitä vähän oikenee. Jos esittää trollia palstoilla, niin saa trollin kohtelun. ööhh, en ymmärrä mitä tarkoittaa se ettei joku ei usko mitä sille sanotaan ööööh.
Kysyin tarkentavan kysymyksen, siinä kaikki. En pahoittanut mieltäni, vaikka olisit tahtonut niin käyvän? Oma olosi ei siitä kuitenkaan kohene ainakaan pitkävaikutteisesti, vaikka niin toivoisitkin. Ilkeilemällä netissä et vahingoita minua vaan itseäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole 50 mutta en kyllä haluis että puoliso joutuisi luopumaan mistään mun takia.
-m
Niin, arveletko , että naisilla on kosolti luppoaikaa ja he alkaisivat seurustella sinun kanssasi tappaakseen sitä ylimääräistä aikaa?
Useimmiten näin ei ole, vaan suhteelle toiseen ihmiseen täytyy raivata tilaa ja aikaa.
Tästä on nyt tässä aloituksessa ymmärtääkseni kyse.
Että 50- v miehet eivät halua sitä tehdä vaan he olettavat , että nainen raivaa aikaa tapaamisille ja yhdessäololle kun taas he itse eivät sitä tee.
Kompromissi tuntuu olevan vierasta.
Ja kyllä minä omasta kokemuksestani sanon , että aika itsekkäitä miehet ovat keskimäärin.Palstalla on hirveästi naisia, jotka kuvittelvat, että tapaamisissa vain he käyttävät aikaa. Jos vietät aikaa miehen kanssa, myös mies viettää aikaa sinun kanssa.
Jos taas ette vietä koskaan aikaa yhdessä, teillä tuskin on suhdekaan?
Suhde vaatii kompromisseja, mutta ehkä myös jonkinlaista logiikkaa?
Juu, tottakai mieskin käyttää aikaa, jos on naisen kanssa.
Mutta jos ne yhdessäoloajat sovitetaan aina sen mukaan, ettei miehen tarvitse olla pois mistään harrastuksesta tai muusta mukavasta, niin usein naisen täytyy sitten joustaa , koska ei sitä yhteistä aikaa muuten löydy.
En ole sinkku, mutta jos sellaiseksi joskus tavalla tai toisella jään , niin sellaisena aion jatkossa pysyä.
Miks pitäisi luovuttaa mistään jos ei halua? Miehellä on myös oikeus pistää kriteerit parisuhteelle.
KyllänäinOn kirjoitti:
Miks pitäisi luovuttaa mistään jos ei halua? Miehellä on myös oikeus pistää kriteerit parisuhteelle.
Ei pidäkään, mutta silloin asia pitää kertoa suoraan. Että haluaa toisen kassientyhjennysalustaksi kun ei ole varaa maksullisiin.
Alue: Aihe vapaa
Ymmärsit mitä tarkoitin ihan oikein. En minäkään ryhdy neuvottelemaan tai riitelemään tuollaisista asioista, en ystävänkään kanssa. Toetean vain että tämä oli sitten tässä ja hyvää jatkoa.
Itse en varmaan olisi jaksanut luottaa, että ihan aikuinen mies noin vain muuttuu, kun taustalla on kulttuurisia ja kasvuympäristöön liittyviä asioita. Esimerkissäsi oli kyse myös luotettavuudesta.